Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Theology

 

Recent Submissions

  • Tiainen, Mikke (2024)
    Islamin eräs keskeisimpiä teologisia oppeja on tawhid: On olemassa vain yksi Jumala, ja Hän on kaikkien olentojen lopullinen perusta. Tästä syystä Jumalan ykseyden kieltäminen tai jonkin muun asettaminen Jumalan rinnalle ovat syntejä, joita Jumala ei koskaan anna anteeksi. Tawhidin puolustaminen on ollut yleinen tehtävä muslimifilosofeille ja teologeille islamin syntymästä lähtien. Avicennasta lähtien yleistyi kuvailla Jumalaa Välttämättömänä olentona ja johtaa muut jumalalliset ominaisuudet Jumalan välttämättömästä olemassaolosta. Tämä tarkoittaa, että Avicennalla on selvä käsitteellinen ero Jumalan välttämättömän olemassaolon ja sen seuraamusten välillä. Ei siis pitäisi olla yllättävää, että distinktioiden olemassaolon kieltävä näkemys ei ole hyväksyttävä muslimifilosofille - kuten Avicennalle - koska se kyseenalaistaisi Jumalan ainutlaatuisuuden. Kirjassaan the Parmenidean Ascent, Michael Della Rocca tulkitsee Parmenidesta tavalla, joka hylkää kaikkien distinktioiden olemassaolon. Käyttämällä riittävän syyn periaatetta ja kieltämällä ei-olemassaolon todellisuuden, Della Rocca muotoilee argumentin absoluuttiselle monismille, joka on filosofinen näkemys, joka hylkää metafyysisen realismin hylkäämällä kaikki distinktiot. Tämä on merkittävä haaste kaikille, jotka hyväksyvät Jumalan erillisenä olentona kaikista muista olennoista ja erityisesti Avicennalle, joka hyväksyy riittävän syyn periaatteen ja hylkää ei-olemassaolon epätodellisena. Aion ratkaista Parmenideen haasteen Avicennan metafysiikalle - tai mille tahansa metafyysiselle järjestelmälle, joka hyväksyy riittävän syyn periaatteen ja hylkää ei-olemassaolon todellisuuden - kolmen tekijän avulla. Ensimmäinen on Della Roccan absoluuttisen monismin itsensä kumoava luonne. Toiseksi Avicennan implisiittinen ja tahaton sitoutuminen ei-olemassaoloon. Ja kolmanneksi se tosiasia, että Avicenna voi välttää loputtoman regression ongelman, perustamalla selitysten ketjut olemusten itseidentiteetin välttämättömyyteen. Johtopäätökseni on, että absoluuttista monismia ei voida perustellusti hyväksyä, ja Avicennalla on implisiittisiä ja eksplisiittisiä elementtejä metafyysisessä järjestelmässään, jotka voivat oikeuttaa täysin erilaisen johtopäätöksen - maailmassa on moninaisuutta - verrattuna absoluuttisen monismiin - maailmassa ei ole moninaisuutta.
  • Pehkonen, Sari (2024)
    Tutkimuksessa selvitettiin laadullisen sisällönanalyysin avulla rintasyöpään sairastuneiden naisten elämänhallintaa. Tavoitteena oli tarkastella naisten elämänhallintaa ja elämän merkityksellisyyden rakentamista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui uskonnollisen elämänhallinnan ja merkityksen annon käsitteistä. Aineistoksi kerättiin 10 teemahaastattelua. Haastateltavat olivat 34–68-vuotiaita. Analyysissa rakentui kuusi pääluokkaa: ulkoinen tuki, itsensä toteuttaminen, psyykkinen työskentely, sairauden selittäminen, elämän rajallisuuden kohtaaminen ja toivon vahvistaminen. Kokoavaksi käsitteeksi muodostui rintasyöpään sairastuneiden naisten psykososiaalinen ja eksistentiaalinen elämänhallinta. Ulkoinen tuki muodostui läheisten, työyhteisön ja vertaistuen sosiaalisesta tuesta sekä ammattihenkilöstön tuesta. Itsensä toteuttaminen muodostui omaa toimijuutta ja pystyvyyttä edistävistä keinoista. Psyykkisellä työskentelyllä eli ajattelu- ja suhtautumistavoilla pyrittiin säilyttämään tilanteessa mahdollisimman hyvä psyykkinen tasapaino. Usein sairastumiselle pyrittiin löytämään jokin syy. Syyn etsiminen taustalla oli tarve ymmärtää ja selittää kokemusta. Keskeinen kokemus kuitenkin oli, ettei sairastuminen ole omassa hallinnassa. Rintasyöpä pakotti kohtaamaan ja pohtimaan myös omaa kuolevaisuutta. Kuolemaan valmistauduttiin myös erilaisilla käytännönjärjestelyillä. Kuoleman jälkeinen elämä jossain muodossa nähtiin mahdollisena. Elämän merkityksellisyyttä säilytettiin vahvistamalla toivoa. Sitä loi luottamus hoitoihin, kokemus, ettei ole ainoa sairastunut sekä normaaliin arkeen suuntautuminen. Toivoa lujitti myös itsetunnon tietoinen vahvistamisen sekä kokemus sisäisestä vahvuudesta. Tutkimus osoittaa, että psykososiaalinen ja eksistentiaalinen elämänhallinta muodostuu spiritualiteetin ja sekulaarin jatkumolla, kun taas uskonnon rooli ja merkitys on vähäinen. Myös merkityksen anto -prosessi tapahtuu tällä jatkumolla, jossa psykososiaalisen ja eksistentiaalisen elämänhallinnan tuloksena muodostuu kokemus elämän merkityksellisyydestä. Tutkimus avaa näköaloja terveydenhuollon toimijoille rintasyöpään sairastuneen kokemuksiin ja siihen, miten häntä voisi tukea vahvistamalla hänen omia elämänhallinnan keinojaan. Myös kirkon tekemää auttavan kohtaamisen työtä tulisi tehdä tunnetummaksi ja helpommin tavoitettavammaksi potilaiden ja hoitohenkilökunnan keskuudessa.
  • Kosonen, Antti (2024)
    Tässä tutkielmassa tutkin seurakunnan työntekijöiden pyhyyden kokemuksia muuttuvassa ja monikäyttöisessä kirkkotilassa, Liedon kirkossa. Tutkimukseni tarkastelee pyhyyden kokemuksia, niiden sisältöjä ja merkityksiä sekä suhdetta monikäyttöiseen kirkkotilaan ja sen pyhyyden rakentumiseen. Tältä tutkimukselliselta perustalta muodostuu tutkimukseni tutkimuskysymys: Millaisista tekijöistä koostuvat seurakunnan työntekijöiden pyhyyden kokemukset monikäyttöisessä Liedon kirkossa? Tutkimukseni pyrkii avaamaan niitä moninaisia ja monimerkityksellisiä näköaloja sisältöineen, joita linkittyy pyhyyden kokemuksiin ja monikäyttöiseen kirkkotilaan sekä niiden välille. Samalla tutkimus lisää ymmärrystä pyhästä ja sen kokemusmaailmoista, kirkon ja monikäyttöisen kirkkotilan kehityskuluista sekä laaja-alaisemmin eletystä uskosta. Kohdistuminen Liedon seurakunnan työntekijöihin pyhyyden kokemusten ja monikäyttöisen kirkkotilan yhteyksissä muodostaa keskeisen tulokulman tutkimukseen ja sen aiheeseen. Tutkimuksen toteutus käsittää kahdeksan yksilöhaastattelua teemahaastattelun mukaisesti. Haastateltavat edustavat monialaisesti Liedon seurakunnan työntekijöitä. Tutkimuksen ja laadullisen otteen tueksi olen toteuttanut osallistuvan havainnoinnin paikan päällä Liedon kirkossa, aukiolon puitteissa ja tilaisuuksien yhteyksissä. Tutkimuksen tulosten mukaisesti pyhyyden kokemuksia on käsitettävä moninaisesti ja laajalle jäsentyvinä, jotka monikäyttöisessä kirkkotilassa koostuvat keskeisistä tekijöistä, arkisesta pyhästä, seurakunnan yhteisöstä, estetiikasta ja monikäyttöisyydestä. Yhdessä ne tulosten jatkumon perusteella kulminoituvat myös edistämään monikäyttöistä kirkkotilaa ja sen pyhyyttä. Muutos ja tulevaisuus nähdään keskeisten tekijöiden valossa. Tutkimus selkeyttää aihepiiriin ja kohteeseen liittyviä käsitesisältöjä, pyhää, pyhyyden kokemuksia ja monikäyttöisyyttä, sekä teoreettisesti että käytännönläheisesti. Lisäksi tutkimus ja sen tulokset valottavat verrattain uuden kontekstin merkitsevää elettyä ja käytännön todellisuutta.
  • Mäki, Iina (2024)
    Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tutkia, miten vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneet nuoret naiset ovat kokeneet uskon vaikuttaneen heidän mielenterveyteensä. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla viittä vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä irtaantunutta nuorta naista, iältään 20–29-vuotiaita. Haastattelurunko käsittelee viittä eri teemaa: taustaa, irtaantumista vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä, uskonnon harjoittamista ja uskonnollisen taustan vaikutusta, mielenterveyttä ja hyvinvointia sekä sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta. Tutkimuksessa on noudatettu laadullisen sisällönanalyysin menetelmää. Tuloksista ilmeni teini-iän olleen aikaa, jolloin uskonnollisen kasvatuksen vaikutus huomattiin ja irtaantuminen yhteisöstä alkoi. Uskon vaikutus omaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin koettiin pääosin negatiivisena. Suurimpina kuormittavina tekijöinä esiintyivät naisten asema yhteisössä ja tulevaisuus suurperheen äitinä, arvojen eroavaisuudet, ahdistuneisuus ja häpeä sekä kokemus oman identiteetin kadottamisesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Ahdistuneisuus aiheutui usein sukupuoliroolien odotuksista tai uskonnollisista peloista. Tutkimus osoitti, että usko vaikutti negatiivisesti yksilöiden mielenterveyteen ja johti uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumiseen. Irtaantumisprosessi koettiin hyvin raskaana ja vaikeana aikana. Irtaantuminen yhteisöstä johti uuden minäkuvan muodostumiseen ja itsenäistymiseen sekä vähemmän ahdistavaan elämään.
  • Aitto-oja, Ella (2024)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten historioitsija al-Ṭabarī (k. 923) tulkitsee Marian hahmoa (مریم بنت عمران) ja hänestä kerrottuja kertomuksia historiateoksessaan Taʾrīkh sekä miten Koraanin ja kristillisten lähteiden kertomukset Mariasta vaikuttavat al-Ṭabarīn tekstissä. Tutkielman avulla laajennetaan Mariasta tehtyjä tulkintoja islamilaisessa traditiossa ja osoitetaan, miten Mariasta kertovien tarinoiden mallit liikkuivat yli uskontorajojen. Tutkielmalla liitytään osaksi tutkimusperinteitä, jotka käsittelevät islamin raamatulliseen historiaan perustuvaa tulkintatraditiota, islamilaista historiankirjoitusta ja al-Ṭabarīn historiateoksen tutkimista. Tutkimusaineisto koostuu al-Ṭabarīn historiateoksesta, Koraanista, Jaakobin protoevankeliumista sekä Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista. Tutkimusmetodina sovelletaan laadullista sisällönanalyysia ja vertailua. Sisällönanalyysi toteutetaan aineistolähtöisesti tunnistamalla ja nimeämällä aineistosta sisällöllisiä elementtejä tutkimuskysymysten mukaisesti, minkä jälkeen tutkittava aineisto järjestetään johtopäätösten tekoa varten. Vertailun perusteena toimii tieto, jonka mukaan Koraani ja kristilliset lähteet vaikuttivat al-Ṭabarīn historiakirjaan. Al-Ṭabarīn tulkinnat koostuvat viidestä eri lähteestä tulevasta kertomuksesta. Johtopäätösten mukaan al-Ṭabarī tulkitsee Marian hahmoa Koraanin sanoman ja ideaalin naiskuvan kautta. Maria on Koraanin sanoman mukaisesti Jumalan valitsema ja puhdistama. Ideaalilla naiskuvalla tarkoitetaan representaatioita eli todellisuutta korvaavaa naiseuden kuvastoa ja tavoiteltavia naisellisia ominaisuuksia, joita ovat puhtaus, neitsyys/siveys ja äitiys. Maria näyttäytyy ristiriitaisuuksien kuten puhtauden ja epäpuhtauden kautta, mikä rikkoo ideaalin naiskuvan määritelmää. Al-Ṭabarīn esittämät kertomukset täydentävät Koraanin viitteellistä tyyliä kristillisissä lähteissä esiintyvillä sisällöllisillä piirteillä eli Mariasta kertovat tarinat olivat vuorovaikutuksessa islamilaisten ja kristillisten yhteisöjen tarinallisten mallien kanssa. Aikaisempaan tutkimukseen verrattuna tutkimustulokset laajentavat al-Ṭabarīn kertomusten Maria-tulkintoja. Marian hahmon ja hänestä kerrottujen narratiivien tutkimus hyötyy tulevaisuudessa feministisestä kirjallisuudentutkimuksesta ja feministisistä teorioista.