Faculty of Theology
Recent Submissions
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastelen Justinos Marttyyrin uskoa tuhatvuotiseen valtakuntaan tämän Dialogi Tryfonin kanssa -teoksen luvuissa 80–81. Pyrin selvittämään, perustuvatko Justinoksen millennium-käsitykset pääosin Ilmestyskirjan lukuun 20, vai juontuuko tämän argumentaatio laajemmasta eri traditioiden kokonaisuuksista. Sikäli kuin se on mahdollista, tarkastelen myös näiden lähteiden luonnetta. Justinoksen viittaa erityisesti Hesekieliin, Jesajaan ja ”muihin” profeettoihin millennium-uskon todistusteksteinä, mutta käsittelee tuhatvuotisen Kristuksen valtakunnan teemaa, joka löytyy eksplisiittisesti vain jakeista Ilm. 20:1–10. Luon vertailevan katsauksen Ilmestyskirjan ja Dialogin millennium-tematiikkaan, ja analysoin sekä Justinoksen käyttämistä lähteistä esitettyjä teorioita että Dialogin sisältämiä suoria mainintoja lähteisiin liittyen. Lopuksi analysoin Justinoksen tulkinnalle keskeisen jakeen Ps. 90:4 poikkeavaa lukutapaa ja tulkintaa sekä variantin esiintymistä muissa varhaiskristillisissä kirjoituksissa. Jotta useiden toisistaan eroavien eskatologisten käsitysten vertailu olisi helpompaa, ja jotta tutkimuksessa yleisesti käytössä olevien termien millennialismi, kiliasmi ja millenarismi epämääräisyys ei koituisi ongelmaksi, käytän tutkielmassa niiden sijasta yleistermiä millennium-usko. Tutkielman tuloksista käy ilmi, että Ilmestyskirjan millennium-uskon merkitys Dialogin kuvaukselle on merkittävä, ja teokset ovat kosketuksissa samoihin Vanhan testamentin teksteihin. Ilmestyskirja on Justinokselle todennäköisesti tulkintaa ohjaava ikkuna Hesekielin ja Jesajan profetioihin, mutta tärkeydestään huolimatta vain yksi osa sitä tradition kokonaisuutta, johon Dialogi tukeutuu. Justinoksen keskeinen argumentti millennium-uskonsa puolesta on tämän jakeista Jes. 65:17–25, Ps. 90:4 sekä 1. Moos 5:5 johtama eksegeesi, jonka elementit juontuvat jo juutalaisesta tulkintaperinteestä. Jakeen Ps. 90:4 lainaus esiintyy kohdassa Dial. 81:3 poikkeavassa muodossa ἡμέρα κυρίου ὡς χίλια ἔτη, ja variantti toisintuu vain hyvin pienin muunnoksin myös muissa ensimmäisen ja toisen vuosisadan kristillisissä kirjoituksissa. Psalmin lainaus liittyy kaikissa teoksissa eskatologiaan, mutta sen tukemat tulkinnat eivät ole keskenään yhteneviä, mikä aineiston perusteella viittaa Justinoksen käyttäneen lähteenään kristillistä testimonia-kokoelmaa, joka on sisältänyt Septuagintan lukutavasta osittain poikkeavan psalmin 90 jakeen.
-
(2023)Tämä tutkielma tarkastelee vuonna 1985 Moskovassa järjestettyä voiton päivän paraatia rituaalina, jolla luotiin ja vahvistettiin poliittisia valtasuhteita. Tutkielmassa eritellään niitä rituaalisen toiminnan tapoja, joilla valtasuhteita pyrittiin luomaan erityisesti Neuvostoliiton ylimmän poliittisen johdon toimesta. Neuvostoliiton poliittinen ja ideologinen järjestelmä hahmotetaan tarkastelun kontekstissa poliittiseksi uskonnoksi, jota voidaan tutkia uskontotieteellisin ja rituaalitutkimuksen keinoin. Neuvostoliittoa ja neuvostoliittolaisia rituaaleja on tutkittu ensisijaisesti historiallisesta, yhteiskuntatieteellisestä ja sosiologisesta näkökulmasta. Tämä tutkielma pyrkii tuomaan uutta näkemystä näiden aiheiden ymmärtämiselle uskontotieteellisestä näkökulmasta. Voiton päivän paraatin perinteen tutkimuksessa on lisäksi aukko vuoden 1985 paraatin osalta, jota tämä tutkimus pyrkii paikkaamaan. Tässä tutkielmassa voiton päivän paraatia tutkitaan analyysikehikolla, joka perustuu Catherine Bellin konstruktiiviselle kriittiselle rituaalitutkimuksen näkökulmalle. Analyysikehikkoa käyttämällä voiton päivän paraati kehystetään rituaaliseksi tapahtumaksi, jonka toiminta muodostaa rituaalisen logiikan mukaisesti valtasuhteita. Tutkielmassa