Browsing by study line "Theology and Religious Studies"

Yleisesti ottaen kahta kulttuuria pidetään lineaarisen maailmankuvan edelläkävijöinä: muinaista Israelia ja zarathustralaisuutta. Tämä tutkimus tarkastelee lineaarisen maailmankuvan syntyä varhaisen zarathustralaisuuden piirissä, joka jo ensimmäisellä vuosituhannella eaa. kehitti idean optimistisesta eskatologiasta, frašō.kǝrǝtista, joka selkeästi edusti lineaarista maailmankuvaa. Tuon ajan zarathustralaiset uskoivat, että maailma oli saanut alkunsa Viisaan Herran luomistyössä, ja että maailmalla, niin kuin me sen tunnemme, tulisi olemaan kaunis loppu; kuolleet heräävät haudoistaan, maailma palautuu sen alkuperäiseen turmeltumattomaan tilaan, ja kaikki tulisi olemaan täydellistä iankaikkisesti. Syklisessä maailmankuvassa ei ajatella, että maailmalla tai historialla olisi tämänkaltaista loppua. Tutkimukseni keskittyy kuitenkin zarathustralaisuuden pyhän kirjan Avestan vanhimpaan osaan, profeetta Zarathustran nimissä kulkeviin Gathoihin (gāθās), seitsemääntoista hymniin toiselta vuosituhannelta eaa. Tutkimuskysymykseni on siten tämä: onko näissä arkaaisissa hymneissä löydettävissä lineaarista maailmankuvaa, jonka tunnemme myöhemmästä zarathustralaisuudesta. Toisin sanoen tutkimukseni käsittelee sitä, onko Gathoissa frašō.kǝrǝtin kaltaista eskatologiaa, joka antaisi viitteitä lineaarisesta maailmankuvasta. Johtopäätöksissä totean, että lineaarinen maailmankuva Gathoissa riippuu käyttämästämme hermeneutiikasta, sitä ei siten eksplisiittisesti löydy analysoimistani jakeista. Gathat saatettiin alun perin ymmärtää ilman eskatologiaa ja lineaarista maailmankuvaa, mutta ensimmäisestä Ahunauuaitī-Gathasta (Y. 28-34) löytyvä Yasna 30 sisältää iduillaan olevaa eskatologiaa. Yasna 30:n jakeisiin 5-10 on todella helppoa, modernille lukijalle suorastaan luontevaa, tulkita lineaarinen ja eskatologinen maailmankuva.

Tässä maisterintutkielmassa selvitetään sitä, millaisia uskonnollisia ja ei-uskonnollisia coping-keinoja yksinasuvilla teologiopiskelijoilla oli käytössään koronapandemian aiheuttamassa poikkeustilassa vuosina 2020–2022. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa käytettyjen coping-keinojen skaala koko laajuudessaan ja nostaa esiin uskonnolliset coping-keinot. Löytyneitä uskonnollisia coping-keinoja analysoidaan Pargamentin et al. positiivisen uskonnollisen copingin ja negatiivisen uskonnollisen copingin teorian mukaan. Tutkimus toteutetaan laadullisena, ja aineisto koostuu kuudesta haastattelusta, jotka tehtiin alkuvuonna 2022. Aineisto analysoidaan laadullisella sisällönanalyysilla ja aineistosta poimitaan kaikki siinä esiintyneet coping-keinot. Analyysissa coping-keinoja löytyi yhteensä 49 ja ne jaettiin viiteen kategoriaan: uskonnollisuus, läheiset, päänsisäiset keinot, rutiinit ja tiedonhaku. Löytyneitä uskonnollisia coping-keinoja analysoidaan em. Pargamentin et al. teorian avulla. Aineistosta löytyi 13 erilaista uskonnollista coping-keinoa, joista yksi on laadultaan negatiivista uskonnollista copingia. Kyseinen coping-keino on ”pandemia on rangaistus” ja se ilmenee puolessa aineistosta (N=6). Loput löydetyt uskonnolliset coping-keinot ovat laadultaan positiivista uskonnollista copingia. Esimerkkejä positiivisesta uskonnollisesta copingista ovat esimerkiksi usko pandemian tarkoituksenmukaisuuteen, rukoilu ja luonnossa Jumalan havaitseminen. Ei-uskonnollisia coping-keinoja ovat esimerkiksi vertaistuki, harrastukset ja tiedon etsiminen. Tutkimus täyttää sekä kotimaista että kansainvälistä tutkimusaukkoa hyödynnettyjen coping-keinojen määrästä ja laadusta, sillä aiempi tutkimus on keskittynyt pitkälti tutkimaan sitä, milloin coping-mekanismit aktivoituvat ja milloin coping on uskonnollista tai ei-uskonnollista. Tämän tutkimuksen perusteella coping-keinojen skaala on laaja. Jatkotutkimusaiheena voisi tuottaa kvantitatiivisen tutkimuksen siitä, mitä tässä tutkimuksessa havaituista coping-keinoista suurempi otantajoukko käyttää, ja saada siten yleistettävää dataa coping-keinojen käytöstä.

