Browsing by Subject "tavaramerkkioikeus"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2021)Tavaramerkkilakiin (544/2019, TMerkkiL) kirjattiin sen 1.5.2019 voimaan tulleella kokonaisuudistuksella aiempaan lakitekstiin sisältymättömiä säännöksiä. Yksi näistä on tavaramerkin haltijan oikeuskeinoja lisenssisopimuksen rikkomustilanteessa koskeva TMerkkiL 42 §:n 3 momentti, jonka mukaan tavaramerkin haltija voi vedota tavaramerkin antamiin oikeuksiin sellaista lisenssinhaltijaa vastaan, joka rikkoo tiettyjä säännöksessä eriteltyjä lisenssisopimuksen määräyksiä. Kuviteltavissa olevia, TMerkkiL 42 §:n 3 momentin soveltamisalaan kuuluvia rikkomustilanteita on mahdollisten sopimusratkaisuiden monimuotoisuuden seurauksena lukemattomia. Rikkomustilanteiden monimuotoisuus johtaa väistämättä myös lisenssinantajan toimintavaihtoehtojen moninaisuuteen. Lisenssinantajan käytettävissä olevat oikeuskeinot jäävät siksi riippumaan kulloinkin kyseessä olevan rikkomustilanteen tosiseikastosta. Tilanteeseen parhaiten soveltuvien oikeuskeinojen ja oikeuspaikkojen valinta voi osoittautua oikeudenhaltijalle ongelmalliseksi. Tutkimuksen tavoitteena on palvella niin sopimus- ja tavaramerkkioikeudesta kiinnostunutta lakimieskuntaa kuin toimintamahdollisuuksiaan lisenssisopimuksen rikkomustilanteessa kartoittavia oikeudenhaltijoita. Tarkoitus on tältä osin toimia lisenssisopimuksia sekä niihin liittyviä oikeuskeinoja koskevan yleisesityksen ja käsikirjan yhdistelmänä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lisenssisopimusrikkomuksen kohteeksi joutuvan oikeudenhaltijan toimintavaihtoehtoja. Tutkimuksessa tarkastellaan lisenssinantajan käytettävissä olevia sopimus- ja tavaramerkkioikeudellisia oikeuskeinoja ja esitetään huomioita näiden soveltuvuudesta TMerkkiL 42 §:n 3 momentin mukaisiin rikkomustilanteisiin. Tätä taustaa vasten tutkimuksessa esitetään perustilanteita lisenssinantajan käytettävissä olevista oikeuskeino- ja oikeuspaikkayhdistelmistä. Tutkimuksessa arvioidaan myös uuden TMerkkiL 42 §:n 3 momentin käytännön merkitystä ja sen mahdollisia vaikutuksia lisenssinantajan vaihtoehtoja koskevaan harkintaan sopimusrikkomustilanteessa.
-
(2020)Yksi suoraan lainsäädännöstä johdettava edellytys tavaramerkkiloukkauksen kriteeristön täyttymiselle on se, että toisen tavaramerkkiä käytetään elinkeinotoiminnassa. Elinkeinotoiminnassa käyttämisen ulkopuolelle on vakiintuneesti katsottu jäävän esimerkiksi taiteessa, tieteessä ja uutistenvälityksessä käytettävät toisten tavaramerkit. Tavaramerkkiloukkauksia sosiaalisessa mediassa on käsitelty oikeuskirjallisuudessa vasta vähän. Etenkään sitä, miten elinkeinotoiminnassa tapahtuva käyttäminen tulee määritellä sosiaalisessa mediassa, ei ole vielä pohdittu. Oikeuskirjallisuutta, jossa käsiteltäisiin nimenomaisesti elinkeinotoiminnassa tapahtuvan käytön edellytystä sosiaalisen median kontekstissa, ei ole lainkaan. Tämä tutkielma pyrkii täyttämään kyseisen aukon. Tutkielman metodi on lähtökohdiltaan oikeusdogmaattinen, mutta siinä on lisäksi vahva de lege ferenda -tutkimuksellinen ote. Tarkalleen ottaen tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen toisen tavaramerkin käyttö täyttää tavaramerkkilain 5 §:n, tavaramerkkidirektiivin 10(2) artiklan ja tavaramerkkiasetuksen 9(2) artiklan mukaisen toisen tavaramerkin elinkeinotoiminnassa tapahtuvan käyttämisen tunnusmerkit sosiaalisessa