Browsing by Subject "tavaramerkki"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2023)Ambush-markkinoinnilla tarkoitetaan menettelyä, jonka avulla luodaan luvattomasti mielikuva kaupallisesta yhteydestä urheilutapahtumaan, vaikka kyseisellä urheilutapahtumalla olisi virallinen yhteistyöstä maksanut sponsori. Ambush-markkinoija hyödyntää luvattomasti urheilutapahtuman mainetta ja goodwillia loukkaamatta immateriaalioikeuksia kuitenkaan suoraan, minkä vuoksi sitä on hyvin vaikeaa estää. Ambush-markkinointia on esiintynyt erityisesti suurten urheilutapahtumien yhteydessä Los Angelesin vuoden 1984 kesäolympialaista alkaen. Olympialaiset ovat maailman suurin, vanhin ja kuuluisin monilajinen urheilutapahtuma, jonka yhteiskunnallinen merkitys kansainvälisesti on valtava. Olympialaiset ovat tapahtuman vahvan goodwillin takia haluttu sponsorointikohde, minkä vuoksi se onkin ollut lukuisia kertoja myös ambush-markkinoinnin kohteena. KOK taistelee ambush-markkinointia vastaan jatkuvasti mm. omien sääntöjensä sekä isäntämaassa säädettävän erityislainsäädännön avulla. Tämän tutkielman kohteena on ambush-markkinointi oikeudellisena ilmiönä olympialaisten yhteydessä. Tutkimus noudattaa oikeusdogmatiikan ja oikeusvertailun metodeja. Lisäksi oikeuspolitiikka on tutkimuksen luonteen takia läsnä. Tutkielmassa tarkastellaan ensin ambush-markkinointia sekä siihen liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia. Ambush-markkinointi markkinointikeinona jakaa mielipiteitä jyrkästi. Toisten mielestä ambush-markkinointi on varastamista, kun taas toisten mielestä se on vain kekseliästä markkinointia kilpaillulla alalla. Kun ambush-markkinoija saa virallisen sponsorin kanssa saman tai lähes saman hyödyn ilman samaa taloudellista investointia, ei se houkuta yrityksiä sponsoroimaan olympialaisia tulevaisuudessa. Näin kulttuurillisesti sekä taloudellisesti tärkeitä olympialaisia ei ehkä voitaisi jatkossa pitää samassa mittakaavassa. Toisaalta Ambush-markkinointi kehittää markkinatoimijoita sekä antaa mahdollisuuden myös niille yrityksille hyötyä olympialaisista, joilla ei olisi mahdollisuutta sponsoroida tapahtumaa virallisesti. Tutkielmassa näitä näkemyksiä esitetään ja arvioidaan erikseen, jotta ambush-markkinoinnin uhat ja mahdollisuudet tulevat todella käsitellyiksi. Toiseksi tutkielmassa pohditaan, kuinka ambush-markkinointia on olemassa olevien keinojen avulla mahdollista estää ja olisiko sen lainsäädännöllinen estäminen Suomessa oikeutettua ja perusteltua. KOK:lla on monia keinoja estää ambush-markkinointia, mutta mikään näistä keinoista ei ole ollut ambush-markkinoinnin täydelliseksi estämiseksi tarpeeksi tehokas. Ambush-markkinoinnin lainsäädännöllisen estämisen perustelut ja oikeutus riippuvat siitä, miten ilmiön uhkia ja mahdollisuuksia arvioidaan. Tutkielmassa perusteluita ja oikeutusta arvioidaan olemassa olevan lainsäädännön kautta arvioiden sitä, että onko brändi omistettavissa, voidaanko ambush-markkinoijien sananvapautta rajoittaa ja millainen taloudellinen merkitys olympialaisilla on ilmiön uhkiin ja mahdollisuuksiin peilaten. Ambush-markkinoinnin lainsäädännöllisen estämisen oikeutuksesta ja perusteluista löytyy useita argumentteja sekä puolesta että vastaan. Tärkeintä aihepiiriä tarkastellessa ei ole löytää yhtä selkeästi ainoaa oikeaa vastausta kysymykselle, vaan tärkeintä on ymmärtää näitä argumentteja sekä itse kysymyksen ja siten myös vastauksen poliittinen luonne.
