Browsing by Title

Tämän maisteri tutkielman tavoitteena on ollut tutkia millaisista taustoista sotilasrippikoulun käyvät varusmiehet tulevat, ja miksi varusmiehet käyvät rippikoulun juuri varusmiespalveluksen aikana. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto koostuu 28 kyselystä, 3 haastattelusta, 2 kirjoituspyynnöstä sekä tutkijan kenttäpäiväkirjasta. Menetelmänä käytettiin siis aineistotriangulaatiota ja analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin avulla saatiin viisi ryhmää kuvaamaan varusmiesten syitä käydä rippikoulu. Nämä ryhmät ovat: 1. käytännölliset syyt, 2. yhteisölliset ja sosiaaliset syyt, 3. kulttuuriset syyt, 4. tiedolliset syyt, 5. hengellisen kasvun syyt. Tutkimustuloksista selvisi, että suurin syy rippikoulun käymiseen ovat kulttuuriset syyt, johon lukeutuvat mahdollisuus kirkollisiin toimituksiin sekä rippikoulu kokemuksen saaminen. Toiseksi suurin syy olivat käytännölliset syyt, joihin lukeutui suorittamisen yksinkertaisuus ja vapautus muusta palveluksesta rippikoulun ajaksi. Tiedolliset sekä yhteisölliset ja sosiaaliset syyt olivat seuraavaksi yleisimmät syyt. Tiedollisiin syihin kuuluvat kiinnostus kristinuskon opillisiin kysymyksiin, yleissivistyksen ja uuden informaation saaminen sekä ydin asioiden kertaaminen. Yhteisöllisiin ja sosiaalisiin syihin lukeutuivat puolestaan seurakuntayhteys ja ystävyyssuhteiden luominen ja syventäminen. Hengellisen kasvun syihin lukeutui elämänkatsomuksellisten asioiden ja kysymysten pohtiminen, merkityksen ja Jumalasuhteen löytäminen ja vahvistaminen. Tutkimustuloksista selvisi, että varusmiehet tulivat hyvin erilaisista taustoista, sillä monella oli siteitä myös evankelis-luterilaisen kirkon lisäksi muihin kristillisiin kirkkokuntiin. Kuitenkin vain harvalla varusmiehellä oli ollut puhetta uskonnollisista asioista kotona, jolloin uskonnollisuus ei ollut vahvaa varusmiesten keskuudessa. Tässä tutkielmassa sovellettiin Daniéle Hervieu-Légerin analyysia sosiouskonnollisten identifikaatioiden dimensioita kuvaamaan haastateltujen varusmiesten uskonnollisuutta. Ristiintaulukoimalla dimensioilla havaittiin neljä sosiouskonnollista identifikaatiota, jotka ovat perinnöllinen uskonnoton uskonnollisuus, moraalinen uskonnollisuus, humanistinen uskonnollisuus ja yksilökohtainen uskonnollisuus.

