Browsing by Title

Since its establishment, ISIS has been applying the old principles of Islamic law, by killing anyone who disagrees with its ideology, by oppressing ethnic and religious minorities, by violating human rights, by treating women as objects and by using different types of abuse. ISIS legitimizes its actions by employing the Sharia Law to justify their acts. Members of ISIS believe that they are the only real Muslims while others are infidels. This thesis discusses the rules set by ISIS concerning the female enemy and the justification for these rules as described in their online magazines Dabiq and Rumiyah. By analysing specific articles concerning the female enemy, the thesis investigates ISIS policy towards the female enemy, which involves employing different justifications from Quran and the Sunnah of prophet Muhammad. Furthermore, the thesis examines how ISIS propaganda legitimizes the use of sexual violence against women as a war tactic. Qualitative content analysis and the deductive category assignment as used as techniques in analysing the primary material. The analysis clarifies how ISIS shapes the image of the enemy by gathering evidence from the Quran and Sunnah. ISIS propaganda categorizes the enemy depending on its own made criteria and division of the faith level. Therefore, enemies are labelled as Murtaddīn (apostates), Kuffar (unbelievers), Mushrikin (polytheists) and heretics. Through the examination of the primary material, it becomes obvious, that gender plays a significant role in ISIS’ construction of enemy traits. The study of the selected articles confirms that slavery is the prominent rule on the female enemy and it is reinforced by selective examples from Islam. The thesis uses five elements to measure the level of employing sexual violence against the female enemy. The elements are derived from a number of feminist authors who focus on sexual violence as a war tactic, including Joshua Goldstein (2001), Laura Sjoberg (2013), Elisabeth Wood (2014) and Sara Meger (2016). The elements are: (1) feminizing the enemy, (2) financing war expenses, (3) attracting and rewarding fighters, (4) employing military institutionalized rape and (4) defending women as an excuse for war. Examining the feminist approach for sexual violence as a war tactic exposes that ISIS’ re-establishment of slavery gives a license to rape by feminizing the concept of slavery and confines its meaning to females only. ISIS organizes and propagates slavery to rationalize rape. The analysis on the feminization of the enemy proves that enslaving women and children serves ISIS’ goal to damage the enemy; in particular, that the failure of the male fighters in protecting the land and the nation, brings discredit upon their government or administrations. Further investigation on the use of sexual violence to finance the war expenses confirms the association between slavery and financing terrorist organizations. The element of using sexual violence to attract and reward fighters suggests that ISIS nourishes the notion of rewarding its men by legitimizing the ancient idea of looting practice (Ghanimah) of the enemy’s property. According to ISIS, looting practice includes enslaving women and children. Utilizing the “defending our women” artefact as an excuse for war suggests that ISIS employs its propaganda taking advantage of the stereotypical notion of men as defenders and women and children as symbols of the land and the nation. ISIS calls Muslim men to Jihad in to take revenge for their victimized women whose honour has been abused by the enemy. Finally, the thesis proposes more studies that study ISIS fighters, especially members who have either witnessed or have committed rape against the female enemy in order to illuminate the topic and further analyse how the use of sexual violence is employed as a war tactic.

