Browsing by department "Department of Biblical Studies"
Now showing items 101-106 of 106
-
(2016)Käsittelen tässä tutkielmassa Vanhan testamentin käyttöä Ilmestyskirjan kuudennen ja seitsemännen sinetin kuvauksessa (Ilm. 6:12–8:5). Työssäni keskityn erityisesti Vanhan testamentin tekstien käyttöön ns. alluusiomerkityksessä. Alluusio tarkoittaa tässä tutkielmassa sellaista viittausta Vanhan testamentin tekstiin, jossa myös tuon tekstin kontekstilla on tulkintamerkitystä Ilmestyskirjassa. Tärkeimmät kriteerit alluusioiden erottamiseen yleisluontoisemmasta Vanhan testamentin vaikutuksesta Ilmestyskirjan kieleen ja kuvastoon ovat tekstien väliset kielelliset, temaattiset ja rakenteelliset yhtäläisyydet. Käsittelemästäni Ilmestyskirjan tekstijaksosta löytyy niin huomattavia yhtäläisyyksiä useisiin Vanhan testamentin teksteihin, että on perusteltua ymmärtää nämä kirjoittajan tietoisiksi alluusioiksi. Kuudennen sinetin kuvauksessaan kirjoittaja käyttää neljää eri Vanhan testamentin tekstiä, jotka ovat Joel 3; Jes. 34; Jes. 2 sekä Hoos. 10. Näiden tekstien tausta tuo Ilmestyskirjan tekstiin uuden vivahteen tuomittavista ihmisistä. Ilmestyskirjan välittömässä tekstiyhteydessä kuudennen sinetin tuomio on seurausta marttyyrien surmaamisesta. Kuudennen sinetin taustalla olevien Herran päivä -traditiotekstien konteksteissa tuomion syy puolestaan on usein epäjumalanpalvelus. Lisäksi noiden tekstien kontekstit ovat muistuttaneet Ilmestyskirjan vastaanottajia myös sellaisista Jumalan pelastuksen ja uskollisuuden lupauksista, joita Ilmestyskirjan teksti ei suoraan kuvaa. Tekstijaksoon liittyy myös kaksi toisentyyppistä alluusiota. Sekä Jumalan palvelijoiden sinetöinnillä että maan päälle tuomiona heitettävällä suitsutusastialla on taustansa Hesekielin kirjassa, jossa myös kuvataan samankaltaiset tapahtumat samassa järjestyksessä hyvin lähellä toisiaan. Suitsutusastian maan päälle heittämistä seuraavat ukkosenjylinä ja salamointi viittaavat Exoduksen kuvaukseen Jumalan ilmestymisestä ja liiton perustamisesta Siinailla, jossa esiintyvät samat ilmiöt. Kirjoittaja viittaa saman liitolleen uskollisen Jumalan olevan nyt läsnä tuomioiden keskellä. Kirjoittajan Vanhan testamentin käytöstä piirtyy tämän tekstijakson perusteella hyvin luova ja monipuolinen kuva. Kirjoittaja valitsee, yhdistelee ja muokkaa käyttämiään tekstejä sen mukaan, mitä hän kyseisessä kohdassa haluaa Ilmestyskirjan vastaanottajille viestittää.
-
(2015)Tutkimus tarkastelee historialliskriittisestä näkökulmasta niitä Markuksen evankeliumin passioennustuksia, joissa Jeesus puhuu samalla Ihmisen Pojasta (Mk 8:31; 9:12, 31; 10:33- 34, 45; 14:21, 41); miten Jeesus käytti ilmaisua ”Ihmisen Poika”, ja onko mahdollista, että historian Jeesus olisi ennakoinut omaa tulevaa kärsimystään ja kuolemaansa Markuksen evankeliumin tekstikohtien tapaisesti. Johdantoluvuissa esitellään aiheen tutkimushistoriaa, tutkimuksessa yleisesti käytettäviä lähteitä, ja tutkimuksessa käytetty metodi, joka pohjautuu Gerd Theissenin ja Dagmar Winterin kirjaan ”The Quest for Plausible Jesus: Question of Criteria”. Tutkimuksen tarkoituksena on käyttää mahdollisimman laajaa arsenaalia lähteiden suhteen, vaikka itse passioennustuksia onkin vain kanonisissa evankeliumeissa. Huomioon otetaan myös mahdollinen kreikkalaisen epiikan vaikutus Markuksen evankeliumin kirjoittajaan. Tutkimuksen pääosiossa, eli analyysissä, käsitellään ensin ilmaisun ”Ihmisen Poika” merkityksiä niin juutalaisuudessa kuin kristillisyydessä, sekä tarkastellaan ilmaisua johdannossa esitettyjen autenttisuuskriteerien avulla (luku 2.1). Autenttisuuskriteereiden läpi tarkasteltuna tullaan tulokseen, että ilmaisu ”Ihmisen Poika” tarkoitti juutalaisuudessa vain yksinkertaisesti samaa kuin ”ihminen”, eikä se ollut minkäänlainen itseensä viittamisen keino (ts. kiertoilmaisu sanalle ”minä”). Tämän jälkeen siirrytään