Browsing by study line "no specialization"

Tässä tutkielmassa tarkastelen mediassa käytyä keskustelua burkinin käytöstä Suomen uimahalleissa. Aineistona on kolmen uutisartikkelin kommenttikentän kommentit, joissa otetaan kantaa burkinien käyttöön uimahallissa. Yksi uutisartikkeli on Helsingin Sanomista ja kaksi Ilta-Sanomista. Analyysiin otin mukaan 187 kommenttia. Etsin kommenteista diskursseja, joiden kautta analysoin syitä burkinikielteisyydelle ja burkinimyönteisyydelle. Olen jaotellut kommentit työssäni neljään eri diskurssiin, jotka ovat kulttuurinen toiseus-diskurssi, uhridiskurssi, uhkadiskurssi ja uskonto julkisessa tilassa-diskurssi. Tarkastelen diskursseja todellisuuden sosiaalisen rakentumisen kautta. Tällä hetkellä burkinin salliminen Suomen uimahalleissa on kunkin uimahallin omalla vastuulla. Vuonna 2019 yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä antoi suosituksen, jonka mukaan kaikkien uimahallien tulisi hyväksyä burkini uima-asuksi. Burkinin kieltäminen voi olla sukupuoleen tai kulttuuriin kohdistuvaa syrjintää. Kommenteissa toistui vahvana samoja teemoja, kuten hygienia, maahanmuutto ja suomalaisuus. Useissa kommenteissa burkinin käytön kieltämistä perusteltiin hygieniariskillä, se koettiin naisen alistamisen välineeksi, eikä sen nähty kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin. Monien mielestä burkini kuvaa myös integraation epäonnistumista. Useista kommenteista kävi myös ilmi, että burkini liitettiin uskonnon harjoittamiseen, eikä sitä siitä syystä nähty sopivana uimahalliympäristöön. Suurin osa kommentoijista ei mieltänyt burkinia uima-asuksi ja siten he ajattelivat sen olevan uhka hyvälle hygienialle.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien ja uskonnollisten yhteisöjen edustajien odotuksia heidän keskinäisestä tilayhteistyöstään. Tilayhteistyöllä viitattiin sellaisiin yhteistyön muotoihin, jotka jollain tapaa nivoutuivat tilan tutkimiseen tai siihen tutustumiseen. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1. Millaisia odotuksia varhaiskasvatuksen opettajilla on tilayhteistyöstä uskonnollisten yhteisöjen kanssa? 2. Millaisia odotuksia uskonnollisten yhteisöjen edustajilla on tilayhteistyöstä varhaiskasvatusyksikköjen kanssa? 3. Miten varhaiskasvatuksen opettajien ja uskonnollisten yhteisöjen tilayhteistyöodotukset kohtaavat? Tutkielma tukeutui pitkälti varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta käsitteleviin lakeihin, asiakirjoihin ja ohjeistuksiin. Teoriataustassa hyödynnettiin ennen muuta Kim de Wildtin käyttämää sakraalitilan pedagogiikkaa, mutta myös muita ajankohtaisia tutkimuksia liittyen varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamiseen. Tutkielman aineisto oli kerätty haastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka osallistuivat Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -tutkimushankkeeseen, ja kolmea uskonnollisen yhteisön edustajaa, jotka olivat tehneet jonkin verran yhteistyötä kyseisen hankkeen kanssa. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysiin keinoin. Tutkimuksessa selvisi, että varhaiskasvatuksen opettajien ja uskonnollisten yhteisöjen edustajien odotukset tilayhteistyöstä olivat hyvin pitkälti yhteneväiset. Tilayhteistyöhön liitetyt odotukset sisälsivät paljon haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Haasteita tuottivat niin asenteet, resurssit, ympäristö, tiedon puutteet esimerkiksi katsomuskasvatuksen tai pedagogiikan alueilta kuin tiedottaminenkin. Haastatellut kuitenkin osoittivat toiveikkuutta tilayhteistyön rakentumisesta varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta entistä paremmin palvelevammaksi, ja heillä olikin asian suhteen paljon ideoita. Aineiston perusteella varhaiskasvatuksen opettajat ja uskonnollisten yhteisöjen edustajat odottivat varhaiskasvatuksen ja uskonnollisten yhteisöjen tilayhteistyöllä olevan mahdollisuus edistää avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta yhteiskunnassa.

