Browsing by Issue Date
Now showing items 1-20 of 1543
-
(2024)Tässä tutkielmassa tutkin seurakunnan työntekijöiden pyhyyden kokemuksia muuttuvassa ja monikäyttöisessä kirkkotilassa, Liedon kirkossa. Tutkimukseni tarkastelee pyhyyden kokemuksia, niiden sisältöjä ja merkityksiä sekä suhdetta monikäyttöiseen kirkkotilaan ja sen pyhyyden rakentumiseen. Tältä tutkimukselliselta perustalta muodostuu tutkimukseni tutkimuskysymys: Millaisista tekijöistä koostuvat seurakunnan työntekijöiden pyhyyden kokemukset monikäyttöisessä Liedon kirkossa? Tutkimukseni pyrkii avaamaan niitä moninaisia ja monimerkityksellisiä näköaloja sisältöineen, joita linkittyy pyhyyden kokemuksiin ja monikäyttöiseen kirkkotilaan sekä niiden välille. Samalla tutkimus lisää ymmärrystä pyhästä ja sen kokemusmaailmoista, kirkon ja monikäyttöisen kirkkotilan kehityskuluista sekä laaja-alaisemmin eletystä uskosta. Kohdistuminen Liedon seurakunnan työntekijöihin pyhyyden kokemusten ja monikäyttöisen kirkkotilan yhteyksissä muodostaa keskeisen tulokulman tutkimukseen ja sen aiheeseen. Tutkimuksen toteutus käsittää kahdeksan yksilöhaastattelua teemahaastattelun mukaisesti. Haastateltavat edustavat monialaisesti Liedon seurakunnan työntekijöitä. Tutkimuksen ja laadullisen otteen tueksi olen toteuttanut osallistuvan havainnoinnin paikan päällä Liedon kirkossa, aukiolon puitteissa ja tilaisuuksien yhteyksissä. Tutkimuksen tulosten mukaisesti pyhyyden kokemuksia on käsitettävä moninaisesti ja laajalle jäsentyvinä, jotka monikäyttöisessä kirkkotilassa koostuvat keskeisistä tekijöistä, arkisesta pyhästä, seurakunnan yhteisöstä, estetiikasta ja monikäyttöisyydestä. Yhdessä ne tulosten jatkumon perusteella kulminoituvat myös edistämään monikäyttöistä kirkkotilaa ja sen pyhyyttä. Muutos ja tulevaisuus nähdään keskeisten tekijöiden valossa. Tutkimus selkeyttää aihepiiriin ja kohteeseen liittyviä käsitesisältöjä, pyhää, pyhyyden kokemuksia ja monikäyttöisyyttä, sekä teoreettisesti että käytännönläheisesti. Lisäksi tutkimus ja sen tulokset valottavat verrattain uuden kontekstin merkitsevää elettyä ja käytännön todellisuutta.
-
(2024)Tutkimuksessa vastataan kysymyksiin, miksi Kiiminkiin tarvittiin kirkko ja miten se saatiin sekä minkälainen kirkosta tuli. Selvitän Kiimingin asutuksen ja seurakunnan syntymisen, sillä ne ovat merkityksellisiä kirkon tarpeellisuuden ja saamisen kannalta. Metodina tutkimuksessani on lähdekriittinen menetelmä. Tutkimustulos on tulkinta lähteistä, jonka tuloksena syntyy tulkinta menneisyyden tapahtumista ajallisessa kontekstissa. Tutkimus on sukua hermeneutiikalla, jossa myös on keskeistä tulkinnat tutkittavista ilmiöistä ja älyllistä eläytymistä tulkintoihin. Pohjois-Pohjanmaalle tuli asukkaita monelta eri taholta. Idästä tulleiden lisäksi Sisä-Suomea asutti laajasti eri taholta tulleet saamelaiset. Heitä saattoi tulla lännestä, idästä ja jopa pohjoisesta. Kiimingin väkimäärä oli kasvanut ja vauraus lisääntynyt. Tämä mahdollisti kirkon rakentamisen. Kirkko oli asukkaille tärkeä. Oman kirkon rakentaminen oli kiiminkiläisten tärkeänä tavoitteena. Kiiminkiläisten määrätietoinen toiminta vaikutti siihen, että he saivat luvan kirkon rakentamiselle 6.11.1761. Kiimingin ulkoviisteinen puusta rakennettu ristikirkko valmistui vuonna 1760 ja se vihittiin käyttöön 26. heinäkuuta 1761. Kirkko valmistui ennen, kuin sen rakentamiseen oli annettu lupa. Rakentamisen mahdollisti kasvanut vauraus. Kiimingin kirkon rakentaja oli kirkonrakentaja Matti Honka (1713–1777). Matti Hongan rakentamia kirkkoja on Pohjanmaalla kymmenen. Kaikissa niissä on samanlaisia rakenteellisia ratkaisuja kuin on Kiimingin kirkossa. Erikoisalana hänellä oli ristikirkon pohja- ja tilaratkaisujen kehittäminen. Niitä hän sai aikaisempaa suuremmaksi ulko- tai sisäkulmia viistämällä tai kulmaulokkeita käyttämällä. Kirkon koristelun teki Suomen tunnetuin taidemaalari Mikael Toppelius (1734–1821). Hänen muihin kirkkoihin maalaamissa kuvissa on samoja aihealueita kuin hänen Kiimingin kirkkoon maalaamissa kuvissa. Kirkossa olevat taideteokset ovat mukana jumalanpalvelustapahtumassa. Ne ovat edelleen merkityksellisiä, vaikka merkityksessä on vuosisatojen aikana tapahtunut muutoksia.