Henkilön elämänkaaren tapahtumat, persoonallisuuden piirteet ja asenteet sekä ympäröivän yhteiskuntarakenteen vaikutus yksilön kokemukseen omista toimintamahdollisuuksistaan ovat kaikki mahdollisia selittäviä tekijöitä radikalisaatioprosessin taustalla. Ilmiön kokonaisvaltainen ymmärtäminen vaatii kuitenkin myös yksilön uskonnollisen ja ideologisen eetoksen itsenäisen vaikutuksen tarkastelua osana radikalisaatioprosessin muodostumista. Tässä tutkimuksessa analysoidaan uskonnollisen eetoksen vaikutusta selittävänä tekijänä. Tutkimuksessa tarkastellaan miten äärimmäinen uskonnollinen aatemaailma vaikuttaa yksilön alttiuteen omaksua radikaaleja ideoita sekä toteuttaa ekstremistisiä tekoja. Tässä tutkimuksessa käytettävä lähdeaineisto koostuu valtiollisista asiakirjoista. Kaikki analysoitavat asiakirjat liittyvät aiheiltaan Suomen valtion sisäiseen turvallisuuteen sekä radikalismin ja ekstremismin tematiikkaan. Tutkimusmetodina on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Asiakirja-aineistoja on yhteensä viisi, joista vanhin on julkaistu vuonna 2018 ja uusin vuonna 2021. Uskonnollista radikalismia ja ekstremismiä käsittelevän asiakirja-aineiston sisältö linkittyy pääasiallisesti ääri-islamistiseen liikehdintään. Tästä syystä tämänkin tutkimuksen analyysi uskonnollisen elementin vaikutuksesta radikalisaatioprosessin osatekijänä keskittyy ääri-islamistisen eetoksen tarkasteluun. Toteutetun aineiston analyysin perusteella voidaan esittää uskonnollisen eetoksen kytkeytyvän osaksi tiettyjen yksilöiden radikalisaatioprosessia. Radikalisaation taustalla vaikuttaa maailmankuvien vastakkaisuudesta syntyvä konflikti ja tästä ristiriidasta muodostuva kokemus osattomuudesta. Aineiston analyysistä käy ilmi, kuinka uskonnolla perusteltua radikalismia ja ekstremismiä voidaan ennaltaehkäistä tehokkaimmin nimenomaisesti uskonnollisen koulutuksen ja vuoropuhelun lisäämisen kautta. Havaintoja alleviivaa myös löydös selittävien tekijöiden paradigman muutoksesta, jossa uskonnollinen eetos tai poliittinen ideologia voidaan hahmottaa itsenäisiksi osiksi yksilön radikalisaatioprosessia ja mahdollisesti jopa tekijöiksi, jotka selittävät muiden ilmiöön liittyvien sosiaalisten olosuhteiden muodostumisen.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mistä elementeistä uskonnollinen tila rakentuu Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Ruoholahdessa sijaitsevan toimintapaikan, Luther-salin, kontekstissa. Tutkimus sijoittuu paikallisen uskonnontutkimuksen kenttään, joka on jäänyt viime vuosina melko vähäiselle huomiolle. Uskonnollista tilaa ei tässä tutkimuksessa nähdä vain fyysisenä paikkana, vaan fyysinen tila on yksi tilan ulottuvuuksista. Muita tilan ulottuvuuksia ovat henkinen ja sosiaalinen tila. Tilaan liittyy myös käsitykset tilan pyhyydestä sekä tilaan liittyvästä voimasta. Jako tilan sosiaalisiin, henkisiin ja fyysisiin ominaisuuksiin perustuu Kim Knottin kehittämään tilan analyysiin, joka on tutkimuksen teoriapohjana. Knottin teoria ei ole systemaattinen analyysin väline vaan laaja teoreettinen viitekehys, jonka valossa tilaa on mahdollista tarkastella. Knott kehitti teoriansa alun perin sekulaarien tilojen tarkasteluun, mutta toteaa itse, että mikä tahansa kohde tarkasteltuna tilan ulottuvuuksien kautta antaa tutkimukseen käyttökelpoisia ja uudenlaisia näkökulmia. Analyysiin on otettu Knottin teoriasta aineksia, jotka sopivat myös lähtökohdiltaan uskonnollisen tilan tarkasteluun. Tutkimuksen aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin pohjalta tehdyistä muistiinpanoista sekä viidestä Sleyn toimintaan Luther-salissa aktiivisesti osallistuvan henkilön haastattelusta. Pääpaino on haastateltavien näkemyksissä tilan ulottuvuuksista, joita täydentävät osallistuvan havainnoinnin kautta tehdyt havainnot. Osallistuva havainnointi suoritettiin osallistumalla viikon ajan kaikkeen Luther-salin toimintaan lokakuussa 2013. Haastattelut toteutettiin marrasjoulukuussa 2013 puolistrukturoituina teemahaastatteluina, joissa teemat oli muodostettu tilan ulottuvuuksien pohjalta. Kim Knott korostaa ruumiin merkitystä kokemusten perustana, mikä otetaan myös analyysissa huomioon. Analyysin otsikot muodostuvat haastattelukysymysten pohjalta. Analyysissa tarkastellaan tilaa henkisen ulottuvuuden ja ruumiin, sosiaalisen ulottuvuuden ja rituaalien, fyysisen ulottuvuuden, pyhän sekä tilaan liittyvän voiman näkökulmasta. Analyysissa Knottin teoriaa peilataan haastateltavien näkemyksiin. Analyysimenetelmää voidaan kuvailla teoriaohjaavaksi sisällönanalyysiksi, jossa Kim Knottin tilan teoria toimii teoreettisena viitekehyksenä. Analyysissa otetaan mukaan myös muita teoreettisia näkökulmia aineistosta nousevien teemojen perusteella. Knottin mukaan tila on dynaaminen kokonaisuus, mikä tulee tutkimuksessa vahvasti esiin. Tilan ulottuvuudet ovat linkittyneet toisiinsa ja vaikuttavat tilassa samanaikaisesti. Tilan henkiseen ulottuvuuteen sisältyvät ruumiiseen perustuvat kokemukset, joiden kautta haastateltavat peilaavat ympäristöään ja muodostavat kokemuksistaan kielikuvia. Aineistosta erottautuu erityisesti koti -kielikuva, jonka voidaan nähdä liittyvän sosiaalisen ja uskonnollisen identiteetin ylläpitämiseen. Koti viittaa myös ajatukseen tilasta ihmisten muistojen ja merkitystenannon seurauksena. Sosiaalinen tila on monimuotoinen ja siihen sisältyy tuttujen tapaaminen, tilaisuuksien opetusosiot sekä tilaisuuksissa toistuvat rituaalit. Sosiaalisen tilan ominaisuudet tulevat haastatteluissa esille eräänlaisina itsestään selvyyksinä, esimerkiksi laulut ja opetusosiot ovat haastateltavien mielestä tilaisuuksien merkittävimpiä elementtejä. Pyhä liittyy tilan kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen, ja tilan voima tilan sosiaalisiin suhteisiin, rajojen luomiseen ja identiteetin ylläpitoon. Tilan voimaan liittyy ihmisille luonnollinen taipumus kategorisoida sekä vallankäyttö, jossa sosiaalinen valta liittyy tilan luonteeseen sosiaalisen identiteetin ylläpitäjänä. Fyysinen tila muodostaa puitteet uskonnollisen toiminnan harjoittamiselle, mutta muutoin sitä ei nähdä kovinkaan merkittävänä.

Kärsimystrilogia on Pirkko Saision salanimellä Jukka Larsson kirjoittama romaani. Kärsimystrilogia koostuu alunperin kolmesta erillisestä romaanista; Kiusaaja (1986), Viettelijä (1987) ja Kantaja (1991). Teoksia ei ollut tarkoitettu alunperin trilogiaksi, mutta ne koottiin yhteen teemojen yhtenäisyyden vuoksi. Tarkastelen tutkimuksessani Kärsimystrilogian uskontoon ja uskonnollisuuteen liittyviä teemoja sekä trilogian saamaa vastaanottoa lehtiarvosteluissa uskonnon ja uskonnollisuuden näkökulmasta. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat miten uskontoa ja uskonnollisuutta kuvataan trilogiassa sekä se, millaisia uskonnollisia kielikuvia ja viittauksia kirjoista on löydettävissä. Vastaanottoon liittyvä keskeisin kysymys on se, miten kriitikot ovat kommentoineet trilogian osien uskonnollisia teemoja. Päälähteinä olivat romaanit Kiusaaja, Viettelijä ja Kantaja sekä yhteispainos Kärsimystrilogia, johon Pirkko Saisio on kirjoittanut jälkisanat. Vastaanottoon liittyvät lähteet ovat trilogiasta sanomalehdissä julkaistut arvostelut, joita oli 61 kappaletta. Ensimmäisessä tutkimuksen osassa kuvataan Kiusaajan, Viettelijän ja Kantajan juonet ja tarkastellaan Kärsimystrilogian sijaiskärsijöitä; Enkeliä, Jukka Mikaelia ja Jeesusta. Toisessa osassa syvennytään siihen, miten uskonto/uskonnollisuus näkyy trilogian eri osissa. Kolmas osa on omistettu myyteille, Jeanne d'Arcille, tuhlaajapojalle, Aabrahamille ja Iisakille sekä Kristoforokselle. Neljännessä osassa kootaan yhteen trilogian saamat arvostelut teemoittain. Tutkimukseni osoittaa, että Larsson on käyttänyt trilogiassaan paljon viittauksia uskontoon. Enemmän tai vähemmän piilossa olevia viittauksia löytyy trilogian jokaisesta osasta useita. Kirjojen henkilöille uskonnolla näyttää olevan merkitystä, vaikka ketään trilogian henkilöistä ei kuvata erityisen uskonnolliseksi. Kaikissa trilogian osissa on myös hahmo, jonka voi tulkita sijaiskärsijäksi, Kristus-hahmoksi. Kriitikoista osa oli löytänyt romaaneista niissä olevia viittauksia uskonnollisiin teemoihin, osa taas sivuutti uskonnollisuuden ja myyttisyyden ja arvioi romaaneja ilman syvempää uskonnollista analyysiä. Kiusaajan kritiikeissä arvostelijat nostivat esille erityisesti Jukka Larssonin taustaan liittyviä asioita, hän oli keksityn historiansa perusteella teologian kandidaatti. Viettelijästä teemoja nostettiin sen aiheen huomioon ottaen ymmärrettävästi paljon esille ja useassa Viettelijän arvostelussa käytettiin myös uskonnollista kieltä. Kantajan arvosteluista useassa huomioitiin sen sisältämät mise en -abyme -rakenteet, kehyskertomuksen rinnalla kulkevat myyttiset kertomukset.

Tässä tutkielmassa tarkastelen William Jamesin suhtautumista institutionaaliseen uskonnollisuuteen Varieties of Religious Experience -teoksessa. Tutkimuksessa analysoidaan Jamesin näkemyksiä sekä arvioidaan tutkimuskirjallisuuden valossa niiden perusteltavuutta. Analyysin taustoituksena esittelen lyhyesti Jamesin yleistä ajattelua ja tarkemmin hänen käsityksiään individualismista. Analyysissä selvitän, että Jamesin näkemys uskonnosta on hyvin yksilökeskeinen ja, että hänelle uskomuksen arvo määräytyy sen elämään tuoman hyödyn perusteella. Uskonnollisten uskomusten perusteena hän näkee yksilön saamat mystiset kokemukset, joita ei voi jakaa muiden kanssa. Uskonnollisten instituutioiden hän näkee syntyneen näitä mystisiä kokemuksia saaneiden johtohahmojen varaan. Edelleen analyysissä käy selväksi, että James ei arvosta uskonnollisia instituutioita ja katsoo näiden turmelevan mystisissä kokemuksissa saavutettuja aitoja uskonnollisia kokemuksia. James näkee uskonnossa olevan monia totuuksia, eikä siksi pidä mahdollisena yhtä kaikkia sitovaa oppijärjestelmää. Hän kuitenkin esittää tieteelliselle metodille perustuvaa niin kutsuttua uskonnon tiedettä ratkaisuksi. Tässä metodissa koko ihmiskunnan uskonnollisista uskomuksista riisuttaisiin kriittisessä tarkastelussa niiden perusteettomat tapauskohtaiset ominaisuudet ja saataisiin uskonnollinen pohja, jonka kaikki voisivat allekirjoittaa ja jonka päälle kukin yksilö voi rakentaa oman henkilökohtaisen uskonsa. James on saanut tutkijoilta osakseen kritiikkiä muun muassa siitä, että hän ei vaikuta tunnistavan uskonnollisten yhteisöjen mahdollisuuksia tarjota jäsenilleen merkityksellisiä uskonnollisia kokemuksia ja kontekstia hyvän elämän harjoittamiseen. Voidaan perustellusti argumentoida, että kaikki Jamesin näkemykset eivät ole johdonmukaisia.

