Browsing by Title

Tutkielmani aihe on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vertaistukiryhmät. Aineisto tutkielmaan koostuu Sateenkaariyhdistys Malkus ry:n ja Uskontojen uhrien tuki ry:n vertaistukiryhmien ohjaajien ja ryhmäläisten haastatteluista sekä osin Malkuksen jäsenilleen tekemästä kyselystä. Suomessa vertaistukea on tutkittu sosiaali- ja terveysalalla paljon, mutta kyseisen vähemmistön vertaistukea ei ole juurikaan tutkittu. Hengellinen väkivalta muodostaa pääosin syyn, miksi aineistossani esiintyvät ihmiset hakeutuvat vertaistukiryhmiin. Tiukkarajaiset uskonnolliset yhteisöt pyrkivät määrittämään rajoja ihmisen henkilökohtaiseenkin elämänalueeseen. Tässä tutkielmassa etsitään vertaistukiryhmän merkitystä ihmisen etsiessä ulospääsyä liian ahdistavasta uskosta tai uskonyhteisöstä. Menneiden kokemusten ja niiden herättämien tunteiden käsittely tekee vertaistukiryhmästä erityislaatuisen. Tämä muodostaa parhaimmillaan ryhmään voimakasta solidaarisuutta ihmisten välille. Koska usein seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen salaa suuntautumisensa uskonnollisen yhteisön sisällä, saattaa pelkästään omasta suuntautumisesta kertominen olla vertaistukiryhmässä voimaannuttava ja vapauttava kokemus. Tämä erityispiirre korostuu tutkimissani ryhmissä, sillä joillekin Seksuaalisen tasavertaisuus (SETA) ja Uskontojen uhrien tuen muut ryhmät tuntuvat vaikeilta paikoilta osallistua. Ensin mainitussa uskonto saattaa olla vaikea aihe; jälkimmäisessä taas seksuaalinen suuntautuminen. Vertaistukiryhmässä jaetaan erilaisia narratiiveja ihmisten kesken. Dialogisuus ja suvaitsevaisuus erilaisia uskontoja ja vakaumuksia kohtaan muodostavat toimivan vertaistukiryhmä. Tarinoista on mahdollista ottaa osia omaan tarinaan ja peilata niitä omiin kokemuksiin. Yksinäisyyden ja erillisyyden kokemus vertaistukiryhmässä aineistoni mukaan helpottuvat ryhmätyöskentelyn yhteydessä. Samalla vertaistukiryhmässä saa etäisyyttä vaikeisiin kokemuksiin ja niitä voi hahmottaa uudesta näkökulmasta. Toisten selviytymien rohkaisee itseäkin selviytymään. Vertaistukiryhmä ei ole ammatillista auttamista. Siinä niin ohjaajat kuin ryhmäläiset ovat yhtä aikaa autettavia ja auttajia. Ryhmien ohjaaminen on aineistoni mukaan ohjaajille antoisaa ja kokevat saavansa siitä enemmän kuin itse siihen antavat. Sosiaalisen koheesion tunne vertaistukiryhmässä saattaa olla vahva ja lisätä osanottajien sosiaalista pääomaa. Molemmat yhdistykset ovat myös uskonnollisia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Teemoista saatua tietoa yhdistykset voivat siirtää laajempiin yhteyksiin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun, jonka yhtenä tarkoituksena on lisätä sosiaalisen pääoman ja koheesion vaikutusta horisontaaliselta tasolta vertikaaliselle. Kaupungistuminen on osaltaan ollut tärkeä tekijä tässä prosessissa, mitä sivuan työssäni.

