Browsing by discipline "General Church History"
Now showing items 101-108 of 108
-
(2010)Tämä tutkimus tarkastelee pastori Väinö Kanteleen työtä lähetystyöntekijänä Kiinassa hänen kolmannella työkaudellaan 1948 - 1951. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet ovat Kanteleen perheelleen osoittamat päiväkirjamaiset kirjeet sekä Suomen Lähetysseuran (SLS) johtokunnan kokousten ja lähettien kokousten pöytäkirjat. Tutkimus on mikrohistoriallinen sivuten henkilö- ja lähetyshistoriaa. Kantele saapui Yungšunin asemalle maaliskuussa 1948. Asemalle oli kaivattu kokenutta mieslähettiä. Työkauden alku sujui hyvin Kiinan poliittisen tilanteen levottomuudesta huolimatta. Tilanne kuitenkin kiristyi kommunistien saadessa lisää kannatusta. SLS kutsui lähetit pois työalueelta keväällä 1949. Kantele päätti jäädä Kiinaan. Yungšunin seurakunta oli toivonut hänen jäämistään. Lisäksi mahdollisuudet lähetystyön tekemiseen olivat yhä olemassa huolimatta Kiinan kansantasavallan perustamisesta lokakuussa 1949. Olosuhteet alkoivat kuitenkin asteittain kiristyä. Hajanaisten sotilasjoukkojen sekä kommunistiarmeijan liikkuminen ympäri Kiinaa häiritsivät lähetystyötä. Sotilaat muun muassa valtasivat lähetysasemia käyttöönsä. Ongelmana olivat myös inflaatio ja postin kulun epävarmuus. Henkilökohtaisesti Kanteletta vaivasi myös tunne oman uskonsa heikkoudesta. Vuonna 1950 Kiinan poliittiset uudistukset rajoittivat lähetystyötä entisestään. Heinäkuussa julkaistu Kirkkojen manifesti vaati kirkkojen pikaista irrottautumista ulkomaisista yhteyksistään, käytännössä lähetysjärjestöistä. Samana vuonna aloitettiin maareformi. Seurakuntiin asetettiin kokoontumiskielto reformin toteuttamisen ajaksi. Yungšunissa kieltoa ei kumottu enää Kanteleen työkauden aikana. Uudistusten myötä Kanteleen liikkumisvapautta rajoitettiin. Viranomaiset hakivat hänet välillä moneksi päiväksi kuulusteluihin. Lopulta hän eli käytännössä vankina asemallaan. Tammikuussa 1951 hän koki, ettei lähetystyön tekemiseen ole mahdollisuuksia, ja anoi maastapoistumislupaa viranomaisilta. Alkoi pitkä ja epävarma odotus. Kantele alkoi laulaa kiinankielisiä virsiä kovaan ääneen asemalla koska koki, että se oli ainoa jäljellä oleva keino levittää kristinuskon sanomaa. Tapansa vuoksi hänet tunnettiin laulavana evankelistana. Tie kotiin avautui lopulta heinäkuussa 1951. Kantele koki työnsä lähetyssaarnaajana tärkeäksi ja rakkaaksi. Hän oli valmis työskentelemään hankalissa olosuhteissa. Hän oli hyvin ihmisläheinen ja kuvaili kirjeissään paljon tapaamiaan ihmisiä. Kantele oli käytännön ihminen eikä hänen kirjoituksissaan ole havaittavissa taipumusta opillisiin pohdintoihin.
