Browsing by discipline "Käytännöllinen teologia"

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Paavalin seurakunnan toimia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamiseksi Turvallisempi seurakunta -projektin myötä. Projekti on pastori Minna Kumpukallion palvelumuotoilukoulutuksen päätehtävä. Tutkimustehtävänäni on selvittää, kuinka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tuntemat, nettikyselyn vastauksista ilmenevät syrjimiskokemukset, pelot ja toiveet kirkkoa kohtaan huomioitiin projektissa. Tutkimukseni aineisto koostuu pastori Minna Kumpukallion palvelumuotoilukoulutuksen dokumenteista, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tehdyn nettikyselyn vastauksista, Paavalin seurakunnassa henkilökuntaa kouluttaneideiden asiantuntijoiden materiaaleista, kahden henkilökunnan jäsenen oppimispäiväkirjoista, omista havainnoivista muistiinpanoistani sekä Kari Kanalan haastattelusta. Aineisto käsiteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni tuloksena voidaan todeta, että Paavalin seurakunnassa on tehty useita vähemmistöjen asemaa tukevia toimenpiteitä. Henkilökuntaa on perehdytetty asiantuntijoiden toimesta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen, sekä kohtaamaan vähemmistön edustajia seurakuntakontekstissa. Paavalin seurakunta on ilmoittanut tarjoavansa turvallisemman tilan tapahtumiinsa osallistujille sekä tarjoavansa tilojaan seksuaali - ja sukupuolivähemmistöjen käyttöön. Osa Paavalin seurakunnan papeista on ilmoittanut vihkivänsä samaa sukupuolta olevia pareja. Henkilökunta on sitoutettu puuttumaan syrjivään käytökseen välittömästi ja ottamaan huomioon esimerkiksi puhekielessään vähemmistöt

Siionin virsillä on herännäisyydessä keskeinen asema. Körttiläisen uskonelämän harjoittamiseen kuuluvat seurat, joissa veisatut Siionin virret ja lyhyet puheet vuorottelevat. Siionin virsissä on sanottu kaikuvan ”herännäisyyden sydänäänet”. Virsikokoelmalla on pitkä historia. 1700-luvun puolivälin Tukholman herrnhutilaisten laulukirjan suomensi Elias Lagus vuonna 1790. Tätä ja muita käytössä olleita laulukokoelmia yhdistelemällä, perusteellisen teologisen tarkastelun suoritettuaan, Wilhelmi Malmivaara julkaisi ensimmäisen varsinaisen Siionin virret – kokoelman vuonna 1893. Toinen kokonaisuudistus toteutettiin Jaakko Haavion johdolla ja tämä, nykyisin käytössä oleva, kokoelma otettiin käyttöön vuonna 1972. Nyt on siis tultu kolmanteen kokonaisuudistukseen. Tutkimuksessani selvitän meneillään olevan Siionin virsien uudistamisen perusteita käyttäen aineistona liikkeen omaa julkaisua, Hengellistä Kuukauslehteä. Vuoden 2008 alusta maaliskuuhun 2017 ulottuvan ajanjakson aikana ilmestyneistä Siionin virsien uudistamista koskevista artikkeleista selvitän, miten uudistus toteutetaan, minkälaisia teologisia painotuksia uudistusperusteista ilmenee ja mitkä ovat sävelmistön uudistamisen tärkeimmät periaatteet. Tutkimukseni on menetelmältään laadullinen, aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Virsiuudistus toteutettiin järjestelmällisen toimintasuunnitelman mukaisena. Herännäisyyden palvelujärjestön, Herättäjä-yhdistys ry:n, musiikkitoimikunta toimi uudistuksen vireille panijana. Työhön osallistui tehtävään nimetty Siionin virsien uudistustoimikunta (SVUT), sen teksti- ja sävelmäjaostot, virsirunoilijat sekä palauteryhmä. Uusissa Siionin virsissä toivotaan korostettavan sielunhoidollisuutta, kristityn ja Kristuksen välistä suoraa yhteyttä sekä ensimmäisen uskonkappaleen aihepiirejä, kuten luomisen teologiaa. Moralistisesta, toisia tuomitsevasta, asenteesta virsissä pyritään pääsemään eroon. Ihmisen ajalliset tehtävät ja lähimmäisistä huolehtiminen saisivat virsissä tulla kirkkaammin näkyviin. Sävelmistön osalta ensisijaisina pidetään liikkeen omasta perinteestä kumpuavia kansantoisintoja, joille luonteenomaista ovat polveilevat, koristesävelin kaunistetut, sävelkulut.

Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin Hietaniemen hautausmaan yhdellä alueella, Taiteilijainmäellä (kortteli V21A), sijaitsevia hautamuistomerkkejä. Taiteilijainmäki sai alkunsa vuonna 1943, jolloin kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallela haudattiin rinteeseen rakennettuun hautakammioon. Alueelle haudatuille suomalaistaiteilijoille on pystytetty 50 hautamuistomerkkiä. Hautamuistomerkkien osalta alue on tullut valmiiksi 2010-luvulla. Tutkimuksen pääkysymys on, mitä Taiteilijainmäen hautamuistomerkit kertovat. Pääkysymys jaetaan kolmeen osakysymykseen. Mitä hautamuistomerkit kertovat haudatuista henkilöistä? Mitä hautamuistomerkkien symboliikka merkitsee? Miten hautamuistomerkit suhteutuvat aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen? Tutkimusaineisto muodostuu eri aineistotyypeistä. Hautausmaalla olevat hautamuistomerkit on tallennettu valokuvin, jotka on liitetty tutkimukseen. Arkistolähteiden ja tutkimuskirjallisuuden lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu haastatteluja, joiden teemana on ollut yksittäinen hautamuistomerkki. Tutkimuksessa käytetään laadullista tutkimusmenetelmää. Hautamuistomerkit kertovat haudattujen elämäntyöstä, luonteesta ja harrastuksista. Joissakin taustakertomus on niin henkilökohtainen, ettei sitä voi päätellä muistomerkkiä tarkastelemalla. Yhdessä muotokuvallisessa muistomerkissä vainajan kuvaamisen tapa poikkeaa entisestä hiekkapuhalletun kuvan myötä. Yhteen on kasvokuvan lisäksi liitetty ratsastajapatsas, joka on harvinainen hautausmaakontekstissa. Haudattuihin liittyvät henkilökohtaiset asiat suuntaavat kertoman muistoihin ja taaksepäin. Kristinuskon keskeinen symboli, risti, esiintyy hautakivissä kahdessa muodossa. Latinalainen tyhjä risti on neljässä ja krusifiksi yhdessä hautakivessä. Yksi hautamonumentti on T-ristin muotoinen. Kristilliset symbolit suuntaavat kertoman eteenpäin, ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivoon. Tutkimuksen perusteella on mahdoton päätellä tutkittujen symbolien yleistä esiintyvyyttä hautausmailla Taiteilijainmäen kuriositeettiluonteen vuoksi. Neljässä veistoksellisessa ja yhdessä monumentaalisessa hautamuistomerkissä pohditaan kuolemaa ja sen väistämättömyyttä. Ne eivät anna vastausta. Niiden kertoma suuntautuu taaksepäin, sillä niistä puuttuu kristillisten symbolien sisältämä toivo. Suurin osa Taiteilijainmäen hautamuistomerkeistä pohjautuu aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen. Klassisia ja niihin perustuvia hautakiviä on lähes puolet, veistoksellisia muistomerkkejä on reilu kolmannes ja monumentaalisia vajaa viidennes. Alueella voi seurata suomalaisten kuvanveistäjien taidetta 1930-luvulta 2010-luvulle. Uusklassisen suunnan suurten sileäksi hiottujen kivien päälle on asetettu abstrakteja metallisia veistoksia. 2010-luvulla on uutta nykytaiteen mukaisen abstraktin metallisen veistoksen asettaminen suoraan maahan ilman näkyvää jalustaa, mistä esimerkkinä on veistos nimeltä Sateenvarjo.

