Browsing by Title

Suomenna tehtiin vuonna 2015 yli 731 itsemurhaa. Itsemurhat olivat Suomessa 7. yleisin kuolinsyy. Ikäryhmässä 20–29 -vuotiaat joka kolmas kuolleista oli itsemurhan tehnyt. Äkillisenä menetyksenä itsemurha aiheuttaa läheisille ihmisille usein traumaattinen kriisin. Tässä tutkimuksessa selvitän, mitä tunteita läheisen itsemurha herättää ja mitkä asiat tunteiden esiintymiseen vaikuttavat. Lisäksi käsittelen tunteita itsemurhakuolemasta selviytymiseen liittyvänä alueena. Aineistona on 19 kirjoitusta kahdesta kokoomateoksesta, joissa on itsemurhan kokeneiden läheisten kirjoituksia. Kuolemat ajoittuvat 1980–2010 -luvuille. Tutkimus on menetelmältään aineistolähtöinen. Päädyin tutkimaan aineistoa laadullisella tutkimusotteella sisällönanalyysin avulla etsien itsemurhaan liittyviä ja sen aiheuttamia tunteita sekä erilaisia tunteisiin liittyviä asioita läheisten kirjoituksista. Teemoitin läheisen itsemurhaan liittyvät tunteet itseen, toisiin ihmisiin ja Jumalaan kohdistuviin tunteisiin. Tunteista surua kokivat kaikki läheiset ja vihaa ja syytöksiä sekä syyllisyyttä suurin osa.Syyllisyyden tunteet olivat yleisimpiä vanhemmilla. Viha ja syytökset voidaan nähdä myös osana menetyksen aiheuttamaa surutyötä. Vihan ja syytösten kohteina olivat itse, tekijä, terveydenhuoltohenkilöstö, muut läheiset ihmiset, yhteiskunta ja/tai Jumala. Syytökset saattoivat toimia myös ihmisen omana puolustuskeinona vaikean menetyksen keskellä. Häpeää ilmaisi kokevansa vain muutama läheisistä mutta pelkoa ja ahdistuneisuutta puolet. Sisarukset kokivat saavansa ilmaista suruaan riittämättömästi ja siten ulkopuolisen tuen tarve koettiin tärkeäksi. Helpotusta menetyksen keskelle suurimmalle osalle toivat läheisten ja ympäristön antama tuki, vertaistuki sekä ammatillinen tuki. Kiitollisuutta muun muassa muistoista ilmaisi kolmasosa kirjoittajista ja toivoa puolelle kirjoittajista antoi oma katsomus, usko tai jumalasuhde.

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on tarkastella sitä, minkälaisen mallin Matteuksen evankeliumissa esiintyvät kaksitoista opetuslasta antavat Jeesuksen seuraamisesta. Lähtökohtana on ajatus siitä, että Matteuksen evankeliumin tekijä on toimitus- ja kirjoitustyössään muokannut opetuslapsia omien näkemystensä mukaiseen suuntaan. Lähestyn tutkimuskysymystäni kolmesta näkökulmasta. Redaktiokritiin avulla pyrin selvittämään, miten Matteus on muokannut tarkasteltavia opetuslapsihahmoja. Narraatiokritiikin avulla tarkastelen sitä, minkälaisen mallin kukin opetuslapsi esittää Jeesuksen seuraamisesta Matteuksen kertomuksen kokonaisuudessa. Sosiaalisen identiteetin näkökulmasta pyrin selvittämään, minkälaisina prototyyppeinä, esimerkkeinä tai stereotyyppeinä tarkasteltavat hahmot esiintyvät. Lähdeaineistonani käytän sellaisia Matteuksen evankeliumin tekstipätkiä, joissa yksittäiset hahmot kahdentoista opetuslapsen joukosta nousevat esille. Näin siksi, että kaikki kahdentoista opetuslapsen joukkoon kuuluvat hahmot eivät nouse henkilökohtaisessa roolissa esille Matteuksen evankeliumissa. Käsittelen koko kahdentoista opetuslapsen ryhmää taustaluvuissa sekä yksittäisiä opetuslapsia käsittelevien kappaleiden yhteydessä. Tutkimukseni taustalla on Urlich Luzin näkemys Jeesuksen opetuslapsista läpikuultavina hahmoina. Luzin mukaan Matteus esittää opetuslasten avulla oman näkemyksensä siitä, minkälaisia Jeesuksen opetuslasten tulisi olla. Lähdeaineiston analyysi osoittaa, että Matteuksen esittämät kaksitoista opetuslasta antavat pääaisassa samanlaisen mallin Jeesuksen seuraamisesta. Opetuslapset ovat hyviä puolia korostavissa ominaisuuksissaan ihanteellisia, mutta erehtyväisyyttä korostavissa ominaisuuksissa inhimillisiä Jeesuksen seuraajia. Poikkeuksena on Juudas Iskariot, joka ei anna esimerkkiä ihanteellisesta opetuslapsesta. Kaikkien kahdentoista opetuslapsen joukosta nousevan henkilöhahmon voidaan kuitenkin sanoa pyrkivän sosiaalisen identiteetin vahvistamiseen. Opetuslapset näyttäytyvät pääasiassa Jeesuksen seuraajien sisäryhmän ihanteellisimpina edustajina. Opetuslapset ovat kuitenkin monimuotoinen ryhmä, sillä ensinnäkin kukaan heistä ei anna kuvaa täydellisestä Jeesuksen seuraamisesta ja toiseksi he kaikki tuovat oman vivahteensa Jeesuksen seuraamisen malliin.