-
(2012)Fidel Castron vallankumous muutti Kuuban vuonna 1959. Saaren yhteiskunnalliset, taloudelliset ja sosiaaliset olot mullistuivat. Osansa muutoksesta sai myös katolinen kirkko. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että alussa vallankumoukselle osoittamansa tuen jälkeen kirkko nousi vastustamaan Castron vallankumousta. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani katolisen kirkon ilmaisemaa vastustusta. Mitä kirkko vastusti vallankumouksessa ja miksi? Miten vastustus ilmeni? Entä muuttuiko kirkon ilmaisema vastustus tutkimukseni ajanjaksolla? Muuttuiko esimerkiksi vastustuksen kohde tai ilmenemismuoto? Kirkon ilmaisemaa vastustusta ei ole mahdollista tutkia kiinnittämättä huomiota katolisen kirkon ja valtion suhteeseen vallankumouksellisessa Kuubassa. Osana tutkimustani selvitänkin, kuinka kirkon ilmaisema vastustus vaikutti kirkon asemaan Kuubassa. Oliko vastustus seurausta aseman muutoksesta vai muuttuiko kirkon asema sen tekemän vastarinnan vuoksi? Mitä kirkon ilmaisemasta vastustuksesta seurasi miten valtio reagoi vastustukseen? Tutkimukseni lähteinä toimivat kuubalaisten piispojen vuosina 1959 1961 kirjoittamat paimenkirjeet. Tarkastelen erityisesti Santiago de Cuban arkkipiispa Enrique Perez Serantesin paimenkirjeitä. Hän oli yhdessä Havannan apulaispiispa Eduardo Boza Masvidalin kanssa sekä ahkerin vallankumouksen kommentoija että vastustuksen kärkeen asettunut piispa. Paimenkirjeiden lisäksi käytän lähteinäni yhdysvaltalaisessa New York Times -sanomalehdessä vuosina 1959 1963 ilmestyneitä uutisia katolisesta kirkosta Castron vallankumouksessa. Kolmas päälähteeni on yhdysvaltalainen maallikkokatolinen aikakauslehti Commonweal. Commonweal tarkasteli kylmän sodan poliittista asetelmaa ja Fidel Castron vallankumousta sekä yhdysvaltalaisesta että katolisesta näkökulmasta vuosina 1959 1963. Tutkimukseni osoittaa, että katolisen kirkon vuonna 1959 ilmaisema innostus vallankumouksesta muuttui pian epäluuloisuudeksi ja lopulta vastustukseksi. Pohjimmainen syy vastustamiseen oli pelko kommunismista. Piispojen ilmaisema vastustus muuttui vastarinnaksi vuonna 1960, kun kommunismi näytti saaneen vahvan aseman yhteiskunnassa. Vastarinta laajeni piispoista maallikoihin ja järjestäytyneisiin maanalaisiin vastarintaliikkeisiin. Vuodesta 1961 alkaen vastarinnan painopiste siirtyi Kuubasta Yhdysvaltojen etelärannikolle, minne syntyi voimakkaan vastarinnan keskus kuubalaisten pakolaisten keskuuteen. Samalla vastustuksen kohde muuttui kommunismin pelosta vallankumoukseen, sen hallitukseen ja Fidel Castroon vallankumouksen henkilöitymänä. Fidel Castron vallankumous toteutui maailmanpoliittisessa jännitystilassa. Kylmä sota oli jakanut maailman kahtia. Katolinen kirkko asettui omalla vastarinnallaan osaksi kylmää sotaa. Kirkon vastarinta ulottui paljon Kuuban saarta kauemmas; vastarinta kytkeytyi suoraan kylmän sodan poliittisiin jännitteisiin. Vastarinnalla oli kauaskantoiset seuraukset: kirkko hankki vastarinnalla itselleen elintilaa kommunistisessa Kuubassa. Tutkimuksessani ilmenneestä kirkon ja valtion vaikeasta suhteesta huolimatta katolinen kirkko on vielä 2000-luvullakin elinvoimainen instituutio kommunistisessa Kuubassa. Tutkimukseni perusteella tämä johtuu osittain kirkon voimakkaasta reagoinnista vallankumouksen ensimmäisinä vuosina.
