Browsing by master's degree program "Master's Programme in Theology and Religious Studies"

Tämä tutkielma käsittelee Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta William Lane Craigin apologetiikassa. Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen analyysi ja analyysin kohteena on Craigin ylösnousemusta käsittelevä kirjallinen tuotanto. Craig puolustaa näkemystä, että ylösnousemushypoteesi selittää parhaiten historialliset todisteet, jotka koostuvat tyhjästä haudasta, Jeesuksen kuolemanjälkeisistä ilmestymisistä sekä kristinuskon alkuperästä. Ensimmäisessä pääluvussa tarkasteltiin historiallisia todisteita tyhjästä haudasta. Craig katsoi, että useat yksittäiset todisteet puoltavat tämän ilmiön historiallisuutta. Koska historiantutkimuksen luonteeseen kuuluu ilmiöiden selittäminen, tämän jälkeen seurasi toinen vaihe: parhaan luonnollisen selityksen löytäminen tyhjälle haudalle. Selitykseksi Craig esitti neljä hypoteesia: salaliittoteoria, näennäinen kuolema, väärä hauta ja siirretty ruumishypoteesin. Craig argumentoi, että IBE:n kriteerien valossa luonnolliset selitykset eivät ole hyviä. Toisessa pääluvussa tarkasteltiin historiallisia todisteita Jeesuksen kuoleman jälkeisille ilmestymisille. Craig argumentoi, että useat todisteet puoltavat ilmestyskokemuksien historiallisuutta. Selittävässä vaiheessa Craig esitti luonnollisena selityksenä hallusinaatiohypoteesin. Craig katsoi, että IBE:n kriteerien perusteella hallusinaatiohypoteesi ei ole hyvä. Kolmannessa pääluvussa tarkasteltiin historiallisia todisteita kristinuskon alkuperästä. Craig näki, että todisteet puoltavat kristinuskon alkuperän historiallisuuden puolesta. Selittävässä vaiheessa Craig esitti selityksenä kristinuskon, pakanuuden ja juutalaisuuden vaikutuksen. Craig katsoi, että nämä selitykset eivät onnistu. Koska luonnolliset selitykset eivät selitä kaikkia historiallisia seikkoja kattavasti, Craig sovelsi ilmiöiden selittämiseen ylösnousemushypoteesia. Neljännessä pääluvussa tarkasteltiin ylösnousemushypoteesia. Craig näki, että IBE:n kriteerien perusteella todennäköisin selitys on ylösnousemushypoteesi. Tutkimuksesta kävi ilmi, että Craigin argumentoinnissa on ongelmia. Jotkut yksittäiset todisteet olivat kyseenalaisia. Toinen ongelma kosketti selittävää vaihetta. Ongelmallista oli luonnollisten selitysten valitseminen/keksiminen sekä IBE:n luonne: se ei anna varmoja vastauksia. Ylösnousemushypoteesi kohtasi myös ongelmia IBE:n kriteerien valossa. Yksi ongelma on se, että selitys on historiantutkimuksen ulkopuolella. Kritiikki laski ylösnousemushypoteesin todennäköisyyttä mutta että ei tehnyt sitä mahdottomaksi. Tärkeä seikka on argumentin oikea konteksti: argumentti Jeesuksen ylösnousemuksen puolesta sisältyy laajempaan kumulatiiviseen argumenttiin, joka kattaa argumentit Jumalan olemassaolon puolesta, historiallisen realismin puolustuksen, argumentti ihmeiden mahdollisuuden puolesta, sekä argumentti historiallisesti viitekehyksestä kuka Jeesus oli. Tämän vuoksi Craig päätyi kannattamaan historiantutkimuksen rajoista huolimatta ylösnousemushypoteesia: Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen länsimaalaisia naisia, jotka matkustivat 2010-luvulla Syyriaan ja