Browsing by study line "Education"

Tämän tutkielman aihe on transsukupuoliset muslimit. Se käsittelee transsukupuolisten muslimiaktivistien kerrontaa yhdysvaltalaisen Transfaith -järjestön sivuilla. Tarkastelen transsukupuolisten muslimien kohtaamaa syrjintää ja selviytymistä. Tutkimuksessa kysyn, millainen kuva Transfaith -järjestön sivuilla transsukupuolisten muslimiaktivistien kerronnasta muodostuu transsukupuolisuudesta sekä millaiset raamit länsimaalainen kulttuuri, muslimi- ja sateenkaariyhteisö asettavat transsukupuolisille muslimeille. Tärkeiksi keskeisiksi käsitteiksi nousevat sosiaalinen ja biologinen sukupuoli sekä transsukupuolisuus ja kolmas sukupuoli. Näiden kautta kuvaan sukupuolen moninaisuutta ja sitä, miten sukupuolisuus on ymmärretty. Kuvaan myös islamin ja muslimiyhteisön käsitystä transsukupuolisuudesta historian saatossa. Hyödynnän feministifilosofi Judith Butlerin teoriaa sukupuolisuudesta ja vallankäytöstä, mikä auttaa ymmärtämään transsukupuolisten muslimien sukupuoli-identiteettiä ja yhteiskunnan dominanssia. Aineistonani toimii yhdysvaltalaisen voittoa tavoittelemattoman Transfaith -järjestön internetsivuilla olevat artikkelit, uutiset ja muu yleinen informaatio. Käytössäni on 22 tekstiaineistoa, joissa 17 muslimiaktivistia kertoo omasta transsukupuolisuudestaan ja muslimi-identiteetistään. Aktivistit ovat taustoiltaan erilaisia ja he antavat monipuolisen kuvan transsukupuolisen muslimin todellisuudesta. Hyödynnän kriittistä diskurssianalyysiä, joka metodina mahdollistaa yhteiskunnallisten ongelmakohtien tarkastelun ja yhteiskuntakritiikin. Näin huomio kiinnittyy aineistossa ilmenneisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja valta-asetelmiin. Metodi auttaa purkamaan aineiston kautta rakentuvaa kuvaa transsukupuolisten muslimien kohtaamasta länsimaalaisesta yhteiskunnasta ja heidän identiteetistään. Tutkielmassa nousee pinnalle se, että transsukupuolisten muslimien elämä ei ole helppoa yhteiskunnallisen ja yhteisöllisen vaikenemisen ja torjunnan takia. He kokevat ristiriitaisuutta muslimi- ja sateenkaariyhteisöissä. Samalla vaikka he kohtaavat trans- ja islamofobiaa, he haluavat kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyiksi tasa-arvoisina yhteiskunnan ja yhteisön jäseninä. Muslimiyhteisön torjunta voi aiheuttaa transsukupuoliselle kipua ja siksi osa heistä kertoo kokeneensa hankaluutta sukupuoli- ja uskontoidentiteetin yhteensovittamisessa. Merkittävä osa transsukupuolisista ei koe, että transsukupuolisuus on erillinen sukupuoli. Tavallisesti he haluavat tulla määritellyiksi sosiaalisen sukupuolensa kautta binaarin sukupuolijaottelun tavoin.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia pappien myötätuntokokemuksia seurakunnan työyhteisössä ja sitä, miten myötätunto heidän mielestään vaikuttaa heihin ja työyhteisöön. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla. Aineisto koostuu kahdeksasta Etelä-Suomen keskisuuressa tai suuressa seurakunnassa toimivan papin haastatteluista. Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Teoriatausta koostuu useista suomalaisista ja kansainvälisistä myötätuntoon liittyvistä tutkimuksista. Tiivistelmä Referat Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia pappien myötätuntokokemuksia seurakunnan työyhteisössä ja sitä, miten myötätunto heidän mielestään vaikuttaa heihin ja työyhteisöön. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla. Aineisto koostuu kahdeksasta Etelä-Suomen keskisuuressa tai suuressa seurakunnassa toimivan papin haastatteluista. Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Teoriatausta koostuu useista suomalaisista ja kansainvälisistä myötätuntoon liittyvistä tutkimuksista. Aiemmissa tutkimuksissa myötätunto määritellään prosessiksi, jossa toisen tunne, tilanne tai kärsimys huomataan, siihen samaistutaan ja halutaan toimia toisen tilanteen parantamiseksi. Tämän tutkimuksen vastaajien mielestä myötätuntoa on empatia, inhimillisyys, myötäinto, emotionaalinen tuki sekä jakaminen ja konkreettinen apu. Empatia on tunneyhteyttä, halua toimia toisen parhaaksi. Emotionaalinen tuki koostuu sanallisesta ja sanattomasta tuesta. Jakaminen on kokemusten, tietojen, tunteen, tilanteen, tai neuvojen jakamista ja konkreettinen apu esimerkiksi työnjakoa. Myötätuntokokemukset muodostivat tässä tutkimuksessa neljä luokkaa: vuorovaikutus, emotionaalinen tuki, konkreettinen apu ja myötäinto, joka tarkoittaa toisen innostukseen ja iloon vastaamista. Myötätunnon vaikutuksia vastaajiin ovat työhyvinvoinnin lisääntyminen, yhteyden ja yhteenkuuluvuuden tunne, emotionaalinen tuki ja kokonaisvaltainen kohdatuksi tuleminen. Työyhteisöön myötätunto vaikutti vastaajien mielestä lisäten yleistä luottamusta, luoden hyvää ja lämmintä ilmapiiriä, vahvistaen resilienssiä eli joustavuutta tai kestokykyä, yhdistäen ihmisiä ja antamalla vapautta, myötäintoa ja halua kehittää työtä. Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa ja ne vahvistavat myötätunnon ja sen vaikutuksen. Tulosten samankaltaisuus muiden tutkimusten kanssa vahvistaa myös myötätunnon universaalina ilmiönä ihmisyhteisöissä. Myötätunnolla on merkittäviä vaikutuksia sekä työntekijään että työyhteisöön. Se on merkittävä ilmiö työhyvinvoinnin, uudistumisen ja innovatiivisuuden kannalta ja vaikuttaa jaksamiseen, voimaantumiseen ja yhteiseen innostukseen. Esimiehen vaikutus myötätunnon esiintymiseen työyhteisössä koettiin suureksi.

Tutkielma tarkastelee uskonnon representaatioita XConfessions-pornosivustolla ja pyrkii löytämään syitä sille, miksi uskonto tuodaan osaksi pornoa. Tutkielman tavoitteena on laajentaa uskonnon ja elokuvan tutkimuksen näkökulmia pornon tutkimukseen, sillä aiempaa tutkimusta aiheesta ei ole ja porno on huomattavan suurine katsojamäärineen yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti merkittävä ilmiö. Yksitoista noin 20 minuutin mittaista pornoelokuvaa ja 47 kirjallista seksifantasiaa käsittävä aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Analysoitava aineisto on valikoitunut primääriaineistosta sen perusteella, että siinä representoidaan konventionaalisia eli perinteisiä institutionaalisia uskontoja tai kansanomaisia uskonnon muotoja. Aineistosta tehdyt päätelmät perustuvat representaatioteorioihin, joiden mukaan representaatioilla on esittäviä, edustavia ja tuottavia tarkoituksia ja merkityksiä, jolloin representaatioiden perusteella voidaan päätellä jotakin niitä tuottavan kulttuurin arvostuksista ja merkityksenannoista. Analyysin apuna toimii myös pornoon akateemisessa tutkimuksessa leimallisesti liitetty transgression