Tämä pro gradu –tutkielma on vertaileva maailmankuvatutkimus suomalaisten selvänäkijöiden maailmankuvasta. Selvänäkemistä ei ole Suomessa kattavasti tutkittu aiemmin, vaikka aihetta on sivuttu varsin läheltä. Tarkastelutapani selvänäkemiseen on ymmärtävä: keskityn piirtämään ymmärrettävän kuvan selvänäköisyydestä ilmiönä sekä hahmottelemaan sen taustalla vaikuttavasta maailmankuvasta selkeän kokonaisuuden. Selvänäkeminen ymmärretään tässä tutkielmassa klusteriksi yliastillisia kykyjä. Selvänäkijät itse katsovat kykynsä pohjautuvan intuitioon, ja näkevät selvänäön siten olevan mahdollinen periaatteessa kaikille ihmisille. Tutkimuskysymykseni kuuluu: minkälainen on selvänäkijöiden maailmankuva. Analysoin tutkimuskohdettani vertailemalla sitä teosofiseen oppiin ja suomalaiseen kansanuskoon, jotka toimivat tutkielmassani teoreettisina vertailupintoina. Toisena teoreettisena ratkaisuna tässä tutkimuksessa on maailmankuvan käsite, jota operationalisoin maailmankuvan Juha Malisen hahmottelemien maailmankuvan ulottuvuuksien kautta. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta ammatikseen selvänäköisyyttä harjoittavaa suomalaista - voidaan puhua tapaustutkimuksesta. Käsittelen aineistoani puhtaasti laadullisin menetelmin. Aineiston analyysissä olen käyttänyt systemaattista analyysiä. Analyysin perusteella tulen johtopäätökseen, että suomalaisten selvänäkijöiden maailmankuvassa on selviä yhteneväisyyksiä sekä teosofiseen oppiin, että suomalaiseen kansanuskoon. Keskeisimmin tämä ilmenee siten, että selvänäkijöiden maailmassa henkinen taso on luonnollinen osa elämää hyvin samankaltaisella tavalla, kuin miten se sekä keskeisten teosofisten auktoriteettien kirjallisuudessa, että suomalaisen kansanuskon maailmankuvassa ilmenee. Kansanuskoinen ajattelu tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen sekoittumisesta arkisessa elämässä kuvaa selvänäkijöiden maailmankuvaa hyvin. Myös luonnonhenkien ja kuolleiden läsnäolo on selvänäkijöiden maailmankuvassa varsin luonnollinen asia. Teosofian osalta suuret kosmologiset käsitykset eivät juuri saaneet vastinetta kuin yhden selvänäkijän maailmankuvasta. Yleisellä tasolla yhteistä oli: käsitys yhdestä Jumalasta, sielun kuolemattomuus, jälleensyntyminen, karman laki, vapaa tahto, enkelien ja henkioppaiden läsnäolo ja heidän aktiivinen opastus, sekä käsitys ajasta suhteellisena, jopa harhaisena kokemuksena. Tulokseni osoittavat, että tämän päivän selvänäkijöiden maailmankuvalla on ilmeisiä kytköksissä muihin sellaisiin maailmankuviin, missä intutitiivinen lähestymistapa elämään on keskeisessä roolissa: teosofiaan ja suomalaiseen kansanuskoon. Kultturissamme on käynnissä muutos jossa vanhat uskonnolliset instituutiot menettävät vaikutusvaltaansa ja vaihtoehtoiset henkiset suuntaukset ovat nousussa. Selvänäkeminen on ilmiönä osa nousevaa trendiä, mutta myös taustalla vanhoissa isoissa uskonnoissa. Tämän tutkimuksen perusteella suomalainen selvänäkeminen on kytköksissä myös suomalaiseen kansanuskoon ja sen perinteeseen. Toivon että suomalainen selvänäköisyys nousee jatkossa osaksi tutkimuksellista keskustelua.