Irakiin tavoitteenaan osallistua äärijärjestö Isisin toimintaan. Tarkastelen tutkielmassani naisten radikalisoitumisprosesseja ja heidän motiivejaan lähteä vierastaistelijaksi. Tutkin myös oliko naisten sosioekonomisella asemalla vaikutusta heidän radikalisoitumiseensa. Aihe on ajankohtainen, koska naisten väkivaltaista ekstremismiä on tutkittu marginaalisesti Suomessa ja äärijärjestön toimintaan on osallistunut myös suomalaisia naisia. Tutkimukseni on rajattu koskemaan ainoastaan Isisiin liittyneitä länsimaalaisia naisia. Tutkimusmetodinani käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja tutkin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla sosioekonomisen aseman vaikutusta. Aineistoni koostuu yhteensä seitsemästä tutkimusartikkelista. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa testaan J. M. Bergerin hypoteesia. Bergerin mukaan radikalisoitumisella ja yksilön heikolla sosioekonomisella asemalla on harvoin syy-seuraussuhde. Aineistoni analyysin perusteella yleisimmät syyt naisten radikalisoitumiselle ja Syyriaan ja Irakiin matkustamiselle olivat henkilökohtaiset, poliittis-ideologiset ja uskonnolliset syyt. Radikalisoituminen ja Isisin kontrolloimille alueille matkustaminen olivat monen motiivin ja osatekijän summa eikä aineistosta hahmottunut selkeää tai yhdenmukaista profiilia kuvailemaan tyypillistä naispuolista vierastaistelijaa. Bergerin hypoteesin testaaminen osoitti sen olevan paikkansapitävä kun tarkastelussa olivat Isisiin toimintaan osallistuneet länsimaalaiset naiset. Tutkimustuloksista oli pääteltävissä, että useimmiten epäoikeudenmukaisuuden kokemus motivoi naisia liittymään mukaan Isisin toimintaan. Taustalla vaikuttivat myös neofundamentalistinen suhtautuminen uskoon ja Isisin tehokas propaganda. Etenkin verkossa levitetyn propagandan ansiosta Isis ja mobilisaatio konfliktialueille oli nuorten naisten ilmiö. Saatujen tutkimustuloksen avulla olisi mahdollista pohtia miten tyttöjen ja nuorten naisten radikalisoitumista väkivaltaiseen ekstremismiin voitaisiin tulevaisuudessa ennaltaehkäistä.

Työssä tarkastellaan John Polkinghornen argumenttia, joka esittää kaaosteoriaan, tarkemmin outoon attraktoriin, perustuvan mallin, jonka mukaan maailma on lopulta indeterministinen. Se mahdollistaa esimerkiksi Jumalan ja ihmisten vapaan toimijuuden maailmassa. Tällöin fysiikan deterministiset yhtälöt eivät määrää täysin ihmisen tai maailman toimintaa, vaan on olemassa ontologisia indeterministisiä aukkoja, jotka haastavat determinismin. Polkinghornen argumentti on eksplikoitu ja jaoteltu premisseihin ja välijohtopäätöksiin, joita on tarkasteltu kirjallisuudessa esitetyn ja kirjoittajan oman kritiikin valossa. Niiden valossa argumenttia voidaan pitää mahdollisena joskin spekulatiivisena. Argumentin pitävyys riippuu kaaosteorian ontologisesta indeterminismistä ja ylhäältä-alaskausaatiosta, jonka Polkinghorne katsoo olevan kausaatiota informaatiolla. Se ei vaadi energian vaihtoa ja on ei-reduktiivinen. Tämä kausaatio on Polkinghornen itsensä kehittämä. Se vaatii toimiakseen ontologisia indeterministisiä aukkoja muutoin deterministiseen maailmaan. Sellaiset mahdollistaa kaaosteoria. Lisäksi kaaosteoria mahdollistaa sen, että pienet häiriöt tuottavat suuria muutoksia kokonaisuuden käyttäytymiseen. Tämä puolestaan mahdollistaa informaation aiheuttaman suuren vaikutuksen.