Browsing by Subject "tärkeä yleinen etu"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan esitutkinnan rajoittamista, jolla tarkoitetaan esitutkinnan lopettamista tai sen toimittamatta jättämistä syyttäjän päätöksellä ja tutkinnanjohtajan esityksestä, vaikka asiassa olisi syytä epäillä rikosta. Esitutkintalain eri rajoittamisperusteet voidaan jakaa neljään kategoriaan: 1) harkinnanvarainen rajoittaminen, 2) prosessuaalinen rajoittaminen, 3) kustannusperusteinen rajoittaminen sekä 4) rajoittaminen tunnustuksen perusteella. Kaikkia näitä rajoittamisperusteita koskee sama ehto: jos tärkeä yleinen tai yksityinen etu niin vaatii, esitutkintaa ei voida rajoittaa. Tutkielman keskeisenä tarkoituksena on ollut selvittää, mitä yleisellä ja yksityisellä edulla esitutkinnan rajoittamisen esteenä ylipäänsä tarkoitetaan, ja minkälaiset tekijät ovat merkityksellisiä näiden etujen arvioinnissa. Toisin sanoen tutkielmassa pyritään löytämään vastaus kysymykseen siitä, milloin ja millaisissa tilanteissa voidaan katsoa olevan olemassa sellainen tärkeä yleinen tai yksityinen etu, että esitutkintaa ei voida rajoittaa. Samalla pohditaan myös yleisen ja yksityisen edun merkitystä rajoittamisharkinnassa sekä otetaan kantaa siihen, toteutuuko yleisen ja yksityisen edun huomioiminen tosiasiallisesti riittävällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla käytännössä. Koska yleisen ja yksityisen edun määritelmät ovat hyvin avoimia ja epätäsmällisiä, on niiden tulkinnassa huomioon otettavien seikkojen selvittämisessä keskeisellä sijalla ratkaisukäytäntö. Ylemmät syyttäjät ovatkin kanteluratkaisuissaan tehneet lukuisia linjauksia yleisen ja yksityisen edun arvioinnin kriteereistä, joiden perusteella voidaan todeta, että myös muilla kuin lain esitöissä ja valtakunnansyyttäjän yleisissä ohjeissa mainituilla tekijöillä on merkitystä yleistä ja yksityistä etua tulkittaessa. Yksiselitteistä ja tyhjentävää vastausta yleisen ja yksityisen edun määritelmistä ei kuitenkaan ole mahdollista antaa: kyse on viimekädessä olosuhteiden kokonaisarvioinnista. Ongelmana yleisen ja yksityisen edun toteutumisessa rajoittamismenettelyssä voidaan nähdä erityisesti syyttäjien monesti puutteelliset rajoittamispäätösten perustelut. Tiukemmat ja selvemmät vaatimukset ratkaisujen – mukaan lukien yleisen ja yksityisen edun – riittäville perusteluille mahdollistaisivat yleisen ja yksityisen edun huomioimisen nykyistä paremmin.