Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Protestanttinen kiirastuli? : Jerry L. Wallsin käsitys Kiirastulesta osana kuolemanjälkeistä todellisuutta 
    Malmi, Aino (2016)
    Jerry. L. Walls on yhdysvaltalainen teologi, jonka ajattelussa on metodistinen painotus.Taustaltaan hän on siis protestantinen, mutta puolustaa kirjassaan Purgatory. The Logic of Total Transformation ajatusta kiirastulesta osana kuoleman jälkeistä todellisuutta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Wallsin käsitystä kiirastulesta ja sitä miksi hän pitää kiirastulta tarpeellisena. Walls on pohtinut myös helvetin ja taivaan olemusta kirjoissaan Hell: The Logic Damnation ja Heaven: The Logic of Enternal Joy. Wallsin esittämät näkemykset ovat herättäneet keskustelua puolesta ja vastaan ainakin Yhdysvalloissa protestanttien piirissä. Walls esittää, että hänen näkemyksensä sopii yhteen sekä protestanttien että katolisen kirkon opetuksen kanssa. Walls tuo kiirastuli oppiin aivan uusia ajatuksia. Hän kuitenkin rakentaa näkemyksensä perinteeseen tukeutuen, vaikka hylkääkin joitain ajatuksia kiirastuleen liittyen. Taustaluvussa tarkastellaan lyhyesti kiirastuli ajatuksen historiaa ja sen kehittymistä kirkon viralliseksi opiksi. Taustaluvussa perehdytään myös siihen, minkälainen on Wallsin käsitys taivaasta ja helvetistä. Nämä käsitykset pohjustavat ajatusta, miksi Wallsin mielstä kiirastuli on looginen osa kuoleman jälkeistä todellisuutta. Työni ensimmäisessä pääluvussa keskitytään tarkastelemaan erilaisia malleja, joita on esitetty kiirastulen tarkoituksesta ihmisille ja motiiveista sen olemassaoloon. Erilaisten mallien avulla pyritään osoittamaan, että ajatus kiirastulesta on yhteen sovitettavissa protestanttisen uskon kanssa. Toinen pääluku keskittyy tarkastelemaan Wallsin näkemystä ihmisen olomuodosta kiirastulessa ja kiirastulen merkitystä ihmisen identiteetin säilyttäjänä. Ensin tarkastellaan miten erilaiset käsitykset ihmisen olomuodosta kuoleman jälkeen suhtautuvat yhteen kiirastulen kanssa. Tämän jälkeen keskitytään pohtimaan, onko kiirastuli tarpeellinen identiteetin ja persoonan säilyttäjänä. Viimeinen pääluku keskittyy Wallsin näkemykseen kiirastulesta ja sen tarkoituksesta. Wallsin käsitystä kuolemanjälkeisestä todellisuudesta värittää ajatus optimaalisesta armosta, jota Jumala tarjoaa kaikille ihmisille. Tämän luvun ensimmäisessä alaluvussa käsitelläänkin optimaalista armoa, vaikka se nousee esiin jo taustaluvussa helvetin ja taivaan tarkastelussa.
  • Prowastin kaarneenpojat ja pissihaukat : Lars Levi Laestadiuksen kielikuvat eläimistä Kirkkopostillan tekstisaarnoissa Matteuksen evankeliumista 
    Hämäläinen, Eeva (2015)
    Tutkimuksessani selvitän millaisia kielikuvia eli kuvallisesti käytettyjä ilmaisuja Lars Levi Laestadius käytti eläimiin liittyen ja selvitän niiden tarkoituksen. Tutkimuksen perustaksi, aineistoksi valitsin Laestadiuksen Kirkkopostillan tekstisaarnat Matteuksen evankeliumista. Tutkimusmateriaalin luonteen vuoksi valitsin kvalitatiivisen menetelmän. Luokittelun avulla sain myös kvantitatiivisen tuloksen, joka osaltaan tuki tulkintaa. Menetelmä tutkimukseen oli saarnojen analysointi. Rovasti Lars Levi Laestadiuksen postilloissa I-II oli 28 kirkkopostilla-saarnaa. Matteuksen evankeliumista. Niistä 21:ssä oli käytetty eläinkielikuva-ilmaisuja. Tutkimus oli aineistosidonnaista ja systemaattista. Analysoin saarnat ja tein Excel-taulukon eläimistä, jotka Laestadius yksilöidysti mainitsee. Tein tekstitulkintaa paneutuen myös kielelliseen puoleen ja retoriikkaan. Ryhmittelin eläimet sen mukaan mitä ne ilmensivät. Jatkoin luokittelua aineistostani nousevien teemojen perusteella kunnes päädyin kahteen pääluokkaan eläinkielikuvissa, pahuus ja hyvyys. Edellisten kohtien alla käsittelin sitten nämä 29 eläintä erikseen. Lars Levi Laestadiuksen Kirkkopostillan tekstisaarnoissa Matteuksen evankeliumista esiintyi 29 eläintä kielikuvia. Niistä 20 ilmensi pahaa ja hyvää yhdeksän eläintä. Laestadius oli käyttänyt eniten saarnoissaan lammas-symbolia, peräti 70 kertaa. Toiseksi eniten esiintyi kana 41 kertaa. Nämä eläimet ilmentävät hyvää ja korostavat voimakkaasti seurakuntayhteyttä. Laestadiuksen mukaan vanhurskauttavaa Jumalan sanaa on vain julistettu Jumalan sana. Täten on erityisen tärkeää, että käytetyt kielikuvat avautuvat ja muuttuvat ”Jumalan eläväksi sanaksi”, jota on julistettava sydämellä niin kuin Laestadius asian ilmaisee.
  • Psalmi 91 ja sen tulkinta ja käyttö Qumranissa ja Uudessa testamentissa 
    Gong, Emmi (2016)
    Tutkielmassani tarkastelen psalmin 91 tulkintaa ja käyttöä Qumranissa ja Uudessa testamentissa. Psalmin jae jakeelta etenevä analyysi toimii pohjana sen erilaisten tulkintojen ymmärtämiselle myöhemmin niin Qumranissa kuin Uudessa testamentissakin. Vastaan tutkielmassani kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) Miten psalmin 91 eri versiot (MT, LXX ja 11Q11 psalmi 91) eroavat toisistaan? 2) Miten psalmia 91 on tulkittu ja käytetty Qumranin käsikirjoituksissa? Mihin tarkoitukseen sitä on sovellettu näissä käsikirjoituksissa, miten se on sijoitettu uuteen tekstiin? 3) Miten psalmia 91 on lainattu UT:ssa ja onko siihen viitattu epäsuorasti? Mikä lainauksen tai epäsuoran viittauksen tehtävä on ollut? Tarkastelen tutkielmassani psalmia 91 osana Qumranin käsikirjoituksia 4Q84 ja 11Q11. Lisäksi tarkastelen Uuden testamentin lainauksia ja mahdollisia epäsuoria viittauksia psalmiin 91. Psalmia 91 on lainattu kohdissa Matt. 4:1–11 // Luuk. 4:1–13 ja siihen on mahdollisesti viitattu kohdissa Matt. 23:37–39 // Luuk. 13:34–35, Matt. 26:53–54 ja Luuk. 10:17–20. Käytän seuraavia tekstieditioita: Nestle-Aland (28), Göttingen (Septuaginta), Biblia Hebraica Stuttgartensia ja Discoveries in the Judaean Desert -sarjan rekonstruktiot Qumranin käsikirjoituksista 4Q84 ja 11Q11. Sovellan tutkielmassani intertekstuaalista metodia. Intertekstuaalisuus tarkoittaa tekstien välistä yhteyttä, jossa myöhempi teksti perustuu enemmän tai vähemmän johonkin aikaisempaan tekstiin. Määrittelen intertekstuaalisuudeksi sekä suorat lainaukset että muun kirjallisen riippuvuuden. Kirjallinen riippuvuus on todennäköisempää, jos vertailtavissa teksteissä esiintyy yhtäläisiä sanoja tai teemoja tai lainauksen alkuperäisen merkityksen muuttumista uudessa kontekstissa. Tutkielmani kannalta on välttämätöntä käyttää myös tekstikriittistä lähestymistapaa. Päädyn tutkielmassani siihen, että huolimatta MT:n, LXX:n ja 11Q11 psalmin tekstien välisistä eroista ne välittävät kaikki kuvaa Jumalasta Häneen turvaavan suojelijana elämän vaaroissa. Psalmi 91 sopii sisältönsä puolesta hyvin apotropaiseen käyttöön, minkä vuoksi tällainen käyttökonteksti on todennäköisesti korostunut myöhemmässä traditiossa. Psalmitekstit MT, LXX ja 11Q11 psalmi eivät sisällä sellaisia muutoksia, jotka tekisivät niistä toisiaan paremmin sopivia apotropaiseen kontekstiin. Olen tutkimuksessani tarkastellut psalmin 91 versioiden (MT, LXX, 11Q11 psalmi) yhtäläisyyksiä ja eroja sekä valottanut niiden pohjalta psalmin 91 käyttöä Qumranissa ja UT:ssa. Sekä Qumranissa että UT:ssa psalmin 91 käyttö on painottunut erityisesti psalmin apotropaiseen tulkintaan, jonka pohjalta olen tuonut esiin uudenlaisia näkökulmia evankeliumien tekstien tulkintaan.
