Browsing by Subject "safe harbour"

Direktiivin 2000/31/EY ("Sähkökauppadirektiivi”) 4 jakson 12-14 artikloissa säädetään välittäjinä toimivien tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien vastuuvapaudesta niiden suorittaessa tietynlaista toimintaa. Näistä 14 artikla koskee tietojen tallentamista ja siten niin sanottuja säilytyspalveluiden tarjoajia, joita ovat myös usein esimerkiksi erilaiset verkkoalustat. Tällaisille verkkoalustoille on usein tyypillistä, että niiden käyttäjät voivat ladata niille erinäistä sisältöä. Tämän lieveilmiönä on kuitenkin se, että käyttäjät saattavat ladata verkkoalustoille myös monella eri tavalla lainvastaista sisältöä, kuten esimerkiksi immateriaalioikeuksia loukkaavaa taikka terroristista sisältöä, lapsipornografiaa tai muutoin haitallista sisältöä. Euroopan komissio alkoi viimeistään vuoden 2015 Digitaalisten sisämarkkinoiden strategiallaan muovaamaan uutta suuntaa esimerkiksi juuri verkkoalustoihin kohdistuvalle sääntelylle. Tästä konkreettisena sääntelyesimerkkinä toimii ensinnäkin audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä 2010/13/EU muuttanut direktiivi (EU) 2018/1808, joka velvoitti jäsenvaltiot asettamaan kyseisessä direktiivissä määritellyille videonjakoalustojen tarjoajille velvoitteita toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä suojellakseen alaikäisiä ja muuta yleisöä haitallisilta ohjelmilta. Toinen esimerkki on paljon keskustelua herättänyt direktiivi (EU) 2019/790 (”DSM-direktiivi”). DSM-direktiivin 17 artikla nimittäin velvoittaa jäsenvaltiot säätämään, että DSM-direktiivin 17 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa DSM-direktiivissä määriteltyihin verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajiin ei sovelleta Sähkökauppadirektiivin 14 artiklassa säädettyä vastuuvapautta. Tämän kehityksen jatkumona komissio antoi 15.12.2020 ehdotuksensa niin sanotuksi digipalvelusäädökseks. Tässä ehdotuksessa komissio haluaisi siirtää Sähkökauppadirektiivin vastuuvapaussäännökset sellaisenaan, siten kuin Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) niitä tulkitsee, uuteen asetukseen, jolloin ne tulevat suoraan sovellettavaksi kaikissa jäsenvaltioissa. Yksi oikeudellista epävarmuutta herättänyt seikka Sähkökauppadirektiivin 14 artiklan tulkinnassa on ollut EUT:n sen osalta vastuuvapaudelle asettama palvelun tarjoajan neutraalin roolin vaatimus. Kun EUT antoi lisäksi myös 22.6.2021 ratkaisun Yhdistetyissä asioissa C-682/18 ja C-683/18 - YouTube ja Cyando koskien muun muassa tätä kysymystä, on perusteltua selvittää, mikä tämän neutraalin roolin vaatimuksen merkityssisällön voidaan tällä hetkellä katsoa olevan, ja voidaanko sitä pitää nykyisessä muodossaan tarkoituksenmukaisena, kun otetaan huomioon nykypäivän verkkoalustojen ominaispiirteet ja niihin kohdistuvan sääntelyn lisääntyminen.