Tutkielmassa tarkastelen seurakunnan ystäväperhetoiminnan merkitystä ukrainalaisten pakolaisten osallisuuden tunteelle. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat Jyväskylä seurakunnan ystäväperhetoiminnassa mukana olevat ukrainalaiset pakolaiset (N=6), jotka ovat saapuneet Suomeen maalis-huhtikuussa vuonna 2022. Tutkielma aineistona on puolistrukturoitu haastatteluaineisto, jonka analyysissa on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Teoreettisena viitekehyksenä toimii evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa ohjaavat osallisuuden ulottuvuudet: materiaalinen osallisuus, toiminnallinen osallisuus ja yhteisöllinen osallisuus (Raivio & Karjalainen 2013). Tutkielman tulokset osoittavat, että seurakunnan ystäväperhetoiminta on hyvä tapa tutustuttaa pakolaiset suomalaiseen yhteiskuntaan, perinteisiin, kulttuuriin ja perhe-elämään. Ystäväperheen merkitys on myös tärkeä pakolaisten arjessa: ystäväperhe oli heidän tukensa ja turvansa uudessa ympäristössä. Ystäväperhe koettiin osaksi omaa perhettä, ja myös pakolaiset itse kokivat olevansa osa ystäväperhettä. Materiaalinen osallisuus ei ollut merkittävä tekijä ystäväperhetoiminnassa, vaikka alkuvaiheessa ystäväperheet auttoivatkin ukrainalaisia lahjoittamalla heille tavaroita ja vaatteita. Toiminnallinen ulottuvuus sen sijaan synnytti osallisuuden kokemuksia. Ystäväperheet tutustuttivat pakolaiset uuteen toimintaympäristöön, tukivat heitä itsensä kehittämisessä ja suomen kielen oppisessa sekä auttoivat heitä kielellisesti erilaisissa tilanteissa. Toiminta ei kuitenkaan ollut yksisuuntaista, vaan myös ukrainalaiset halusivat olla avuksi ystäväperheilleen ja opettaa heille asioita omasta kulttuuristaan. Vaikka ystäväperhetoiminta oli seurakunnan järjestämää toimintaa, ukrainalaiset eivät kokeneet kuuluvansa seurakuntaan. Kuuluvuuden tunteen puuttumiseen niin seurakuntaan kuin myös suomalaiseen yhteiskuntaan vaikutti ennen kaikkea kielellisen pääoman puuttuminen. Seurakunnan tilaisuudet jäivät etäiseksi, ja myös työllistyminen ja omien asioiden hoitaminen Suomessa oli vaikeaa ilman kielitaitoa. Ystäväperheiden lisäksi ukrainalaiset tunsivat kuuluvansa ennen kaikkea edelleen omaa kotimaahansa siellä asuvien läheistensä vuoksi. Tärkeä yhteisö oli myös muut ukrainalaiset pakolaiset, joiden kanssa haastattelemillani pakolaisilla oli syntynyt kiinteä suhde vastaanottokeskuksessa.