-
(2024)Tutkimuksessa tutkittiin laadullisella analyysilla, millaista osaamista ja koulutusta Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien päihdesensitiivisten sururyhmien ohjaajat ovat kerryttäneet ohjaustyössä pärjätäkseen. Toisena mielenkiinnon kohteena tutkimuksessa oli, miten päihdesururyhmien toimintaa voitaisiin mahdollisesti kehittää. Tutkimuksessa haastateltiin yhdeksää päihdesensitiivisen sururyhmän ohjaajaa kuudesta eri seurakunnasta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastateltavista seitsemän oli diakoniatyöntekijöitä ja kaksi pappeja. Haastateltavat toimivat tai olivat aiemmin toimineet seurakuntansa päihdesensitiivisen sururyhmän ohjaajana. Haastateltavien vastuualueisiin seurakunnassaan kuuluivat päihde-, mielenterveys-, suru- ja kriisityö erilaisilla painotuksilla. Haastateltavien kokemus päihdesururyhmien ohjaamisesta vaihteli yhdestä useaan ryhmään. Haastateltavilta saatu haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tuloksissa korostui päihdesururyhmien ohjaajien kirkollisen työn ohessa tai sitä ennen kerätty työkokemus ja omasta mielenkiinnosta päihdesurua kohtaan kumpuava halu etsiä lisätietoa aiheesta. Päihdesensitiivisten sururyhmien ohjaajat olivat työskennelleet laaja-alaisesti yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien parissa, mikä auttoi tunnistamaan ja sanoittamaan päihdekuoleman kokeneiden läheisten kokemuksia ja surua. Ohjaajien tietämys päihdemaailmasta ja siihen liittyvistä ikävistäkin lieveilmiöistä tuki ohjaustyötä. Toisena tärkeänä tuloksena tutkimuksessa nousi esiin päihdesururyhmän ohjaaminen parityöskentelynä, jossa kokeneempi ohjaaja antoi kokemuksensa ja esimerkkinsä kautta toiselle työntekijälle tietoa päihdesurusta ja ryhmän ohjaamisesta. Ryhmässä syntyneen tunnekuorman jakaminen työparin kanssa oli ohjaajille tärkeää ja ylläpiti työhyvinvointia sekä jaksamista. Kehittämiskohteeksi tutkimuksessa nousi ohjaajien verkostoitumisen puute, viestinnän toimimattomuus ja yhteisen ohjauskansion puuttuminen.
-
(2024)Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tutkia, miten vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneet nuoret naiset ovat kokeneet uskon vaikuttaneen heidän mielenterveyteensä. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla viittä vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä irtaantunutta nuorta naista, iältään 20–29-vuotiaita. Haastattelurunko käsittelee viittä eri teemaa: taustaa, irtaantumista vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä, uskonnon harjoittamista ja uskonnollisen taustan vaikutusta, mielenterveyttä ja hyvinvointia sekä sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta. Tutkimuksessa on noudatettu laadullisen sisällönanalyysin menetelmää. Tuloksista ilmeni teini-iän olleen aikaa, jolloin uskonnollisen kasvatuksen vaikutus huomattiin ja irtaantuminen yhteisöstä alkoi. Uskon vaikutus omaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin koettiin pääosin negatiivisena. Suurimpina kuormittavina tekijöinä esiintyivät naisten asema yhteisössä ja tulevaisuus suurperheen äitinä, arvojen eroavaisuudet, ahdistuneisuus ja häpeä sekä kokemus oman identiteetin kadottamisesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Ahdistuneisuus aiheutui usein sukupuoliroolien odotuksista tai uskonnollisista peloista. Tutkimus osoitti, että usko vaikutti negatiivisesti yksilöiden mielenterveyteen ja johti uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumiseen. Irtaantumisprosessi koettiin hyvin raskaana ja vaikeana aikana. Irtaantuminen yhteisöstä johti uuden minäkuvan muodostumiseen ja itsenäistymiseen sekä vähemmän ahdistavaan elämään.
-
(2024)Työ on vertaileva sisällönanalyysi, joka tarkastelee pohjoisen mytologian käyttöä elokuvaviihteessä. Työn aineistona toimii pohjoisen mytologian puolella Eddan jumalrunot, jotka ovat osa pohjoisen mytologian keskeisimpiä lähteitä. Elokuva-aineistona toimii Marvel- elokuvayhtiön Thor - ja Avengers -elokuvat, jotka pitävät sisällään pohjoisen mytologian hahmoja ja teemoja. Näiden aineistojen pohjalta tutkimuksen tehtävä on selvittää, kuinka paljon Marvel on ottanut elokuvissaan vaikutteita Eddan jumalrunoista. Eddan jumalrunojen lisäksi työssä on hyödynnetty myös muita pohjoisen mytologian lähteitä jumalrunojen tulkinnan apuna, sekä eri tutkijoiden tulkintaa pohjoisesta mytologiasta. Aineistossa olevat jumalrunot ovat Aale Tynnin suomenkielisiä käännöksiä, ja työssä on hyödynnetty Tynnin lisäämiä tulkintoja runoista. Tutkimus tarkastelee erityisesti mytologian ja elokuvissa esiintyvien hahmojen ja hahmoihin liittyvien elementtien yhtäläisyyksiä. Koska tutkimusaineistoon kuuluu erityisesti jumalhahmoista kertovat jumalrunot, tutkimuksen hypoteesi on, että jumalrunojen rooli on merkittävä nimenomaan elokuvissa esiintyvien hahmojen rakennuksen kannalta. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että Eddan jumalrunoja on käytetty erityisesti hahmojen rakennuksessa. Runoja ja elokuvia vertailtaessa huomattiin, että yhdistäviä tekijöitä ovat esimerkiksi hahmojen rooli suhteessa muihin hahmoihin, ja hahmoihin liitettävät elementit. Itse tarinoissa on huomattavia eroja, mutta yhdistäviä yksityiskohtia on runsaasti. Elokuvat kuitenkin hyödyntävät mytologiaa kokonaisuutena, joten jumalrunot toimivat osana tätä kokonaisuutta. Tutkimuksen pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että erityisesti Marvelin jumalhahmojen rakentumisen kannalta Eddan jumalrunoilla on tärkeä rooli osana elokuvien käyttämää pohjoisen mytologiaa.