eli rajanylityksen tematiikka, jonka mukaan pornon kiihottavuus perustuu erilaisten stereotyyppisten vastinparien esittelylle ja törmäyttämiselle. Rajanvetojen ja niiden ylittämisen perusteella voidaan myös tehdä päätelmiä kulttuurisessa kontekstissa vallitsevista rajoista. Aineistossa representoidaan uskontoa negatiivisessa, positiivisessa sekä neutraalissa valossa. Uskontoa representoidaan negatiivisessa valossa ja hyvin stereotyyppisesti, jos representoidun uskonnon piirissä seksuaalisuus on stereotyyppisesti tabu ja rajoitusten kohde. Negatiivisesti aineistossa representoidaan kristinuskoa, islamia sekä aaveisiin ja henkiin uskomista. Jos taas uskonnon puolelta tulevien rajoitteiden määrä on vähäinen, uskonto representoidaan positiivisesti tai neutraalisti, painottaen elettyä kokemusta ja yksilöllistä näkemystä uskonnosta. Tällä tavoin representoidaan pakanuuden muotoja ja erilaisia Intian uskonnoista länsimaihin omaksuttuja käytänteitä, kuten mindfulnessia ja tantraa. Löydöksiä selittää Teemu Tairan uskonnon notkistumisen konsepti. Uskonnon notkistuessa länsimaiset ihmiset erottautuvat perinteisistä uskonnollisista instituutioista, niihin kuulumisesta ja niiden oppeihin uskomisesta. Tämä ilmenee aineistossa kielteisenä asenteena ja pilkantekona kristinuskoa ja islamia kohtaan. Suhde uskontoon ei kuitenkaan ole välinpitämätön, vaan uskontoa ollaan valmiita käyttämään osana omaa elämää hyvinkin joustavasti, kuten harjoittamalla hyvin vapaasti määriteltyä mindfulnessia tai pakanuutta. Tällöin uskonto ei ilmenekään enää perinteisillä, ulkoapäin määritellyillä tavoilla ja perinteisissä yhteyksissä, vaan irrottautuu kiinnikkeistään ja päätyy luontevaksi osaksi esimerkiksi pornon representoimaa seksuaalisuutta.

Tässä tutkielmassa tarkastelen Hilary Putnamin uskonnonfilosofista ajattelua sekä hänen pragmaattisen pluralisminsa tarjoamia näkökulmia uskonnonfilosofiaan. Tämän taustoittamiseksi tarkastelen laajalti realismin ongelmaa yleisesti filosofisena kysymyksenä sekä tarkemmin uskonnonfilosofian kontekstissa. Lisäksi perehdyn Putnamin realismia koskevaan ajatteluun. Totean, että Putnamin uskonnonfilosofinen ajattelu suhtautuu kriittisesti reduktiivisiin uskonnollisen realismin muotoihin, kuten myös evidentialistiseen käsitykseen uskonnollisista uskomuksista todellisuutta koskevina hypoteeseina. Putnam esittää vahvasti Ludwig Wittgensteinin ajatteluun perustuvan käsityksen uskonnollisesta kielestä, joka nivoutuu pragmatistiseen inhimillisiä käytäntöjä korostavaan realismiin. Esitän, että Putnamille päätös käyttää uskonnollista kieltä ei perustu tieteelliseen evidenssiin, vaan on luonteeltaan käytännöllistä sitoutumista elämänmuotoon. Lopuksi esitän, että Putnamin ajattelu tarjoaa luonteeltaan suvaitsevaisen lähtökohdan uskonnonfilosofiaan, joka tunnustaa erilaisten todellisuuskäsitysten olemassaolon, eikä sitouta filosofista tarkasteltua vain erilaisten käsitysten totuudellisuuden selvittämiseen. Esitän Putnamin tarjoamaa lähestymistapaa pehmeäksi evidentialismiksi, jossa tieteellisen evidenssin lisäksi hyväksytään evidenssiksi myös käytännöllinen ”elämän laboratoriossa” saavutettu evidenssi. Lisäksi tarkastelen muun muassa Putnamin ajattelun tarjoamia näkökulmia ateistiselle uskonnonfilosofialle ”vakavana ateismina”.