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Luther-säätiön Lähetyshiippakunnassa toimivien jäsenten sitoutumista liikkeeseen ja heidän valintamotiivejaan. Tutkimuksessa kuvataan jäsenten uskonnollista taustaa, kristillisiä arvoja, osallistumista Lähetyshiippakuntaan, herätysliikkeisiin ja ev. lut. kirkkoon sekä osallistumisaktiivisuuden muutoksia. Tutkimus esittelee kannustimet, jotka ovat motivoineet Lähetyshiippakunnan valintaan ja sitoutumiseen. Väljänä viitekehyksenä on käytetty rationaalisen valinnan teoriaa, kääntymisen teoriaa ja resurssimobilisaatioteoriaa. Tutkimusaineisto (N=152) kerättiin keväällä 2014. Miehiä ja naisia on lähes yhtä paljon kaikista ikäryhmistä. Tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen. Kyselylomakkeessa on 43 kysymystä. Kyselyssä on myös avoimia kysymyksiä, joiden kautta saatiin laadullista aineistoa. Vastaajat ovat aktiivisia Lähetyshiippakunnan toimintaan osallistujia ja liikkeeseen vahvasti sitoutuneita. Maallistuminen, luopuminen luterilaisesta tunnustuksesta ja naispappeus ovat syynä siihen, että kyselyyn osallistuneet ovat pettyneet ev. lut. kirkon toimintaan. Jäsenet ovat löytäneet Lähetyshiippakunnasta kaipaamansa kodinomaisen ja luotettavan yhteisön, jossa pidetään kiinni kristillisistä periaatteista. Lähetyshiippakunnan jäsenten pääasialliset motiivit toimintaan sitoutumiselle voidaan jakaa neljään ryhmään: Oikeaoppisuus ja raamatullisuus, ev.lut. kirkkoon pettyminen, ystävyys ja sosiaaliset suhteet sekä seurakuntayhteys ja kodinomaisuus. Miehen julistama puhdasoppinen Sana ja ehtoollinen ovat yhteisön toiminnan keskiössä. Yhteyksiä muihin liikkeisiin ja kirkkoon pidetään kuitenkin yllä, vaikka niihin osallistuminen on vähentynyt viime vuosina sanoman sisällön ohentumisen vuoksi. Lähetyshiippakunnassa samanmielisten muodostama tiivis jumalanpalvelusyhteisö tarjoaa varmuuden ja kokemuksen luterilaisen tradition muuttumattomista periaatteista. Pelastuksen varmistaminen ja perinteisen evankeliumin kuuleminen olivat kannustimia, jotka motivoivat liikkeeseen kiinnittymiseen. Korkea moraali ja Raamatun aktiivinen lukeminen oli vastaajille yleistä. Liikkeessä on havaittavissa fundamentalistisia piirteitä, mutta toiminta on maltillista ja monet haluavat pysyä kirkossa jännitteistä huolimatta. Yli puolet jäsenistä epäili, että tietyt erimielisyydet kirkon kanssa saattavat kuitenkin johtaa kirkosta eroamiseen. Jäsenet näkivät liikkeen tulevaisuuden valoisana ja jäsenmäärän kasvavana. Liike haluaa tarjota luterilaisen tunnutuksen mukaista opetusta ja samoin ajattelevien yhteyttä. Kaikilla jäsenillä on luterilaisuuden ydinkohtien ja Raamatun arvovallan puolustamisen tehtävä sekularisaatiota vastaan. Lähetyshiippakunta on rationaalinen valinta niille, joiden uskonnollinen arvomaailma on säilynyt ennallaan yhteiskunnan ja kirkon muutoksessa. Liike pyrkii täyttämään kirkon tehtävän puhdasoppisen sanan julistamisessa ja käyttää näin symbolista valtaa uskonnollisella kentällä.