-
(2024)Tutkielmassa tarkastelen Stephen Hawkingin representaatiosta nousevia myyttisiä elementtejä. Teen näin käyttäen apuna representaation tutkimista diskurssianalyysin kautta, jonka jälkeen tunnistan koostamistani diskursseista myyttiseen kuvaukseen liitettäviä teemoja, jotka nousevat tutkiessani aineistoa. Tutkin Stephen Hawkingin representaatioita kahdessakymmenessä valitsemassani digitaalisen mediaan journalistisesta artikkelissa. Maisterintutkielmassa vastaan tutkimuskysymyksiin, jotka ovat millainen Stephen Hawkingin representaatio on julkisuudessa digitaalisessa mediassa sekä löytyykö tästä representaatiosta Hawkingin esittämistä myyttinä? Käytän tämän tutkimiseen diskurssianalyysiä, jonka kautta tunnistan kuusi eri diskurssia aineistosta. Diskursseiksi tunnistin vammaisuuden diskurssin, tieteellisen neron diskurssin, gurudiskurssin, heroismidiskurssi, popkulttuuri-ikonindiskurssin sekä yhteiskunnallisen vaikuttajan diskurssin. Tutkittuani diskursseja yksityiskohtaisesti tunnistin neljä teemaa, joiden tunnistin esittävän Hawkingin myyttisenä hahmona. Tutkin diskurssien pohjalta nousseita kuvauksia Hawkingista myyttinä käyttäen apuna uskontotieteen teoriapohjaa myyttien kuvaamisesta. Myyttitutkimusta lähtökohtana tarkastelulle käyttäen tutkin Hawkingin representaatiosta nousevia kuvauksia, joilla oli symbolinen ulottuvuus. Symboliikkaa esiintyi etenkin tekstin tasolla ja Hawkingiin liitettiin voimakkaita symbolisia merkityksiä. Hawkingin representaatiosta nousi myös rituaalinen ulottuvuus, joka nousi esille etenkin Hawkingin kuvauksissa esiintyjänä sekä puhujana. Tarkastelen myös Hawkingin esittämistä myyttisenä sankarina. Hawkingin julkiset esiintymiset esitetään rituaalista merkitystä omaavana toimintoina. Hawkingin representaation pohjalta nousee kuvaus Hawkingista myös hengellisen johtajan roolissa, jossa Hawkingin luonnehditaan olevan erityinen hengellistä merkitystä saanut yhteiskunnalle toivoa antava hahmo.
-
(2024)Marttyyrikertomuksia luettiin pitkään aikansa historiallisesti autenttisina kertomuksina. Historialliskriittinen tutkimus, kirjallisuudentutkimus, ja arkeologiset todisteet ovat kuitenkin osoittaneet, että niitä tulisi tarkastella kirjallisina teoksina, joissa historiallinen aines sekoittui kirjalliseen. Sen sijaan, että etsitään kirjallisen aineksen takaa historiallista henkilöä, tulisi tutkia sitä, miten marttyyrikertomukset koottiin, mistä aineksista ja kenelle. Tämä tutkielma valottaa kristillisten marttyyriuden käsityksiin vaikuttaneita tekijöitä, ja sitä, miten eri tavoin marttyyrius rakentui roomalaisessa kulttuuripiirissä kristillisen kirkon ensimmäisinä vuosisatoina. Tarkastelen myös sitä, miten ja millä tavoin näiden konstruktioiden kautta pyrittiin rakentamaan kirkon identiteettiä. Tarkastelen narratiivisen analyysin avulla sitä, miten varhaiskristilliset marttyyrikertomukset ovat rakentuneet, ja millä tavoin niiden kautta pyrittiin rakentamaan varhaiskristillistä identiteettiä alkukirkon ensimmäisinä vuosisatoina. Tutkin aihetta useamman marttyyrikertomuksen kautta (mm. Polykarpoksen marttyyrio). Tarkastelun keskiössä ovat erityisesti tavat, joilla sosiaalista dentiteettiä muodostettiin sukupuolen, vallan ja vähemmistöjen luomiseksi. Koko tutkimuksen viitekehyksenä toimii sosiaalisen identiteetin teoria.Tutkimuksen sivujuonteena pohdin ja tarkastelen myös sitä, pitävätkö Stephane Cobbin teoksen Dying to be Men pääteesit paikkaansa. Hän väitti hegemonisen maskuliinisuuden olevan marttyyrikertomuksia yleisesti leimaava tekijä. Kulttuurisina kollaaseina varhaiskristilliset marttyyrikertomukset koottiin erilaisista kulttuurisista aineksista, jolloin niillä oli liitoskohtia roomalaiseen ja kreikkalaiseen ajatteluun, erityisesti maskuliinisuuden ideaaleihin. Tästä syystä ne myös olivat tarttuvia; olematta täysin uusia, ja täysin vanhoja, niissä oli kristillisinä ideoina tarpeeksi traditionaalisuutta ja innovatiivisuutta puhutellakseen kristittyjä lukijoita ja kuuntelijoita ideaaleina, jotka vaikuttivat syvästi varhaiskristillisen kirkon elämään ja teologiaan.
-
(2024)Tässä tutkielmassa tarkastellaan elämänkatsomustiedon opetuksen ja ilmastokasvatuksen yhtymäkohtia. Ilmastokasvatuksen määrittelen ilmastonmuutoksen myötä syntyneeksi tarpeeksi käsitellä ympäristöaiheita kouluissa. Tutkimuskysymyksenä on, miten yläkouluissa työskentelevät elämänkatsomustiedon opettajat kuvaavat ilmastokasvatuksen toteutumista työssään. Tutkimuskysymystä lähestyttiin laadullisen tutkimusotteen keinoin, ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla seitsemää vuosiluokilla 7–9 työskentelevää elämänkatsomustiedon opettajaa. Kerätty haastatteluaineisto käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen viitekehys muodostuu käsitteiden määrittelystä ja aiemmasta tutkimuksesta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on tuotu esille katsomusaineiden ja ilmastokasvatuksen yhtymäkohtia, joissa oppilaiden katsomuksellinen kehitys nähdään merkittävänä osana kokonaisvaltaista ympäristöajattelun kehittymistä. Tässä tutkimuksessa huomio rajautui elämänkatsomustiedon erityispiirteiden esittelyyn, ilmastotunteita käsittelevään tutkimukseen ja opettajan rooliin arvokasvattajana. Tutkimustuloksissa elämänkatsomustiedon erityispiirteet – ajattelun taidot ja oppija itse opetuksen keskiössä – näyttäytyvät ilmastokasvatuksen mahdollistajina. Opettajat kokevat ilmastokasvatuksen osana elämänkatsomustiedon arvokasvatusta, mikä vaatii opettajalta tasapainoilua ja itsereflektointia neutraaliuden ja arvolatautuneisuuden välimaastossa. Opettajat kuvaavat ilmastokasvatuksen toteuttamista usein myös vaikeana, koska oppilaat eivät ole aiheesta kiinnostuneita ja ilmastoteemat koetaan arkipäiväistyneinä. Näistä vaikeuksista huolimatta opettajat olivat onnistuneet käsittelemään ilmastoaiheita muita lähestymistapoja etsimällä ja elämänkatsomustiedon sisällöllistä laaja-alaisuutta hyödyntämällä. Oppilaiden vähäinen kiinnostus ilmastokasvatusta kohtaan on uusi havainto, joka tarjoaa useita ajankohtaisia jatkotutkimusaiheita.