  • Psykedeelien katalysoima mystinen kokemus kokemuskerronnan valossa 
    Pieskä, Terhi (2018)
    Pro gradu -tutkielmani on teemahaastatteluin toteutettu narratiivien tutkimus psykedeelien katalysoimista mystisistä kokemuksista. Tutkielmassani analysoin kahdeksan informantin kokemuskerronnan kautta psykedeeleiksi kutsuttujen substanssien vaikutuksessa saatuja kokemuksia. Käytän tutkielmassani Antoon Geelsin ja Owe Wikströmin (1999) määritelmää mystisestä kokemuksesta. Geels ja Wikström määrittelevät mystisen kokemuksen kontekstista riippumatta kokemukseksi, jonka kokija tulkitsee kohtaamiseksi korkeamman tai perimmäisen todellisuuden kanssa. Tämä kohtaaminen tapahtuu välittömällä, kokijan tulkinnan mukaan ei-rationaalisella tavalla ja tuo mukanaan syvän tunteen ykseydestä sekä vaikutelman siitä, että kokemus on tapahtunut muulla kuin arkisella tasolla. Kokemus tuo mukanaan laajalle ulottuvia seurausvaikutuksia yksilön elämässä. Tutkielmassani syvennyn selvittämään, mitä mystisen psykedeelikokemuksen aikana koetaan ja erityisesti, miten haastateltavien henkilökohtaiset kertomukset esittävät muuntuneessa tietoisuudentilassa kohdatun perimmäisen todellisuuden. Analysoin tutkielmassa yhteensä yhdeksän mystisen kokemuksen kriteerit täyttävää kokemuskertomusta, jotka olen jakanut temaattista narratiivien analyysiä käyttäen kolmeen teemaan: ykseyden kokemus, rakkauden kokemus sekä transsendenttien entiteettien kohtaaminen. Teemoihin jaetut kertomukset käydään läpi sisällönanalyysiä soveltaen. Ykseyden kokemuksiksi luokittelemissani kertomuksissa egon häviämisen kautta sulaudutaan hetkellisesti muuntuneessa tietoisuudentilassa kohdattuun todellisuuteen. Näissä kertomuksissa kertojat kuvaavat tulevansa yhdeksi tietoisuudeksi tai löytävät itsensä ikuiseksi tyyneyden tai tyhjyyden tilaksi nimeämästään todellisuudesta. Rakkauden kokemuksen teemaan sijoittamani kertomukset kuvaavat positiivisia tuntemuksia täynnä olevia psykedeelimatkoja ja matkan aikana koetut tunteet saavat jokaisessa kertomuksessa viittauksen jumalallisuuteen. Näissä kokemuksissa rakkaus yhdistetään Jumalaan tai jumaluuteen essentiaalisena osana. Transsendenttien entiteettien kohtaamiset ovat kolmas selkeästi muusta kertomusaineistosta erottuva teema. Näissä kokemuksissa aktiivinen transsendentti toimija ohjaa kokemusta kokijan itsensä ollessa hyvin passiivisessa roolissa. Kuten ykseyden ja rakkauden kokemuksissa, entiteettien kohtaamiset ovat muokanneet kokemuskertomusten mukaan huomattavasti sitä minkälaisena haastateltavat näkevät maailman ja itsensä.
  • Psykoottisen mielenterveyspotilaan uskonnonvapaus 
    Stenlund, Mari (2007)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää psykoottisen mielenterveyspotilaan uskonnonvapautta. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Millä perusteilla psykoottisen potilaan uskonnonvapaus on turvattu ja millä perusteilla sitä rajoitetaan? Miten psykoottinen ja uskonnollinen todellisuudentulkinta eroavat toisistaan? Vaarantaako psykiatriseen todellisuudentulkintaan perustuva hoito potilaan negatiivisen uskonnonvapauden eli oikeuden elää ilman uskontoa? Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Lähteet ovat perustusoikeudet, mielenterveyslaki, potilaslaki, YK:n Principles for the protection of persons with mental illness and the improvement of mental health care, Maailman psykiatriyhdistyksen Madridin julistus ja Suomen mielenterveysseuran Mielenterveyspotilaan oikeudet. Uskonnonvapautta tarkastellaan tässä tutkimuksessa kahden eri vapauskäsityksen näkökulmasta: ulkoisena vapautena, joka edellyttää kompetenssia ja autenttisuutta, sekä ulkoisen ja sisäisen vapauden summana, johon kompetenssi ja autenttisuus sisältyvät. Psykoottisella potilaalla on ihmisyytensä ja kansalaisuutensa perusteella lähtökohtaisesti täysi uskonnonvapaus, mutta sitä voidaan rajoittaa. Jos uskonnonvapaus ymmärretään ulkoiseksi vapaudeksi, rajoittaa psykoottisen potilaan uskonnonvapautta tahdosta riippumattomassa hoidossa hänen terveytensä ja turvallisuutensa suojaaminen. Uskonnonvapauden rajoittaminen voidaan perustella sillä, ettei psykoottinen potilas täytä uskonnonvapauden edellytyksiä eli kompetenssia ja autenttisuutta, sillä, että potilaan terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät oikeudet priorisoidaan uskonnonvapauden yläpuolelle sekä sillä, että pyritään terveyshyötyyn. Jos uskonnonvapaus ymmärretään ulkoisen ja sisäisen vapauden summaksi, on psykoosi uskonnonvapautta rajoittava tekijä, koska se tekee yksilöstä epäautenttisen ja puuttuu hänen kompetenssiinsa. Psykoosin (myös tahdosta riippumaton) hoito voidaan ymmärtää tällöin yritykseksi palauttaa uskonnonvapaus. Rajoittamalla ulkoista uskonnonvapautta pyritään maksimoimaan ulkoisen ja sisäisen uskonnonvapauden summa. Vaikka psykoottisella ja uskonnollisella todellisuudentulkinnalla on yhtäläisyyksiä, niiden toisistaan erottaminen on tärkeää, koska yksilöllä, jonka todellisuudentulkinta määritellään psykoottiseksi, on oikeus saada hoitoa, kun taas yksilön uskonnollista todellisuudentulkintaa suojaa uskonnonvapaus eikä sitä saa hoitaa sairautena. Lähteiden mukaan psykoottisen ja uskonnollisen todellisuudentulkinnan toisistaan erottaminen diagnostisten kriteerien ja lääketieteellisen tiedon avulla on lääkärin tehtävä. Tutkimuksessani esitän kaksi periaatetta, joiden avulla todellisuudentulkinnat voidaan erottaa toisistaan. Yksinäinen puu ei pala -periaatteen mukaan yksilön todellisuudentulkinta on uskonnollinen, mikäli se jaetaan jossain yhteisössä. Hedelmistään puu tunnetaan -periaatteen mukaan yksilön todellisuudentulkinta on uskonnollinen, mikäli sen terveydelliset ja sosiaaliset seuraukset ovat hyvät. Antipsykiatrinen kritiikki väittää psykiatrian olevan uskonto. Jos väite on tosi, puututaan tahdosta riippumattomassa hoidossa yksilön oikeuteen elää ilman uskontoa, sillä ko. hoidossa olevan psykoottisen potilaan on pakko suostua siihen, että häntä hoidetaan psykiatrian arvojen ja todellisuudentulkinnan mukaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jos psykiatria määritellään uskonnoksi, uskonnon käsite kärsii inflaation. Koska psykoottisen potilaan uskonnonvapaus on pohjimmiltaan eettinen kysymys, on tärkeää myöntää psykiatrian arvosidonnaisuus. Tällöin voidaan tehdä tietoisesti moraalisia päätöksiä ja kantaa moraalinen vastuu esimerkiksi diagnoosin määrittelyssä. Psykiatrian voidaan katsoa perustuvan universaaleihin arvoihin samalla tavalla kuin ihmisoikeuksienkin.
