Browsing by Issue Date

Psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan ryhmän jaettua kokemusta siitä, että vuorovaikutuksellisten riskien ottaminen on turvallista. Tällaisia riskejä ovat esimerkiksi avun pyytäminen, uusien ideoiden esittäminen ja vaikeiden asioiden nostaminen keskusteluun. Psykologinen turvallisuus edistää tiimin ja organisaation oppimista ja sen on tutkittu olevan keskeinen menestykseen ja tuloksellisuuteen vaikuttava tekijä. Se lisää myös innovatiivisuutta ja työhön sitoutumista. Johtajien ja esihenkilöiden toiminta vaikuttaa merkittävästi psykologisen turvallisuuden muodostumiseen. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella psykologisen turvallisuuden ilmenemistä seurakunnan työyhteisössä erityisesti esihenkilöiden näkökulmasta. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisena seurakunnan esihenkilöt kokevat työyhteisönsä psykologisen turvallisuuden? ja 2. Mitkä tekijät vahvistavat ja heikentävät psykologista turvallisuutta seurakunnan työyhteisössä? Tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla yhden Suomen evankelis-luterilaisen kirkkoon kuuluvan seurakunnan työntekijöiltä. Informantteina on seitsemän seurakunnan johtoryhmään kuuluvaa henkilöä. Aineiston analysointiin käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Kokonaisuudessaan psykologinen turvallisuus on tutkimusseurakunnassa hyvällä, joskaan ei erinomaisella, tasolla ja sen suunta on kehittyvä. Psykologisen turvallisuuden korkeaa tasoa ilmentävät erityisesti rakentava suhtautuminen virheisiin, kokeilukulttuuriin kannustaminen, valmentava johtamistapa sekä työssä koettu merkityksellisyys. Psykologisen turvallisuuden kannalta haastavia tekijöitä ovat vaikeus nostaa hankalia asioita keskusteluun sekä seurakunnan siiloutuminen työaloihin. Lisäksi koronapandemia haastoi psykologista turvallisuutta. Tutkielma valottaa psykologisen turvallisuuden ilmiötä seurakuntakontekstissa yleisellä tasolla. Seurakuntia toisiinsa vertailevat tutkimukset tai tutkimukset, joissa aineistoa kerätään organisaation eri tasoilta, voisivat selittää ilmiötä monipuolisemmin ja syvällisemmin.

Tiivistelmä Tiedekunta: Teologinen tiedekunta Koulutusohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asiantuntijatyö Tekijä: Toni Timlin Työn nimi: Hyvä suarna kirkossa, ni se antaa lohdullisuutta ja piäseepi tuas etteenpäin. Miten savolainen kuulija kokee lohdutuksen saarnasta. Työn laji: Maisteritutkielma Kuukausi ja vuosi: Huhtikuu 2024 Sivumäärä: 58+9 Avainsanat: saarnakokemukset, kohtaaminen, armonvälineet, oppi Ohjaaja: Johan Bastubacka Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tutkielman tavoitteena oli tarkastella Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksen saarnan kuulijan kokemuksia lohdutuksesta kuormittavassa elämäntilanteessa. Jumalanpalveluksen saarnan kuulijan kokemukseen vaikuttavat useat tekijät, jotka periytyvät jo luterilaisen saarnan alkuajoista asti. 1500-luvulla reformaation ja Martin Lutherin keskeiset näkemykset saarnaan ja saarnan kuulemiseen sekä ennen kaikkea uskon todeksi elämiseen liittyen ovat vieläkin ajankohtaisia. Maailma on muuttunut Lutherin ajoista, mutta uskon peruskysymykset ovat edelleen samoja. Luterilaisen uskon mukaan saarnassa voidaan kuulla Jumalan ääni ja kohdata itse Jumala. Saarnalta haetaan ennen kaikkea kuormittavassa elämäntilanteessa rohkaisua ja toivoa tulevaisuuteen. Saarnan viestin välittymisessä on useita tekijöitä, jotka vaikuttavat saarnan kuulijan kokemukseen. Saarnaajan puhetaito on merkittävässä asemassa erityisesti omasta toiminnastaan ahdistuneen ja kuormittavan elämäntilanteessa keskellä olevan kuulijan saarnakokemuksessa, jotta hän kuulisi siinä Jumalan anteeksiantavan äänen. Isoon osaan huomioitavista asioista saarnaaja pystyy itse vaikuttamaan mutta on myös tekijöitä, jotka ovat kuulijan vaikutuksen alaisia. Yksi tällainen ulottuvuus on saarnan kuulijan luottamus siihen, että saarnatuolista kuuluva ääni todella on Jumalan ääni. Tutkimukseni lähtökohta oli juuri saarnan kuulijan kokemuksissa. Näin tutkimuskysymykseksi muotoutui: mitkä asiat vaikuttavat saarnan kuulijan lohdullisuuden kokemukseen kuormittavassa elämäntilanteessa? Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka toteutettiin marras- joulukuussa 2023. Haastatteluihin osallistuneet henkilöt osallistuivat aktiivisesti paikkakuntansa jumalanpalveluselämään Pohjois-Savon maakunnassa. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysin avulla. Tutkimustuloksina saarnan lohdullisuuden kokemukseen kuormittavassa elämäntilanteessa tutkimuksen mukaan vaikuttavat kuulijan kokemukset kohtaamisesta, anteeksiantava ilmapiiri saarnassa ja opillisten asioiden selkeä selittäminen. Kohtaamisen kokemukseen vaikuttavat niin nonverbaali viestintä kuin empaattinen rinnalla kulkeminen. Synninpäästön kokemus ja anteeksiantava ilmapiiri saarnassa on aivan keskeisessä asemassa erityisesti kuulijan omasta toiminnasta johtuneen ahdistuksen yhteydessä. Se, että oppia ei selitetty, vaikutti kuulijan kielteiseen kokemukseen saarnan lohdullisuudesta. Luterilaisen uskon peruskäsitteistä laki ja evankeliumi selkeästi selitettynä ovat tutkimuksen mukaan saarnan keskeisintä ydintä kuulijan kokemuksissa. Elämäntilanteiden vaikutus saarnan viestin vastaanottokykyyn leikkasi läpi kaikki kolme osa-aluetta tutkimustuloksissa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen evankelisluterilaisen seurakunnan jumalanpalvelukseen osallistuneiden sielunhoidollisia kokemuksia ja kokemuksen syntymiseen vaikuttaneita tekijöitä. Sielunhoidollisella kokemuksella tarkoitetaan hengellisesti tai henkisesti merkityksellisiä, hoitavia kokemuksia, jotka ovat lisänneet hyvinvointia. Tutkimusmetodi on aineistolähtöinen laadullinen tutkimus, jota varten pyydettiin jumalanpalveluksessa käyneitä kirjoittamaan kokemuksiaan E-lomake -kyselysovelluksen kautta 27.11.2023 – 7.1.2024 välisenä aikana. Tutkimuspyyntöä jaettiin sosiaalisen median kanavissa. Kyselyyn vastasi 35 henkilöä, jotka olivat iältään 15 – 75+ -vuotiaita. Tutkimuskysymystä lähestytään empiirisestä, kertomuksiin pohjautuvasta aineistosta käsin kohti teoreettisempaa viitekehystä liittyen jumalanpalveluksen ja sielunhoidon ilmiöihin. Tutkielmassa selvisi, että Jumalanpalveluksessa koettuun hyvinvoinnin lisääntymiseen vaikuttavat tekijät ovat yksilöllisesti koettuja mutta ne liittyvät saumattomasti yhteisön toimintaan. Jumalanpalveluksen pyhä, hoitava tila muodostuu näkyvän ja näkymättömän maailman jaettuun todellisuuteen, johon vaikuttaa myös arki, josta ihmiset tulevat. Jokainen tulkitsee ja toteuttaa uskoaan jumalanpalveluksessa omasta kokemusmaailmastaan käsin. Hyvinvointia lisäävän jumalanpalveluskokemuksen toteutumiselle on tärkeää rauhoittumisen ja hiljentymisen mahdollisuus, ajankohtaisen ja itselle merkityksellisen hengellisen ravinnon saaminen, matalakirkollinen toimintatapa, hyväksyvän osallisuuden ja monimuotoisuuden huomioiminen sekä pyhän kohtaamisen mahdollisuus. Moniaistillinen kokemus tekee jumalanpalveluksesta syvällisemmän ja merkityksellisemmän. Liturgia on toiminnan matriisi, jossa samoin uskovilla on mahdollisuus kokea ajan ja iäisyyden rajat ylittävää osallisuutta ja huolenpitoa, samaistua toisten kärsimykseen ja rakkauteen sekä kokea yhdessä ja yksilöinä Jumalan hoitava armo. Tutkimustulokset ohjaavat pohtimaan sielunhoidon ja jumalanpalveluksen suhdetta kirkon jumalanpalveluselämässä. Miten rauhoittumisen ja hyväksyvän osallisuuden mahdollisuutta luova yksilöllinen ja samalla yhteisöllinen sielunhoidon tarve voidaan huomioida jumalanpalvelusten suunnittelussa ja toteutuksessa.