-
(2016)Tutkimus käsittelee Ruoveden seurakuntaa vuosina 1865–1896. Kunnallishallinnon perustamisen yhteydessä vaivaishoito siirtyi seurakunnalta kunnan tehtäväksi, jolloin seurakunta jäi kolmeksi vuosikymmeneksi ilman organisoitua sosiaalista auttamistyötä. Tilanne muuttui, kun vuonna 1895 perustettiin Ruoveden diakonaattiseura. Seuraavana vuonna seurakunta sai ensimmäisen diakonissansa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, tehtiinkö Ruovedellä seurakunnan toimesta sosiaalista auttamistyötä kunnan perustamisen ja ensimmäisen diakonissan saapumisen välillä, ja jos tehtiin, miten se ilmeni. Tärkeimpiä lähteitä ovat erilaiset kunnan ja seurakunnan pöytäkirjat ja tilikirjat, tutkimuskirjallisuudessa paikallishistorioilla on keskeinen rooli. Ruoveden kunta perustettiin poikkeuksellisen nopeasti ja maallikkojohtoisesti. Kirkkoherra J.W. Durchman irtisanoutui vaivaishoitohallituksen puheenjohtajuudesta varhaisessa vaiheessa, mutta kunnan perustamisessa olivat mukana kirkonisäntä sekä suntio, joka toimi vaivaishoidosta vastaavan kunnallislautakunnan puheenjohtajana. Nälkävuosien koetellessa tuoretta kunnallishallintoa, toimi kirkkoherra Durchman avustustoiminnan tukihenkilönä ja avustusten jakajana. Kirkkoherran henkilökohtainen panos näkyi Ruovedellä myös koulutuksen, terveydenhuollon sekä kulttuurielämän tukemisena. Vuosisadan loppua kohden Durchmanin pariskunta antoi suurehkoja lahjoituksia sairaala- ja koulutushankkeisiin. Kunnan vaivaiskassaan seurakunta lahjoitti eri tilaisuuksissa kerättyjä lahjoituksia ja vaivaisukon tulot. Merkittävä osa seurakunnan kolehdeista kerättiin auttamistyöhön, pääosin kunnan ulkopuolelle, mutta paikallisista kohteista ainakin koululle ja sairashuoneelle. Seurakunta lainasi ja maksoi korkoa kunnan hyväntekeväisyystilille. Köyhimmät vapautettiin seurakunnan maksuista. Ruoveden diakonaattiseura perustettiin vuonna 1895 ja seuraavana vuonna saatiin Hämeen seurakuntien ensimmäinen diakonissa. Tutkimus osoittaa, ettei Ruoveden seurakunta luopunut auttamistyöstä, vaikka sillä ei vielä ollut yhtä organisoitua kanavaa auttamiselle.
-
(2020)Tutkimukseni käsittelee homoseksuaalisuudesta Suomen ev.-lut. kirkossa parisuhdelain säätämisen jälkeen käytyä keskustelua vv 2002-2011. Tutkimusaineistoni koostuu kirkolliskokouksen pöytäkirjoista ja keskustelupöytäkirjoista, piispainkokouksen mietinnöistä ja ohjeista sekä piispainkokouksen asettaman työryhmän tuottamista mietinnöistä ja seminaarimateriaaleista. Tutkimuksessani tarkastelen käydyn keskustelun valta- ja puheoikeuskysymyksiä, ja niiden muuttumista tutkittavan ajanjakson aikana. Analysoin ja lähiluen tekstiä ja tutkin sen taustalla vaikuttavia valta-asetelmia sekä asetelmien mahdollisia muutoksia. Kirkolliskokouksessa edustaja-aloitteista 3/2002 ja 4/2002 käydyssä keskustelussa ovat näkyvimmin esillä seksuaalivähemmistöihin kielteisesti suhtautuvat henkilöt. SLEY ja viidesläisyys ovat näkyvimmät taustatahot. Keskustelua käydään usein raamatullisuusnäkökulmasta. Tämän näkökannan edustajat asettuvat keskustelussa valta-asemaan. Yhdenvertaisen kohtelun puolesta puhuvat näkevät seksuaalisuuden osana kehittyvää etiikkaa, heidän näkyvyytensä on keskustelun alkaessa niukkaa. Puheenvuoroja yhdistää näkemysten ja niiden perustelujen hajaantuminen, aloitteiden selkeän kannattamisen tai vastustamisen lisäksi. Osassa aloitetta 3/2002 vastustettiin tarpeettomana, koska katsottiin että kirkolla on jo mahdollisuus sulkea homoseksuaalit ulos kirkon viroista. Aloitetta 4/2002 kannatettiin sillä perusteella että rekisteröity parisuhde määrittyi siinä miehen ja naisen välisestä avioliitosta erilliseksi asiaksi. Kirkolliskokouskausien vaihtuessa keskusteluun tulee laajempi kirjo näkemyksiä. Kirjaimelliseen raamatuntulkintaan nojaavien valta-asema muuttuu. Progressiiviseen raamatuntulkintaan ja eettis-ihmisoikeudelliseen näkökulmaan perustuvat näkemykset saavat enemmän tilaa. Asianosaisten itsensä puuttuminen keskustelusta on edelleen leimallista. Vain perustevaliokunnan mietinnön valmistelussa ja piispainkokouksen asettaman työryhmän järjestämässä seminaarissa oli puhumassa Arcus-ryhmän eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kirkon työntekijöiden edustaja. Lisäksi molemmissa tilanteissa oli esillä myös Aslan ry:n, eli homoseksuaalien muuttamista heteroseksuaaleiksi kannattavan tahon edustaja. Homoseksuaalien asema kirkollisessa keskustelussa on selkeän alisteinen koko ajanjakson, ja rekisteröidyt parisuhteet luokiteltiin avioliitosta erilliseksi asiaksi.
