Browsing by Issue Date

Tutkin yliluonnollisia kokemuksia kokeneiden käsityksiä yliluonnollisesta. Tutkimuskysymykseni ovat ensiksi, kuinka tutkittavat käsittävät yliluonnollisen ja toiseksi, millaisia merkityksiä yliluonnollinen saa siihen keskittyvissä Facebook-yhteisöissä ja haastateltavien kertomuksissa yhteisöllisyyden kautta. Aineisto koostuu kolmen ihmisen teemahaastatteluista sekä yliluonnollista käsittelevän Facebook-ryhmän, Yliluonnollista! (K18), etnografisesta havainnoinnista. Analysoin aineistoni käyttäen fenomenografista analyysimenetelmää. Tutkittavat ymmärsivät yliluonnollisen itselleen luonnollisena, arkielämään kuuluvana. Samalla he kuitenkin hyväksyivät yliluonnolliseen liittyvän selittämisen vaikeutta. Käsitykseen yliluonnollisesta sisältyi myös yliluonnollisen kohtaaminen. Tutkittavat kohtasivat esimerkiksi kuolleita läheisiään, henkioppaita ja muita yliluonnollisia olentoja sekä kokivat voimakasta läsnäolon tunnetta. Yliluonnollinen kuului myös tutkittavien käsityksiin elämästä ja kuolemasta. Tutkittavat eivät pelänneet kuolemaa, sillä he kokivat, ettei elämä pääty siihen. Yliluonnollinen koettiin myös todella merkitykselliseksi asiaksi elämässä. Tutkittavien omaan käsitykseen yliluonnollisesta vaikuttivat ensisijaisesti omat kokemukset. Yliluonnolliseen liittyy myös sosiaalisia ulottuvuuksia. Facebook-ryhmä asettaa oman määritelmänsä yliluonnolliselle. Facebook-ryhmässä koettiin ryhmän tarjoavan vertaistukea, mutta siellä esiintyi myös ilmauksia vähättelyn kokemuksista. Tutkittavat kokivat yhteiskunnan normien vaikuttavan siihen, että yliluonnollisesta kertominen muille ihmisille on haastavaa. Tästä syystä he jakoivat kokemuksiaan mieluiten luotettaville perheenjäsenille ja ystäville.

Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, kuinka romaanista Ruumiin ikävä kirjoitetuissa kirja-arvosteluissa näkyi vuoden 1930 moraalinen ja seksuaalimoraalinen ilmapiiri. Tämän yhteiskunnallisen ilmapiirin muodostumiseen oli keskeisesti vaikuttanut Suomen evankelisluterilainen kirkko, joka toimi kansankirkon asemassa, sekä vuosisatoja vanha kristillinen traditio, jonka juuret juontavat Raamattuun ja alkukristillisyyteen saakka. Tutkielman aineistona toimi kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista kerätyt kirja-arvostelut, jotka koskivat Iris Uurron romaania Ruumiin ikävä. Romaani ilmestyi loppuvuodesta 1930. Aineisto rajautui käsittelemään kirja-arvosteluita, jotka olivat ilmestyneet elokuun 1930 ja joulukuun 1931 välillä. Tutkielma on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on temaattinen sisällönanalyysi. Analyysi on tehty keräämällä aineistossa toistuvat aiheet yhteen ja tuottamalla niistä muodostuvien teemojen perusteella sisällönanalyysi. Tein analyysia peilaamalla aineistoa sen ajallista kontekstia vasten. Tutkielman konteksti on vuoden 1930 sisältämä moraalinen ja seksuaalimoraalinen ilmapiiri. Aineiston perusteella muodostuneet keskeiset teemat tutkielmassa ovat romaanin Ruumiin ikävä sisältämät aiheet, arvosteluiden suhtautuminen kirjailijaan ja arvostelijat itse. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että Ruumiin ikävä -romaanin vastaanotto oli kaksijakoista läpi aineiston. Arvosteluissa suhtauduttiin romaaniin joko kritisoimalla sen moraalittomana tai syntisenä nähtyä sisältöä tai kehumalla romaanin poikkeuksellisuutta ja siinä esiin nostettuja uusia näkökulmia. Arvosteluissa esitetyt näkemykset vahvistivat yhteiskunnan moraalisia ja seksuaalimoraalisia käsityksiä, joiden alaisina arvostelijat elivät. Kriittiset arviot vahvistivat ilmapiirin olemassaoloa korostamalla romaanin ja kirjailijan moraalittomuutta, myönteiset arviot puolestaan korostamalla romaanin poikkeuksellisuutta vallitsevassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteiskunnan moraalinen ja seksuaalimoraalinen ilmapiiri oli arvosteluiden taustalla toistuvasti läsnä läpi aineiston, riippumatta arvostelijan näkökulmasta.

Tämä tutkielma tarkastelee yhdysvaltalaisia Ms. Marvel -sarjakuvia ja -televisiosarjaa. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, millaisia muslimeihin liittyviä representaatioita tutkimuksen aineisto pyrkii kuvaamaan. Tutkimuksen keskiössä ovat representaation, uskonnollisen tapakulttuurin, sukupuolen, seksuaalisuuden, toiseuden, sekä identiteetin teemat. Tutkielma edustaa kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta. Sen aineistona toimivat vuosina 2014–2019 julkaistut Ms. Marvel -sarjakuvat, sekä vuonna 2022 julkaistu Ms. Marvel -televisiosarja. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analyysia ohjaavana teoreettisena käsitteenä toimii representaation eli uudelleen esittämisen käsite. Tehdyn analyysin perusteella, aineistossa esiintyvät muslimirepresentaatiot ilmenevät kolmen teeman kautta. Muslimeja representoidaan aineistossa suhteessa islamiin liittyviin sääntöihin ja uskonnolliseen auktoriteettiin, sukupuolen ja seksuaalisuuden teemoihin, sekä muslimien kokeman toiseuden kautta.

Tämä uskontotieteen maisterintutkielma tarkastelee Diablo-tietokonepelin (1996) paholaishahmon representaatiota sekä sen nivoutumista camp-estetiikkaan ja sekularisaatioon. Tutkielman päätutkimuskysymys on: millä tavoin camp-estetiikka ilmenee Diablo-pelin paholaishahmon representaatiossa, ja miten se on kytköksissä sekularisaatioon? Tutkielman aineisto koostuu sekä keskiaikateemaisen Diablo-toimintaroolipelin kuvakaappauksista ja pelin tapahtumista, että pelin kosmologiaa, miljöötä ja juonta tarkentavasta taustakertomuksesta ja siihen kuuluvasta visuaalisuudesta. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin keinoin, ja tutkielmassa hyödynnetään yleisemmän sisällönanalyysin lisäksi peli-immanenttia lähestymistapaa korostavaa sisällönanalyysia. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sekularisaatioteoria ja teoriaan liittyvät Christopher Partridgen käsitykset uudelleenlumoutumisesta ja okkulttuurista sekä Stig Hjarvardin näkemykset uskonnon mediatisaatiosta ja banaalista uskonnosta, minkä lisäksi tutkielman keskiössä on myös Susan Sontagin camp-käsite. Tutkielmassa todetaan, että Diablo-pelin paholaishahmon representaatiossa on havaittavissa camp-estetiikkaan kytkeytyviä liioittelun ja ylettömyyden, kaksoismerkityksen, vakavuuden ylittämisen ja koomisuuden sekä ajallisen etäisyyden piirteitä. Paholaishahmon camp-henkinen representaatio voidaan tulkita myös sekularisaation ilmentymänä: esimerkiksi uskontoviitteiden luova ja lennokas käyttö representaatiossa heijastelee yhtäältä maallistumista, mutta toisaalta taas uudelleenlumoutumista. Lisäksi viihteellisen populaarikulttuurin kontekstissa esitetty paholaisen representaatio on mahdollista yhdistää uskontokritiikkiin.