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Paavalin kristologiaan ja eskatologiaan tekstijakson 1.Kor. 15:20–28 avulla. Tutkielmassa ei keskitytä yksinomaan vain 1.Kor. 15:20–28, vaan sen rinnalle otetaan muitakin Paavalin kirjeiden kohtia, joiden nähdään auttavan tarkasteltavan tekstijakson tulkinnassa. Tutkielmassa tarkastellaan tekstijakson sanoja ja niiden merkityksiä. Lisäksi tekstijaksossa keskitytään Paavalin käyttämiin Vanhan testamentin kohtiin. Näitä kohtia ovat erityisesti psalmi 8 ja 110, joihin Paavali eksplisiittisesti tekstijaksossa viittaa. Lisäksi keskitytään siihen, mitä Paavali tarkoittaa kirjoittaessaan, että kaiken lopussa Kristus/Poika luovuttaa kuninkuuden Isälle. Tutkielman johtopäätöksissä päädytään käsitykseen siitä, että Paavalille eskatologiset tapahtumat ovat jo alkaneen Kristuksen ylösnousemuksessa ja että Paavalilla on varsin korkea kristologinen käsitys. Kirjoittaessaan, että Kristus/Poika luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Paavali tarkoittaa tätä Kristuksen luodussa asemassa, eikä hänen ikuisessa Jumalan Pojan asemassaan. Näin ollen päädytään käsitykseen siitä, että Paavalin ajattelussa on nähtävissä kaksitasoinen ymmärrys Kristuksesta, jossa Paavali näkee Kristuksen saman aikaisesti luotuna ja ikuisena Jumalan Poikana. Tekstijakson konteksti on täysin maallinen ja Kristuksen kuninkuuden luovuttamisella Paavali viittaa hänen rooliinsa luotuna messiaana. Luotuna messiaana Kristus täyttää psalmien 8 ja 110 sanoman ja palauttaa epäjärjestykseen ajautuneen luomakunnan Jumalan tahdon mukaiseen järjestykseen, jossa Jumala on kaikki kaikessa. Kaiken tämän Paavali näkee toteutuvan Pojan välityksellä, jonka takia Isän eskatologinen identiteetti on riippuvainen Pojan tehtävästä.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan evankelista Kalevi Lehtisen rauhaan ja konflikteihin liittyvää ajattelua vuosina 1985–1991. Tähän aikaan maailmassa ja Euroopassa elettiin tilanteessa, jota uhkasi suurvaltojen jännitteet, asekilpavarustelu ja ydinsodan pelote. Länsi-Euroopassa levisi ennennäkemätön ydinaseiden vastaisen toiminnan aalto 1980-luvulla. Neuvostoliiton ja Naton päätös sijoittaa uusia keskimatkan ohjuksia Eurooppaan oli sytyke Euroopan historian suurimmalle rauhanliikkeelle. Tutkimus käsittelee Kalevi Lehtisen ajatuksia siitä, miten hän tarkastelee rauhankysymystä sekä yhteiskunnallisesti, että ihmisen henkisen kehityksen näkökulmasta. Tutkimus käsittelee sitä mikä Lehtisen mukaan uhkaa maailmanrauhaa. Tutkimuksessa vastataan myös siihen, miten hänen mukaansa rauhaa on yritetty saada aikaan ja onko siinä onnistuttu. Jos rauhan tavoittamisessa ei ole onnistuttu, niin mikä on ollut sen esteenä. Muita tutkimuskysymyksiä on myös se, mitä Lehtisen mukaan pitäisi tehdä, jotta rauha ihmisten välille voidaan saavuttaa. Tutkimuksessa vastataan myös siihen miksi, hänelle rauha on henkilökohtaisesti niin tärkeä asia ja miksi hän halusi puhua rauhasta. Lehtisen näkemyksiä tarkastellaan vuosina 1985–1991 julkaistuista puheista, joissa hän puhuu rauhasta. Nämä puheet toimivat