Suomessa on meneillään kuntauudistukset joiden ohella on tavoitteena uudistaa kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaminen. Tutkimukseni aineistonkeruu on tehty aikana, jolloin vallalla oli yleinen käsitys siitä, että Suomi jakautuu viiteen sote-piiriin. Tämän jälkeen tilanne on muuttunut ja edelleen jäänyt ilman päätöstä meneillään olevan hallituskauden aikana. Tällä seikalla ei ole merkitystä tutkimustuloksiini. Kirkon rakennemuutokset, vähenevät verotulot ja huoli yhteiskunnallisen aseman säilymisestä ovat saaneet kirkon ryhtymään selvitystoimiin tilateen päivittämiseksi. Kirkkohallitus on teettänyt tutkimuksen, minkälaisia mahdollisuuksia seurakunnilla olisi lisätä kuntayhteistyötä ja toimia sote-palveluiden tuottajina. Tutkielmani keskittyy tarkastelemaan, miten kirkon perheneuvontakeskuksien palveluksessa olevat perheneuvojat kokevat perheneuvonnan nykytilanteen ja minkälaisia tulevaisuuden näkymiä heillä on. Tulevaisuuden näkymiä peilataan perheneuvontakeskuksien toimintaan yhteistyössä kuntasektorin kanssa ostopalvelusopimusten pohjalta ja tilanteeseen, jossa rahoitus on vain seurakunnan verotulojen varassa. Tutkimukseni tarkastelee, miten perheneuvojat suhtautuvat toimintansa mahdolliseen kaupallistumiseen ja mitä mahdollisuuksia rahoituksen hankkimiseksi on olemassa. Tein aineiston hankinnan haastattelemalla kymmentä perheneuvojaa kuudessa perheneuvontakeskuksessa Etelä-Suomessa. Käytin tutkielmassani kvalitatiivista tutkimusmetodia, jossa suoritin haastattelut puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aineiston analyysin suoritin sisällönanalyysillä. Perheneuvojista kahdeksalla oli teologin pohjakoulutus ja pappisvihkimys ja kahdella psykologin koulutus. Haastateltavista miehiä oli kolme. Keski-ikä oli 54 vuotta. Tutkielmani osoittaa, miten suurta roolia arvot esittävät perheneuvojien suhtautumisessa mahdollisiin tulevaisuuden muutoksiin, ja miten arvomaailman on muututtava, jotta perheneuvontakeskukset voisivat seurata muuttuvaa ympäristöä. Tutkielmani kertoo miten erilaisissa tilanteissa perheneuvontakeskukset ovat suhteessa ostopalvelusopimuksiin. Analyysissäni tarkastelin tuloksia ryhmittämällä tutkimustulokset SWOT-analyysin tapaan vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiin ja uhkiin. Perheneuvojien näkemykset ja kokemukset koostuvat näin ollen vahvuuksista ja heikkouksisista. Tulevaisuuden näkymät esiintyvät joko mahdollisuuksina tai uhkina. Vahvuuksia ovat muun muassa perheneuvojien korkea ammattitaito ja korkea asiakastyytyväisyys. Heikkouksia ovat arvopohjapainotteinen päätöksenteko ja kustannustietoisuuden puute. Mahdollisuuksia ovat vahvuuksien lisäksi valtakunnallisesti kattava organisaatio. Perheneuvojat näkevät uhkina muun muassa liiallisen maallistumisen, perinteisen identiteetin murenemisen liiketaloudellisten voimien vaikutuksesta ja edelleen perinteisen korkean asiakkaiden tietosuojan heikkenemisen. Uhkaksi koetaan myös toiminnan voimakas supistuminen tai kokonaan lakkauttaminen. Viimeksi mainittujen uhkien taustalla ovat kirkon rakennemuutokset ja vähenevä kirkon jäsenyys, joka vaikuttaa verotuloihin.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan toimijuuden ja osallisuuden käsitteiden kautta seurakuntien kehitysvammaisille nuorille ja nuorille aikuisille tarjoamaa toimintaa Uudellamaalla. Tutkin sitä, kuinka nuoret kehitysvammaiset otetaan mukaan toiminnan suunnitteluun, kehitykseen ja toteutukseen. Keräsin tutkimusaineistoni kahta toisiaan täydentävää metodia hyväksi käyttäen. Sähköpostihaastattelin Uudellamaalla nuorten kehitysvammaisten seurakuntalaisten kanssa töitä tekeviä seurakuntien työntekijöitä. Haastattelujen lisäksi selvitin nuorten osallisuuden ja toimijuuden toteutumista havainnoimalla kahta eri ikäisille nuorille seurakuntalaisille suunnattua ryhmätoimintaa pääkaupunkiseudulla. Tutkimustuloksissa käy ilmi, että työntekijöillä on halua ottaa nuoret kehitysvammaiset seurakuntalaiset osaksi toiminnan suunnittelua ja toteutusta. Nuorten toiveita pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. Kirkon kaiken toiminnan toivottaisi olevan entistä inklusiivisempaa ja myös erityistä tukea tarvitsevat seurakuntalaiset huomioivampaa.