-
(2024)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Paavalin kristologiaan ja eskatologiaan tekstijakson 1.Kor. 15:20–28 avulla. Tutkielmassa ei keskitytä yksinomaan vain 1.Kor. 15:20–28, vaan sen rinnalle otetaan muitakin Paavalin kirjeiden kohtia, joiden nähdään auttavan tarkasteltavan tekstijakson tulkinnassa. Tutkielmassa tarkastellaan tekstijakson sanoja ja niiden merkityksiä. Lisäksi tekstijaksossa keskitytään Paavalin käyttämiin Vanhan testamentin kohtiin. Näitä kohtia ovat erityisesti psalmi 8 ja 110, joihin Paavali eksplisiittisesti tekstijaksossa viittaa. Lisäksi keskitytään siihen, mitä Paavali tarkoittaa kirjoittaessaan, että kaiken lopussa Kristus/Poika luovuttaa kuninkuuden Isälle. Tutkielman johtopäätöksissä päädytään käsitykseen siitä, että Paavalille eskatologiset tapahtumat ovat jo alkaneen Kristuksen ylösnousemuksessa ja että Paavalilla on varsin korkea kristologinen käsitys. Kirjoittaessaan, että Kristus/Poika luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Paavali tarkoittaa tätä Kristuksen luodussa asemassa, eikä hänen ikuisessa Jumalan Pojan asemassaan. Näin ollen päädytään käsitykseen siitä, että Paavalin ajattelussa on nähtävissä kaksitasoinen ymmärrys Kristuksesta, jossa Paavali näkee Kristuksen saman aikaisesti luotuna ja ikuisena Jumalan Poikana. Tekstijakson konteksti on täysin maallinen ja Kristuksen kuninkuuden luovuttamisella Paavali viittaa hänen rooliinsa luotuna messiaana. Luotuna messiaana Kristus täyttää psalmien 8 ja 110 sanoman ja palauttaa epäjärjestykseen ajautuneen luomakunnan Jumalan tahdon mukaiseen järjestykseen, jossa Jumala on kaikki kaikessa. Kaiken tämän Paavali näkee toteutuvan Pojan välityksellä, jonka takia Isän eskatologinen identiteetti on riippuvainen Pojan tehtävästä.
-
(2024)Tutkielmassa tarkastellaan, miten historioitsija al-Ṭabarī (k. 923) tulkitsee Marian hahmoa (مریم بنت عمران) ja hänestä kerrottuja kertomuksia historiateoksessaan Taʾrīkh sekä miten Koraanin ja kristillisten lähteiden kertomukset Mariasta vaikuttavat al-Ṭabarīn tekstissä. Tutkielman avulla laajennetaan Mariasta tehtyjä tulkintoja islamilaisessa traditiossa ja osoitetaan, miten Mariasta kertovien tarinoiden mallit liikkuivat yli uskontorajojen. Tutkielmalla liitytään osaksi tutkimusperinteitä, jotka käsittelevät islamin raamatulliseen historiaan perustuvaa tulkintatraditiota, islamilaista historiankirjoitusta ja al-Ṭabarīn historiateoksen tutkimista. Tutkimusaineisto koostuu al-Ṭabarīn historiateoksesta, Koraanista, Jaakobin protoevankeliumista sekä Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista. Tutkimusmetodina sovelletaan laadullista sisällönanalyysia ja vertailua. Sisällönanalyysi toteutetaan aineistolähtöisesti tunnistamalla ja nimeämällä aineistosta sisällöllisiä elementtejä tutkimuskysymysten mukaisesti, minkä jälkeen tutkittava aineisto järjestetään johtopäätösten tekoa varten. Vertailun perusteena toimii tieto, jonka mukaan Koraani ja kristilliset lähteet vaikuttivat al-Ṭabarīn historiakirjaan. Al-Ṭabarīn tulkinnat koostuvat viidestä eri lähteestä tulevasta kertomuksesta. Johtopäätösten mukaan al-Ṭabarī tulkitsee Marian hahmoa Koraanin sanoman ja ideaalin naiskuvan kautta. Maria on Koraanin sanoman mukaisesti Jumalan valitsema ja puhdistama. Ideaalilla naiskuvalla tarkoitetaan representaatioita eli todellisuutta korvaavaa naiseuden kuvastoa ja tavoiteltavia naisellisia ominaisuuksia, joita ovat puhtaus, neitsyys/siveys ja äitiys. Maria näyttäytyy ristiriitaisuuksien kuten puhtauden ja epäpuhtauden kautta, mikä rikkoo ideaalin naiskuvan määritelmää. Al-Ṭabarīn esittämät kertomukset täydentävät Koraanin viitteellistä tyyliä kristillisissä lähteissä esiintyvillä sisällöllisillä piirteillä eli Mariasta kertovat tarinat olivat vuorovaikutuksessa islamilaisten ja kristillisten yhteisöjen tarinallisten mallien kanssa. Aikaisempaan tutkimukseen verrattuna tutkimustulokset laajentavat al-Ṭabarīn kertomusten Maria-tulkintoja. Marian hahmon ja hänestä kerrottujen narratiivien tutkimus hyötyy tulevaisuudessa feministisestä kirjallisuudentutkimuksesta ja feministisistä teorioista.
