Browsing by Subject "urheilukilpailujen järjestäminen"

Tutkielman keskittyy tarkastelemaan kansainvälisen lajiliiton yksinoikeutta urheilukilpailujen järjestämiseen ja kaupalliseen hyödyntämiseen kilpailuoikeuden kannalta. Kansainväliset lajiliitot ovat suhtautuneet kielteisesti liiton ulkopuoliseen toimintaan ja uhanneet usein sulkea kilpailevaan, liiton ulkopuoliseen toimintaan osallistuneet tahot liiton kilpailutoiminnan ulkopuolelle. Tähän kieltoon osallistua kilpailevaan toimintaan viitataan tutkielmassa ”lojaliteettiehtona”. Tutkielma pyrkii selvittämään, voiko lajiliitto kieltää alaisiltaan urheiluseuroilta ja urheilijoita osallistumasta kilpailevaan toimintaan ja tätä kautta estää kilpailevien liigojen syntymisen. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen. Tutkielman alussa käydään läpi, kuinka urheilutoiminta on organisoitunut Euroopassa. Urheilun organisoituminen perustuu pyramidimalliin, jossa kansainvälisellä lajiliitolla on määräysvalta koko lajia koskevissa kysymyksissä. Urheilijat ja urheiluseurat ovat kansainvälisen lajiliiton jäseniä välillisesti ja tätä kautta sidottuja noudattamaan lajiliiton sääntöjä. Koska osallistumisesta liiton ulkopuoliseen kilpailutoimintaan seuraa usein kilpailukielto, ei urheilijoilla ole halua ottaa tätä riskiä. Kilpailutoiminnan järjestäminen on taloudellista toimintaa, joten unionin kilpailuoikeus tulee sovellettavaksi. Sovellettaessa kilpailuoikeutta urheilullisiin kysymyksiin on otettava urheilun eritysipiirteet huomioon Meca-Medina-testin edellyttämällä tavalla. Kansainväliset lajiliittojen säännöt ja määräykset kuuluvat SEUT 101 artiklan, joka kieltää yritysten välisen yhteistyön, soveltamisalaan, minkä lisäksi liitot ovat usein määräävässä markkina-asemassa SEUT 102 artiklan osoittamalla tavalla. Koska lajiliitto on määräävässä markkina-asemassa ja se vastaa lajin sääntelystä sekä oikeuksien kaupallisesta hyödyntämisisestä, aiheuttaa se eturistiriidan. Eturistiriita nousee esille lojaliteettiehtoa koskevissa kysymyksissä. Tutkielmassa keskitytään lojaliteettiehdon arviointiin erityisesti EUYT:n ISU-ratkaisun ja Ruotsin markkinaoikeuden Ruotsin Autourheiluliittoa koskeneen ratkaisun perustelujen kautta. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota erityisesti lojaliteettiehdon tavoitteisiin urheilun erityispiirteet huomioiden. Lojaliteettiehdon seurauksena ei uusia lajiliiton ulkopuolisia kilpailuja ole syntynyt. Tutkielman lopussa kuitenkin otetaan huomioon ne tilanteet, joissa kilpaileva liiga on onnistunut kasvattamaan omaa markkinavoimaansa. Johtopäätöksenä todetaan, ettei kansainvälisillä lajiliitoilla ole täyttä oikeutta kieltää jäseniään osallistumasta liiton ulkopuoliseen toimintaan. Lajiliitoilla on kuitenkin puolustaa urheilun erityispiirteitä ja omia tapahtumiaan. Näihin käytetyt toimet eivät kuitenkaan saa mennä pidemmälle kuin on välttämätöntä. EU:n oikeuskäytännössä ei kuitenkaan ole toistaiseksi otettu kantaa siihen, että missä tämä raja menee.