Browsing by Subject "yritysverotus"

Tutkielmassa käsitellään kryptoprotokollapohjaisten täysin virtuaalisten internetyritysten yhtiöoikeudellista luonnetta ja kansainvälistä verotusta voimassaolevien vero-oikeuden normien sekä erityisesti OECD:n BEPS-hankkeen yhteydessä 14.10.2020 julkaiseman digiyhtiöitä koskevan tuoreen nexus-sääntöehdotuksen pohjalta. Digitalisaatio tarjoaa yrityksille uusia tapoja harjoittaa liiketoimintaa. Internet mahdollistaa automaattisten palveluiden sekä tuotteiden myymisen asiakkaille ja data on noussut keskeiseen asemaan yritysten arvon luojana. Datan omistajuus on keskittynyt jättimäisille digiyhtiöille ja niiden vaikutus kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin on kasvava. Kryptot ovat digitalisaation seuraava taso, jonka avulla toimijoiden taloudellista toimintaa voidaan järjestää uudella hajautetulla tavalla täysin virtuaalisesti. Niiden myötä digitaalisten palveluiden avulla luotu arvo voidaan jakaa tasapuolisemmin järjestelmään osallistuneiden tahojen kesken ja perinteinen omistajuuden tunne saadaan palautettua. Kryptot edustavat siis uutta yhtiöoikeudellista muotoa harjoittaa liiketoimintaa. Digitalisaatio on luonut haasteensa kansainväliselle vero-oikeudelle. Erityisen haastavaksi on muodostunut se, että voimassaolevat kansainväliset veronormit eivät riittävällä tavalla pysty tavoittamaan digitaalisen talouden perusteella syntynyttä arvonnousua rajat ylittävässä liiketoiminnassa. Tämä on väistämättä nostanut esiin sen kysymyksen, että miten valtioiden välinen oikeudenmukainen verotusoikeuksien jakautuminen voidaan toteuttaa digitalisoituneessa maailmassa, jossa kiinteitä toimipaikkoja ei välttämättä muodostu. Kryptoprotokollan avulla toteutettua liiketoimintaan luo entisestään painetta kansainvälisten vero-oikeuden normien muuttamiselle, sillä toiminta tapahtuu täysin verkossa ilman minkäänlaista fyysistä yhteyttä valtioihin. Näin ollen tulevaisuuden internetyritykset välttävät täysin fyysisten yhteyksien muodostumisen, mikä asettaa todellisen haasteen kansainvälisen vero-oikeuden periaatteeseen, jonka mukaan verotus tapahtuu siellä, missä arvo syntyy. Edellä mainituista lähtökohdista tutkimuksessa asetetaan kaksi tutkimuskysymystä, joiden perusteella pyritään ensinnäkin selvittämään, missä määrin nykyisten yhtiöoikeudelliset normit ja teoriat onnistuvat tavoittamaan kryptoprotokollan avulla harjoitettavan täysin virtuaalisen liiketoiminnan ja voidaanko tätä toimintaa pitää esimerkiksi elinkeinoverolain mukaisena liiketoimintana. Toisella tutkimuskysymyksellä havainnoidaan sitä, voidaanko nykyisten kansainvälisten vero-oikeuden normien avulla verottaa täysin verkossa toimivaa liiketoimintaa ja toisaalta selvitetään OECD:n ehdottaman uuden nexus-sääntöehdotuksen soveltumista internetyhtiön liiketulojen verottamiseen rajat ylittävissä tilanteissa. Toisaalta tutkimuksessa nostetaan esiin haasteita, joita täysin verkossa harjoitettu liiketoiminta voi aiheuttaa sekä yhtiöoikeudelle että kansainväliselle vero-oikeudelle, kun sijoittautumistarvetta mihinkään valtioon ei ole olemassa. Tutkielman näkökulma on lainopillinen, mutta molempien tutkimuskysymysten tarkastelu edellyttää myös de lege ferenda -tyyppistä sekä veropoliittista pohdintaa. Tutkielmassa päädytään lopputulokseen, jonka mukaan voimassaoleva yhtiöoikeudellinen sääntely ei kykene tunnistamaan kryptoprotokollan avulla organisoitua taloudellista toimintaa itsenäisen oikeushenkilön toiminnaksi, jonka perusteella niiden operointi tapahtuu täysin yhtiöoikeudellisen sääntelykehikon ulkopuolella. Tulos johtaa siihen, että myöskään kansainvälisen vero-oikeuden voimassaolevat normit tai ehdotettu uusi nexus-sääntö eivät sovellut niiden verottamiseen, vaikka ehdotettu uusi nexus-sääntö tarjoaa ainakin teoreettisen mahdollisuuden siihen. Tutkielmassa esitetään kuitenkin väite, että olemassa olevien kryptoprotokollalle perustuvien internetyhtiöiden toiminta on de facto verrattavissa modernien osakeyhtiöiden toimintaan, jolloin valtioiden veropoliittisessa intressissä tulisi olla myös niiden verottaminen. Mitä pidemmälle kryptoprotokollien avulla harjoitettu liiketoiminta kehittyy, on se etulyöntiasemassa moderneihin osakeyhtiöiden nähden, kun sen liiketulot ovat verottomia. Vero-oikeudessa vallitsevan neutraalisuuden periaatteen tai valtioiden veropohjan rapautumisen estämisen kannalta tätä ei voida pitää toivottuna tilanteena. Näin ollen kryptoprotokollia koskevaa sääntelyä tulisi edelleen kehittää ja teknologian potentiaali tulisi huomioida nykyistä kokonaisvaltaisemmin.

