Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p14723"

Perinteinen juutalainen ja kristillinen käsitys on, että kirjassa kuvattu Daniel oli historiallinen henkilö. Perinteisen juutalaisen ja kristillisen käsityksen mukaan Daniel myös kirjoitti Danielin kirjan 500-luvulla eKr. Danielin kirjan ajoitus on kuitenkin aiheuttanut kiistaa Raamatun tutkijoiden keskuudessa jo ensimmäisiltä kristillisiltä vuosisadoilta alkaen. Danielin kirjan perinteinen ajoitus asetettiin kyseenalaiseksi 200-luvulla jKr. kristinuskon vastustajan Porfyrioksen toimesta. Perinteinen näkemys Danielin kirjan ajoituksesta kuitenkin säilyi, kunnes valistuksen aikoihin (1700-luku) Porfyrioksen argumentit nostettiin uudestaan esille. Tänä päivänä historialliskriittisen Raamatun tutkimuksen piirissä valtaosa tutkijoista ajoittaa Danielin kirjan Antiokus Epifaneen aikaan toiselle vuosisadalle eKr. Vähemmistö tutkijoista puolustaa Danielin kirjan perinteistä ajoitusta. Tutkielman tarkoitus on perehtyä osaan siitä lähdeaineistosta, jonka perusteella Danielin kirja on ajoitettu joko varhaiseksi tai myöhäiseksi. Aineistoksi tutkielmassa on valittu Qumranin tekstilöydöt ja Danielin kirjan kielet, eli heprea ja aramea. Tutkielmassa analysoidaan ja vertaillaan kyseistä aineistoa sekä tutkijoiden argumentteja tämän aineiston pohjalta. Tutkimusmetodina käytetään siis pääosin vertailevaa ja analysoivaa metodia. Tutkielman päämäärä on tehdä loogisia, johdonmukaisia ja tieteellisesti kestäviä johtopäätöksiä Danielin kirjan ajoituksen suhteen. Tutkielman tutkimuskysymys on: ”milloin Danielin kirja on kirjoitettu Qumranin tekstilöytöjen sekä Danielin kirjan kielellisten havaintojen valossa?” Tutkielmassa käsitellään ensin Danielin kirjan sisältö ja sen historiallinen tausta, minkä jälkeen käydään läpi Danielin kirjan tutkimushistoriaa. Danielin kirjan sisältö, historiallinen tausta sekä tutkimushistoria auttavat ymmärtämään niitä jännitteitä, joita Danielin kirjan ajoitus pitää sisällään. Tutkimushistorian jälkeen käsitellään edellä mainittua lähdeaineistoa ja sen pohjalta esitettyjä argumentteja erillisinä kokonaisuuksina. Ensin käsitellään Qumranin tekstilöytöjä ja niiden pohjalta esitettyjä argumentteja. Seuraavaksi siirrytään Danielin kirjan arameaan, joka pitää sisällään persian ja kreikan lainasanat ja niiden tarkastelun. Tutkielman loppuluvuissa siirrytään Raamatun hepreaan. Loppuluvut sisältävät Danielin kirjan heprean sekä sitä koskevat havainnot ja argumentit. Tutkielman lopussa tehdään tiivistetyt johtopäätökset tutkimushistoriasta nousevista havainnoista, Qumranin aineistosta sekä aramean ja heprean kielellisistä havainnoista. Tutkimushistoriasta käy ilmi, että Danielin kirjan ajoitukseen on vaikuttanut Porfyrioksen ajoista ainakin 1900-luvulle saakka myös tutkijoiden omat ennakko-oletukset. Qumranin aineistosta saadaan selville, että kyseinen aineisto tukee varhaisempaa ajoitusta kuin Antiokus Epifaneen aika (168–164 eKr.). Danielin aramean kielellisistä havainnoista käy ilmi, että Danielin aramea tukee ajoitusta aikavälille noin 550–330 eKr. Tätä johtopäätöstä tukevat myös persian ja kreikan lainasanat. Danielin hepreasta puolestaan selviää, että se voidaan ajoittaa ainakin 500-luvulta eKr. aina noin 200 eKr. asti.

