Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Teologia ja uskonnontutkimus"

Sort by: Order: Results:

  • Jantunen, Freja (2022)
    Jumalaan uskomista pidetään yhtenä keskeisenä uskonnollisuuden mittarina. Tässä tutkielmassa haluttiin selvittää Jumalaan uskomattomien henkilöiden näkemyksiä omasta uskonnollisuudesta, hengellisyydestä, kuulumisesta uskonnollisiin tai hengellisiin yhteisöihin sekä heidän asenteistaan Suomessa asuvia vähemmistöuskontoja kohtaan. Tutkielmassa käytettiin Suomessa vuonna 2017 kerättyä kyselyaineistoa. Otos koostui suomalaisesta aikuisväestöstä (n=438). Aineistossa noin puolet (n=193) oli sellaisia vastaajia, jotka eivät uskoneet Jumalaan. Jumalaan uskomattomista vastaajista noin 33 prosenttia luokitteli itsensä uskonnottomaksi. Jumalaan uskomattomat naiset pitivät itseään todennäköisemmin uskonnollisempina kuin miehet, mikä vahvistaa aikaisempaa näkemystä asiasta. Hengellisyyteen liittyvässä kysymyksessä sukupuolella ei näyttänyt olevan merkitystä sen suhteen kuinka hengellisinä Jumalaan uskomattomat vastaajat itseään pitivät, mikä poikkeaa aikaisemmasta käsityksestä asiasta. Ikää pidetään yhtenä keskeisenä uskonnollisuuden ennustajana ja myös tässä aineistossa nuoremman ikäluokan edustajat uskoivat Jumalaan epätodennäköisemmin kuin vanhemman ikäluokan edustajat. Koko aineiston tasolla (n=438) ikä oli myös yhtenä uskonnottomuutta lisäävänä tekijänä niin, että nuoremmat ikäluokat määrittivät itsensä uskonnottomammaksi kuin vanhemmat ikäluokat. Jumalaan uskomattomien ryhmässä (n=193) ikäryhmien väliltä ei löytynyt eroa sen suhteen kuinka uskonnollisina he itseään pitivät. Jumalaan uskomattomien asenteet uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan olivat neutraaleja tai positiivisia. Verrattuna Jumalaan uskoviin suhtautuminen vähemmistöuskontoihin ja muslimeihin oli osittain positiivisempaa ja osittain negatiivisempaa. Asenteet vähemmistöjen yhtäläisiin oikeuksiin harjoittaa uskontoaan Suomessa olivat melko positiivisia, sillä yli 80 prosenttia suhtautui asiaan neutraalisti tai sitä positiivisemmin. Jumalaan uskomattomat vastaajat suhtautuivat myös varsin positiivisesti kysymykseen uskonnollisten vähemmistöjen oikeudesta omiin pyhättöihinsä tai muslimien oikeudesta omiin moskeijoihinsa Suomessa, sillä siihenkin neutraalisti tai sitä positiivisemmin vastasi suhtautuvansa yli 75 prosenttia. Jumalaan uskomattomien negatiivisempi suhtautuminen vähemmistöuskontoihin vahvistaa aikaisempaa käsitystä uskonnottomuudesta mutta tässä tutkielmassa osassa vastauksista asenteet olivat yhtä positiivisia tai jopa positiivisempia kuin Jumalaan uskovilla, mikä poikkeaa osittain aikaisemmasta käsityksestä asiasta.