mediassa. Kysymykseen vastaamiseksi tutkimuksessa analysoidaan olemassa olevaa EUT:n oikeuskäytäntöä elinkeinotoiminnassa tapahtuvan käytön osalta sekä tarkastellaan erilaisia sosiaalisen median käyttötapoja, jotka voivat aiheuttaa tavaramerkkiloukkauksen. Käyttötavoista käsitellään aihetunnisteita eli hashtageja, käyttäjätunnuksia, käyttäjäsisältöä ja vaikuttajamarkkinointia. Näiden sosiaalisten median käyttötapojen osalta tutkimuksessa pyritään esimerkkien avulla tekemään rajanvetoa elinkeinotoiminnassa tapahtuvan käytön ja yksityisen käytön välille. Taloudellisen voiton tavoittelua on vakiintuneesti pidennetty keskeisimpänä osatekijänä, kun arvioidaan, milloin toisen tavaramerkkiä on käytetty elinkeinotoiminnassa. Toiseksi tutkimuksessa tarkastellaankin, onko taloudellisen voiton tavoittelu olennainen osa elinkeinotoiminnassa tapahtuvan käyttämisen määritelmää myös sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa käytössä. Sosiaalisessa mediassa tapahtuneiden tavaramerkkiloukkausten määrä on vielä varsin rajattu oikeuskäytännössä. EUT:n ratkaisuja tai kotimaista nimenomaista oikeuskäytäntöä asiasta ei ole. Tutkimuksessa analysoidaan tästä syystä ulkomaista oikeuskäytäntöä, ennen muuta Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta, joista löytyy jonkin verran relevanttia oikeuskäytäntöä. Etenkin yhdysvaltalaisten ratkaisujen oikeuslähdearvon heikkous on huomioitu lähestymistavassa, joka on näiden osalta enempi empiirissävytteinen kuin oikeusdogmaattinen tai -vertaileva. Ratkaisujen osalta voidaan hyödyntää vihjearvoa de lege ferenda -tutkimuksen näkökulmasta. Tämän jälkeen tarkastellaan vielä viimeistä tutkimuskysymystä: jos huomataan, että nykyinen tulkintakäytäntö ei riittävällä tavalla kykene ottamaan huomioon sosiaalisessa mediassa tapahtuvien tavaramerkkiloukkausten erityispiirteitä, onko tarpeen muodostaa erillinen määritelmä tai arviointimalli sosiaalisessa medialle tapahtuvalle tavaramerkkiloukkaukselle? Vastauksena todetaan, että nykyinen tavaramerkkiloukkauksia koskeva tulkintakäytäntö elinkeinotoiminnassa tapahtuvan käytön osalta ei vastaa nykyaikaisten tavaramerkkien käyttökanavien luomiin haasteisiin riittävällä tavalla. Tutkimuksessa ehdotetaan kolmiportaisen arviointimallin omaksumista sosiaalista mediaa koskevissa tavaramerkkiloukkaustilanteissa. Tässä arviointimallissa painotettaisiin eroa perusteltujen yksityisten intressien ja kaupallisten motiivien välillä sekä kiinnitettäisiin huomiota käyttäjän hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksiin samansuuntaisesti kuin verkkotunnuksia koskevassa riidanratkaisumenettelyssä UDRP:ssä. Lisäksi tutkielmassa esitetään, että sosiaalisen median käyttäjätunnuksille tulisi luoda oma riidanratkaisujärjestelmä tai laajentaa verkkotunnuksia koskeva riidanratkaisumenettely UDRP koskemaan myös sosiaalisen median tunnuksia. Tämä parantaisi merkinhaltijoiden asemaa ja estäisi osan sellaisesta tavaramerkkejä vahingoittavasta käytöstä, jota ei nykyisellään voida saattaa tavaramerkkiloukkauksen piiriin johtuen siitä, että kyse ei ole elinkeinotoiminnassa tapahtuvasta käytöstä. Se toisi tavaramerkkioikeutta nykyaikaisemmaksi ja lisäisi oikeusvarmuutta. Samanaikaisesti on kuitenkin huomioita yleinen etu ja pidettävä huolta siitä, ettei tavaramerkkisuojan kattavuus muutu niin vahvaksi, että tavanomaiseen ilmaisuun kuuluvat käyttötavat voivat tulla kielletyiksi.