käsittelemään itse tekstikohtia luvussa 1.4 esitetyn metodin mukaisesti. Tekstikohtia vertaillaan ensin kristillisiin ajatuksiin ja muihin kristillisiin lähteisiin, minkä jälkeen tarkastellaan kuinka hyvin tekstikohta istuu Jeesuksen ajan juutalaiseen kontekstiin. Jos tekstikohta, tai sen yleiset ajatukset, sisältävät kristillisyyden vastaisia piirteitä, ja esiintyvät useassa eri lähteessä, sekä sopivat juutalaiseen kontekstiin, on tekstikohta todennäköisesti autenttinen. Tekstikohdan läpäistessä autenttisuuskriteerit, sitä sovitetaan vielä Jeesuksen elämän ja mission yleisiin piirteisiin. Tämän jälkeen vielä todetaan lopullisesti se, onko kyseessä oleva tekstikohta autenttinen historian Jeesuksen sanonta, vai pikemminkin varhaisten kristittyjen käsitykset Jeesuksesta Jumalan Poikana. Johtopäätöksissä tuodaan yhteen analyysiluvuissa kiemurtelevat langanpäät, ja pyritään sovittamaan tuloksia Jeesuksen missioon yleisemmälläkin tasolla. Samalla todetaan mahdollisesti historian Jeesukseen palautuvaksi joitakin passioennustuksissa esiintyviä yksittäisiä piirteitä, kuten ilmaisun ”Ihmisen Poika” käyttö – muttei kuitenkaan itseensä viittamisen keinona – ja jonkinlainen puhe ylösnousemuksesta. Tutkimuksen tuloksena on, ettei Jeesus hyvin todennäköisesti ennustanut kuolemaansa Markuksen evankeliumin esittämällä tavalla, vaan passioennustukset ovat lähes täysin varhaiskristillistä, jälkiviisasta sepitettä. Jakeista ainoastaan yhden todetaan sisältävän kuta kuinkin autenttista materiaalia (Mk 10:45), mutta samalla epäautenttisten piirteiden riisuminen tarkoittaa, ettei jäljelle jäävä sanonta ole minkäänlainen ennustus kärsimyksestä, vaan opetus ihmisen tärkeimmästä tehtävästä, Jumalan palvelemisesta.
-
(2017)Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä on tarkastella, missä määrin Filon Aleksandrialaisen ajatus jumalallisista voimista ja niistä luvuissa 4.1 ja 6.1.2 piirtämäni kaaviot voisivat selittää jakeessa Joh.1:17 esiintyvää jaottelua Jeesuksesta armon ja totuuden välittäjänä ja Mooseksesta lain välittäjänä? Ensimmäiseksi tarkastelen erityisesti Filonin luomakunnassa vaikuttavan logoksen suhdetta Joh:n lihaksi tulleeseen logokseen eli Jeesuksen ja tämän myötä logoksen ja Mooseksen suhdetta. Edellisten suhteiden kartoittamisen perusteella tarkastelen Mooseksen ja Jeesuksen roolia ja sen eroavaisuutta jakeessa Joh. 1:17. Sovellan tutkielmassa intertekstuaalisuuden käsitettä, joka tarkoittaa tekstien välistä yhteyttä, jossa myöhempi teksti nojautuu enemmän tai vähemmän aikaisempaan toiseen tekstiin Tutkielmani päälähteinä ovat Filon Aleksandrialaisen tekstit, joissa ilmenee käsitteet jumalallisesta logoksesta, jumalallisista voimista ja logoksen ja Mooseksen suhteesta. Näihin teoksiin kuuluu muun muassa Mooseksen elämästä kertova teos De Vita Moysis. Tutkielmani lopussa on luettelo käyttämästäni Filonin kirjallisuudesta. Tutkimukseni toisena päälähteenä toimii Joh. evankeliumi ja siitä toimitettu viimeisin tekstilaitos Nestle-Alandin Novum Testamentum Graece 28. Käyttämäni lähdeaineisto tuo esille, miten aikaisemmin tutkijoiden esittämä oletus Filonin vaikutuksesta kohtaan Joh.1:17, on jossain määrin oikea oletus. Tämä siksi, että Filonin tulkinnassa tulee ilmi, miten Jumalan lahjat, johon armo kuuluu, korvaavat aiemmat lahjat. Jakeessa Joh.1:17 tulee tämä korvaantuminen ilmi, kun jaetta tarkastelee luvussa 4.1 ja 5.2 esiintyvien Filonin jumalallisten voimien kaavioiden avulla. Kaavio 4.1 tuo esille, miten Mooses lain jakajan tuo esille kaavion kuninkaallisen voiman ominaisuuksia ja Jeesus armon ja totuuden jakajana tuo esille luovan voiman ominaisuuksia. Jeesuksesta poiketen, Mooses Jumalan lapseuteen kehittymisessä kasvoi vähitellen lainjakajan voimaan, kun taas Jeesus lihaksi tulleena logoksena laskeutui luomakuntaan kaavion 4.1 mukaisesti luovan voiman yläpuolelta ja näin ollen toi mukanaan luovan voiman ominaisuuksiin kuuluvan armon, mutta myös luvun 6.1.2 kaavion mukaisesti totuuden. Tutkielma tuo esille, että suora intertekstuaalisuus Filonin ja Joh:n välillä on monimutkaista. Tämä siksi, että molemmilla esiintyy ajatusrakenteita, joiden taustalla voi nähdä Septuagintan tarjoaman tekstin tai rabbiinisen kirjallisuuden. Tästä huolimatta molemmilla on samanlaisia ajatuksellisia kuvioita, mutta se, liittyvätkö ne tekstien henkiseen luonteeseen, on mielenkiintoinen kysymys.
