Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "vaatimistaakka"

Sort by: Order: Results:

  • Liikeyrityksen arvostaminen toimitusosituksessa ja sitä koskeva vaatimis- ja vetoamistaakka 
    Sipponen, Ville (2024)
    Yritys arvostetaan osituksessa käypään arvoonsa eli todennäköiseen luovutushintaan. Todennäköinen luovutushinta tarkoittaa sitä hintaa, jolla omaisuuserä saataisiin myytyä vapailla markkinoilla kohtuullisessa ajassa kohtuullisilla myyntikustannuksilla. Siten ensisijainen arvonmääritysperuste on omaisuuserän myyntiarvo eli mitä siitä tosiasiassa saadaan myymällä se. Myyntiarvo voidaan määrittää vertailuluovutuksilla tai myymällä omaisuuserä osituksen aikana. Yrityksen osalta myyntiarvon käyttämistä vaikeuttaa se, että yritys on siinä määrin yksilöllinen, että vertailuluovutuksina ei voida arvomäärittämisessä ottaa huomioon muilla yrityksillä tehtyjä kauppoja. Toisin on esimerkiksi autojen ja asuntojen osalta, joiden hinta voidaan määrittää vastaavien kohteiden myyntihintojen perusteella. Vaikka yrityksellä olisi käyty kauppoja aiemmin, voi kauppoihin liittyä erityisehtoja tai omistajapuolison henkilökohtaista panosta, jonka vuoksi myyntihintaa ei voida ottaa arvostuksen perustaksi. Yritykselle ei välttämättä ole ositushetkellä potentiaalisia ostajia. Kun myyntiarvoa ei voida käyttää, tulee turvautua toissijaiseen arvomääritysperusteeseen. Yrityksen osalta ne ovat substanssiarvo ja tuottoarvo. Substanssiarvo on yrityksen netto-omaisuuden arvo ja tuottoarvo on yrityksen tulonodotusten nykyarvo. Lähtökohtaisesti voitollisten, toimintaansa jatkavien yritysten arvostamiseen käytetään tuottoarvoa ja muihin yrityksiin substanssiarvoa. Malleja ei tulisi kaikissa tilanteissa käyttää sellaisenaan, vaan malleja käytettäessä tulisi ottaa huomioon seikkoja, jotka ulkopuolinen ja osaava ostaja sekä myyjä ottaisivat huomioon yrityskauppaa tehtäessä. Myös aviovarallisuussääntely asettaa mallien käytölle poikkeuksia, sillä esimerkiksi AL 35.3 §:n tarkoittamaa henkilökohtaista tai luovuttamatonta oikeutta ei voida ottaa huomioon osituksessa. Myös yrityksen luovutusrajoituksilla ja enemmistöosakkuudella voi olla vaikutusta yrityksen arvostamiseen. Substanssi- ja tuottoarvoa yhdistetään usein osituksessa. Osituksessa sovelletaan kevennyttä vaatimis- ja vetoamistaakkaa. Taakat liittyvät osituksen pääsäännöistä poikkeamiseen, kuten osituksen sovitteluun ja sen vaatimiseen. Yrityksen arvostamisen osalta ei toimitusosituksessa varsinaisesti ole vaatimis- tai vetoamistaakkaa, vaan on perustellumpaa puhua esimerkiksi reagointivelvollisuudesta. Reagointivelvollisuus tarkoittaa sitä, että puolisolla on velvollisuus tuoda esiin itselleen edullisia seikkoja ja korjata virheellisiä tietoja. Tämä velvollisuus koskee kolmea pääryhmää eli myyntiarvosta poikkeamista, AL 35.3 §:n vaikutusta sekä toissijaisesta arvonmääritysperusteesta poikkeamista.
  • Materiaalinen prosessinjohto Suomessa tapahtuvassa välimiesmenettelyssä 
    Gamba, Axel (2020)
    Tutkielmassa käsitellään materiaalista prosessinjohtoa Suomessa tapahtuvassa välimiesmenettelyssä. Välimiesten keskeisenä velvollisuutena on antaa asiassa aineellisesti oikea ratkaisu. Materiaalisella prosessinjohdolla tarkoitetaan välimiesten tekemiä toimia asian selvittämiseksi. Välimiesten myötävaikutusta asian selvittämisessä on pidetty käytännön kannalta tärkeänä. Kirjallisuudessa on kuitenkin esitetty erisuuntaisia näkemyksiä välimiesten roolista asian selvittämisessä. Tutkielmassa tutkitaan, miten niin yleiset prosessioikeudelliset periaatteet kuin välimiesmenettelyssä noudatettavat periaatteet vaikuttavat välimiesten harjoittamaan materiaaliseen prosessinjohtoon. Oikeuskäytännön avulla perehdytään siihen, millaista prosessinjohtoa välimiehiltä voidaan katsoa edellytettävän. Tutkielman lopuksi pohditaan, miten välimiesten tulisi harjoittaa materiaalista prosessinjohtoa. Tutkielma on lainopillinen tutkielma, jossa tulkitaan ja systematisoidaan voimassaolevaa oikeutta. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan rinnakkain niin välimiesmenettelylain (967/1992, VML) kuin Keskuskauppakamarin välimiesmenettelysääntöjen näkökulmasta. Yleisillä prosessioikeudellisilla periaatteilla tarkoitetaan tutkielmassa oikeudenkäymiskaaressa (4/1734, OK) säädettävistä periaatteista, jotka vaikuttavat materiaaliseen prosessinjohtoon. Näitä ovat vaatimistaakka, väittämistaakka ja jura novit curia -periaate. Periaatteiden tarkka sisältö esitellään siviiliprosessuaalisessa kontekstissa. Lisäksi OK:ssa on nimenomaisia säännöksiä materiaalisen prosessinjohdon keinoista. Tutkielmassa pohditaan OK:n säännösten merkitystä välimiesmenettelyssä. Periaatteita on käsitelty välimiesoikeudellisessa kontekstissa ratkaisussa KKO 2008:77, joka muodostaa keskeisen lähteen tutkielmassa. Välimiesmenettelyssä noudatettavilla periaatteilla tarkoitetaan tutkielmassa asianosaisautonomiaa, kontradiktorista periaatetta, menettelyn joutuisuutta, menettelyn lopullisuutta ja välimiesten puolueettomuutta. Nämä kaikki periaatteet yhdessä yleisten prosessioikeudellisten periaatteiden kanssa muodostavat sen viitekehyksen, jonka valossa tarkastellaan yksityiskohtaisesti välimiesten prosessinjohtoa suhteessa asianosaisten prosessitoimiin. Välitystuomio voidaan kumota, jos välimiehet ylittävät toimivaltansa (VML 41.1 §:n 1 kohta) tai jos asianosaisille ei ole varattu tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen (VML 41.1 §:n 4 kohta). Tutkielmassa käsitellään laajasti näitä kumoamisperusteita koskevaa kotimaista ja ulkomaista oikeuskäytäntöä. Oikeuskäytäntö ei edellytä välimiehiltä aktiivista roolia asian selvittämisessä. Välimiesten aktiivista roolia kuitenkin puoltavat menettelyn kustannustehokkuus ja se, ettei välimiesmenettelyssä ratkaisu saa tulla asianosaiselle yllätyksenä. Vaikka oikeuskäytäntö ei edellyttäkään välimiesten aktiivista prosessinjohtoa, niin tutkielmassa päädytään suosittamaan edellä mainituista syistä välimiesten aktiivista prosessinjohtoroolia.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO