Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "takautumisoikeus"

Sort by: Order: Results:

  • Pulli, Pinja (2024)
    Tutkimuksen aiheena on vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus vakuutuksenantajan takautumisoikeuden perusteena. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten vakuutuksenantajan takautumisoikeus syntyy vakuutuksenottajan tai vakuutetun tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella vahinkovakuutuksissa. Tutkimuksessa tutkitaan 1) millä edellytyksillä tiedonantovelvollisuus on laiminlyöty siten, että se voi perustaa takautumisoikeuden vakuutuksenantajalle sekä 2) mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka määrittävät takautumisoikeuden laajuutta tässä kontekstissa. Tiedonantovelvollisuus on yksi vakuutuksenottajan sivuvelvoitteista, joiden laiminlyöminen voi aiheuttaa korvauksen alentamisen tai epäämisen, tai kuten tässä tutkimuksessa havaitaan, vakuutuksenantajan takautumisoikeuden suhteessa laiminlyöjään. Tutkimuksen kohteena oleva vakuutussopimuslain 75.4 §:n mukainen takautumisoikeus on erotettava vakuutussopimuslain 75.1 §:n mukaisesta vakuutetulta siirtyvästä oikeudesta vaatia vahingonaiheuttajalta korvausta. Tämän tutkimuksen keskiössä oleva oikeus vaatia korvausta velvollisuutensa laiminlyöneeltä vakuutuksenottajalta tai vakuutetulta on luonteeltaan itsenäinen saamisoikeus, jonka kohteena on vakuutuksenantajan oma sopimuskumppani tai muu vakuutettu, ei sopimussuhteen ulkopuolinen vahingonaiheuttaja, kuten VakSL 75.1 §:n tilanteissa on. Kysymys takautumisoikeudesta vakuutuksenottajaa tai vakuutettua kohtaan sivuvelvoitteen laiminlyönnin vuoksi aktualisoituu tilanteessa, jossa vakuutus on voimassa useamman tahon hyväksi. Vakuutuksenantaja ei voi vakuutussopimuslain 65 §:ssä säädetysti vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin suhteessa tähän toiseen, vilpittömässä mielessä olevaan vakuutettuun nähden ja on velvollinen suorittamaan tälle täyden korvauksen joka tapauksessa. Lopputulemaa, jonka mukaan velvollisuutensa laiminlyönyt pääsisi hyötymään moitittavasta menettelystään vakuutuksenantajan kantaessa lopullisen korvausvastuun ei voida pitää oikeudenmukaisena. Näin ollen vakuutussopimuslaissa on säädetty perusteista, joiden nojalla vakuutuksenantaja voi periä velvollisuutensa laiminlyöneeltä sen osuuden toiselle vakuutetulle maksetusta korvauksesta, joka ylittää sen korvausvastuun, joka vakuutuksenantajalle olisi muodostunut suhteessa velvoitteen laiminlyöneeseen.
  • Mitrukova, Maria (2020)
    Vahingonkorvausoikeudessa lähtökohtana on, että useamman aiheuttaessa vahinkoa jokainen vastaa lähtökohtaisesti koko vahingon määrästä vahinkoa kärsinyttä kohtaan. Yhteisvastuu eli solidaarinen vastuu onkin pääasiallinen vastuun määräytymisen muoto usean velallisen tilanteissa. Yhteisvastuu pitää sisällään sen, että velkoja voi valintansa mukaan kohdistaa korvausvaatimuksensa keneen tahansa velallisista ja vaatia tältä velan täysimääräistä suoritusta. Yhteisvastuu vahingonaiheuttajien kesken on pääsääntö myös silloin, kun kyse on kartellilla aiheutetusta vahingosta. Useamman vahingonaiheuttajan tilanteessa kysymykseksi nousee, miten vahingonaiheuttajien keskinäinen vastuunjako määräytyy. Tämän pro gradu -tutkielmassa tarkastelun keskiössä on ollut kysymys siitä, miten kartellin jäsenten välisen korvausvastuun on katsottava jakautuvan. Tutkimuksessa on päädytty siihen, että ensisijaisena korvausvastuun jakoperusteena kartellin jäsenten kesken olisi pidettävä kilpailunrajoituksesta saatua etua. Kartellin jäsenten välistä vastuunjakoa pohdittaessa huomiota voidaan kiinnittää myös kunkin kartellin jäsenen syyllisyyden määrään. Syyllisyyden määrän arvioinnin kannalta relevanttien seikkojen on todettu olevan muun muassa yrityksen rooli kartellissa ja kartelliin osallistumiseen kesto. Muina mahdollisina korvausvastuun määrittelytapoina on esitetty velallisten pääluvun mukaista jakoa sekä korvausvastuun jakoa yrityksen myynnin ja markkinaosuuden perusteella. Tutkielmassa on tarkasteltu yksityiskohtaisesti myös kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista annettuun lakiin (1077/2016) sisältyviä uudenlaisia yhteisvastuun ja takautumisoikeuden rajoitusperusteita. Käsitellyt korvausvastuun ja takautumisoikeuden rajoitusperusteet liittyvät seuraamusmaksusta vapautumiseen, yrityksen kokoon ja sovintoneuvotteluun osallistumiseen. Mielenkiinnon kohteena on ollut myös yhteisvastuun ja vanhentumisen välinen suhde, sillä korvausvelan vanhentumisella on merkittäviä oikeusvaikutuksia yhteisvastuuseen niin vahingonkärsijän ja vahingonaiheuttajien kuin vahingonaiheuttajien välisellä relaatiotasolla.