Viime vuosien aikana maahanmuuttajien ja eri kulttuuritaustaisten ihmisten määrä Suomessa on lisääntynyt paljon oletettua nopeammin. Opetusympäristö on jatkuvan kehityksen keskellä sekä opettajien koulutuksen, asennoitumisen että oppimateriaalien osalta. Tämän laadullisen pro gradu -tutkielman tarkoitus oli tutkia miten lukion opettajat kuvaavat asennoitumistaan opiskelijoiden kulttuuri- ja katsomustaustoja kohtaan. Haastattelin tutkimustani varten seitsemää lukion opettajaa Helsingistä ja sen ympäristökunnista. Neljä opettajista oli miehiä ja kolme naisia. Opettajat opettivat keskenään eri aineita. Käytin haastatteluissani episodista narratiivista menetelmää. Tein haastatteluille aineistolähtöisen sisällönanalyysin. Sisällönanalyysin avulla muodostui neljä pääluokkaa: sensitiivisyys, tasa-arvo, rinnastus muihin ominaisuuksiin sekä yhteys käytännön asioihin. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että kaikki opettajat olivat asennoitumiseltaan sensitiivisiä ja tasa-arvoisia. Sensitiivisyys ilmeni esimerkiksi yksilöllisyyden korostamisena ja kielen merkityksen tunnistamisessa. Tasa-arvoinen asennoituminen näkyi esimerkiksi kykynä luoda avointa keskusteluilmapiiriä ja suhtautua asioihin neutraalisti. Kuusi opettajaa rinnasti katsomuksen ja kulttuurin muihin ominaisuuksiin, kuten seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin. Kulttuurieroja rinnastettiin myös eroihin kantasuomalaisten välillä. Viisi opettajaa toi esiin käytännön asiat, kuten ohjeistuksen noudattamisen ja materiaalien rajallisen saatavuuden. Opettajat toivoivat, että saatavilla olisi enemmän kulttuuri- ja katsomusmoninaisempaa oppimateriaalia. Suomalainen kouluympäristö on aiempaa monikulttuurisempi ja kouluissa joudutaan ratkomaan erilaisiin asenteisiin ja kulttuureihin liittyviä konflikteja. On tärkeää, että kulttuuriseen ja katsomukselliseen moninaisuuteen mahdollisesti liittyvät haasteet tunnistetaan jo varhaisessa vaiheessa ja niihin osataan puuttua rakentavalla tavalla. Maahanmuuttopiikin myötä koulujen tilanne ja rooli ovat muuttuneet. Niillä on merkittävä rooli sekä kotouttamisen että suvaitsevaisuuden toteutumisen kannalta. Tutkimukseni on tapaustutkimus, eikä se ole yleistettävissä. Tavoitteenani kuitenkin oli, että sillä olisi käytännön merkitystä ja että sitä voitaisiin hyödyntää materiaalina jatkotutkimukselle. Aihe on tärkeä, sillä se kartuttaa tietopohjaa ajankohtaisesta ja yhteiskunnallisesti merkittävästä teemasta.

Tutkielmassani tarkastellaan miten kristillinen moottoripyöräkerho vaikuttaa kerholaisen identiteettiin. Tarkoituksena on selvittää, millainen identiteetti kristillisen moottoripyöräkerhon jäsenillä on ja miten se ilmenee. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta tekemästäni teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat Sons of Abraham MCC:n kerhon jäseniä. Teemahaastattelulla pyrin saamaan laajempia ja vapaamuotoisempia vastauksia kuin lomakehaastattelun avulla. Sen vuoksi aineistonkeruumenetelmäksi valikoitui puolistrukturoitu teemahaastattelu. Analyysimenetelmänä päädyin käyttämään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Päädyin tähän siitä syystä, että tarkoitukseni oli etsiä aineistosta erilaisia ilmeneviä identifikaatioita ja tutkia minkälaisia merkityksiä haastattelevat niille antavat. Tämän tutkielman ytimenä oli kristillinen moottoripyöräkerho osana seurakuntien toimintaa ja lähdin sitä kautta liittämään mukaan sosiaalisen identiteetin teorian ja erilaiset uskonnolliset symbolit. Tutkielman myötä kiinnostukseni identiteettitutkimusta kohtaan kasvoi ja se ohjasi työtäni. Yhteiskunnallinen, hengellinen ja ryhmäidentiteetti nousevat esiin niin teoreettisessa viitekehyksessä kuin analyysissa. Työssä pohditaan myös, miten kristillinen moottoripyöräkerho kokee perinteisen seurakuntayhteisön ja sitä, miten tarkastellun kerhon ”sekundauskova”-identiteetti näyttäytyy niin kerholaisille kuin ulospäin muille. Aineiston perusteella kristillisen Sons of Abraham MCC- moottoripyöräkerhon jäsenten identiteetti on monimuotoinen. Vaikka kyseessä on Tampereen seurakuntien erityistyömuoto, mieltävät kerhon jäsenet ensi sijassa itsensä moottoripyöräkerholaisiksi, kuin seurakunta-aktiiveiksi. Haastatelleet eivät aineiston perusteella kokeneet olevansa yhteiskunnan ulkopuolella, sen sijaan he kokivat perinteisen seurakuntayhteisön vieraaksi. Kerhon hengellinen identiteetti ”sekundauskova” on vahvasti kerhon jäsenten omaksuma ja se erottaa heitä muista kristillisistä moottoripyöräkerhoista. Uskonnollisilla symboleilla ilmennetään kerhon kristillisiä arvoja, kuin myös syntisyyttä. Hengellinen identiteetti ja ryhmäidentiteetti korostuvat enemmän moottoripyöräkerhossa, kuin yhteiskunnallinen identiteetti.