Tutkimukseni käsittelee Suomen evankelisluterilaisen kirkon sosiaalisen median käyttöä ja viestintää sen Facebook-sivun päivitysten kautta. Tutkin miten kirkko viestii ja kenelle, sekä millaista sivun viestintä on verrattuna kirkon strategisiin asiakirjoihin sekä verkkopalveluiden kuvauksiin kirkon verkkoviestinnästä. Facebook-päivitykset muodostavat käytetyn aineiston ja ne voivat sisältää tekstiä, kuvaa, videoita ja linkkejä. Ne ovat pituudeltaan tyypillisesti muutaman lauseen mittaisia. Tutkin sivun kohokohta-päivityksiä vuosilta 2011–2014, joita on yhteensä 419 kappaletta. Päivitysten viestintätapaa ja mahdollista yleisöä selvitän muodostamani kolmen sisältökategorian sekä retorisen tutkimuksen käsitteiden avulla. Kolme kategoriaa ovat tiedottavat, interaktiiviset ja julistavat sisällöt. Tarkastelen myös päivitysten tyyliä sekä oletusyleisöä kirjoittajan ja yleisön jakamien arvojen ja esisopimusten kautta. Analyysin muodostamaa kuvaa sivun viestinnästä vertaan verkkoviestintää käsitteleviin strategisiin asiakirjoihin ja verkkopalveluiden kuvauksiin. Tutkimuksen mukaan kirkko viestii Facebook-sivullaan laajalle yleisölle monipuolisesti ja sosiaaliseen mediaan sopivalla tavalla. Viestintä seuraa osittain strategisia asiakirjoja ja verkkopalveluiden kuvauksia. Sisällön jakaminen ja epävirallisuus, henkilökohtaisuus, huumori sekä perinteisten tiedotteiden vähäisyys viittaavat uudenlaiseen viestintätapaan, jonka voi katsoa sopivan sosiaalisen median kontekstiin. Sivulla viestitään laajalle yleisölle, jolla voi olla monenlaisia mielipiteitä ja arvoja. Myös muutamia viittauksia kirkon aktiivijäseniin ja kirkosta vieraantuneisiin on löydettävissä. Laajan yleisön tavoittelu näyttäytyy ymmärrettävänä nykyajan tilanteessa, jossa uskonnollisuus on aikaisempaa monimuotoisempaa ja yksilöllisempää sekä verkkoympäristössä, jossa nämä erilaiset näkemykset kohtaavat. Sivun viestinnästä löytyy yhteneväisyyksiä strategisiin asiakirjoihin ja verkkopalveluiden kuvauksiin, mutta sivun tavoittelema yleisö näyttäytyy niissä kuvattuja kohderyhmiä laajempana. Verkkoviestintää käsittelevien asiakirjojen ja kuvausten yleisluontoisista suuntaviivoista on mahdollista tulevaisuudessa siirtyä viestintätapojen ja itse viestin tarkentamiseen sekä tarvittaessa pohdintaan eri kohderyhmien tavoittamisesta.

Tiivistelmä: Tutkielmani tarkoitus on tarkastella sielunhoidollisia ulottuvuuksia evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyössä, kohdennetusti Nokian seurakunnan Instagram-tilillä @maatialanpappila. Koronapandemian aikana sosiaalisen median käyttö seurakunnissa korostui ja käyttöön otettiin uusia digitaalisia työvälineitä. Nokian seurakunnan nuorisotyö vahvisti erityisesti Instagram-tilinsä käyttöä. Tavoitteena oli pysyä edelleen kontaktissa seurakunnan nuoriin haasteellisesta yhteiskunnan tilanteesta huolimatta. Globaalisti Instagram on edelleen yksi suosituimmista sosiaalisen median kanavista. Paneudun tutkimuksessani syvemmin viiteen koronapandemian aikana tehtyyn julkaisuun, joiden sisältö on selkeästi hengellistä. Näiden julkaisujen valikoituminen analysoitavaksi tapahtui pääasiassa kronologisen julkaisujärjestyksen mukaan. Olen omassa tutkielmassani keskittynyt analysoimaan mediaetnografian keinoin Instagramissa julkaistujen video- ja kuvamateriaalien sielunhoidollisia ulottuvuuksia. Analysoitavasta materiaalista kolme julkaisua on videomateriaalia ja kaksi kuvaa teksteineen. Mediaetnografinen tutkimus tuo tietoa modernista yhteiskunnasta ja antaa ymmärrystä sosiaalisesta maailmasta, joka elää verkossa. Etnografisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata mitä tutkittavassa ilmiössä tapahtuu. Tutkimustulokset osoittavat, että nuorille suunnatut julkaisut tavoittavat nuoria ja Instagram mahdollistaa nuorille toisaalta tutun, toisaalta uuden ympäristön ja yhteisön. Koronapandemian asettamien rajoituksien takia toiminnan siirryttyä pääosin verkkoon voidaan todeta, että yhteydenpito verkon kautta on ollut tilanteeseen nähden toimivaa. Tutkimukseni aikana tekemä havainnointipäiväkirja on toiminut analyysin teon pohjana. Analyysini osoittaa, että julkaisuissa on selkeästi sielunhoidollisia elementtejä, jotka kohtaavat kuulijansa niin tekstuaalisesti kuin visuaalisestikin. Kantavana voimana Nokian seurakunnan nuorisotyön Instagram- tilillä on Raamattu ja evankeliumin jakaminen.