Tässä maisterintutkielmassa selvitetään katsomusaineiden eli uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opettajien näkemyksiä ateismiin liittyen ja tarkastellaan opettajien oman vakaumuksen mahdollisia vaikutuksia heidän näkemyksiinsä. Aiheesta ei ole tehty aikaisempaa tutkimusta ainakaan Suomessa, jonka vuoksi työ toimii kartoittavana tutkimuksena. Tarkoituksena on etsiä uusia näkökulmia ja nostaa esiin aineistosta löytyviä teemoja. Toivoisin tutkielman toimivan ponnahduslautana laajemmalle tutkimukselle aiheesta. Työ on toteutettu kyselytutkimuksena, jossa vastaajille esitettiin kymmenen ateismiin liittyvää väitettä. Vastaajat vastasivat jokaiseen väitteeseen ensin valmiiden vaihtoehtojen avulla, jonka jälkeen he perustelivat vastauksiaan avoimeen vastauskenttään. Tutkimukseen osallistui 49 katsomusaineiden opettajaa. Tutkimuksen analyysissa menetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysia ja teemoittelua, jonka lisäksi vastauksia esitetään graafisten kuvioiden avulla. Jokainen väite ja niihin annetut vastaukset analysoidaan erikseen niin, että ensin katsotaan suljettujen vastausten perusteella yleistä mielikuvaa väitteestä. Tämän jälkeen tarkastellaan vastaajien vakaumuksia ja avoimia vastauksia. Avoimista vastauksista etsitään yhteisiä teemoja. Huomiota kiinnitetään myös vastaajien vakaumusten mahdollisiin vaikutuksiin vastauksissa. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että tutkimukseen osallistuneet katsomusaineen opettajat pitävät ateismia yhtenä vakaumuksena muiden joukossa, eivätkä pidä sitä erityisen äärimmäisenä tai jyrkkänä. Vastaajien vakaumuksella on pientä vaikutusta siihen, ovatko he väitteen kanssa samaa vai eri mieltä. Avoimissa vastauksissa vakaumuksen perusteella ei yleisesti löydy mitään selkeitä teemoja.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Reddit-keskustelupalstan kommentteja liittyen muslimiyhteisössä tapahtuvaan hengelliseen väkivaltaan ja sitä, muuttavatko aineiston pohjalta muodostetut teemat ymmärrystä hengellisestä väkivallasta, jonka tutkimus ja määritelmät ovat syntyneet pääosin kristillisissä konteksteissa. Teemojen tarkoituksena on valottaa tutkimuskysymysten kannalta merkityksellisiä asioita. Tutkimusaineisto koostuu Reddit-keskustelupalstalta talvella 2022-2023 kerätystä 30 kommenttista, joissa muslimi tai entinen muslimi kirjoittaa hengellisen väkivallan kokemuksistaan. Aineistoa kuvataan ja järjestellään Braunin ja Clarken (2006) mukaisen temaattisen analyysimenetelmän avulla. Aiempi kirjallisuus, eli se mitä hengellisestä väkivallasta jo tiedetään, ohjaa tutkimusprosessia. Aiempi kirjallisuus hengellisestä väkivallasta auttaa aineiston tulkinnassa. Analyysimenetelmän avulla aineistosta muodostettiin kolme hengellisen väkivallan kokemukseen liittyvää teemaa. Teemat ovat ”vanhemmat hengellisen väkivallan tekijöinä”, ”islam kontrolloimisen oikeuttajana” ja ”hengellisen väkivallan syvät vaikutukset”. Teemojen perusteella kommenttien kirjoittajien kokemus hengellisestä väkivallasta islamissa on hyvin samankaltaista kuin mitä aiemmassa tutkimuksessa on tullut ilmi. Esimerkiksi hengellisen väkivallan seuraukset ovat hyvin samankaltaisia riippumatta uskonnollisesta kontekstista. Tässä aineistossa kuitenkin jotkin hengellisen väkivallan ulottuvuudet korostuivat enemmän kuin miten niitä on aiemmassa kirjallisuudessa käsitelty. Aiemmissa tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi enemmän institutionaaliseen hengelliseen väkivaltaan ja vähemmän on kiinnitetty huomiota esimerkiksi vanhempien tekemään hengelliseen väkivaltaan. Hengellisellä väkivallalla on merkittävät seuraukset, ja jo pelkästään tästä syystä, tutkimus hengellisestä väkivallasta on tärkeää.