John Shelby Spong (1935– ) on yhdysvaltalainen teologi ja episkopaalisen kirkon emerituspiispa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan hänen käsityksiään kristinuskon keskeisistä opinkappaleista ja niiden merkityksestä kolmannella vuosituhannella eläville ihmisille. Spong tunnetaan ennen muuta kriittisestä suhtautumisestaan traditionaaliseen kristinuskoon, jonka oppilauselmista lähes kaikki ovat hänen mukaansa menettämässä merkityksensä. Spongin ajatuksilla on kannattajansa, mutta hän on kohdannut myös kiihkeää vastustusta kirjallisen uransa alkuvaiheilta asti. Yhdysvaltain kristillisen viitekehyksen värikkyys on taannut kärkkäiden äänenpainojen ilmaantumisen Spongn julkaistessa uutta materiaalia tai ajaessa esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kirkoissa. Spongilta on julkaistu huomattava määrä kirjoja, joiden tarkoituksena on ollut poikkeuksetta kuvailla traditionaalisen uskon sudenkuoppia ja määritellä sitä kautta uusia lähtökohtia kristinuskolle. Julkaisujen näkökulmat vaihtelevat yksittäisten Uuden testamentin evankeliumien käsittelystä kristinuskoa kokonaisuutena tarkasteleviin esityksiin. Spongin oma tausta on ennen kaikkea raamatuntutkimuksen kentällä, ja useimmat teoksista keskittyvätkin juuri tähän aihepiiriin. Kirjojen sisältö on monilta osin päällekkäistä, minkä vuoksi tutkielmassa on katsottu parhaaksi keskittyä ennen kaikkea Spongin tuoreempaan materiaaliin uusimpien näkökulmien esiin tuomiseksi. Spongin uudistuspyrkimysten lähtökohtana on vakaumus siitä, että traditionaalinen kristinusko on erityisesti uudella ajalla koittaneiden tieteellisten vallankumousten seurauksena ajautunut tiensä päähän, eikä sillä enää ole uskottavuutta rationaalisesti ajattelevien ihmisten mielissä. Niinpä tutkielman ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan juuri näitä Spongin esiinnostamia kehityskulkuja. Hän esittää myös näkemyksensä historiassa vääjäämättömästi kehkeytyneestä kirkkojen ja luonnontieteiden välisestä konfliktista, minkä vuoksi myös tähän liittyviä väitteitä pyritään tarkastelemaan. Spongin teologinen tausta nousee liberaaliprotestantismista sekä Paul Tillichin ja John A. T. Robinsonin ajatteluista. Heidän ajattelunsa pääpiirteet esitellään niin ikään taustaluvussa. Tutkielman toinen pääluku keskittyy siihen kritiikkiin, jonka Spong kohdistaa kristinuskon jumalakäsitykseen ja keskeisiin oppeihin. Raamatun auktoritatiivisen asema ja teistisen Jumalan olemassaolon kyseenalaistamisesta Spong siirtyy Jeesuksen persoonaan ja merkitykseen, joiden hän katsoo vähitellen vääristyneen kristillisen tradition kehittymisen myötä. Jeesuksen jumaluus, sovitusoppi sekä ylösnousemus sellaisina kuin ne tyypillisesti on ymmärretty, on kaikki arvioitava uudelleen teismistä luopumisen valossa. Spongin jatkuvana pyrkimyksenä on löytää väärin tulkittujen raamatuntekstien takaa autenttinen Jeesus- ja jumalakokemus, jolla voisi olla merkitystä myös tänä päivänä. Viimeisessä pääluvussa esitellään Spongin käsitys Jumalan, Jeesuksen ja uskonnollisuuden mahdollisuuksista kolmannella vuosituhannella. Spongin osoittautuu korostuneen tämänpuoleiseksi, ja puhe Jumalasta on ennen kaikkea puhetta elämän mahdollisuuksista ja syvyysulottuvuuksista. Hän tunnustautuu yhä Jeesuksen seuraajaksi, mutta uskonnossa Spongille ei ole kyse matkasta kohti taivasta, vaan kohti laajenevaa elämää ja kasvavaa tietoisuutta.