tutkimuksen päälähteinä. Täydentävinä lähteinä ovat Lehtisen vuosina 1985–1991 kirjoittamat kirjat ja joitakin hänen samoina vuosina kirjoittamiaan lähettäjäkirjeitä. Tutkimus osoittaa, että Lehtinen kantaa syvää huolta kärsivästä maailmasta, etenkin Euroopasta. Hän näkee, että suurvaltojen jännite ja ydinsodan pelote uhkaa koko maailmaa. Rauhaa on Lehtisen mielestä yritetty saavuttaa asekilpavarustelulla ja rauhanliikkeillä. Kilpavarustelut ovat kuitenkin johtaneet aina lopulta sotaan ja rauhanliikkeet ovat myös usein riitaantuneet keskenään ja pirstaloituneet. Lehtisen omia lapsuuden muistoja varjosti talvisota ja jatkosota. Nämä kokemukset jättivät hänelle kristittynä tarpeen vastustaa sotaa ja edistää rauhaa yhteiskunnassa, sekä koko maailmassa. Lehtinen näkee Jumalalla olevan aidosti rauhansuunnitelma ihmistä varten. Siihen kuuluu rauha Jumalan kanssa, jota kautta ihminen pääsee rauhaan myös itsensä kanssa. Tämä antaa mahdollisuuden elää rauhassa läheisten ja muiden erilaisten ihmisten kanssa. Lehtinen koki, että kun ihminen pääsee mukaan Jumalan rauhansuunnitelmaan, niin hänestä tulee myös osa rauhan ratkaisua, eikä hän ole enää osa ongelmaa.

Tarkastelen Athananasios Aleksandrialaisen käsitystä enkelien luonnosta ja olemuksesta. Tutkielmani päälähteitä ovat Athanasioksen teologisesti merkittävimpiin teoksiin kuuluvat: Oratio contra gentes, Oratio de incarnatione Verbi, Orationes Contra Arianos iii, De decretis Nicaenae synodi, Epistula ad episcopos Aegypti, Epistulae iv ad Serapionem, De synodis Arimini in Italia et Seleuciae in Isauria ja Epistula ad Epictetum. Teokset käsittelevät mm. luomisen teologiaa, kolminaisuusoppia ja soteriologiaa. Enkeleiden tarkastelu tässä kontekstissa tuo ontologisen näkökulman Athanasioksen angelologiaan, jota on aiemmin tutkittu pääasiassa Vita Antonin kautta asketismin näkökulmasta. Tutkielmani on kaksivaiheinen. Selvitän ensin, mitkä piirteet koskevat kaikkea luotua erotuksena Jumalasta ja miten kyseiset piirteet ilmenevät enkeleillä. Toisessa osiossa selvitän, mitkä piirteet erottavat enkelit muista luoduista ja tekevät niistä erityisiä. Olennaisimpana vertailukohtana on ihminen. Metodina tutkielmassani on systemaattinen analyysi, joka koostuu käsite-, väitelause- ja argumentaatioanalyysista. Lisäksi olen sijoittanut analyysin tulokset aikakauden filosofian ja kristillisen angelologian sekä athanasiostutkimuksen kontekstiin syventäen samalla analyysia. Enkeleitä yhdistää muihin luotuihin ajallisuus, muuttuvaisuus, runsaus, monimuotoisuus, sijainnillisuus ja täydellinen riippuvaisuus osallisuudesta Jumalaan. Nämä erottavat luotuja Jumalasta. Athanasioksen mukaan kaiken luodun on myös oltava ruumiillista pysyäkseen yksilöllisenä ja olemassa. Ruumis mahdollistaa vuorovaikutuksen muiden luotujen kanssa, kun taas Jumala ruumiittomana on vaikutuksista vapaa. Näin ollen enkeleidenkin on oltava ruumiillisia. Yhdistin enkelien ruumiin ihmissielun ruumiillisuuteen ilman näkyvää ruumista. Huomioin myös, että enkelit on ihmisten tapaan luotu Kuvan mukaan järjellisiksi. Athanasioksen mukaan tällainen elämä on ensisijaisesti enkelielämää, joten ominaisuudet, jotka kuuluvat kuvanmukaisuuden takia ihmissielulle, kuuluvat myös