Tämä tutkielma keskittyy tarpeeseen muuttaa kansainvälistä verojärjestelmää erityisesti digitaalisten liiketoimintamallien kannalta. Digitalisaatio on mahdollistanut sen että, yritykset voivat tarjoat palveluitaan pelkästään internetin välityksellä. Tämän lisäksi, digitalisaation takia monikansalliset yritykset voivat suunnitella veronsa niin, että yrityksen voitot välttävät verotuksen kokonaan tietyissä maissa. OECD:n BEPS-projekti on luonnostellut sääntöjä Pilari I-hankkeessa verotusoikeuden uudelleenjakamiselle kansainvälisesti. Tämä tutkielma keskittyy ehdotettuihin sääntöihin voitonjaon jakamisesta markkinavaltioihin osalta. Tutkielma pyrkii analysoimaan Pilari 1:n sääntöjä liittyen arvonmuodostukseen yritysten digitaalisissa liiketoimintamalleissa erityisesti, kun arvonmuodostus perustuu käyttäjätietoihin, mainostamiseen verkossa ja pilvipalveluihin. Tämä tutkielma vastaa kolmeen tutkimuskysymykseen. Ensimmäinen tutkimuskysymys pyrkii selittämään miten uudet digitaaliset liiketoimintamallit luovat arvoa yritykselle. Toinen tutkimuskysymys kuvailee yksityiskohtaisesti Pilari I:den liikevaihdon muodostumisen määrittelysääntöjä liittyen käyttäjätietoihin, mainostamiseen verkossa ja pilvipalveluihin. Viimeiseksi tutkielma käy läpi Pilari I:den vaikutukset digitalisiin yrityksiin. Tutkielma tärkein johtopäätös on se, että Pilari I:den liikevaihdon muodostumisen määrittelysäännöt ovat yrityksille erittäin työläät noudattaa ja kyseiset säännöt tarvitsevat vielä uudistamista monella osa-alueella.

VML 31 §:n uudet liiketoimen määrittämistä ja sivuuttamista koskevat momentit astuivat voimaan 1.1.2022. Säännöstä uudistettiin, koska oikeuskäytännössä oli linjattu, ettei liiketoimen sivuuttaminen ja uudelleen luonnehdinta olleet mahdollisia uudistusta edeltäneen VML 31 §:n soveltamisalalla. OECD:n siirtohinnoitteluohjetta ei siten voitu hyödyntää sellaisenaan ja tämän vuoksi Suomen oli tehtävä oman lainsäädäntönsä vastaisia vastaoikaisuja OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan mukaisessa vastaoikaisumenettelyssä. Tämä johti siihen, että Suomi menetti verotuloja. Uudistuksen tavoitteena olikin mahdollistaa liiketoimen sivuuttaminen ja uudelleen luonnehdinta sekä yhdenmukaistaa Suomen lainsäädäntö OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kanssa. Lisäksi tavoitteena on poistaa vastaoikaisumenettelyssä ilmenneet ongelmat sekä parantaa verotuksen ennakoitavuutta ja suomalaisten veroviranomaisten mahdollisuuksia verovalvontaan. VML 31 §:n uudistusta, erityisesti liiketoimen sivuuttamista koskevaa VML 31.3 §:ää, on kritisoitu siitä, ettei se vastaa legaliteettiperiaatteen vero-oikeudelliselle sääntelylle asettamia vaatimuksia, eikä siinä ole huomioitu riittävällä tasolla verovelvollisen oikeusturvaa. Koska VML 31.3 § mahdollistaa verovelvollisen määrittelemän liiketoimen sivuuttamisen ja korvaamisen toisella liiketoimella, on erityisen tärkeää, että verovelvollisen oikeusturva on huomioitu riittävällä tasolla. Vero-oikeudessa legaliteettiperiaate myös edellyttää, että liiketoimen sivuuttamisesta säädetään lailla, josta käy ilmi verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteet sekä jossa säädetään verovelvollisen oikeusturvasta. Koska käytännössä VML 31.3 §:ssä veron perusteet ilmenevät lain ulkopuolisista lähteistä, kuten OECD:n siirtohinnoitteluohjeista, ja säännöksessä on hyvin tulkinnanvaraisia käsitteitä, kuten taloudellisesti järkevä toiminta, tutkielmassa tarkastellaan, miten VML 31.3 §:n soveltaminen tosiasiassa vaikuttaa verovelvollisen oikeusturvaan. Tutkielmassa käsitellään VML 31.3 §:n vaikutuksia verovelvollisen oikeusturvaan tarkastelemalla, kuinka liiketoimen sivuuttamista koskeva sääntely täyttää legaliteettiperiaatteen vaatimukset. Lisäksi tarkastellaan, kuinka hyvin säännöksen soveltaminen on ennakoitavissa ja kuinka hyvin säännöstä koskeva prosessi turvaa verovelvollisen oikeusturvaa. Tutkielmassa myös arvioidaan lyhyesti liiketoimen sivuuttamisen soveltamistilanteita ja säännöksen vaikutuksia yritystoimintaan, Suomen verotukselliseen kilpailukykyyn ja työllisyyteen. Tutkielma osoittaa, että tosiasiassa VML 31.3 §:n soveltaminen heikentää verovelvollisen oikeusturvaa verrattuna uudistusta edeltäneeseen siirtohinnoitteluoikaisusäännökseen. Lisäksi VML 31.3 § ei täytä legaliteettiperiaatteen vero-oikeudelliselle sääntelylle asettamia vaatimuksia. VML 31.3 § on heikosti ennakoitavissa oleva säännös, jonka tarkat soveltamistilanteet varmistuvat vasta verotus- ja oikeuskäytännön muodostumisen myötä.