Tällä tutkimuksella selvitetään murrosiän ja uskonnollisuuden kokemuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten kokemuksia murrosiästä ja sen merkityksestä uskonnollisuudelle. Tutkimuksessa käsitellään erityisesti niitä kokemuksia ja haasteita, joilla on vaikutusta nuorten uskonnollisuuteen. Keskeistä on myös tyttöjen ja poikien väliset erot kaikkien kokemuksien osalta. Tutkimuksella arvioidaan niitä tekijöitä, joilla nuorten uskonnollisuuteen on vaikutusta. Tutkimus on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus ja sen tuloksia tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Tutkimukseen osallistui yhdeksäsluokkalaisia Helsingin alueen viideltätoista yläkoululta ja kyselyyn vastasi yhteensä 250 oppilasta. Vastaajajoukko käsitti 10 % koko Suomen yhdeksäsluokkalaisista. Tilastollisilla menetelmillä vastataan neljään tutkimuskysymykseen: 1) Miten murrosikä koetaan?, 2) Miten uskonnollisuus koetaan?, 3) Miten sukupuoli selittää vastauksia? ja 4) Mitkä tekijät vaikuttavat murrosikäisten uskonnollisuuteen? Tutkimustulokset osoittivat, että murrosikäiset kokivat oman murrosikänsä sopivaksi ja eivät nähneet sen olleen heillä liian hankala. Vastaajat myös kokivat oman murrosikänsä olleen nuorten yleistä murrosikää helpompia. Tämä osoittaa, että vastaajajoukon murrosikä tuntui olleen heistä helppo. Murrosiässä ei pääosin koettu suuria elämänmuutoksia tai haasteita. Murrosiän suurimpia ongelmia olivat stressi ja yksinäisyys, joita vastaajat kokivat eniten. Näitäkin kokemuksia nuorilla oli suhteellisen vähän, mutta niiden osalta lisätutkimukselle olisi varmasti tulevaisuudessa tarvetta. Uskontoon vastaajat suhtautuivat neutraalisti ja sen nähtiin olevan osa suomalaista yhteiskuntaa. Omaa uskonnollista vakaumusta pystyi vastaajien mielestä näyttämään muille vapaasti muille. Kirkkoon kuuluminen oli vastaajille tärkeää ja tämä osoittaa aiempien tutkimusten kanssa yhteneväisyyttä. Aikuistumisleirit olivat vaikuttaneet nuorten uskonnollisuuteen kohtalaisesti ja tutkimustuloksista selvisi, että leirien vaikutus korreloi uskonnollisuuden vahvistumisen kanssa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että murrosiän uskonnollisuudelle merkityksellisempiä tekijöitä ovat sosiaaliset tekijät. Perhe, ystävät ja uskonnollinen yhteisö vahvistavat selkeästi murrosikäisten uskonnollisuutta. Uskonnollista kasvatusta saaneet ovat myös murrosiässä selvästi uskonnollisimpia. Myös koulun katsomusopetus koetaan omaa uskoa vahvistavaksi tekijäksi. Aikuistumisleirit ovat nuorille positiivisia kokemuksia, joiden uskonnollinen merkitys korostuu erityisesti uskonnollisilla ja hengellisillä nuorilla. Murrosiän kokemuksilla ei havaittu olevan merkitystä uskonnollisuuteen ja uskonnollisuuteen eivät vaikuttaneet erilaiset negatiiviset tilanteet elämässä. Uskonnollisuuteen negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä ei tutkimuksessa noussut juurikaan esille. Murrosikä ei suurimmaksi osaksi vaikuttanut uskonnollisuuteen. Jos vaikutusta kuitenkin havaittiin, oli se lähes aina positiivista.

