Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Theology

 

Recent Submissions

  • Anttila, Anni-Maria (2022)
    Tutkielma tarkastelee turvallistamista eduskunnassa käydyssä välikysymyskeskustelussa, jonka aiheena olivat toimet al-Holin pakolaisleirillä olevien Suomen kansalaisten kotiuttamisesta. Tutkimuskysymykset ovat: Miten al-Holin leirillä olevia Suomen kansalaisia ja heidän mahdollista paluutaan Suomeen pyritään turvallistamaan eduskunnan täysistuntokeskustelussa? Miten al-Holin leirillä olevien Suomen kansalaisten ja heidän mahdollisen paluunsa turvallistamista pyritään kyseisessä keskustelussa haastamaan? Tutkielmassa yhdistetään uskontotieteen, turvallisuuden tutkimuksen sekä kielentutkimuksen aineksia toisiinsa. Tutkielman aineistona toimii Pöytäkirjan asiakohta PTK 84/2019 4. Tutkimusmenetelmänä käytetään etenkin Norman Faircloughin ja John Richardsonin esityksistä vaikutteita saanutta kriittistä diskurssianalyysia, jossa keskeistä ei ole ainoastaan tekstin tasolla tapahtuva tarkastelu vaan myös pyrkimys tulkita tekstin suhdetta sen tuottamisen ja kuluttamisen tapoihin sekä laajempaan ympäröivään yhteiskuntalliseen ja sosiaaliseen kontekstiin. Teoreettisilta lähtökohdiltaan tutkielma sitoutuu sosiaalisen konstruktionismin ja dekoloniaalin tutkimuksen periaatteisiin. Tutkielmassa keskitytään etenkin al-Hol-keskustelun turvallisuusnäkökulmiin ja keskustelua tarkastellaan turvallistamisen käsitteen ohjaamana keskittyen niihin keinoihin, joiden kautta leiriläisistä luodaan kuvaa uhkana suomalaiselle kollektiiviselle identiteetille. Analyysin tuloksissa tuodaankin esille, että leiriläisiä kuvataan ei-suomalaisina muun muassa korostamalla heidän sitoutumistaan vieraaseen, väkivaltaiseen ideologiaan, painottamalla naisten omaa aktiivista päätöstä lähteä pois Suomesta sekä rinnastamalla heidät muihin maahanmuuttajiin. Keskustelun taustalla nähdään vaikuttavan nationalistisen diskurssin myytit suomalaisuudesta. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota lisäksi turvallisuusdiskurssin hegemonisuuteen sekä pyrkimyksiin käsitteellistää kysymys eri tavalla kuin turvallistamisen keinoin. Tulokset osoittavat kuitenkin, että turvallisuuden teema on keskustelussa niin vahva, että kaikkien osapuolten on otettava siihen tavalla tai toisella kantaa.
  • Kaski, Henri (2022)
    Tässä tutkielmassa selvitän, millaista uskontotieteen identiteettiin, tehtävään ja metodologiaan liittyvää retoriikkaa esiintyy 2000-luvun alussa julkaistuissa uskontotieteellisissä kirjoissa. Käyttämäni aineisto muodostuu teoksista Attitudes and Interpretations in Comparative Religion (Gothóni 2000), How Religion Works. Towards A New Cognitive Science Of Religion (Pyysiäinen 2001),Styles and Positions. Ethnographic perspectives in comparative religion (toimittaneet Pesonen, Sakaranaho, Sjöblom ja Utriainen 2002) ja How to Do Comparative Religion. Three Ways, Many Goals (toimittanut Gothóni 2005). Hyödynnän aiheen jäsentämisessä Jürgen Habermasin tiedonintressijaottelun mukaista uskontotieteen kolmijakoa ymmärtävään, selittävään ja kriittiseen tutkimukseen. Tutkielman menetelmänä käytän retorista analyysia, joka tarkoittaa erityistä kiinnostusta kirjoittajan käyttämiin kielellisiin vaikuttamisen keinoihin ja tekstin oletettuun yleisöön. Lähtökohtanani