Browsing by Subject "työoikeuden yleiset opit"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2021)Tutkimustehtävä tässä valtion yleisen virkamiesoikeuden sekä työoikeuden alaan kuuluvassa tutkielmassa on kaksiosainen. Tavoitteena on ensinnäkin systematisoida virkamiesoikeutta asettaen systematisoinnin perustaksi työoikeuden yleisiin oppeihin kuuluvat perussuhdeteoria, työsuhdeoppi sekä säännöstyskeino-oppi. Toisekseen pyrkimyksenä on tarkastella virkatehtävien määräytymistä sekä etenkin muuttamista viran ollessa täytettynä verraten niitä työtehtävien määräytymiseen sekä muuttamisen menettelyihin ja edellytyksiin. Tutkielmassa todetaan työsuhteen tunnusmerkkien täyttyvän sopimustunnusmerkkiä lukuun ottamatta myös virkamiesoikeudessa. Työ- ja virkasuhdetta sääntelevien normien ajallisen soveltamisalan merkittävin ero on virantäyttöä koskevista normeista johtuva virkasuhdetta koskevien normien oikeusvaikutusten aikaisempi alkaminen. Virkasuhteen ehtojen todetaan vaikuttavan työsuhdeopillisesti virkasuhteen käsitteen kautta, ja virkasuhteen ehtojen määräytymistä on mahdollista tarkastella säännöstyskeino-oppia soveltaen. Tehtävien määräytymisen ja muuttamisen tarkastelun myötä todetaan, ettei työ- ja virkatehtävien luonteella, määräytymisellä tai muuttamisella ole käytännössä yhdistäviä piirteitä. Säännöstyskeino-opillisesti on kuitenkin mahdollista systematisoida myös virkatehtäviä. Etenkin säännöspohjaltaan hajanaiset, virkatehtävien muuttamisessa sovellettavat virkajärjestelyt on mahdollista systematisoida helpommin hallittavaksi kokonaisuudeksi. Virkatehtävien muuttamista koskevan oikeuskäytännön perusteella osoitetaan virkamiesasetuksen 4 §:stä johdettu tehtävien olennaisen muuttamisen kielto käytännössä merkityksettömäksi ja työnantajan virkatehtävien muuttamisvalta hyvin laajaksi. Viran muuttamisen osoitetaan oikeuskäytännössä estyneen ainoastaan menettelyvirheisiin tai tarkoitussidonnaisuuden periaatteen täyttymättä jäämiseen. Tutkielmassa esitetyn perusteella voi todeta työoikeuden yleisten oppien olevan suurimmitta puutteitta sovellettavissa valtion yleiseen virkamiesoikeuteen ja palvelussuhteiden ainoaksi eroavaisuudeksi tai keskinäisten erojen ainoaksi aiheuttajaksi virkamiesoikeuden julkisoikeudellisuuden. Tutkielman tulosta puoltaa myös työoikeuden laaja käsite työelämää ohjaavana oikeutena, jolloin työoikeuden käsite kattaa alleen myös julkisen sektorin palkkatyön ja virkamiesoikeuden.
-
(2024)Säännöstyskeino-opin mukaan eri normilähteet (säännöstyskeinot) määrittävät työsuhteen ehtoja omana itsenään säilyttäen omat oikeusvaikutuksensa. Työsopimus on yksi säännöstyskeino muiden joukossa. Säännöstyskeino-opissa työsuhteen ehtojen muuttamistilanteissa työsuhteen ehdon muuttamisen arviointi palautuu lähtökohtaisesti siihen säännöstyskeinoon, johon ehto perustuu. Tämän kanssa ristiriidassa on työsuhteen ehtojen muuttamisoppi, jonka mukaan työsuhteen olennaista ehtoa voi muuttaa vain irtisanomisperusteella irtisanomisaikaa noudattaen. Työsuhteen ehdoille annetaan siis työsopimuksen ehdon oikeusvaikutuksia ja työsuhteen ehdon muuttaminen samaistetaan työsopimuksen irtisanomiseen. Tutkielmassa selvitetään säännöstyskeino-opin ja työsuhteen ehtojen muuttamisopin sisältöä. Tutkimuksen kohteena on myös, mitä ongelmia työsuhteen ehtojen muuttamisopin työsopimuskeskeisyydestä ja sopimusoikeudellisesta argumentaatiotavasta aiheutuu työoikeuden yleisten oppien selitysvoimalle. Edelleen tutkielmassa pohditaan, mistä lähtökohdista käsin työsuhteen ehtojen yksipuolisia muuttamistilanteita koskevaa järjestelmää olisi tarkoituksenmukaista tarkistaa. Työoikeuden yleisten oppien alueelle sijoittuvia tutkimuskysymyksiä ratkotaan teoreettisen lainopin metodein. Kritiikki johdetaan yleisten oppien konsistenssia ja koherenssia koskevista vaatimuksista, sopimusoikeuden yleisten oppien toimintatilojen havainnoinnista työoikeudessa sekä työoikeuden yleisten oppien selityskyvyn puutteista suhteessa vallitsevaan normiympäristöön. Keskeisiin havaintoihin kuuluu se, ettei ongelmitta voida väittää työsuhteen olennaisen ehdon muuttamisen olevan työsopimuksen irtisanomista. Edelleen olennaisena havaintona voidaan pitää työoikeuden käsitejärjestelmän johdonmukaisuutta koskevia puutteita. Työoikeudessa työsuhteen ja työsopimuksen käsitteitä käytetään ristiriitaisesti ja asiayhteyssidonnaisesti. Edelleen keskeisiin havaintoihin kuului vakiintuneen käytännön epäselvä luonne työoikeudellisena ilmiönä. Työoikeudessa olisi tarpeen selkiyttää vakiintuneen käytännön ja sopimuksen veroisen käytännön jäsentelyä. Oikeuskäytännössä ja kirjallisuudessa on taipumusta muuntaa työnantajan yksipuolisen ryhmää koskevan tahdonilmaisun perusteella syntyneitä työsuhteen ehtoja työsopimuksen veroisiksi käytännöiksi, vaikka perusteita olisi hienojakoisempaan kohdesopimusten jaotteluun. Työoikeuden yleisien oppien uudistustyössä olisi tarpeen huomioida paremmin ryhmiä koskevien tahdonilmaisujen jäsentely. Uudistajan vaikeuskerrointa kasvattaa tarve huomioida sekä oikeudenalan johtavat periaatteet että työoikeuden dynaamisuus ja sääntelyn monitahoisuus. Säännöstyskeino-opillisempi lähestymistapa muuttamisopin tarkoittamiin kysymyksiin saattaisi olla perusteltua, joskin asia edellyttää runsaasti jatkotutkimusta.
Now showing items 1-2 of 2