analysoitavaan aineistoon kuuluu kaksi Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin pitämää puhetta, Neuvostoliiton valtiollisen television tuottama lähetys paraatitapahtumasta sekä historioitsija Nina Tumarkinin omakohtaisiin kokemuksiin perustuva kertomus paraatitapahtumasta. Aineiston analyysin tulos on, että voiton päivän paraati täyttää rituaalisen tapahtuman tunnusmerkit ja on siten hedelmällinen kohde uskontotieteelliselle tarkastelulle. Paraatin kautta pyrittiin rakentamaan valtadiskurssia sosialistisen maailman yhtenäisyydestä ja läntisen, kapitalistisen maailman pahuudesta. Diskurssille keskeistä oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johtajuuden merkityksen korostaminen yhtäältä sosialistisen maailman hyvinvoinnin turvaajana ja toisaalta länsimaisen imperialismin vastustajana. Kontrasti Neuvostoliiton kehnon tilanteen ja paraatissa esitellyn ideaalin välillä oli kuitenkin suuri, mikä nakersi diskurssin uskottavuutta. Jatkotutkimuksen kannalta Neuvostoliiton poliittisten tapahtumien kehystämistä rituaaleiksi ja tutkimista uskontotieteellisin keinoin voisi jatkaa. Esimerkiksi puoluekokoukset ja pioneeritoiminta ovat kiinnostavia tutkimuskohteita tästä näkökulmasta. Tässä tutkielmassa kävi myös ilmi, että rituaaleilla voi olla niiden järjestäjien valtatavoitteiden kannalta epätoivottuja tuloksia. Niin sanotusti epäonnistuneiden rituaalien vaikutusta näiden rituaalien järjestäjiin ja osallistujiin voisi tutkia tarkemmin.
-
(2023)Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiseen oikeudelliseen ajatteluun ISISin islamilaisen lain sovellukset perustuvat. Tätä varten tutkitaan oikeudellista argumentaatiota ISISin fatwoissa eli lainoppineen antamissa oikeudellisissa mielipiteissä. Oikeudellisella argumentaatiolla tarkoitetaan sitä, miten fatwoissa esitetyt oikeudelliset näkemykset on perusteltu ja esitetty. Oikeudellisen argumentaation tutkimiseksi fatwoista on kiinnitetty huomiota kolmeen seikkaan: siihen, mihin islamilaisen lain lähteisiin fatwoissa on viitattu, mihin muihin ulkopuolisiin auktoriteetteihin fatwoissa on viitattu sekä millaista argumentaatio on muodoltaan ja rakenteeltaan. Tutkimuksen metodina on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuskysymykseen pyritään vastaamaan erittelemällä fatwoista oikeudellisen argumentaation elementtejä sunnalaisen islamilaisen lainopin teoreettisessa viitekehyksessä. Analyysissa hyödynnetään sunnalaisen islamilaisen lain teoriaan liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Analyysin perusteella fatwoista voidaan todeta, että suurimmassa osassa fatwoista on viitattu islamilaisen lain lähteisiin. Eniten fatwoissa esiintyvä islamilaisen lain lähde on sunna ja toiseksi yleisin Koraani. Myös ijma ja qiyās esiintyvät lain lähteinä fatwoissa. Lisäksi fatwoista merkittävässä osassa on viitattu keskiaikaisiin oppineisiin, joista useimmat ovat hanbalilaisen lakikoulukunnan merkittäviä ajattelijoita. Useassa fatwassa on viitattu myös yleisesti sunnalaisiin lakikoulukuntiin. Kaikissa fatwoissa ei esiinny lainkaan oikeudellista argumentaatiota. Lisäksi argumentaation muoto ja tyyli vaihtelee fatwoissa jonkin verran. Löydösten perusteella ISIS perustelee oikeudellisia näkemyksiään pääasiassa islamilaisen lain lähteillä. Hanbalilaisten oppineiden merkittävä rooli fatwoissa kertoo mahdollisesti ISISin halusta asemoitua hanbalilaisen lainopillisen perinteen jatkumoon. Argumentaation tyylin ja tarkkuuden vaihtelevuus voivat viitata siihen, että fatwoja on annettu erilaisista lähtökohdista tuleville kysyjille ja muftit fatwojen takana vaihtelevat. Oikeudellisen argumentaation puuttuminen osasta fatwoista voi kertoa, että fatwoja ei ole pidetty merkittävinä lainopillisina esimerkkeinä tai tarkoitettu julkaistavaksi laajasti.