Tutkimus käsittelee alakouluikäisten lasten uskonnollisten käsitysten ilmenemistä elämänkysymyksissä. Tutkimusta varten uudistettiin Kalevi Tammisen 1980-luvulla kehittämä projektiivinen valokuvamittari. Tammisen mittaria käytettiin suomalaisten lasten ja nuorten uskonnollista kehitystä seuraavissa tutkimuksissa, joiden yhtenä osa-alueena oli elämänkysymysten kartoittaminen. Tämän tutkimuksen taustateoria nousee Tammisen tutkimuksista, johon tämän tutkimuksen tuloksia verrattiin. Aineisto kerättiin haastattelemalla toisen ja viidennen luokka-asteen oppilaita käyttäen hyväksi uudistettua projektiivista mittaria. Kuvamittarilla pyrittiin saamaan aikaan spontaaneja vastauksia lapsen samaistuessa kuvien henkilöihin. Kuviin liittyi tekstejä, joita lapset täydensivät. Näin saatiin aineistoa siitä, millaisia asioita lapset pohtivat, ja missä määrin uskonnollista pohdintaa esiintyy. Lasten elämänkysymyksissä koti ja perhe ovat keskeisellä sijalla samoin kuin kaverisuhteet. Kavereiden tärkeys tuli ilmi myös siinä, että kouluun liittyvistä iloista kaksi kolmasosaa koski kaverisuhteita. Huoli kaveriporukan ulkopuolelle jäämisestä oli suurta. Erityisesti koulukiusaaminen nousi esiin tässä tutkimuksessa. Lasten vastauksissa projektiivisiin kuviin toistui ilmaisu ”Sitä on varmaan kiusattu koulussa”. Lapset kokivat suurta huolta, ja osa ilmaisi itse olleensa kiusaamisen kohteena. Lapsilla ilmeni myös muita kouluhuolia, jotka liittyivät lähinnä kokeisiin ja läksyhin. Uskonnollisten pohdintojen osuus kaikista lausumista oli 39,8% eli suurin ryhmä lausumia. Uskonnolliset pohdinnat nousivat esiin pääasiassa niiden kuvien yhteydessä, joissa oli selkeä uskonnollinen viittaus. Lapset pohtivat Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloa ja olemusta. Jumala luojana herätti pohdintaa samoin kuin maailman synty ja kaiken alku. Pääsiäisen tapahtumat ja Jeesuksen ristinkuolema olivat keskeiseti esillä. Lasten pohdinnat olivat syvällisiä, vaikka heiltä puuttuu vielä käsitteitä, joilla kuvailla omia ajatuksiaan. Tutkimus vahvistaa sitä käsitystä, että uskonnollisen kehityksen vaiheteoriat selittävät edelleen melko hyvin lasten uskonnollisuutta, mutta yksilölliset erot voivat olla suuria muun muassa kasvuympäristöstä riippuen. Aikaisemmissa tutkimuksissa tämän ikäisillä lapsilla on todettu olevan vielä vankka usko Jumalan olemassaoloon ja Raamatun kertomusten totuuteen. Tässä tutkimuksessa lapset toivat esiin ihmettelyä ja empimistä ennen totena pidettyjen asioiden suhteen. Lapsilla pitäisikin olla mahdollisuus avoimesti pohtia ja ihmetellä uskonnollisia kysymyksiä myös koulun viitekehyksessä. Lasten perimmäisten kysymysten pohdinta on osa ihmisessä olevaa universaalia spiritualiteettia, mikä tulee huomioida lapsen kokonaisvaltaisessa kasvatuksessa. Tutkimuksessa kävi ilmi myös, että lasten seurakunnallinen aktiivisuus on vähäistä ja kirkossa käydään lähinnä koulun kanssa. Rukous ja Raamatun lukeminen oli vähentynyt huomattavasti aikaisempaan tutkimukseen verrattuna. Koululla on merkittävä rooli uskonnollisen perinteen siirtäjänä ja säilyttäjänä, koska vaikuttaa siltä, että vanhemmat luottavat koulun uskontokasvatuksen huolehtivan siitä. Uskonnollisen yleissivistyksen antaminen, virsien opettelu, Raamatun kertomuksiin tutustuminen ja yhteistyö kirkon kanssa auttavat lasta tutustumaan omiin uskonnollisiin juuriinsa ja sitä kautta kasvamaan uskontodialogiin kykeneväksi ja suvaitsevaksi henkilöksi.