Tutkimustehtäväni oli tutkia Kristillistä Taideseuraa kristillisen taiteen määrittelijänä. Tutkimuskysymyksiäni olivat kristillisen taiteen määrittely Kristillisen Taideseuran mukaan, kristillisen taiteen tehtävät sekä näkemykset kirkkotaiteesta Kristillisen Taideseuran mukaan sekä Kristillisen Taideseuran näkemys omasta paikastaan ja tehtävästään yhteiskunnassa. Primäärisenä tutkimusmateriaalina oli Kristillisen Taideseuran julkaisema Ars Magna -lehti, ja tutkittava janjakso käsitti vuodet 1976-1990. Tutkin aineistoa hyödyntäen sisällönanalyysia ja soveltaen myös diskurssianalyysin ja retorisen analyysin metodeja. Löysin tutkimusaineistosta kristilliseen taiteeseen liittyviä diskursseja, kuten totuudellisuus, raaamatullisuus, ymmärrettävyys, julistavuus, taiteilijan kristillisyys sekä taiteen laadukkuus.Kristilliselle taiteelle asetettiin tehtäviä liittyen Jumalan suhteeseen ihmiseen ja toisaalta ihmisen lähimmäissuhteeseen, toisiin ihmisiin. Lisäksi kristillisen taiteen odotettiin puhuttelevan, herättävän tunteita ja välittävän arvoja. Sen toivottiin välittävän todellisuuden koko kuvan, toisinsanoen paradoksaalisenkin kuvan maailmasta jumallisen ja inhimillisen, hyvän ja pahan, maallisen ja taivaallisen leikkauspisteenä. Taiteen julistavuudesta vs. autonomiasta oli aineistossa moniäänistä keskustelua. Kirkkotaiteesta puhui eniten Kristillisen Taideseuran silloinen puheenjohtaja Tauno Sarantola. Hän painotti erityisesti kirkkoihin sijoitettavaan taiteeseen liittyen sitä, että kirkkotaiteen on oltava esittävää, perustellen Kristuksenkin ihmiseksi tulolla ja sillä, että ”Kristus ei ole abstraktio”: Kristillinen Taideseura oli löytänyt oman tehtäväkenttänsä kristillisen taiteen edistäjänä ja sitä kautta seurakuntien ja muidenkin ihmisten elämän rikastuttajana.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen ikääntyneiden ajatuksia omaan elämänkulkuun, ikääntymiseen ja uskonnollisuuteen liittyen. Tutkimuksen tavoitteena on löytää vastauksia siihen, mitkä asiat ikääntyneille ovat merkityksellisiä, millaisista asioista syntyy heidän elämänsä mieli, ja millaiset asiat tätä elämän mieltä horjuttavat. Haluan ymmärtää, kuinka mennyt elämä on vaikuttanut tämän päivän kokemiseen, ja mikä merkitys ikääntymisen elämään tuomilla muutoksilla on heidän elämäänsä, osallistumiseensa, ja elämän mielen kokemukseen. Tutkimuksen taustamateriaalina on Lauttasaaren seurakunnan vuonna 1996 tekemä kyselytutkimusaineisto, josta ilmenee, kuinka vähän ikääntyneet seurakunnan toimintaan osallistuvat. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja aineisto on koottu teemahaastatteluin. Varsinainen tutkimusaineisto koostuu kuuden vuonna 1921 syntyneen, haastatteluhetkellä 77-vuotiaan, lauttasaarelaisnaisen haastatteluista syntyneestä litteroidusta haastatteluaineistosta. Teoreettisena viitekehyksenäni on vanhuusteoriat, erityisesti osallisuuden ja merkityksellisen ikääntymisen näkökulma huomioiden. Aineistoa olen lähestynyt sisällönanalyysin keinoin, lähinnä aineistolähtöisesti. Menetelmä soveltuu hyvin valmiiden tekstien tarkastelutavaksi. Naisten haastatteluista nousee esiin viisi teemaa. Nämä ovat heidän elämänkulkunsa ja koetun elämänlaadun kannalta merkittäviä, ja ovat luomassa heidän elämäänsä myös tarpeellisuuden ja tarkoituksen tunnetta, sekä toivoa. Nämä teemat ovat terveys ja toimintakyky, uskonnollisuus, muistot, ihmissuhteet ja