Tutkielmassani käsittelen psalmia 132 ja sen suhdetta muihin Heprealaisen Raamatun kirjoituksiin tutkimalla tekstien kirjallista riippuvuutta toisistaan. Etsin vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Onko psalmin 132 sisältö erilainen masoreettisessa tekstissä (MT), Qumranin kirjoituksissa ja Septuagintassa (LXX)? Millaisia keskeisiä eroja eri käsikirjoituksista löytyy ja mistä erot voisivat johtua? Millainen on psalmin 132 suhde muihin Heprealaiseen Raamattuun kuuluviin kirjoituksiin? Mihin Heprealaisen Raamatun kirjoituksiin psalmilla 132 on kirjallinen riippuvuus eli mitkä tekstit ovat psalmin 132 pohjatekstejä? Miten ja miksi psalmissa 132 on käytetty muita Heprealaisen Raamatun kirjoituksia? Onko Heprealaisessa Raamatussa kirjoituksia, jotka ovat kirjallisesti riippuvaisia psalmin 132 sisällöstä? Miten ja miksi psalmia 132 on käytetty pohjatekstinä muissa Heprealaisen Raamatun kirjoituksissa? Tarkastelen tutkielmassani masoreettista tekstiä, Septuagintan tekstiä sekä Qumranin käsikirjoitusta 11QPsa. Käytän seuraavia tekstieditioita: Biblia Hebraica Stuttgartensia (1997), Göttingen (Septuaginta), Septuaginta (Rahlfs) sekä kirjasarjojen Discoveries in the Judaean Desert of Jordan ja Vetus Testamentum Supplements rekonstruktiot käsikirjoituksesta 11QPsa. Tutkielmassani sovellan tekstikritiikkiä, lajikritiikkiä sekä intertekstuaalista näkökulmaa. Käytän intertekstuaalisuutta historiallisesta näkökulmasta tutkien tekstien tasolla ilmenevää kirjallista riippuvuutta. Kirjallisesta riippuvuudesta voivat kertoa eri teksteissä olevat monet yhdistävät sanat, yhteinen erityissanasto sekä eri tekstien yhteinen, harvinainen sanoma. Määrittelen kirjallista riippuvuutta seuraavien lainaustapaa kuvaavien termien avulla: sitaatti, mukaelma, alluusio, kaiku ja parafraasi. Päädyn tutkielmassani siihen, että LXX:n versio vastaa pääosin MT:n versiota psalmista 132 sekä käsikirjoituksessa 11QPsa olevia psalmin 132 jakeita 8b–18. Joissakin kohdissa on kuitenkin pieniä eroavaisuuksia. Käsikirjoituksessa 11QPsa ei todennäköisesti ole ollut alun perin psalmin 132 jakeita 1–7 siinä laajuudessa kuin ne löytyvät MT:stä ja LXX:sta. Psalmin 132 ensimmäisessä jakeessa oleva ilmaisu זכור־יהוה (muista, Herra) johdattelee koko psalmin sisältöön. Psalmissa keskeistä on, että Herraa muistutetaan hänen lupauksistaan ja teoistaan sekä Daavidin nöyrtymisestä ja teoista Herran hyväksi, jotta Herra toimisi psalmin 132 jakeissa 11–12 ja 14–18 mainittujen lupaustensa mukaisesti. Muita Heprealaisen Raamatun kirjoituksia lainataan psalmissa pääasiassa sen takia, että niiden avulla Herraa muistutetaan aiemmista tapahtumista ja niiden merkityksestä psalmin kontekstissa. Psalmissa 132 pohjatekstejä lainataan implisiittisesti. Pohjatekstin hyödyntäminen uudessa tekstiyhteydessä tuo aina mukanaan jotakin lainauksen alkuperäisestä kontekstista. Toisaalta lainauksen tuominen uuteen tekstiyhteyteen myös muuttaa lainauksen sanomaa erilaiseksi. Psalmissa 132 käytetään Genesiksen, Numerin, Ensimmäisen ja Toisen Samuelin kirjan sekä mahdollisesti psalmien 89 ja 99 sisältöä. Psalmin 132 sisältöä lainataan implisiittisesti Toisessa Aikakirjassa sekä mahdollisesti myös Ensimmäisessä Aikakirjassa.