Terry Pratchett (1948-2015) oli yksi Englannin tunnetuimmista kirjailijoista. Maailmalla erityisen tunnettu on Discworld-sarja (suom. Kiekkomaailma), joka käsittää yli 40 romaania sekä liudan muita lyhyempiä teoksia. Pratchett on tunnettu humanistina ja satiirikkona ja on pitkän uransa aikana julkaissut kirjallisia tuotoksiaan aina scifistä fantasiaan. Pratchettin työt ovat usein hyvin kantaaottavia ja yhteiskuntakriittisiä, niiden aiheet ja teemat ovat vaivatta rinnastettavissa kirjojen kirjoitusajan ilmapiiriin ja yhteiskunnalliseen diskurssiin. Tutkielman tavoite on selvittää, kuinka autenttinen usko rakentuu Discworldissa niin uskonnon, kulttuurin, kuin ammatti-identiteetinkin kautta. Erityistarkastelun kohteena ovat vartioston komentaja Sam Vimes, noitien de facto johtaja Esmerelda Weatherwax, Ankh-Morporkin kaupunkivaltion laillinen kuningas Carrot, ammattirikollinen Moist von Lipwig sekä kuoleman henkilöitymä Death. Apuvälineenä käytän Erving Goffmanin teatterivertausta, jossa yhteiskunta vertautuu näyttämön (stage), kulissien (backstage) ja yksityiselämän (offstage) kautta yleisöön ja esiintyjiin. Jaan löydökseni temaattisen analyysin avulla eri teemoihin, joiden kautta määrittelen autenttisuuden rakentumisen: • Doing it for others • Lies both big and small • Remaining Analyysissä peilaan autenttisen toiminnan eettistä ulottuvuutta Charles Taylorin kolmen “mielipahan” (englanniksi malaise) kautta. Vaikka autenttinen käytös on vaikeaa määritellä ulkoisin keinoin, sen puute on helposti tunnistettavissa. Autenttisuus kumpuaa itsevarmuudesta, joka syntyy suurelta osin siitä, että on sinut itsensä kanssa. Tämä on tutkielmani ytimessä: on liki mahdotonta olla autenttinen toimija, mikäli ei tunne itseään ja paikkaansa maailmassa. Tutkielmani sijoittuu osaksi keskustelua, jonka keskiössä on uusmodernin fantasiakirjallisuuden asenteet järjestäytynyttä uskontoa kohtaan. Tämä on joskus ilmaistu ytimekkäästi, joskin hieman kieli poskessa, “kirkko paha, lohikäärmeet hyvä”.

Tässä tutkielmassa tutkitaan lukion ensimmäisen luokan islamin opiskelijoiden tietoja kristinuskosta ja asenteita tätä uskontoa kohtaan sekä uskontolukutaitoa. Tutkimus suoritettiin lukuvuonna 2022–2023 kahden helsinkiläisen lukion islamin ensimmäisellä kurssilla UE1 Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä sekä kurssin alussa että lopussa. Kyselyyn vastasi koulussa 1 kurssin alussa 26 ja kurssin lopussa 14 opiskelijaa. Koulussa 2 tutkimukseen osallistui kurssin alussa 31 ja kurssin lopussa 30 opiskelijaa. Tutkimus oli tarkoitus suorittaa myös kahdessa etäopetusryhmässä Vantaalla, mutta vastauksia tuli niin vähän, että nämä ryhmät jouduttiin jättämään tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa selvitetään, miten uskontolukutaito kehittyy kurssin käymisen myötä ja tapahtuuko tiedoissa ja asenteissa muutoksia. Tutkimus suoritettiin kyselylomakkeen avulla. Tietoja