Tutkimukseni aiheena on Perusta-lehden kritiikki Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista -asiakirjaa (YJV) kohtaan vuosina 1995–1999. Pyrin vastaamaan kysymykseen siitä, miksi YJV nähtiin Perusta-lehden toimituksen parissa ongelmallisena, eikä sen hyväksymistä toivottu. Selvitän tutkimuksessani myös sitä, onko kritiikin kohteissa havaittavissa muutoksia asiakirjan eri versioiden kohdalla. Lisäksi arvioin vielä, oliko toimituksen linja yhtenäinen YJV:hen suhtautumisessa. Siihen, miksi Perusta-lehden toimitus, itse asiakirjaan ja sen sisältöön kohdistuneista syistä, piti YJV:tä ongelmallisena, eikä selvästikään toivonut sen hyväksymistä, on nähtävissä useita eri syitä. Ne voidaan hyvin pitkälti jakaa neljään erilaiseen kategoriaan: selkeyteen, oppiin, johdonmukaisuuteen ja arvovalta-asemaan liittyviin syihin. Perustan toimitus olisi toivonut YJV:ltä suurempaa ilmaisun tarkkuutta. Kun määritelmien katsottiin jääneen sumeiksi ja liian joustaviksi, oltiin huolissaan siitä, että käytännössä niihin mahtuisivat molempien osapuolten opinkäsitykset. Keskeisin julistuksesta löydetty opillinen ongelma näyttää toimituksen mielestä olleen pyhityksen sekoittuminen osaksi vanhurskauttamista. YJV:tä kritisoitiin myös monista muista asioista, kuten siinä esiintyvän roomalaiskatolisen näkökulman sisältämästä synergismistä, roomalaiskatolisen osapuolen pitäytymisestä käsitykseen hyvien tekojen ansiollisuudesta, ja syntiopillisista asioista, kuten konkupisenssin käsittämisestä synnittömäksi, sekä siitä, ettei kristittyä käsitetty olemuksellisesti syntiseksi. Julistuksesta löydettiin sekä sisäisiä, että ulkopuolelle ulottuvia ristiriitoja. YJV:n ja muualla esiintyneen roomalaiskatolisen opin välillä nähtiin jännitteitä ja osapuolten vanhojen tuomioiden, sekä tunnustusten voimaanjättämisessä nähtiin monenlaisia loogisia ongelmia. YJV:n katsottiin myös käytännössä peräänkuuluttaneen itselleen asemaa osapuolten aiempien tunnustusten yläpuolelta. Erityisesti sen, että julistuksessa jätettiin vanhat tuomiot voimaan eräänlaisen varoituksen roolissa niitä kohtaan, jotka poikkeaisivat siinä esitetystä yksimielisyydestä, katsottiin viestivän tällaista asemaa. Pääasiassa kritiikki YJV:tä kohtaan pysyi varsin samanlaisena. Joitakin uusia aiheita esiintyi myöhempien versioiden kohdalla, mutta yleensä niissä ei ollut havaittavissa minkäänlaista linjan muuttumista YJV:hen kohdistetun kritiikin suhteen. Lähinnä selkeyttä koskeneessa palautteessa esiintyi merkittävää muutosta. Tutkimukseni perusteella toimituksen suhtautuminen YJV:hen oli yleensä sopusointuista, mutta myös joitakin jännitteisyyksiä ilmeni. Eriävyyttä ilmeni käsityksissä siitä, löytyikö julistuksesta lainkaan forenssista vanhurskauttamisoppia, missä määrin Würzburg I -version kohta 15 oli luonteeltaan kristologinen ja millaista samaisen version raamattuargumentaatio oli laadultaan.

China represents a digital dictatorship where digital repressive measures are effectively used to control citizens and dissidents. Continuous monitoring and analysis of data of individuals, groups and organizations is the core of China’s massive digital surveillance system. Internet and social media is under censorship, information is being manipulated and certain individuals and groups are targeted. In order to achieve all of this, China makes extensive use of modern technology such as artificial intelligence and facial recognition. One particular section of the population that has had to experience the full force and scale of digital repression, are China’s own indigenous people, the Uyghurs. Based on their research, human rights organizations such as Human Rights Watch have reported that the Chinese authorities have placed Xinjiang Uyghurs under mass arrests and detentions. According to the US State Department’s recent estimates, possibly over a million Uyghurs, ethnic Kazakhs and other Muslims are being held in internment camps. The detainees are reportedly subjected to beatings, torture, rape and even killed. The plight of the Uyghurs represents the most extensive mass imprisonment of an ethnic and religious minority since World War II. China is also systematically seeking to destroy Uyghur culture and ethnic characteristics. Mosques are destroyed, the practice of religion and the use of the mother tongue are banned, children are separated from their parents and women are forcibly sterilized. On January 2021, The US Secretary of State, Mike Pompeo, gave a declaration where he named the acts China is committing against the Uyghurs and other Muslim minorities as genocide. Many liberal democracies replied with similar statements. This master’s thesis seeks to answer three main questions. First, what is digital repression, second, how does China use modern technology for digital repression, and third, how does this repression affect the Uyghurs? In addition, I consider the ethical dimension and issues associated with digital repression. This includes the broader context of repressive algorithms, such as direct or indirect discrimination, as well as human rights issues, such as privacy and freedom. This is particularly important as we witness how the world is filled with a variety of devices that utilize artificial intelligence but also allow for a new scale of control and surveillance, and as we face the current era of digital dictatorships that do not respect human rights. The current world situation also raises a serious point of reflection, as artificial intelligence has become the subject of a new kind of competition between countries. China is for example exporting its surveillance technology and facial recognition capabilities beyond its own boarders to countries like Pakistan or Zimbabwe.

Tämä tutkimus tarkasteli kristillisten kotisolujen toimintaa ja osallistujien tyytyväisyyttä solussa tapahtuvaan toimintaan neljässä seurakunnassa. Seurkakunnat olivat: Kotisolujen verkosto, Cityseurakunta, Suur-Helsingin Seurakunta ja Helsingin Saalem. Ikäjakauuma aineistossa heijasti kansamme aikuisväestöä. Tutkimus tehtiin verkkopohjaiseen kyselytutkimuksen avulla johon vastasi 61 solulaista yllä mainituista seurakunnista. Tätä aineistoa analysoin SPSS-ohjelman analyyseillä: PCA, Wilcoxon, korrelointi, ristitaulukointi ja keskiarvovertailu. Tieteellisestä näkökulmasta solut ovat kiinnostavia, sillä vaikka soluja onkin tutkittu aikaisemmin, niitä ei aikaisemmin ole tutkittu osallistujien henkilökohtaisista kokemuksista käsin. Tästä tutkimuksesta voi olla hyötyä kaikille niille, jotka osallistuvat solutoimintaan tai tutkivat solutoimintaa. Teoreettisesti kyselyni pohjautuu eniten James Rutzin solututkimukseen. Tämän lisäksi käytin lähteenä kahta ihmisten perus- tarveteoriaa eli Manfred Max-Neefin teoriaa ja Tony Wardin yms. Good Lives Model (GLM:n) -teoriaa. Lisäksi hyödynsin neljä henkisen tarpeen teoriaa: Kenneth Pargamentin, Nancy Lanin, George Gallupin ja Howard Clinebellin. Keskeiset tulokset Tutkimukseni tuloksena selvisi, että on vain kaksi sellaista toimintaa, joita kaikki solut tekevät joka kerta, kun he tapaavat: he rukoilevat ja jakavat henkilökohtaisia todistuksiaan. Yhteisiä tekijöitä olivat myös, että solut harjoittavat hyvin vähän demonien karkottamista, ehtoollisen viettoa ja rahan käyttöä, eivätkä ne panosta lähes lainkaan solutoiminnan laajenemiseen. Solutoiminta palvelee monia tarpeita, ja enemmistö niihin osallistuneista kokee solun palvelevan omia tarpeitaan. Yleisesti opin, että mitä useammin ihminen tekee solussa jotain, sitä paremmin he kokivat, että se sujuu.