-
(2024)Tutkimuksessa selvitettiin laadullisen sisällönanalyysin avulla rintasyöpään sairastuneiden naisten elämänhallintaa. Tavoitteena oli tarkastella naisten elämänhallintaa ja elämän merkityksellisyyden rakentamista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui uskonnollisen elämänhallinnan ja merkityksen annon käsitteistä. Aineistoksi kerättiin 10 teemahaastattelua. Haastateltavat olivat 34–68-vuotiaita. Analyysissa rakentui kuusi pääluokkaa: ulkoinen tuki, itsensä toteuttaminen, psyykkinen työskentely, sairauden selittäminen, elämän rajallisuuden kohtaaminen ja toivon vahvistaminen. Kokoavaksi käsitteeksi muodostui rintasyöpään sairastuneiden naisten psykososiaalinen ja eksistentiaalinen elämänhallinta. Ulkoinen tuki muodostui läheisten, työyhteisön ja vertaistuen sosiaalisesta tuesta sekä ammattihenkilöstön tuesta. Itsensä toteuttaminen muodostui omaa toimijuutta ja pystyvyyttä edistävistä keinoista. Psyykkisellä työskentelyllä eli ajattelu- ja suhtautumistavoilla pyrittiin säilyttämään tilanteessa mahdollisimman hyvä psyykkinen tasapaino. Usein sairastumiselle pyrittiin löytämään jokin syy. Syyn etsiminen taustalla oli tarve ymmärtää ja selittää kokemusta. Keskeinen kokemus kuitenkin oli, ettei sairastuminen ole omassa hallinnassa. Rintasyöpä pakotti kohtaamaan ja pohtimaan myös omaa kuolevaisuutta. Kuolemaan valmistauduttiin myös erilaisilla käytännönjärjestelyillä. Kuoleman jälkeinen elämä jossain muodossa nähtiin mahdollisena. Elämän merkityksellisyyttä säilytettiin vahvistamalla toivoa. Sitä loi luottamus hoitoihin, kokemus, ettei ole ainoa sairastunut sekä normaaliin arkeen suuntautuminen. Toivoa lujitti myös itsetunnon tietoinen vahvistamisen sekä kokemus sisäisestä vahvuudesta. Tutkimus osoittaa, että psykososiaalinen ja eksistentiaalinen elämänhallinta muodostuu spiritualiteetin ja sekulaarin jatkumolla, kun taas uskonnon rooli ja merkitys on vähäinen. Myös merkityksen anto -prosessi tapahtuu tällä jatkumolla, jossa psykososiaalisen ja eksistentiaalisen elämänhallinnan tuloksena muodostuu kokemus elämän merkityksellisyydestä. Tutkimus avaa näköaloja terveydenhuollon toimijoille rintasyöpään sairastuneen kokemuksiin ja siihen, miten häntä voisi tukea vahvistamalla hänen omia elämänhallinnan keinojaan. Myös kirkon tekemää auttavan kohtaamisen työtä tulisi tehdä tunnetummaksi ja helpommin tavoitettavammaksi potilaiden ja hoitohenkilökunnan keskuudessa.
-
(2024)Islamin eräs keskeisimpiä teologisia oppeja on tawhid: On olemassa vain yksi Jumala, ja Hän on kaikkien olentojen lopullinen perusta. Tästä syystä Jumalan ykseyden kieltäminen tai jonkin muun asettaminen Jumalan rinnalle ovat syntejä, joita Jumala ei koskaan anna anteeksi. Tawhidin puolustaminen on ollut yleinen tehtävä muslimifilosofeille ja teologeille islamin syntymästä lähtien. Avicennasta lähtien yleistyi kuvailla Jumalaa Välttämättömänä olentona ja johtaa muut jumalalliset ominaisuudet Jumalan välttämättömästä olemassaolosta. Tämä tarkoittaa, että Avicennalla on selvä käsitteellinen ero Jumalan välttämättömän olemassaolon ja sen seuraamusten välillä. Ei siis pitäisi olla yllättävää, että distinktioiden olemassaolon kieltävä näkemys ei ole hyväksyttävä muslimifilosofille - kuten Avicennalle - koska se kyseenalaistaisi Jumalan ainutlaatuisuuden. Kirjassaan the Parmenidean Ascent, Michael Della Rocca tulkitsee Parmenidesta tavalla, joka hylkää kaikkien distinktioiden olemassaolon. Käyttämällä riittävän syyn periaatetta ja kieltämällä ei-olemassaolon todellisuuden, Della Rocca muotoilee argumentin absoluuttiselle monismille, joka on filosofinen näkemys, joka hylkää metafyysisen realismin hylkäämällä kaikki distinktiot. Tämä on merkittävä haaste kaikille, jotka hyväksyvät Jumalan erillisenä olentona kaikista muista olennoista ja erityisesti Avicennalle, joka hyväksyy riittävän syyn periaatteen ja hylkää ei-olemassaolon epätodellisena. Aion ratkaista Parmenideen haasteen Avicennan metafysiikalle - tai mille tahansa metafyysiselle järjestelmälle, joka hyväksyy riittävän syyn periaatteen ja hylkää ei-olemassaolon todellisuuden - kolmen tekijän avulla. Ensimmäinen on Della Roccan absoluuttisen monismin itsensä kumoava luonne. Toiseksi Avicennan implisiittinen ja tahaton sitoutuminen ei-olemassaoloon. Ja kolmanneksi se tosiasia, että Avicenna voi välttää loputtoman regression ongelman, perustamalla selitysten ketjut olemusten itseidentiteetin välttämättömyyteen. Johtopäätökseni on, että absoluuttista monismia ei voida perustellusti hyväksyä, ja Avicennalla on implisiittisiä ja eksplisiittisiä elementtejä metafyysisessä järjestelmässään, jotka voivat oikeuttaa täysin erilaisen johtopäätöksen - maailmassa on moninaisuutta - verrattuna absoluuttisen monismiin - maailmassa ei ole moninaisuutta.
-
(2024)Länsimaissa yksilökeskeinen henkisyys on kasvattanut suosiotaan viimeisten vuosikymmenien aikana. Lisäksi uushenkisyyden on todettu esiintyvän nykyaikana moninaisesti yhteiskunnan eri osa-alueilla. Kuitenkaan toistaiseksi ei ole tutkittu, minkälaista tietoa oppikirjat tarjoavat niiden käyttäjille henkisyyden kenttään sijoittuvia ilmiöistä. Tämän oppikirjatutkimuksen aukon tutkielma selvitti tarkastelemalla, mistä aihepiireistä new agen ja uushenkisyyden kuvaukset muodostuvat laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin lähiluvun keinoin, miten new agen ja uushenkisyyden kuvaukset ovat sijoitettu oppikirjoissa eri vuosikymmeninä. Tutkimusta perusteltiin myös sen merkityksellä tulevien oppikirjojen kehitystyölle. Lähdeaineisto koostui lukion evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjoista, jotka olivat julkaistu aikavälillä 1994–2022. Tutkielmassa saatiin selville, että oppikirjoissa new agen ja uushenkisyyden kuvauksissa ilmenee neljä aihepiiriä: määrittely, historia, uskomukset sekä opetukset ja toiminta. Oppikirjojen kuvauksissa määritellään lukijalle new agen ja uushenkisyyden termit ja kuvataan ilmiöiden historiaa, erilaisia uskomuksia ja opetuksia sekä toimintaa. Tutkielman tulokset new agen ja uushenkisyyden kuvauksien sijoittelusta oppikirjoissa osoittivat, että ilmiöt esitellään kirjoissa pääosin uuden uskonnollisuuden aiheen yhteydessä ja 2010-luvun myötä new agen ja uushenkisyyden kuvaukset siirtyvät uskontoa suomalaisessa yhteiskunnassa käsittelevistä oppikirjoista maailman uskontoperinteitä käsitteleviin oppikirjoihin. Tutkielmassa saatiin selville, että new agen ja uushenkisyyden kuvaukset sijoitetaan oppikirjoissa 2000-luvulta alkaen pääosin oppikirjojen loppuun. Tämä maisterintutkielma havainnollistaa, miten suomalaisissa lukion evankelis-luterilaisenuskonnon oppikirjoissa on lähestytty new agea ja uushenkisyyttä. Tutkielma tuo esille myös oppikirjojen kehittämiskohteita new agen ja uushenkisyyden kuvauksien sekä sijoittelunosalta. Tutkielman vahvuutena voi pitää sen merkitystä uskonnon oppikirjojen kehitystyölle.