This thesis is born out of an observation in some recent scholarly research that tends to polarize early church fathers, particularly Jerome and Augustine in their attitude towards the expression of grief by bereaved Christians. Augustine is said to allow a moderation of grief while Jerome condemns it outright. Adopting a literary analytical method, this thesis sets out to find the disposition of saints Jerome and Augustine towards the expression of grief in their consolation letters. The study finds out that there are more similarities in Jerome’s and Augustine’s approaches to grief than differences. Neither of these men maintained a singular stand on the expression of grief but adjusted their position depending on various circumstances. Their ideal recommendation was that Christians ought not to weep at all for deceased Christians but instead to rejoice and congratulate them for having left a world of sin to be with Christ. But when circumstances made the emotion of grief too powerful to bear, the church fathers excused grief and instead called for moderation. Having been bereaved themselves, at one point or the other, the church fathers were not unaware of the power of this emotion. When grief was excused, they explained that the grief was not for the departed person but for the virtues lost due to the death and for the living because they are allowed to continue in the world of turmoil and away from paradise. Grief also became legitimate if the deceased person died in sin because then, he would descend to hell. In their consolation letters the church fathers adapted traditional lines of arguments that were current in the Greco-Roman consolations to correspond with the teachings of the Bible in order to offer consolation to bereaved Christians. This hybrid produced a kind of consolation that some scholars have referred to as ‘theological consolation’. Unlike the philosophical consolation of the pagans, Christian consolation was hinged on the assurance of resurrection at the second coming of Christ. But as the second coming of Christ became less and less imminent than it was first thought the church fathers began to offer consolation based on an assurance that the deceased believer is already in heaven. The thesis begins with a survey of the ancient practice of consolation, a practice that was first documented and transmitted by the Greeks but adopted and preserved by Romans and then Greek and Latin church fathers. There was also an attempt to define consolation as a literary genre, an effort that many scholars find problematic due to the vastness of literature with consolatory content and the variety in degree of consolation in each. The solution to this problem was to view consolation as a theme present in various genres rather than a genre of its own. On this basis, my sources were delimited to include only patristic epistolary consolation.

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista – niin kutsuttu vanhuspalvelulaki – laadittiin aikanaan korjaamaan vanhuspalveluissa havaitut epäkohdat. Tämä pro gradu -tutkielma selvittää, miksi vanhusten kaltoinkohteluun vastattiin lailla ikääntyneiden toimintakyvystä. Kysymyksen selvittämiseksi tarkastellaan lain muotoilua toimintakyvyn käsitteestä ja niitä taustaoletuksia vanhuudesta, joiden pohjalta laki on rakennettu. Tutkielman metodina on systemaattinen analyysi, joka koostuu erilaisista tekstianalyyttisista menetelmistä. Tarkastelun kohteeksi asetettua tekstiä tutkitaan erittelemällä käsitteitä, argumentteja ja väitteitä sekä tekstistä esiin nousevia ajatuksellisia ennakkoehtoja. Tutkielmassa keskitytään analysoimaan vanhuspalvelulain keskeisimpiä käsitteitä, joita ovat toimintakyky, ikääntynyt väestö ja iäkäs henkilö. Analyysin apuvälineenä on käytetty Peter Laslettin tunnetuksi tekemää teoriaa kolmannesta iästä ja Rowen ja Kahnin onnistuneen ikääntymiseen teoriaan pohjautuvia aktiivisen ikääntymisen malleja. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että vanhuspalvelulakia on tarkasteltava ennen kaikkea vastauksena ikärakenteen muutoksen ja huoltosuhteen heikkenemisen herättämään hätään. Toimintakyvyn ylläpitämiseen kannustetaan, sillä sen katsotaan vähentävän ikääntyneiden palvelutarvetta ja vähentävän julkisen sektorin menoja. Vanhuuden muutosten uskotaan olevan lykättävissä ja ehkäistävissä oikeanlaisilla elämäntapavalinnoilla. Toimintakyvyn ja onnistuneen ikääntymisen käsitteiden varaan muotoiltu lainsäädäntö sysää kuitenkin vastuun vanhuuden vaivoista iäkkäille ja heidän omaisilleen. Täyttääkseen yhteiskunnan normit, ja vanhetakseen onnistuneesti yksilön on säilyttävä aktiivisena kolmasikäläisenä. Vanhuspalveludokumenteissa käytetyt muotoilut ja niiden taustalla olevat teoreettiset mallit viittaavat siihen, että yhteiskunnalla ja sen instituutioilla ei ole riittäviä välineitä kohdata vanhuuden haurautta ja kuoleman vääjäämättömyyttä. Lain tavoitteiden ja keinojen muotoilut vaikuttavat sisäisesti ristiriitaiselta, ja on epätodennäköistä, että lain avulla voitaisiin kohentaa iäkkäiden asemaa.