vapaus. Naiset kokevat, että heidän elämällään on tarkoitus ja merkitys, ja että heidän elämänsä on monella tapaa hyvää. Aineistosta nousee kuitenkin selkeästi esiin ikääntyneen tarve vuoropuheluun ja kohtaamiseen. Heillä on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Ikääntyneet elävät suurelta osin yksin, ja kaipaavat vuorovaikutukseen. Pohdin, miten kirkko voisi olla vahvistamassa elämän mielekkyyden kokemista ikääntyneiden elämässä. Sielunhoidon ytimessä on ihmisen kuuleminen ja läsnäolo. Olisiko seurakunnalla diakoniatyössä ja sielunhoidossa mahdollisuutta olla ikääntyville jäsenilleen läsnä, kuulla seurakuntalaisiaan ja nähdä heidät. Ikääntyneiden kanssa käytävissä keskusteluissa voisi antaa mahdollisuuden turvallisesti kohdata ja käsitellä elämäntapahtumia ja menetyksiä, lähestyvää kuolemaa. Kirkolla voisi olla merkittäväkin rooli ikääntyneen ihmisen kokemus- ja merkitysmaailmassa. Ja ennen kaikkea, kirkon tulisi nähdä se rooli tärkeänä.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, toteutuuko ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen internetlähetystyössä. Tarkoituksena oli selvittää, millaista internetlähetystyö on ja kuinka internetin kautta tehtävässä lähetystyössä voidaan toteuttaa lähetystyön periaatetta ihmisen auttamista julistustyön lisäksi. Tarkastelu keskittyi siihen, kuinka ihminen voidaan kohdata kokonaisvaltaisesti eli fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja hengellisesti internetin välityk-sellä. Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus. Aineiston keruun menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineistona oli kahdeksan inter-netlähetystyötä tekevän työntekijän haastattelut. Mukana oli haastateltavia kuudesta eri lä-hetysjärjestöstä, jotka tekevät internetlähetystyötä. Teemahaastattelujen lisäksi aineistona olivat kohdattujen ihmisten antamat palautteet. Haastattelujen tarkoituksena oli selvittää, millaista internetlähetystyö on ja kuinka ihminen kohdataan internetlähetystyössä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Keskeisinä tuloksina aineistosta muodostui kaksi pääteemaa ihmisen kohtaamiseen liittyen: kohtaamisen luonne ja kohtaamisen sisältö. Ihmisen kohtaaminen on internetlähetystyössä luonteeltaan virtuaalista ja paradoksaalisesti se voi olla samanaikaisesti myös aitoa kohtaa-mista verkossa. Se on samanaikaisesti anonyymia ja henkilökohtaista. Virtuaalisuutta ku-vaaviksi teemoiksi nousivat anonyymiys, kontaktin lyhytaikaisuus, kosketuksen puuttuminen, epävarmuus ja alueellisuuden häviäminen. Aitoa kohtaamista verkossa kuvaaviksi teemoiksi nousivat luottamus, kuuntelemisen tärkeys, rakkaus ja halu auttaa, henkilökohtaisuus sekä ystävyyden rakentaminen. Kohtaamisen sisällön muodostavat konkreettinen apu, tiedollinen opastus, sosiaalinen ohjaus sekä psyykkinen ja hengellinen tuki. Tutkimuksen mukaan inter-netlähetystyössä konkreettista apua voidaan antaa yhteistyökumppaneiden tai paikallisten seurakuntien avustuksella, mutta ei suoraan internetlähetystyössä. Muut auttamisen muodot eli tiedollinen, sosiaalinen, psyykkinen ja hengellinen apu ovat internetin välityksellä mahdol-lisia. Näistä erityisesti psyykkinen ja hengellinen tuki toteutuvat esimerkiksi sielunhoidollisis-sa keskusteluissa joko puhuen tai kirjoittaen. Yleisimpinä kontaktivälineinä ovat sähköposti, Facebook, Chat -tyyppiset toiminnot ja Skype. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että internetlähetystyö on osa lähetystyön kokonaisuutta ja se toimii parhaiten rinnakkain perinteisen lähetystyön kanssa toisiaan tukien. Internetlähetys-työtä tekevillä järjestöillä on käytettävissään kaikki internetin ja sosiaalisen median palvelut, joiden avulla voidaan tavoittaa valtavia määriä ihmisiä ja heitä voidaan sen jälkeen ohjata paikallisiin seurakuntiin. Kohtaaminen ja pidempiaikainen vuorovaikutus on mahdollista to-teuttaa myös internetin välityksellä. Internetlähetystyötä tekevät työntekijät näkevät pääteh-täväkseen evankeliumin julistamisen, mutta ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja aut-taminen nähdään erittäin tärkeinä. Aito kohtaaminen verkossa on tutkimustulosten perusteel-la mahdollista, silloin kun siinä ovat mukana ihmisten väliselle vuorovaikutukselle tyypilliset piirteet kuten aito läsnäolo, kuunteleminen ja välittäminen. Aidon kohtaamisen kannalta oleellista ei olekaan se, tapahtuuko kohtaaminen fyysisesti vai virtuaalisesti, vaan oleellisia elementtejä ovat inhimilliselle vuorovaikutukselle tyypilliset piirteet. Aihe liittyy laajemminkin yhteiskunnassa ja maailmassa käytävään keskusteluun ihmisen toimimisesta virtuaalimaailmassa ja internetyhteisöissä.

Tämän tutkimuksen keskiössä ovat moottoripyörä, moottoripyöräilyn harrastajat ja rituaalit. Moottoripyöräilyn lisääntyessä on harrastuksen ympärille muodostunut valtakulttuurista erottuva elämäntapa ja orientoitumisjärjestelmä. Historiallisesti sekulaarin moottoripyöräkerhotoiminnan rinnalle on syntynyt viime aikoina myös yhteisöjä, jotka ilmoittavat kristilliset arvot toimintansa perustaksi. Tutkijoita moottoripyöräkerhot eivät ole juuri kiinnostaneet mutta omaleimaisina yhteisöinä ne avaavat kiehtovan maailman myös kulttuurin sisällä esiintyvien ilmiöiden uskontotieteelliseen, rituaaliteoreettiseen ja teologiseen pohdintaan. Tässä työssä tutkimustehtävänä on henkilökohtaisesti osallistumalla havainnoida, dokumentoida ja kuvata rituaalisia ilmiöitä moottoripyöräkerhon heinäkuussa 2015 organisoiman 7XSF kiertueen aikana. Mielenkiintoni kohdistuu rituaaleihin, esineistöön, merkistöön ja symboleihin, yksilöiden ja yhteisön käyttäytymiseen sekä viestintään. Tutkimuskysymykset ovat: ”Mitä rituaaleja voidaan havaita ja miten ne ilmenevät kristillisten motoristien 7XSF kiertueella” ja alakysymyksinä ”mitä rituaalit ja rituaaliset prosessit merkitsevät ja mitä vaikutuksia niillä on osallistujiin ja yhteisöön.” Rituaalisten ilmiöiden rakennetta ja muotoa tarkastelen rituaalitutkimuksen valossa. Emile Durkheimin, Victor Turnerin ja Arnold van Gennepin sekä Catherine Bellin teoriat muodostavat kivijalan aineiston analyysiin mutta ilmiöiden tulkintahorisontti on myös poikkitieteellinen. Lähestymistapa tutkimusaiheeseen on aineistolähtöinen, osin abduktiivinen, laadullinen ja etnografinen. Lähdeaineisto koostuu editoidusta videomateriaalista, jota kertyi noin 30 tuntia, litteroiduista havaintopäiväkirjamerkinnöistä ja haastattelumuistiinpanoista yhteensä 135 sivua sekä valokuvista yhteensä 338 kpl. Aineistoa täydentää internetistä ja lehdistä valikoituneet artikkelit ja kuvamateriaali. Tutkimuksen etnografisen lähestymistavan vuoksi aineisto sisältää runsaasti kiertueelle osallistuneiden kommentteja, tutkijan henkilökohtaisia ja kokemuksellisia havaintoja sekä reaaliaikaisia kuvauksia autenttisista tilanteista. Keskeisinä tuloksina aineiston analyysissä nousi kiertueen kaksi rinnakkaista ja toisiinsa kietoutunutta rituaalitodellisuutta. 