Vapaus ja kuolema ovat eksistentiaalisia elämän peruskysymyksiä, jotka ovat kaikille ihmisille yhteisiä. Tutkielmani tavoitteena on tarkastella, miten ranskalainen filosofi-kirjailija Simone de Beauvoir (1908–1986) käsittelee vapauden ja kuoleman teemoja teoksessaan Moniselitteisyyden etiikka (1947). Kysyn teoksen argumentaation pohjalta myös, miten vapaus liittyy kuolemaan, vai liittyykö mitenkään? Beauvoiria pidetään yleisesti eksistentialistina ja feministisen ajattelun edustajana. Toissijaisesti pyrin tuomaan esiin, että hän on teosta kirjoittaessaan omaleimainen ja monipuolisesti ammentava olevaisuuden analyytikko, joka on kyennyt kirjoittamaan joitakin teesejä myös omaan aikaamme tuotaviksi. Olen teemoitellut teoksen sisällön ja analysoin sitä pääasiassa kommentaarien avulla tehden havaintoja siitä, millaisia suuntia Beauvoirin ajattelu saa ja millaisista aineksista se on muodostunut. Tarkastelen kirjaa käsite- ja argumentaatioanalyysin keinoin ja jäsennän ajattelun suhdetta relevantteihin teorioihin. Beauvoirin vapauden analyysia taustoittaa ajatus kuolevaisuudesta ja rajallisuudesta ja hän nivoo tarkastelunsa yhteiskunnallisen tilanteen osaksi. Teoksen olennaisena pontimena on Beauvoirin elämänkumppanin Jean-Paul Sartren teos Oleminen ja ei mitään (1943), minkä lisäksi hän luotaa analyysissaan suhdetta useisiin ajattelijoihin kuten Hegel, Heidegger, Camus, Kant, Kierkegaard, Nietzche, Merleau-Ponty, Husserl ja Marx ja muotoilee oman moraalifilosofisen tulkintansa subjektiviteetin paradoksista. Ajattelun kantavia voimia ovat moniselitteisyys sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaate, pohjautuen Hegelin orjan ja herran dialektiikkaan. Olemme intersubjektiivisesti sidoksissa muihin ihmisiin ja halutessamme omaa vapauttamme meidän tulee haluta yhtä lailla toisen ihmisen vapautta, mikä antaa aidon mahdollisuuden myös rakastamiselle. Ihminen paljastaa maailmaa ja vapautta eteenpäin pyrkivän transsendenssinsa avulla, joka suuntautuu kohti avointa tulevaisuutta, ammentaen menneisyydestä ja toimien nykyhetkessä. Partikulaaristen tilanteidemme lainalaisuudet, kuten aika, paikka, ympäristö, fyysinen olemassaolomme ja lopulta kuolema asettavat rajoja vapaudelle. Beauvoirin mukaan on hyväksyttävä kuolevaisuutensa, eikä sitä tule kätkeä tai kieltää. Rajat tarjoavat elämälle merkityksiä ja projekteille suuntaa. Mutta vain toinen ihminen voi riistää elämän merkityksellisyyden ja vapauden: esine ei siihen kykene. Pyrkimyksemme voivat saada jatkuvuutta myös kuolemamme jälkeen, muiden ihmisten edistämien projektien kautta. Analyysinsä avulla Beauvoir tulkitsee myös sortoa. Esitän Beauvoirin argumentteihin pohjaten, että kuolevaisuutensa tiedostaminen antaa mahdollisuuden vapaudelle. Vapaus on kuolemisensa tajuamista, mikä ei kuitenkaan jää vain itselle: kun tahdomme toisille vapautta, tahdomme myös, että he löytävät ja sisäistävät oman kuolevaisuutensa. Ja kuten ihmisen oma vapaus liittyy toisiin, samoin hänen kuolemallaan on merkityksensä muille ihmisille. Tarkasteluni tukee toissijaisen tutkimustehtäväni olettamusta siitä, että Beauvoir on omaääninen ja usealta näkökulmalta tulkittu filosofi ja kirjailija, jonka filosofia tulee mielestäni nähdä omanaan, sen sijaan että se tulkittaisiin Sartresta juontavana ajatteluna. Hän ei teosta kirjoittaessaan ollut vain Sartren kommentoija, vaan toi oman korkeatasoisen kontribuutionsa filosofian kenttään. Beauvoir eroaa Sartren ajattelusta etenkin haastaessaan absoluuttisen vapauden ajatuksen sekä tulkinnassaan vastavuoroisuuden ainaisesta mahdollisuudesta. Lisäksi hän korostaa transsendenssin aktiivista ja toiminnallista luonnetta. Vapauden ja kuoleman tarkastelulle kriisiytyvässä maailmassa on yhä uutta tarvetta. Jatkossa olisi aihetta tutkia esimerkiksi immanenssi-käsitteen käyttöä transsendenssin vastinparina, mikä oli nähdäkseni Moniselitteisyyden etiikassa kehittymässä. Jatkotutkimusten aiheisiin lukeutuu edelleen Sartren ja Beauvoirin filosofioiden syvällisempi vertailu. Olen kiinnostunut myös Camus’n absurdin filosofiasta ja Emmanuel Lévinasin rajatonta eettistä vastuuta korostavasta ajattelusta verrattuna Beauvoirin esittämiin moniselitteisyyden, vapauden ja kuoleman tulkintoihin.

