Browsing by Subject "työsyrjintä"

Ihmiskauppa ja kiskonnantapainen työsyrjintä on Suomen rikoslaissa tunnistettu suhteellisen vähän aikaa sitten. Ihmisryöstöä koskeva ihmiskauppaa edeltänyt säännös on tullut voimaan vuonna 1995 ja ihmiskauppaa ja kiskonnantapaista työsyrjintää koskevat säännökset ovat tulleet voimaan vuonna 2004. Tästä syystä asiasta ei ole ehtinyt muodostua erityisen paljon oikeuskäytäntöä eikä siitä ole ehditty tehdä tutkimusta samalla tavalla, kuin monista oikeustieteen pitkäaikaisemmista ilmiöistä. Ihmiskauppaa ja sen lähirikoksia koskeva KKO:n oikeuskäytäntö on puutteellista. KKO:n ratkaisuja, jotka koskevat ihmiskaupan rikosoikeudellista arviointia, on vain kolme kappaletta ja kiskonnantapaista työsyrjintää koskevaa KKO:n oikeuskäytäntöä ei ole yhtään. Tästä syystä kyseessä olevia säännöksiä koskevaa tutkimusta on syytä tehdä. Tutkielmani tutkimuskysymys on seuraava: Miten erotetaan, milloin on kyse pakkotyötarkoituksessa harjoitetusta ihmiskaupasta ja milloin kyse kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä? Tämän selvittämiseksi käyn tutkielmassa läpi pakkotyötarkoituksessa harjoitetun ihmiskaupan (RL 25:3) tunnusmerkistön ja säännöksen soveltamistilanteet, käyn läpi laajasti sitä, miten pakkotyön käsite voidaan määritellä ja käyn läpi kiskonnantapaisen työsyrjinnän (RL 47:3 a) sekä työsyrjinnän (RL 47:3) tunnusmerkistön ja soveltamistilanteet. Tutkimuskysymykseen vastaan tekemällä johtopäätöksiä siitä, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä kyseessä olevien rikosten tunnusmerkistöillä ja niiden soveltamistilanteilla on. Tutkimuskysymykseen vastaamisessa käytän lainopillista metodia, joka tutkii oikeusnormeja systematisoimalla ja tulkitsemalla niitä. Tutkimus voidaan vielä tarkemmin luokitella rikoslainopin alaan. Tutkimus voi toimia apuna lainsoveltajille käytännön ratkaisutoiminnassa selventämällä edellä mainittujen rikostunnusmerkistöjen soveltamistilanteiden välisiä eroja. Tutkimuksessa käytän lähdeaineistona lakeja, lakien esitöitä, KKO:n ennakkopäätöksiä, käräjä- ja hovioikeuden ratkaisuja ja oikeuskirjallisuutta. Lisäksi käytän kansainvälisiä lähteitä, kuten kansainvälisiä sopimuksia, EU:n oikeuslähteitä ja EIT:n oikeuskäytäntöä. Käytän myös kansainvälisten järjestöjen, kuten ILO:n, piirissä laadittuja kansainvälisten sopimusten soveltamista koskevia ohjeita, joilla on suuri arvo erityisesti pakkotyön merkityssisällön selvittämisessä.