on, että tieteellinen teksti ei koskaan ole vain neutraali esitys, vaan aina aktiivista argumentaatiota, joka pyrkii sekä vakuuttamaan lukijansa että luomaan käsitystä tutkimuskohteestaan, tutkijan tieteenalasta ja todellisuudesta ylinpäänsä. Erittelen, miten kirjoittajat määrittelevät uskontotieteen tutkimuskohteen ja tehtävän ja miten he arvottavat eri tutkimussuuntauksia ja menetelmiä. Kiinnitän erityistä huomiota siihen, millaisia vastakkainasetteluita teksteissä esiintyy ja millaisia oletettuja vasta-argumentteja kirjoittajat pyrkivät tekstissään horjuttamaan. Tutkimus osoittaa, että vaikka uskontotieteen yleisesityksissä tutkimussuunnat jaetaan pintapuolisesti kolmen tiedollisen tavoitteen mukaan, argumentaation todelliset jakolinjat harvemmin todellisuudessa jakautuvat tiedonintressien mukaan. Ymmärtävä ja kriittinen tutkimusote ovat niin suhteeltaan uskontoon, tieteeseen kuin tutkijan rooliinkin usein lähellä toisiaan, kun taas selittävä tutkimussuunta eroaa selvästi kahdesta muusta lähes kaikilla ulottuvuuksilla. Selittävän tutkimussuunnan retoriikkaa määrittää visio uuden uskontotieteen paradigman aikakaudesta, jota määrittelee nimenomaan uskonnon selittäminen kognitiotieteen keinoin, kun taas kahdelle muulle suuntaukselle uskontotieteen moninaisuus ja monimenetelmäisyys on arvokasta itsessään.
  • Schmandt, Maria (2022)
    Tutkielmani käsittelee pyhiin teksteihin perustuvaa uskontodialogin menetelmää, josta käytetään englanninkielistä termiä Scriptural Reasoning (SR). Menetelmä on käytännönläheinen uskontodialogin metodi, jossa eri uskontojen edustajat kokoontuvat yhteen lukemaan yhdessä toistensa pyhiä tekstejä. Dialogin tarkoituksena on syvempi ymmärrys sekä omasta että toisten uskontoperinteistä. SR:n katsotaan synnyttävän kunnioitusta ja ymmärrystä eri tavoin uskovia kohtaan. Menetelmässä ei pyritä konsensukseen eikä eri traditioiden erojen yhteensovittamiseen vaan aitoon, erot hyväksyvään ystävyyteen. Menetelmä on syntynyt 1990-luvun alussa akateemisessa kontekstissa, mutta levinnyt verrattain nopeasti myös ruohonjuuritason uskontodialogin menetelmäksi. SR kehitettiin alun perin abrahamilaisten uskontojen väliseksi dialogin menetelmäksi. Nykyään sitä sovelletaan myös muiden uskontojen välisessä dialogissa. Tutkielmani tavoite on luoda kattava yleiskatsaus itse menetelmään. Pyrin työssäni vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: mitä SR-menetelmä pitää sisällään, miten se käytännössä toimii ja mitkä ovat sen vahvuudet ja haasteet laajemmin uskontodialogin menetelmänä. Tutkimusmenetelmänä käytän työssäni systemaattista analyysia. Tutkielmani tuo esille, että Scriptural Reasoning on ainutlaatuinen ja varteenotettava uskontodialogin menetelmä. Sen ehdoton vahvuus on käytännönläheisyys ja sillä on hyvät edellytykset toimia uskontodialogin menetelmänä ruohonjuuritasolla laajemminkin. SR on avoin menetelmä, siihen voi osallistua kuka tahansa koulutuksesta, iästä tai sukupuolesta riippumatta. SR pyrkii rakentamaan aidosti moniuskonnollisuuden hyväksyvää tilaa, jossa kukin traditio voisi säilyttää oman identiteettinsä. Menetelmä suhtautuu vakavasti oman aikamme haasteisiin kuten pluralismiin, sekularismiin sekä polarisaatioon ja pyrkii vastaamaan niihin vilkkaalla tieteellisellä keskustelulla.