-
(2020)Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden lyhyet käyttöiät ja korjauspalveluiden kalleus ovat johtaneet siihen, että suuria määriä käyttökelpoisia laitteita päätyy jätteeksi. Nykypäivänä kuluttajat ovat halukkaita huomioimaan tavaroiden kestävyyden osana ostopäätöstä sekä korjaamaan rikki menneet tavarat. Tämä vähentäisi sähkö- ja elektroniikkajätteen määrän muodostumista ja olisi muutenkin kestävyysperiaatteen ja kiertotalouden tavoitteiden mukaista. Ongelmana kuitenkin on korjauspalveluiden ja varaosien kalleus ja heikko saatavuus. Tavaramerkin haltijat voivat yksinoikeuksillaan rajoittaa erityisesti valtuuttamattomien korjaajien ja käytettyjen tavaroiden jälleenmyyjien mahdollisuuksia viitata heidän tavaramerkkeihinsä tai muuttaa tavaramerkeillä varustettuja tavaroita. Tutkielmassa keskitytään selvittämään, onko kestävyyden ja kiertotalouden näkökulmilla vaikutusta EU-oikeudelliseen tulkintaan tavaramerkin sallitusta käytöstä. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti valtuuttamattomat korjaajat ja jälleenmyyjät eli tavaramerkin haltijan jakeluverkoston ulkopuoliset toimijat. Tutkielmassa havaitaan, ettei kestävyyttä ole määritelty EU:n perussopimuksissa ja että kiertotaloutta on käsitelty vain soft law -sääntelyssä. Tämän takia kestävyydellä ja kiertotaloudella ei ole samanlaista velvoittavuutta ja oikeuslähdearvoa EU-oikeudessa kuin vapaalla liikkuvuudella. Kestävyyden ja kiertotalouden merkitys on kuitenkin kasvanut ajan saatossa ja niiden pohjalta on luotu sekundaarilainsäädäntöä. Tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita käyttämästä tavaramerkkiään elinkeinotoiminnassa. Kielto-oikeuden poikkeuksina ovat muun muassa tavaramerkkiin viittaaminen tai tavaramerkkioikeuksien sammuminen. Vaikka tavaramerkin haltijan kielto-oikeuksia onkin rajoitettu, poikkeuksia tulkitaan helposti suppeasti. Tavaramerkin mahdollisia loukkaustilanteita arvioitaessa tavaramerkin haltijan intressit menevät usein muiden intressien edelle. Tällöin kestävyysperiaatteen ja kiertotalouden sisällyttäminen tavaramerkkisääntelyyn voisi edistää eri intressien tasapainottamista. Lisäksi näiden avulla oikeuskäytännössä voitaisiin paremmin huomioida ratkaisujen ympäristövaikutuksia. Kestävyyttä, kiertotaloutta ja tavaramerkkioikeutta on toistaiseksi käsitelty erillisinä ilmiöinä, eikä tässä tutkielmassa löydetty yksinkertaista keinoa sisällyttää kestävyyden ja kiertotalouden näkökulmia tavaramerkkisääntelyyn. Lisäksi huomataan, että teollis- ja tekijänoikeuksista on perusoikeutena säännelty velvoittavammin kuin kestävyydestä. Eri oikeuksien punnintatilanteessa tavaramerkit voisivat siis saada etusijan kestävyyteen nähden. Tavaramerkin yksinoikeuksien yleistä rajoittamista ei myöskään suositella, vaikka yksinoikeuksien rajoittaminen voisi lisätä korjaajien mahdollisuuksia käyttää tavaramerkkiä. Tällä voisi kuitenkin olla haitallisia seurauksia, kuten tuoteväärennösten määrän kasvu. Tutkielmassa tunnistetaan tarve tarkastella myös muita korjaustoimintaan ja käytetyn elektroniikan jälleenmyyntiin vaikuttavia seikkoja, kuten muita immateriaalioikeuksia ja kuluttajansuojasääntelyä.