Pop-artisti Antti Tuiskun alkuvuodesta 2020 julkaistu Valittu kansa -single herätti vilkasta keskustelua kappaleen uskontoteemaan liittyen: Facebookin kommenttikentissä Tuiskua syytettiin jopa jumalanpilkasta, kun taas toiset näkivät albumin raikkaana ja sopivan provokatiivisena pop-teoksena. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, millaista kuvaa ja todellisuutta, eli millaisia representaatioita Valitun kansan sanoitukset luovat uskonnosta. Tarkastelen albumin uskontorepresentaatioita representaatioanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii konstruktionistinen lähestymistapa representaatioon, joka lähtee siitä, että pelkän todellisuuden kuvaamisen sijaan representaatio luo todellisuutta erilaisia keinoja hyödyntäen. Uskontotieteellisen viitekehyksen tutkielmalleni tuo Ninian Smartin seitsemän uskonnon ulottuvuuden malli. Koska Valitusta kansasta on löydettävissä paljon huumorin elementtejä, olen valinnut tutkielmani näkökulmaa taustoittamaan satiirin ja ironian teoriaa. Tässä tutkielmassa ei ole tarkoitus määritellä uskonnon käsitettä tai arvioida albumilla esitettyjen näkemysten oikeellisuutta. Tutkielma lähtee siitä oletuksesta, että Valittu kansa rakentaa omanlaistaan uskonnollista todellisuutta. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Millaisia representaatioita Valittu kansa luo uskonnosta? 2) Minkälaisia satiirille ja ironialle ominaisia keinoja Valitusta kansasta voidaan löytää? 3) Miten uskonnon ulottuvuudet näkyvät Valitussa kansassa? Uskonnon ulottuvuuksien sekä huumorin lajien läpi katsottuna voidaan todeta, että kertomusten ja myyttien ulottuvuutta on löydettävissä eniten albumin kappaleista. Kappaleet sisältävät monenlaisia jumalakuvia ja kuvauksia uskonnollisten auktoriteettien myyttisestä olemuksesta. Myös tunteen ja kokemuksen ulottuvuuden piirteitä on runsaasti näkyvissä, laajan tunnekirjon ollessa läsnä läpi albumin. Uskonnon materiaalista ulottuvuutta on nähtävissä selvästi vähiten, kun taas muut uskonnon ulottuvuudet esiintyvät albumilla varsin tasaisesti. Analyysi osoitti, että Valitusta kansasta pystytään löytämään monenlaisia uskonnollisen ihmisen ääniä, eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin liittyviä kannanottoja ja pohdintoja sekä yhteisöllisyyden eri muotoja. Satiirin ja ironian keinoja on käytetty ennen kaikkea uskonnollisten auktoriteettien ja uskomusjärjestelmien kritisoimiseen, mutta myös luomaan puhtaan viihdyttävää popmusiikkia.

