Browsing by Subject "yhteisösakko"

Seksuaalinen häirintä työelämässä on saanut suurta huomiota erityisesti vuonna 2017 käynnistyneen globaalin #MeToo-liikkeen myötä. Seksuaalisesta häirinnästä säädetään useassa laissa päällekkäin, mikä monimutkaistaa häirintään puuttumista ja vaarantaa osapuolten oikeusturvaa. Tutkielma tarkastelee työelämässä tapahtuvaa seksuaalista häirintää ensisijaisesti työturvallisuusrikoksena. Seksuaalinen häirintä on yksi työturvallisuuslain tarkoittama häirinnän muoto, johon työnantajalla on velvollisuus puuttua. Mikäli työnantaja laiminlyö velvollisuutensa puuttua työyhteisössä esiintyvään seksuaaliseen häirintään, voi työnantaja syyllistyä rikoslaissa rangaistavaksi säädettyyn työturvallisuusrikokseen ja työsyrjintään. Työnantaja voi syyllistyä työturvallisuusrikokseen ja työsyrjintään myös omalla menettelyllään kohdistaessaan itse seksuaalista häirintää työntekijää kohtaan ja rikkomalla näin työturvallisuusmääräyksiä. Rikosoikeudellinen rangaistusvastuu ei rajoitu vain luonnollisen henkilön rangaistusvastuuseen, vaan myös oikeushenkilö voidaan tuomita yhteisösakkoon sen toiminnassa tehdystä työturvallisuusrikoksesta. Tutkielman aiheen kannalta on olennaista analysoida, mitä seksuaalinen häirintä on, joten tutkielman alussa tarkastellaan sitä, millaista menettelyä pidetään seksuaalisena häirintänä. Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin selkeyttää seksuaalista häirintää koskevaa sääntelyllistä viitekehystä ja vastata kysymykseen, minkä säännösten mukaan seksuaalisesta häirinnästä säädetään. Tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen, millaisissa tilanteissa myös oikeushenkilö voidaan tuomita työelämässä tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä rikosoikeudelliseen vastuuseen. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millainen vaikutus yrityskulttuurilla on työyhteisössä esiintyvään seksuaaliseen häirintään sekä oikeushenkilön rangaistusvastuuseen seksuaalisen häirinnän tapauksissa. Tutkimuskysymyksiä lähestytään pääosin lainopillisin keinoin. Tutkielmassa on hyödynnetty myös empiiristä oikeustapausaineistoa, jonka perusteella on tarkoitus lyhyesti tarkastella oikeuskäytännön valossa seksuaaliseen häirintään perustuvien työturvallisuusrikoksien ominaispiirteitä sekä sitä, miten oikeushenkilön rangaistusvastuuta on sovellettu kyseisissä tapauksissa.  

Tässä tutkielmassa selvitetään pluralistista metodia ilmentäen lainopillisesti ja empiirisesti vallitsevan oikeuskäytännön tilaa liittyen ympäristörikoksista annettuihin yhteisösakkoihin. Suomen rikoslakiin sekä ympäristörikoksia että oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskeva luku on otettu 1995, mikä tekee sääntelystä verrattain uutta perinteisiin rikosoikeuden säännöksiin nähden. Tämä on omiaan vaikuttamaan siihen, että oikeuskäytäntö ja -kirjallisuus on vielä jokseenkin rajallista aiheeseen liittyen sekä etenkin oikeuskäytännön vähäisyys on tutkielman hypoteesin mukaan potentiaalinen vaikuttaja tuomioiden johdonmukaisuuteen ja yhdenmukaisuuteen. Tutkielmassa lähestytään perinteisen lainopillisen metodin avulla tutkimaan ympäristöoikeuden ja rikosoikeuden muodostamaa temaattista ympäristörikosoikeudellista kokonaisuutta sekä oikeushenkilön rangaistusvastuuta ja etenkin sen ilmenemismuotona yhteisösakkoa. Tavoitteena tässä jaksossa on selventää niitä lainopillisia lähtökohtia, mitkä liittyvät yhtäältä ympäristörikosoikeuteen ja toisaalta yhteisösakon mittaamiseen. Lisäksi tutkielmassa huomioidaan EU-sääntelyn vaikutus ensinnä ympäristöoikeuteen, mutta toisaalta oikeushenkilön rangaistusvastuuseen ympäristörikosoikeudessa, ja kiinnitetään huomio valmisteilla olevaan ympäristörikoksesta annettavan yhteisösakon harmonisointipyrkimyksiin. Suurin painoarvo annetaan luonnollisesti lain tasoiselle sääntelylle, mutta erityistä huomiota kiinnitetään sitä koskevaan lainvalmisteluaineistoon, mistä ilmenee lainsäätäjän tahtotila ympäristönsuojelusta omana oikeushyvänään sekä ne mittausperusteet, jotka yhteisösakkoa määrätessä tuomioistuinten tulisi ottaa huomioon. Lainopillisten lähtökohtien selvityksen myötä tutkielmassa siirrytään empiirisen aineiston kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen analysointiin. Pääasiallisena aineistona tutkimuksessa käytetään kaikista Suomen hovioikeuksista pyydettyjä tuomioita liittyen rikoslain 48 luvun mukaisiin rikoksiin vuosien 2011 ja 2022 väliltä, joissa oikeushenkilö on ollut vastaajana. Empiirisen aineiston perusteella voitiin havaita yhteisösakkotuomioiden lukumäärän pysyneen melko tasaisena ja vähäisenä läpi edellisen vuosikymmenen. Lisäksi huomattiin ympäristörikoksista annettujen yhteisösakkojen kohdistuvan suhteellisesti ankarammin pieniin oikeushenkilöihin. Lopuksi selvitettiin empiiristen löytöjen lainopillista näkökulmaa, minkä perusteella voitiin todeta ensinnäkin avoimempien ja konkreettisimpien perustelujen tarve oikeuskäytännössä yhteisösakon mittaamisen osalta sekä toisaalta ympäristörikoksista annettujen yhteisösakkojen epäyhdenmukaisuus, mikä johtuu RL 9:6 mukaisten mittaamisperusteiden soveltamisesta epätasapainoisesti rangaistusten kohdistuen suhteellisesti ankarammin pieniin oikeushenkilöihin.