-
(2024)Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin tuomioistuimen tavaramerkin tehtäviä eli funktioita koskevaa oikeuskäytäntöä yleisen edun vaatimusten, erityisesti kilpailun vapauden asettamien reunaehtojen näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, ottaako EUT:n oikeuskäytäntö riittävästi huomioon tavaramerkkioikeudellisissa tapauksissa konkretisoituvia erisuuntaisia intressejä ja pyrkiikö tuomioistuin saattamaan niitä tasapainoon. Tutkielmassa keskitytään EU-tasoisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön arvioimiseen ja tarkoituksena on osallistua keskusteluun, jossa selvitetään immateriaalioikeuksien suhdetta perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin. Tutkielman metodi on lainopillinen. EUT on harmonisoidun tavaramerkkioikeuden tulkinnasta antamillaan ratkaisuilla muokannut oleellisesti oikeudenalan yleisiä oppeja. Oikeuskäytännön perusteella tavaramerkin loukkaukseen voidaan vedota, vaikka kolmas ei ole käyttänyt väitetysti loukkaavaa merkkejä omien tavaroidensa tai palveluidensa alkuperän osoittamiseen, eli tavaramerkinomaisesti. Erilaisia viittaavan käytön tilanteita arvioidaan näin ollen tavaramerkkioikeudellisesti. Tämä on johtanut ns. identtisyyssuojan kohdalla tuomioistuimen käytännössä luotuun vaatimukseen, jonka mukaan tavaramerkin loukkauksen toteaminen edellyttää tavaramerkin tehtävien eli funktioiden vahingoittumista, jotta kanne voidaan hyväksyä. Yleisemmällä tasolla tämä on merkinnyt tavaramerkkioikeuden ja vilpillisenä kilpailuna arvioitavan menettelyn rajojen hämärtymistä. Tutkielmassa osoitetaan, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö suosii lähtökohtaisesti tavaramerkin haltijan etuja eikä mahdollista avointa eri intressien punnintaa. Tulkintasuosituksena on esitetty, että tavaramerkin tehtävien vahingoittumisen analyysistä siirryttäisiin hyvän liiketavan mukaisuuden arvioinnin suuntaan. Tämä on mahdollista nykyisten, vuonna 2015 uudistettujen EU:n tavaramerkkisäädösten perusteella. Tutkielmassa ehdotetaan rationaalista intressien tasavertaista punnintaa, joka kytketään tavaramerkkioikeuden tarkoitukseen ja päämääriin.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan tavaramerkkeihin liittyvää viherpesua yhtenä viherpesun muotona. Tavaramerkkeihin liittyvällä viherpesulla voidaan tarkoittaa tilanteita, joissa tavaramerkkeihin sisältyvät ympäristöväittämät ovat totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia, minkä seurauksena tavaramerkki on omiaan antamaan virheellisen tai harhaanjohtavan kuvan sen kattamien tavaroiden ja palvelujen ympäristövaikutuksista taikka yleisesti ottaen tavaramerkin haltijan toiminnasta ja ympäristösuorituskyvystä. Tavara-merkkeihin liittyvän viherpesun voidaan olettaa lisääntyvän yhteiskunnassa ympäristöystävällisten tuotteiden kysynnän kasvaessa ja tavaramerkeissä käytettävien ympäristöväittämien lisääntyessä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavoin tavaramerkkeihin liittyvää viherpesua on arvioitava tavaramerkkien ja markkinoinnin harhaanjohtavuutta koskevan sääntelyn perusteella. Kysymystä tarkastellaan