  • Hyvönen, Essi (2022)
    Tässä maisterintutkielmassa selvitetään sitä, millaisia uskonnollisia ja ei-uskonnollisia coping-keinoja yksinasuvilla teologiopiskelijoilla oli käytössään koronapandemian aiheuttamassa poikkeustilassa vuosina 2020–2022. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa käytettyjen coping-keinojen skaala koko laajuudessaan ja nostaa esiin uskonnolliset coping-keinot. Löytyneitä uskonnollisia coping-keinoja analysoidaan Pargamentin et al. positiivisen uskonnollisen copingin ja negatiivisen uskonnollisen copingin teorian mukaan. Tutkimus toteutetaan laadullisena, ja aineisto koostuu kuudesta haastattelusta, jotka tehtiin alkuvuonna 2022. Aineisto analysoidaan laadullisella sisällönanalyysilla ja aineistosta poimitaan kaikki siinä esiintyneet coping-keinot. Analyysissa coping-keinoja löytyi yhteensä 49 ja ne jaettiin viiteen kategoriaan: uskonnollisuus, läheiset, päänsisäiset keinot, rutiinit ja tiedonhaku. Löytyneitä uskonnollisia coping-keinoja analysoidaan em. Pargamentin et al. teorian avulla. Aineistosta löytyi 13 erilaista uskonnollista coping-keinoa, joista yksi on laadultaan negatiivista uskonnollista copingia. Kyseinen coping-keino on ”pandemia on rangaistus” ja se ilmenee puolessa aineistosta (N=6). Loput löydetyt uskonnolliset coping-keinot ovat laadultaan positiivista uskonnollista copingia. Esimerkkejä positiivisesta uskonnollisesta copingista ovat esimerkiksi usko pandemian tarkoituksenmukaisuuteen, rukoilu ja luonnossa Jumalan havaitseminen. Ei-uskonnollisia coping-keinoja ovat esimerkiksi vertaistuki, harrastukset ja tiedon etsiminen. Tutkimus täyttää sekä kotimaista että kansainvälistä tutkimusaukkoa hyödynnettyjen coping-keinojen määrästä ja laadusta, sillä aiempi tutkimus on keskittynyt pitkälti tutkimaan sitä, milloin coping-mekanismit aktivoituvat ja milloin coping on uskonnollista tai ei-uskonnollista. Tämän tutkimuksen perusteella coping-keinojen skaala on laaja. Jatkotutkimusaiheena voisi tuottaa kvantitatiivisen tutkimuksen siitä, mitä tässä tutkimuksessa havaituista coping-keinoista suurempi otantajoukko käyttää, ja saada siten yleistettävää dataa coping-keinojen käytöstä.
  • Manner, Mika (2022)
    Tutkimuksessa analysoitiin kristillistä ympäristötoivoa Walkerin ja Avantin käsiteanalyysiin perustuen. Ympäristötoivo on käsitteenä monitieteinen. Tässä käsiteanalyysissä tutkimus rajattiin koskemaan kristillistä ympäristötoivoa. Lähdeaineiston valinta tehtiin harkinnanvaraisella otannalla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkaisuihin. Käsiteanalyysin tulokset perustuvat lähdeaineistoon. Käsiteanalyysin tuloksissa muodostettiin kristillisen ympäristötoivon ominaispiirteet, sekä määritettiin ennakkoehdot ja kristillisen ympäristötoivon seurauksia. Johtopäätöksissä analyysin tuloksia verrattiin aikaisempaan teoreettiseen tutkimukseen ja argumentoitiin kristillisen ympäristötoivo-käsitteen olevan perusteltu. Käsitetutkimuksen analyysissä havaittiin, että tärkeä kristillisen ympäristötoivon ominaispiirre on raamatullisuus, joka näkyy Raamattu-sitaattien käyttämisenä. Raamattu-sitaateissa tuodaan usein ilmi luomakunta ja myös pelastukseen liittyvä toivo. Luomiskertomuksen avulla avautuu koko luomakunta. Luomakunta on osallisena ympäristötoivoon. Kristillisen ympäristötoivon kolme perussuhdetta, ovat suhde Jumalaan, osallisuus ja vuorovaikutus yhdessä koko luomakunnan kanssa, sekä ihmisen suhde kaikkeen luotuun. Ihmisen tehtävänä on tilanhoitajaetiikan mukaisesti viljellä ja varjella. Havaittujen empiiristen tarkoitteiden perusteella kirkko kantaa vastuuta luomakunnasta. Toiminta luo luomakuntaan ympäristötoivoa.