-
(2015)Tämän Pro gradu -tutkielman aiheena on viininjuonti ja juopuminen Uuden testamentin maailmassa. Tarkastelen varhaisten kristittyjen käyttämiä tai tuottamia tekstejä, joissa mainitaan viinin juominen ja juopuminen. Työssä selvitetään millaista juomakulttuuria tekstit heijastavat. Minkälaisissa tilanteissa viiniä juotiin? Miten humaltumiseen suhtauduttiin? Entä miten suhtauduttiin viinistä pidättäytymiseen? Tutkielman lähteenä on yli 40 erilaista ja erimittaista tekstikatkelmaa 17:sta eri kirjasta. Uudesta testamentista käsittelen evankeliumeista ja kirjeistä löytyviä lukuisia tekstikatkelmia joissa viininjuonti ja juopuminen mainitaan. Uuden testamentin ulkopuolisia lähteitä ovat Juudan testamentti Kahdentoista patriarkan testamenteista, Siirakin kirja, Tertullianuksen apologia 39, Hermaan paimen sekä juomista, syömistä ja pitoja koskevat kirjoitukset Clemens Aleksandrialaisen teoksesta Paedagogus. Tekstit on valittu sillä perusteella, että niistä voi päätellä jotain tekstiä käyttäneiden ihmisten tavoista ja asenteista viininjuontia kohtaan. Näitä tekstejä ei ole aiemmin järjestelmällisesti tutkittu viinin juomisen ja juopumisen näkökulmasta. Työn tavoitteena onkin luoda yleiskuva varhaiskristillisiin juomateksteistä ja niiden heijastamasta juomakulttuurista. Tutkielman lähdetekstit on jaettu neljän eri temaattisen kategorian alle ja jokaista teemaa käsitellään omassa luvussaan. Toisessa luvussa käsitellään evankeliumien tekstejä, joissa mainitaan sekä Jeesus, viinin juominen, että juopuminen. Kertomukset muistiin kirjoittaneet yhteisöt elivät kulttuurissa, jossa viinin juominen kuului normaaliin elämään. Heillä ei ollut vaikeuksia sijoittaa Jeesusta kertomuksiin, joissa viiniä juotiin runsaasti ja joskus myös humalluttiin. Kolmannessa luvussa käsitellään tekstejä, joissa viininjuonti liittyy ateriointiin. Ateriointi oli yleisin viinin juomisen ja humaltumisen konteksti antiikin maailmassa. Pidoissa tapahtuvista ylilyönneistä, liiallisesta juopumisesta ja sen aiheuttamasta seksuaalisesta siveettömyydestä varoitetaan monissa teemaan kuuluvissa teksteissä. Kuitenkin niistä heijastuvat myös yhteisten aterioiden ja niillä yhdessä nautitun viinin positiiviset puolet: yhteenkuuluvuudentunteen ja ystävyyden vahvistuminen. Luvussa neljä käsitellään tekstejä, joissa juopottelua ja raittiutta käsitellään paheena ja hyveenä osana tekstejä, jotka sekä muodoltaan että sisällöltään toistavat muualta antiikista ja Uudesta testamentista tuttuja malleja ja rakenteita. Todellisten juomatapojen sijaan nämä tekstit kertovat asenteista ja mielikuvista, joita viinin juomiseen ja juopotteluun liitettiin. Leimaamalla ryhmän ulkopuoliset juopoiksi vahvistettiin oman ryhmän yhteenkuuluvuudentunnetta. Korostamalla seurakunnan jäsenten raittiutta suojeltiin seurakunnan mainetta. Viidennessä luvun aiheena ovat tekstit, joissa kerrotaan viinin vaikutuksista ihmisen fysiologiaan ja terveyteen. Tutkielmassa käsitellyt tekstit kertovat ensimmäisten kristittyjen eläneen maailmassa, jossa viinin juominen kuului sekä arkeen että juhlaan. Sen juomiseen liittyi aina sosiaalinen ulottuvuus, niin hyvässä kuin pahassa. Viini kuului kristittyjen yhteisille aterioille mutta liialliseen humaltumiseen suhtauduttiin lähes poikkeuksetta kielteisesti. Teksteissä kerrotaan niin yhdessä juomisen iloista kuin liiallisen humalan vaaroistakin. Tutkielma antaa yleiskuvan ilmiön luonteesta, mutta jatkotutkimukselle jää tilaa ja sille vaikuttaa olevan myös tarvetta. Tutkielman aihe on hyvin ajankohtainen. Olemassa olevassa tutkimuksessa teksteistä tehdyt tulkinnat ovat usein pintapuolisia ja meidän aikamme arvot ja ihanteet heijastuvat helposti tukijoiden tekemiin tulkintoihin. Viinin juomista ja juopottelua antiikissa tulee kuitenkin tutkia sen omasta kulttuurisesta ja historiallisesta viitekehyksestä käsin.