  • Puheenvuoro Haukattu hedelmä : Apupappien relativistinen seksuaalimoraali vuodelta 1994 
    Virtanen, Suvi (2018)
    Tutkielmassani tarkastellaan Helsingin hiippakunnan apupappien (jatkossa vain Apupapit) ensimmäistä julkaisua Haukattua hedelmää (1994). Vastaan tutkimuksessani kysymyksiin: Millainen teos Haukattu hedelmä on ja miksi se on kirjoitettu? Millainen teoksen syntyprosessi oli ja keitä siinä oli mukana? Minkälaisia teemoja teos sisälsi? Erosivatko teoksessa esitetyt kannat jollain tavalla kirkon virallisesta opista? Ja jos eroja löytyi, mitä selittäviä tekijöitä niille oli? Ajallisesti tutkielmani sijoittuu 1990-luvun alkuun, mutta päätutkimusvuoteni on julkaisuvuosi 1994. Tutkielmani lähteistönä olen käyttänyt Haukatun hedelmän lisäksi kirkon virallisen kantana piispojen seksuaalieettistä puheenvuoroa Kasvamaan yhdessä (1984). Apupapeista ei ole aiempaa tutkimusta, joten olen käyttänyt arkistolähteitä tukemaan tietoja ryhmästä ja teoksen syntyprosessista. Käytän tekemiäni kahden Apupapin jäsenen haastatteluja tukemaan muita lähteitä ja vastaamaan kysymyksiin, joihin muut lähteet eivät kyenneet antamaan vastausta, esimerkiksi kysymykseen miten Haukattu hedelmä syntyi. Tutkimukseni menetelminä käytän lähilukua ja vertailua. Teoksen sisältöanalyysissa hyödynnän lähiluvun menetelmää, jonka avulla hahmotan teoksen teemoja ja sanomaa. Kirkon viralliseen kantaan ja sisältöanalyysin antamiin tietoihin käytän vertailun menetelmää, jonka avulla selvitän mahdollisia eroja. Mahdollisia erojen syitä hahmotan lähteistön ja tutkimuskirjallisuuden avulla. Haukattu hedelmä oli yhdeksän Apupapin kirjoittama puheenvuoro, jonka kantavana teemana oli relavistinen seksuaalimoraali. Apupapit käsittivät seksuaalimoraalin suhteellisena ja vuoden 1993 ajan henki vaikutti Haukatussa hedelmässä esitettyihin seksuaalieettisiin ajatuksiin. Seksuaalisuus oli laajasti puheenaiheena Suomen yhteiskunnassa että luterilaisessa kirkossa vuonna 1993, erityisesti keskityttiin homoseksuaalisuuteen. Suomalaiset seksitavat ja seksuaalimoraali olivat muuttuneet. Naisten seksuaalinen elämä oli vapautunut ja myös heillä oli moraalisesti oikeus harrastaa seksiä miesten tapaan. Seksin aloittaisen ikä oli myös laskenut suuresti, joten seksuaalielämä oli tullut osaksi myös nuorten elämään. Haukattu hedelmä otti kantaa ihmisten seksuaalisuuden toteuttamisen mahdollisuuksiin eri elämäntilanteessa ja -vaiheessa, kuten nuorten ja yksineläjien tilanteissa. Nämä olivat aiheeltaan sellaisia, joihin piispojen tekemä kannanotto ei ollut ottanut kantaa. Haukattu hedelmä reagoi uusiin seksuaalieettisiin teemoihin, tavoitteena antaa ihmisille uusia näkemyksiä, joiden valossa tehdä järkeviä ja moraalisia ratkaisuja. Haukatussa hedelmässä näkyi Apupappien myönteinen suhtautuminen seksiin, mutta toisaalta myös sen vaikutus. Heidän edustamansa seksuaalietiikka oli sallivampaa ja joustavampaa kuin piispoilla. Sisällöllisesti teoksen ydinajatus oli rakkaus, joka oli yhteistä Kasvamaan yhdessä julkaisun kanssa. Haukatun hedelmän suurimmat erot kirkon kantaan olivat mielipiteissä homoseksuaalisuudesta ja esiaviollisesta seksistä. Rakkaus oli Apupappien asettama ehto seksuaalisuuden toteuttamiseen kaikissa konteksteissa, myös piispojen kieltämissä homoseksuaalisuudessa ja esiaviollisessa seksissä. Piispat pitivät kirjelmässään avioliittoa seksuaalielämän ehtona. Haukatussa hedelmässä avioliiton ehdon korvasi rakkaus. Apupappien poikkeavat ajatukset johtuivat siitä, että suomalaisen seksuaalimoraali oli muuttunut ja piispojen antamat vastaukset eivät enää olleet ajankohtaisia. Apupapit halusivat antaa suomalaisille ajankohtaisia vastauksia. He ottivat huomioon ajan ja tapahtumien kontekstin ja suhteellisuuden, jonka takia piispojen ja Apupappien puheenvuoroissa oli eroja. Myös erojen syinä oli, että Apupapit olivat piispojen kanssa eri sukupolvea ja näkivät seksuaalieettiset asiat eri tavalla. Kokonaisuudessaan Haukattu hedelmä noudatti kirkon oppeja ja rakensi seksuaalimoraalin selkeästi kristillisen uskon varaan.
  • ”Puhtain asein, puhtaan asian puolesta” : Isänmaan rooli sotilaspastori Sakari Huiman julistustyössä vuosina 1939–1944 
    Lempiö, Linda (2018)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan isänmaan roolia sotilaspastorin julistustyössä talvi- ja jatkosodan aikana. Tutkimuksen aineistona on käytetty sotilaspastori Sakari Huiman julistustyötä vuosina 1939–1944. Julistustyö koostuu pääasiassa rintamalla pidetyistä, käsinkirjoitetuista, saarnoista. Osana tutkimusta on käytetty myös Huiman kirjoittamia muistiinpanoja, lehtiartikkeleita sekä kirjeenvaihtoa. Lähdemateriaalina käytettyjä saarnoja on 20 kappaletta, käsikirjoituksia ja muistiinpanoja 8 kappaletta sekä lehtiartikkeleita 12 kappaletta. Lisäksi tutkimuksessa käytettyjä kirjeitä on 13 kappaletta. Aineisto sijaitsee Oulun maakunta-arkistossa. Isänmaallisella puheella on keskeinen rooli Sakari Huiman julistustyössä, mikä johtuu pitkälti siitä, että julistustyö on syntynyt sodan keskellä. Erityisesti saarnoissa on tavallista puhua asioista myös uskonnollisen tematiikan ulkopuolelta. Näin ollen on luonnollista, että sotilaspappien julistustyössä esillä ovat myös isänmaalliset teemat. Sakari Huiman isänmaallinen retoriikka liittyy Suomen kansan ylistämiseen, vastakohtana viholliselle. Isänmaallisuus tulee esiin myös puheissa Suomen lipusta, historiasta sekä suomalaisista sotilaista ja heidän velvollisuuksistaan. Isänmaallista tematiikkaa esiintyy valtaosassa Huiman julistustyötä, vaikkakaan isänmaallisuus ei ollut hänelle henkilökohtaisesti merkittävimmässä roolissa. Suuressa osassa Huiman kirjoituksia isänmaallinen puhe on sekoittunut uskonnolliseen puheeseen, mutta tästä huolimatta julistustyön keskiössä on puhe Jumalasta. Isänmaallinen retoriikka tukee ajan saarnoja ja muuta julistustyötä, mutta Huiman julistustyössä uskonnollisella puheella on isänmaallista suurempi rooli. Sotilaspapit oli ohjeistettu toimimaan nimenomaan pappeina, eikä isänmaallisen puheen katsottu sopivan papin suuhun. Huima noudattaa tätä ohjetta, vaikka hänen julistustyössään on paikoin myös radikaaleja piirteitä.