Tämä maisterintutkielma käsittelee Aquilan kaksoisattribuoituja lukutapoja Samuelin kirjoissa. Kaksoisattribuoitu lukutapa on merkintä LXX:n käsikirjoituksen marginaalissa. Kaksoisattribuoituun lukutapaan kuuluu LXX:n päätekstistä poikkeava lukutapa ja sen yhteyteen merkityt attribuutiot. Attribuutiot ovat kreikan kirjaimia ja ne viittaavat lukutavan lähteeseen. Yleisimmän attribuutiot ovat Origeneen Heksaplan eri palstoihin viittaavat Aquila, Symmakhos, Theodotion ja Omikron. Tutkielman aineistoon lukeutuu 105 Aquilan kaksoisattribuoitua lukutapaa, jotka on kerätty Samuelin kirjojen Septuaginta-editioiden apparaateista. Aquilan kaksoisattribuoidut lukutavat jakautuvat seitsemään eri attribuutiotyyppiin. Jokaisesta attribuutiotyypistä on valittu yksi edustava lukutapa ja näistä lukutavoista on tehty tekstikriittistä analyysia. Tekstikriittisessä analyysissa arvioidaan sitä, ovatko lukutavat peräisin Heksaplasta ja ovatko lukutapoihin yhdistetyt attribuutiot oikeat. Lisäksi analyysissa pyritään pääsemään selvyyteen lukutapojen transmissioprosessista. Tekstikriittisen analyysin kautta ja sen ohella tarkastellaan myös Heksaplan, MT:n, LXX:n tekstihistoriaa ja niihin kytkeytyviä ilmiöitä. Aquilan kaksoisattribuoidut lukutavat tarjoavat tietoa paitsi Heksaplan eri palstojen sisällöstä, myös siitä, mitkä nimittäjät ovat yhteisiä lukutapojen lähteille. Tavallisesti tekstikritiikki painottaa lukutapojen tai lähteiden välisiä eroja, mutta kaksoisattribuoitujen lukutapojen tarkasteleminen ilmiönä avaa tekstihistorian eri tekijöiden yhtäläisyyksiä. Tutkielma käsittelee muun muassa Heksaplan kolmen kääntäjän käännöstapojen yhtäläisyyksiä sekä sitä, miten kääntäjät mahdollisesti hyödynsivät toistensa tekstejä ja miten Origenes käytti Aquilan, Symmakhoksen ja Theodotionin tekstejä työssään Heksaplan viidennen palstan parissa. Tutkielma analysoi myös Aquilan yhteyttä LXX:n kaige-revisioon ja kaksoisattribuoitujen lukutapojen kulkeutumista LXX:n heksaplaariseen tekstiin.