Marttyyrikertomuksia luettiin pitkään aikansa historiallisesti autenttisina kertomuksina. Historialliskriittinen tutkimus, kirjallisuudentutkimus, ja arkeologiset todisteet ovat kuitenkin osoittaneet, että niitä tulisi tarkastella kirjallisina teoksina, joissa historiallinen aines sekoittui kirjalliseen. Sen sijaan, että etsitään kirjallisen aineksen takaa historiallista henkilöä, tulisi tutkia sitä, miten marttyyrikertomukset koottiin, mistä aineksista ja kenelle. Tämä tutkielma valottaa kristillisten marttyyriuden käsityksiin vaikuttaneita tekijöitä, ja sitä, miten eri tavoin marttyyrius rakentui roomalaisessa kulttuuripiirissä kristillisen kirkon ensimmäisinä vuosisatoina. Tarkastelen myös sitä, miten ja millä tavoin näiden konstruktioiden kautta pyrittiin rakentamaan kirkon identiteettiä. Tarkastelen narratiivisen analyysin avulla sitä, miten varhaiskristilliset marttyyrikertomukset ovat rakentuneet, ja millä tavoin niiden kautta pyrittiin rakentamaan varhaiskristillistä identiteettiä alkukirkon ensimmäisinä vuosisatoina. Tutkin aihetta useamman marttyyrikertomuksen kautta (mm. Polykarpoksen marttyyrio). Tarkastelun keskiössä ovat erityisesti tavat, joilla sosiaalista dentiteettiä muodostettiin sukupuolen, vallan ja vähemmistöjen luomiseksi. Koko tutkimuksen viitekehyksenä toimii sosiaalisen identiteetin teoria.Tutkimuksen sivujuonteena pohdin ja tarkastelen myös sitä, pitävätkö Stephane Cobbin teoksen Dying to be Men pääteesit paikkaansa. Hän väitti hegemonisen maskuliinisuuden olevan marttyyrikertomuksia yleisesti leimaava tekijä. Kulttuurisina kollaaseina varhaiskristilliset marttyyrikertomukset koottiin erilaisista kulttuurisista aineksista, jolloin niillä oli liitoskohtia roomalaiseen ja kreikkalaiseen ajatteluun, erityisesti maskuliinisuuden ideaaleihin. Tästä syystä ne myös olivat tarttuvia; olematta täysin uusia, ja täysin vanhoja, niissä oli kristillisinä ideoina tarpeeksi traditionaalisuutta ja innovatiivisuutta puhutellakseen kristittyjä lukijoita ja kuuntelijoita ideaaleina, jotka vaikuttivat syvästi varhaiskristillisen kirkon elämään ja teologiaan.

Tutkimuksessani tarkastelen erämaaisien Barsanufius ja Johannes kirjeitä, jotka on kirjoitettu 500-luvulla Gazassa Seridoksen luostarissa. Näille eristyksissä eläville isille kirjoitettiin kysymyksiä, joihin he vastasivat antaen kysyjille neuvoja ja ohjeita, sekä lohtua ja kannustusta. Erämaaisät toimivat henkisinä ohjaajina munkeille. Tutkielmassani tarkastelen ohjauksessa esiin nousevia kysymyksiä. Ohjaus tähtää munkkien henkiseen kehitykseen. Tutkimuskysymykseni on selvittää, miten mieltä hallitaan henkisellä harjoituksella ja millainen on tavoiteltava täydellisyyden tila. Tutkimukseni lähdeaineistona toimii erämaaisien kirjekokoelma, jonka on kääntänyt kreikasta englanniksi John Chryssavgis. Valikoin ne kirjeet ja niiden kohdat, jotka antavat neuvoja mielen hallintaan, ajatuksien tarkasteluprosessiin, häiritsevien ajatusten poistamiseen ja munkkien tavoiteltavaan täydellisyyden tilaan. Tarkastelen ja kuvailen, millaista on Barsanufiuksen ja Johanneksen tarjoama henkinen ohjaus. Ohjauksen ideana on, että ohjattava paljastaa isälleen kaikki ajatuksensa, etenkin mielenrauhaansa häiritsevät pahat ajatukset. Mitään ei saa tehdä ilman ohjausta, koska ohjaaja on kuin Jumala ja tietää oikeat neuvot. Henkisen ohjauksen tavoite on lopulta vaikuttaa munkin pelastukseen, muuttaa munkin sisäisyys harmoniaan niin, että hän on vapaa kiusauksista ja elää tyyneyden tilassa. Mielen hallinta henkisenä harjoituksena on haastava, intensiivinen prosessi, jossa munkki tarvitsee paljon sitkeyttä, sitoutumista ja toistoa. Henkiset harjoitukset, joita munkit tekevät ajatusten taltuttamiseen ovat rukous, meditaatio, mietiskely, psalmien tai Raamatun lauseiden lukeminen, sekä jatkuva valppaus tarkastelemalla itseään ja ajatuksiaan. Barsanufius ja Johannes painottavat erityisesti oman tahdon tukahduttamista, minkä kautta munkki täyttää Jumalan tahdon eikä toimi oman itsekkään halunsa mukaan. Tutkimukseni perusteella argumentoin, että munkki tarvitsee mielen hallitsemiseksi erottelukykyä, tietoisuutta, valppautta ja kurinalaisuutta. Oman harjoittelun lisäksi munkki tarvitsee henkisen isän ja lopulta Jumalan avun tavoitteen onnistumiseksi. Päädyn johtopäätelmiin, joissa totean, että erämaaisät painottavat rukousta harjoituksena mielen hallintaan. Täydellisyyden tila on kokonaisvaltainen kirkas jumalaksi korotettu tila. Täydellinen on suorastaan yli-ihminen, joka hallitsee mielensä ja on vapaa halusta ja kiusauksista.

Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, miten 18–25-vuotiaat korkeakouluopiskelijat ovat ylläpitäneet ja vahvistaneet elämän merkityksellisyyden kokemustaan COVID-19-kriisin aikana 2020–2021. Lähestyin merkityksellisyyden käsitettä Frank Martelan ja Michael Stegerin (2016) kolmiosaisen teorian avulla, jossa merkityksellisyys on jaettu kolmeen eri kategoriaan: johdonmukaisuus (coherence), tarkoitus (purpose) ja merkitys (significance). Merkityksellisyyden käsite on melko abstrakti, minkä vuoksi lähestyin sitä myös ilon ja toivon lähteiden sekä hyvinvoinnin ja voimavarojen kautta. Korona-aika oli elämää mullistava kriisi, jolloin merkityksellisyyden kokemus ja siihen kietoutuvat hyvinvoinnin, ilon sekä toivon teemat olivat koetuksella. Tämän vuoksi on mielekästä tutkia sitä, miten merkityksellisyyttä on ylläpidetty ja vahvistettu kriisiaikana. Merkityksellisyyden lähteitä tutkimalla voidaan löytää tärkeitä yksilön merkityksellisyyden kokemusta ja hyvinvointia tukevia tekijöitä. Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisella aineistonkeruumetodilla e-lomakkeella tehdyn haastattelun kautta. Aineisto koostui yhteensä 40 vastaajasta. Analysoin vastaukset teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti käymällä vastaukset ensin läpi aineistolähtöisesti ja sen jälkeen peilaamalla niitä teoriaan (Martela & Steger, 2016). Tuloksista välittyi kuva siitä, että korona-aika oli ollut monelle vastaajista haastavaa ja kuormittavaa aikaa. Tulokset osoittivat kuitenkin sen, että kriisiajasta huolimatta vastaajat olivat löytäneet monia merkityksellisyyttä ylläpitäviä ja vahvistavia asioita. Tärkeimpinä näistä nousivat esiin kuulumisen tunne ja rutiineista kumpuava johdonmukaisuuden tunne. Läheiset ihmissuhteet kannattelivat merkityksellisyyden tunnetta merkittävästi kriisin keskellä. Siitä huolimatta, että opiskelu kuormitti monia vastaajista, opinnot olivat silti erittäin tärkeä johdonmukaisuuden tuoja ja merkityksellisyyden lähde korona-aikana.

Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, miten 18–25-vuotiaat korkeakouluopiskelijat ovat ylläpitäneet ja vahvistaneet elämän merkityksellisyyden kokemustaan COVID-19-kriisin aikana 2020–2021. Lähestyin merkityksellisyyden käsitettä Frank Martelan ja Michael Stegerin (2016) kolmiosaisen teorian avulla, jossa merkityksellisyys on jaettu kolmeen eri kategoriaan: johdonmukaisuus (coherence), tarkoitus (purpose) ja merkitys (significance). Merkityksellisyyden käsite on melko abstrakti, minkä vuoksi lähestyin sitä myös ilon ja toivon lähteiden sekä hyvinvoinnin ja voimavarojen kautta. Korona-aika oli elämää mullistava kriisi, jolloin merkityksellisyyden kokemus ja siihen kietoutuvat hyvinvoinnin, ilon sekä toivon teemat olivat koetuksella. Tämän vuoksi on mielekästä tutkia sitä, miten merkityksellisyyttä on ylläpidetty ja vahvistettu kriisiaikana. Merkityksellisyyden lähteitä tutkimalla voidaan löytää tärkeitä yksilön merkityksellisyyden kokemusta ja hyvinvointia tukevia tekijöitä. Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisella aineistonkeruumetodilla e-lomakkeella tehdyn haastattelun kautta. Aineisto koostui yhteensä 40 vastaajasta. Analysoin vastaukset teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti käymällä vastaukset ensin läpi aineistolähtöisesti ja sen jälkeen peilaamalla niitä teoriaan (Martela & Steger, 2016). Tuloksista välittyi kuva siitä, että korona-aika oli ollut monelle vastaajista haastavaa ja kuormittavaa aikaa. Tulokset osoittivat kuitenkin sen, että kriisiajasta huolimatta vastaajat olivat löytäneet monia merkityksellisyyttä ylläpitäviä ja vahvistavia asioita. Tärkeimpinä näistä nousivat esiin kuulumisen tunne ja rutiineista kumpuava johdonmukaisuuden tunne. Läheiset ihmissuhteet kannattelivat merkityksellisyyden tunnetta merkittävästi kriisin keskellä. Siitä huolimatta, että opiskelu kuormitti monia vastaajista, opinnot olivat silti erittäin tärkeä johdonmukaisuuden tuoja ja merkityksellisyyden lähde korona-aikana.

Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, miten 18–25-vuotiaat korkeakouluopiskelijat ovat ylläpitäneet ja vahvistaneet elämän merkityksellisyyden kokemustaan COVID-19-kriisin aikana 2020–2021. Lähestyin merkityksellisyyden käsitettä Frank Martelan ja Michael Stegerin (2016) kolmiosaisen teorian avulla, jossa merkityksellisyys on jaettu kolmeen eri kategoriaan: johdonmukaisuus (coherence), tarkoitus (purpose) ja merkitys (significance). Merkityksellisyyden käsite on melko abstrakti, minkä vuoksi lähestyin sitä myös ilon ja toivon lähteiden sekä hyvinvoinnin ja voimavarojen kautta. Korona-aika oli elämää mullistava kriisi, jolloin merkityksellisyyden kokemus ja siihen kietoutuvat hyvinvoinnin, ilon sekä toivon teemat olivat koetuksella. Tämän vuoksi on mielekästä tutkia sitä, miten merkityksellisyyttä on ylläpidetty ja vahvistettu kriisiaikana. Merkityksellisyyden lähteitä tutkimalla voidaan löytää tärkeitä yksilön merkityksellisyyden kokemusta ja hyvinvointia tukevia tekijöitä. Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisella aineistonkeruumetodilla e-lomakkeella tehdyn haastattelun kautta. Aineisto koostui yhteensä 40 vastaajasta. Analysoin vastaukset teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti käymällä vastaukset ensin läpi aineistolähtöisesti ja sen jälkeen peilaamalla niitä teoriaan (Martela & Steger, 2016). Tuloksista välittyi kuva siitä, että korona-aika oli ollut monelle vastaajista haastavaa ja kuormittavaa aikaa. Tulokset osoittivat kuitenkin sen, että kriisiajasta huolimatta vastaajat olivat löytäneet monia merkityksellisyyttä ylläpitäviä ja vahvistavia asioita. Tärkeimpinä näistä nousivat esiin kuulumisen tunne ja rutiineista kumpuava johdonmukaisuuden tunne. Läheiset ihmissuhteet kannattelivat merkityksellisyyden tunnetta merkittävästi kriisin keskellä. Siitä huolimatta, että opiskelu kuormitti monia vastaajista, opinnot olivat silti erittäin tärkeä johdonmukaisuuden tuoja ja merkityksellisyyden lähde korona-aikana.

Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, miten 18–25-vuotiaat korkeakouluopiskelijat ovat ylläpitäneet ja vahvistaneet elämän merkityksellisyyden kokemustaan COVID-19-kriisin aikana 2020–2021. Lähestyin merkityksellisyyden käsitettä Frank Martelan ja Michael Stegerin (2016) kolmiosaisen teorian avulla, jossa merkityksellisyys on jaettu kolmeen eri kategoriaan: johdonmukaisuus (coherence), tarkoitus (purpose) ja merkitys (significance). Merkityksellisyyden käsite on melko abstrakti, minkä vuoksi lähestyin sitä myös ilon ja toivon lähteiden sekä hyvinvoinnin ja voimavarojen kautta. Korona-aika oli elämää mullistava kriisi, jolloin merkityksellisyyden kokemus ja siihen kietoutuvat hyvinvoinnin, ilon sekä toivon teemat olivat koetuksella. Tämän vuoksi on mielekästä tutkia sitä, miten merkityksellisyyttä on ylläpidetty ja vahvistettu kriisiaikana. Merkityksellisyyden lähteitä tutkimalla voidaan löytää tärkeitä yksilön merkityksellisyyden kokemusta ja hyvinvointia tukevia tekijöitä. Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisella aineistonkeruumetodilla e-lomakkeella tehdyn haastattelun kautta. Aineisto koostui yhteensä 40 vastaajasta. Analysoin vastaukset teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti käymällä vastaukset ensin läpi aineistolähtöisesti ja sen jälkeen peilaamalla niitä teoriaan (Martela & Steger, 2016). Tuloksista välittyi kuva siitä, että korona-aika oli ollut monelle vastaajista haastavaa ja kuormittavaa aikaa. Tulokset osoittivat kuitenkin sen, että kriisiajasta huolimatta vastaajat olivat löytäneet monia merkityksellisyyttä ylläpitäviä ja vahvistavia asioita. Tärkeimpinä näistä nousivat esiin kuulumisen tunne ja rutiineista kumpuava johdonmukaisuuden tunne. Läheiset ihmissuhteet kannattelivat merkityksellisyyden tunnetta merkittävästi kriisin keskellä. Siitä huolimatta, että opiskelu kuormitti monia vastaajista, opinnot olivat silti erittäin tärkeä johdonmukaisuuden tuoja ja merkityksellisyyden lähde korona-aikana.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka suomalaiset stand up -koomikot käyttävät uskontoa huumorin välineenä. Tutkimusongelma tarkentuu kolmella tutkimuskysymyksellä: millaiseen asemaan uskonto asettuu koomikoiden puheissa? Millaisia valtasuhteita ilmenee uskontoa koskettavissa vitseissä? Haastavatko vai vahvistavatko koomikot valtasuhteita? Tutkielmani aineisto muodostuu suomalaisesta televisiosarjasta Stand up! Sarjan jaksoissa esiintyy tuotantokaudesta riippuen neljästä kuuteen eri stand up -koomikkoa. Kokonaisuudessaan aineistossa esiintyy 22 eri koomikkoa ja litteroituja kohtauksia on 42. Tutkielma pohjautuu sosiaalisen konstruktionismin käsitykselle, jossa kielenkäyttö nähdään tapana rakentaa ja jäsentää sosiaalista maailmaa. Käytän metodologisena menetelmänä Norman Faircloughin kriittistä diskurssianalyysiä. Kriittinen diskurssianalyysi mahdollistaa valtasuhteiden syvemmän tarkastelun sekä auttaa hahmottamaan, millaiseen asemaan uskonto asettuu stand up -koomikoiden puheissa. Teoreettinen viitekehys rakentuu diskursiivisen uskontotieteen ja yleisen huumorin tutkimuksen pohjalta. Diskursiivisessa uskontotieteessä tutkitaan, kuinka uskontoa koskettavia merkityksiä rakennetaan, muokataan ja tuotetaan kielenkäytön avulla. Lisäksi ollaan kiinnostuneita siitä, millaisia valta-asemia merkityksenannoilla luodaan. Hyödynnän huumorintutkimuksesta kolmea klassikkoteoriaa: ylemmyysteoriaa, huojennusteoriaa ja yhteensopimattomuusteoriaa. Näiden teorioiden kautta tarkastellaan, millä tavoin koomikoiden vitseissä huumori rakentuu. Aineistosta muodostuu kolme päädiskurssia: kulttuurinen diskurssi, itseironinen diskurssi ja yhteiskunnallinen diskurssi. Kulttuurinen diskurssi muodostuu kahdesta aladiskurssista, jotka ovat arkipäiväistävä diskurssi sekä traditiodiskurssi. Yhteiskunnallinen diskurssi puolestaan rakentuu poliittisesta diskurssista, stereotypioita hyväksyvästä diskurssista ja stereotypioita kyseenalaistavasta diskurssista. Itseironisella diskurssilla ei ole aladiskursseja. Kyseiset diskurssit kuvastavat sitä, millaisia merkityksiä uskonto saa stand up -komiikassa. Kulttuurisen diskurssin alla olevat vitsit käsittelevät uskontoa sen kulttuurisen merkityksen pohjalta. Uskonnosta puhutaan arkipäiväiseen sävyyn, ja sitä verrataan osaksi jokapäiväistä elämää. Itseironisessa diskurssissa uskonto asettuu kulttuurisen ja yhteiskunnallisen diskurssien väliin. Uskontoa käytetään koomikkoon itseensä kohdistuvan ironisen vitsailun välineenä. Yhteiskunnallisessa diskurssissa uskonto sitoutuu laajempiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Kaikissa diskursseissa uskontoa käytetään niin hahmottamisen välineenä kuin suoraan huumorin kohteena. Huumorin työkaluina käytetään yhteensopimattomuutta ja erilaisia valta-asetelmia. Kokonaisuutena aineiston vitsien perusteella ilmenee, että suomalainen stand up -komiikka heijastelee kristinuskon vahvaa hegemonista asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa.