Faculty of Theology
Recent Submissions
-
(2024)Tutkielmassa pohditaan sitä, voidaanko eläinteologisia argumentteja käyttää kristinuskon roboteologian perustana. Aluksi tutkielmassa hahmotellaan ja puretaan käsitteiden elollisuus, ihminen, eläin ja robotti määritelmiä tutkielman käsitteelliseksi viitekehykseksi. Näiden lisäksi hahmotellaan ihmisarvoon ja ihmisyyteen liitettyjä käsitteitä mieli, tietoisuus, imago Dei ja sielu. Tutkielmassa paneudutaan kolmen merkittävän eläinteologin (Andrew Linzey, Celia Deane-Drummond ja David Clough) teoksiin, joissa he esittelevät keskeisimmät eläinten arvokkuutta puoltavat teologiset ja eettiset argumenttinsa. Teosten tarkastelumetodina käytetään systemaattista analyysia, jonka tavoitteena on tiivistää teosten keskeisimmät argumentit. Eläinteologeista Andrew Linzey kannattaa sitä, että ihminen toimisi saalistamisen ja hyödyntämisen sijaan luomakunnan palvelijana. Celia Deane-Drummondin teoksen kantava ajatus on, että Jumala tahtoo luomakunnan elävän jatkuvassa keskinäisen harmonian syvenevässä tilassa. David Clough puolestaan vetoaa siihen, että rakastavan Jumalan täytyy haluta lunastaa ja pelastaa koko luomakuntansa, ei vain ihmistä. Ihmisen ei siis tulisi nähdä luomakuntaa välinearvona, vaan itseisarvona, itsensä vertaisena. Tutkielman johtopäätös on, että eläinteologia ei sellaisenaan sovellu roboteologian perustaksi. Eläinteologit eivät käytä tutkielman viitekehyksessä hahmoteltuja, muun muassa roboetiikassa käytettyjä käsitteitä. Sen sijaan he vetoavat käsitteisiin ja ajatuksiin, jotka yhdistävät ihmistä ja eläintä mutta erottavat ihmisen ja robotin. Roboteologiaan voidaan kuitenkin lainata eläinteologiasta joitakin ajatuksia. Ihmiskeskeisen maailmankuvan sijaan eläinteologia julistaa kristus- ja jumalakeskeistä maailmankuvaa: alisteisessa asemassa oleva olento, myös keinotekoinen sellainen, voi kantaa Kristuksen kasvoja, eikä Jumala luonut maailmaa ihmistä vaan omia tarkoituksiaan varten.
-
(2024)Vuoden 1944 syyskuussa aseet hiljenivät Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Suomalaisten osalta useita vuosia kestänyt sotaurakka oli saatu päätökseensä, vaikkakin vielä oli edessä aina vuoden 1945 huhtikuulle kestänyt Lapin sota. Huolimatta siitä, että sotatoimet olivat ohitse, oli edessä valtava jälleenrakennusurakka ja sotilaiden kotiuttaminen. Kotiuttamistoimet venyivät joidenkin sotilaiden kohdalla aina joulukuulle 1944 saakka. Miten pitkään rintamilla olleet miehet sopeutuisivat rauhanoloihin siviilissä, miten sota-avioliitot kestäisivät uuden arjen olosuhteissa ja kuinka olisi koko Suomen kansan tulevaisuuden laita? Tutkielmani käsittelee vuoden 1944 suomalaissotilaiden kotiuttamisvaiheen aikana hengellisessä lehdistössä ilmennyttä huolta suomen kansan siveellisyyden tilasta. Tämä tutkielma pyrkii selvittämään, mistä asioista lehtiin kirjoittaneet henkilöt kantoivat huolta ja olivatko lehtien esittämät väitteet samassa linjassa hengellisten kirjasten sekä sotilaspastoreiden lokakuussa 1944 laatimien toimintakertomusten kanssa. Tutkielman aineisto koostuu viidestä (Herättäjä, Koti ja kasarmi, Kotimaa, Sotilaspappi ja Vartija) syksyllä 1944 ilmestyneestä lehdestä, kirkonmiesten kirjoittamista lehtisistä sekä sotilaspastoreiden toimintakertomuksista lokakuulta 1944.Tutkimusmetodini on lehdistöhistoriallinen näkökulma, joka korostaa tutkimusaiheen keskustelevaa luonnetta. Tutkielman näkökulma on aineistolähteinen eikä analyysia ohjaa mikään tietty teoria. Tutkielman luvut noudattavat temaattista jaottelua. Tutkielmani osoittaa, että hengellisissä lehdissä kannettiin huolta syksyllä 1944 suomen kansan siveellisyydestä. Erityisesti esiin nousivat nuoret, joiden siveellisyyden tilan katsottiin kulkevan käsi kädessä koko Suomen tulevaisuuden kanssa. Suurimman murheen kirjoittajille aiheutti alkoholin käyttö, joka nähtiin Suomen kansan perisyntinä ja joka oli saatava loppumaan koko kansan yhteisvoimin.
