Browsing by Subject "vaihtoehtorahastojen hoitaja"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Euroopan unionin politiikassa on viime vuosina asetettu aiempaa kunnianhimoisempia tavoitteita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, minkä myötä ratkaisuja hiilipäästöjen vähentämiseen haetaan useilta eri sektoreilta rahoitusmarkkinoista rakennusalaan. Pyrkimyksenä ratkaista ongelma siitä, miten finanssisektori saataisiin motivoitua osallistumaan unioninlaajuisiin ilmastotalkoisiin, on kehitetty niin kutsuttu kestävän rahoituksen sääntelykehikko, jolla luodaan alan toimijoille esimerkiksi erilaisia tiedonantovelvollisuuksia. Tämän tutkielman tiedonintressinä on yhtäältä tarkastella sitä, millaisia sijoittajansuojaimplikaatioita uudella kestävän rahoituksen sääntelykehikolla on etenkin kiinteistöihin sijoittavien erikoissijoitusrahastojen kontekstissa. Toisaalta arvioidaan sitä, miten SFDR-asetuksen 9 artiklan mukaisten rahastojen, eli rahastojen, joilla on kestävä sijoitustavoite, tulisi käytännössä toteuttaa tiedonantovelvollisuuksiaan esimerkiksi silloin, kun kestävyyteen liittyvä sääntelyriski toteutuu. Rahoitustuotteisiin liittyviä tiedonantovelvollisuuksia arvioidaan siis ensin teoreettisemmassa kontekstissa tarkastelemalla niitä vuorovaikutuksessa sijoittajansuojakysymysten kanssa. Tämän jälkeen pohditaan tarkemmin tiedonantovelvollisuuksien käytännön merkitystä. Tapausesimerkkinä hyödynnetään rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä, jonka muutosehdotus hyväksyttiin parlamentin toimesta 14.3.2023. Kyseisestä muutoksesta on arveltu aiheutuvan potentiaalisesti suuriakin kustannuksia useille toimijoille, mukaan lukien kiinteistörahastojen osakkeenomistajille, mutta toisaalta sitä myös perustellaan mittavilla positiivisilla ilmastovaikutuksilla. Tutkielman keskeisimpänä johtopäätöksenä esitetään, että kestävän rahoituksen sääntelykehikon tiedonantovelvollisuuksien sijoittajansuojaimplikaatiot auttavat osaltaan edistämään yhteiskunnan varojen allokoitumista ilmastotavoitteita edistä-viin tarkoituksiin. Toisaalta todetaan myös, että tiedonantovelvollisuuksien sääntely on monimutkaista ja oikeustila esimerkiksi kestävyysriskien materialisoitumisen ilmoittamisen suhteen jokseenkin epäselvä, mikä on omiaan aiheuttamaan ongelmia tiedonantovelvollisuuksien käytännön toteuttamisen suhteen.
-
(2021)Kiinteistöihin sijoittavat erikoissijoitusrahastot ovat avoimia rahastoja, joissa sijoittajan omistama rahasto-osuus on likvidiä varallisuutta, mutta rahaston omistamat kiinteistökohteet epälikvidiä varallisuutta. Tämän epäsuhdan takia lainsäädäntö ja valvovat viranomaiset vaativat rahastonhoitajien kiinnittävän korostetusti huomiota rahaston likviditeetinhallintajärjestelyihin. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten kiinteistöihin sijoittavien erikoissijoitusrahastojen likviditeetinhallintaa säännellään ja millaisia likviditeetinhallintakeinoja lainsäädäntö rahastojen käyttöön mahdollistaa. Tutkimustehtävänä on lisäksi selvittää, onko likviditeetinhallinnan sääntely tällaisenaan hyvää ja riittävää vai tulisiko siihen tehdä muutoksia. Tutkimusmenetelmä yhdistelee oikeusdogmaattiseen metodiin myös oikeustaloustieteellistä ja sääntelyteoreettista tarkastelutapaa. Tällainen valinta on tehty, koska tutkimusaihe liittyy vahvasti talous- elämään eikä tutkimuksen tekeminen pelkästään oikeudellisessa tyhjiössä olisi mielekästä. Lisäksi tutkimuksessa pyritään ottamaan kantaa sääntelyn tasoon ja kehityskohtiin, mikä edellyttää sääntelyteoreettisen näkökulman käyttöä. Rahastojen valvonnasta vastaava viranomainen Finanssivalvonta teki vuonna 2019 laajan selvityksen kiinteistöihin sijoittavien erikoissijoitusrahastojen likviditeetinhallinnan tilasta. Syksyllä 2019 julkaistun teema-arvion tulosten perusteella rahastot päivittivät likviditeetinhallintakäytäntöjään, mikä auttoi niitä selviämään vuoden 2020 koronapandemian aiheuttamasta markkinashokista ilman suuria vaikeuksia. Ensimmäinen kiinteistöihin sijoittava erikoissijoitusrahasto perustettiin vuonna 2012, joten rahastot eivät toistaiseksi ole joutuneet selviytymään pitkäaikaisista markkinakriiseistä tai kiinteistöjen arvojen laskusta. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että kotimainen likviditeetinhallinnan sääntely on hyvällä tasolla, mutta EU-tason sääntelyyn odotetaan tehtävän sääntelyä tiukentavia muutoksia. Kotimaisilla rahastoilla on laajasti erilaisia likviditeetinhallintavälineitä käytössään, mutta markkinatilanne ei ole toistaiseksi edellyttänyt niiden hyödyntämistä.
Now showing items 1-2 of 2