enkeleille. Keskeisin ero ihmisiin on ruumiin erilaisuus. Enkeli kykenee liikkumaan vapaammin, ottamaan erilaisia hahmoja ja kytkeytymään erilaisiin kappaleisiin. Enkelit ovat myös ihmistä vahvempia ja tiedollisesti kykenevämpiä. Keskeinen huomio on myös se, että eri enkeliluokat ovat Athanasioksen mukaan eri lajeja ja ne on alussa luotu sellaisiksi, kuin ne ovat. Tämä on vastakkainen näkemys Origeneelle, jonka mukaan enkeliluokat syntyvät kosmisen lankeemuksen perusteella. Lopuksi huomioin, että lankeamattomilla enkeleillä säilyy vastaavanlainen jumalalliseksi tekevä suhde Jumalaan, kuin ihmisilläkin olisi ollut ilman lankeemusta, ja tämä tekee enkeleistä jumalia Jumalan armosta.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen kuva naisista rakentui Suomen Kristillisen Työväen Naisliiton Säde-lehdessä vuosina 1909–1911. Aineistoni koostuu Säteen tarkastelukautena ilmestyneistä vuosikerroista. Lehti ilmestyi 16-sivuisena noin kerran kuussa. Tarkastelen työssäni, millaisia velvollisuuksia, vastuita ja rooleja naisille annettiin lehdessä sekä ketkä näitä käsityksiä esittivät. Tätä tutkiessani hyödynnän sisällönanalyysia ja representaation käsitettä. Representaatioiden sosiokulttuurisen luonteen ja historiallisen kerrostuneisuuden vuoksi voin naiskuvan rakentumista tarkastellessani tutkia samalla myös sitä yhteiskunnallista tilannetta, jossa nämä käsitykset naiseudesta ovat syntyneet sekä laajemmin naisen asemasta käytyä yhteiskunnallista keskustelua, johon Säteen kirjoittajat lehdessä ottivat osaa. Lehden naiskuvaan heijastuivat erityisesti silloinen käynnissä ollut uskontopoliittinen keskustelu sekä kotimaisen työväenliikkeen sisäinen hajaannus. Lehteen kirjoittivat yhtälailla niin miehet kuin naisetkin. Pääasiassa kirjoittajat olivat työläistaustaisia maallikoita lukuun ottamatta muutamia lehteen kirjoittaneita evankelis-luterilaisen kirkon pappeja. Säteessä piirtyi esiin ihannekuva työhön tarttuvasta ja yhteiskuntaa kehittävästä työläisnaisesta, jonka elämää ja valintoja ohjasi ensisijaisesti henkilökohtaisesti omaksuttu usko Jumalaan. Lehdessä usko ja Jumala nähtiin paitsi yksilön elämää myös yhteiskuntaa kannattelevana ja ylläpitävänä voimana. Yksilön ja kansakunnan kohtaamat vaikeudet tulkittiin myös uskosta käsin, mikä näkyi muun muassa Venäjän sortotoimien rinnastamisena Pahan hyökkäyksiin. Lehden ihannekristitty työläisnainen oli omaksunut myös isänmaallisuuden ihanteen, jota hän välitti eteenpäin lapsilleen kasvatustehtävänsä kautta. Naisen elämänkaari esitettiin lineaarisesti etenevänä janana, jossa viattomasta lapsuuden maailmasta siirryttiin valintojen ja houkutusten ristiaallokossa luovittavaan nuoruuteen. Nuoruudessa tärkeintä oli omaksua kristillinen usko henkilökohtaisena elämänkatsomuksena ja kasvaa kohti sukupuolityypillisiä rooleja kodin hengettärenä toimivasta vaimosta ja työteliäästä miehestä. Avioliitto esitettiin Säteessä itsestään selvänä jatkumona nuoruudelle, eikä naimattomuutta pidetty esillä todellisena vaihtoehtona kristillisille työläisnaisille. Lapset kuuluivat niin ikään automaationa avioliittoon, sillä ehkäisyä ei pidetty kristillisille naisille sopivana vaihtoehtona. Työväenasia oli lehden työläisnaisille tärkeä, mutta