Nykypakanuus on kasvattanut suosiotaan länsimaissa, myös Suomessa aina 90- luvulta alkaen. Pakanuus näyttäytyy useimmille nykypakanoille myös ryhmäidentiteettinä, jolloin sosiaaliset ilmiöt kuten sosiaalinen vertailu ja sosiaalinen identiteetti ovat asioita, joita on mahdollista tutkia uskontotieteen alla. Etenkin sosiaalista identiteettiä on suomalaisen pakanakentän sisällä jo tutkittu, mutta sitä vastoin identiteettiautenttisuutta ei. Identiteettiautenttisuudella tarkoitetaan tämän tutkimuksen kontekstissa sosiaalista vertailua liittyen oman pakanaidentiteetin autenttisuuteen. Oma tutkimukseni keskittyy näin ollen tutkimaan sitä, miten autenttinen pakanaidentiteetti rakentuu suomalaisten nykypakanoiden puheessa. Autenttisuus on käsite, jota yleensä käytetään kuvaamaan kaikkea aitoa, todenmukaista ja alkuperäistä, ja näin ollen sitä usein käytetään käsitteenä, jolla omaa ryhmä- tai henkilökohtaista identiteettiä rakennetaan, perustellaan tai oikeutetaan. Kansainvälisessä pakanuutta ja pakanaidentiteettiä koskevassa tutkimuksessa on osoitettu, että eri maiden pakanayhteisöissä autenttisuus näyttäytyy tietynlaisena sosiaalista sisäryhmää määrittävänä kriteerinä. Tämä ilmeni siten, että osa pakanaidentiteettiä kantavista henkilöistä määritteli tietyt pakanuuteen liitettävät piirteet ja ideaalit, joita autenttisten pakanoiden sisäryhmä edustaa ja sosiaalisen vertailun kautta rajasi osan pakanayhteisöstä sosiaaliseksi ulkoryhmäksi, vähemmän autenttisiksi pakanoiksi. Oman tutkimukseni pääasiallinen tarkoitus on selvittää, esiintyykö tämänkaltaista autenttisuuteen perustuvaa sosiaalista vertailua myös Suomessa ja jos esiintyy, mitä ideaaleja autenttiseen pakanuuteen liitetään. Autenttisuuteen liitettyjä piirteitä olivat aiemmassa tutkimuksessa esimerkiksi traditionaalisuus, epäkaupallisuus sekä pinnallisuudesta ja populaarikulttuurin tekemistä pakanuuden tulkinnoista irrottautuminen. Koska aihetta ei ole aiemmin suomalaisessa kontekstissa tutkittu, maisterintutkielmani antaa yleistason katsauksen siihen, miten autenttinen pakanaidentiteetti rakentuu suomalaisten nykypakanoiden puheessa ja vertailee, miten se suhteutuu aikaisempaan tutkimukseen. Tutkimukseni aineisto koostuu kahdestatoista laadullisen asennetutkimuksen metodein toteutetusta haastattelusta. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynsin autenttisuuden käsitettä sekä sosiaalisen identiteetin teorian käsitteistöä. Tutkimusotetta voidaan pitää teoriaohjaavana, sillä teoreettinen viitekehys eli autenttisuus ja aikaisemman tutkimuksen havainnot ohjaavat analyysin kulkua vahvasti. Tutkielmani tulosten valossa voidaan katsoa, ettei suomalaisessa pakanayhteisössä esiintyvä autenttisuuskeskustelu näyttäydy ainakaan oman aineistoni valossa yhtä merkittävänä sosiaalisen vertailun välineenä, kuin vertailukohtana käyttämässäni aiemmassa tutkimuksessa. Verrattuna aikaisempaan tutkimukseen hajonta siinä, oliko autenttisuus merkittävä sosiaalisen vertailun kriteeri, oli suurempaa. Haastattelemani pakanat esittivät joitakin autenttisuusväitteitä ja jotkut haastatteluissa esiin nousseet piirteet, kuten pakanuuden representaatiot sosiaalisessa mediassa tai populaarikulttuurista inspiraation hakeminen omaan harjoitukseen näyttäytyivät kokonaisuutena aihepiireinä, joihin liittyi sosiaalista vertailua identiteettiautenttisuuden perusteella. Verrattuna aiemman tutkimuksen havaintoihin haastattelemieni pakanoiden puheessa korostuivat kuitenkin autenttisuuden sijaan myös vastakkaiset ilmiöt, kuten pakanuuden epädogmaattinen luonne ja itsemäärittelyoikeus, ja niihin vedoten haastateltavat myös vastustivat sosiaalista vertailua liittyen autenttisuuteen. Tutkimukseni antaa yleisellä tasolla katsauksen siihen, millaista keskustelua aiheesta suomalaisessa kontekstissa esiintyy, mutta jatkotutkimukselle, joka keskittyisi tutkimaan aihetta jonkun rajatun yhteisön, esimerkiksi traditionaalisten wiccojen kontekstissa, voisi olla paikkansa.