Tutkielmani käsittelee suomalaisen yleiskristillisen medialähetysjärjestö IRR-TV:n ja yli seitsemänkymmenen kristillisen järjestön ja seurakunnan kanssa yhteistyössä toteuttamaa yhteiskristillistä Mahdollisuus Muutokseen -nimistä suurkaupunkimissiota, joka järjestettiin pääkaupunkiseudulla aikavälillä 15.9 - 15.10.2011. Tutkielmassani analysoin kampanjan julkaisemia muutostarinoita, joissa tarinoiden kirjoittajat kuvaavat elämänsä muuttumista uskonnollisen kääntymisensä jälkeen. Tutkielmani tutkimuskysymyksiä ovat: minkälaisia kääntymiskokemuksia Mahdollisuus Muutokseen -kampanjassa esiintyvillä ihmisillä on? Millaiset piirteet niissä korostuvat? Miten Mahdollisuus Muutokseen -kampanjassa esiintyvät ihmiset käyttävät uskonnollisia attribuutioita tulkitessaan ja selittäessään tapahtumia ja käytöstään muutostarinoissaan? Millainen merkitys näillä attribuutioilla on suhteessa kirjoittajien kokemaan kääntymiseen? Tutkielmani tutkimusmenetelmänä toimii elämäkertatutkimuksessa käytettävä teorialähtöinen analyysi, joka on yksi laadullisen aineiston analyysimalleista. Kyseisessä mallissa analyysi on nimensä mukaisesti sidottu tiettyyn teoriaan, joka ohjaa analyysia. Uskonnollisten kääntymiskokemusten osalta taustateorianani toimii John Loflandin ja Norman Skonovdin muotoilema kääntymismalliteoria, jossa he erottelevat kuusi erilaista kääntymiskokemusta määrittävää tekijää, eli konversiomotiivia. Nämä motiivit ovat älyllinen, mystinen, ihastuva, kokeileva, pakottava ja herätyskokousmalli. Tällä erottelullaan Lofland ja Skonovd pyrkivät löytämään erilaisista kääntymiskokemuksista niitä parhaiten määrittävän tekijän, jota kääntymyksen kohde itse korostaa kokemuksessaan merkityksellisimpänä, omana subjektiivisena havaintonaan. Uskonnollisten attribuutioiden osalta taustateorianani toimii Bernard Spilkan ja hänen tutkijakollegoidensa uskonnon psykologialle kehittämä yleinen attribuutioteoria, jota olen täydentänyt soveltuvin osin Hjalmar Sundénin rooliteorialla sekä Kenneth I. Pargamentin uskonnollisen copingin teorialla. Yleisen attribuutioteorian avulla voidaan tunnistaa useita tilanne- ja tapahtumatekijöitä sekä yksilöä koskevia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että tapahtuma tai käytös attribuoidaan uskonnolliseksi luonnollisen tulkinnan sijasta. Tutkielmani on luonteeltaan tapaustutkimus koskien Mahdollisuus Muutokseen -kampanjan muutostarinoiden kirjoittajien uskonnollisia kääntymiskokemuksia ja uskonnollisia attribuutioita, eikä sen tarkoituksena ole tuottaa yleistettävää tietoa kyseisistä ilmiöistä. Tutkimustuloksina esitän, että Mahdollisuus Muutokseen -kampanjan muutostarinoiden kääntymiskokemuksissa korostuvat Loflandin ja Skonovdin kääntymismalleista mystinen ja ihastuva malli. Kääntymiskokemuksissa esiintyy lähes yhtä paljon sekä äkillisesti tapahtuvia, mystiset piirteet omaavia kääntymisiä kuin hitaasti ja prosessimaisesti tapahtuvia kääntymisiä. Esitän myös että kirjoittajien kääntymiskokemuksiin on vaikuttanut merkittävästi heidän eri tapahtumista tekemät uskonnolliset attribuutiot, joiden muodostamiseen on vaikuttanut useita tilannetta- ja tapahtumaa koskevia tekijöitä sekä yksilöä koskevia tekijöitä. Kampanjan kirjoittajien kääntymiskokemusten jälkeen uskonnollinen merkitys-uskomusjärjestelmä on korvannut täysin luonnolliset selitysmallit, ja näin ollen he attribuoivat kaikki tapahtumat uskonnollisista syistä johtuviksi.