hengelliseen sisältöön verrattuna vähemmän esillä pidetty asia. Palvelijoiden ja työläisten aseman parantaminen, miesten ja naisten välisen tasa-arvon lisääminen sekä siveystyön tekeminen miellettiin kuitenkin kristittyjen työläisnaisten velvollisuuksiksi. Seksuaalimoraalisissa käsityksissään lehden kirjoittajat yhtyivät aikansa porvarillisen moraalireformin ihanteisiin toisaalta myös uudistaen niitä: ihanne itseään valistavasta ja siveellisestä naisesta ulotettiin Säteessä koskemaan myös työläisnaisia, kun se aiemmin liitettiin vain yläluokkaisiin naisiin. Tärkeä osa kristityn työläisnaisen toimintaa oli myös ateistisen sosialismin vastustaminen, ja lehti ohjasikin kärkkäillä kannanotoillaan lukijoitaan samaistumaan ennemmin kristilliseen työväenliikkeeseen kuin paheellisena pidettyyn sosialidemokraattiseen naisliikkeeseen.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millainen käsitys kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä sisältyy ortodoksiseen esirukoustekstiin Kanoni edesmenneen puolesta. Samalla luodaan myös katsaus sen käyttöön Suomen ortodoksisissa seurakunnissa. Kanoni edesmenneen puolesta on kreikan kielestä suomennettu noin kymmensivuinen teksti, joka koostuu kahdeksasta veisusta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineistosta erotettiin värikoodein pelkistetyt ilmaukset, jotka ryhmiteltiin teemojen mukaisiin alaluokkiin. Nämä alaluokat abstrahoitiin edelleen yläluokiksi, jolloin saatiin vastaukset tutkimuskysymykseen. Kanonin käyttöä selvitettiin haastattelemalla yhteensä neljää ortodoksisten seurakuntien pappia ja kanttoria eri puolelta Suomea. Lisäksi kahden seurakunnan palvelijan kanssa käytiin sähköpostikeskustelut aiheesta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että esirukouksessa edesmenneen puolesta toivottiin hartaimmin vainajan saavuttavan levon. Kanonissa esiintyi lukuisia ilmaisuja myös konkreettisista paikoista, joihin hänen toivottiin kuolemansa jälkeen pääsevän: paratiisiin, Abrahamin huomaan tai pyhien kartanoihin. Kanoni sisälsi myös useita kuvauksia siitä, että hänen toivottiin pääsevän pyhien ja vanhurskaiden joukkoon. Samalla edesmenneelle rukoiltiin synninpäästöä ja armahdusta, ettei häntä tuomittaisi tuonelan syvyyteen tai helvetin tuleen. Kanonista ilmeni selkeästi ajatus siitä, että ihmisen kuoleman jälkeen hänen sielunsa eroaa ruumiista. Sielu on kuolematon, ja ruumiin päätyessä maahan sielu joutuu yksityiselle tuomiolle. Paratiisi tai tuonela ovat ortodoksisen käsityksen mukaan yksityistä tuomiota seuraavia välitiloja. Kanonin tekstistä ei selkeästi voi päätellä, tarkoitetaanko siinä olevilla ilmaisuilla välitilaa vai yleisen tuomion jälkeistä tilaa. Tuonela voidaan käsittää sekä välitilaksi että synonyymiksi helvetille. Kanonin mukaan Neitsyt Maria, apostolit ja pyhät ovat tärkeitä esirukoilijoita. Jumalansynnyttäjä Maria on myös ihmisten pelastaja ja turva täällä maan päällä. Haastatteluissa kävi ilmi, että vain yksi kanttori oli aktiivisesti käyttänyt Kanonia käydessään kuolevan luona rukoilemassa tai suorittaessaan muistopalvelusta. Hautauspalveluksessa samoin kuin vainajien yksityisina tai yleisinä muistopäivinä käytetään tavallisesti muita liturgisia tekstejä.