7XSF kiertue muodostaa kokonaisuutena siirtymäriitillisen, useita liminaalitiloja sisältävän prosessin, jota nimitän makrorituaaliksi. Kiertueyhteisön sisällä elää toinen rituaalimaailma, mikrorituaali, missä yksilöt irtaantuvat vanhasta, kulkevat oman rituaalikylvyn läpi ja asemoituvat kulttuurin hierarkiaan osallistuen rituaaleihin rituaalin sisällä. Näiden kahden tason välissä toimivat ikään kuin suodattimina miditason kerhot, jotka tuottavat ja jalostavat osallistujia ”makrorituaaliin” ja estävät kulttuuriin soveltumattoman aineksen pääsyn yhteisön sisään. Nämä rituaalioliot ovat jatkuvassa liikkeessä ja vuorovaikutuksessa toisiinsa. Olennainen huomio tutkimusaineiston perusteella on, että kristillisen kiertueyhteisön, sekulaarin toimintaympäristön toimintatavoissa, hierarkiassa ja rituaalisissa prosesseissa voidaan nähdä huomattavaa homogeenisuutta sekä yksilöiden että yhteisön tasolla. Molempien kulttuurien eetos kiteytyy moottoripyörään ja kerholiiviin pyhinä, toteemisina symboleina, joiden kautta yhteisö rakentaa todellisuutta, operoi ja toteuttaa missiotaan. Yleisen tason johtopäätös on, että moottoripyöräkulttuuri kiinteänä, pitkälti suljettuna ja sosiaalisesti tarkoin määriteltynä ryhmänä näyttäytyy ikään kuin yhteiskuntana yhteiskunnan sisällä määritellen itse arvonsa ja norminsa käyttäytymissääntöineen.

Tämä tutkimus käsittelee Instagramia, joka on Facebookin omistamaa sosiaalisen median sovellus. Vuoden 2014 aikana useat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat ovat liittyneet käyttämään Instagramia. Esitän tutkimuksessa kaksi tutkimuskysymystä: ”Millaisia kuvia kirkosta, kristinuskosta ja elämästä seurakunnat viestivät Instagramissa?” ja ”Minkälaisia kuvia seurakunnat jakavat uudessa viestintäkanavassa käytön alkuvaiheessa vuonna 2014?” Tutkimuksen aineistona olivat kymmenen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan Instagram-tilit ja niiden kuvat kolmen ensimmäisen kuukauden ajalta. Seurakunnat olivat Haapavesi, Hamina, Kuopio, Kymi, Lieto, Mynämäki, Helsingin Paavali, Rovaniemi ja YläSavo. Kuvia kertyi yhteensä 262. Luvussa neljä tapahtuvaan syvempään analyysiin valittiin seitsemän seurakuntaa ja kultakin seurakunnalta enintään kahdeksan ensimmäistä kuvaa. Valitut seurakunnat ovat Haapavesi, Hamina, Kuopio, Lieto, Helsingin Paavali, Rovaniemi ja Ylä-Savo. Aineisto kerättiin 25.5.2015 ja tässä tutkimuksessa aineistoa käsiteltiin sellaisena kuin se kyseisenä päivänä oli katsojille näkyvissä. Tutkimusmenetelmänä käytin Janne Seppäsen laadullista mediakuvien analyysimenetelmää. Menetelmässä kuvissa keskeisesti näkyvät havaintoyksiköt luokiteltiin koodausyksiköiksi. Tässä tutkimuksessa yhdellä kuvalla oli vähintään yksi ja enintään neljä koodausyksikköä. Aineistosta löytyi vastauksia molempiin kysymyksiin. Aineistosta rakentui kuva eloisasta ja nuorekkaasta kirkosta, joka on ensisijaisesti nuorten ihmisten muodostama yhteisö. Toiseksi kuvissa esiintyi paljon rakennuksia ja luontoa sekä jonkin verran kristillisiä symboleja. Alkuvaiheessa kuvissa ei juurikaan näkynyt huumoria, vaikka kuvien tunnelma olikin pääasiassa hyvin positiivinen. Seurakunnat näyttivät käyttävän Instagramia yhtenäisyyden luomiseen, tiedottamiseen ja oman toimintansa mainostamiseen.

