Browsing by Subject "työsopimuslaki"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Sopimusoikeudessa on siirrytty vaiheittain yksityisautonomiaan perustuvasta sopimuksen sitovuuden sopimusmallista kohti sosiaalisen oikeudenmukaisen sopimusmallia, jossa painoarvoa saavat yhä enenevissä määrin kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmat. Konkreettisesti tämä ilmenee kohtuusperiaatteen painoarvon kasvussa ja käyttöalan laajentumisessa sopimusoikeuden piirissä. Kohtuusperiaate onkin nykyään yksi merkittävimmistä sopimusoikeudellisista periaatteista. Tutkielman ensimmäisessä osassa tarkastellaan kohtuusperiaatetta arvonäkökulmasta ja pyritään selvittämään mitä sosiaalisia arvoja kohtuusperiaatteen painoarvon kasvua aiheuttavat. Osassa vastataan kysymyksiin mitä kohtuudella tarkoitetaan ja mille arvoille kohtuusperiaate rakentuu. Kohtuusperiaate puolestaan toteutuu käytännössä oikeustoimen sovittelun kautta, josta on säädetty laissa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista. Sovittelu on sisällöltään kuitenkin epämääräinen ja varsin tapauskohtainen prosessi. Tutkielmassa systematisoidaan sopimusten sovittelua koskevia periaatteita ja sen käytännön toteuttamista sekä pyritään löytämään konkreettisia vertailumittoja ja ohjeita periaatteiden painotukseen sovitteluharkinnassa. Aihetta kuvataan esimerkkitilanteen kautta, joka koskee osakassopimuksen kilpailukieltoehdon ajallista laajuutta. Tutkielmassa kuvataan sovitteluharkinnan prosessia tapauksen avulla ja pyritään rakentamaan yleistettäviä periaatteita ja ohjeita sovittelun toteuttamiselle. Tutkielmassa tarkastellaan myös osakassopimuksen kilpailukieltolauseketta suhteessa tammikuussa 2022 voimaan tulleeseen työsopimuslain muutokseen koskien kilpailukieltosopimuksia. Tarkastelulla pyritään selvittämään, missä määrin työsopimuslaissa omaksuttua kilpailukieltosopimusten kohtuullisuuden mittaa voidaan käyttää yleisen sopimusoikeuden sääntelyn puolella kilpailukieltoehdon kohtuullisuutta harkittaessa. Tarkasteltavaksi tulee siis myös työoikeudellisten ja sopimusoikeudellisten sääntelyjärjestelmien rajapinta ja niiden väliset jännitteet kilpailukieltosopimusten kontekstissa.
-
(2023)Tutkielmassa tarkastellaan osa-aikatyödirektiiviin (97/81/EY) ja määräaikaistyödirektiiviin (1999/70/EY) perustuvaa työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 2 §:n 2 momenttia, jossa asetetaan työnantajalle velvollisuus kohdella osa-aikaisia ja määräaikaisia työntekijöitään työehtojen suhteen tasapuolisesti muihin työntekijöihin verrattuna. Tätä osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimukseksi nimitettyä säännöstä analysoidaan erityisesti työntekijänäkökulmasta, sillä tutkielman tutkimustehtävänä on sen selvittäminen, mikä on säännöksen sisältö ja millaiseksi sen työntekijöille tarjoama suojan taso on muodostunut tuomioistuinten tulkintakäytännössä. Tutkielman pääasiallisena tutkimusmetodina on oikeusdogmatiikka eli lainoppi, jonka avulla pyritään tuottamaan ja jäsentelemään tietoa voimassa olevan oikeuden sisällöstä. Työoikeudellisille säännöksille tyypilliseen tapaan osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksen soveltaminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Erityyppisissä työsuhteissa sovellettujen työehtojen vertailu, vertailukelpoisen kokoaikaisen tai toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työskentelevän työntekijän identifioiminen ja mahdollisten oikeuttamisperusteiden arviointi edellyttävät kaikki tarkastelua käsillä olevalle tapaukselle erityisten ja yksilöllisten piirteiden kautta, mutta soveltamisen tueksi voidaan oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjen näkemysten perusteella esittää yleisiä havaintoja. Työehtojen ja oikeuttamisperusteiden osalta tuomioistuimet ovat omaksuneet työntekijämyönteisen tulkinnan. Keskeisten, kuten palkan, työajan ja työsuhteen päättymiseen liittyvien ehtojen lisäksi säännöksessä tarkoitetuksi työehdoksi on katsottu esimerkiksi ylentämisprosessien säännöt. Työehtojen epäedullisemmuudelle ei myöskään ole asetettu kvantitatiivisia tai kvalitatiivisia rajauksia. Oikeuttamisperusteilta on puolestaan oikeuskäytännössä edellytetty konkreettisuutta, täsmällisyyttä, objektiivisuutta ja suhteellisuutta. Esimerkiksi yleistyksiin perustuvia tai taloudellisia argumentteja ei ole pidetty asiallisina syinä. Tuomioistuinten tulkintaa asiallisen syyn käsitteestä voisi luonnehtia suppeaksi. On kuitenkin huomattava, että osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden työehtojen ei edellytetä yksi yhteen vastaavan kokoaikaisten ja toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa olevien työntekijöiden työehtoja, vaan vahvana lähtökohtana on työehtojen suhteuttaminen tehdyn työajan suhteen pro rata temporis -periaatteen mukaisesti silloin kun se on mahdollista. TSL 2:2.2:n suojan tasoa kuitenkin laskee säännöksessä edellytetty vertailukelpoisen kokoaikaisen tai toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevan työntekijän identifioiminen. EUT omaksui ratkaisussaan Wippel (C-313/02) käsitteelle tiukan tulkinnan, mikä voi vaikeuttaa etenkin erityisen heikossa ja prekaarissa työmarkkina-asemassa olevien osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden mahdollisuutta saada suojaa säännöksen nojalla. Kansainvälisessä oikeuskirjallisuudessa on nostettu esiin myös muita vertailukelpoisuuden edellyttämiseen liittyviä ongelmakohtia. Tutkielman johtopäätöksenä on, että TSL 2:2.2:a voidaan pitää jossain määrin osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden asemaa parantavana säännöksenä, mutta siihen sisältyy merkittäviä heikkouksia, jotka heikentävät säännöksen vaikuttavuutta ja sen selkeyttä. Toisaalta voidaan kuitenkin todeta, että heikoksi ja kunnianhimottomaksikin kritisoitua sääntelyä on vahvistanut EUT:n ja kansallisten tuomioistuinten työntekijämyönteinen tulkinta epäedullisempien ehtojen ja asiallisen syyn käsitteistä.
Now showing items 1-2 of 2