Browsing by Subject "työoikeudellinen status"

Yhä useammat tekevät työtä tavanomaisesta palkkatyöstä poikkeavalla tavalla, kuten itsensätyöllistäjänä alustan välityksellä. Alustatyön määrä on kasvanut viime vuosina hurjaa vauhtia. Koska työlainsäädäntö perustuu perinteisen työsuhteen malliin, alustatyötä koskevat monet työoikeudelliset soveltamis- ja tulkintaongelmat. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten alustatyönsuorittajien työoikeudellinen status määritellään ja millaiset mahdollisuudet heillä on osallistua työehtosopimustoimintaan. Tavoitteen saavuttamiseksi tutkimuksessa määritellään alustatyö ja itsensätyöllistäminen. Tutkimus on rajattu sovelluksella tarvittaessa tilattaviin paikallisen työn alustoihin. Tutkimuksen metodina käytetään lainoppia ja de lege ferenda -tutkimusta sekä hieman oikeusvertailua. Alustatyö tarkoittaa alustataloudessa tapahtuvaa työtä, jota välitetään digitaalisella alustalla. Alustatyötä tehdään usein itsensätyöllistäjänä, mikä tarkoittaa yrittäjämäistä yksin työskentelyä työoikeudellisesta statuksesta riippumatta. Alustatyönsuorittajien työoikeudellisen status on ensisijaisesti ratkaistava arvioimalla TSL:n 1:1.1:n työsuhteen tunnusmerkkejä. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa on käytettävä kokonaisharkintaa. Tukena rajanvedossa voidaan hyödyntää myös yrittäjyyden ”vastatunnusmerkistöä”, joka on muodostunut oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa. EU-tasolla oikeusvarmuutta pyritään lisäämään alustatyödirektiivillä, joka hyväksyttäneen kevään 2024 aikana. Direktiivin 5 artikla sisältää säännöksen työsuhdeolettamasta. Tiettyjen olosuhteiden vallitessa on oletettava, että alustatyönsuorittaja on työsuhteessa. Direktiivi helpottaa alustatyönsuorittajien työoikeudellisen statuksen selvittämistä, mutta tulkinnanvaraisissa tilanteissa joudutaan todennäköisesti jatkossakin turvautumaan kokonaisharkintaan. Työehtosopimustoiminta koskee vain työsuhteessa toimivia (TEhtoL 1.1 §). Siksi se on lähtökohtaisesti mahdollista vain sellaisille alustatyönsuorittajille, jotka ovat työsuhteessa tai näennäisyrittäjiä (EUT:n tapaus FNV Kiem). Yrittäjien välisissä TES:ksissa riskinä olisi KilpL:n 5 §:ssä ja SEUT:n 101 artiklassa säädettyjen kilpailunrajoitusten rikkominen. Järjestäytyminen monesti heikossa asemassa toimiville alustatyönsuorittajille olisi kuitenkin tarpeen. Euroopan komissio on antanut yksinyrittäjien työehtosopimuksia koskevat suuntaviivat, joilla se rajaa yksinyrittäjänä toimivat työntekijöihin rinnasteiset alustatyönsuorittajat SEUT:n 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä mahdollistaa heille TES:ksien solmimisen ilman, että komissio puuttuu niihin. Suuntaviivat eivät kuitenkaan sido kansallisia viranomaisia, ja siksi ne eivät tuo täysimääräistä oikeusvarmuutta. Suomessa viranomaiset vaikuttavat suhtautuvan suuntaviivoihin suopeasti. Ongelmia suuntaviivojen toteutuksessa aiheuttaa kuitenkin haasteet alustatyönsuorittajien järjestäytymisessä, suuntaviivojen rajautuminen ainoastaan yksinyrittäjiin ja se, että suuntaviivat lokeroivat kaikki alustatyönsuorittajat heikkoon asemaan.