-
(2021)Toiminnallisuusdoktriinin kolmannen luetelmakohdan tarkoitus on pitkään ollut epäselvä, mikä on vaikuttanut säännöksen tulkintaan ja myös rekisteröintien ennakoitavuuteen. Esteperusteesta on säännelty tavaramerkkidirektiivin 4 artiklan 1 kohdan e alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa (TMD 4 (1) (e) (iii)). Säännös on tavaramerkin rekisteröinnin ehdoton esteperuste, joka keskittyy lähinnä kolmiulotteisten merkkien, kuten muotojen ja ulkoasujen tutkimiseen. Esteperusteen epäselvän tarkoituksen seurauksena säännöskohtaan liittyvä oikeuskäytäntö on ollut jokseenkin epäjohdonmukaista, eikä tuomioistuimet ole aina olleet varmoja säännöksen tarkoituksesta tavaramerkkioikeudessa. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että oikeustieteellisissä tutkimuksissa on esitetty säännöskohdan poistamista kokonaan. Tutkielmassa selvitetään, mikä on toiminnallisuusdoktriinin kolmannen luetelmakohdan tarkoitus EU-tavaramerkkioikeudessa. Tarkoituksen selvittämiseksi tutkielmassa kartoitetaan oikeuskäytännöstä ja -kirjallisuudesta esiin nousseita teorioita säännöksen tarkoituksesta, minkä lisäksi tutkielmassa kootaan säännöskohdan enemmän ja vähemmän vakiintuneet arviointikriteerit. Arviointikriteerien avulla pyritään selvittämään, mitä tarkoitusta säännöskohdan tämänhetkisellä arvioinnilla saatetaan edistää. Lisäksi tutkielmassa haetaan täydentäviä näkökohtia säännöksen tarkoitukselle myös arviointikriteerien ulkopuolelta esimerkiksi tekijänoikeudellisten kysymysten rajapinnasta sekä suoja-alojen viimeaikaisten kehitysaskeleiden jättämistä vaikutuksista. Tutkielmassa todetaan, että arviointikriteerit vaikuttaisivat keskittyvän varsin tarkasti kuluttajien mielikuvaan. Kriteereitä yhdistää se, että useammassa kriteerissä esitetään kysymys siitä, vaikuttaako jokin tietty kriteerissä tutkittava asia kuluttajien ostopäätökseen. Tutkielmassa havaitaan, että useampi kriteeri on yhdistettävissä kilpailun edistämistä koskevaan teoriaan. Kriteereistä tehtävät johtopäätökset eivät kuitenkaan täysin täsmää siihen, mitä tuomioistuimet ovat arvioinneissaan säännöksen tarkoituksesta esittäneet. Lisäksi kriteereiden ulkopuolelta saatavien täydentävien näkökohtien perusteella vaikuttaisi siltä, että säännöksellä saattaisi olla toinenkin tarkoitus. Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä ovat ensinnäkin se, että säännöksellä voi olla useampi kuin yksi tarkoitus. Toisekseen säännöksen mahdollinen kaksoistarkoitus saattaa merkitä sitä, että säännöksen merkitys tavaramerkkioikeudessa on kasvamassa. Täten tavaramerkkioikeudellisen järjestelmän tehokkaan toimivuuden kannalta ei välttämättä ole kannattavaa poistaa kyseistä esteperustetta.
Now showing items 1-3 of 3