Tutkielmassani tarkastelen psalmin 91 tulkintaa ja käyttöä Qumranissa ja Uudessa testamentissa. Psalmin jae jakeelta etenevä analyysi toimii pohjana sen erilaisten tulkintojen ymmärtämiselle myöhemmin niin Qumranissa kuin Uudessa testamentissakin. Vastaan tutkielmassani kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) Miten psalmin 91 eri versiot (MT, LXX ja 11Q11 psalmi 91) eroavat toisistaan? 2) Miten psalmia 91 on tulkittu ja käytetty Qumranin käsikirjoituksissa? Mihin tarkoitukseen sitä on sovellettu näissä käsikirjoituksissa, miten se on sijoitettu uuteen tekstiin? 3) Miten psalmia 91 on lainattu UT:ssa ja onko siihen viitattu epäsuorasti? Mikä lainauksen tai epäsuoran viittauksen tehtävä on ollut? Tarkastelen tutkielmassani psalmia 91 osana Qumranin käsikirjoituksia 4Q84 ja 11Q11. Lisäksi tarkastelen Uuden testamentin lainauksia ja mahdollisia epäsuoria viittauksia psalmiin 91. Psalmia 91 on lainattu kohdissa Matt. 4:1–11 // Luuk. 4:1–13 ja siihen on mahdollisesti viitattu kohdissa Matt. 23:37–39 // Luuk. 13:34–35, Matt. 26:53–54 ja Luuk. 10:17–20. Käytän seuraavia tekstieditioita: Nestle-Aland (28), Göttingen (Septuaginta), Biblia Hebraica Stuttgartensia ja Discoveries in the Judaean Desert -sarjan rekonstruktiot Qumranin käsikirjoituksista 4Q84 ja 11Q11. Sovellan tutkielmassani intertekstuaalista metodia. Intertekstuaalisuus tarkoittaa tekstien välistä yhteyttä, jossa myöhempi teksti perustuu enemmän tai vähemmän johonkin aikaisempaan tekstiin. Määrittelen intertekstuaalisuudeksi sekä suorat lainaukset että muun kirjallisen riippuvuuden. Kirjallinen riippuvuus on todennäköisempää, jos vertailtavissa teksteissä esiintyy yhtäläisiä sanoja tai teemoja tai lainauksen alkuperäisen merkityksen muuttumista uudessa kontekstissa. Tutkielmani kannalta on välttämätöntä käyttää myös tekstikriittistä lähestymistapaa. Päädyn tutkielmassani siihen, että huolimatta MT:n, LXX:n ja 11Q11 psalmin tekstien välisistä eroista ne välittävät kaikki kuvaa Jumalasta Häneen turvaavan suojelijana elämän vaaroissa. Psalmi 91 sopii sisältönsä puolesta hyvin apotropaiseen käyttöön, minkä vuoksi tällainen käyttökonteksti on todennäköisesti korostunut myöhemmässä traditiossa. Psalmitekstit MT, LXX ja 11Q11 psalmi eivät sisällä sellaisia muutoksia, jotka tekisivät niistä toisiaan paremmin sopivia apotropaiseen kontekstiin. Olen tutkimuksessani tarkastellut psalmin 91 versioiden (MT, LXX, 11Q11 psalmi) yhtäläisyyksiä ja eroja sekä valottanut niiden pohjalta psalmin 91 käyttöä Qumranissa ja UT:ssa. Sekä Qumranissa että UT:ssa psalmin 91 käyttö on painottunut erityisesti psalmin apotropaiseen tulkintaan, jonka pohjalta olen tuonut esiin uudenlaisia näkökulmia evankeliumien tekstien tulkintaan.

