Browsing by Subject "yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuus"

Syrjintä etnisyyden perusteella on kielletty kansallisessa ja kansainvälisessä oikeudessa. Muodollisesta yhdenvertaisuudesta huolimatta eri etniset vähemmistöt eivät ole tosiasiallisesti yhdenvertaisessa asemassa ja kohtaavat erityisesti rakenteellista rasismia. Positiivinen erityiskohtelu on sellaista sallittua erilaista kohtelua, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen. Positiivista erityiskohtelua on käytetty ja tutkittu melko vähän etnisen syrjinnän yhteydessä. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, missä määrin positiivista erityiskohtelua on mahdollista käyttää rakenteelliseen rasismiin puuttumisen keinona ja voiko siihen olla velvollisuus. Tutkielman metodina käytetään yhtäältä lainoppia ja toisaalta empiiristä oikeustutkimusta. Lähdeaineisto koostuu oikeuslähteistä sekä yhteiskuntatieteellisestä kirjallisuudesta ja yhteiskuntatieteellisistä empiirisistä tutkimusaineistoista. Positiivinen erityiskohtelu on sallittua, kun se täyttää tietyt edellytykset. Jotta etnisyyteen perustuva positiivinen erityiskohtelu olisi sallittua, tulee sen olla hyväksyttävään tavoitteeseen pyrkivää, oikeasuhtaista, kestoltaan oikein mitoitettua, johdonmukaista ja lakiperustaan nojaavaa. Viranomaisella, koulutuksen järjestäjällä ja työnantajalla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Positiivinen erityiskohtelu on yksi mahdollinen tapa toteuttaa tätä velvollisuutta. Johtopäätöksenä todetaan, että positiivisella erityiskohtelulla näyttäisi olevan tosiasiallista etnistä yhdenvertaisuutta voimistava ja rakenteellista rasismia vähentävä vaikutus. Rakenteellisen rasismin esiintyminen ja positiivisen erityiskohtelun oletettu tosiasiallista yhdenvertaisuutta lisäävä vaikutus muodostavat lähtökohtaisesti sallitut olosuhteet etnisten vähemmistöjen positiiviselle erityiskohtelulle. Joissakin konkreettisissa tilanteissa positiiviseen erityiskohteluun voitaneen katsoa olevan velvollisuus.