-
(2024)Käytännöllisen teologian Pro gradu -tutkielmani käsittelee ensimmäistä lasta toivovien lapsettomuuden surua. Tahattomasta lapsettomuudesta on kyse jos ihminen ei omista toiveistaan huolimatta saa toivomaansa lasta. Arvioiden mukaan hedelmällisessä iässä olevista joka viides on kokenut tahattoman lapsettomuuden. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää miten tahatonta lapsettomuutta kohtaavat kokevat lapsettomuuden ja miten he sanoittavat lapsettomuudesta syntyvää surua. Lisäksi pyrin selvittämään, miten lapsettomuus ja siitä syntynyt kokonaisvaltainen suru on vaikuttanut lapsettoman elämään ja voimavaroihin? Olen rajannut tutkimukseni koskemaan ensimmäistä lasta toivovien lapsettomuuden kokemukseen. Tutkimuskysymykseni on: Miten ensimmäistä lasta toivovat, tahatonta lapsettomuutta kokeneet, sanoittavat suruaan? Kohderyhmille lähetettiin sähköinen kysely, jossa oli sekä lyhyitä taustakysymyksiä, että mahdollisuus vastata laajemmin avoimiin kohtiin. Toiveena oli saada kirjeen tapaisia kertomuksia omasta lapsettomuuden kokemuksesta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä lapsettomien suljettujen Facebook-vertaistukiryhmien kautta. Sähköinen kysely julkaistiin myös Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n julkisella Facebook-sivulla. Tutkimusaineisto koostuu 73 kyselyyn vastanneen kirjoituksista. Kyseessä on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusaineiston analysoimiseen on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lapsettomuuden suru seuraa läpi elämän. Suru oli aaltoilevaa. Ajoittain tunteet myrskysivät voimakkaasti, välillä aallot vaimenivat ja surun kanssa oli helpompi elää. Tunteet kuitenkin vaihtelivat vuoristoradan lailla ja näitä äkillisiä tunteenpurkauksia oli vaikea käsitellä ja hallita. Surun ennakoimattomuus söi voimavaroja ja saattoi aiheuttaa eristäytymistä sosiaalisista tilanteista. Itku tai muu surureaktio saattoi tulla esiin yllättävissä tilanteissa ja teki arjesta selviytymisestä ajoittain haastavaa. Lapsettomuuden suru näyttäytyy usein äänioikeudettomana suruna, jota surraan piilossa. Puoliso voi olla ainut henkilö, jolle surua näytetään tai kenelle surusta puhutaan. Lapsettomuutta kohdanneet tuntuvat usein ajattelevan, ettei lapsettomuuden surua tunnusteta tai tunnisteta. Ilman omakohtaista kokemusta tahatonta lapsettomuutta on vaikea ymmärtää ja tuen saaminen on vaikeaa. Tyhjän sylin suru on tutkimukseni perusteella koko elämään vaikuttava kriisi, ja huolimatta lopputuloksesta, tahaton lapsettomuus jää osaksi omaa elämäntarinaa.
