Browsing by Subject "ulosotto"

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella eroavuuksia ulosottokaaren (UK 4:14) ja konkurssilain (KonkL 5:11) keinotekoisia järjestelyitä koskevien säännösten soveltamisessa sekä löytää näitä eroavuuksia selittäviä tekijöitä. Sekä ulosottokaari että konkurssilaki mahdollistavat tietyin edellytyksin puuttumisen velallisen toteuttamaan varallisuusjärjestelyyn, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta. Tällaisten toimien tarkoituksena on useimmiten maksuvaikeuksien uhatessa järjestellä omaisuus näennäisesti velallisen varallisuuspiirin ulkopuolelle ja täten velkojien ulottumattomiin. Ulosottokaaren ja konkurssilain lähes identtisistä keinotekoisuussäännöksistä huolimatta konkurssilain keinotekoisuussäännös on jäänyt ulosottokaaren vastaavaan säännökseen verrattuna huomattavasti pienempään rooliin. Tätä eroa voidaan selittää lukuisilla eri perusteilla kuten muun muassa eroilla ulosottomiehen ja pesänhoitajan toimivaltuuksissa, eroilla ulosotto- ja konkurssimenettelyn keskeisissä periaatteissa ja tavoitteissa sekä vaihtoehtoisten varojenpalautuskeinojen erilaisella soveltuvuudella ulosotto- ja konkurssimenettelyssä. Tutkielman alkupuolella käsittelen keinotekoisuussäännöksen soveltamisessa huomioon otettavia perusoikeuksia ja oikeusperiaatteita. Tämän tarkoituksena on rakentaa pohjaa tutkielman ydinteeman – keinotekoisuussäännöksen soveltamiserojen – käsittelylle. Perusoikeuksilla ja oikeusperiaatteilla on keinotekoisen järjestelyn sivuuttamista tarkasteltaessa suuri merkitys, jota myös korkein oikeus on ratkaisukäytännössään korostanut. Oikeuskirjallisuudessa on jopa katsottu keinotekoisen järjestelyn sivuuttamisen olleen mahdollista oikeuden väärinkäytön kiellon nojalla jo ennen keinotekoisuussäännöksen säätämistä ulosottokaareen tai konkurssilakiin. Keinotekoisuussäännöstä sovellettaessa lainkäyttäjän on otettava huomioon sekä velkojien, velallisen kuin myös sivullisen perusoikeudet. Tutkielmassa tarkastelun kohteena on muun muassa takaisinsaannin suhde keinotekoisen järjestelyn sivuuttamiseen niin ulosotto- kuin konkurssimenettelyn osalta. Tämän vertailun avulla on tarkoitus hahmottaa näiden kahden varojenpalautuskeinon välistä suhdetta. Teorian tasolla on selvää, että takaisinsaanti ja keinotekoisuussäännös ovat sovellettavissa eri tilanteissa. Keinotekoisuussäännöksellä voidaan sivuuttaa todellisuutta vastaamaton muodolli-nen omistusoikeus, kun taas takaisinsaannilla peräytetään sinänsä täysin pätevä ja todellinen, velkojien oikeuksia loukkaava oikeustoimi. Todellisuudessa erottelu sen välillä kumpaa näistä varojenpalautuskeinoista tulisi soveltaa ei ole kuitenkaan aina selkeää. Tällöin sovellettavaksi valikoituu usein tutummaksi ja turvallisemmaksi koettu takaisinsaanti.