-
(2017)Yhteinen ateriointi nähtiin ensimmäisten kristittyjen keskuudessa yhteisöä ja sen rajoja määrittävänä toimintana. Ateria on ollut kokonaisuudessaan pyhä toimitus. Pyhyys, symbolisuus ja rituaalisuus eivät siis koskeneet vain jotakin erillistä liturgiaa tai toimitusta, joka suoritettiin aterioinnin yhteydessä, vaan koko ateriointia. Se, että ateriointi itsessään piti sisällään yhteisöä määrittävän merkityssisällön, vastaa hyvin yleistä hellenististä ateriointitraditiota. Kuitenkin kristittyjen käytäntöihin on kuulunut myös valtavirrasta poikkeavia piirteitä, kuten sosiaaliset rajat ylittävän tasavertaisuuden ihannoiminen. Kysymys tasavertaisuudesta on myös aiheuttanut kiistaa. Galatalaiskirjeen 2. luvun esittämän kristittyjen ateriayhteyttä koskevan konfliktin syynä oli todennäköisesti sisäryhmän muodostaminen, ei vaihtoehtoinen tai kilpaileva käsitys siitä, ketkä ovat kristittyjä. Näin ollen ongelma ei ollut siinä, etteivät pakanat noudattaneet juutalaisia tapoja, vaan siinä, etteivät juutalaiskristityt mielellään aterioineet heidän kanssaan. Juutalaiskristittyjen näkemys tulee ymmärrettäväksi juutalaisesta eskatologiasta käsin. Kiista kokonaisuudessaan tulee puolestaan ymmärrettäväksi yhteisen aterian sosiaalisen merkityksen näkökulmasta.
-
(2016)Religion is increasingly a part of public discussion. This study investigated the theme in the context of the Finnish armed forces, by researching the attitudes towards religion of a young group of officers. The objective was to uncover if they opined that they would professionally benefit from added knowledge on the on religions and cultures. The study was conducted by first analyzing a variety of religious texts from the Bible and the Qur’an, using the method of reception. After this, analysis of a course designed to improve the officers’ action competence was conducted, by researching its content as it applied to religious material. Finally, a reception exercise was conducted with the students, who also answered additional questions on their values and their opinions on necessary education on the matter. Material from a US document was also analyzed in increase context. The results were that almost all of students did find religious and cultural education useful in their profession. Religion was not personally important to them, and while most exhibited an unattached attitude towards the texts, some were in part even hostile towards them. In their opinion religion should have no part in any decision making which involved the running of a state, but Christianity had value as part of the Finnish cultural heritage and value system. The core values explicated by the students were love of home and family, love of country, wanting to belong to a community, uprightness, honesty, justice and appreciation of professionalism. Ethical considerations were discussed greatly and contradictory expectations of them weight on many of them, i.e. the expectations for officers to be both gentlemen (and women) and killers. They were also worried of having to take a life, showing no trigger-happy attitude, as far as the author observed. As a further study it is suggested that similar experiences from soldiers on international missions and from other governmental agencies are collected, in order to create a system of education in this area.
Now showing items 101-106 of 106