-
(2015)Vuonna 2002 Yhdysvaltain katolinen kirkko kohtasi viime vuosisatojen suurimman kriisinsä kirkon piirissä tapahtuneen lasten seksuaalisen hyväksikäytön noustessa yhdeksi vuoden suurimmista media-aiheista. Pro gradu -tutkielmassani tutkin miten Yhdysvaltain katoliset lehdet suhtautuivat tähän kirk-koa mullistavaan tapahtumaan tammi-heinäkuun aikana vuonna 2002. Tutkin millaisia reaktioita lehdissä heräsi, miten ne ottivat asiaan kantaa ja millä tavalla lehtien kannanotot erosivat toisistaan. Lisäksi käytän vertailukohtana Mari Rauhalan vuonna 2007 tekemää gradua Annus Horribilis – Katolisen kirkon pedofiliaskandaali ja julkinen sana 2002. Sen avulla selvitän miten katolisessa lehdistössä käyty keskustelu rinnastuu sekulaareissa lehdissä käytyyn keskusteluun. Kevään aktiivinen keskustelu kulminoitui kesäkuussa Dallasissa järjestettyyn Yhdysvaltain piispojen kokoukseen, jossa oli tarkoitus laatia suunnitelma kirkon kriisin korjaamiseksi. Aikarajaukseni päättyy kokouksen herättämään keskusteluun. Lähteinä työssä on kolme arvostettu kansallista katolista julkaisua: America, Commonweal sekä johtavana englanninkielisenä katolisena julkaisuna pidetty National Catholic Reporter. Ja niiden sisältöä käsitellään EBSCO-tietokannasta haettujen alkuperäisistä lehden sivuista tehtyjen PDF-tiedostojen kautta. Keskityn työssäni lehtien pääkirjoitukseen ja sivuan muuta niissä julkaistua materiaalia mahdollisuuksien mukaan. Tutkimuksesta selvisi, että katolinen lehdistö reagoi tammikuussa 2002 alkaneisiin paljastuksiin var-sin verkkaisesti. National Catholic Reporter oli julkaissut ensimmäisen raporttinsa kirkossa tapahtu-vasta lasten hyväksikäytöstä vuonna 1985 ja oli selvästi nähtävissä, etteivät lehdet uskoneet skandaa-lin laajenevan kovin suureksi. Katolisten lehtien pitkä historia aiheen parissa selittää myös sitä miksi niiden ensireaktiot olivat huomattavasti rauhallisempia ja analyyttisempia kuin sekulaarissa lehdistössä. Kun kriisin laajuus alkoi tulla selväksi maalis-huhtikuussa, katoliset lehdet tarttuivat tilaisuuteen ja alkoivat ohjata kirkkoa kirjoituksissaan haluamaansa suuntaan. Nähtävissä oli kuitenkin selvästi, että lehdet katsoivat tapahtumia sisäpuolelta ja niiden joukossa kritisoitiin kevään aikana voimakkaastikin muun median toimintaa. Eniten keskustelua lähdelehdissä kevään aikana herätti Dallasissa käyttöön otettu nollatoleranssi, jonka mukaan jokainen kerrankin alaikäisen hyväksikäyttöön syyllistyvä ja joskus aikaisemmin syyllistynyt pappi ja kirkon työntekijä poistettaisiin virasta. Tämän lisäksi eniten keskustelua synnytti kyse piispojen vastuullisuudesta ja vastuunotosta. Dallasin konferenssin jälkeen lehdet kritisoivatkin kaikkein voimakkaimmin juuri tämän kysymyksen sivuuttamista.