Tutkielmassa tarkastellaan miten sukupuoliroolit näkyvät lastenkasvatuksessa avioliitoissa, joissa yksi vanhemmista kristitty ja toinen muslimi. Aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla ja analyysissä on hyödynnetty induktiivista sisällönanalyysiä sekä teema-analyysiä. Tutkielmaa varten haastateltiin kolmea pariskuntaa, joilla on lapsi tai lapsia. Haastateltujen perheiden äidit ovat suomalaisia kristittyjä ja isät egyptiläisiä muslimeja. Vanhempien vastauksia peilataan tutkimuksen näkemykseen sukupuolirooleista islamissa ja niiden vaikutuksesta käytännön kasvatukseen. Kiteyttäen voidaan todeta, että islamissa sukupuolet nähdään erilaisina, toisiaan täydentävinä. Se, että sukupuolet nähdään erilaisina vaikuttaa voimakkaasti käytännön kasvatukseen. Tutkimus sukupuoliroolien näkymisestä kasvatuksessa on tehty pääosin arabien ja somalien parissa, joissa perheissä vaikuttavana uskontona on vain islam. Toisin sanoen tutkimuskysymyksenä on selvittää, mitkä islamin mukaisista sukupuolirooleista näkyvät kasvatususkomuksissa perheissä, joissa vain toinen vanhemmista on muslimi ja toinen kristitty. Analyysissa käy ilmi, että käsitykset sukupuolirooleista ovat haastateltavilla jokseenkin samanlaisia kuin islamissa käsityksissä tytöistä ja pojista erilaisina sekä kotitöihin, ulkonäköön ja ympärileikkaukseen liittyvissä seikoissa. Lisäksi haastateltavat isät pitävät sukupuolten välistä segregaatiota tärkeänä joissain tilanteissa. Tosin tutkijana en pyri väittämään, että haastateltavien vastaukset kumpuavat jostakin tietystä uskomusjärjestelmästä, vaan vertailen vastauksia aiempaan tutkimukseen. Haastateltavien vastauksista jäävät täysin puuttumaan poika isän nimen jatkajana ja tulevana perheen varallisuuden kartuttajana. Tyttöjen osalta puolestaan puuttuvat käsitykset tytöistä perheen kunnian vaalijoina ja naisten paikantuminen kodin piiriin. Tulos on mielenkiintoinen, sillä aiemman tutkimuksen perusteella kyseiset käsitykset ovat yleisiä muslimien parissa ja vaikuttavat siihen, miten lapsia käytännössä kasvatetaan. Tutkielmani osoittaa sen, että vaikka haastatteluun osallistuneet isät ovat monilta osin tietoisia islamin sukupuoliroolien vaikutuksesta käytännön kasvatukseen, eivät ne välttämättä näy heidän omissa uskomuksissa hyvästä kasvatuksesta. Se mistä tutkielmani tulos johtuu, jää pohdinnan varaan. Aiemman tutkimuksen pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että todennäköisiä syitä ovat uuden kulttuurin vaikutus sekä puolison näkemysten kunnioittaminen ja omaksuminen. Sekä haastateltavilla isillä ja äideillä on näkemyksiä, joiden voidaan katsoa yhtäältä kumpuavan heidän omasta kulttuurisesta ja uskonnollisesta taustastaan sekä omista kokemuksista hyvästä kasvatuksesta. Toisaalta heidän vastauksissaan ilmenee myös puolison kulttuurista ja uskonnosta kumpuavia käsityksiä.