  • ”Puhui viittaamalla kauniilla tavalla” : Suomen ensimmäisten kuurojentyön matkapappien toiminta 1896–1916 
    Lepistö, Malla (2020)
    Tutkimuksessani kuvaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon matkapapin virkojen perustamisvaihetta ja ensimmäisten matkapappien työnkuvaa aikana, jolloin kuurojenopetuksessa vallitsevana aatteena oli oralismi. Oralismi näki puheen merkkinä ihmisyydestä viittomakielen ollessa väistyvä ja alkeellisempi kommunikaatiomuoto. Kuurojen opetuksessa tavoitteena oli puheen opettaminen mihin tähdättiin muun muassa viittomiskiellolla. Viittomakielen asema kirkon kuurojentyössä poikkesi tästä oleellisesti, sillä kuurojenpapin virkaan hakevien oli osattava viittomakieltä. Työnkuvan hahmottamisen lisäksi etsin vastauksia siihen, minkä verran matkapapit käyttivät työssään viittomakieltä ja miten heidän viittomakielen käyttöönsä suhtauduttiin yhteiskunnan, kuurojenkoulun sekä kuurojen itsensä taholta. Pyrin myös vastaamaan kysymykseen siitä, miksi he käyttivät viittomakieltä, vaikka sen käyttö oli aikakauden aatemaailman vastaista. Tutkimukseni alkaa vuodesta 1896, jolloin matkapapin viran perustaminen otettiin virallisesti esille, mutta keskityn varsinaisesti ajanjaksoon 1908–1916. Aikarajauksen perusteena on se, että ensimmäiset matkapapit aloittivat vuonna 1908 ja 1916 kuurojentyöhön lisättiin papinvirkoja. Tutkimukseni ensisijaisina lähteinä ovat aikalaisjulkaisut: Kuuromykkäin Lehti, sen ruotsinkielinen sisarjulkaisu Tidskrift för Döfstumma sekä Suomen Aistivialliskoulujen lehti. Näistä kaksi ensimmäistä edustaa kuurojen, kolmas puolestaan kuurojenkoulujen näkökulmaa. Metodisena lähtökohtanani on yleinen historiatutkimuksen menetelmä. Hyödynnän tutkimuksessani lehdistöhistorian sisällönanalyysia niin, että tarkastelunäkökulma on henkilöhistoriallinen ja arkipäivän historian from below -näkökulmaa huomioiva. Tutkimukseni mukaan matkapapin työ oli huomattavasti seurakuntapapin virkaa monipuolisempi ja haastavampi. Matkapappi oli kirjaimellisesti matkaa tekevä pappi, sillä yhden papin työkenttänä oli puolikas Suomea. Matkapapin työnkuva oli sekä missionaalinen että diakoninen. Matkapappi oli samaan aikaan sekä kuurojen sielunpaimen, että sosiaalityöntekijä. Tämä kahtalaisuus tulee ilmi hyvin monissa eri yhteyksissä. Matkapappi oli kirkon valitsema, mutta hänen palkkansa tuli valtiolta. Hän oli siis samaan aikaan sielunhoitaja ja valtion virkamies. Viran velvoitteet tulivat myös kahdelta taholta. Matkapapit tulivat erilaisista sosiaalisista taustoista, ja he olivat tutustuneet eri koulutustasolla oleviin kuuroihin ennen kyseiseen virkaan hakeutumista. Tutkimuksessani käy ilmi, että nämä seikat vaikuttivat siihen, miten he yksilöinä suhtautuivat työnsä sosiaaliseen puoleen ja kuuroihin seurakuntalaisiinsa. Lähdemateriaaleista ilmenee matkapappien käyttäneen viittomakieltä hyvin monipuolisesti niin hengellisissä kuin maallisissakin tilanteissa. Ennakkokäsityksistäni huolimatta kuurojenkoulujen opettajat suhtautuivat pappien viittomakielen käyttöön myönteisesti. Tämän taustalla oli aikakauden käsitys uskonnon opetuksen päämäärästä: sen tehtävä oli herättää henkilökohtaista uskoa. Tämän vuoksi matkapapeilla viittomakielen käyttö oli yhtä perusteltua kuin ulkolähetyksessä vieraiden kielten käyttö. Kuurojentyö nähtiin usealla taholla lähetystyönä.
  • Pukeutuminen, tyyli ja uskonnolliset symbolit identiteetin ilmentäjinä 
    Korsbäck, Rosanne (2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan miten pukeutuminen, muoti, identiteetti ja uskonnolliset symbolit näkyvät nuorten aikuisten elämässä. Nämä aihealueet kytkeytyvät toisiinsa mielekkäällä tavalla ja siitä syystä ne valikoituivat tutkielman teemoiksi. Työn tarkoituksena on selvittää millainen identiteetti uskonnollisia symboleja käyttävillä nuorilla aikuisilla on. Työn kiinnostus kohdistuu erityisesti siihen, miksi nuoret aikuiset käyttävät uskonnollisia symboleja ja miten ne näkyvät pukeutumisessa. Tutkielman aineisto koostuu tekemästäni kuudesta teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat iältään 22–28-vuotiaita. Halusin keskustelujen etenevän vapaamuotoisesti ja vastausten olevan laajempia kuin esimerkiksi lomakehaastatteluissa. Sen vuoksi valitsin aineistonkeruumenetelmäksi puolistrukturoidun teemahaastattelun. Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia, ja tarkemmin ottaen teemoittelua. Tähän päädyin sen vuoksi, että tarkoituksenani oli etsiä haastatteluista ilmeneviä teemoja ja tutkia, minkälaisia merkityksiä niillä on haastateltaville. Pukeutuminen on suuressa roolissa tässä tutkielmassa ja se loi pohjan, johon oli luontevaa liittää mukaan identiteetti ja uskonnolliset symbolit. Kiinnostukseni identiteetin tutkimista kohtaan kasvoi koko ajan ja se antoi suuntaviivat työlleni. Yksilöllinen ja sosiaalinen identiteetti nousevat esiin erityisesti niin teoreettisessa viitekehyksessä kuin analyysissa. Työssä pohditaan mihin uskonnollisiin tai ei-uskonnollisiin ryhmiin haastateltavat kuuluvat ja mitä symbolien käyttäminen merkitsee heille. Haastattelujen perusteella nuorten aikuisten uskonnollinen identiteetti on avointa, positiivista ja muut huomioon ottavaa. Varauksellisuus itselle vieraisiin uskontoihin voi johtua tietämättömyydestä tai median luomasta kuvasta. Uskonnollisten symbolien käytölle on monia syitä, kuten esimerkiksi oman vakaumuksen esiintuominen ja muoti. Tutkielman johtopäätöksistä selviää, että kaikkien kuuden haastateltavan vastausten perusteella on mahdollista sanoa pukeutumisen ja uskonnollisten symbolien toimivan identiteetin ilmentäjinä. Identiteetti vaikuttaa nuorten aikuisten keskuudessa enemmän uskonnollisiin symboleihin kuin pukeutumiseen.
  • Purkkaa jauhava Jeesus ja muita hahmoja : roolien merkitys bibliodraamassa 
    Hassinen, Sanna (2019)
    Tässä tutkielmassa tavoitteenani on selvittää erilaisten roolien merkitystä bibliodraamassa, mitä voidaan pitää yhtenä toiminnallisen draaman muotona. Bibliodraamassa on tarkoitus erilaisten toiminnallisten ja kehollisten roolityöskentelyjen kautta tutkia Raamattua, mutta samalla siinä korostuvat roolien kautta saadut henkilökohtaiset kokemukset. Bibliodraamassa Raamatun rooleihin eläytyminen voi olla hyvin tunteisiin vetoavaa ja parhaillaan voimaannuttavaa toimintaa, joka tarjoaa yksilölle keinoja ymmärtää itseään, toisia ihmisiä ja laajemmin koko kulttuuriympäristöä ja yhteiskuntaa. Raamatun tekstien kautta bibliodraamassa ollaan myös tekemisissä omien hengellisten kysymysten kanssa. Roolin käsitettä tarkastelen uskonto- ja sosiaalipsykologian näkökulmasta ja teoreettisena viitekehyksenä käytän erityisesti Jakob Morenon ja Robert Landyn rooliteorioita, jotka auttavat tutkimani ilmiön hahmottamisessa. Olen tehnyt tämän tutkimuksen etnografisena kenttätyönä, missä tutkimuskenttänäni toimii Järvenpään Seurakuntaopiston bibliodraamaohjaajakoulutuksen syksyllä 2018 aloittanut koulutusryhmä. Tutkimuksen aineiston olen kerännyt syksyllä 2018 ja keväällä 2019 pidettyjen viiden lähiopetusjakson aikana. Pääasiallisena menetelmänä olen käyttänyt osallistuvaa havainnointia. Lisäksi olen täydentänyt oman havainnointini pohjalta muodostunutta aineistoa neljän koulutukseen osallistuneen haastattelulla. Tutkijana olen ollut osa tutkimaani sosiaalista yhteisöä ja yhdeksi keskeiseksi havainnointikohteeksi muodostui minä itse ja omat kokemukseni roolityöskentelyjen aikana, missä korostuu tutkielman autoetnografinen luonne. Tutkielman aineiston olen analysoinut laadullisen, teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä teemoitellen. Olen jaotellut aineistossa ilmenneet erilaiset roolit Morenon rooliteorian mukaan somaattisiksi, psykologisiksi, sosiaalisiksi ja transsendenttisiksi rooleiksi. Roolien merkityksiä olen tarkastellut henkilökohtaisella tasolla, sosiaalisten suhteiden tasolla sekä yhteiskunnallisella ja eettisellä tasolla. Landyn rooliteorian yksityiskohtainen roolien taksonomia on auttanut hahmottamaan sitä, miten tietyn roolin valitseminen, rooliin meneminen ja vastarooliin vaihtaminen draamassa tapahtuu. Tutkimusaineiston perusteella bibliodraamassa erilaisten roolien kautta on mahdollista oppia ymmärtämään erilaisia ajatuksia ja näkökulmia, kehittää oma näkökulma draamassa käsiteltävään teemaan ja löytää yhteys omiin henkilökohtaisiin psykosomaattisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin rooleihin. Yksittäiset kokemukset rooleissa eivät sinänsä ole kovin merkittäviä, vaan merkittävää on se, miten kokemuksiin suhtaudutaan, miten niitä käsitellään ja mitä niistä opitaan. Jokainen suhteuttaa oman kokemuksensa myös aikaisempiin kokemuksiinsa ja siihen, mikä on omassa elämässä ja yhteiskunnassa on sillä hetkellä ajankohtaista.
