Browsing by study line "Opetus- ja kasvatustehtävien asiantuntijatyö"

Toiminnallisuutta painotetaan vahvasti uusimmassa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa niin uskonnonopetuksen tavoitteissa, kuin läpi koko perusopetuksen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten opettajan työtä enemmän tai vähemmän ohjaavissa opettajan oppaissa näkyy toiminnallisuus ja minkälaisia toiminnallisia menetelmiä opettajan oppaissa esiintyy. Tarkastelen tutkimuksen tuloksia Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin 2014 peilaten. Tutkimus on toteutettu laadullisen aineiston sisällön analyysin menetelmin. Aineistonani on suurimpien suomalaisen peruskoulun oppimateriaalien kustantajien kustantamat, suomen kieliset, evankelisluterilaisen uskonnon 8. luokan opettajan oppaat, lukuun ottamatta kustantajia, jotka kustantavat ainoastaan sähköisiä oppimateriaaleja. Tutkimukseni osoittaa, että evankelisluterilaisen uskonnon 8.luokan opettajan oppaat sisältävät varsin paljon toiminnallisia tehtäviä. Oppaissa painottuvat keskustelu- ja tiedonhakumenetelmät, mutta ne sisältävät myös runsaasti askartelua ja käsillä tekemistä, sekä liikunnallisia menetelmiä. Sen sijaan draamaa ja pelillisyyttä on oppaissa suhteellisen vähän. Tutkimani opettajan oppaat vastaavat opetussuunnitelman tavoitteisiin toiminnallisuuden osalta melko hyvin, joskin toiminnallisten tehtävien monipuolisuus vaihtelee oppaiden mukaan. Opettajan oppaat tukevat toiminnallisuuden lisäämistä oppitunneille tarjoten valmiita ideoita opettajien käyttöön.

Nykypakanuus on kasvattanut suosiotaan länsimaissa, myös Suomessa aina 90- luvulta alkaen. Pakanuus näyttäytyy useimmille nykypakanoille myös ryhmäidentiteettinä, jolloin sosiaaliset ilmiöt kuten sosiaalinen vertailu ja sosiaalinen identiteetti ovat asioita, joita on mahdollista tutkia uskontotieteen alla. Etenkin sosiaalista identiteettiä on suomalaisen pakanakentän sisällä jo tutkittu, mutta sitä vastoin identiteettiautenttisuutta ei. Identiteettiautenttisuudella tarkoitetaan tämän tutkimuksen kontekstissa sosiaalista vertailua liittyen oman pakanaidentiteetin autenttisuuteen. Oma tutkimukseni keskittyy näin ollen tutkimaan sitä, miten autenttinen pakanaidentiteetti rakentuu suomalaisten nykypakanoiden puheessa. Autenttisuus on käsite, jota yleensä käytetään kuvaamaan kaikkea aitoa, todenmukaista ja alkuperäistä, ja näin ollen sitä usein käytetään käsitteenä, jolla omaa ryhmä- tai henkilökohtaista identiteettiä rakennetaan, perustellaan tai oikeutetaan. Kansainvälisessä pakanuutta ja pakanaidentiteettiä koskevassa tutkimuksessa on osoitettu, että eri maiden pakanayhteisöissä autenttisuus näyttäytyy tietynlaisena sosiaalista sisäryhmää määrittävänä kriteerinä. Tämä ilmeni siten, että osa pakanaidentiteettiä kantavista henkilöistä määritteli tietyt pakanuuteen liitettävät piirteet ja ideaalit, joita autenttisten pakanoiden sisäryhmä edustaa ja sosiaalisen vertailun kautta rajasi osan pakanayhteisöstä sosiaaliseksi ulkoryhmäksi, vähemmän autenttisiksi pakanoiksi. Oman tutkimukseni pääasiallinen tarkoitus on selvittää, esiintyykö tämänkaltaista autenttisuuteen perustuvaa sosiaalista vertailua myös Suomessa ja jos esiintyy, mitä ideaaleja autenttiseen pakanuuteen liitetään. Autenttisuuteen liitettyjä piirteitä olivat aiemmassa tutkimuksessa esimerkiksi traditionaalisuus, epäkaupallisuus sekä pinnallisuudesta ja populaarikulttuurin tekemistä pakanuuden tulkinnoista irrottautuminen. Koska aihetta ei ole aiemmin suomalaisessa kontekstissa tutkittu, maisterintutkielmani antaa yleistason katsauksen siihen, miten autenttinen pakanaidentiteetti rakentuu suomalaisten nykypakanoiden puheessa ja vertailee, miten se suhteutuu aikaisempaan tutkimukseen. Tutkimukseni aineisto koostuu kahdestatoista laadullisen asennetutkimuksen metodein toteutetusta haastattelusta. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynsin autenttisuuden käsitettä sekä sosiaalisen identiteetin teorian käsitteistöä. Tutkimusotetta voidaan pitää teoriaohjaavana, sillä teoreettinen viitekehys eli autenttisuus ja aikaisemman tutkimuksen havainnot ohjaavat analyysin kulkua vahvasti. Tutkielmani tulosten valossa voidaan katsoa, ettei suomalaisessa pakanayhteisössä esiintyvä autenttisuuskeskustelu näyttäydy ainakaan oman aineistoni valossa yhtä merkittävänä sosiaalisen vertailun välineenä, kuin vertailukohtana käyttämässäni aiemmassa tutkimuksessa. Verrattuna aikaisempaan tutkimukseen hajonta siinä, oliko autenttisuus merkittävä sosiaalisen vertailun kriteeri, oli suurempaa. Haastattelemani pakanat esittivät joitakin autenttisuusväitteitä ja jotkut haastatteluissa esiin nousseet piirteet, kuten pakanuuden representaatiot sosiaalisessa mediassa tai populaarikulttuurista inspiraation hakeminen omaan harjoitukseen näyttäytyivät kokonaisuutena aihepiireinä, joihin liittyi sosiaalista vertailua identiteettiautenttisuuden perusteella. Verrattuna aiemman tutkimuksen havaintoihin haastattelemieni pakanoiden puheessa korostuivat kuitenkin autenttisuuden sijaan myös vastakkaiset ilmiöt, kuten pakanuuden epädogmaattinen luonne ja itsemäärittelyoikeus, ja niihin vedoten haastateltavat myös vastustivat sosiaalista vertailua liittyen autenttisuuteen. Tutkimukseni antaa yleisellä tasolla katsauksen siihen, millaista keskustelua aiheesta suomalaisessa kontekstissa esiintyy, mutta jatkotutkimukselle, joka keskittyisi tutkimaan aihetta jonkun rajatun yhteisön, esimerkiksi traditionaalisten wiccojen kontekstissa, voisi olla paikkansa.

Tässä tutkielmassa tutkin käytettyjä tavaroita koskevia ajattelutapojen muutoksia. Vaikka käsittelen tutkielmassani käytettyjen hyödykkeiden historiaa jopa 1600-luvulta, on tutkimukseni pääkohde siinä, miten käytettyjä hyödykkeitä koskevat ajatusmallit ovat muuttuneet 1900-luvun alun jälkeen. 1900-luvulla maailma muuttui enemmän ja nopeammin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Sillä oli myös vaikutus ihmisten tapaan kuluttaa. Käytettyjä tavaroita on kierrätetty niin kauan kuin tavaroita on ollut. Aikojen saatossa käytetyn tavaran kierrätystä on toteutettu niin perheen sisällä kuin myös vieraille ihmisille. Käytetyn tavaran myyntiä on toteutettu sekä ammattimaisesti välikäsien kautta että suoraan kuluttajalta toiselle. Käytettyä tavaraa on myyty, sitä on myös annettu lahjaksi ja avuksi. Syitä käytetyn tavaran ostamiselle, myymiselle ja kierrättämisellä on monia. Käytettyjen tavaroiden markkinat ovat olleet aina monimuotoisia eikä niistä voi tehdä yleistyksiä. Se on kuitenkin varmaa, että käytetyt hyödykkeet ovat koskeneet niin rikkaita kuin köyhiäkin. Vaikka käytettyjä tavaroita on kierrätetty aina, on ajatusmallit niitä kohtaan muuttuneet aikojen saatossa.