selvitettiin kymmenellä monivalinta- ja yhdellä avokysymyksellä. Asenteiden tutkimisessa menetelmänä on laadullinen asennetutkimus. Vastaajia pyydettiin kommentoimaan yhdeksää lauseväittämää, esimerkiksi Arvostan kristinuskoa. Avovastaukset luokiteltiin ryhmiin samaa mieltä, osittain samaa mieltä, ei osaa sanoa, eri mieltä ja epäselvä vastaus tai väärinymmärretty kysymys sekä mielipiteiden perustelujen mukaan alaryhmiin. Tämän jaottelun avulla on mahdollista tutkia myös numeerisesti muutosta asenteissa ja uskontolukutaidossa. Tutkimuksessa selvitetään myös kahden taustamuuttujan vaikutusta: onko opiskelijan uskonnollisuudella tai sillä, mistä hän on saanut tietoa kristinuskosta, vaikutusta tietoihin ja asenteisiin? Opiskelijoiden tiedot kristinuskosta vaihtelivat paljon vastaajien kesken. Parhaiten vastaajat tiesivät, että Jeesus on kristinuskossa Jumalan Poika ja että Neitsyt Maria synnytti hänet. Vastaajien tiedot lisääntyivät kurssin myötä koulussa 1. Koulussa 2 opiskelijoiden tiedot nousivat joissakin kysymyksissä ja laskivat toisissa kysymyksissä ja tulosten keskiarvo laski. Tilannetekijät, tunnin myöhäinen ajankohta ja meneillään oleva paasto, saattoivat vaikuttaa tulosten laskuun. Opiskelijan oma uskonnollisuus ei vaikuttanut tietoihin kristinuskosta. Monet testissä hyvin menestyneet opiskelijat ilmoittivat saaneensa kristinuskosta tietoa mediasta. Opiskelijat suhtautuvat kristinuskoon pääosin positiivisesti, huomattavasti positiivisemmin kuin suomalaiset islamiin tutkimusten mukaan. Valtaosa vastaajista arvostaa kristinuskoa, on mielellään kristittyjen ystävä ja pitää tärkeänä tulla toimeen eri uskontojen edustajien kanssa. Suurin osa opiskelijoista pitää kuitenkin muslimien moraalia korkeampana kuin kristityillä, sillä heidän mielestään muslimit ovat sitoutuneempia uskontoonsa. Osa opiskelijoista oli uskontolukutaitoisia, esimerkiksi havaitsi väitelauseissa olevat väärät yleistykset, osa teki vääriä yleistyksiä uskonnon perusteella. Hyvin negatiivisia asenteita oli vain parissa vastauksessa. Koulun 1 opiskelijat suhtautuivat kristinuskoon keskimäärin positiivisemmin kuin koulun 2 opiskelijat. Negatiiviset asenteet vähenivät joissakin kysymyksissä ja lisääntyivät toisissa. Kokonaisuudessaan asenteissa ja uskontolukutaidossa ei tapahtunut suuria muutoksia kurssin suorittamisen myötä. Tosin valtaosa opiskelijoista oli hyvin suvaitsevaisia jo kurssin alussa, joten suurta muutosta ei ollut odotettavissa. Opiskelijan uskonnollisuudella ei ollut vaikutusta asenteisiin. Niillä vastaajilla, jotka ilmoittivat saaneensa tietoa kristinuskosta myös koraanikoulusta, vanhemmiltaan tai “tarkkailemalla suomalaisia”, esiintyi keskimääräistä enemmän negatiivisia asenteita. Uskontolukutaidon kehityksestä ja eikä muslimien asenteista kristinuskoa kohtaan ei ole tehty Suomessa paljon tutkimusta, joten tämä tutkimus tuo uutta tietoa vähän tutkitusta aihepiiristä.