  • Pyhäinpäivän vietto Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuonna 2020 
    Hietaniemi-Virtanen, Niina (2021)
    Tiivistelmä Referat Tutkimuksen aiheena on pyhäinpäivän vietto Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa koronapandemian vallitessa vuonna 2020. Pyhäinpäivä on yksi suosituimmista kirkkopyhistä, mutta se on varsin vähän tutkittu. Tämä tutkimus on määrällinen analyysi, joka tarkastelee pyhäinpäivän viettoa rituaaliteoreettisessa viitekehyksessä. Keskeiset teoreettiset lähtökohdat ovat rituaalisuuden ominaispiirteet, kuten toistuva, vahvistava ja muuttuva rituaalisuus. Tutkimuksen kohderyhmä ovat suomenkieliset evankelis-luterilaiset seurakunnat. Analyysi perustuu kokonaisotantaan ja kirkkoherrojen vastauksista syntyvään kyselyaineistoon (vastausprosentti 51 %). Analyysi on tehty SPSS-ohjelmiston avulla. Analyysin päätarkoitus on kuvata ja selittää pyhäinpäivän viettotapaa ja kirkkoherrojen muutosorientaatiota. Määrällisiä tuloksia illustroidaan laadullisten havaintojen kautta. Tutkimuksen tuloksena on pyhäinpäivän vieton rituaalisuuden ilmeneminen ajankiertoon asettuvana ja toistuvana sekä ylösnousemuksen ja toivon sanoman äärellä harjoitettavana vahvistavana rituaalisuutena. Kuolleiden muistelu, surussa tukeminen ja hiljentyminen ovat myös pyhäinpäivän vieton keskiössä. Kynttilöiden vieminen haudalle on tärkeää muistelurituaalisuutta. Seurakunnat ovat huolehtineet pyhäinpäivän vieton traditiosta myös koronapandemian aikana. Ne ovat vieneet pyhäinpäivän sanoman sinne, missä ihmiset on voitu kohdata virtuaalisesti tai fyysisesti, sisältöä jakaen tai keskustellen, kirkkotilassa tai hautausmaalla. Toisaalta koronapandemia on rajoittanut esimerkiksi iäkkäiden osallistumista pyhäinpäivän tilaisuuksiin. Pyhäinpäivän vieton kristillinen juhlaperinne on myös muuttuvaa rituaalisuutta. Pyhäinpäivän vieton kohdalla se merkitsee rajankäyntiä suhteessa ulkoisiin vaikutteisiin kuten halloweeniin ja kekriin. Kirkkoherrat muodostivat tässä suhteessa kolme orientaatiotyyppiä, jotka ovat perinteen tukijat, muutosorienteiset ja kekrille myötämieliset.
  • Pyhä isänmaa Turkin uskontoasiainviraston lastenlehdessä 
    Järvi, Niko (2020)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää sitä, esitetäänkö Turkin uskontoasianviraston lastenlehdessä isänmaa pyhänä, ja jos, niin millä keinoin. Tutkimusaineistona toimivat vuosina 2017–2019 julkaistut kolme lehden numeroa. Kaikki sijoittuvat heinäkuulle, koska siinä kuussa tapahtui Turkissa vallankaappausyritys vuonna 2016. Katson, että osittain tämän vuoksi aineistonani käyttämäni lehdet ovat sisällöltään vahvasti isänmaallisia sekä turkkilaisuutta korostavia. Aineistooni sisältyy paljon sarjakuvia sekä yleisesti paljon kuvitusta. Aineistoani analysoin Arja Jokisen kehittämän retorisen analyysin mallin mukaisesti, jossa keskitytään retoristen keinojen tarkasteluun. Kuvain tulkinnassa hyödynnän sarjakuvatutkimuksen keinoja, koska kuvitus on yleisesti ottaen sarjakuvamaista. Tutkielman teoriatausta rakentuu Jacques Ellulin (1912–1994) pyhän teorian ympärille. Tämän lisäksi muita tärkeitä käsitteitä ja ilmiöitä tutkielman kannalta ovat isänmaallisuus, kansallisuusaate sekä marttyyrius. Keskeisin tutkimustulos on, että aineistossa pyritään esittämään isänmaa Ellulin teorian mukaisesti pyhänä. Analyysistä kävi ilmi, että lehdessä vaalitaan ajatusta isänmaan ehdottomasta arvosta. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilö on täysin alisteinen isänmaalle ja on myös olemassa vain sen palvelemista varten. Lisäksi isänmaa vaatii yksilöltä täyttä uhrautumista, josta esimerkkeinä ovat marttyyriuden sekä sotilasuran ihannointi. Ehdottoman arvon ajatukseen kuuluu myös se, ettei isänmaata ja sen tarkoitusperiä saa kyseenalaistaa millään tavoin. Vallankaappausta yrittäneet esitetään maanpettureina ja yleisesti tutkimusaineistosta nousee esiin ajatus, että Turkin valtio on ulkoapäin tulleen uhan alla. Aineistossa idyllinen ydinperhe toimii lehden lukijalle (lapselle) esimerkkinä yhtenäisen kansakunnan ihanteesta. Muutenkin kansakunnan yhtenäisyyttä korostetaan vahvasti, ja sen sanotaan olevan isänmaan säilyvyyden kulmakivi. Aineistossa esiintyy useita retorisia keinoja, joiden avulla lukija pyritään vakuuttamaan isänmaan pyhyydestä sekä tärkeydestä. Oleellisin keino on puhujakategorialla oikeuttaminen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sarjakuvissa vanhemmat toimivat lapseen nähden auktoriteetteina, jolloin he opettavat asioita sekä oikeita tapoja palvella isänmaata. Toinen paljon esiintyvä keino on toisto, jota esiintyy läpi tutkimusaineiston yleisesti, sekä yksittäisten tekstien yhteydessä. Sen avulla pyritään korostamaan haluttua sanomaa. Me-retoriikan sekä kontrastiparien käyttö on myös tärkeässä osassa. Niiden avulla luodaan ajatusta kuvitteellisesta yhtenäisestä ryhmästä, johon liitetään myönteisiä tulkintoja. Vastapuoleksi kuviteltuun ryhmään yhdistetään taas kielteisiä ilmauksia. Aineistossa esimerkiksi vallankaappausyrityksestä luodaan vain yhtä tulkintamallia tahi todellisuuskäsitystä, joka halutaan opettaa lehden lukijoille. Tällöin on kyse faktan konstruoinnista.
  • Pyhä kohtaaminen : Edith Steinin empatia- ja tunneteoria 
    Kari, Matti (2023)
    Tässä uskonnonfilosofian maisterintutkielmassa tutustun Edith Steinin empatiateoriaan. Tutkielman tutkimuskysymyksinä on selvittää 1) millainen on Edith Steinin käsitys empatiasta, 2) mitkä ovat keskeisimmät esteet empatian toteutumiselle siten, kuin Stein sen käsittää ja 3) onko Steinin käsitys empatiasta intentionaalisuuden muotona oikea vai ei. Tutkielman primäärilähde on Steinin esikoisteos Empatian ongelmasta vuodelta 1917. Hyödynnän myös lukuisia muiden tutkijoiden artikkeleita vastatakseni tutkimuskysymyksiini. Steinin mukaan empatia on paitsi eräs ihmisten välisen vuorovaikutuksen keskeinen osa niin myös edellytys objektiiviselle tiedonhankinnalle. Steinin kriteerit empaattiselle vuorovaikutukselle ovat erittäin tarkat, mutta hyvin perustellut. Empatia on hänen mukaansa omanlaisensa intentionaalisuuden muoto. Sen toteutumisen tiellä voi olla Minän väliaikainen kokemus tai hänen persoonallisuutensa. Edith Steinin empatiateoriassa on näkemykseni mukaan lukuisia yhtymäkohtia Emmanuel Levinasin ja Martin Buberin ajatteluun. Vertailun perusteella voi sanoa, että näkemys empatiasta intentionaalisena toimintona ei ole yksiselitteinen, vaan Steinin empatiateoria mahdollisesti sisältää sekä intentionaalisen että epäintentionaalisen komponentin ja siten ylittää fenomenologisen teorian rajat. Esitän, että Steinin empatiakäsitys pohjimmiltaan edellyttää rakkaudellista ei-tietämisen asennetta toista ihmistä kohtaan ja hetkellistä alistumista toisen hallintaan. Tällä perusteella Steinin kuvaamaa vuorovaikutusta voi perustellusti kutsua pyhäksi kohtaamiseksi.
  • Pyhä logo : Median kehystys NHL-joukkueiden pukuhuoneista 
    Romunen, Perttu (2022)
    Tutkielma käsittelee Pohjois-Amerikan jääkiekkoliiga NHL:n käytäntöä, jossa kotijoukkueen pukuhuoneen keskellä lattiaa sijaitseva logo on koskematon. Kirjoittamattoman säännön mukaan logon päälle astumista pidetään epäkunnioittavana tekona. Käytäntö tulee näkyväksi suurelle yleisölle median kautta ja media nimittää käytäntöä esimerkiksi pyhäksi ja taikauskoksi. Tutkimuskysymyksiä tutkielmassa on kaksi: 1. Millä tavoin media välittää (pyhää) käytäntöä NHL-joukkueiden pukuhuoneiden logon koskemattomuudesta? 2. Minkälaisia kehyksiä ilmiölle luodaan mediateksteissä? Tutkielman teoreettisina käsitteinä ovat pyhä, rituaali, symboli ja medioituminen. Tutkielman aineisto koostuu median teksteistä tuotetusta media-aineistosta. Analyysimenetelmänä tutkielmassa käytetään journalismiin keskittyvää kehysanalyysia. Empiirisen aineiston pohjalta käytäntö näyttäytyy pyhänkaltaisena sosiaalisena järjestyksenä, jossa logosta on tullut ikään kuin pyhä, jota varjellaan profaanilta säännöin ja määräyksin olla koskettamatta siihen. Rituaalinomainen toisteinen käytös suuntautuu joukkueen logoon, eli symboliin. Ilmiötä voidaan lähestyä medioituneena, sillä median vaikutus tuottaa ilmiön sosiaaliselle ulottuvuudelle raamit suuren yleisön tietoisuuteen. Media kehystää aihetta valitsemalla käytäntöön liittyvästä havaittavasta todellisuudesta jotkut osat keskeisiksi viesteiksi ja näkökulmiksi teksteissä. Median välittämiä hallitsevia kehyksiä aineistossa ovat pyhän kehys, taikauskon kehys, perinteen kehys, kunnioituksen kehys ja käytännön kehys.
  • Pyhässä tilassa : Virtakirkko esteettisenä kokemuksena 
    Rask, Anu (2021)
    Tämä tutkielma tarkastelee kirkkotilaa esteettisen kokemuksen näkökulmasta. Uskonnolliset rakennukset ovat usein symboleja itsessään, niihin on sisäänrakennettu uskonnollinen symbo-liikka ja tietty sosiaalinen järjestys. Kokemus ja koskettavuus syntyy kuitenkin siitä, mitä me ruumiillamme koemme – aistien avulla havaittavista asioista, käsityksistä, mielikuvista ja muistoista. Mitä jos kirkko sijaitseekin rakennuksessa, jota ei ole rakennettu kirkoksi? Mikä kirkosta tekee kirkon silloin kun symboliikka ja sisäänrakennettu järjestys puuttuvat – mistä kokemus syntyy? Tutkimuskysymys on: Minkälainen Virtakirkko on esteettisesti koettuna sunnuntaimessussa käyvien seurakuntalaisten kertomana? Tutkimuskohteena on Vantaankos-ken seurakunnan väliaikainen kirkko Virtakirkko, joka sijaitsee Virtatalo -nimisessä toimisto-rakennuksessa Myyrmäessä. Tutkielma on laadullinen haastattelututkimus, ja aineisto on ke-rätty haastattelemalla kahdeksaa Virtakirkon sunnuntaimessussa käyvää eri-ikäistä ja eri su-kupuolia edustavaa seurakuntalaista. Haastattelut toteutettiin puoliavoimen teemahaastattelun avulla, ja aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielman teoreettinen viitekehys on fenomenologisen ympäristöestetiikan paikan kokemisen teoriassa ja eletyn uskonnon tutkimuksessa. Esteettistä kokemusta tarkastellaan paikan esteet-tisen kokemisen elementtien, kuten paikan aistein havaittavien ominaisuuksien, historiallisen ulottuvuuden, sosiaalisen ulottuvuuden, tunnelman, genius locin eli paikan hengen sekä mieli-kuvien avulla. Lisäksi kirkkotilaan liittyviä kokemisen elementtejä ovat esimerkiksi kirkkora-kennukseen liittyvät erityispiirteet, sakraali taide, rauha ja kokemus pyhästä. Tutkimuksen perusteella piirtyy esiin monta erilaista tapaa kokea Virtakirkko esteettisesti. Tulokset tukevat ajatusta paikan ymmärtämisestä kokemuksena, joka on luonteeltaan muuttu-va, monimuotoinen ja kompleksinen. Kirkkotila paitsi koetaan hyvin eri tavoilla, sitä kohtaan on lisäksi hyvin erilaisia odotuksia ja toiveita. Virtakirkko ei niinkään synnytä arkkitehtuurin aikaansaamia kokemuksia vaikkapa pyhästä. Sen sijaan Virtakirkossa korostuu paikan sosiaa-linen ulottuvuus. Paikan kokemisen elementit ja mielikuvat punoutuvat haastateltavien kerto-muksissa yhteen ja ulottavat esteettisen kokemuksen aistimellista havaitsemista laajemmaksi. Esteettisen ja uskonnollisen kokemuksen läheinen yhteys nousee mielenkiintoisella tavalla esiin. Esteettinen kokemus paikasta liittyy myös kokemukseen hyvinvoinnista – esteettiset kokemukset voivat tuottaa tai vähentää esteettistä hyvinvointia.
  • Pyhät kirjoitukset Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä : Paavalin ja Klemensin vaikutus 
    Huotari, Paavo (2015)
    1. Pietarin kirjeessä on enemmän lainauksia juutalaisten pyhistä kirjoituksista kuin missään muussa Uuden testamentin (UT) kirjoituksessa suhteessa tekstin pituuteen. Tässä tutkielmassa tarkastelen niitä lainauksia, jotka ovat yhteisiä Roomalaiskirjeen tai 1. Klemensin kirjeen kanssa. Lainausten tarkemman analysoinnin kautta vastaan kahteen tutkimuskysymykseen: 1) Mikä on 1. Piet:n kirjoittajan käyttämä LXX:n lähdeteksti ja kuinka tarkka lainaus on? Ovatko Roomalaiskirje ja 1. Klemensin kirje olleet kirjallisia innoittajia tai peräti lainausten Vorlageja 1. Piet:n kirjoittajalle? 2) Mihin tarkoitukseen lainausta on sovellettu? Mikä on sen tehtävä, ja miten se on sijoitettu uuteen tekstiin. Tämän takia tarkastelen lainausten laajempaa tekstikontekstia, varsinkin sellaista, jolla on yhtäläisyyksiä Roomalaiskirjeen tai 1. Klemensin kirjeen kanssa. Tarkastelen useita eri 1. Pietarin kirjeen tekstijaksoja (1. Piet: 2:4–10; 2:21–25; 3:8–12; 4:7–11; 5:1–5). Näitä vertailen taas juutalaisten pyhien kirjoitusten (Ex. 19:5–6; Ps. 33[34]:13–17; 117[118]:22; San. 3:34, 10:12; Jes. 8:14; 28:16; 43:20–21; 53: 4–7, 9; Hoos. 1–2), Roomalaiskirjeen (Room. 9:25–26, 33; 12:6–8, 10, 13–17) ja 1. Klemensin kirjeen (1. Klem. 1:3–2:1; 16:3–14; 22:2–7; 30:2–3; 49:5) kanssa. Käytän teksteissä seuraavia tekstieditioita: Nestle-Aland (28), Die Apostolischen Väter (1992), Göttingen (Septuaginta), Septuaginta (Rahlfs), Biblia Hebraica Stuttgartiensia ja Qumranin käsikirjoitukset. Sovellan tutkielmassa intertekstuaalisuuden käsitettä. Intertekstuaalisuus tarkoittaa tekstien välistä yhteyttä, eli tekstienvälisyyttä, jossa myöhempi teksti perustuu enemmän tai vähemmän toiseen aikaisempaan tekstiin. Määrittelen intertekstuaalisuudeksi 1. Pietarin kirjeessä sekä pyhien kirjoitusten lainaukset että myös muun kirjallisen riippuvuuden Roomalaiskirjeestä ja 1. Klemensin kirjeestä. Tarkastelen kirjallista riippuvuutta seuraavien kriteerien kautta. Kirjallinen riippuvuus on sitä todennäköisempää, jos vertailtavissa teksteissä esiintyy 1) yhtäläisiä sanoja tai teemoja, varsinkin harvinaisia ilmaisuja on merkittävä määrä, 2) yhdistelmä useita paralleelisia ja varsinkin laajoja tekstijaksoja sekä 3) lainauksen alkuperäisen merkityksen muuttumista uudessa tekstikontekstissa. Tutkimuskysymysten takia hyödynnän myös tekstikritiikkiä sekä UT:n että LXX:n kirjoituksiin niiden omien lainalaisuuksien mukaan. Aikaisemman tutkimuksen vanha koulukunta edustaa näkemystä, jonka mukaan 1. Pietarin kirjeen ja Roomalaiskirjeen välinen kirjallinen riippuvuus havaitaan useiden samankaltaisuuksien, kuten yhteisten lainausten kautta. Uusi koulukunta väittää taas, ettei edellä mainittujen kirjeiden välillä ole kirjallista riippuvuutta. Vaikka kirjeiden välillä on samankaltaisuuksia, niin tekstuaalinen evidenssi ei riitä tätä todistamaan. Samankaltaisuudet perustuvat ennemmin varhaiskristilliseen traditioon tai todistuskokoelmaan. Aikaisempi tutkimus on jakautunut myös 1. Klemensin kirjeen ja 1. Pietarin kirjeen välisestä kirjallisesta riippuvuudesta seuraaviin näkemyksiin: 1) Klemens on riippuvainen 1. Pietarin kirjeestä tai 2) kirjeiden väliset samankaltaisuudet ovat peräisin vain yhteisestä Rooman seurakunnan traditiosta. Tekstianalyysin avulla olen päätynyt seuraaviin johtopäätöksiin: 1) 1. Pietarin kirjeen ja Roomalaiskirjeen välinen kirjallinen riippuvuus näyttää todennäköiseltä kirjallisen riippuvuuden kriteerien valossa. 2) Lisäksi kirjallinen riippuvuus 1. Pietarin kirjeen ja 1. Klemensin kirjeen välillä on todennäköisesti päinvastaista, mitä aikaisemmin on esitetty. 1 Klemensin kirje vaikuttaa olevan 1. Piet:n kirjoittajan Vorlage. 1. Pietarin kirjeen ja Roomalaiskirjeen kirjalliseen riippuvuuteen liittyvä tuleva keskustelu tulisi käydä metodologisella tasolla, joka ottaa kantaa intertekstuaalisuuteen ja kirjallisen riippuvuuden kriteereihin. Päätelmäni, jonka mukaan 1. Klemensin kirje on ollut 1. Piet:n kirjoittajan Vorlage, eikä päinvastoin, vaatii taas lisää tarkastelua. Tekstien välillä on vielä useampia samankaltaisuuksia, joita ei ole käsitelty. Lisäksi 1. Piet:n kirjoittaja on käyttänyt lainauksia rohkaisuina ja kehotuksina kärsiville kristityille. Tekstin tasolla lainausten tehtävät voidaan taas jakaa 1) oman väitteen perusteluihin ja 2) oman tekstin täydentäjiin.
  • Pyhä työkalu palvelukseesi : Uskonnollinen toiminta ja kreikkalais-roomalainen kulttuuri Johanneksen teoissa 
    Rahkola, Iina (2022)
    Tutkielmassani tutkin, miten ympäröivä kreikkalais-roomalainen kulttuuri näkyy Johanneksen tekojen kuvaamassa uskonnollisessa toiminnassa ja toimijuudessa. Lähestyn aihetta Johanneksen henkilön roolin, paikan ja seuraajien aseman kautta. Näiden kolmen aiheen pohjalta olen muodostanut viisi näkökulmaa, joiden kautta pyrin hahmottamaan laajemmin sitä, miten Johanneksen teot kuvaa kristillistettyä roomalaista kulttuuria. Ensimmäisessä näkökulmassani tutkin roomalaisen vapaan uskonnollisen asiantuntijan roolimallia esikuvana sille, miten teksti kuvaa Johanneksen hahmoa. Johanneksen hahmo ei ole verrannollinen vain muihin kristillisiin kertomusten lähetystyötä tekeviin hahmoihin, kiertelevän uskonnollisen asiantuntijan rooli oli tunnettu antiikin Roomassa. Verratessani Johannesta vapaan uskonnollisen asiantuntijan rooliin pohdin mitä etua Johanneksen hahmolle on siitä, että hänen roolinsa esikuva on ympäröivälle kulttuurille tuttu. Toinen ja kolmas näkökulma keskittyvät Johanneksen tekojen uskonnollisen toiminnan miljööseen. Tarkastelen tekstissä kuvattua uskonnollista toimintaa kodeissa ja julkisissa tiloissa. Tämän pohjalta pyrin ymmärtämään, miten Johanneksen teot suhtautuu kerronnassaan siihen, että kreikkalais-roomalainen kultti toimi julkisissa tiloissa, ja sitä haastavat uskonnot joutuivat joko toimimaan näkymättömissä tai haastamaan julkisen kultin. Tilan kautta tulee mahdolliseksi tarkastella laajemmin, millaista yhteisöä Johanneksen teot rakentaa ja miten se kehottaa kristittyjä toimimaan. Neljäs näkökulmani liittyy ihmisten asemaan ja sen kuvaukseen Johanneksen teoissa. Johanneksen teot keskittyy kertomaan eliitistä, ja sosiaaliluokkia kuvaava kerronta tuo esiin sen, miten Johanneksen teot suhtautuu luokkiin. Pohdin erityisesti sitä, missä määrin Johanneksen teot toisintaa ympäröivän kulttuurin ennakko-odotuksia eri sosiaaliluokista. Tämän kysymyksen kannalta keskeisiä ovat erityisesti eliitin kuvaus, miten teksti kuvaa Johanneksen asemaa ja eri tavoin käyttäytyviä orjia. Viides näkökulmani on sukupuolten kuvaus Johanneksen teoissa. Teos ottaa eliitin avioparien sukupuolten kuvaukseen vaikutteita kreikkalaisesta rakkausromaanista. Tutkin, millainen merkitys tällä kuvauksella on sille, miten teos kuvaa uskonnollista toimijuutta. Näiden viiden näkökulman pohjalta näytän, miten Johanneksen teot toistaa, muuttaa ja poistaa ympäröivän kulttuurin piirteitä. Kristinuskolle ongelmattomat kulttuurin ja yhteiskunnan piirteet omaksutaan sellaisenaan Johanneksen tekoihin. Julkiseen kulttiin liittyvät tavat muutettaan teoksessa niin, että ne tukevat julkisen kultin sijaan kristinuskoa. Kristinuskoa uhkaavat tekijät tuhotaan tekstissä. Teoksessa yksittäisten ihmisten lisäksi koko Efesoksen kaupunki kääntyy kristinuskoon. Johanneksen tekoihin ovat vaikuttaneet sekä kristinusko että kreikkalais-roomalainen kulttuuri. Edellä mainittujen näkökulmien ja kulttuurin muutosten kautta on nähtävissä, millaisena Johanneksen teot kuvaa kreikkalais-roomalaisen kulttuurin piirissä olevaa, kristinuskoon kääntynyttä yhteisöä.
  • Pyhä uskon esikuva : Neitsyt Maria Lutherin teologiassa 
    Leinonen, Tapio (2013)
    Lutherin näkemys Neitsyt Mariasta ei ole ollut tutkimuskohteena suosittu, sillä reformaattorin kielteisen suhtautumisen pyhimysten kunnioittamiseen on nähty johtavan myös negatiiviseen Maria-käsitykseen. Katolis-luterilaisessa ekumeenisessa dialogissa Marian asema on kuitenkin nostettu yhdeksi selvitystyön pääkohdaksi. Tutkielmassani selvitän Neitsyt Marian asemaa Lutherin teologiassa kuuden Lutherin saarnan perusteella. Saarnat ovat peräisin Lutherin Kirkkopostillasta, joten niiden merkitys luterilaisen Maria-kuvan kehityksessä on ollut suuri. Tutkielmani metodina on saarnojen systemaattinen analyysi. Marian ja muiden pyhimysten asemaan esirukoilijoina ja välittäjinä Luther suhtautuu kriittisesti. Luther pitää pyhimyksiä esimerkillisinä ihmisinä, joiden tehtävänä on osoittaa kohti Kristusta. Katolisen kirkon traditiota Luther kritisoi pyhimyslegendojen vääristelemisestä. Legendoissa pyhimyksistä on Lutherin mukaan tehty epäinhimillisiä ja virheettömiä ihmisiä joihin on mahdotonta samastua. Pyhimysten esimerkki voi välittää ihmisille sanoman armollisesta Jumalasta. Kunnia Marian ja muiden pyhimysten elämästä kuuluu Jumalalle, jonka ansiota kaikki pyhimysten hyvät teot ovat. Lutherin mukaan Maria on ennen kaikkea kristityille esikuva ja esimerkki. Marian esikuvallisuuden ja esimerkillisyyden voi nähdä kahdella tavalla: esimerkkinä, josta tulee ottaa mallia ja esimerkkinä, joka kertoo Jumalan armosta Marian elämässä. Maria on Lutherin mukaan esikuvallinen nöyryytensä ja uskonsa kautta. Lutherin mukaan usko syntyy ihmisessä Jumalan sanan vaikutuksesta. Jumalan sana tekee ihmisen nöyräksi, ei- miksikään. Ihminen ei voi omin teoin pyrkiä kohti todellista nöyryyttä, tulla ei-miksikään. Maria, köyhä ja mitätön tyttö, on jo valmiiksi nöyrä ja mitätön, hän uskoo enkelin välittämän Jumalan sanoman raskaaksi tulemisesta ja asettaa järjen epäilykset sivuun. Luther käsittelee Mariaa ristinteologisesta näkökulmasta käsin: nöyrässä ja alhaisessa tytössä on uskon kautta nähtävissä Jumalan äiti. Marian usko on esikuvallista, sillä se ei nojaa mihinkään muuhun kuin Jumalan sanaan. Mariassa syntyy sanan vaikutuksesta usko, jossa Kristus on läsnä Mariassa Kristus tulee konkreettisesti läsnä olevaksi. Mikään Marian esikuvallisuudesta ei kuitenkaan ole hänen omaa ansiotaan, kaikki on Jumalan aikaansaamaa. Luther käyttää Mariaa ja tämän elämää esimerkkinä Jumalan armosta ja tavasta toimia. Elämänsä aikana Maria saa osakseen kärsimystä ja ahdistusta, tämä on Lutherin mukaan lohdullinen esimerkki muille kristityille. Kristuksen äidin kokemat kärsimykset antavat lohtua muille kärsiville. Maria on myös esimerkki ikuisen neitsyytensä kautta. Niin kuin Maria on koskematon avioliitossa miehen vallan alla, on myös kristitty evankeliumin vapauttavan vaikutuksen ansiosta vapaa lain vallan alta. Vaikka Marian usko on syvällistä ja esikuvallista, Marian esimerkillisyyteen kuuluu myös hänen erehtyväisyytensä. Jumala ottaa Marialta tämän uskon pois jotta tämä ymmärtäisi tarvitsevansa Jumalaa eikä sortuisi turvaamaan omiin ansioihinsa. Maria pitää itseään syntisistä suurimpana ja on siksi Lutherin mukaan todellinen pyhimys. Marian usko on esimerkillistä myös siksi, että Maria pyrkii kasvamaan siinä erehdyksensä jälkeen. Nykypäivän katolisen kirkon ja Lutherin näkemykset Mariasta ovat lähellä toisiaan Marian esimerkillisyyden ja esikuvallisuuden osalta. Katoliset dogmit Marian tahrattomasta sikiämisestä ja taivaaseen astumisesta eivät kuitenkaan löydä sijaansa Lutherin teologiasta. Mariaa voidaan pitää Lutherin teologiassa pyhänä uskon esikuvana.
  • Pyhä vai paha? : Åkerblomilaisen liikkeen julkaisema kirjallisuus Maria Åkerblomin pyhimyskuvan rakennusaineena ja puolustuksena 
    Nyman, Aili (2012)
    Tutkielma käsittelee åkerblomilaisen liikkeen johtohahmojen Maria Åkerblomin ja Eino Vartiovaaran vuosina 1920 1926 julkaisemaa kirjallisuutta. Tämä kirjallisuus muodostaa tutkielman lähdepohjan, ja lisäksi lähteinä on käytetty aikakauden sanomalehdistöä. Tutkielmassa selvitetään liikkeen johtohahmojen pyrkimyksiä kontrolloida liikkeen julkisuuskuvaa. Huomio kiinnittyy liikkeen kirjallisuudessa käytettyyn kieleen ja keinoihin, joilla lukija pyrittiin vakuuttamaan. Siten pyritään selvittämään minkälaisen julkisuuskuvan liikkeen johto pyrki luomaan ja millainen tämä kuva oli suhteessa lehdistön ja tutkimuskirjallisuuden luomaan julkisuuskuvaan. Tutkielmassa käsitellään teoksia kolmessa osassa. Ensimmäinen osa keskittyy liikkeen ensimmäisiin kirjoihin, jotka julkaistiin puolustuspuheenvuoroiksi julkisuudessa esitettyihin syytöksiin. Toinen osa käsittelee Maria Åkerblomin omaelämäkertaa ja hänen muita kirjoituksiaan, joista nousee mielikuva Åkerblomista pyhimysmäisenä profeettana. Kolmas osa tarkastelee liikkeen viimeisiä kirjoja. Eino Vartiovaara julkaisi teologista tietämystään esittelevän teoksen Pyhän Hengen armolahjat saadakseen yleisön vakuutettua siitä, että hän oli pätevä tunnistamaan aidon profeetan. Lisäksi tässä osassa tarkastellaan Maria Åkerblomin kirje- ja kirjoituskokoelmaa sekä Vartiovaaran viimeistä puolustuspuheenvuoroa, Onko Maria Åkerblom ja hänen ystävänsä enää saapa oikeutta synnyinmaassaan? Viimeiset teokset julkaistiin tilanteessa, jossa useita åkerblomilaisia oli syytettyinä raskaista rikoksista, kuten väärästä valasta ja murhayrityksestä. Tutkielman kolmannessa pääluvussa selvitetään, millaista argumentaatiota teoksissa käytettiin ja oliko teoksissa keskenään erilaista argumentaatiota. Tutkielma on keskittynyt tarkastelemaan sitä kuvaa, jonka Eino Vartiovaara ja Maria Åkerblom halusivat antaa itsestään ja åkerblomilaisesta liikkeestä. Siksi tutkielma tuo esille aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta poikkeavan kuvan Eino Vartiovaarasta åkerblomilaisuuden varsinaisena vallankäyttäjänä. Tutkielmassa käy ilmi, että Vartiovaara ja Åkerblom pyrkivät yhteistyössä rakentamaan mielikuvaa Vartiovaarasta teologisesti pätevänä rippi-isänä ja Åkerblomista pyhimysmäisenä, herkkänä ja heikkona Jumalan aseena.
  • Pyhiä sotureita ja valtapelejä : Ristiretkirepresentaatiot World of Warcraftissa ja Crusader Kings II:ssa 
    Kalske, Jaakko (2021)
    Tämä tutkielma tarkastelee kahdessa videopelissä, World of Warcaftissa sekä Crusader Kings II:ssa, esiintyviä ristiretkirepresentaatioita. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia ristiretkirepresentaatioita peleissä esiintyy ja analysoida niiden välittämiä ristiretkikäsityksiä. Aineistona tutkielmassa on pääasiallisesti mainitut kaksi peliä, joiden tarkastelu jaetaan kolmeen näkökulmaan: historiallisten representaatioiden arviointi, sivuttaisten representaatioiden arviointi sekä ristiretkiterminologian käyttö. Tutkielmassa esitellään historiallisia tapoja käyttää ristiretkirepresentaatioita esimerkiksi osana viihdettä ja propagandaa. Tämä tehdään tuomalla esiin laajalti tutkimuskirjallisuutta ristiretkien käytöstä osana eri historiallisia ilmiöitä. Samoin käydään läpi representaation käsitteen historianfilosofista problematiikkaa. Tärkeänä havaintona voidaan pitää sitä, että representaatioissa usein kyse on ajatuksesta jonkin ilmiön suhteen kuin itse ilmiöstä. Voidaan myös havaita, että ristiretkirepresentaatioita on käytetty aktiivisesti jo 1800-luvulta alkaen ja tutkielmassa esitetään, että videopelit kytkeytyvät tähän samaan traditioon. Loppupäätelmänä on, että videopeleissä, kuten aiemmissakin viihdevälineissä, esiintyy ristiretkirepresentaatioita tyylilajiin soveltuen. World of Warcraftissa ristiretkirepresentaatiot ovat sivuttaisia ja perustuvat enemmänkin populaariin ja romantisoituun ajatukseen ristiretkistä pyhänä sotana ja hyvän taistelusta pahaa vastaan. Crusader Kings II:ssa vastaavasti ristiretkirepresentaatiot ovat selvästi historiallisia, ja pyhä sota itsessään on vain väline osana valtapeliä, vaikkakin peli hyödyntää historiallisia mekaniikkoja ja luo itsessään suuren ristiretkirepresentaation. Yhteinen nimittäjä molemmilla on ristiretken asema pyhänä sotana, mutta muutoin eroja on peleissä runsaasti. Terminologisesti World of Warcraft ottaa enemmän viihteellisiä vapauksia ristiretkikäsitteen soveltamiselle ja Crusader Kings II pitäytyy historiallisessa otteessa. World of Warcraft asettaa myös ristiretkikäsitteelle laajemmin moraalista latausta, kun taas Crusader Kings II:n osalta mahdolliset moraaliset piirteet ovat enemmän pelaajasta kiinni.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO