Browsing by Subject "tasingonantaja"

Kun puolisot eroavat heidän välillään toimitetaan omaisuuden ositus. Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus tasataan. Tämä tarkoittaa sitä, että enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta omistava puoliso joutuu luovuttamaan jotakin omaa omaisuuttaan toiselle puolisolle, jotta heillä on kummallakin osituksen jälkeen arvomääräisesti yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta. Sitä omaisuuserää, joka varakkaamman puolison tulee tässä tarkoituksessa luovuttaa toiselle puolisolle, kutsutaan tasingoksi. Osituksen reaalisessa vaiheessa ratkaistaan se, mitä tasinkoa antavan puolison omaisuutta osoitetaan tasingoksi ja annetaan tasinkoa saavalle puolisolle. Kyse on tasingon yksilöinnistä. Tämän maisterintutkielman tutkimuskohteena on tasingon yksilöinti silloin, kun ositus toimitetaan puolisoiden välillä heidän avioliittonsa päättyessä avioeroon. Tasingon yksilöintiä tarkastellaan puolisoiden näkökulmasta. Tasingonantajan näkökulmasta katsottuna kyse on siitä, kuinka vahva on hänen AL 103.1 §:n mukainen oikeutensa päättää mitä hänen omaisuuttaan tasingon maksuun käytetään. Tasingonsaajan näkökulmasta puolestaan tarkastellaan sitä, milloin hän voi toisen puolison tahdosta riippumatta vaatia itselleen tasinkona jotakin muuta tai jotakin tiettyä tämän omaisuutta. Osituksen lähtökohtana on, että puolisot sopivat siihen liittyvistä kysymyksistä. Niinpä ensimmäiseksi selvitetään puolisoiden tasinkona luovutettavaa omaisuutta koskevan sopimusvapauden laajuutta sekä erityisesti osituksen esisopimuksessa sovitun tasinkojärjestelyn sitovuutta ja oikeusvaikutuksia. Suuremman mielenkiinnon kohteena ovat kuitenkin tilanteet, joissa puolisot eivät pääse sopuun tasinko-omaisuudesta. Riitaisan toimitusosituksen tarkastelu aloitetaan esittämällä, miten AL 103.1 §:n säännös tasingonantajan esineellistä tasinkoa koskevasta määräämisvallasta on sovitettavissa yhteen pesänjakajajärjestelmän kanssa. Tutkielman keskeisimmät kysymykset liittyvät esineellisen tasingon kohtuuttomuuteen, tasingonsaajan asumisintressiin ja tasingonantajan oikeuteen suorittaa tasinko rahana. Esineellisen tasingon kohtuuttomuuden osalta arvioidaan sitä, onko pesänjakajan mahdollista antaa osituksessa merkitystä sille, että tasingonantajan ehdottoman omaisuuden luovuttamista tasinkona voidaan pitää tasingonsaajan kannalta kohtuuttomana. Lisäksi selvitetään esineellisen tasingon kohtuuttomuuden edellytyksiä sekä sitä, milloin niiden voidaan katsoa olevan käsillä niin että pesänjakajan ei tule määrätä tasinkoa tasingonantajan tahdon mukaisesti. Tasingonsaajan asumisintressillä viitataan hänen perusteltuun tarpeeseensa saada jäädä asumaan puolisoiden yhteisenä kotina käyttämään asuntoon. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, voiko pesänjakaja tällä perusteella torjua tasingonantajan tasinkoehdotuksen ja osoittaa yhteisenä kotina käytetyn asunnon tasingoksi. Pääsääntöisesti tasingonsaajalla ei ole esinekohtaista oikeutta mihinkään toisen puolison omaisuuteen. Kuitenkin asumisoikeuslain 65 §:ssä on säädetty enemmän asunnon tarpeessa olevan puolison oikeudesta vaatia osituksessa itselleen asumisoikeus, jonka nojalla hallittua asuntoa on käytetty puolisoiden yhteisenä kotina. Tutkielmassa arvioidaan erityisesti oikeustilaamme omistusasuntojen osalta niin de lege lata kuin myös de lege ferenda. Lisäksi huomiota kiinnitetään siihen, miten asunnon osoittamiseen tasingoksi vaikuttaa se, että asunto on puolisoiden yhdessä omistama. AL 103.1 §:ssä on säädetty tasingonantajan rahasuoritusvaltuudesta. Sen nojalla tasingonantajalla on oikeus suorittaa tasinko jopa avio-oikeuden ulkopuolisilla rahavaroillaan. Tutkielmassa selvitetään sitä, kuinka vahva on tasingonantajan oikeus suorittaa tasinko rahavaroin. Oikeuskirjallisuudessa on toisinaan katsottu, että tasingonantajalla olisi tähän ehdoton oikeus. Niinpä on tarpeellista arvioida erikseen pesänjakajan mahdollisuuksia torjua tasingonantajan tarjoamaa rahasuoritusta.