-
(2015)Syyskuussa 2001 New Yorkin terrori-isku järisytti maailmaa. Pian tämän jälkeen Yhdysvallat julisti sodan terrorismia vastaan ja aloitti mittavat sotatoimet Afganistanissa. Myöhemmin Yhdysvallat laajensi terrorisminvastaisen sodan myös Irakiin. Nämä sodat herättivät valtavasti keskustelua Yhdysvalloissa niin poliittisella kuin uskonnollisella kentällä. Oma tutkimukseni keskittyy siihen, millaisen kannan katolilaiset sekä uusevankelisista herätyskristillisistä ryhmistä muodostuvat evankelikaalit ottivat näihin kahteen sotaan 2001–2004. Tässä pro gradu-tutkielmassani selvitän näiden kahden osapuolen kannan lisäksi sen, millä argumenteilla he perustelivat omat myönteiset tai kielteiset kantansa sotiin, ja miten liberaalimpien ja konservatiivisempien katolilaisten mielipiteet mahdollisesti erosivat toisistaan. Tutkin myös sitä, olivatko katolilaisten mielipiteet linjassa demokraattisen puolueen kanssa, ja evankelikaalien kanta linjassa republikaanisen puoleen kanssa. Lisäksi selvitän, mikä oli molempien osapuolien kanta oikeutettuun sotaan. Tutkin myös sitä oliko paavin omalla kannalla mahdollisesti vaikutusta katolilaisten mielipiteisiin. Päälähteitäni ovat yhdysvaltalainen evankelikaalien johtava lehti Christianity Today sekä kaksi yhdysvaltalaista katolilaista lehteä National Catholic Reporter ja National Catholic Register, joiden avulla vertailen myös konservatiivisempien ja liberaalimpien katolilaisten mielipiteitä. New Yorkin terrori-iskun jälkeen sekä evankelikaalien että katolilaisten keskuudessa käytiin vilkasta keskustelua Afganistanin sodan laillisuudesta ja oikeutuksesta. Irakin sota jakoi mielipiteitä Afganistanin sotaa selvemmin. Yhdysvaltojen suunnittelema ennaltaehkäisevä sota Irakia vastaan sai monet katolilaisista ja evankelikaaleista esittämään argumentteja sodan puolesta ja vastaan. Sodan todellisuus, sodan uhrit, maan ajautuminen kaaokseen sekä sotavankien kohtelut saivat aikaan valtavasti keskustelua evankelikaalien ja katolilaisten keskuudessa. Paavi teki valtavasti työtä rauhan hyväksi ja pettyi syvästi, kun hänen rauhanponnistelunsa eivät tuottaneet tulosta. Paavi teki silti koko ajan työtä, jotta rauha palautuisi. Paavi kritisoi Yhdysvaltojen Irakille asettamia talouspakotteita ja toivoi YK:n ratkaisevan konfliktin. Vatikaani teki korkeantason vierailuja Yhdysvaltoihin tapaamaan presidentti Bushia, jotta rauha säilyisi. Vatikaanin edustaja kävi ennen Irakin sodan alkamista tapaamassa myös Saddam Husseinia. Vatikaanin edustajan mukaan Hussein oli ollut valmis tekemään yhteistyötä ja halusi välttää sodan syttymisen.
-
(2012)Tutkimus käsittelee Suomen helluntaiherätyksen naislähettien kokemuksia sukupuolen merkityksestä heidän työssään. Lisäksi tutkimuksessa paneudutaan naisten roolin kehittymiseen Suomen helluntaiherätyksessä, sekä sukupuolten rooleja koskevaan opetukseen. Ajallisesti tutkimus kattaa pääasiassa 1990 2010 -luvut, mutta etenkin johdannossa luodaan katsaus myös varhaisempaan historiaan. Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä ovat 15 naislähetin kyselylomakevastaukset ja 5 haastattelua. Helluntaiherätyksen sukupuolirooliopetusta tarkastellaan Ristin Voitto -lehden kirjoitusten avulla. Helluntaiherätyksen opetus sukupuolten rooleista tiivistyy sukupuolijärjestelmään, jossa mies ja nainen nähdään tasa-arvoisina, mutta erilaisina ja toisiaan täydentävinä. Tästä seuraa myös erilaisia tehtäviä perheessä ja seurakunnassa. Helluntaiherätyksessä naisten rooli on ollut alusta asti laaja yleisen pappeuden ja armolahjojen korostuksesta johtuen. Etenkin liikkeen alkuaikoina naiset tekivät ahkerasti lähetys- ja evankeliointityötä. Liikkeen organisoituessa naiset jäivät sivuun johto- ja opetustehtävistä, mutta lähetystyö säilyi yhtenä keskeisenä naisten toimijuuden alueena. Tässä tutkimuksessa naislähetit kokivat kutsumuksen