Browsing by Subject "työnjohto- ja valvontamääräys"

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kannalta merkittävä perus- ja ihmisoikeus, joka on turvattu kansallisessa perustuslaissamme ja lukuisissa kansainvälisesti sitovissa ihmisoikeussopimuksissa, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Tutkielmassa tarkastelen virkamiehen sananvapautta perus- ja ihmisoikeusjärjestelmän näkökulmasta. Erityisesti tutkielman kohteena ovat virkamiehen sananvapauden rajoitusten soveltuvuus perus- ja ihmisoikeusjärjestelmäämme. Tämä edellyttää laajaa perehtymistä asiaa koskevaan ratkaisukäytäntöön. Virkamiesoikeus on perinteisesti sijoitettu hallinto-oikeuden alaan. Perus- ja ihmisoikeuskysymykset sen sijaan juontavat juurensa valtiosääntöoikeuden kentältä. Näin ollen tutkielma sijoittuu hallinto- ja valtiosääntöoikeuden alaan. Tutkimusmetodina käytän perusoikeuskeskeistä lainoppia, jossa tulkinta ja punninta säännösten oikeellisuudesta johdetaan aina perusoikeusjärjestelmästä. Tutkielman perusteella myös virkamiehelle kuuluu oikeus sananvapauteen. Virkamiehen sananvapauden rajoituksia on aina tarkasteltava perustuslakivaliokunnan käytännössä vakiintuneiden perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa. Näin ollen virkamiehen sananvapautta ei voi rajoittaa esimerkiksi yleiseen lojaliteettivelvollisuuteen vedoten. Oikeusperusta virkamiehen sananvapauden rajoitukselle johdetaan ratkaisukäytännössä pääsääntöisesti valtion virkamieslain (750/1994) 14 §:n käyttäytymisvaatimuksista, joita tutkielmassa tarkastelen perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa. Johtopäätöksenä rajoitusedellytyksiin kuuluvan täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen täyttyminen näyttäytyy kyseenalaisena. Lisäksi työnjohto- ja valvontamääräyksillä toteutettavat sananvapauden rajoitukset ovat perusoikeusjärjestelmämme valossa ongelmallisia.