Tutkimuksessa tarkastellaan poistumisoikeuden toteutumista suomalaisissa uskonnollisissa yhteisöissä normatiivisen etiikan ja yhteiskuntafilosofian viitekehyksessä. Tutkimuksessa luodaan katsaus kolmeen verkkoartikkeliin, joissa kerrotaan kolmesta eri uskonyhteisöstä: vanhoillislestadiolaisista, helluntailiikkeestä ja Jehovan todistajista eronneiden poistumistarinat. Tutkimuksen luonne on kvalitatiivinen, ja tutkimus pohjautuu eksistentiaalis-fenomenologishermeneuttiseen tieteenfilosofiaan, jossa korostuu todellisuuden suhteellinen luonne. Fenomenologisessa ihmiskäsityksessä nousee tutkimuksen kannalta merkittäviksi kokemuksen, merkityksen ja yhteisöllisyyden käsitteet, ja fenomenografinen strategia antaa välineitä ilmiön kuvaamiseen. Tässä tutkimuksessa keskitytään siihen, miten tutkimustapauksissa esitetyissä kokemuksissa voidaan havaita poistumisoikeuden rajoittamista. Fenomenologinen tutkimusote huomioi sen, että sama uskonnollisen yhteisön maailma ilmenee ihmisille eri tavalla. Analyysissa lainaan metodologisia välineitä narratiivisesta analyysista, sekä käsite- ja argumentaatioanalyysista. Tutkimuksen ensimmäisessä luvussa tarkastellaan poistumisoikeuden asemaa liberaalin yhteiskunnan perus- ja ihmisoikeutena, ja muotoillaan poistumisoikeuden historiallinen viitekehys. Toisessa luvussa esitellään kolme erilaista poistumisoikeusteoriaa: muodollinen-, sisällöllinen- ja realistinen poistumisoikeus. Toisessa luvussa tuodaan myös esiin yksilön autonomian merkitys poistumisoikeuden toteutumiseen, ja julkisen vallan tärkeä rooli yksilön autonomian kehittymisen tukemisessa. Lisäksi liitän teoreettiseen viitekehykseen hengellisen väkivallan näkökulman, joka antaa välineitä poistumisoikeuden toteutumisen tarkasteluun tutkimustapauksissa. Kolmannessa luvussa esittelen tutkimustapaukset. Neljäs luku on analyysiluku, jossa vastaan tutkimuskysymyksiin. Esitän tutkimuksessa kolme tutkimuskysymystä. Ensinnäkin kysyn, nouseeko tutkimustapauksista esiin minkäänlaista poistumisoikeuden rajoittamista, ja jos nousee, niin miten se ilmenee hengellisen väkivallan linssien läpi tarkasteltuna. Toisessa tutkimuskysymyksessä kiinnitän huomiota siihen, nouseeko tutkimustapauksissa esiin heikommassa asemassa olevia ryhmiä, joiden kohdalla poistumisoikeuden toteutuminen olisi jollain tapaa rajoitetumpaa. Poistumisoikeuden rajoittamiseen liittyvien kysymysten lisäksi pohdin kolmantena tutkimuskysymyksenä sitä, kenelle vastuu poistumisoikeuden turvaamisesta kuuluu, ja millainen rooli poistumisoikeuden toteutumisessa on julkisella vallalla. Tutkimuksen tuloksena esitän, että tarvitaan intersektionaalinen poistumisoikeusteoria, joka rakentaa realistisen poistumisoikeuden päälle monipuolisempaa heikompaan asemaan liittyvää tarkastelua ja analyysia. Intersektionaalinen poistumisoikeusteoria auttaa pureutumaan uskonyhteisöissä poistumisoikeuden kannalta epätasa-arvoa tuottaviin tekijöihin, kuten opetukseen ja käytäntöihin. Tutkimustapausten analyysissa nousi esiin, että hengellisen väkivallan avulla heikommassa asemassa olevien poistumisoikeutta voidaan rajoittaa uskonnollisissa yhteisöissä. Esitän, että yhteiskunnan tulee ottaa askelia, jotta uskonyhteisöissä heikommassa asemassa olevien poistumisoikeus olisi turvattu. Aihe vaatii nähdäkseni laajempaa jatkotutkimusta.