Tässä tutkielmassa selvitetään, millainen on kenialaisen anglikaaniteologi John Samuel Mbitin käsitys afrikkalaisesta eskatologiasta. Päälähteenä käytetään Mbitin teosta New Testament Eschatology in an African Background. Tutkielman metodina käytetään systemaattista analyysia. John Mbiti on yksi afrikkalaisen teologian ja filosofian suurista nimistä ja hänen tuotantonsa yhtenä keskeisenä tekijänä pidetään hänen esitystään afrikkalaisesta aikakäsityksestä. Afrikkalaisessa aikakäsityksessä tulevaisuus on käytännössä olematon. Mbitin mukaan tämä asettaa eskatologialle haasteen, mikäli eskatologia on vain futuurinen. Mbitin mukaan yksi suuri ongelma eskatologian opetukselle Afrikassa on Uuden testamentin materialistinen kieli. Sen kirjaimellinen tulkinta yhdessä afrikkalaisen aikakäsityksen kanssa tekee eskatologiasta käsittämätöntä afrikkalaisille kristityille. Mbitin mielestä sakramentit, kaste ja ehtoollinen, tarjoaisivat tähän ratkaisun. Kasteessa ja ehtoollisessa Uuden testamentin materialistinen kieli saa symbolisen merkityksen, mutta materia on kuitenkin läsnä preesensissä tarjoten kristitylle sekä lohdutuksen, että osallisuuden eskatologiseen todellisuuteen jo tässä ja nyt. Sakramentit antavat kristitylle mahdollisuuden elää jo nyt, ei vielä -elämää; elää tässä ajassa ja olla osa eskatologista todellisuutta. Sakramentit ennakoivat lopun täyttymystä, jossa ylösnousemuksessa ihmisestä tulee osa Kristuksen täytetyttä. Sakramenttien kautta ihmiset voivat elää jo nyt ajan rajoitteiden ulkopuolella. Mbiti onnistuu rakentamaan afrikkalaisen eskatologian, joka on irrallaan alueellisista aikakäsityksistä. Samalla Mbiti sitoo teologiansa niin afrikkalaiseen kuin eurooppalaiseen ontologiaan. Mbitin eskatologia ei kuitenkaan ole sillä tavalla afrikkalainen, että se ammentaisi vain afrikkalaisuudesta, vaan se on varsin tiukasti kiinni kristillisessä traditiossa. Mbitin eskatologia onnistuu kuitenkin sitomaan afrikkalaisen teologian läntiseen kristilliseen perinteeseen.

Tutkielma käsittelee opin Kirkon välttämättömyydestä pelastukselle kehitystä Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen (1962–1965) asiakirjoissa. Opin kehitystä tarkastellaan verraten kirkolliskokouksen aiheesta lausumia seikkoja sellaisiin aiempiin katolisen kirkon oppilausumiin, joita voidaan pitää kirkon virallisena opin julistuksena. Keskeinen tutkimuskysymys on, voidaanko äkkiseltään tarkasteltuna suurehkolta vaikuttava muutos katolisen kirkon suhtautumisessa oman näkyvän rakenteensa ulkopuolisiin pelastusväyliin nähdä loogisena opinkehityksenä 200-luvulta lähtien esiintyvälle kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta -oppilausumalle. Toisin sanoen kysymyksenä on, voidaanko tästä silminnähden huomattavasta muutoksesta huolimatta johdonmukaisesti väittää, että opin ydin on pysynyt samana eikä sanan varsinaisessa mielessä muuttunut? Tutkielman aineisto koostuu Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen konstituutiosta Lumen Gentium, dekreeteistä Ad Gentes ja Unitatis Redintegratio sekä julistuksesta Nostra Aetate, jotka jokainen omasta kulmastaan ottavat kantaa Kirkon ulkopuoliseen pelastukseen. Menetelmänä on poimia jokaisesta dokumentista vain aiheeseen liittyvät kohdat ja jäsennellä ne loogiseksi kokonaisuudeksi, jotta muodostuisi käsitys siitä, mitä kirkolliskokous aiheesta sanoi. Tätä verrataan aiempaan katoliseen opetukseen, ja lopuksi pohditaan kirjallisuuteen tukeutuen, onko Vatikaani II mahdollista yhteensovittaa sen kanssa tutkimuskysymyksen tarkoittamalla tavalla. Tutkimustuloksena ilmenee, että on vaikeaa uskottavasti selittää jotain niin valtaisaa pelastusopillista siirtymää kuin Vatikaani II:ssa Kirkon ulkopuolisen pelastuksen suhteen tapahtui, pelkäksi opin kehitykseksi vailla opin ytimen muutosta. Huolimatta Kirkon sinänsä merkittävän monipuolisesta opetuksesta jo ennen Vatikaanin II kirkolliskokousta sekä erinäisistä historiallis-kulttuurisista tekijöistä, jotka auttavat ymmärtämään kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta -oppilausuman jyrkkyyttä, sen konkreettista sanamuotoa on hankala selittää pois. Tutkielma päätyy ratkaisuehdotuksenaan esittämään kysymyksen, olisiko mahdollista luoda toimiva katolinen systeemi, jossa Kirkko voisi tunnustaa erehtyneensä historiallisissa oppilausumissaan.