Tutkielmassani käsittelen shiiamuslimien uskonnollisten juhlien vuodenkiertoon kuuluvan imaami Husainin suru- ja muistojuhlan merkitystä pääkaupunkiseudulla asuville ensimmäisen sukupolven shiianaisille. Imaami Husainin ja hänen perheensä ja seurueensa kohtaama kärsimys ja uhraukset taistelussa Karbalan aavikolla Irakissa vuonna 680 on shiiaislamin ytimeen kuuluva traaginen ja myyttisiä piirteitä saanut tapahtuma, jota shiiat muistavat ja surevat eri puolilla maailmaa vuosittain järjestettävissä suru- ja muistojuhlissa. Tutkimukseni tehtävänä on selvittää, mitä merkityksiä shiianaiset antavat Muharramin aikaan vietettävälle imaami Husainin suru- ja muistojuhlalle. Halusin selvittää, mitä ovat kohderyhmäni antamat uskonnolliset merkitykset, yhteydet nykyisyyteen ja omaan elämään sekä merkitykset oman identiteetin ja yhteisöllisyyden näkökulmasta. Lähestyn tutkimusaihettani etnografisen tutkimusotteen menetelmin ja käytän tutkielmani ajatuspohjana kollektiivisen muistamisen teoriaa. Tutkimusaineistoani varten haastattelin viittä pääkaupunkiseudulla asuvaa shiianaista ja osallistuin kolme kertaa Resalatin shiiamoskeijassa järjestettyihin suru- ja muistojuhlailtoihin. Kollektiivisen muistamisen teoriaan kuuluvaa yhteisön jakamaa narratiivia edustaa myyttinen kertomus Karbalan tapahtumista, josta eri ryhmiä edustavat shiiat luovat tulkinnallaan sub-narratiiveja erilaisin kulttuurisin välinein ja yksilöt omien lähtökohtiensa ja elämänkokemustensa pohjalta. Narratiivia tulkitaan ja uusinnetaan shiiayhteisön yhteen kokoavissa suru- ja muistojuhlailloissa. Kollektiiviseen muistamiseen liitetään aina myös ilmiö, jossa nykyisyys ja yksilön omat elämänkokemukset yhdistyvät menneisyyteen myyttisten narratiivien tai keskeisten henkilöhahmojen välityksellä. Tutkimusaineistoni osoittaa, että uskonnollisen ulottuvuuden keskeisimmät merkitykset liittyvät vastaajien uskonnollisuuden vahvistumiseen, rukouksen erityisyyteen suru- ja muistojuhlailloissa, opillisiin merkityksiin ja shiiaislamin mukaisiin hyveisiin sekä uskontoperinteen siirtämiseen lapsille. Nykyisyys sekä oman elämän yhteys Karbalan myyttisiin tapahtumiin koetaan niin ikään usealla eri tavalla. Omassa elämässä kohdattuja vaikeuksia ja tapahtumia tulkitaan ja selitetään Karbalan narratiivin avulla ja esimerkkiä oman elämän haasteiden kohtaamiseen haetaan Karbalassa kärsineiden toiminnasta. Suru- ja muistojuhlailloissa merkittäväksi nähdään myös mahdollisuus rituaalien ja muistamisen avulla ottaa osaa ja jakaa menneisyyden keskeisten henkilöhahmojen kärsimys, lausua rukouksia ja tehdä hyviä tekoja heidän puolestaan ja nimissään. Sureminen ja vuodatetut kyyneleet nähdään ansioksi ei vain tässä elämässä, vaan myös eskatologisessa mielessä. Karbalan tragediaa todistaneiden naisten roolimallia voimakkaina ja rohkeina sekä perheistään vastuuta kantavina vaimoina ja äiteinä halutaan noudattaa omassa elämässä. Laajemmassa kuvassa nykyisyys yhdistyy menneisyyteen analogialla sorron, väkivallan ja terrorismin sekä Karbalan tapahtumien välillä. Identiteetin ja yhteisöllisyyden ulottuvuuden näkökulmasta suru- ja muistojuhlaillat vahvistavat vastaajan identiteettiä ja ryhmään kuuluvuutta ei ainoastaan jaetun shiialaisuuden, vaan myös esimerkiksi kulttuurisen ja kansallisen taustan viitekehyksessä. Muharramin suru- ja muistojuhlailtojen vietto koskettaa haastattelemiani shiianaisia monella eri tavalla ja monella heidän elämänsä alueella. Kokoontuminen muistojuhlaan ja Karbalan narratiivin uusintaminen ja tulkitseminen vahvistaa kokemusta omasta identiteetistä ja moninaisesta ryhmään kuuluvuudesta, mutta myös voimaannuttaa naisia sekä yksityisessä että julkisessa tilassa. Muistojuhlassa oman elämän traumaattiset kokemukset saavat selityksen narratiivin tulkinnan avulla ja itkeminen ja sureminen sururituaalin aikana toimii siten tärkeänä terapeuttisena välineenä. Muistojuhlassa imaami Husainin kärsimyksen ja uhrausten merkityksen syvällinen ymmärtäminen koetaan koko ihmiskuntaa koskettavana ja yhdistävänä sekä keskinäistä ymmärrystä ja rauhaa lisäävänä voimana nykyisyydessä.

Maisterintutkielmani tarkoitus on tuoda uusi näkökulma katsomusaineiden opetusta käsittelevälle tutkimuskentälle. Se tarkastelee asiantuntijoiden julkisessa mediassa esittämää argumentaatiota liittyen katsomusaineiden opetuksen uudistamiseen. Tahdon tutkimuksellani korostaa paitsi argumentaatiotaitojen niin myös kriittisen lukutaidon merkitystä yhteiskunnassamme. Kohdehenkilöinä tutkimuksessa ovat Arto Kallioniemi, Arno Kotro, sekä Suaad Onniselkä. Tutkimustani ohjaava kysymys on, minkälaisilla argumenteilla he osallistuvat katsomusaineiden opetuksen uudistamisesta käytävään keskusteluun. Lisäksi tutkimuskysymyksenäni on pohtia, millaista heidän esittämänsä argumentointi on. Aineistoni koostuu kohdehenkilöiden julkiseen mediaan tekemistä kannanotoista vuosina 2018–2022. Tutkimukseni on laadullinen ja metodinani käytän argumentaatioanalyysia. Selvitän metodin avulla, miten kohdehenkilöt perustelevat esittämiään väitteitä ja miten heidän argumenttinsa kestävät tarkempaa tarkastelua. Tutkimukseni tuloksena Kallioniemi puolustaa argumenteissaan yhteistä katsomusainetta. Hänen argumenttiensa vahvuus vaihteli. Kotro vastustaa yhteistä katsomusainetta ja pyrkii erityisesti puolustamaan elämänkatsomustiedon asemaa omana oppiaineenaan. Hänen argumenttinsa olivat usein vahvoja. Onniselkä vastustaa yhteistä katsomusainetta. Hänen huolenaan siinä on vähemmistöuskontojen, erityisesti islamin alta vastainen asema. Onniselän argumentit olivat usein heikkoja ja ne olisivat tarvinneet lisäperusteluita tai tarkennuksia. Tutkimukseni tulosten varjossa ensisijainen johtopäätös on, että katsomusaineiden opetuksen muutoksesta käytävässä keskustelussa edes asiantuntijat eivät välttämättä argumentoi vakuuttavasti. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että lukijan tulee soveltaa kriittistä lukutaitoa myös tällaisten auktoriteettiasemassa olevien henkilöiden kohdalla. Erityisesti näiden havaintojen vuoksi tutkimukseni on merkityksellinen.