Browsing by Subject "takaisinosto"

Vaihtovelkakirjalainamarkkinat ovat Suomessa vielä kansainvälisesti vertaillen pienimuotoiset, mutta niiden käyttöön sisältyy merkittävää kasvupotentiaalia velkamuotoisen rahoituksen yleistyessä. Joukkovelkakirjamuotoisen lainarahoituksen yleistyttyä on esiin noussut uudenlaisia kysymyksiä liittyen niitä ympäröivään lainsäädäntökehikkoon sekä lain sallimiin mahdollisiin joustoihin säännösten soveltamisesta. Eräs näistä kysymyksistä liittyy pörssilistattujen vaihtovelkakirjalainojen takaisinostamiseen sijoittajilta ennen lainan maturiteetin, eli voimassaoloajan, päättymistä. Siten, vaikka kansallinen pörssilistattujen vaihtovelkakirjalainojen markkinoissa on vielä kasvuvaraa, olisi niiden tulevaisuuden näkymiä ajatellen hyvä selkeyttää sitä sääntelyllistä tilaa, jossa vaihtovelkakirjalainojen ja niiden takaisinostojen kanssa operoidaan. Listattujen arvopapereiden takaisinostoja on mahdollista toteuttaa pääsääntöisesti joko yksittäisinä kauppoina avoimilta markkinoilta tai koko lainakantaan kohdistuvalla julkisella ostotarjouksella. Menetelmän valinnalla on vaikutusta muun muassa soveltuvan lainsäädännön kannalta. Julkisia ostotarjouksia koskeva kansallinen lainsäädäntö pohjautuu ostotarjousdirektiiville, joka on implementoitu arvopaperimarkkinalain 11 lukuun. Suomessa sääntely ei kaikilta osin kuitenkaan täysin vastaa direktiivissä säädettyä, vaan lainsäätäjä on tehnyt joitakin direktiivistä poikkeavia linjauksia, jotka vaikuttavat myös vaihtovelkakirjalainojen takaisinostojen yhteydessä. Julkisia ostotarjouksia koskevassa sääntelyssä edellytetään ostotarjouksen olevan voimassa tietyn aikaa. Tavallisista joukkovelkakirjalainoista poiketen vaihtovelkakirjalainoissa osa sijoittajan tuotto-odotuksesta siirtyy liikkeeseenlaskijayhtiön osakkeen arvoon. Näin ollen julkisesti tehdyn takaisinostotarjouksen kannattavuuden arviointi mahdollistuu vasta tarjousajan viime metreillä, kun sijoittajien näkemys vaihtovelkakirjalainan kohde-etuutena olevasta osakkeen arvon kehityksestä tarkentuu. Takaisinostoa toteuttavan liikkeeseen laskijan näkökulmasta katsottuna tämä merkitsee riskiä koko takaisinostomenettelyn kariutumisesta. Tutkielman tutkimuskysymykset muodostuvat siten seuraavanlaisiksi: 1) kuinka tarkoituksenmukaista voimassa oleva ostotarjoussääntely on vaihtovelkakirjalainojen takaisinostotilanteissa, 2) olisiko voimassa olevaa sääntelyä syytä mukauttaa ja 3) olisiko vaihtovelkakirjalainojen liikkeeseen laskijoilla joitakin muita keinoja käytettävissään menettelyn tehokkaaksi toteuttamiseksi? Tutkielman tutkimusmetodeina on käytetty lainopillista sekä oikeustaloustieteellistä metodia. Tutkielmassa hyödynnetään lainopillista metodia niiltä osin, kun tavoitteena on vaihtovelkakirjalainoihin sekä niiden takaisinostoihin kohdistuvien säännösten systematisointi ja tulkinta. Oikeustaloustieteellisen metodin avulla arvioidaan soveltuvien säännösten tarkoituksenmukaisuutta ja mukauttamisen tarvetta. Lisäksi tutkielmassa on omaksuttu vaikutteita myös oikeusvertailusta, hakemalla vertailukohtaa erilaisille asetelmille mm. Ruotsista ja Yhdysvalloista.