kansallisen lainsäädännön näkökulmasta ja tarkastelun keskiössä ovat ympäristövaikutusten suhteen harhaanjohtavat tavaramerkit. Oikeustilaa ei voida pitää täysin selvänä sen suhteen, voidaanko tavaramerkkilain (544/2019) 12 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaista harhaanjohtavien tavaramerkkien rekisteröintikieltoa soveltaa myös ympäristövaikutusten suhteen harhaanjohtaviin tavaramerkkeihin. Tutkielmassa päädytään esittämään, että säännöstä tulisi voida soveltaa myös ympäristövaikutusten suhteen harhaanjohtaviin tavaramerkkeihin. Säännöksen soveltamisen voidaan kuitenkin katsoa edellyttävän, että tavaramerkki on joko tosiasiallisesti harhaanjohtava sen kattamien tavaroiden ja palvelujen ympäristövaikutusten suhteen taikka on olemassa riittävän vakava kohdeyleisön harhaanjohtamista koskeva vaara. Tutkielmassa esitetään, että tavaramerkkeihin sisältyvien ympäristöväittämien sallittavuutta olisi arvioitava kuluttajansuojalain (38/1978) ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (1061/1978) nojalla vastaavalla tavalla kuin muitakin markkinoinnissa käytettäviä ympäristöväittämiä. Tavaramerkkeihin sisältyvät ympäristöväittämät eivät siten saa olla totuudenvastaisia, vaan elinkeinonharjoittajan on kyettävä näyttämään ne toteen. Sinänsä totuudenmukaisistakaan ympäristöväittämistä ei saa myöskään muodostua harhaanjohtavaa kokonaiskuvaa. Tutkielmassa tarkastellaan myös mahdollisuuksia puuttua tavaramerkkeihin liittyvään viherpesuun tavaramerkki- ja markkinointioikeudellisissa menettelyissä. Tutkielmassa päädytään esittämään, että tavaramerkkeihin liittyvää viherpesua tulisi pyrkiä ehkäisemään viranomaislähtöisesti voimassa olevan lainsäädännön nojalla.
-
(2021)Tavaramerkkilakiin (544/2019, TMerkkiL) kirjattiin sen 1.5.2019 voimaan tulleella kokonaisuudistuksella aiempaan lakitekstiin sisältymättömiä säännöksiä. Yksi näistä on tavaramerkin haltijan oikeuskeinoja lisenssisopimuksen rikkomustilanteessa koskeva TMerkkiL 42 §:n 3 momentti, jonka mukaan tavaramerkin haltija voi vedota tavaramerkin antamiin oikeuksiin sellaista lisenssinhaltijaa vastaan, joka rikkoo tiettyjä säännöksessä eriteltyjä lisenssisopimuksen määräyksiä. Kuviteltavissa olevia, TMerkkiL 42 §:n 3 momentin soveltamisalaan kuuluvia rikkomustilanteita on mahdollisten sopimusratkaisuiden monimuotoisuuden seurauksena lukemattomia. Rikkomustilanteiden monimuotoisuus johtaa väistämättä myös lisenssinantajan toimintavaihtoehtojen moninaisuuteen. Lisenssinantajan käytettävissä olevat oikeuskeinot jäävät siksi riippumaan kulloinkin kyseessä olevan rikkomustilanteen tosiseikastosta. Tilanteeseen parhaiten soveltuvien oikeuskeinojen ja oikeuspaikkojen valinta voi osoittautua oikeudenhaltijalle ongelmalliseksi. Tutkimuksen tavoitteena on palvella niin sopimus- ja tavaramerkkioikeudesta kiinnostunutta lakimieskuntaa kuin toimintamahdollisuuksiaan lisenssisopimuksen rikkomustilanteessa kartoittavia oikeudenhaltijoita. Tarkoitus on tältä osin toimia lisenssisopimuksia sekä niihin liittyviä oikeuskeinoja koskevan yleisesityksen ja käsikirjan yhdistelmänä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lisenssisopimusrikkomuksen