Tässä tutkielmassa tarkastelen John Deweyn A Common Faith -teoksessa esittämää näkemystä naturalistisesta uskonnosta. Tutkimus keskittyy siihen voidaanko Deweyn uskonnollista naturalismia pitää a) naturalistisena ja b) uskonnollisena. Näihin kysymyksiin vastatakseni käyn tutkielmassani läpi A Common Faithia edeltänyttä uskonnonfilosofista keskustelua Yhdysvalloissa sekä modernia filosofista tutkimuskirjallisuutta. A Common Faith on vuonna 1934 julkaistu kolmeen luentoon pohjautuva teos, jonka sivuilla Dewey pyrkii esittämään korvaavan uskonnollisen vaihtoehdon niille, jotka pitävät vanhoja institutionaalisia uskontoja älyllisesti epätyydyttävinä. Deweyn itse asettaa esityksessään uskon kohteeksi ihanteen ja aktuaalisen välisen dynaamisen suhteen. Kokemuksen uskonnollisen laatupiirteen irrottaminen jäykistä metafyysistä rakenteista ja kiinnittäminen ihanteisiin mahdollistaa Deweyn mukaan uudenlaisen paremman yhteiselämän ja mahdollistaa paremmalla tavalla yhteisöjen kehityksen. Tutkielmani analyysiosiossa totean, että huolimatta tietyistä tulkinnallisista epäselvyyksistä voidaan Deweyn esittämää näkemystä pitää naturalistisena. Samoin nojaten vahvasti Jerome Stonen relatiivisen transsendenssin käsitteeseen totean, että esitys täyttää tietyt uskonnollisuuden konseptuaaliset reunaehdot. Deweyn esityksen uskonnollisuus kulminoituu erityisesti tietynlaiseen kosmiseen optimismiin, kongregationalistiseen kääntymys-käsitykseen sekä naturalistiseen käsitykseen ykseydestä. Analyysiosiossa suhtaudun kuitenkin myös kriittisesti Deweyn uskonnolliseen naturalismiin liittyvään melioristiseen kehitysuskoon sekä Deweyn yhteisöllisen uskon kyvyttömyyteen ottaa yhteisöllisiä ongelmia vakavasti.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä muutoksia tapahtuu nuoruusiässä uuteen kotimaahan muuttavan nuoren uskonnollisuudessa muuttoa seuraavien vuosien aikana. Tutkimuskohteena on peruskouluikäisenä Suomeen muuttaneet nuoret. Uskonnollisuutta tarkastellaan osana kulttuuria ja sen oppimista. Alkuperäisen kulttuurin ja uuden kulttuurin oppimisen teoreettinen viitekehys pohjautuu John Berryn luomaan akkulturaatioteoriaan. Sen mukaan oman kulttuurin aineksia hylätään tai säilytetään sen mukaan, miten arvokkaina niitä pidetään uudessa elämäntilanteessa ja kulttuuriympäristössä. Uuden kulttuurin sisältöjä puolestaan omaksutaan tai hyljeksitään sen mukaan, nähdäänkö ne tarpeeksi arvokkaina oman identiteetin rakennusaineina. Uskonnollisuus nähdään sosiaalisen oppimisen tuloksena. Uuteen kulttuuriin siirtymisen myötä siihen on tarjolla uusia sisältöjä koulun, kaveripiirin ja yhteiskunnan vaikutuksessa. Uskonnollisuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia tarkastellaan Charles Glockin ja Rodney Starkin kehittelemän teorian kautta. Teorian mukaan uskonnollisuus sisältää viisi dimensiota, joissa tapahtuvia muutoksia tässä tutkimuksessa selvitetään tutkimukseen osallistuneiden nuorten osalta akkulturaatioprosessissa. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se on toteutettu haastattelututkimuksena, johon osallistui kahdeksan haastateltavaa. Haastattelu on puolistrukturoitu teemahaastattelu, jonka teemoina ovat haastateltavien elämänvaiheet lapsuudessa ennen Suomeen muuttoa aina haastatteluhetkeen saakka sekä uskonnollisuuden ilmeneminen eri dimensioiden suhteen näissä elämänvaiheissa. Tutkimusaineiston analyysi on teorialähtöinen, jossa akkulturaatio ja uskonnollisuuden dimensiot toimivat analyysin pohjana sen alusta aina tuloksiin saakka. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi. Haastatteluaineistosta on poimittu akkulturaation ja uskonnollisuuden teemoihin liittyviä sisältöjä ja tarkasteltu niiden välisiä yhteyksiä. Haastateltavat voidaan jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan, millaista heidän uskonnollisuutensa haastatteluhetkellä oli: sitoutuminen omaan uskontoon ja sen oppiin, usko Jumalaan, mutta ei sitoutumista mihinkään uskontoon ja oppiin sekä individualistinen tapa tulkita uskonnollisia kysymyksiä. Yksinäisyyden, erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksesta johtuva hämmennys saattoi johtaa haastateltavat etsimään vastauksia omasta uskonnosta Suomeen muuton alkuvaiheessa. Uusi kotimaa ja kulttuuri antoivat omaan ajatteluun uusia tulkintatapoja ja ideologioita. Osalle haastateltavista tämä aiheutti oman uskonnon ja erityisesti siihen liittyvien sääntöjen ja rituaalien uudelleen arviointia. Uskonnollisuus säilyi eri dimension suhteen, jos kotimaassa lapsuudessa uskonnollisuuteen sosiaalistumista tapahtui kodin, kaveripiirin, lähiyhteisön sekä yhteiskunnan tasolla ja lisäksi perheen vanhempien uskonnollisuus ja yhteys uskonnolliseen yhteisöön säilyi myös Suomeen muuton jälkeen. Myös ikä ja ajattelun kehitys vaikutti haastateltavien uskonnollisuuteen.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan uskonnon huomioimista vastaanottokeskusarjessa. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan sitä, minkälainen on Maahanmuuttoviraston vastaanottokeskuksille vuonna 2017 antama ohjeistus ”Ohje uskonnonvapauden ja uskonnonharjoittamisen huomioimisesta vastaanottokeskuksissa” ja sitä, miten uskonto ja uskontoon liittyvät seikat käytännössä huomioidaan vastaanottokeskusarjessa. Aihetta tarkastellaan sekä turvapaikanhakijoiden että vastaanottokeskushenkilöstön näkökulmista käsin. Aiemman tutkimuksen perusteella uskonto tulee esille vastaanottokeskusarjessa, vaikka vastaanottokeskukset ovat uskonnollisesti sitoutumattomia. Uskonnonvapaus sekä aiheeseen liittyvä monikulttuurinen ohjaus ja työelämä ovat tutkielman keskeisiä tarkastelunäkökulmia. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu Maahanmuuttoviraston vastaanottokeskuksille antamasta ohjeistuksesta ”Ohje uskonnonvapauden ja uskonnonharjoittamisen huomioimisesta vastaanottokeskuksissa” sekä viiden vastaanottokeskuksen johtajan haastattelusta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Maahanmuuttoviraston ohjeistus sekä litteroidut haastattelut analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Haastatteluista saadut tulokset ovat pääosin linjassa Maahanmuuttoviraston