Suomennan ja arvioin Qumranin neljännen luolan tekstilöytöihin sisältyvän tekstin 4Q512 fragmentaarista tekstiä ja sen sisältöä sen parhaiten säilyneiden palstojen osalta. Tutkimuksen tavoitteena on saada aikaan hyvä suomenkielinen käännös kyseisestä tekstistä ja arvioida sen rekonstruktiota ja sisältöä ja sitä, miten hyvin sisältö vastaa tekstin otsikkoa. Pohdin tutkimuksessani myös rituaalisen ja moraalisen puhtauden suhdetta tekstissä käytetyn termistön ja sisällön pohjalta. Vertaan termien käyttöä heprealaisen Raamatun termeihin ja muihin Qumranin liikkeen teksteihin, erityisesti kahteen toiseen puhtausteemaa käsittelevään tekstiin. Tutkielmasta käy ilmi, että käännetyssä tekstiosuudessa on selkeästi sekä liturgista, että ohjeistavaa tekstiä. Sitä ei voi kuitenkaan pitää sääntötekstinä. Sen voi mielestäni lukea liturgisten tekstien ryhmään, vaikka se ei sitä pelkästään olekaan. Tekstiä voi myös kuvata tilannekohtaisena ohjetekstinä henkilölle, joka käy läpi rituaalisen puhdistautumisen eri vaiheita. Näitä vaiheita ovat muun muassa vedessä kastautuminen, puhdistusvedellä pirskottaminen sekä ylistysosuudet, jotka rytmittävät tekstiä, jossa esitetään sinä-muotoista kiitosta Jumalalle erilaisista aiheista. Kiitoksen aiheet ovat esimerkiksi kiitosta Jumalan armosta ja hänen puhdistavasta työstään. Tämä työ voi olla joko rituaalisesta epäpuhtaudesta puhdistamista tai vapauttamista synnistä. Edellisten lisäksi kiitetään myös erottautumisesta epäpuhtaudesta, mikä vahvistaa käännöstekstin yhteyttä Qumranin liikkeeseen, jonka piirissä haluttiin erottautua epäpuhtaudesta; henkilöistä tai paikoista. Moraalisen ja rituaalisen puhtauden yhteyden tai erillisyyden suhteen arvioin erilaisia näkemyksiä tutkielmani ja aiempien tutkimusten pohjalta. Työni kohteena olevaa tekstiä käytetään usein esimerkkinä siitä, miten rituaalinen ja moraalinen puhtaus ovat rinnasteisia tai jopa toinen toisistaan riippuvaisia. Päädyn johtopäätökseen jonka mukaan moraalisen aspektin, esimerkiksi synnin tunnustamisen näkyminen kääntämässäni tekstissä, ei tarkoita sitä, että nämä kaksi, moraalinen ja rituaalinen, olisivat joka puhdistautumistilanteessa läsnä yhtä aikaa. Kuvaan tekstiä tilannekohtaisena ohjetekstinä, jolloin moraalisuuteen liittyvien termien ja lauseiden mukana olo voi olla tarkoitettu vain määrättyyn tilanteeseen. Tekstistä ei voi tehdä johtopäätöstä, että nämä kaksi olisivat riippuvaisia toisistaan. Mikäli näin olisi, tulisi myös toisissa, Qumranin liikkeen rituaalista puhdistautumista käsittelevissä, puhtausteksteissä olla viittauksia moraaliseen puhtauteen. Ehdotan lopuksi kysymyksen asettelua, jonka avulla Qumranin liikkeen piirissä voi ymmärtää paremmin puhtauden, rituaalisen tai moraalisen, suhdetta liikkeen toimintatapoihin ja itseymmärrykseen. Qumranin liikettä ja sen tekstejä tulisi tarkastella siitä näkökulmasta, minkä vastauksen eri tekstit antavat moraalisen tai rituaalisen epäpuhtauden ongelmaan. Onko vastaus vesiriitti, polttouhri tai kenties liikkeen piiriin kuuluvan yhteisön hyväksyntä ja löytyykö molempiin epäpuhtauksiin samoja vai erilaisia vastauksia. Tällöin tarkastelukulma on enemmän puhtaus ja miten se saavutetaan kuin epäpuhtaus. Samalla nousisi esiin se, mikä on puhtauden tavoite. Mahdollinen tällainen tavoite nousee tutkimuksessa esiin, nimittäin pyhäkön tai alttarin puhtaus, joka merkitsee paikkaa, jossa Jumalan voi kohdata.