Tässä tutkielmassa tutkin käytettyjä tavaroita koskevia ajattelutapojen muutoksia. Vaikka käsittelen tutkielmassani käytettyjen hyödykkeiden historiaa jopa 1600-luvulta, on tutkimukseni pääkohde siinä, miten käytettyjä hyödykkeitä koskevat ajatusmallit ovat muuttuneet 1900-luvun alun jälkeen. 1900-luvulla maailma muuttui enemmän ja nopeammin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Sillä oli myös vaikutus ihmisten tapaan kuluttaa. Käytettyjä tavaroita on kierrätetty niin kauan kuin tavaroita on ollut. Aikojen saatossa käytetyn tavaran kierrätystä on toteutettu niin perheen sisällä kuin myös vieraille ihmisille. Käytetyn tavaran myyntiä on toteutettu sekä ammattimaisesti välikäsien kautta että suoraan kuluttajalta toiselle. Käytettyä tavaraa on myyty, sitä on myös annettu lahjaksi ja avuksi. Syitä käytetyn tavaran ostamiselle, myymiselle ja kierrättämisellä on monia. Käytettyjen tavaroiden markkinat ovat olleet aina monimuotoisia eikä niistä voi tehdä yleistyksiä. Se on kuitenkin varmaa, että käytetyt hyödykkeet ovat koskeneet niin rikkaita kuin köyhiäkin. Vaikka käytettyjä tavaroita on kierrätetty aina, on ajatusmallit niitä kohtaan muuttuneet aikojen saatossa.

Tutkimus käsittelee vanhoillislestadiolaisen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) ja sen amerikkalaisen sisarliikkeen Laestadian Lutheran Churchin tapaa harjoittaa lähetystyötä. Lähetystyön tarkastelussa käytetään viitekehyksenä kahta Länsi-Afrikan maata; Togoa ja Ghanaa. Tutkimustehtävänä oli selvittää, minkälaista kuvaa vanhoillislestadiolaiset lehdet Päivämies sekä Siionin Lähetyslehti haluavat antaa Togossa ja Ghanassa tehdystä lähetystyöstä, mitä se kertoo SRK:n ja LLC:n lähetystyökäsityksestä ja kuinka SRK:n lähetystyökäsitys vertautuu Suomen Lähetysseuran (SLS) lähetystyökäsitykseen. Vertailussa hyödynnän David Boschin lähetyshistorian paradigmoja. Tutkimuksessa myös arvioidaan SRK:n Länsi-Afrikan lähetystyöhön kohdistunutta kritiikkiä. Tutkimuksen aineistona käytettiin vanhoillislestadiolaisia Päivämies ja Siionin Lähetyslehti -lehdistä niitä vuodesta 1995 vuoteen 2021 julkaisuja, jotka käsittelevät Togoa tai Ghanaa. Lehtien sisältö on jaettu temaattisesti taloudellista tukea, uskon samankaltaisuutta, kulttuurieroja, lähetystyötä ja kielenkäyttöä käsitteleviin osioihin. Lehtien sisällön lisäksi tutkimuksen kokonaiskuvan muodostamisessa on käytetty apuna togolaisen vanhoillislestadiolaisen kontaktihenkilön Nicolas Koffi Dehin omia havaintoja. Vanhoillislestadiolaisuuden Afrikan lähetystyön kritiikkiä käsittelevä materiaali on kerätty Omat Polut ja Uusi Suomi -sivustojen blogikirjoituksista. SLS:n lähetystyönkäsitys on saatu heidän vuonna 2015 julkaisemastaan teologisesta asiakirjasta Elämään ja oikeudenmukaisuuteen: Suomen Lähetysseuran toiminnan teologinen perusta ja yhteistyön periaatteet. Tutkimuksessa selvisi, että Päivämies ja Siionin Lähetyslehti kuvaavat Togon ja Ghanan lähetystyötä onnistuneena hankkeena vakiinnuttaa vanhoillislestadiolaisuutta Länsi-Afrikkaan. Lehdissä painottuu paikallisten halukkuus ja innokkuus uskoa juuri SRK:n ja LLC:n opettamalla tavalla. Kulttuurisia eroja korostetaan silloin, kun ne ovat uskon edistämisen kannalta positiivisia ja sivuutetaan, jos ne ovat ongelmallisia. Suurimpana