-
(2023)Tutkimuksessani selvitän evankelis-luterilaisen kirkon sairaalapappien kokemuksia työnsä hengellisyydestä. Tutkimustehtävääni lähestyn kolmen kysymyksen näkökulmasta: 1. Mitä sairaalapapit mieltävät hengellisyyden sairaalansielunhoitotyössä olevan? 2. Millä tavoin vastaajat kokevat hengellisyyden näkyvän heidän itse tekemässään sairaalasielunhoitotyössä? 3. Miten sairaalapapit tunnistavat hengellisen tuen tarpeen ja miten sairaalapapit kokevat hoitohenkilökunnan tunnistavan hengellisen tuen tarpeen? Työtäni ohjaavana teoreettisena viitekehyksenä toimii kirkon sairaalasielunhoidon palvelulupaus, joka pohjautuu sairaalapapin ydinosaamiskuvaukseen.Toisena tärkeänä lähtökohtana on sairaalasielunhoidon periaatteet. Tutkimusaineiston keräsin laadullisin menetelmin. Haastattelin kahdeksaa sairaalassa päätoimisena työskentelevää sairaalapappia teemahaastattelun menetelmin. Haastateltavat sairaalapapit olivat eri puolilta Suomea neljän eri hiippakunnan alueelta. Tutkimusaineiston analyysiin käytin laadullista sisällönanalyysia. Tutkimuksen analyysia ohjaa kolme teemaa, jotka nousevat haastattelurungosta.Tutkimukseni mukaan sairaalapapit kokevat hengellisyyden sairaalasielunhoitotyössä uskontoon ja vakaumukseen liittyvänä. Papin työtä pidetään hengellisenä työnä, joka haastateltavien mukaan toteutuu sairaalapapin työssä. Tuloksissa ilmenee, että sairaalapapin työssä hengellisyys on läsnä pappeudessa itsessään sekä Jumalan läsnäolona kaikessa tekemisessä ja kohtaamisissa. Jumalan läsnäoloa tarkennettiin helpommin selitettäväksi hengellisten apuvälineiden käytön yhteydessä ehtoollisen jakamisessa, rukoilussa, rukoushetkissä, virsien laulamisessa sekä Raamatun lukemisessa. Sairaalapapeilla on kokemus, että heitä arvostetaan sairaalassa ja heidän apuaan ja tukeaan hyödynnetään, jos hoitohenkilökunnalla on riittävästi tietoa heidän palveluistaan. Pääsääntöisesti hoitohenkilökunta koetaan osaavana hengellisen tuen tarpeen tunnistamisessa, mutta haasteitakin sanoitetaan. Sairaalamaailman haasteet ovat samoja kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Haasteena nähdään maallistuminen, joka vie hengellistä elämää kauemmaksi ihmisten arjesta sekä moniuskontoinen seurakunta sairaalassa.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tutkitaan, miten Suomen evankelis-luterilaisen kirkko näkyy Ylen verkkouutisissa vuonna 2022. Tavoitteena on teemoittelun avulla löytää ja jaotella ne keskeiset teemat, joihin kirkko on yhden vuoden aikana keskeisesti liittynyt. Kirkko käsittää tutkimusalueena kokonaiskirkon lisäksi myös kirkon seurakunnat, sen alla toimivat yhteisöt sekä kirkon ja seurakuntien työntekijät. Tutkimusaineistosta on selvitetty eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä, joiden perusteella on muodostettu yhteensä yhdeksän eri teemakategoriaa, joista myös tutkielman tutkimuskysymykseen vastaava analyysi rakentuu: Kirkon talous ja päätöksenteko, kirkon työ, tehtävät ja tapahtumat, seurakuntavaalit, samaa sukupuolta olevien vihkiminen ja seksuaalivähemmistöt kirkossa, käsityksiä, kannanottoja ja mielipiteitä kirkossa ja kirkosta, kirkon virassa, kirkon yhteisöt, kirkko rikoksen ja onnettomuuksien kohteena ja kirkko rakennuksena, kotina, tarinoissa ja historiallisena paikkana. Tutkimusaineisto sisältää yhteensä noin 400 vuoden aikana Ylen verkkosivuilta löytynyttä verkkouutista. Tutkimustulosten perusteella Yle tarjoaa kirkosta kokonaisuudessaan kattavan ja laajan kuvan. Edistyksellisenä voidaan nähdä suurimmaksi osaksi kirkon tekemä työ ja sen tehtävät tai muu kirkon edistämä yhteistyö sekä samaa sukupuolta olevien vihkimistä ja seksuaalivähemmistöjen paikkaa kirkossa koskeva uutisointi. Hankalana voidaan puolestaan verkkouutisten perusteella nähdä kirkon taloustilanne, jäsenkato, nuorten kiinnostus kirkkoa koskevissa asioissa, kirkon sisäiset oppikiistat tai muut ristiriidat, sen henkilöstön palkkaamiseen liittyvät erimielisyydet ja kirkon työntekijöiden rangaistava käytös. Yle on nostanut tärkeänä pitämänsä asiakokonaisuudet esiin. Toista medialähdettä Ylen verkkouutisten lisäksi lukemalla kuva kirkosta voisi monipuolistua ja myös eri asiat olisivat voineet olla kyseisissä uutisissa esillä. Siksi löydetyt tulokset eivät voi aukottomasti vastata kysymykseen siitä, millainen kirkko on, vaan se tarjoaa ainoastaan pintaraapaisun kirkon julkisesta kuvasta yhden median läpi katsottuna.