Tämän tutkimuksen tehtävä on selvittää, millä tavalla Raamatun maantieteeseen liittyvät erisnimet toimivat kirkon kuvana vuoden 1938 ja 1986 virsikirjan lisävihossa. Päälähteinä toimivat mainitut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjat. Muista lähteistä on etsitty virsien alkutekstejä ja syventävää vertailumateriaalia. Tutkimus ei käsittele virsien sävelmiä. Tutkimuksen metodi on kolmen menetelmän synteesi. Nämä ovat runoanalyysi sekä geneettinen ja systemaattinen metodi. Kirjallisuustieteellinen runoanalyysi toteutetaan tarkemmin sanottuna sanaston analyysin ja viitekehysanalyysin avulla. Tutkimustermejä on runsaimmin pietismin ja puhdasoppisuuden aikana kirjoitetuissa virsirunoissa. Runsaasti niitä on myös 1800-luvun virsissä. Virsikirjaan on 1938-1986 myös lisätty huomattavasti tutkimustermejä. Tutkimuksessa on analysoitu yhteensä 84 tutkimustermin esiintymää 54 eri virressä. Termeistä yleisimmät ovat Siion, Israel ja Jerusalem. Tutkimuskohteista nousee esille kymmenen ekklesiologista sisältöluokkaa, joiden tausta on klassisen teologian kirkon olemusta kuvaavat vastakohtaparit ja joista keskeisimmät ovat kirkko toisaalta taistelevena (ecclesia militans) ja toisaalta riemuitsevana (ecclesia triumphans) sekä toisaalta matkalla olevana ja toisaalta perille päässeenä seurakuntana (taivaallinen Jerusalem). Ne ovat samalla tutkimuksen sisältöluokkia. Mainittujen lisäksi esiintyy seuraavia sisältöluokkia. Vanhan liiton Jumalan kansa sekä kirkon typoksena että luopioseurakuntana. Kirkko esiintyy maanpäällisessä tilassaan tutkimusaineistossa myös vainottuna ja marttyyriseurakuntana. Lisäksi esiintyy kirjon valinta Jumalan omaisuuskansaksi ja väärä kirkko (Baabel) . Kirkon olemuksen ja sen valinnan kuvauksen lisäksi tulee esille sen perusfunktio, joka on missiologinen tehtävä. Määrällisesti eniten kaikki virsikirjat yhteenlaskettuina kuvataan riemuitsevaa seurakuntaa. Kuvaus on toteutettu pääasiassa termien Siion, Israel ja Jerusalem avulla. Yleisesti tiedetään, että Raamatun maantieteellisiä erisnimiä käytetään kristillisen sanoman välittäjinä kuvakielessä. Tutkimuksen käsittelemää kaanaan kielen osa-aluetta ei ole tiettävästi aiemmin tutkittu.