haasteena lähetystyölle lehdet ilmoittavat olevan varojen puutteet sekä paikallisten matala elintaso, jotka ovat toimivan infrastruktuurin rakentamisen esteenä. Artikkeleiden yhtenä tarkoituksena on paitsi lähetystyön etenemisen raportointi myös taloudellisen tuen kerääminen SRK:n lähetystyölle. SRK:n ja LLC:n lähetystyö edustaa valistuksen modernia paradigmaa, jossa uskonto pyritään siirtämään toiseen kulttuurin mahdollisimman tarkasti kulttuuriset eroavaisuudet sivuuttaen. Vanhoillislestadiolaisuuden eksklusiivinen seurakuntakäsitys vahvistaa SRK:n ja LLC:n halukkuutta säilyttää uskonnon harjoittamistapa mahdollisimman samanlaisena kaikkialla maailmassa. SLS puolestaan edustaa postmodernia ekumeenista paradigmaa, jossa lähetystyössä pyritään huomioimaan ja hyväksymään kulttuurisen kontekstin vaikutukset uskon ymmärtämiseen. Uskonnon harjoittamiseen, ymmärtämiseen ja opillisiin korostuksiin liittyvät eroavaisuudet nähdään haasteen sijasta mahdollisuutena laajentaa yhteistä ymmärrystä uskosta.

Tutkielmassa tavoitteeni on tutkia aborttioikeuksiin liittyvän tapausesimerkin Dobbs vastaan Jackson Women’s Health Organization kautta uskonnon ja oikeudellisen päätöksenteon suhdetta Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa. Käytän tutkielmassa uuden retoriikan viitekehyksen alle sijoittuvaa retorista analyysimallia. Analyysia ohjaava tutkimuskysymykseni on ”Miten uskonnollisuus näkyy tapauksen Dobbs suullisen kuulemisen ja päätösdokumentin retoriikassa ja argumentoinnin tavoissa”. Retorinen analyysi jakautuu kolmeen vaiheeseen, historiallis-yhteiskunnallista kontekstia ja aineistossa esiintyviä puhujia valottavaan kehystykseen, eksplisiittisiä argumentteja tarkastelevaan argumentoinnin lähilukuun ja aineistosta johdettuja käsitteellisiä linssejä eli tapoja tulkita sosiaalista todellisuutta esittelevään retoriikan aukilukuun. Esittelen argumentoinnin lähiluvussa esiin nousseet eksplisiittiset argumentit aineistossa uskonnollisuuteen liittyvien toistuvien teemojen mukaisesti. Retoriikan aukiluvun vaiheessa olen johtanut argumentoinnin lähiluvun perusteella kolmet käsitteelliset linssit: sikiön elämän suojelua, naisen asemaa, sekä uskonnollisuudesta erottautumista korostavat käsitteelliset linssit. Tulosteni perusteella uskonnollisuus ja toisaalta siitä erottautuminen näkyvät monin tavoin tapauksessa Dobbs. Uskonnollisuus retoriikassa ja argumentoinnin tavoissa ei ole sidottua vain yhteen uskonnolliseen ryhmään tai sen opetuksiin abortista. Uskonnollisuudesta ei puhuta tapauksen käsittelyssä eksplisiittisesti kuin kerran, vaan sen sijaan käytetään käsitteitä kuten arvot ja intressit. Uskonnon ja oikeudellisen päätöksenteon suhde Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa on kompleksinen ja helpompi todeta määrällisessä äänestyskäyttäytymisen tutkimuksessa kuin laadullisessa retorisessa tutkimuksessa. Argumenttien ja retoristen valintojen on haastavaa osoittaa olevan yksiselitteisesti uskonnollisia, sillä korkeimmassa oikeudessa käytettävä kieli ei ole tyypillisesti eksplisiittisesti uskonnollista. Tulkintoja on kuitenkin mahdollista tehdä tämän tapauksen osalta tuntemalla abortti uskonnollisena kysymyksenä ja niiden kautta tehdä uskonnon ja oikeudellisen päätöksenteon suhde moninaisuudessaan näkyväksi.