Tutkielmassani tutkin Vanhan testamentin kirjaa Laulujen laulu ja sen naishahmoa. Tutkielmassa perehdyn Laulujen laulun sisältämiin Gileadin vuohiin ja niihin liittyviin metaforiin. Lisäksi tarkastelen, kuinka vuohia on esitetty Lähi-idän ikonografiassa eli esimerkiksi amuleteissa ja kuinka vuohet kuvaavat naisen asemaa ja arvoa. Tutkielmassani tutkin, onko vuohiin viittaaminen naisen kohdalla ylistävää, alistavaa vai molempia. Laulujen laulu on monitulkintainen, ja tämä sama pätee sen sisältämiin metaforiin vuohista. Tämä monitulkintaisuus tuo haastetta metaforien tulkitsemiseen. Lisäksi haastetta tuo kuvien runsaus: vuohiin liittyvää kuvamateriaalia on olemassa runsaasti. Naiseen viitataan Laulujen laulussa kahdesti, ensimmäisen kerran kohdassa 4:1 ja toisen kerran kohdassa 6:5. Näissä kohdissa naisen ulkomuotoon, tarkemmin hiuksiin, viitataan Gileadin vuohilla. Gilead on paikka Vanhassa testamentissa, johon liittyy oma synkkä historiansa. Gileadin vuohien on tulkittu myös tarkoittavan demonivuohia. Vuohi itsessään on kuitenkin myös arvokas ja tärkeä eläin, sillä sitä on käytetty esimerkiksi uhraamisessa. Tutkimuksessa käytän apunani käsitteellisen metaforan teoriaa, naistutkimusta sekä ikonografista eksegeesiä. Ikonografinen eksegeesi on menetelmänä tuore, eikä aiempaa tutkimusta käsittelemästäni aiheesta tällä menetelmällä ole aiemmin tehty. Aineistona käytän kirjallisuutta käsitteellisestä metaforasta, kirjallisuutta sukupuolentutkimuksesta, Lähi-idän ikonografiaa, kirjallisuutta Laulujen laulusta sekä kommentaareja, heprean sanakirjaa sekä suomenkielistä ja hepreankielistä Raamattua. Lisäksi käytän apunani verkosta löytyvää kuvapankkia, joka sisältää Lähi-idän kuvateoksia. Tutkimukseni havaintona on, että vuohiin liittyvää ikonografista materiaalia on runsaasti ja materiaalissa on huomattavissa samankaltaisia yksityiskohtia. Lisäksi vuohi on teema, joka on yleinen Lähi-idän ikonografiassa, joten vuohi on selvästi ollut tärkeä eläin Lähi-idän kuvissa. Osalla amuleteista voi tulkita Laulujen laulun tekstiä, mutta tämä vaatii jatkotutkimusta. Metaforana vuohilla voidaan alistaa tai ylistää naista, riippuen myös näkökulmasta, jonka pohjalta tekstiä tulkitsee. Vuohimetaforat ovat moniulotteisia. Gileadin vuohilla naiseen vertaaminen voi merkitä naisen seksuaalisuuden asettamista ala-arvoiseen asemaan, mutta vuohiviittaus voi myös viitata naisen tärkeyteen ja näin kohottaa naisen asemaa.