-
(2024)Tutkielma selvittää suomalaisessa helluntaiyhteisössä toimivien naispastoreiden kokemuksia heidän hengellisestä toimijuudestaan. Naisten mahdollisuus hengelliseen toimijuuteen, eli yhteisön keskuudessa tapahtuvaan hengelliseen toimintaan, on vaihdellut historian saatossa. Vuosituhannen taitteen jälkeen naisille on avautunut mahdollisuus toimia hengellisissä tehtävissä aiempaa laajemmin. Naisten hengellistä toimijuutta selvitän kysymällä, kuinka suomalaisissa helluntaiseurakunnissa toimivat naispastorit ovat kokeneet oman hengellisen toimijuutensa? Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii feministiteologia, erityisesti vapautuksen teologian näkökulmasta käsin. Tutkielmani osoittaa, että helluntailiike on yhteiskunnallisten muutosten myötä kyennyt muuttamaan raamatuntulkintaansa naismyönteisemmäksi, muuttamatta kuitenkaan varsinaisesti oppikäsityksiään. Tutkielma on kvalitatiivinen, eli laadullinen, ja se on toteutettu haastattelemalla seitsemää helluntaiseurakunnissa työskentelevää tai aiemmin työskennellyttä naispastoria. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina videoyhteyden avulla ja haastattelut on analysoitu hyödyntämällä sisällönanalyysiä. Tutkielma osoittaa, että haastateltavat ovat kokeneet oman hengellisen toimijuutensa positiivisena. Jokainen haastateltava oli työuransa aikana kokenut myös negatiivista palautetta omasta hengellisestä toimijuudestaan sukupuolestaan johtuen, mutta negatiiviset palautteet olivat marginaalisia. Tutkielmani mukaan feministiteologiasta kumpuavat positiiviset raamatulliset naistulkinnat ovat osaltaan saaneet aikaan helluntailiikkeessä positiivista suhtautumista naisten hengelliseen toimijuuteen.
-
(2024)Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Rachel Turnerin Parenting for Faith - menetelmän lapsen jumalasuhteen tukemiseen tarkoitettuja toimintamalleja. Parenting Faith on Iso-Britanniassa anglikaanisessa kirkon piirissä työskentelevän Rachel Turnerin kehittämä kodin uskontokasvatusmenetelmä, jonka keskeisenä tavoitteena on lapsen jumalasuhteen tukeminen. Menetelmä on suunnattu kristityille vanhemmille yli kirkkokuntarajojen. Tutkimuksessa analysoitiin Parenting Children for a Life of Faith: Helping children meet and know God -teoksen sisältämiä kasvatusohjeita aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen taustassa tarkastellaan lapsen jumalasuhdetta, spiritualiteettia, kristillistä kasvatusta, kotikasvatusta, vanhemman roolia uskontokasvattajana sekä uskontokasvatuksen käytännön sovelluksia. Lisäksi esittelen tutkimusaiheen kannalta relevantteja tutkimuksia. Tutkimuksen analyyseissä Parenting for Faith -menetelmästä nousi esille neljä lapsen jumalasuhteen tukemista koskevaa kasvatuksellista pääteemaa: 1) uskon eläminen todeksi kodin arjessa 2) myönteisen keskustelu- ja tunneilmapiirin luominen 3) lapsen yksilöllinen tukeminen ja 4) opettaminen. Menetelmän toimintamalleissa korostui lapsilähtöinen kasvatustyyli, jossa vanhemmalla on keskeinen rooli lapsen jumalasuhteen mallintajana. Erityisesti perheen jaetulla rukouselämällä on keskeinen rooli uskonnollisten sisältöjen ja käytäntöjen välittämisessä. Lisäksi metodi kannustaa vanhempaa avoimen keskustelukulttuurin edistämiseen sekä luovien työtapojen käyttämiseen osana kodin uskontokasvatusta. Jatkotutkimuksen kannalta olisi hyödyllistä selvittää, miten Parenting for Faith -menetelmä on otettu vastaan suomalaisissa perheissä, miten sitä sovelletaan käytännössä ja millaisia vaikutuksia sillä on lasten uskonnollisuuteen ja hyvinvointiin pidemmällä aikavälillä.