Browsing by Subject "salassapitosopimus"

Tutkielmassa tarkastellaan työsopimuslain (55/2001) 3 luvun 5 §:n mukaista kilpailukieltosopimusta koskevaa säännöstä, jonka sisältö muuttui huomattavasti 1.1.2022 voimaan tulleen työsopimuslain ja merityösopimuslain muutoksen myötä. Nykyisin työsopimuslain 3 luvun 5 § 3 momentin mukainen korvausvelvollisuus koskee kaikkia kilpailukieltosopimuksia poiketen aikaisemmasta oikeustilasta, jossa kohtuullista kilpailukieltokorvausta tuli maksaa vain yli kuusi kuukautta kestävistä kilpailukieltosopimuksista. Tutkielmassa keskitytään erityisesti tarkastelemaan korvausvelvollisuuteen liittyviä poikkeustilanteita. Tarkemman tarkastelun kohteena on kilpailukieltokorvauksen sanktioluontoisuus, eli kysymys siitä, tulisiko pätemättömäksi katsottavan kilpailukieltosopimuksen perusteella maksaa kilpailukieltokorvausta työntekijälle. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan kilpailukieltokorvauksen aiheellisen soveltumisalan mahdollista ulottumista kilpailukiellon lähirajoituksiin, kuten salassapito-, houkuttelu- ja rekrytointikieltoihin. Oikeusvertailun avulla tutkielmassa tukeudutaan saksalaiseen malliin ymmärtää ja säännellä kilpailukieltokorvauksesta. Kansallisella tasolla korvausvelvollisuutta koskeva tutkimus ja kokemukset ovat sääntelyn tuoreudesta johtuen toistaiseksi vähäisiä. Lisäksi tutkielmassa pyritään tulkitsemaan ja systematisoimaan laajennettua kilpailukieltokorvaussääntelyä osana suomalaista oikeusjärjestelmää. Vastauksena ensimmäiseen tutkimuskysymykseen esitetään, että toisin kuin Saksassa, Suomessa kilpailukieltokorvausta ei voitaisi tulkita sanktioluontoiseksi korvaukseksi. Siten pätemättömäksi katsottavasta kilpailukiellosta ei lähtökohtaisesti asettaisi työnantajalle velvollisuutta maksaa kilpailukieltokorvausta. Oikeustilaa voidaan kuitenkin pitää tältä osin epäselvänä. Siksi tutkielmassa esitetään, että lainsäätäjän tulisi saksalaisen esimerkin mukaan erityisesti työntekijän heikomman suojan vuoksi säätää laintasoisesti työntekijän varsinaisesta kilpailukieltokorvausoikeudesta silloin, kun kilpailukieltosopimusta rasittaa jokin pätemättömyysperuste. Lähirajoitusten rinnastumisarvioinnin osalta todetaan korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2022:16 selkeyttäneen oikeustilaa salassapitosopimuksen ja kilpailukieltosopimuksen osalta. Lisäksi tutkielmassa esitetään, että asiakkaiden houkuttelua koskeva houkuttelukielto tulisi lähtökohtaisesti rinnastaa kilpailukieltoon ja että houkuttelukiellosta tulisi siten myös maksaa kilpailukieltokorvausta. Rekrytointikieltoa ei kuitenkaan lähtökohtaisesti rinnastettaisi tutkielmassa tarkemmin esitetyin perusteluin kilpailukieltoon, eikä rekrytointikieltoon voitaisi liittää myöskään korvausvelvollisuutta.

Jotta keksinnölle voitaisiin myöntää patentti, keksintö ei ole saanut tulla julkiseksi. Keksinnön katsotaan käytännössä tulevan julkiseksi matalalla kynnyksellä ja sen paljastaminen jo yhdelle ulkopuoliselle saattaa sen pääsääntöisesti julkiseksi. Tämä seuraus voidaan useimmissa tilanteissa torjua solmimalla salassapitosopimus kaikkien keksinnön tietoonsa saavien tahojen kanssa. Tutkielmani käsittelee kysymystä, minkä edellytysten täyttyessä salassapitosopimus menettää kykynsä estää keksinnön julkiseksi tulo ja samalla uutuuden menettäminen. Salassapitosopimus on luonteeltaan sopimus, joka kieltää sopimuksen kohteen ilmaisemisen ulkopuolisille. Keksintöä koskevan salassapitosopimuksen merkitys on tässä yhteydessä, että sen solmiminen poistaa yleisen elämänkokemuksen perusteella varteenotettavan mahdollisuuden keksinnön leviämisestä ulkopuolisten tietoon. Keksinnön julkiseksi tulon kannalta on nimittäin ratkaisevaa, onko keksintö tullut ennalta rajoittamattoman ja oikeudenhaltijan kontrollin ulkopuolella olevan henkilöpiirin tietoon. Pääsääntö on siksi, että salassapitoehdoin tapahtunut keksinnön paljastaminen ei saata keksintöä julkiseksi, jos salassapitovelvoitetta on noudatettu. Oikeuskäytännöstä on toisaalta osoitettavissa tapauksia, joissa keksinnön on salassapitosopimuksen voimassaolosta huolimatta katsottu tulleen julkiseksi. Näissä tapauksissa on ollut kyse tilanteista, joissa tapauskohtaisten olosuhteiden vuoksi salassapitoon velvoitettu henkilöpiiri on ollut koostumukseltaan poikkeuksellinen. Keksinnön on katsottava tulevan julkiseksi salassapitosopimuksesta huolimatta lähinnä silloin, kun salassapitosopimus ei käytännössä palvele tarkoitusta rajoittaa salassapidettävän tiedon saatavuutta tietylle henkilöpiirille.