-
(2023)Tutkielmassani tarkastelen Johanneksen evankeliumin antamaa kuvaa äitiydestä ja äidin toimijuudesta Jeesuksen ja tämän äidin välisen kanssakäymisen kautta. Jeesuksen äiti esiintyy Johanneksen evankeliumissa kahdessa hyvin merkittävässä kohdassa: Kaanan häissä, heti toisen luvun alussa (Joh. 2:1–5), sekä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä evankeliumin lopulla (Joh.19:25–27). Tutkimusmenetelminä hyödynnän pääasiassa sukupuolentutkimuksesta nousevaa termistöä sekä kulttuuriantropologiasta nousevaa ymmärrystä kunnian- ja häpeän kulttuurista, joka vaikutti vahvasti kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa evankeliumin syntyaikana. syvennyn sukupuolentutkimuksen avulla tarkastelemaan Jeesuksen äidin toimintaan ja toimijuuteen; mitä Johanneksen evankeliumi kertoo Jeesuksen äidin toiminnan ja tämän edustaman toimijuuden kautta äitiydestä, mutta myös naisen roolista? Intersektionaalisuuden huomioidakseni käytän apuna myös arkeologisia huomioita. Jeesuksen maskuliinisuuden voi nähdä olevan myös yhteydessä äidin toimijuuteen. Ristillä äiti esiintyy selvästi täysin vastakkaisessa roolissa kuin Kaanan häissä, jossa tulkinta sallii äidin aktiivisen toimijuuden. Ristillä passiivisella esiintymisellään äiti ilmentää korostetun naiseuden ihanteita. Äidin edustaessa ristillä korostettua naiseutta, Jeesus esiintyy selvästi maskuliinisemmassa roolissa kuin Kaanan häissä. Kuvaus ei selvästi salli evankeliumin päättyvän naisen aktiiviseen toimintaan, vaan Jeesus ikään kuin palauttaa toiminnallaan sukupuolille ihanteelliset toimintatavat. Joh.2:1-5 ja Joh.19.25-27 tekstijaksot luovat selvästi yhteneväisen kokonaisuuden, joka tarjoaa hetkellistä toimijuutta äidille kuitenkin lopulta palauttaen sukupuolirooleille ihanteellisen järjestyksen.
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa tutkittiin kuuden Helsingin seurakuntayhtymän alueella sijaitsevan historiallisen kirkon saavutettavuutta ja esteettömyyttä. Tutkimuksen kirkot olivat Helsingin tuomiokirkko, Johanneksenkirkko, Mikael Agricolan kirkko, Paavalinkirkko, Kallion kirkko ja Töölön kirkko. Tutkielman tutkimuskysymys oli miten fyysinen esteettömyys, viestinnällinen saavutettavuus ja asenteellinen saavutettavuus toteutuvat Helsingin seurakuntayhtymän keskeisissä historiallisissa kirkkorakennuksissa. Tässä tutkimuksessa keskityttiin saavutettavuuden ja esteettömyyden ulottuvuuksista fyysiseen esteettömyyteen, viestinnälliseen saavutettavuuteen ja asenteelliseen saavutettavuuteen. Tutkimuskohteena oli erityisesti kirkkotilojen esteettömyys sekä kirkkoherrojen kautta saatu tieto asenteellisesta saavutettavuudesta. Tutkielman aineistosta osa kerättiin havainnoimalla tutkittavien kirkkojen fyysistä esteettömyyttä ja viestinnällistä saavutettavuutta. Havainnointi tapahtui osallistuvana havainnointina. Havainnointi tapahtui messujen yhteydessä. Havainnoinnin kohteena oli kirkkotila. Aineistoa syvennettiin asenteellisen saavutettavuuden ulottuvuuteen tekemällä sähköpostihaastattelut kirkkoherroille, joiden alueella havainnoitavat kirkot sijaitsevat. Aineistot analysoitiin teorialähtöisellä- ja teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Teoria, jota tutkimuksessa käytettiin, oli Anneli Muurosen ja Seija Eskolan saavutettavuuden ulottuvuudet. Aineistoa peilattiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon saavutettavuusohjelmaan sekä aiempaan tutkimukseen. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voi todeta, että kuuden historiallisen kirkon saavutettavuus ja esteettömyys toteutui osin, mutta myös parannettavaa löytyi. Esteellisyys lisää ulossulkemista esimerkiksi alttariyhteydestä ja muista uskonnollisen rituaalin mahdollisuuksista. Muurosen ja Eskolan saavutettavuuden ulottuvuuksien lisäksi tuloksena voi todeta, että hengellisen harjoittamisen saavutettavuuden ulottuvuus ei toteudu. Kirkkoherrojen haastattelut viestivät, että esteettömyyden ja saavutettavuuden lisäämiseen on tahtoa. Tahdon lisäksi tarvitaan tekoja, suunnitelmallisuutta, sitoutumista ja teologiaa.
-
(2023)Tämän maisteritutkielman tarkoituksena on luoda katsaus katsomusaineiden nykyistä opetusmallia ja integroitua katsomusopetusta käsittelevään tutkimukseen. Tavoitteeni on selvittää tässä tutkielmassa, millaisia valmiuksia edellä esitetyt opetuksen mallit antavat katsomusten väliseen dialogiin. Tutkimustehtävän merkityksellisyys perustuu siihen, että katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja integroidusta katsomusopetuksesta on käyty yhä runsaammin keskustelua tutkimuskirjallisuudessa. Lisäksi dialogin edistäminen on esitetty eräänä keskeisistä kehittämistehtävistä katsomusopetuksessa. Tutkimuskysymykseni ovat tällöin seuraavat tutkimuskirjallisuuden pohjalta: 1) Millaisia valmiuksia peruskoulun eriytetty katsomusaineiden opetus ja integroitu katsomusopetus antavat katsomusten väliseen dialogiin? 2) Mitä eroja on eriytetyn katsomusaineiden opetuksen ja integroidun katsomusopetuksen antamilla valmiuksilla katsomusten väliseen dialogiin? Tutkielmani metodina toimi integroiva kirjallisuuskatsaus. Tämä toteutui keräämällä yhteen tutkittavaa aihetta käsittelevää suomalaista tutkimuskirjallisuutta. Tutkielmassani sovelsin temaattista analyysia, jossa aineistoista löytynyt tutkimustieto koottiin eri teemojen alle. Näitä eri tutkimuksia tarkasteltaessa pyrkimyksenä oli luoda monipuolinen kokonaiskuva tutkimastani ilmiöstä. Tutkielmassani selvisi, että integroitu katsomusopetus näyttäisi tarjoavan laajemmin valmiuksia katsomusten väliseen dialogiin. Molemmissa malleissa esiintyy kuitenkin tältä osin sekä mahdollisuuksia että omanlaisiaan haasteita. Tutkielman lopuksi ehdotettiin tarvetta laajemmalle jatkotutkimukselle, jotta dialogia koskevista opetuksellisista seikoista voitaisiin saada vielä kattavampi ymmärrys osana katsomusaineiden opetuksen kehittämistä.
-
(2023)Suomen evankelis-luterilainen kirkko näki tarpeen kirkkolainsäädännön kokonaisuudistukselle jo yli 15 vuotta sitten. Uuden kirkkolain säätäminen osoittautui kuitenkin ennakoitua vaikeammaksi. Kirkkolaki säädetään erityisessä prosessissa, jossa eduskunta voi tehdä kirkolliskokouksen tekemään lakiehdotukseen ainoastaan teknisiä muutoksia ja päättää lain hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Perustuslaista johtuvista syistä valmis lakiehdotus palautettiin eduskunnan valiokunnista takaisin kirkkohallituksen valmisteluun vuonna 2020. Tutkimuksessani tarkastelen, millainen merkitys kirkkolakiin jätettäväksi ehdotetulla tunnustuspykälällä oli uuden kirkkolain säätämisprosessissa. Vuonna 2020 perustuslakivaliokunta katsoi kirkon tunnustuksen kuuluvan uskonnollisen yhdyskunnan sisäisen autonomian piiriin. Valiokunnan mukaan oli ongelmallista, että kirkon tunnustus olisi kiinni lainsäätäjän kulloisestakin tahdosta. Tunnustus olisi perustuslakivaliokunnan mukaan tullut siirtää kirkkojärjestykseen. Kirkolliskokous päätti kuitenkin säilyttää tunnustuksen kirkkolaissa, eikä näin ollen noudattanut valiokunnan kehotusta tunnustuspykälän sijainnin muuttamisesta. Lopulta eduskunta hyväksyi uuden kirkkolain ja siihen liittyvät lait 2.3.2023. Tunnustuspykälä sijaitsee ainakin toistaiseksi jatkossakin kirkkolaissa. Tutkimusaineistonani käytän velvoittavia oikeuslähteitä, kuten voimassa olevaa kirkkolakia, kirkkojärjestystä sekä perustuslakia. Lähteitäni ovat myös sekä eduskunnan valiokuntien mietinnöt että valiokunnille annetut asiantuntijalausunnot. Myös kirkon hallinnon asiakirjat ovat tärkeitä lähteitäni. Lisäksi käytän laajasti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Tutkimusmenetelmäni on pääosin oikeusdogmaattinen. Suomen kirkkolaki instituutiona ja siihen liittyvät oikeudelliset normit ja käytännöt ovat historiallisen kehityksen tuloksia. Siksi metodini on osin myös oikeushistoriallinen. Käyn tutkielmassani läpi tunnustuspykälään liittyvää keskustelua, jota käytiin kirkkolain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Keskustelu tunnustuspykälän sijainnista alkanee uudelleen viimeistään mahdollisen uuden lain säätämisvaiheessa. Kirkolliskokouksen ottama, lainsäätäjän näkökulmasta jopa uppiniskainen kanta, tunnustuspykälän säilyttämiseksi kirkkolaissa, lienee ollut yksi syy siihen, miksi eduskunnan valiokunnat päätyivät viimeisissä mietinnöissään ehdottamaan kirkkolain erityisen säätämisjärjestyksen tarpeellisuuden uudelleen arviointia.
-
(2023)Tämä tutkielma tarkastelee piispa Teemu Laajasaloon kohdistunutta julkisuutta vuosina 2017–2020. Toteutan tutkimustani pääosin toimittaja Johanna Korhosen kotimaa.fi/blogit -alustalle kirjoittamien tekstien kautta. Tutkimuskysymyksenä on, minkälaisia Johanna Korho-sen blogitekstit olivat Teemu Laajasalon tultua valituksi Helsingin hiippakunnan uudeksi piis-paksi, ja millaisena hänen kirjoitustensa sisältö jatkui tämän tutkimuksen tarkastelujakson ai-kana. Tarkastelen tässä tutkimus lisäksi kysymystä siitä, millaisena Korhonen näkee Helsingin hiippakunnan tulevaisuuden Laajasalon johtamana. Tutkimuksen ensisijaisena aineistona ovat Johanna Korhosen blogikirjoitukset ajalta 8.8.2017 – 1.5.2020. Hyödynnän tutkimuksessani myös Kirkko ja kaupunki -lehteä, Suomen Kuvalehteä sekä muita medioita, silloin kun niiden avulla on voinut taustoittaa esimerkiksi Laa-jasalon elämää ennen piispanvaalia, piispanvaalien ehdokasasettelua tai muuta tutkimuksen kannalta oleellista tietoa. Johanna Korhonen julkaisi tarkastelukaudella 17 piispa Teemu Laa-jasaloon liittyvää blogikirjoitusta. Kirkko ja kaupunki sekä Suomen Kuvalehti olivat myös hyvin tuotteliaita Korhosen blogikirjoituksia sivuavien artikkeleiden kirjoittamisessa. Tutkimus osoittaa, että Korhosen blogikirjoitukset muuttuivat tarkastelujakson aikana. Aluksi kirjoitukset keskittyivät Teemu Laajasalon uraan ennen piispuutta. Myöhemmässä vaiheessa Korhosen kirjoitukset muuttuivat siten, että niissä käsiteltiin Laajasalon piispan virkaan liittyviä asioita, kuten hiippakunnan talousarviossa esiintyviä epätarkkuuksia tai hiippakunnan palkan-korotuksia. Kritiikin kohteeksi joutui piispan lisäksi muun muassa Helsingin seurakuntayhtymä, Helsingin hiippakunta, tilintarkastajat sekä kirkolliskokous, joiden Korhonen ei nähnyt saavan mitään aikaiseksi piispa Laajasalon suhteen. Tutkimus osoittaa myös sen, että Korhonen nä-kee Helsingin hiippakunnan olevan hunningolla eikä hän vaikuta uskovan myöskään siihen, että tilannetta voitaisiin muuttaa hallinnollisin keinoin, vaikka sen pitäisikin olla yksi mahdolli-suus vaikuttaa asioihin.
Now showing items 1-20 of 1543