kohteeksi joutuvan oikeudenhaltijan toimintavaihtoehtoja. Tutkimuksessa tarkastellaan lisenssinantajan käytettävissä olevia sopimus- ja tavaramerkkioikeudellisia oikeuskeinoja ja esitetään huomioita näiden soveltuvuudesta TMerkkiL 42 §:n 3 momentin mukaisiin rikkomustilanteisiin. Tätä taustaa vasten tutkimuksessa esitetään perustilanteita lisenssinantajan käytettävissä olevista oikeuskeino- ja oikeuspaikkayhdistelmistä. Tutkimuksessa arvioidaan myös uuden TMerkkiL 42 §:n 3 momentin käytännön merkitystä ja sen mahdollisia vaikutuksia lisenssinantajan vaihtoehtoja koskevaan harkintaan sopimusrikkomustilanteessa.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan upcycling-tuotteita tavaramerkkioikeuden rajoitusten näkökulmasta. Upcycling tarkoittaa käytöstä poistettujen tuotteiden tai materiaalien uudelleenkäyttöä siten, että syntyvällä lopputuloksella on alkuperäistä suurempi arvo tai laatu. Se on tuotteiden uudelleenkäyttöä tavalla, jossa tuotteille annetaan erilainen, uusi tarkoitus, jota ei ole ennakoitu etukäteen alkuperäistä tuotetta suunniteltaessa tai käytettäessä. Upcycling voi tuoda oman osansa EU:n ja Suomen tavoitteisiin hiilineutraaliudesta vaikuttamalla neitseellisen materiaalin käyttöön, sillä yksittäisen tuotteen käyttöiän ja elinkaaren pidentämisellä on suuri merkitys tuotteen hiilijalanjälkeen. Tutkielmassa tarkoitettuja upcycling-tuotteita ovat esimerkiksi rikkoutuneista astioista valmistetut korvakorut, karkkipapereista ommeltu käsilaukku ja viinipullosta valmistettu pöytävalaisin. Tällaisessa käytössä voidaan hyödyntää tavaramerkkisuojattuja logoja, kuvioita tai tuotepakkauksia, jolloin tavaramerkkioikeuden haltijalla on lähtökohtaisesti kielto-oikeus merkkien käyttöön. Tavaramerkkioikeuden haltijan yksinoikeus ei ole kuitenkaan rajoittamaton ja yksinoikeuteen on säädetty poikkeuksia, joiden perusteella myös muut elinkeinonharjoittajat voivat käyttää merkkiä tai viitata siihen. Tällainen tarve on sellaisissa upcycling-tuotteissa, joissa kierrätysmateriaaleista tuotteita valmistava elinkeinonharjoittaja haluaa jättää raaka-aineena käytetyn tuotteen tavaramerkin näkyviin osoituksena tuotteen alkuperästä. Oikeustilaa ei voida pitää täysin selvänä sen suhteen, voidaanko tavaramerkkidirektiivin rajoituksia soveltaa upcycling-tuotteisiin. Tutkielmassa esitetään, että toisen tavaramerkin hyödyntämisessä on kyse tavaramerkkidirektiivin (2015/2436) 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesta käytöstä, jossa toisen tavaramerkin käytön tarkoituksena on viitata upcycling-tuotteiden ominaisuuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös, miten kestävyyden periaatteet on huomioitu tavaramerkkioikeudessa ja voivatko nämä periaatteet laajentaa tulkintaa siitä, millainen toisen tavaramerkin käyttö katsotaan sallituksi. Tutkielmassa esitetään, että tavaramerkkioikeuden nykyiset rakenteet heijastavat lähinnä tarvetta punnita loukkaustilanteessa keskenään tavaramerkin haltijan yksinoikeuksia sekä vapaata kilpailua, eikä punninnassa ole annettu tilaa kestävyyteen liittyville intresseille.
Now showing items 1-6 of 6