Browsing by Subject "tappiontasaus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Tämän tutkielman tarkoituksena on täsmentää Euroopan unionin sisällä turvatun sijoittautumisvapauden nykyistä ulottuvuutta rajat ylittävän tappiontasauksen kohdalla. Tarkastelu on ensisijaisesti rajattu pääliikkeen asuinvaltion oikeuteen rajoittaa kiinteiden toimipaikkojen tappioiden tuomista rajat ylittäen hyödynnettäväksi. Sijoittautumisvapauden arviointi on kerännyt tässä yhteydessä kritiikkiä erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännön johdonmukaisuuden osalta eikä yksiselitteisiä edellytyksiä kansallisen tappiontasausta koskevan veroedun ulottamisesta ulkomaisen kiinteän toimipaikan tappioihin ole annettu. Tutkielma keskittyykin olennaista ratkaisukäytäntöä runkona käyttäen analysoimaan missä olosuhteissa tällaista veroetua ei voida rajata koskemaan vain puhtaasti kansallisia tilanteita. Valitusta rajauksesta johtuen oikeustapausten arviointi kiinnittyy erityisesti niiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden sääntöihin, jotka eivät sovella hyvitysmenetelmää ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen tulokseen. Välittömään verotukseen kohdistuvan muutospaineen näkökulmasta aihe on kuitenkin merkityksellinen sovellettavasta kaksinkertaisen verotuksen poistomenetelmästä riippumatta. Sijoittautumisvapauden loukkauksen paikantaminen edellyttää rinnastettavuutta vertailtavana olevaan edullisempaan tilanteeseen. Siinä missä EUT on useaan otteeseen alleviivannut rinnastettavuuden arviointia tarkasteltavien sääntöjen päämäärän toteutumisen näkökulmasta, tappiontasausta koskevan veroedun kohdalla merkityksellistä vaikuttaa olevan pääasiassa asuinvaltion verotusvallan ulottaminen vastaaviin tuloihin. Vertailukelpoisuuden vallitessakin nousee vielä arvioitavaksi mahdolliset oikeuttamisperusteet ja näiden oikeasuhtaisuus. Oikeuttamisperusteiden hyväksyttävyyden kohdalla oikeuskäytännössä korostuu selkeästi käytännönläheisyys ja kunkin tapauksen tosiasiallisten olosuhteiden huomiointi. Suhteellisuusvaatimukseen liittyen EUT:n ratkaisukäytännössä runsaasti huomiota keränneeksi elementiksi on noussut tappioiden lopullisuuden doktriini. Kun tappiot ovat muodostuneet lopullisiksi kiinteän toimipaikan sijaintivaltiossa siten, että niiden tosiasiallinen hyödyntäminen on muusta kuin oikeudellisesta lopullisuudesta johtuen mahdotonta, vaikuttaisi siltä, että tällaisten tappioiden vähentämisvaatimusta ei voida tehokkaasti torjua pääliikkeen asuinvaltiossa. Lopullisuusarviointiin näyttää kuitenkin kytkeytyvän välttämättä rinnastettavuuden syntyminen verotusvallan ulottamisen kautta. Tappioiden lopullisuus ei itsessään muodosta kotimaisen ja rajat ylittävän tilanteen vertailukelpoisuutta, vaan lopullisiin tappioihin menestyksekäs vetoaminen edellyttää, että asuinvaltio on ainakin jossain muodossa ylettänyt verotusvaltansa kiinteän toimipaikan sijaintivaltiossa syntyneisiin tuloihin. Lähtökohdan siitä, että tappioiden vähentäminen on lähdevaltion velvollisuus, ei voi katsoa juurikaan muuttuneen huolimatta tästä aiheutuvista rajoitteista tosiasialliselle sijoittautumisvapaudelle, joista erityisesti veronmaksukyvyn heikentyminen on noussut viimeisimmissä EUT:n ratkaisuissa esille. Lähdeaineistona tutkielmassa on oikeuskirjallisuuden lisäksi käytetty Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja, joista yksityiskohtaisempaan rinnakkaiseen käsittelyyn on valittu seitsemän tapausta.
-
(2022)Väliyhteisöjä hyödynnetään perinteisesti siirtämällä ja varastoimalla tuloja matalan verotuksen valtioihin tarkoituksena välttää verovelvollisen asuinvaltion verotus. Väliyhteisölain perusidea onkin, että myös verokeidasvaltioon varastoituihin, mutta suomalaisessa määräysvallassa oleviin, tuloihin kohdistuu Suomen verotustason mukainen kokonaisverorasitus. Väliyhteisön tulos voi muodostua myös tappiolliseksi, jolloin esille nousee kysymys väliyhteisön tappion vähennyskelpoisuudesta seuraavien vuosien tulosta sekä omistajanvaihdoksen vaikutuksesta vähennyskelpoisuuden kannalta. Väliyhteisön osakkaan verotus toimitetaan Suomen verolakien mukaan, mutta väliyhteisölaissa ei säännellä kattavasti väliyhteisö tappion vähennysoikeudesta, vaan tappion vähentämistä koskevat kysymykset on jätetty pitkälti oikeuskäytännön varaan. Väliyhteisölaissa ei oteta kantaa omistajanvaihdoksen vaikutukseen väliyhteisön tappioiden vähennyskelpoisuuden kannalta. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin viime vuosina antanut kaksi ratkaisua koskien väliyhteisön tappioiden vähennyskelpoisuutta omistajanvaihdostilanteissa, mikä on selkeyttänyt oikeustilaa. Tutkielmassani tarkastelen tarkemmin ratkaisuissa esitettyjä kannanottoja sekä tulkitsen väliyhteisölain ja Suomen tappiontasausjärjestelmän säännösten soveltamista väliyhteisön tappioihin omistajanvaihdostilanteessa selvittääkseni, minkälainen vaikutus väliyhteisön omistuksessa tapahtuneella muutoksella on uuden osakkaan verotuksen lopputuloksen kannalta. Kysymys väliyhteisön tappioiden vähennyskelpoisuudesta on keskeinen EU-oikeuden sijoittautumisvapauden näkökulmasta, koska lähtökohtaisesti tappioita ei tulisi kohdella eri tavalla vain sen vuoksi, että verovelvollinen on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon. Tutkielmani tarkoitus onkin myös arvioida, miten väliyhteisön tappion vähennyskelpoisuutta tulisi tulkita, jotta lopputulos olisi EU-oikeuden mukainen. Lisäksi tuon tutkielmassani esille nykyistä verotuskäytäntöä sekä nykyisen oikeustilan selkeyttä ja mahdollisesti vielä avoimeksi jääneitä kysymyksiä.
Now showing items 1-2 of 2