Tämä työ käsittelee Pohjois-Amerikassa sijainneen Massachusettsin siirtokunnan lainsäädäntöä 1630- ja 1640-luvuilla. Tarkastelun alla ovat Massachusettsin varhaiset säädöskokoelmat ja yksittäiset säädösdokumentit siirtokunnan puritaanisessa viitekehyksessä. Tutkimus vertaa puritaanien teologiaa Massachusettsin lainsäädäntöön selvittääkseen ne keskeiset lain osa-alueet, joissa uskonto ja juridiikka niveltyvät yhteen. Massachusettsin siirtokunnan perustivat 1630-luvulla brittiläiset puritaanit, jotka pakenivat kotimaastaan Englannista hengellistä sortoa. Uuden-Englannin alueella sijainneessa siirtokunnassa puritaaneilla oli mahdollisuus aloittaa uusi elämä puhtaalla maaperällä, Jumalan lakia noudattavassa yhteisössä. Jean Calvinin teologiaan pohjanneen puritaanien kristinopin keskeisiä opinkappaleita olivat kongregationalistinen seurakuntamalli sekä kaksinkertaisen ennaltamääräämisopin muovaama ihmiskäsitys. Massachusettsin lainsäädäntö luovutti käytännössä kaiken julkisen vallan seurakuntien jäsenille. Vain miespuoliset seurakuntalaiset saatettiin hyväksyä siirtokunnan täysivaltaisiksi asukkaiksi, vapaiksi miehiksi, jotka saivat äänestää ja asettua ehdolle valittaessa siirtokunnan luottamushenkilöitä. Seurakuntien jäsenyys oli puolestaan avoinna vain harvoille, sillä seurakuntalaisiksi hyväksyttiin vain Jumalan pelastamaksi todetut. Laki takasi seurakunnille autonomisen aseman, mutta uusien seurakuntien perustaminen oli tarkkaan säänneltyä. Vallan jakautumisen ohella erityisesti kuolemanrangaistuksia koskevat säädökset nousevat esiin sisältäen lähes sellaisenaan Vanhasta testamentista kopioitua normiainesta. Myös perheen asema puritaaniyhteisön kivijalkana oli ilmeinen, ja laki velvoitti lapset tottelemaan vanhempiaan ja vanhemmat huolehtimaan lapsistaan. Lainsäädäntö suhtautui myös ankarasti niin aviorikokseen kuin esiaviolliseen seksiin. Tutkimus osoittaa, että vaikka puritaanien teologia läpäisi koko Massachusettsin yhteisön, vaikutti se erityisesti julkista valtaa ja asukkaiden velvollisuuksia koskevaan lainsäädäntöön. Jumalan valitut johtivat siirtokuntaa, ja loput asukkaat pyrittiin pitämään kiireisinä joutilasta mieltä alati vainoavan Saatanan torjumiseksi. Massachusettsin puritaaninen hegemonia loi lainsäädännön, joka suhtautui holhoavasti omiinsa ja torjuvasti muukalaisiin.