antaman ohjeistuksen tulosten kanssa. Tutkielman keskeiset tulokset voidaan jakaa kolmeen osaan: uskonnonvapauden ja uskonnon harjoittamisen monet muodot vastaanottokeskuksissa, Maahanmuuttoviraston rooli toiminnan määrittäjänä sekä koulutuksien ja ohjeistuksien antajana sekä monikulttuurisen asiakaskunnan ja monikulttuurisen työyhteisön tuomat mahdollisuudet ja haasteet vastaanottokeskustoimintaan. Tulosten pohjalta uskonnon huomioiminen vastaanottokeskuksissa on linjassa uskonnonvapauden ja aiemman tutkimuksen kanssa. Tutkimustulosten ja aiemman tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että uskonnonvapauden hyvä toteutuminen edistää konfliktien ennaltaehkäisyä ja ratkaisua vastanottokeskusympäristössä. Monikulttuurisen asiakaskunnan ja monikulttuurisen työyhteisön tuomat mahdollisuudet ja haasteet vastaanottokeskustoimintaan on teema, joka koskettaa myös muita työympäristöjä vastaanottokeskustoiminnan ulkopuolella.

Tavoitteet Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kahden kristillisen koulun vuosiluokkien 6-9 uskonnon opetussuunnitelmien tavoitteita ja sisältöjä suhteessa opetushallituksen laatimien Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 uskonnon tavoitteisiin ja sisältöihin. Menetelmät Tutkimuksen aineistona on kaksi erilaista uskonnon opetussuunnitelmaa, joista toinen on käytössä useammassa kristillisessä koulussa Suomessa. Lisäksi aineistona on Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, johon vertasin koulukohtaisia opetussuunnitelmia. Tutkimusaineistoa tarkastelin sisällönanalyysin kautta ja vertailua tapahtui kolmesta näkökulmasta 1) koulu yksi ja 2) koulu kaksi suhteessa Perusopetuksen uskonnon opetussuunnitelman perusteisiin 2004 sekä 3) koulujen uskonnonopetuksen opetussuunnitelmien keskinäinen vertailu. Tulokset ja johtopäätökset Mielenkiintoista oli tutkia, mitä kristillisten koulujen uskonnon opetussuunnitelmissa halutaan eri vuosiluokilla (6-9) opettaa ja miten se on suhteessa perusopetuksen uskonnon opetussuunnitelman perusteisiin. Vaikka koulujen opetussuunnitelmat pohjautuivat perusopetuksen uskonnon opetussuunnitelman perusteisiin 2004, niin erilaisuutta ja koulukohtaisia lisäyksiä oli useita. Kuten Perusopetuksen opetussuunnitelmien yleisenä tarkoituksena on, niin koulut paikallisella tasolla muodostavat niiden pohjalta omat koulukohtaiset opetussuunnitelmansa. Niin Keski-Uudenmaan kristillinen koulu kuin Suomen kristillinen yhteiskoulu ovat näin toimineet vuosiluokkien 6-9 uskonnon opetussuunnitelmien suhteen. Molempien koulujen uskonnon opetussuunnitelmat perustuvat Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden 2004 evankelisluterilaisen uskonnon tavoitteisiin ja sisältöihin. Suomen kristillisellä yhteiskoululla olisi ollut mahdollisuutena tehdä vuosiluokkien 6-9 uskonnon opetussuunnitelma myös Perusopetuksen muiden uskontojen opetussuunnitelmien perusteet 2006 mukaan. Adventistisella uskonnolla on Perusopetuksen muiden uskontojen opetussuunnitelmien perusteet 2006:ssa omat tavoitteet ja sisällöt uskonnonopetukseen.