Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "yritysvastuulaki"

Sort by: Order: Results:

  • Suutari, Sari (2023)
    Euroopassa on säädetty viime vuosina useita lakeja, jotka asettavat yrityksille huolellisuusvelvollisuuden niiden arvoketjussa aiheutuneista ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksista. Helmikuussa 2022 EU:n komissio antoi ehdotuksen direktiiviksi yritysten kestävyyttä koskevasta asianmukaisesta huolellisuudesta (Corporate Sustainability Due Diligence Directive). Asianmukaisella huolellisuudella tarkoitetaan direktiiviehdotuksessa yrityksille asetettavaa vastuuta ihmisoikeuksista ja ympäristönäkökohdista niiden arvoketjuissa. Direktiiviehdotus sisältää asianmukaisen huolellisuuden laiminlyöntiin liitetyn vahingonkorvausvastuun. Tutkimuksen tehtävänä on hahmottaa asianmukaisen huolellisuuden laiminlyöntiin perustuvan vahingonkorvausvelvollisuuden soveltumista Suomen lainsäädäntöön. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Millaisia esteitä suomalainen vahingonkorvausoikeus asettaisi asianmukaisen huolellisuuden laiminlyönnistä seuraavalle vahingonkorvausvastuulle? 2. Millaisia oikeuden saatavuuteen liittyviä esteitä vahingonkärsijä voisi kohdata tämän vaatiessa korvausta asianmukaisen huolellisuuden laiminlyönnillä aiheutetusta vahingosta? 3. Miten ryhmäkannemahdollisuus vaikuttaisi vahingonkärsijän asemaan tämän vaatiessa korvausta asianmukaisen huolellisuuden laiminlyönnillä aiheutetusta vahingosta? Lähteinä on käytetty EU:n asianmukaista huolellisuutta koskevaa direktiiviehdotusta, sen perusteluja, kansallisia selvityksiä yritysvastuulaista sekä yritysvastuusääntelyä, vahingonkorvausoikeutta ja prosessioikeutta koskevaa oikeuskirjallisuutta. Tutkielma on luonteeltaan oikeuspoliittinen de lege ferenda -tutkimus. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa tulevan lainsäädännön keinovaihtoehtoja, mikäli EU:n asianmukaista huolellisuutta koskeva direktiiviehdotus tulisi hyväksytyksi tai Suomessa päädyttäisiin säätämään täysin kansallinen yritysvastuulaki. Tutkimus on myös luonteeltaan access to justice -tutkimus, koska sen aiheena on oikeuden saatavuus. Access to justice -suuntauksen taustalla on ajatus siitä, etteivät pelkästään muodolliset mahdollisuuden oikeuden saamiseen ole riittävät, vaan myös tosiasiallinen mahdollisuus saada oikeutta on taattava. EU:n direktiiviehdotuksessa asianmukaisesta huolellisuudesta on säädetty siten, että velvollisuus muodostuisi tapauskohtaisesti jokaisen yrityksen ja haittavaikutuksen osalta erilaiseksi. Tämä sääntelytapa vaikeuttaa vahingonkorvausvastuun edellytysten, kuten tuottamuksen ja syy-yhteyden toteamista. Vahingonkärsijöiden prosessikynnys näyttäisi asettuvan hyvin korkealle johtuen heidän sijoittumisestaan Suomen ulkopuolelle sekä sääntelyn epäselvyydestä ja tapauskohtaisuudesta. Myös kantajalle asetettu todistustaakka sekä käsittelyn kielelliset vaatimukset aiheuttaisivat taloudellista rasitusta kannetta suunnittelevalle. Ryhmäkannemahdollisuudella voitaisiin madaltaa vahingonkärsijöiden prosessikynnystä, mutta vastaajien suojaaminen kiusanteko- ja kiristyskanteilta voisi edellyttää kanneoikeuden rajaamista viranomaisille tai järjestöille.
  • Nissilä, Samuli (2021)
    Asiantuntijoiden, poliittisten päättäjien ja kansalaisten vuosikymmeniä jatkunut huoli maapallon ekologisesta ja sosiaalisesta tilanteesta on johtanut siihen, että yritysten liiketoiminnan kestävyydestä puhutaan nykyisin paljon. Keskustelulla on ollut vaikutusta myös lainsäätäjän toimintaan. Paraikaa Suomessakin harkitaan niin kutsutun yritysvastuulain säätämistä. Hieman syrjään huomion keskiöstä on jäänyt yritysten vahingonkorvausvastuu, vaikka se on eräs keskeisistä yritysten toimintaa ohjaavista tekijöistä. Tässä tutkielmassa pureudutaan nimenomaan yritysten johdon vahingonkorvausvastuuseen kestävän yritystoiminnan kontekstissa. Tutkielmassa selvitän, millaisissa tilanteissa osakeyhtiön johto voi joutua yhtiöoikeudelliseen vahingonkorvausvastuuseen vahingoista, jotka johtuvat siitä, että yritys ei ole harjoittanut liiketoimintaansa kestävällä tavalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tilanteet, joissa yhtiön johdon huolimaton toiminta on johtanut maaperän tai vesistöjen pilaantumiseen, taikka yrityksen imagon romahtaminen liian suurten hiilidioksidipäästöjen tai orjatyövoiman käytöstä seuranneen negatiivisen julkisuuden vuoksi. Oma kysymyksensä on lisäksi se, voivatko osakkeenomistajat hyödyntää omistustaan ja yhtiöoikeudellista vahingonkorvausjärjestelmää yhteiskunnallisen keskustelun synnyttämiseksi ja yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden ajamiseksi. Tutkielmassa esittelen myös Suomen yhtiöoikeudellisen vahingonkorvausvastuujärjestelmän pääpiirteiden hahmottamista helpottavan ratkaisumallin, jonka avulla analysoin eräitä mahdollisia yrityksen johdon toimintaan liittyviä vahingonkorvausvastuutilanteita. Käsittelen lisäksi lyhyesti Suomeen mahdollisesti säädettävää yritysvastuulakia sekä sitä, mitä vaikutuksia lailla saattaisi olla johdon henkilökohtaiseen vahingonkorvausvastuuseen. Yhteenvetona totean, että yhtiöoikeudellinen vahingonkorvausvastuujärjestelmä ei vaikuta olevan Suomessa erityisen merkittävä kysymys yritysten kestävän liiketoiminnan näkökulmasta. Vaikuttaa siltä, että liiketoiminnan kestävyyteen liittyvien yhtiöoikeudellisten vahingonkorvausvaatimusten merkittäviä kompastuskiviä ovat aiheutuneen vahingon määrittely ja syy-yhteys vahingon ja sen väitetyn aiheuttajan toiminnan välillä. Erityisesti mainehaitan euromääräinen määritteleminen vaikuttaa hankalalta, ja pidänkin mainehaitan korvaamiseen perustuvien vahingonkorvausvaatimusten menestymisen mahdollisuuksia yleisesti ottaen kehnoina. Myös osakkeenomistajien mahdollisuudet hyödyntää yhtiöoikeudellista vahingonkorvausjärjestelmää yhteiskunnallisen keskustelun synnyttämiseksi ja yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden ajamiseksi vaikuttavat heikoilta.