ja johdatuksen erittäin tärkeinä tekijöinä lähetystyössä. Naisten roolista puhuttaessa he nostivat sukupuolta tärkeämpänä kriteerinä esille armoituksen, Jumalalta saadun kyvyn tiettyyn tehtävään. Lähetit olivat pääosin tyytyväisiä omiin toimintamahdollisuuksiinsa Suomessa ja näkivät naisten aseman parantuneen suomalaisissa helluntaiseurakunnissa viime vuosina huomattavasti. Lähetit toivat kuitenkin esille myös alueelliset erot ja erot seurakuntien välillä. Joissain seurakunnissa naisten asema on edelleen hyvin rajattu. Lähetyskentillä tilanteet vaihtelivat suuresti eri kulttuureissa ja seurakunnissa. Yhtäällä lähetyskentän vakiintumattomat olot mahdollistivat hyvin laajan toimijuuden, toisaalla patriarkaalinen kulttuuri ja paikallisen seurakunnan asenteet rajoittivat niin paikallisten naisten kuin lähetinkin toimintamahdollisuuksia rajusti. Läheteillä oli kuitenkin yleisesti ottaen erityisasema niin lähetyskentällä kuin kotimaassakin. Heitä arvostettiin työnsä vuoksi, mikä mahdollisti perinteisten rajojen ylittämisen. Perheen ja avioliiton merkitys oli naimisissa oleville läheteille suuri. Osittain tähän vaikutti monessa kulttuurissa yleinen äitiyden arvostus, joka toi auktoriteettia. Aviomiehen tuki oli myös erittäin tärkeä. Naislähetit olivat havainneet helluntaiherätyksen naisten asemassa muutosta avoimempaan suuntaan, ja sama muutos oli nähtävissä myös Ristin Voitto - lehden opetuksessa. Vielä 1980-luvulla naispastoreista tai -vanhimmista ei edes keskusteltu, mutta 1990- ja 2000-luvuilla tilanne muuttui ja erilaisia mielipiteitä alettiin esittää avoimesti. 2000-luvulla jopa lehden pääkirjoituksissa vaadittiin naisten asemaan parannusta. Muutosta tapahtui myös käytännön tasolla. 2000-luvun alussa Suomen helluntaiherätyksessä alkoi olla naispastoreita, ja sittemmin myös vanhimmistoissa on nähty naisia. Yksi muutokseen vaikuttanut tekijä on monipuolistunut raamatuntulkinta, joka näkyy Ristin Voiton opetuksessa.
-
(2014)Thomas More (1478–1535) oli englantilainen lakimies, kirjailija ja poliitikko, joka kävi kirjeenvaihtoa monien aikansa tunnetuimpien humanistien, kuten Erasmus Rotterdamilaisen (1466–1536), kanssa. Moren kirjeenvaihtoa on säilynyt kohtalaisesti ja se pitää sisällään virallisia kirjeitä, esseemuotoisia kirjeitä sekä kirjeitä ystäville ja perheenjäsenille. Tutkielmassa selvitetään millainen kirjeenvaihtoverkosto Morella oli ja keskitytään sen jälkeen erityisesti hänen ystävilleen kirjoittamiin kirjeisiinsä. Ystäville kirjoitetuista kirjeistä selvitetään ensin millaisia puhutteluja, tervehdyksiä ja hyvästejä More kirjeisiinsä liitti. Kirjeiden kirjoittamista sanelevat kullekin ajalle tyypilliset konventiot ja esimerkiksi tervehdykset voivat kertoa sekä osapuolten välisestä suhteesta että aikakauden fraseologiasta. Seuraavassa luvussa selvitetään millaisista aiheista More ystävilleen kirjoitti ja millaiset aiheet voidaan luokitella läheiseen ystävyyssuhteeseen kuuluviksi. Esimerkiksi avioliittoa ja perhe-elämää More käsitteli kirjeissään melko vähän, mutta säilyneet esimerkit kertovat usein luottamuksesta kirjeen vastaanottajaan. Koska 1400–1500-luvun humanistit käsittelivät ystävyyttä usein kirjoituksissaan, on ollut mielekästä selvittää miten More itse käsitteli ystävyyttä ja sen tunnusmerkkejä kirjeissään. Esimerkiksi kirjeessään John Coletille (1467–1519) vuonna 1504 hän listasi ystävänsä ominaisuuksia, jotka hän näki arvossapidettävinä. Samoihin ominaisuuksiin viitataan myös kirjeissä muille ystäville. Lopuksi selvitetään vielä miten ystävyyssuhteet ja Moren käsitys ystävyydestä kirjeiden perusteella muuttui, kun More oli elämänsä viimeiset neljätoista kuukautta vangittuna Towerin linnaan syytettynä maanpetoksesta. Näiden kysymysten kautta luodaan kuva siitä, mitä ja miten More kirjoitti ystävyydestä kirjeissään.
Now showing items 101-108 of 108