Tässä tutkielmassa käsittelen toivon luonnetta ja merkitystä antiikin Kreikan filosofiassa. Keskiössä ovat antiikin klassisen filosofian eli Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen ajatukset, heidän jälkeensä muodostuneiden hellenistisen ajan epikurolaisen ja stoalaisen koulukunnan ajatukset sekä eklektiseen Ciceron näkemys, joka sai vaikutteita kaikista edellä mainituista koulukunnista. Tutkielma vastaa seuraaviin kysymyksiin: Miten toivo on ymmärretty antiikin filosofiassa? Mitä eri termejä toivon kaltaisista asenteista on käytetty? Missä suhteessa toivo on muihin tunteisiin, jos toivo voidaan tulkita tunteeksi? Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Primaarilähteinä toimivat säilyneet antiikin teokset, mutta monen tekstin kohdalla on jouduttu käyttämään paremmin säilyneitä sekundaarilähteitä. Toivoon on suhtauduttu monin eri asentein ja sitä on määritelty monin eri tavoin historiassa. Sokrates ja Platon eivät juuri käsitelleet filosofiassaan tunteita, mutta Aristoteles teki merkittävää työtä tunteiden filosofian alalla. Epikurolaisilla on tunteista yksinkertainen jaottelu, sillä heidän mukaansa on vain tuskaa sekä nautintoa. Stoalaisilla on monimutkainen tunneteoria, eikä yksinkertaista konsensusta toivosta ole stoalaisten keskuudessa. Kehitys ja edeltäjien vaikutus Sokrateesta epikurolaisuuteen ja stoalaisuuteen on nähtävissä, ja samat termit siirtyvät historiassa eteenpäin, mutta jokainen aihetta käsittelevä filosofi antaa käsitykseen jotain uutta. Myöhemmistä filosofeista toivoa ovat kommentoineet esimerkiksi Nietzsche, Camus ja Kant. Tunteiden tutkimus on kiinnostanut jo antiikissa, mutta nykypäivänäkin se voi antaa ihmiskunnalle uusia kehityssuuntia. Antiikin teoriat ovat myös edelleen keskustelun aiheena. Erityisesti stoalainen tunneteoria on merkittävä ja kiinnostava osa tunteiden tutkimuksen saralla. Tutkimuksessa käy ilmi, että koulukunnat ovat monin paikoin keskenään ristiriidassa toivon käsittämisen suhteen, mutta joillakin koulukunnilla on myös sisäisiä ristiriitoja. Monet varhaiset antiikin filosofit pitävät tunteita turhana, mutta tunteisiin suhtautuminen on positiivisempaa myöhäisantiikissa.

Tutkielmassa käsitellään transhumanismina tunnettua ideologiaa, jonka edustajat näkevät tieteen ja teknologian mahdollistavan ihmiskunnan radikaalin kehityksen. Analysoin retorisen analyysin avulla pääasiassa transhumanismin puolestapuhujien ja kriitikoiden käyttämää retoriikkaa, liittyen sen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja toisaalta uhkaskenaarioihin. Huomioin myös pääsääntöisesti tieteellisistä näkökohdista nykymuotonsa saaneen transhumanismin uskonnollisia ulottuvuuksia, soveltaen Ninian Smartin metodologiaa, transhumanistista uskontoa tutkineen Gregory Jordanin esseen Apologia for the Transhuman Religion pohjalta. Luon myös läpileikkauksen vuosisataiseen aatehistorialliseen jatkumoon, jota valotan Jeff Pruchnicin teoksen Rhetoric and Ethics in the Cybernetic Age: The Transhuman Condition tarjoaman näkökulman avulla antiikin ajan filosofian vaikutuksesta tieteen ja uskonnon välisen juovan syntyyn. Kaikki tämä punotaan yhteen tutkielmani myötä, kun tarkastellaan transhumanismin myötä tapahtuvaa tieteellisen huippututkimuksen paluuta uskonnon piiriin perinteisesti sijoitettujen teemojen pariin. Keskiössä on retorisen analyysin avulla analysoitu tutkielman hyödyntämien tutkimuskohteiden käyttämä retoriikka; transhumanistien retoriikkaa käsitellään MaxMoren ja Natasha Vita-Moren tuottaman The Transhumanist Reader: Classical and Contemporary Essays on the Science, Tehcnology And the Human Future-teoksen esseiden pohjalta. Merkittävää osaa tutkielmassa esittää Tom Horn, joka tunnetaan alan piireissä transhumanismin kriitikkona. Hänen teoksensa Forbidden Gates puitteissa analysoin Hornin teologista Raamatun tulkintaa, jonka myötä korostuu uskonnon merkitys tutkielman lähestymisnäkökulmana. Toisaalta, kristillisen ajattelun vaikutus länsimaiseen ajatteluun huomioidaan, unohtamatta sen sidoksia antiikin filosofeihin. Tämä puolestaan ilmenee Pruchnicin esittämissä näkökulmissa. Ympyrä sulkeutuu näiden elementtien myötä; antiikin ajattelu loi puitteet vuosisatoja kestäneelle vastakkainasettelulle uskonnon ja tieteen välille. Viittaan sen vaikutuksiin sekä kristillisen, että tieteellisen ajattelun taustalla. Transhumanismin myötä tämä vastakkainasettelu tutkielmani mukaan on hiljalleen kuroutumassa umpeen, mikä herättää kirjavaa debattia eri osapuolten välillä. Tutkielmani keskeinen tutkimuskysymys keskittyy tarkastelemaan, kuinka tieteellinen tutkimus alkaa lähestyä aihepiirejä, jotka tuovat sen hyvin lähelle uskonnon käsittelemiä kysymyksiä. Kuten nimikin jo antaa ymmärtää, kyseessä on tutkielma tieteen, teknologian ja uskonnon välisistä rajapinnoista.

