Browsing by Subject "syrjintä"

Kansalaisten kasvava kiinnostus eläinten hyvinvointiin sekä uskonnollisesti ja aatteellisesti moninaistuva Eurooppa ovat nostaneet rituaaliteurastukset puheenaiheeksi kansallisilla ja kansainvälisillä foorumeilla. Vaikka EU:ssa vaaditaan lähtökohtaisesti eläinten tainnuttaminen ennen verenlaskua, tainnutusvaatimuksesta poikkeaminen sallitaan teurastettaessa eläimiä uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen. EU-jäsenvaltiot ovat kuitenkin tehneet erilaisia lainsäädäntöratkaisuja eivätkä läheskään kaikki niistä salli tainnuttamatta teurastamista. Tutkielma tarkastelee rituaaliteurastusten sääntelyyn liittyvää perus- ja ihmisoikeusproblematiikkaa keskittyen uskonnonvapauteen, yhdenvertaisuuteen ja syrjintäkieltoon sekä sitä, miten ihmisten oikeuksia ja eläinten intressejä punnitaan vastakkain näissä tapauksissa. Tutkielmassa selvitetään, voidaanko rituaaliteurastuksiin kohdistaa teurastusta edeltävän peruutettavissa olevan tainnutuksen vaatimus, kun otetaan huomioon uskonnonvapaus, yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto siten, miten ne on EU:n perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattu. Arviointi nojaa vahvasti unionin tuomioistuimen joulukuussa 2020 aiheesta antamaan ratkaisuun Centraal Israëlitisch Consistorie van België ym. Unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön lisäksi kysymystä arvioidaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannalta, sillä tainnutuskysymystä ei välttämättä ole vielä käsitelty loppuun, vaan se saattaa tulevaisuudessa päätyä ihmisoikeustuomioistuimen pöydälle. Tutkielmassa todetaan uskonnonvapauden ulottuvan sekä uskonnolliseen rituaaliin, eli teurastamiseen toimintana, että uskonnon määrittämien ruokasääntöjen noudattamiseen. Tämän jälkeen tuodaan esiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen toisistaan poikkeavat kannat siitä, muodostaako vaatimus tainnuttaa eläin ennen verenlaskua uskonnonvapauden rajoituksen, ja arvioidaan tämän rajoituksen hyväksyttävyyttä. Uskonnonvapautta koskevan tarkastelun yhteydessä tuodaan esiin myös eläinsuojeluaatteen mahdollisuus saada suojaa vakaumuksena ja arvioidaan tästä rituaaliteurastusten sääntelyyn mahdollisesti aiheutuvia vaikutuksia. Uskonnonvapauden lisäksi tutkielmassa käsitellään tainnutusvaatimuksen suhdetta yhdenvertaisuuteen ja syrjintäkieltoon, sillä siitä aiheutuvat negatiiviset vaikutukset kohdistuvat tiettyihin uskonnollisiin ryhmiin. Tässä yhteydessä tarkastellaan sekä välitöntä että välillistä syrjintää. Tainnutusvaatimuksen argumentoidaan täyttävän välillisen syrjinnän tunnusmerkit, mutta sille olevan kuitenkin objektiivinen ja hyväksyttävä peruste. Tarkastelun lopputulemana voidaan todeta EU-lainsäädännön näkökulmasta jäävän jäsenvaltioiden tehtäväksi luoda oikeudenmukainen tasapaino uskonnonvapauden ja eläinten hyvinvoinnin välille tainnutusvaatimuksesta päätettäessä. EU-jäsenmaat saavat siten antaa painoarvoa eläinten hyvinvoinnille, vaikka se tarkoittaisi uskonnonvapauden rajoittamista. Tämä heijastaa eläinten asemaa koskevaa yhteiskunnallista kehitystä ja on askel kohti oikeusjärjestelmää, joka huomioi paremmin myös muut eläimet kuin ihmisen.

Uskonnonvapaus on merkittävä perus- ja ihmisoikeus, joka on suojeltu useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sekä Suomen perustuslaissa. Tässä tutkielmassa keskiössä on positiivinen uskonnonvapaus, eli perustuslain 12.2 §:ssä ilmaisu oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Tutkimuskysymyksenä on tarkastella sitä, mitkä asiat Suomen lainsäädännössä, julkisen vallan käytännöissä ja yksilöiden välisissä suhteissa tukevat positiivista uskonnonvapautta ja mitkä taas rajoittavat. Koska toisella perus- ja ihmisoikeudella, syrjintäkiellolla, on keskeinen merkitys uskonnonvapauden toteutumisen kannalta, analysoidaan uskonnonvapautta myös sen näkökulmasta. Tutkielma on oikeusempiirinen tutkimus, joka pohjautuu olemassa olevaan kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen aineistoon. Sikäli kuin tutkielmassa analysoidaan voimassa olevaa oikeutta, käytetään lainopin metodia. Aineistoa lähestytään critical legal studies -näkökulmasta. Tutkielmassa käytettyä aineistoa on jaoteltu ihmisoikeusindikaattorityössä käytetyllä tavalla rakenne-, prosessi- ja lopputulosindikaattoreihin. Työssä esitellään ensin uskonnonvapautta perus- ja ihmisoikeutena, keskittyen erityisesti positiiviseen uskonnonvapauteen. Luvussa kaksi käsitellään myös uskonnon ja valtion suhdetta Euroopassa, uskontoihin kohdistuvia rajoituksia sekä uskonnollisia vähemmistöjä Euroopassa. Luvussa kolme analysoidaan keskeistä kansallista lainsäädäntöä, julkisen vallan toimia sekä oikeuskäytäntöä ja ylimpien laillisuusvalvojien ynnä muiden oikeusturvatahojen ratkomia tapauksia. Luvun lopussa käsitellään omana osanaan kansallisia ja kansainvälisiä syrjintätutkimuksia uskontoon perustuvasta syrjinnästä. Luvussa neljä esitetään johtopäätökset. Uskontoihin ja uskonnon harjoittamiseen kohdistuu Euroopassa paljon rajoituksia. Pew-tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan rajoitusten määrä on noussut vuodesta 2007. Joissain maissa erityisesti vähemmistöjen totutusta poikkeavien uskonnollisten symboleiden käyttöä pyritään rajoittamaan vetoamalla neutraliteettiin ja sekularismiin. Kristinuskoon liittyviä symboleita ja traditioita saatetaan myös pitää osana kulttuuria niin, ettei niitä nähdä enää osana uskontoa. Tämä voi asettaa vähemmistöuskonnot huonompaan asemaan. Rajoitusten ja rakenteellisten ongelmien taustalla voi olla myös ymmärryksen puute uskonnonvapauden merkityksestä ja sen luonteesta perus- ja ihmisoikeutena. Rakenteellisia eriarvoisuuksia eri uskontokuntien välillä Euroopassa luo myös se, että useassa maassa valtiolla ja kirkolla on erityissuhde, jonka johdosta yleensä yksi uskontokunta on muita paremmassa asemassa. Suomessa valtion ja erityisesti evankelis-luterilaisen kirkon välinen suhde on vahva. Kirkon erityinen asema näkyy Suomessa lainsäädännössä ja muualla yhteiskunnallisessa kulttuurissa. Suomessa ei kuitenkaan varsinaisesti ole esimerkiksi sellaista lainsäädäntöä, jolla suoraan rajoitettaisiin uskonnon harjoittamista. Poikkeuksena tästä on esimerkiksi se, että ainoastaan evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on verotusoikeus ja että poliisin virkapuvun kanssa ei ole sallittua käyttää uskonnollisia symboleita, kuten ei myöskään armeijassa. Ongelmat ilmenevat erityisesti rakenteissa ja ne voivat merkittävällä tavalla vaikuttaa yksilön uskonnonvapauteen. Useat näistä liittyvät kirkon erityisasemaan. Esimerkiksi vankiloissa ja armeijassa työskentelee pappeja, joiden palkan valtio maksaa, mutta muiden uskontokuntien edustajat työskentelevät omakustanteisesti. Ongelmia on ilmennyt myös vähemmistöuskontojen jäsenten mahdollisuuksissa harjoittaa uskontoaan työpaikalla sekä palvontapaikkojen rakentamisessa. Uskonnonvapauden tosiasiallisen toteutumisen turvaaminen voi edellyttää julkiselta vallalta aktiivisia toimia ja perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Suomessa on myös positiivista uskonnonvapautta tukevia rakenteita, kuten uskonnonvapauslaki, jossa säädetään uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröimisestä, sekä erilaiset rahalliset avustukset uskonnollisille yhdyskunnille. Lisäksi yhdenvertaisuuslaissa on säädetty viranomaiselle, koulutuksen järjestäjälle ja työnantajalle velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Osan tutkielmaa muodostaa uskontoon perustuvan syrjinnän analysointi. Syrjintä on Suomessa yleistä. Syrjintä vaikuttaa myös muun muassa yksilön mahdollisuuksiin ja kykyyn harjoittaa uskontoaan. Suomessa ei kuitenkaan ole juurikaan tehty nimenomaan uskontoon perustuvasta syrjinnästä tutkimusta. Tutkielma osoittaa tarpeen tutkia ensinnäkin tarkemmin positiivisen uskonnonvapauden toteutumista Suomessa, uskontoon perustuvaa syrjintää sekä syrjinnän vaikutuksia uskonnonvapauteen. Tutkimusta olisi perusteltua tehdä erityisesti muslimeista, joiden uskonnon harjoittamiseen Euroopan laajuisesti kohdistuu ja kohdistetaan erityisiä rajoituksia. Lisäksi muslimit kokevat vähemmistönä syrjintää monella tasolla ja heihin myös suhtaudutaan uskonnollisista vähemmistöistä kielteisimmin. Tutkielma osoittaa myös tarpeen suhtautua kriittisesti neutraaliksi koettuun lainsäädäntöön ja tapoihin, sillä ne voivat tosiasiassa vaikuttaa vähemmistöuskontoon kuuluvien henkilöiden mahdollisuuksiin harjoittaa uskontoaan.

In my thesis I will analyze discrimination as it appears in different types of contractual relations and propose my own interpretation on the application of valid law that deals with equality and inclusivity in the Nordic countries. The main focus of my thesis is the legislation and case law of Finland, but I will also refer to the legal systems of Sweden, Norway, and Denmark for comparison. It can be summarized that the most common factors that may result in a person experiencing discrimination are his gender, age, nationality, disability, health, language, religion, and political or ideological convictions. My thesis will explore different instances of discrimination in various contract types, such as consumer contracts, work contracts, and contracts between businesses, as well as long-term contracts. I have also selected a few topics for more thorough analysis, such as discrimination occurring in the workplace and discrimination based on gender. My aim is to form a general principle on the application of the relevant legislation: do national courts interpret the law leisurely or strictly, are there differences between contract types, is one party favored over the other. I also explore so called permitted discrimination in my thesis, with a particular emphasis on comparing the wording of various laws of the Nordic countries. Lastly, I will also present my own thoughts about the state of the valid legislation in addition to offering possible outcomes for future development.

Tekoälyn syrjinnässä tekoälyjärjestelmä asettaa päätöksenteossaan jonkin yhdenvertaisuuslain syrjintäperusteen mukaiseen ryhmään kuuluvan henkilön huonompaan asemaan kuin muut henkilöt siksi, että henkilö kuuluu kyseiseen syrjintäperusteen mukaiseen ryhmään. Syrjintä voi tapahtua joko välittömästi, jolloin henkilöä syrjitään suoraan henkilöön liittyvän syrjintäperusteen mukaisen syyn perusteella, tai välillisesti, jolloin päätöksen perusteeksi asetetaan näennäisesti yhdenvertaisen säännön, jonka seurauksena kielletyn syrjintäperusteen mukaiseen ryhmään kuuluvat henkilöt joutuvat muita henkilöitä huonompaan asemaan. Tekoälyn syrjintää voi ilmetä esimerkiksi tekoälyjärjestelmällä suoritettavassa rekrytoinnissa, opiskelijavalinnassa ja luotonannossa. Yhdenvertaisuuslain välittömän ja välillisen syrjinnän määritelmät kattavat tekoälyn syrjinnän eri muodot, mutta tutkielmassa havaitaan, että tekoälyn syrjinnän uhriksi joutuvan henkilön on todennäköisesti kohtuuttoman vaikeaa antaa syrjintäolettaman synnyttävää näyttöä tekoälyn syrjinnästä tuomioistuimessa. Kehitteillä olevat Euroopan unionin tekoälysäädös, tekoälyvastuudirektiivi ja tuotevastuudirektiivi eivät ratkaise tekoälyn syrjinnän ongelmia. Tutkielmassa ehdotetaan muutettavaksi yhdenvertaisuuslakia ottamalla käyttöön osittain tyhjentävä erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteiden lista ja alentamalla tekoälyn syrjintätapauksen kantajan todistustaakkaa.

Tutkielmassa tutkitaan, millaisiin kohtuullisiin mukautuksiin vammaisella henkilöllä on oikeus oppivelvollisuuden piiriin kuuluvassa maksuttomassa perusopetuksessa, toisen asteen koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa. Tutkielman tuloksia voi hyödyntää myös muunlaisessa koulutuksessa. Tutkielma on lainopillinen. Tutkielmassa tarkastellaan yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä sekä oikeutta koulutukseen. Vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa oikeus koulutukseen. Yhdenvertaisuudessa ja syrjimättömyydessä on kysymys ihmisarvosta, ja ne ovat perustavanlaatuisimpia perus- ja ihmisoikeuksia. Myös oikeus koulutukseen on perustavanlaatuinen perus- ja ihmisoikeus. Sen toteutuminen vaikuttaa useiden muiden oikeuksien toteutumiseen, ja sillä on yksilön ylittävä, yhteiskunnallinen vaikutus. Suomi on ratifioinut yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista vuonna 2016. Yleissopimus perustuu vammaisuuden ihmisoikeusmallille, jonka mukaan vammaisuus on seurausta sellaisesta vuorovaikutuksesta vammaisten henkilöiden ja asenteista ja ympäristöstä johtuvien esteiden välillä, joka estää näiden henkilöiden täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Ihmisoikeusmalli tunnustaa vammaisuuden yhteiskunnan luomaksi rakenteeksi ja vain yhdeksi osaksi henkilön identiteettiä. Ihmisoikeusmalli ohjaa yhteiskuntaa purkamaan asettamiaan esteitä. Sopimus tunnustaa oikeuden inklusiiviseen koulutukseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että vammaisuus ei voi olla perusteena sulkea vammaisia henkilöitä yleisen koulutusjärjestelmän ulkopuolelle. Vammaisilla henkilöillä on oikeus päästä yhdenvertaisesti muiden kanssa tavallisiin kouluihin, joissa on inklusiivista ja laadukasta koulutusta. Inklusiivisessa koulutuksessa yleisen koulutusjärjestelmän tulee vastata erilaisten oppijoiden tarpeisiin sen sijaan, että vammaisten henkilöiden tulisi mukautua yleiseen koulutusjärjestelmään. Sopimuksen mukaan vammaisille henkilöille on tehtävä kohtuulliset mukautukset yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän poistamiseksi. Yhdenvertaisuuslaki asettaa viranomaiselle, koulutuksen järjestäjälle, työnantajalle sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajalle velvollisuuden tehdä kohtuulliset mukautukset. Oikeus inklusiiviseen koulutukseen edellyttää, että vammaisia henkilöitä varten tehdään heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaiset kohtuulliset mukautukset. Kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan tarvittaessa yksittäistapauksessa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta ja joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Kohtuullisten mukautusten epääminen on syrjintää. Mukautusten kohtuullisuutta arvioidaan vammaisen henkilön näkökulmasta. Mukautus on kohtuullinen, jos se saavuttaa tavoitteensa ja vastaa yksilöllisesti vammaisen henkilön tarpeisiin. Toisaalta mukautukset eivät saa aiheuttaa suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta niiden tekemiseen potentiaalisesti velvoitetulle toimijalle. Mukautukset ja niiden kohtuullisuus määrittyvät tapauskohtaisesti. Kohtuullisten mukautusten tekemiseen potentiaalisesti velvoitetun toimijan tulee käydä vuoropuhelua vammaisen henkilön kanssa ratkaisujen löytämiseksi. Kohtuullisilla mukautuksilla tavoitellaan tosiasiallista yhdenvertaisuutta. Vammaisten henkilöiden moninaisuus ja kohtuullisten mukautusten tapauskohtaisuus tarkoittavat, että mukautukset voivat olla monenlaisia. Eri oppilaat saattavat tarvita erilaisia mukautuksia, vaikka kyse olisi samasta vammasta. Koulutuksen järjestäjän tulee käydä keskustelua vammaisen oppilaan ja tilanteesta riippuen vammaisen oppilaan huoltajien kanssa. Kohtuulliset mukautukset koulutuksessa voivat liittyä esimerkiksi koulumatkoihin, oppitunnin sijainnin vaihtamiseen, lisäajan antamiseen oppilaalle ja monisteiden tarjoamiseen vaihtoehtoisessa muodossa. Tutkielmassa pohditaan myös mahdollisia ongelmakohtia kohtuullisten mukautusten toteuttamisessa. Koska mukautukset ovat tapauskohtaisia, toimijoille voi olla epäselvää, mikä heidän velvollisuutensa sisältö milloinkin on. Toimijan tulisi pystyä arvioimaan mukautusten kohtuullisuutta sekä itsensä että vammaisen henkilön kannalta. Olennaista on, käyvätkö vammainen henkilö ja toimija käytännössä keskenään aitoa vuoropuhelua. Oikeuden toteutumisen kannalta tietoisuuden lisääminen kohtuullisista mukautuksista on tärkeää.