Browsing by Subject "tallenteet"

Asianosaisten ja todistajien antamilla kertomuksilla on keskeinen merkitys oikeudenkäynnin kohteena olevan tapahtumainkulun selvittämisessä. Oikeuspsykologinen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että henkilötodisteluun liittyy huomattava määrä epävarmuustekijöitä. Henkilötodistelun luotettavuuden parantamiseksi on ryhdytty rikosprosessia uudistaviin toimiin niin Suomessa kuin muuallakin, missä ratkaisuja on etsitty muun muassa teknologian tarjoamista mahdollisuuksista. Yhtenä teknologian sovellutuksena todistelussa on tarkasteltu videotallenteiden hyödyntämistä rikosprosessin eri vaiheissa. Tutkielmassa tarkastellaan esitutkintakuulusteluissa tehtyjen videotallenteiden hyödyntämistä todistelussa suhteuttaen sitä rikosprosessin tavoitteenasetteluun ja todistelun reunaehtoihin. Tarkoituksena on yhtäältä selvittää, tarjoaako nykyinen todistelun prosessioikeudellinen viitekehys parhaat edellytykset todistelulle luotettavuuden näkökulmasta ja onko kuulustelutallenteiden käyttöalan laajentaminen perusteltavissa todistajankertomusten luotettavuuden parantamisella. Kysymyksen tarkastelussa hyödynnetään oikeuspsykologista tutkimustietoa todistajankertomusten virhelähteistä. Lisäksi kuulustelutallenteiden soveltuvuutta todistelun prosessioikeudelliseen kehikkoon tarkastellaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta selvittäen, mitä vaatimuksia kontradiktorisuus asettaa kuulustelutallenteiden käytölle ja miten tallenteiden käyttö on sovitettavissa niihin. Oikeuspsykologisen tarkastelun tuella kuulustelutallenteilla havaitaan tutkielmassa olevan potentiaalia luotettavamman todistelun saavuttamiseksi. Ajan kulumista voidaan oikeuspsykologisen tarkastelun perusteella pitää yhteisenä nimittäjänä useimmille virhelähteille, jolloin luotettavan todistelun tavoittelua tukee kuulemisen sijoittaminen mahdollisimman lähelle tapahtumia. Varmuusperiaatteeseen kytkettynä kuulustelutallenteiden käyttämisellä todistelussa on saavutettavissa hyötyjä, jotka voisivat myös parantaa prosessille asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja taata tuomioistuimelle luotettavampaa todistusaineistoa. Lopputulemaa puoltaa myös tutkielmassa käsitelty esitutkintapöytäkirjojen nykyisellään ongelmallinen käyttöala, jossa kertomusten luotettavuutta pyritään parantamaan käyttämällä kirjallisia esitutkintapöytäkirjoja. Kuten todistelun teknisten apuvälineiden kohdalla usein käy ilmi, myös kuulustelutallenteiden havaitaan olevan ristiriidassa oikeudenkäynnin välittömyysperiaatteen kanssa. Periaatteen välinearvoisuuden sekä todistelun luotettavuuteen kytkeytyvän tarkoituksensa vuoksi periaatteen modifioinnin on kuitenkin havaittu olevan paitsi mahdollista, myös välttämätöntä. Tutkielmassa tarkastellaan toiseksi kuulustelutallenteiden suhdetta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin lukeutuvaan kontradiktorisuusperiaatteeseen, jota toteuttaa henkilötodistelussa erityisesti vastakuulusteluoikeus. Problematiikkaa tarkastellaan erityisesti EIT:n oikeuskäytännön valossa. Kuulustelutallenteiden käyttäminen erityisesti todistajan henkilökohtaisen kuulemisen korvaavana menettelynä kaventaa kontradiktorisuutta, jonka vuoksi vastakuulusteluoikeus tulisi kuulustelutallenteita hyödynnettäessä toteuttaa esitutkinnassa. Tarkastelussa tunnistetaan todistajien henkilökohtaisen kuulemisen olevan vahva pääsääntö, josta poikkeamisen on katsottu edellyttävän tuekseen hyväksyttävää syytä. Vaatimuksen voidaan katsoa asettavan kuulustelutallenteita koskevalle lainsäädännölle keskeisen reunaehdon. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan vastakuulustelun esitutkinnassa toteuttamisen vaikutuksia syytetyn oikeusturvan, oikeudenkäyntiaineiston laadun ja esitutkinnan ja oikeudenkäynnin roolijaon kannalta. Tarkastelussa havaitaan, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten sijoittaminen esitutkintaan sisältää useita ongelmakohtia. Ongelmakohtien tunnistetaan rajoittavan kuulustelutallenteiden soveltamismahdollisuuksia oikeudenkäynnissä, mutta kuulustelutallenteille tunnistetaan näissä rajoissa myös mahdollisia käyttökohteita.