Tutkielmassa tarkastellaan Kotimaa-lehden pääkirjoituksia ensimmäisen maailmansodan aikana, erityisesti keskittyen siihen, miten lehti käsittelee sotaa ja siihen liittyviä tapahtumia. Analyysissa pyritään selvittämään, saivatko tietyt taistelut tai vaiheet enemmän huomiota lehdessä, ja oliko lehdellä erityistä kommentointia sotatapahtumista. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, miten lehti suhtautuu Venäjän sotatoimiin ja sen liittolaismaihin, kuten Serbiaan. On selvää, että lehti suhtautuu myönteisesti sodan alkuvuosina Venäjään tai sen liittolaisiin. Uutisoinnissa erityisesti Saksa koki kovaa vastustusta ja ankaraa kritiikkiä. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten ensimmäinen maailmansota vaikutti Suomen olosuhteisiin ja erityisesti luterilaiseen kirkkoon. Aineistona käytetään Kotimaa-lehden pääkirjoituksia vuosilta 1914–1918, ja analyysi etenee kronologisesti ja keskittyy tekijän mielestä tärkeimpiin tapahtumiin. Uutisointi sodan tapahtumista jatkuu koko maailmansodan ajan suhteellisen muuttumattomana. Lehti oli aktiivinen sodan aikana, mutta sen uutisointi väheni merkittävästi maaliskuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917, jolloin Suomen sisäiset tapahtumat saivat tilaa uutisotsikoissa. Kotimaa keskittyy erityisesti länsi- ja itärintaman tapahtumiin, korostaen sotatoimien aineellisia ja taloudellisia kustannuksia. Merellä tapahtuneet taistelut, erityisesti taistelut Saksan, Englannin ja Yhdysvaltojen välillä, herättivät paljon huomiota ja keskustelua. Sotatapahtumien lisäksi Kotimaa uutisoi myös muista tapahtumista, kuten asuntopulasta ja vankien tilanteesta. Puolueettomien maiden asema oli vaikea, ja sodan päättymistä odotettiin kaihoten. Kristillinen näkökulma on vahvasti läsnä uutisoinnissa ja Kotimaa kommentoi sotaa erityisesti kristillisestä näkökulmasta. Kommentointi korostuu kuvatessa sodan kauheuksia ja ihmisten itsekkyyttä. Kotimaa käsitteli uskonnollisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä sodan aikana. Papin ja seurakunnan välinen suhde tiivistyi, ja uskonnollisuus oli osa kansan yksityiselämää. Sota herätti uskonnollisia kysymyksiä, ja Kotimaa esitti näkemyksen, että sodalla olisi pitkäaikaisia vaikutuksia kristillisyyteen. Sodan vaikutukset Suomessa saivat tilaa lehdessä, erityisesti työttömyyden ja asunnottomuuden näkökulmista. Lehti käsittelee Suomen kirkon tilannetta, jossa maaliskuun vallankumouksen vaikutukset saivat tilaa uutisoinnissa. Saksaan ja Itävalta-Unkariin liittyvissä asioissa Kotimaan asenne vaihtelee sodan aikana, mutta lopulta kohti sodan loppua asenne näitä maita kohtaan muuttui myönteisemmäksi. Kotimaan suhtautuminen Venäjän sotatoimiin pysyi suhteellisen samana melko koko maailmansodan ajan.