  • Saukkonen, Leena (2024)
    Tässä maisterin tutkielmassa aiheeni on anabaptisti- eli kastaja- tai radikaalireformaattori Balthasar Hubmaierin käsitys seurakunnasta. Hubmaierin ollessa Suomessa melko tuntematon, teen myös katsauksen historiallisiin tapahtumiin liittyen kastajaliikkeeseen ja Hubmaieriin. Yhtenä sivujuonteena historiallisessa kerronnassa kulkee myös Hubmaierin ja anabaptistien ja Ulrich Zwinglin suhde, jota tarkastelen kastajien, erityisesti Hubmaierin näkökulmasta. Hubmaier pyrki perustamaan teologiansa Raamatun sanaan. Hänen kasteteologiansa poikkeaa lapsikastetta kannattavasta teologiasta ja on merkittävässä osassa tässä tutkielmassa. Uskovien kasteen ottivat henkilöt, jotka tunnistivat syntisyytensä, tunnustivat syntinsä ja vakuuttivat jatkossa elävänsä Jumalan sanan mukaisesti. Ehtoollista sopi nauttia sanan- ja itsetutkistelun jälkeen, elämän ollessa sopusoinnussa Raamatun kanssa. Veljellinen kehottaminen tapahtui seurakunnan jäsenen havaittua toisen seurakuntalaisen tekevän syntiä. Mikäli tämä ei tehnyt parannusta ensin yhden seurakuntalaisen-, sitten todistajien- tai lopulta koko seurakunnan kehotuksen jälkeen, hänet kiellettiin, siis poistettiin yhteydestä, jotta hän sittemmin katuisi ja palaisi yhteyteen ja pelastuisi. Kehottamatta jättäminen teki myös kehotuksen laiminlyöjästä syyllisen. Silti Hubmaier opettaa Jumalasta armollisena ja Jeesuksesta lääkärinä, jonka ansiosta Jumala armahtaa heikkoa kristittyä. Uskovien kaste oli ainoa tapa Hubmaierin opetuksessa tulla ensimmäisen kerran seurakuntaan. Ehtoollinen, kehottaminen ja kieltäminen vahvistivat säilymistä uskovien seurakuntana. Lisäksi vertaan ja tarkastelen hieman Martti Lutherin ajatuksia samoissa aiheissa. Myös Ulrich Zwinglin näkemyksiä tulee esiin, tosin enimmäkseen Hubmaierin valikoimana. Pohdin myös hieman ehtoollisteologiaa yleensä liittoajattelun kannalta ja vainotun seurakunnan selviytymistä ja menestymistä.
  • Kankkunen, Julius (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan eri profeettateksteissä esiintyviä kuvauksia Jahvesta Israelin aviopuolisona, erityisesti niissä toistuviin avioeron- ja uudelleen avioitumisen kuvauksia. Kyseiset tekstit käyttävät retoriikassaan Pentateukin avioliittolakeja ja paikoitellen myös muinaisen Lähi-idän avioliittokäytänteitä. Tutkimuskysymykseni ovat: Missä määrin profeettatekstien kirjoittajat huomioivat Pentateukin avioliittolainsäädäntöä Jahven avioeroaja uudelleen avioitumista kuvauksissaan? Mitä metaforinen avioero ja uudelleen avioituminen tarkoittavat kussakin tekstissä? Tutkimusmetodina tarkastelen eri teksteissä esiintyviä avioliittolakeja ja käytäntöjä, sekä erottelen metaforien lähdepiirit niiden kohdepiireistä. Lähdepiiri on metaforan hyödyntämä vähemmän abstrakti kuva, jota käytetään kommunikoimaan vaikeammin ymmärrettävää abstraktia asiaa. Kohdepiiri on puolestaan vaikeammin ymmärrettävä abstrakti asia, johon metaforan lähdepiiri viittaa. Aiheen aiempi tutkimus on keskittynyt paljon itse avioliittoon tai on usein pyrkinyt lähestymään eri profeettatekstejä yhtenäisenä narratiivina. Lisäksi teksteissä toistuvat avioeron ja uudelleen avioitumisen teemat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tutkimistulokset osoittavat, että avioero ja uudelleen avioituminen toimivat pakkosiirtoa ja sieltä palaamista kommunikoivina metaforina. Avioeroon liittyvät myös Jahven ja Israelin välisen liiton rikkomista seuraavat kiroukset, joiden julistus on keskeinen osa tekstejä. Lisäksi lähes jokainen tarkasteltu teksti käyttää jotain Pentateukin avioliitolakia tai käytäntöä osana retoriikkaansa. Lait ja käytänteet toimivat osana metaforaa, joten niistä jää tekstin retoriikalle tarpeettomia piirteitä pois ja tekstit käyttävät niitä osana kunkin luvun laajempaa retoriikkaa. Kukin teksti hyödyntää sekä metaforia että lakeja osana argumentaatiota, eivätkä tekstien metaforat luo yhtenäistä narratiivia Jahvesta ja hänen metaforisesta vaimostaan. Pyrkimys nähdä tekstit yhtenäisenä narratiivina myös osoittautuu harhaanjohtavaksi.
  • Takkinen, Raija (2024)
    Tarkastelen tässä tutkielmassa ensimmäisen ja toisen Johanneksen kirjeen eskatologiaa pyrkien saamaan siitä yleiskuvan. Analysoidessani kreikankielisiä tekstikohtia totesin — kuten tutkimuskirjallisuudessakin todetaan —alkukielisen tekstin usein monitulkintaiseksi. Ensimmäinen ja toinen Johanneksen kirje ovat osa johanneslaista traditiota, jonka tunnetuin ja laajin dokumentti on Johanneksen evankeliumi. Johanneksen evankeliumin ja ensimmäisen ja toisen Johanneksen kirjeen kristologioissa ja eskatologioissa on yhteisten traditioelementtien lisäksi eroja. Johanneksen evankeliumin eskatologia määritellään realisoituneeksi eskatologiaksi. Sen mukaan Kristuksen maailmaantulo merkitsi häneen uskoville ikuista elämää ja hänet kieltäville tuomituksi tulemista jo meneillään olevassa ajassa. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä eskatologia on realisoitunut uskovien eskatologisena κοινωνία-yhteisönä. Siinä uskovat ovat keskinäiseen rakkauteen perustuvassa yhteydessä toistensa, Isän ja Pojan kanssa. Kristus on uskovien puolustajana Isän luona. Dualistinen maailmankuva ilmenee Johanneksen kirjeissä monina vastakohtaisuuksina. Tällainen vastakohtaisuus on κοινωνία-yhteisön ulkopuolella olevan maailman pahuus. Ensimmäisessä ja toisessa Johanneksen kirjeessä kerrotaan meneillään olevan ajanjakson lopulla ilmestyvästä eskatologisesta eksyttäjästä, jonka tuleminen on merkki viimeisistä ajoista ja pikaisesta paruusiasta. Tämä eksyttäjä on antikristus. Johanneksen kirjeissä futuurisen eskatologian toivo kohdistuu siihen, että kun Kristus saapuu, uskovat tulevat muuttumaan hänen kaltaisikseen.
  • Suomalainen, Tommi (2022)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee juutalaisten rituaalimurhaamaksi väitetyn ”lapsimarttyyri” William Norwichlaisen kultin vaiheita vuodesta 1144 vuoteen 1174. Tutkimuskysymyksinä toimivat muun muassa miten kultti muodostui, ketkä vaikuttivat sen taustalla, miten siihen suhtauduttiin, mitä sen levinneisyydestä ja vaikutuksesta tiedetään sekä miksi kultti sammui? Tutkielman tärkeimpänä lähteenä toimii munkki Thomas Monmouthilaisen kirjoittama seitsemänosainen De vita et passione Sancti Willelmi Martyris Norwicensis -pyhimyselämäkerta. Sen pohjalta on tehty huomattavasti levinneempi tiivistelmä, joka on säilynyt osana Nova Legenda Anglie -teosta. Tutkielma huomioi myös Anglosaksien kronikkaan sisältyvän Peterboroughin kronikan lyhyen William Norwichlaista käsittelevän osuuden, joka edustaa pyhimyselämäkerrasta itsenäistä kertomusperinnettä. Näiden lähteiden tulkinnan ohella tutkielma hyödyntää ja kommentoi aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta. Tutkielma argumentoi kultin syntyneen reaktiona Williamin ruumiin löytymiseen ja kehittyneen tuomiokirkossa välineeksi ylläpitää Norwichin ensimmäisen piispan Herbert de Losingan muistoa ja perintöä. Tutkielmassa kultin vaiheet on jaettu ajallisesti kolmeen ajanjaksoon: varhaisvaiheisiin (1144–1150), nousukauteen (1150–1168) ja kuihtumiskauteen (1168–1174). Näitä ennen tutkielma taustoittaa Norwichin kaupungin historiaa ja tietoja historiallisesta Williamista. Varhaisvaiheiden yhteydessä käsitellään kultillisen toiminnan muodostumista kuolleen Williamin ympärille ja teorioita hänen perheenjäsentensä osuudesta kultin muodostumiseen. Nousukauden alkaminen ajoitetaan Williamin ensimmäisen translaation yhteyteen, jolloin Norwichin tuomiokirkko alkoi edistämään kultin leviämistä piispa William Turben johdolla. Kuihtumiskauden yhteydessä kultin katoamisen syyksi on esitetty useita syitä: uudempien samankaltaisten verisyytöspyhimysten kuten Harold Gloucesterilaisen ilmaantumista, Norwichin tuomiokirkon tulipaloa, Thomas Becketin suositun kultin syntyä ja piispa William Turben kuolemaa.