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa käsittelen filosofisesti verrattain vähän tutkia aihetta, surua. Vaikka jo antiikista tunnetaan konsolaatiokirjallisuuden perinne, ja nykyään surua pidetään yhtenä perustunteista, surun filosofiaa ei ole tutkittua paljoa. Tutkielmani tarkoitus on syventyä systemaattisen metodin avulla surusta käytävään nykyaikaiseen filosofiseen keskusteluun neljän tutkimuskysymyksen kautta. Kysyn: Miten surun voi käsitteellistää? Mikä on surun kohde? Onko suru moraalisesti velvoittavaa? Mitä ”ylitse pääsemisen” voi nähdä tarkoittavan, sisältävän ja edellyttävän surun fenomenologian kannalta? Kolmeen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastaan käyttämällä lähteinäni pääasiallisesti Martha Nussbaumin monografiaa Upheavals of Thought: The Intelligence of Emotions, Robert C. Solomonin monografiaa In Defense of Sentimentality ja Michael Cholbin monografiaa Grief: A Philosophical Guide. Neljännen tutkimuskysymykseni ensisijaisina lähteinä käytän Thomas Fuchsin artikkelia “Presence in Absence. The Ambiguous Phenomenology of Grief”, Matthew Ratcliffen ja Eleanor Byrnen artikkelia “Grief, Self and Narrative”, Ashley Atkinsin artikkelia “On Grief’s Wandering Thought” ja Line Ryberg Ingerslevin artikkelia “Grief”. Tutkielmassani päädyn siihen johtopäätökseen, että suru on jonkin persoonan tai asian, jota ilman sureva ei koe elämäänsä kokonaiseksi, kivuliasta menettämistä. Surua voi myös pitää rakkauden asettamana velvollisuutena, sillä se vaatii surevaa tunnustamaan menetetyn arvon ja kohtaamaan menetyksestä kärsivien kivun eettisesti. Surun fenomenologia taas osoittaa surevan suhteen menetettyyn katkeavan, jonka tähden sureva kärsii menetetyn poissaolon aiheuttamasta yksinäisyydestä. Koska sureva menettää toisen lisäksi osan itsestään, suru asettaa surevalle eksistentiaalisen tehtävän, johon kuuluu sekä uudelleen sitoutuminen aiemmin järkeen käyneeseen maailmaan että itsen uudelleen määritteleminen.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastellaan piispa emerita Irja Askolan yhteiskunnallisia ja teologisia näkemyksiä lapsuudesta. Tutkielmassa selvitän, millaisia lapseen ja lapsuuteen liittyviä yhteiskunnallisia ja teologisia näkemyksiä Irja Askolan lapsia ja lapsuutta käsittelevät runot ilmentävät. Askola on ensimmäinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon naispiispa. Hän on julkaissut myös useita runoteoksia. Askolan kirjoittamat runot ovat arkeen kiinnittyviä ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavia. Askolan runotuotantoa koskeva aiempi tutkimus on keskittynyt feministiteologian näkökulmaan, sen sijaan hänen näkemyksiään lapsuudesta ei ole vielä tutkittu. Tämän laadullisen tutkielman aineisto koostuu Irja Askolan lapsia ja lapsuutta käsittelevistä runoista teoksissa Lasinen lapsuus. Kuvia suomalaisen lapsen elämästä (2002), Tie vie, pyhä kantaa. Rukousta ja runoa kirkkovuoden mittaan (2010) sekä Pöytä katettu kaikille (2016). Runot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysin tuloksena runoista jäsentyi kaksi pääteemaa, haavoittava lapsuus ja hyvä lapsuus. Haavoittavan lapsuuden alle muodostuivat syventävät teemat lapsuus selviytymisenä ja lapsuus suomalaisessa yhteiskunnassa, sekä hyvän lapsuuden alle syventävät teemat lapsuus huolettomuutena ja kristinuskon lapsuus. Askolan runojen lapsuus typistyy selviytymiseksi, jota leimaa aikuisten lapsiin kohdistama vallankäyttö sekä vaatimukset. Askolan runojen yhteiskunnallinen kritiikki osuu rakenteisiin, jossa lapsuuden arvoa ei ymmärretä ja se halutaan sivuuttaa. Lapsuuden huolettomuus näyttäytyy runoissa leikkinä, ilona sekä osallisuutena, jossa toteutuvat lasten todeksi ottaminen sekä kuulluksi ja nähdyksi tuleminen. Kristinuskon lapsuuden runoista piirtyy kuva, jossa Askolan kristinuskon sanoman ja hänen teologiansa ydin on lasten kunnioituksessa ja heidän ensisijaisuudessaan. Askolan runot ammentavat lasten arjen eletystä elämästä ja hän yhdistää teologisen ajattelun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Näin Askolan runoista on nähtävissä lasten vapautuksen teologian painotus.