Tutkielmassa tarkastelen Stephen Hawkingin representaatiosta nousevia myyttisiä elementtejä. Teen näin käyttäen apuna representaation tutkimista diskurssianalyysin kautta, jonka jälkeen tunnistan koostamistani diskursseista myyttiseen kuvaukseen liitettäviä teemoja, jotka nousevat tutkiessani aineistoa. Tutkin Stephen Hawkingin representaatioita kahdessakymmenessä valitsemassani digitaalisen mediaan journalistisesta artikkelissa. Maisterintutkielmassa vastaan tutkimuskysymyksiin, jotka ovat millainen Stephen Hawkingin representaatio on julkisuudessa digitaalisessa mediassa sekä löytyykö tästä representaatiosta Hawkingin esittämistä myyttinä? Käytän tämän tutkimiseen diskurssianalyysiä, jonka kautta tunnistan kuusi eri diskurssia aineistosta. Diskursseiksi tunnistin vammaisuuden diskurssin, tieteellisen neron diskurssin, gurudiskurssin, heroismidiskurssi, popkulttuuri-ikonindiskurssin sekä yhteiskunnallisen vaikuttajan diskurssin. Tutkittuani diskursseja yksityiskohtaisesti tunnistin neljä teemaa, joiden tunnistin esittävän Hawkingin myyttisenä hahmona. Tutkin diskurssien pohjalta nousseita kuvauksia Hawkingista myyttinä käyttäen apuna uskontotieteen teoriapohjaa myyttien kuvaamisesta. Myyttitutkimusta lähtökohtana tarkastelulle käyttäen tutkin Hawkingin representaatiosta nousevia kuvauksia, joilla oli symbolinen ulottuvuus. Symboliikkaa esiintyi etenkin tekstin tasolla ja Hawkingiin liitettiin voimakkaita symbolisia merkityksiä. Hawkingin representaatiosta nousi myös rituaalinen ulottuvuus, joka nousi esille etenkin Hawkingin kuvauksissa esiintyjänä sekä puhujana. Tarkastelen myös Hawkingin esittämistä myyttisenä sankarina. Hawkingin julkiset esiintymiset esitetään rituaalista merkitystä omaavana toimintoina. Hawkingin representaation pohjalta nousee kuvaus Hawkingista myös hengellisen johtajan roolissa, jossa Hawkingin luonnehditaan olevan erityinen hengellistä merkitystä saanut yhteiskunnalle toivoa antava hahmo.

Länsimaissa yksilökeskeinen henkisyys on kasvattanut suosiotaan viimeisten vuosikymmenien aikana. Lisäksi uushenkisyyden on todettu esiintyvän nykyaikana moninaisesti yhteiskunnan eri osa-alueilla. Kuitenkaan toistaiseksi ei ole tutkittu, minkälaista tietoa oppikirjat tarjoavat niiden käyttäjille henkisyyden kenttään sijoittuvia ilmiöistä. Tämän oppikirjatutkimuksen aukon tutkielma selvitti tarkastelemalla, mistä aihepiireistä new agen ja uushenkisyyden kuvaukset muodostuvat laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin lähiluvun keinoin, miten new agen ja uushenkisyyden kuvaukset ovat sijoitettu oppikirjoissa eri vuosikymmeninä. Tutkimusta perusteltiin myös sen merkityksellä tulevien oppikirjojen kehitystyölle. Lähdeaineisto koostui lukion evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjoista, jotka olivat julkaistu aikavälillä 1994–2022. Tutkielmassa saatiin selville, että oppikirjoissa new agen ja uushenkisyyden kuvauksissa ilmenee neljä aihepiiriä: määrittely, historia, uskomukset sekä opetukset ja toiminta. Oppikirjojen kuvauksissa määritellään lukijalle new agen ja uushenkisyyden termit ja kuvataan ilmiöiden historiaa, erilaisia uskomuksia ja opetuksia sekä toimintaa. Tutkielman tulokset new agen ja uushenkisyyden kuvauksien sijoittelusta oppikirjoissa osoittivat, että ilmiöt esitellään kirjoissa pääosin uuden uskonnollisuuden aiheen yhteydessä ja 2010-luvun myötä new agen ja uushenkisyyden kuvaukset siirtyvät uskontoa suomalaisessa yhteiskunnassa käsittelevistä oppikirjoista maailman uskontoperinteitä käsitteleviin oppikirjoihin. Tutkielmassa saatiin selville, että new agen ja uushenkisyyden kuvaukset sijoitetaan oppikirjoissa 2000-luvulta alkaen pääosin oppikirjojen loppuun. Tämä maisterintutkielma havainnollistaa, miten suomalaisissa lukion evankelis-luterilaisenuskonnon oppikirjoissa on lähestytty new agea ja uushenkisyyttä. Tutkielma tuo esille myös oppikirjojen kehittämiskohteita new agen ja uushenkisyyden kuvauksien sekä sijoittelunosalta. Tutkielman vahvuutena voi pitää sen merkitystä uskonnon oppikirjojen kehitystyölle.