Vuonna 1999 Luterilainen maailmanliitto ja Roomalaiskatolinen kirkko allekirjoittivat Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista (YJ), jonka mukaan osapuolten välillä vallitsee yksimielisyys vanhurskauttamisopin perustotuuksista. Täten Trenton kirkolliskokouksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa lausutut vanhurskauttamista koskevat oppituomiot – jotka ovat edelleen voimassa – osoittautuvat kohteettomiksi, sikäli kun kirkot opettavat YJ:n mukaisesti. YJ ei erittele näitä oppituomioita, jotka se osoittaa kohteettomiksi, jolloin jää myös epäselväksi, miten ne on osoitettu kohteettomiksi. Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää, mitkä Trenton kirkolliskokouksen vanhurskauttamisoppia koskevat oppituomiot osuvat Yksimielisyyden ohjeen (Formula Concordiae, FC) vanhurskauttamisoppiin ja päinvastoin, mitkä FC:n vanhurskauttamista koskevat oppituomiot osuvat Trenton vanhurskauttamisoppiin. Trenton vanhurskauttamisopin suhteen tarkastelu painottuu dekreettiin vanhurskauttamisesta (decretum de iustificatione, DI). Luterilaisen opin osalta tarkastelu on rajattu FC:hen, koska se on tunnustuskirjojen laajin vanhurskauttamisopin esitys sekä osaltaan kannanotto Trenton kirkolliskokouksen päätöksiin ja se sisältää suurimman osan tunnustuskirjojen oppituomioista. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Tutkielma etenee seuraavasti. Johdantoa seuraa lyhyt taustaluku, jossa esitellään lyhyesti DI:n ja FC:n vanhurskauttamisopit, joiden tunteminen on välttämätön edellytys oppituomioiden analysoimiselle. Tutkielmassa on kolme päälukua, joista ensimmäisessä analysoidaan vanhurskauttamisen muotosyytä (causa formalis) koskevat oppituomiot, toisessa vanhurskauttamiseen valmistautumista ja ensimmäistä vanhurskauttamista koskevat oppituomiot, ja kolmannessa toista vanhurskauttamista ja vanhurskautetun elämää koskevat oppituomiot. Tutkielman tulos on että keskeisin asiakirjojen välinen eroavaisuus on eri käsitys vanhurskauttamisen muotosyystä. DI:n mukaan vanhurskauttamisen muotosyy on ihmiseen vuodatettu olemuksellinen vanhurskaus. FC:n mukaan vanhurskauttamisen muotosyy on ihmiselle luettu Kristuksen vanhurskaus. DI:n ja FC:n vanhurskauttamisen olemusta koskevat oppituomiot osuvat toisiinsa. Monet oppituomiot liittyen vanhurskauttamiseen valmistautumiseen, ensimmäiseen vanhurskauttamiseen ja toiseen vanhurskauttamiseen seuraavat pitkälti vanhurskauttamisen muotosyytä koskevasta erosta. Tutkielman tuloksen perusteella on mahdollista analysoida, kuinka YJ on onnistunut vaikeassa tehtävässä osoittaa oppituomiot kohteettomiksi kuitenkaan kumoamatta niitä.