Tutkimus käsittelee vanhoillislestadiolaisen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) ja sen amerikkalaisen sisarliikkeen Laestadian Lutheran Churchin tapaa harjoittaa lähetystyötä. Lähetystyön tarkastelussa käytetään viitekehyksenä kahta Länsi-Afrikan maata; Togoa ja Ghanaa. Tutkimustehtävänä oli selvittää, minkälaista kuvaa vanhoillislestadiolaiset lehdet Päivämies sekä Siionin Lähetyslehti haluavat antaa Togossa ja Ghanassa tehdystä lähetystyöstä, mitä se kertoo SRK:n ja LLC:n lähetystyökäsityksestä ja kuinka SRK:n lähetystyökäsitys vertautuu Suomen Lähetysseuran (SLS) lähetystyökäsitykseen. Vertailussa hyödynnän David Boschin lähetyshistorian paradigmoja. Tutkimuksessa myös arvioidaan SRK:n Länsi-Afrikan lähetystyöhön kohdistunutta kritiikkiä. Tutkimuksen aineistona käytettiin vanhoillislestadiolaisia Päivämies ja Siionin Lähetyslehti -lehdistä niitä vuodesta 1995 vuoteen 2021 julkaisuja, jotka käsittelevät Togoa tai Ghanaa. Lehtien sisältö on jaettu temaattisesti taloudellista tukea, uskon samankaltaisuutta, kulttuurieroja, lähetystyötä ja kielenkäyttöä käsitteleviin osioihin. Lehtien sisällön lisäksi tutkimuksen kokonaiskuvan muodostamisessa on käytetty apuna togolaisen vanhoillislestadiolaisen kontaktihenkilön Nicolas Koffi Dehin omia havaintoja. Vanhoillislestadiolaisuuden Afrikan lähetystyön kritiikkiä käsittelevä materiaali on kerätty Omat Polut ja Uusi Suomi -sivustojen blogikirjoituksista. SLS:n lähetystyönkäsitys on saatu heidän vuonna 2015 julkaisemastaan teologisesta asiakirjasta Elämään ja oikeudenmukaisuuteen: Suomen Lähetysseuran toiminnan teologinen perusta ja yhteistyön periaatteet. Tutkimuksessa selvisi, että Päivämies ja Siionin Lähetyslehti kuvaavat Togon ja Ghanan lähetystyötä onnistuneena hankkeena vakiinnuttaa vanhoillislestadiolaisuutta Länsi-Afrikkaan. Lehdissä painottuu paikallisten halukkuus ja innokkuus uskoa juuri SRK:n ja LLC:n opettamalla tavalla. Kulttuurisia eroja korostetaan silloin, kun ne ovat uskon edistämisen kannalta positiivisia ja sivuutetaan, jos ne ovat ongelmallisia. Suurimpana haasteena lähetystyölle lehdet ilmoittavat olevan varojen puutteet sekä paikallisten matala elintaso, jotka ovat toimivan infrastruktuurin rakentamisen esteenä. Artikkeleiden yhtenä tarkoituksena on paitsi lähetystyön etenemisen raportointi myös taloudellisen tuen kerääminen SRK:n lähetystyölle. SRK:n ja LLC:n lähetystyö edustaa valistuksen modernia paradigmaa, jossa uskonto pyritään siirtämään toiseen kulttuurin mahdollisimman tarkasti kulttuuriset eroavaisuudet sivuuttaen. Vanhoillislestadiolaisuuden eksklusiivinen seurakuntakäsitys vahvistaa SRK:n ja LLC:n halukkuutta säilyttää uskonnon harjoittamistapa mahdollisimman samanlaisena kaikkialla maailmassa. SLS puolestaan edustaa postmodernia ekumeenista paradigmaa, jossa lähetystyössä pyritään huomioimaan ja hyväksymään kulttuurisen kontekstin vaikutukset uskon ymmärtämiseen. Uskonnon harjoittamiseen, ymmärtämiseen ja opillisiin korostuksiin liittyvät eroavaisuudet nähdään haasteen sijasta mahdollisuutena laajentaa yhteistä ymmärrystä uskosta.