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Paavalin kristologiaan ja eskatologiaan tekstijakson 1.Kor. 15:20–28 avulla. Tutkielmassa ei keskitytä yksinomaan vain 1.Kor. 15:20–28, vaan sen rinnalle otetaan muitakin Paavalin kirjeiden kohtia, joiden nähdään auttavan tarkasteltavan tekstijakson tulkinnassa. Tutkielmassa tarkastellaan tekstijakson sanoja ja niiden merkityksiä. Lisäksi tekstijaksossa keskitytään Paavalin käyttämiin Vanhan testamentin kohtiin. Näitä kohtia ovat erityisesti psalmi 8 ja 110, joihin Paavali eksplisiittisesti tekstijaksossa viittaa. Lisäksi keskitytään siihen, mitä Paavali tarkoittaa kirjoittaessaan, että kaiken lopussa Kristus/Poika luovuttaa kuninkuuden Isälle. Tutkielman johtopäätöksissä päädytään käsitykseen siitä, että Paavalille eskatologiset tapahtumat ovat jo alkaneen Kristuksen ylösnousemuksessa ja että Paavalilla on varsin korkea kristologinen käsitys. Kirjoittaessaan, että Kristus/Poika luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Paavali tarkoittaa tätä Kristuksen luodussa asemassa, eikä hänen ikuisessa Jumalan Pojan asemassaan. Näin ollen päädytään käsitykseen siitä, että Paavalin ajattelussa on nähtävissä kaksitasoinen ymmärrys Kristuksesta, jossa Paavali näkee Kristuksen saman aikaisesti luotuna ja ikuisena Jumalan Poikana. Tekstijakson konteksti on täysin maallinen ja Kristuksen kuninkuuden luovuttamisella Paavali viittaa hänen rooliinsa luotuna messiaana. Luotuna messiaana Kristus täyttää psalmien 8 ja 110 sanoman ja palauttaa epäjärjestykseen ajautuneen luomakunnan Jumalan tahdon mukaiseen järjestykseen, jossa Jumala on kaikki kaikessa. Kaiken tämän Paavali näkee toteutuvan Pojan välityksellä, jonka takia Isän eskatologinen identiteetti on riippuvainen Pojan tehtävästä.

Tässä tutkielmassa tutkin seurakunnan työntekijöiden pyhyyden kokemuksia muuttuvassa ja monikäyttöisessä kirkkotilassa, Liedon kirkossa. Tutkimukseni tarkastelee pyhyyden kokemuksia, niiden sisältöjä ja merkityksiä sekä suhdetta monikäyttöiseen kirkkotilaan ja sen pyhyyden rakentumiseen. Tältä tutkimukselliselta perustalta muodostuu tutkimukseni tutkimuskysymys: Millaisista tekijöistä koostuvat seurakunnan työntekijöiden pyhyyden kokemukset monikäyttöisessä Liedon kirkossa? Tutkimukseni pyrkii avaamaan niitä moninaisia ja monimerkityksellisiä näköaloja sisältöineen, joita linkittyy pyhyyden kokemuksiin ja monikäyttöiseen kirkkotilaan sekä niiden välille. Samalla tutkimus lisää ymmärrystä pyhästä ja sen kokemusmaailmoista, kirkon ja monikäyttöisen kirkkotilan kehityskuluista sekä laaja-alaisemmin eletystä uskosta. Kohdistuminen Liedon seurakunnan työntekijöihin pyhyyden kokemusten ja monikäyttöisen kirkkotilan yhteyksissä muodostaa keskeisen tulokulman tutkimukseen ja sen aiheeseen. Tutkimuksen toteutus käsittää kahdeksan yksilöhaastattelua teemahaastattelun mukaisesti. Haastateltavat edustavat monialaisesti Liedon seurakunnan työntekijöitä. Tutkimuksen ja laadullisen otteen tueksi olen toteuttanut osallistuvan havainnoinnin paikan päällä Liedon kirkossa, aukiolon puitteissa ja tilaisuuksien yhteyksissä. Tutkimuksen tulosten mukaisesti pyhyyden kokemuksia on käsitettävä moninaisesti ja laajalle jäsentyvinä, jotka monikäyttöisessä kirkkotilassa koostuvat keskeisistä tekijöistä, arkisesta pyhästä, seurakunnan yhteisöstä, estetiikasta ja monikäyttöisyydestä. Yhdessä ne tulosten jatkumon perusteella kulminoituvat myös edistämään monikäyttöistä kirkkotilaa ja sen pyhyyttä. Muutos ja tulevaisuus nähdään keskeisten tekijöiden valossa. Tutkimus selkeyttää aihepiiriin ja kohteeseen liittyviä käsitesisältöjä, pyhää, pyhyyden kokemuksia ja monikäyttöisyyttä, sekä teoreettisesti että käytännönläheisesti. Lisäksi tutkimus ja sen tulokset valottavat verrattain uuden kontekstin merkitsevää elettyä ja käytännön todellisuutta.

Tämän tutkielman tarkoituksena on verrata fransiskaanien ja valdolaisten köyhyysihannetta sellaisena kuin se esiintyi 1100- ja 1200-luvuilla liikkeiden toiminnan alkuaikoina. Tavoitteenani on selvittää, erosiko fransiskaanien ja valdolaisten köyhyysihanteet tarkasteltuna ajanjaksona toisistaan ja jos eroavat, miltä osin ja missä määrin. Tarkastelen samalla työn roolia liikkeiden köyhyysihanteissa ja onko fransiskaanien ja valdolaisten suhtautumisessa työntekoon havaittavissa eroja. Tarkastelen valittuja liikkeitä huomioiden gregoriaanisen kirkkoreformin vaikutuksen maallikkojen ja papistojen suhteeseen. 1000-puolivälissä läntisessä kirkkokunnassa alkoi gregoriaanisen kirkkoreformin nimeä kantava uudistusten sarja, joka keskitti valtaa paavin käsiin ja uudisti papiston ja maallikkojen suhteen toisiinsa. Papisto kohotettiin selvästi erilleen maallikoista ja kirkosta tuli aiempaa itsenäisempi toimija läntisessä Euroopassa. Kirkkoreformin myötä myös maallikot alkoivat kiinnittää enemmän huomiota papiston toimiin ja myös kritisoimaan heitä. Lisäksi maallikot kokivat, että kirkko ei tarjonnut heille riittävää hengellistä ilmaisunvapautta tai kykyä elää kristillisten ihanteiden mukaisesti. Tämän vuoksi etenkin 1100-luvulla alkoi esiintyä kasvavissa määrin maallikkohengellisyyden ilmentymiä, jotka kirkko tuomitsi harhaoppisiksi niiden uhatessa kirkon normeja ja papiston asemaa. Valdolaiset ja fransiskaanit kumpikin edustavat tätä maallikoiden keskuudessa alkanutta evankelista köyhyyttä tavoittelevaa liikehdintää, jonka seuraajat hylkäsivät omaisuutensa voidakseen elää hengellisten ihanteidensa, imitatio Christin, mukaisesti. Osoitan tutkielmassa, että fransiskaanien ja valdolaisten köyhyysihanteet eivät eronneet keskeisesti toisistaan ja kumpaakin vaikutti evankelisen köyhyyden kasvanut ihailu. Todistan tutkielmassa, että fransiskaanit ja valdolaiset kumpikin tavoittelivat ihanteenaan apostolista köyhyyttä, jossa he olisivat Kristuksen ja apostolien lailla vailla mitään omaisuutta yksilöinä ja ryhmänä. Lisäksi osoitan, että fransiskaaneilla ja valdolaisilla oli periaatteellisella tasolla suuria näkemyseroja työnteon roolista köyhyysihanteen toteuttamisessa, mutta 1200-luvun aikana fransiskaanit lähentyivät käytännössä valdolaisten näkemyksiä fransiskaanien sääntökunnan roolin ja velvollisuuksien muuttuessa ja jäsenistön koostuessa yhä enemmän papeista ja oppineista.