Tämän pro gradun tarkoitus on tarkastella sitä, miten Valitusvirsien tytär Siion -hahmo linkittyy Hoosean, Hesekielin ja Jeremian kirjoissa esitettyyn Jumalan uskottomaan vaimoon. Jahven uskoton vaimo on naispersonifikaatio Jerusalemin kaupungista, ja tämä personifikaatio kuvastaa yleisesti kansaa. Hoosean kirjassa Jahven vaimona kuvataan todennäköisesti Samarian kaupunki, mutta aviometafora sekä uskottomuusteema esiintyvät samalla tavoin, kuin Jeremialla ja Hesekielillä. Näin ollen Hoosean kirjan käyttö on perusteltua, sillä traditio ja siihen liittyvä retoriikka on yhteneväistä. Jahven liitto kansan kanssa kuvataan kyseisissä profeettateksteissä metaforisesti avioliittona, jolloin muiden jumalien palvominen sekä kielletyt ulkopoliittiset suhteet kuvataan aviorikoksina. Näistä aviorikoksista profeetoissa uhataan rangaistuksia, jollaisia esimerkiksi juuri Valitusvirsissä kuvataan. Valitusvirsissä esiintyy samankaltainen kaupungin naispersonifikaatio, kuin edellä mainituissa profeetoissa. Valitusvirsien kuvaama kaupunki on Jerusalem. Hypoteesini on, että Valitusvirsissä tehdään tietoisesti viittauksia yllä mainittuun aviometaforaan ja aviorikoksesta seuranneisiin rangaistuksiin. Näin ollen tulkitsen vahvasti, että Valitusvirsien tytär Siion -hahmo kuvataan Jahven vaimona. Koska naispersonifikaation avulla kuvattu kaupunki käyttäytyy tietyillä tavoin käsittelemissäni teksteissä, sillä voidaan sanoa olevan tietynlainen luonne. Tavoitteeni on tekstikohtia vertailemalla osoittaa uusia piirteitä Valitusvirsien tytär Siion -hahmosta verrattuna profeettojen luomaan kuvaan Jahven vaimosta. Tarkastelen tekstikohtia profeetoista ja Valitusvirsistä, joissa on viittauksia avioliittoon, avioliiton ulkopuolisiin rakastajiin sekä uskottomuudesta aiheutuneisiin rangaistuksiin. Tutkin myös aviometaforaa itsessään ja niitä tekijöitä, joita mahdollisesti on sen taustalla. Tällaisia potentiaalisia tekijöitä ovat esimerkiksi muinaisen Lähi-idän avioerotilanteet ja niiden lakiaspektit sekä vasallisopimukset. Pro graduni johtopäätös on se, että Valitusvirsien luoma kuva Jahven vaimosta on paljon monipuolisempi, kuin mitä Hesekiel, Hoosea ja Jeremia antavat ymmärtää. Profeettojen kuvaus on pitkälti yksipuolista ja aviorikoksiin keskittyvää, kun taas Valitusvirsissä huomion keskipisteenä eivät ole tytär Siionin tekemät aviorikokset, vaan niistä aiheutuneet seuraukset. Osoitan, että Valitusvirsien kuvaama tytär Siion -hahmo eroaa monilta osin profeetoissa kuvatusta Jahven uskottomasta vaimosta.

Tässä tutkielmassa tutkin Suomenlinnan kirkon merkityksiä alueen seurakuntayhteisölle. Tutkimuskysymyksenä oli ”Mitä eri merkityksiä Suomenlinnan kirkolla on Suomenlinnan seurakuntayhteisölle?” Tutkimuksen aikana Helsingin tuomiokirkkoseurakunta ilmoitti luopuvansa Suomenlinnan kirkosta, mikä teki tutkimuksestani erittäin ajankohtaisen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomenlinnan kirkon eri merkityksiä ihmisten elämissä. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina, joissa tarkasteltiin kirkkoa eri ulottuvuuksista käsin ja niiden avulla etsittiin kirkon merkityksiä seurakuntayhteisölle. Metodina ja aineistona oli siis puolistrukturoitu teemahaastattelu ja niiden litteroinnit. Haastatteluissa pyrittiin selvittämään kolmen eri ulottuvuuden näkökulmasta Suomenlinnan kirkon eri merkityksiä. Ulottuvuuksina olivat fyysinen, sosiaalinen ja uskonnollinen ulottuvuus. Jaottelu toimi pohjana myös aineiston analyysille, joka toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Aineistosta nousi esille myös sellaisia asioita, mitkä eivät ulottuvuusjaottelun raameihin täysin sopineet. Tämän vuoksi täydensin ulottuvuuksia muilla tutkimuksilla tuomalla jaottelun sisälle alaluokkia analyysin avulla. Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina nousivat esille haastateltavien omiin muistoihin, Suomenlinnan ja sen kirkon historiaan sekä kirkon maamerkkinä toimimiseen liittyvät merkitykset. Haastateltavien tarinoista nousi esille tärkeitä muistoja elämän varrelta, sekä historiaan liittyviä kokemuksia ja ajatuksia, jotka heijastuvat nykypäivän maailmanpoliittiseen tilanteeseen vahvasti. Kaiken tiivistävä merkitys kuitenkin näkyy jo tämän tutkimuksen otsikossa: Se on kuin kotiin tulisi.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee rangaistusajansuunnitelmaa, joka on laadittava Suomen lain mukaan vankiloissa tuomiotaan suorittaville. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten suunnitelma tukee ja vahvistaa vankia kuntoutumisessa tuomion aikana, valmistaa vapautumisen jälkeiseen aikaan. Tarkastelun kohteena on myös kuntoutuksen vaikutus vanki-identiteettiin. Tutkimus esittelee haastattelemalla kerätyn aineiston avulla vankien omakohtaisia näkemyksiä rangaistusajansuunnitelman antamasta tuesta muutoksessa tai sen alkuun pääsemisessä. Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluaineistosta. Tutkimukseen on haastateltu seitsemää Keravan vankilassa tuomiotaan suorittavaa vankia ja neljää entistä vankia, jotka ovat Kris ry:n toiminnassa mukana. Otos on monipuolinen, vaikkakin pieni, suhteutettuna vankeihin Suomessa. Haastattelut on tehty joulukuussa 2014 ja tammi- ja toukokuussa 2015. Aineisto on käsitelty laadullisen sisältöanalyysin avulla. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että rangaistusajansuunnitelmasta on hyötyä vankilatuomiota suorittavalle. Parhaimman tuloksen siitä saa, kun se laaditaan yhteistyössä vangin kanssa. Tutkimuksessa nousee esiin vankilan tarjoaman hengellisyyden merkitys kuntoutuksessa ja vanki-identiteetin murtumisessa. Vankien parissa päihdeongelmat ovat suurin este kuntoutuksen alkuun pääsyssä. Tutkimuksen tuloksen mukaan rangaistusajansuunnitelman rooli kuntoutuksessa on tärkeä, silloin kun sitä hyödynnetään yhteistyössä vankilahenkilökunnan kanssa. Tutkimus osoittaa, että tärkein tekijä kuntoutuksessa on kuitenkin vangin oma tahtotila, joka voi johtaa myös spontaaniin kuntoutumiseen. Motivaation muutokseen ja muutoksen aloittamisen ajankohdan päättää aina vanki itse.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Sergei Bulgakovin sofiologisten näkemysten valossa hänen trinitaarista antropologiaansa. Systemaattisen analyysin kohteeksi on otettu erityisesti Bulgakovin kaksi käsitettä: Jumalihmisyys ja Sofia. Bulgakovin Sofiaa koskevat näkemykset kohahduttivat 1900-luvun venäläistä ja ortodoksista maailmaa, mistä johtuen Bulgakov myös tuomittiin harhaoppiseksi. Kriittiset äänet pitivät hänen sofiologisia tekstejään ongelmallisina, sillä ne tulkittiin Jumalan sisäisen elämän tuntemiseen johtavaksi. Tutkielmassa käydään läpi miten Bulgakovin kolminaisuusoppia koskevat sofiologiset sommitelmat sekä hänen ihmisyyttä katsastavat ajatukset nivoutuvat yhteen Jumalihmisyyden käsitteessä. Tutkimuksessa esitetään, että Sofian käsite sisältää Jumalan aktiivisen läsnäolon, jonka avulla ihminen partisipoi Jumalaan. Sofian kautta ihminen on myös tuleva tietoiseksi sekä siitä mitä Jumala on että miten Jumala on itseään. Bulgakovin teologiassa tämä tieto paljastaa paitsi kolminaisuuden sisäisen elämän myös luodun maailman ihanteellisen täyttymyksen tilan. Bulgakoville Jumala on intersubjektiivinen, absoluuttinen ja dynaaminen oleminen. Sen kukin hypostaasi omaksuu itsensä ja kolminaisuuden yhteisen olemuksen yhdessä toisten hypostaasien kanssa. Tapa, jolla Jumalan kolmiyhteinen oleminen ilmenee Sofiassa toimii myös niin ihmisen kuin luomakunnan tarkoituksenmukaisena päämääränä. Bulgakoville luodun maailman eli luodun Sofian jumalallistaminen (theosis) tapahtuu yhdessä Jumalan ja ihmisen vapaan tahdon synergistisessä ekonomiassa.

Suomenna tehtiin vuonna 2015 yli 731 itsemurhaa. Itsemurhat olivat Suomessa 7. yleisin kuolinsyy. Ikäryhmässä 20–29 -vuotiaat joka kolmas kuolleista oli itsemurhan tehnyt. Äkillisenä menetyksenä itsemurha aiheuttaa läheisille ihmisille usein traumaattinen kriisin. Tässä tutkimuksessa selvitän, mitä tunteita läheisen itsemurha herättää ja mitkä asiat tunteiden esiintymiseen vaikuttavat. Lisäksi käsittelen tunteita itsemurhakuolemasta selviytymiseen liittyvänä alueena. Aineistona on 19 kirjoitusta kahdesta kokoomateoksesta, joissa on itsemurhan kokeneiden läheisten kirjoituksia. Kuolemat ajoittuvat 1980–2010 -luvuille. Tutkimus on menetelmältään aineistolähtöinen. Päädyin tutkimaan aineistoa laadullisella tutkimusotteella sisällönanalyysin avulla etsien itsemurhaan liittyviä ja sen aiheuttamia tunteita sekä erilaisia tunteisiin liittyviä asioita läheisten kirjoituksista. Teemoitin läheisen itsemurhaan liittyvät tunteet itseen, toisiin ihmisiin ja Jumalaan kohdistuviin tunteisiin. Tunteista surua kokivat kaikki läheiset ja vihaa ja syytöksiä sekä syyllisyyttä suurin osa.Syyllisyyden tunteet olivat yleisimpiä vanhemmilla. Viha ja syytökset voidaan nähdä myös osana menetyksen aiheuttamaa surutyötä. Vihan ja syytösten kohteina olivat itse, tekijä, terveydenhuoltohenkilöstö, muut läheiset ihmiset, yhteiskunta ja/tai Jumala. Syytökset saattoivat toimia myös ihmisen omana puolustuskeinona vaikean menetyksen keskellä. Häpeää ilmaisi kokevansa vain muutama läheisistä mutta pelkoa ja ahdistuneisuutta puolet. Sisarukset kokivat saavansa ilmaista suruaan riittämättömästi ja siten ulkopuolisen tuen tarve koettiin tärkeäksi. Helpotusta menetyksen keskelle suurimmalle osalle toivat läheisten ja ympäristön antama tuki, vertaistuki sekä ammatillinen tuki. Kiitollisuutta muun muassa muistoista ilmaisi kolmasosa kirjoittajista ja toivoa puolelle kirjoittajista antoi oma katsomus, usko tai jumalasuhde.

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on tarkastella sitä, minkälaisen mallin Matteuksen evankeliumissa esiintyvät kaksitoista opetuslasta antavat Jeesuksen seuraamisesta. Lähtökohtana on ajatus siitä, että Matteuksen evankeliumin tekijä on toimitus- ja kirjoitustyössään muokannut opetuslapsia omien näkemystensä mukaiseen suuntaan. Lähestyn tutkimuskysymystäni kolmesta näkökulmasta. Redaktiokritiin avulla pyrin selvittämään, miten Matteus on muokannut tarkasteltavia opetuslapsihahmoja. Narraatiokritiikin avulla tarkastelen sitä, minkälaisen mallin kukin opetuslapsi esittää Jeesuksen seuraamisesta Matteuksen kertomuksen kokonaisuudessa. Sosiaalisen identiteetin näkökulmasta pyrin selvittämään, minkälaisina prototyyppeinä, esimerkkeinä tai stereotyyppeinä tarkasteltavat hahmot esiintyvät. Lähdeaineistonani käytän sellaisia Matteuksen evankeliumin tekstipätkiä, joissa yksittäiset hahmot kahdentoista opetuslapsen joukosta nousevat esille. Näin siksi, että kaikki kahdentoista opetuslapsen joukkoon kuuluvat hahmot eivät nouse henkilökohtaisessa roolissa esille Matteuksen evankeliumissa. Käsittelen koko kahdentoista opetuslapsen ryhmää taustaluvuissa sekä yksittäisiä opetuslapsia käsittelevien kappaleiden yhteydessä. Tutkimukseni taustalla on Urlich Luzin näkemys Jeesuksen opetuslapsista läpikuultavina hahmoina. Luzin mukaan Matteus esittää opetuslasten avulla oman näkemyksensä siitä, minkälaisia Jeesuksen opetuslasten tulisi olla. Lähdeaineiston analyysi osoittaa, että Matteuksen esittämät kaksitoista opetuslasta antavat pääaisassa samanlaisen mallin Jeesuksen seuraamisesta. Opetuslapset ovat hyviä puolia korostavissa ominaisuuksissaan ihanteellisia, mutta erehtyväisyyttä korostavissa ominaisuuksissa inhimillisiä Jeesuksen seuraajia. Poikkeuksena on Juudas Iskariot, joka ei anna esimerkkiä ihanteellisesta opetuslapsesta. Kaikkien kahdentoista opetuslapsen joukosta nousevan henkilöhahmon voidaan kuitenkin sanoa pyrkivän sosiaalisen identiteetin vahvistamiseen. Opetuslapset näyttäytyvät pääasiassa Jeesuksen seuraajien sisäryhmän ihanteellisimpina edustajina. Opetuslapset ovat kuitenkin monimuotoinen ryhmä, sillä ensinnäkin kukaan heistä ei anna kuvaa täydellisestä Jeesuksen seuraamisesta ja toiseksi he kaikki tuovat oman vivahteensa Jeesuksen seuraamisen malliin.

Tutkielmassa tarkastelen seurakunnan ystäväperhetoiminnan merkitystä ukrainalaisten pakolaisten osallisuuden tunteelle. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat Jyväskylä seurakunnan ystäväperhetoiminnassa mukana olevat ukrainalaiset pakolaiset (N=6), jotka ovat saapuneet Suomeen maalis-huhtikuussa vuonna 2022. Tutkielma aineistona on puolistrukturoitu haastatteluaineisto, jonka analyysissa on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Teoreettisena viitekehyksenä toimii evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa ohjaavat osallisuuden ulottuvuudet: materiaalinen osallisuus, toiminnallinen osallisuus ja yhteisöllinen osallisuus (Raivio & Karjalainen 2013). Tutkielman tulokset osoittavat, että seurakunnan ystäväperhetoiminta on hyvä tapa tutustuttaa pakolaiset suomalaiseen yhteiskuntaan, perinteisiin, kulttuuriin ja perhe-elämään. Ystäväperheen merkitys on myös tärkeä pakolaisten arjessa: ystäväperhe oli heidän tukensa ja turvansa uudessa ympäristössä. Ystäväperhe koettiin osaksi omaa perhettä, ja myös pakolaiset itse kokivat olevansa osa ystäväperhettä. Materiaalinen osallisuus ei ollut merkittävä tekijä ystäväperhetoiminnassa, vaikka alkuvaiheessa ystäväperheet auttoivatkin ukrainalaisia lahjoittamalla heille tavaroita ja vaatteita. Toiminnallinen ulottuvuus sen sijaan synnytti osallisuuden kokemuksia. Ystäväperheet tutustuttivat pakolaiset uuteen toimintaympäristöön, tukivat heitä itsensä kehittämisessä ja suomen kielen oppisessa sekä auttoivat heitä kielellisesti erilaisissa tilanteissa. Toiminta ei kuitenkaan ollut yksisuuntaista, vaan myös ukrainalaiset halusivat olla avuksi ystäväperheilleen ja opettaa heille asioita omasta kulttuuristaan. Vaikka ystäväperhetoiminta oli seurakunnan järjestämää toimintaa, ukrainalaiset eivät kokeneet kuuluvansa seurakuntaan. Kuuluvuuden tunteen puuttumiseen niin seurakuntaan kuin myös suomalaiseen yhteiskuntaan vaikutti ennen kaikkea kielellisen pääoman puuttuminen. Seurakunnan tilaisuudet jäivät etäiseksi, ja myös työllistyminen ja omien asioiden hoitaminen Suomessa oli vaikeaa ilman kielitaitoa. Ystäväperheiden lisäksi ukrainalaiset tunsivat kuuluvansa ennen kaikkea edelleen omaa kotimaahansa siellä asuvien läheistensä vuoksi. Tärkeä yhteisö oli myös muut ukrainalaiset pakolaiset, joiden kanssa haastattelemillani pakolaisilla oli syntynyt kiinteä suhde vastaanottokeskuksessa.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Luther-säätiön Lähetyshiippakunnassa toimivien jäsenten sitoutumista liikkeeseen ja heidän valintamotiivejaan. Tutkimuksessa kuvataan jäsenten uskonnollista taustaa, kristillisiä arvoja, osallistumista Lähetyshiippakuntaan, herätysliikkeisiin ja ev. lut. kirkkoon sekä osallistumisaktiivisuuden muutoksia. Tutkimus esittelee kannustimet, jotka ovat motivoineet Lähetyshiippakunnan valintaan ja sitoutumiseen. Väljänä viitekehyksenä on käytetty rationaalisen valinnan teoriaa, kääntymisen teoriaa ja resurssimobilisaatioteoriaa. Tutkimusaineisto (N=152) kerättiin keväällä 2014. Miehiä ja naisia on lähes yhtä paljon kaikista ikäryhmistä. Tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen. Kyselylomakkeessa on 43 kysymystä. Kyselyssä on myös avoimia kysymyksiä, joiden kautta saatiin laadullista aineistoa. Vastaajat ovat aktiivisia Lähetyshiippakunnan toimintaan osallistujia ja liikkeeseen vahvasti sitoutuneita. Maallistuminen, luopuminen luterilaisesta tunnustuksesta ja naispappeus ovat syynä siihen, että kyselyyn osallistuneet ovat pettyneet ev. lut. kirkon toimintaan. Jäsenet ovat löytäneet Lähetyshiippakunnasta kaipaamansa kodinomaisen ja luotettavan yhteisön, jossa pidetään kiinni kristillisistä periaatteista. Lähetyshiippakunnan jäsenten pääasialliset motiivit toimintaan sitoutumiselle voidaan jakaa neljään ryhmään: Oikeaoppisuus ja raamatullisuus, ev.lut. kirkkoon pettyminen, ystävyys ja sosiaaliset suhteet sekä seurakuntayhteys ja kodinomaisuus. Miehen julistama puhdasoppinen Sana ja ehtoollinen ovat yhteisön toiminnan keskiössä. Yhteyksiä muihin liikkeisiin ja kirkkoon pidetään kuitenkin yllä, vaikka niihin osallistuminen on vähentynyt viime vuosina sanoman sisällön ohentumisen vuoksi. Lähetyshiippakunnassa samanmielisten muodostama tiivis jumalanpalvelusyhteisö tarjoaa varmuuden ja kokemuksen luterilaisen tradition muuttumattomista periaatteista. Pelastuksen varmistaminen ja perinteisen evankeliumin kuuleminen olivat kannustimia, jotka motivoivat liikkeeseen kiinnittymiseen. Korkea moraali ja Raamatun aktiivinen lukeminen oli vastaajille yleistä. Liikkeessä on havaittavissa fundamentalistisia piirteitä, mutta toiminta on maltillista ja monet haluavat pysyä kirkossa jännitteistä huolimatta. Yli puolet jäsenistä epäili, että tietyt erimielisyydet kirkon kanssa saattavat kuitenkin johtaa kirkosta eroamiseen. Jäsenet näkivät liikkeen tulevaisuuden valoisana ja jäsenmäärän kasvavana. Liike haluaa tarjota luterilaisen tunnutuksen mukaista opetusta ja samoin ajattelevien yhteyttä. Kaikilla jäsenillä on luterilaisuuden ydinkohtien ja Raamatun arvovallan puolustamisen tehtävä sekularisaatiota vastaan. Lähetyshiippakunta on rationaalinen valinta niille, joiden uskonnollinen arvomaailma on säilynyt ennallaan yhteiskunnan ja kirkon muutoksessa. Liike pyrkii täyttämään kirkon tehtävän puhdasoppisen sanan julistamisessa ja käyttää näin symbolista valtaa uskonnollisella kentällä.