Browsing by Title
Now showing items 1468-1487 of 1550
-
(2016)Tutkimuksessani analysoin Kotimaa-lehden kirjoituksia Venäjästä vuosina 1905–1917. Päätutkimuskysymykseni on, millä tavalla Kotimaa-lehti käsitteli Venäjää kirjoituksissaan vuosina 1905–1917. Selvitän, minkälaiset teemat ja tapahtumat Kotimaa nosti kirjoituksissaan esiin. Samalla tarkastelen, millä tavalla Kotimaa suhtautui Venäjään ja venäläisiin. Lisäksi selvitän tutkimuksessani, minkälaisia muutoksia Venäjään liittyvissä kirjoituksissa on tutkimusaikana huomattavissa ja minkälaisiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin käänteisiin ne liittyivät. Lähteenäni käytän Kotimaa-lehteä. Tutkimukseni osoittaa, että ensimmäisinä julkaisuvuosinaan Kotimaa kiinnitti erityistä huomiota lähetystyöhön Venäjällä. Tähän vaikutti ensimmäinen päätoimittaja Pekka Brofeldt, joka edusti allianssihenkistä herätyskristillisyyttä. Kotimaa näki lähetystyön ratkaisuna Venäjän sekasortoiseen tilanteeseen. Kotimaa antoi kirjoituksissaan venäläisistä yksipuolisen kuvan: he näyttäytyivät kirjoituksissa yksinomaan hädänalaisina ja kärsivinä. Lähteitteni perusteella voi sanoa, että Kotimaan asennoituminen venäläisiä kohtaan oli ajoittain ylemmyydentuntoinen. Erimielisyydet Kotimaan linjasta johtivat päätoimittajan vaihtumiseen. Uuden päätoimittajan myötä yhteiskunnalliset aiheet näkyivät Kotimaassa. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että Kotimaa oli kiinnostunut Venäjän asioista silloin, kun niillä oli selvästi merkitystä Suomen tilanteeseen. Erityisesti tämä näkyi yleisvaltakunnallisen lainsäädäntöjärjestyksen seikkaperäisessä käsittelyssä vuosina 1909 ja 1910. Keisari oli Kotimaan sivuilla useasti esillä. Kotimaan ensimmäisinä vuosina keisariperheeseen suhtauduttiin kiinnostuneesti ja arvostavasti. Ensimmäisen maailmansodan myötä keisarin suosio väheni myös Suomessa. Keisarin vierailu Suomeen maaliskuussa 1915 sai viileän vastaanoton. Kotimaan kuvaus vierailusta oli kuitenkin yhtä myönteinen kuin ennenkin. Sotasensuuri vaikutti kirjoitusten sävyyn. Helmikuun vallankumouksessa 1917 keisari luopui vallastaan ja tilalle tuli porvarillinen väliaikainen hallitus. Kotimaa otti muutoksen iloiten vastaan ja esitti myönteisiä arvioita tulevaisuudesta. Lokakuun vallankumouksessa Kotimaan kanta oli täysin päinvastainen. Bolševikkien nousu valtaan aiheutti Kotimaassa huolta. Tutkimukseni osoittaa, että vaikka Kotimaan oli ohjelmansa mukaan tarkoitus olla puoluepolitiikasta irrallaan, oli siinä silti nähtävissä kielteisyys sosialistisia puolueita ja etenkin bolševikkeja kohtaan. Tähän vaikutti erityisesti sosialistien uskonnonvastaisuus.
-
(2012)Tutkimus käsittelee kielitieteilijä M. A. Castrénin käsikirjoitusaineistosta 1850-70-luvuilla julkaistun materiaalin (tieteelliset esitelmät, matkakuvaukset, kirjeet) antamaa kokonaiskuvaa Venäjän ortodoksisen kirkon ja suomalais-ugrilaisten kansojen vuorovaikutuksesta Venäjän Pohjolassa ja Länsi-Siperiassa. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin missä määrin ja millä perustein Castrénin tutkimat alkuperäiskansat olivat hänen arvioidensa mukaan kristittyjä, ja millaisina alkuperäiskansojen asuma-alueiden kirkolliset olot Castrénille näyttäytyivät. Maantieteellisesti tutkielmassa käytetty aineisto kattaa samojedikielten puhujien ja obinugrilaisten kansojen asuma-alueet Venäjän Euroopan-puoleisella tundralla sekä Obin - Irtyshin ja Jenisein varsilla. Aineiston kohdekansallisuuksina ovat samojedikielten puhujat, hantit ja komit. Alkuperäiskansojen ja kristinuskon suhteen osalta tutkimus käsittelee Castrénin havaintoja kristinuskon maantieteellisestä levinneisyydestä ja sen harjoittamisen yleisyydestä sekä kristillisen synkretismin erilaisista ilmenemismuodoista ja kristinuskon vaikutuksista alkuperäiskansojen tapakulttuurissa. Tutkimus tuo esiin myös Castrénin havainnot Venäjän reuna-alueilla 1840-luvulla vaikuttaneista ortodoksiperäisistä lahkoista (Luoteis-Venäjän vanhauskoiset ja Jeniseille karkotetut duhoborit) sekä näiden suhteesta Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Tutkimus ei kuitenkaan käsittele systemaattisesti Castrénin tutkimusalueiden kirkollisia oloja esimerkiksi ortodoksikirkkojen sijainnin ja ulkoasun tai yksittäisten seurakuntien toiminnan osalta. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään M. A. Castrénin suhdetta Venäjään, venäläisyyteen, ortodoksiseen kirkkoon ja kristinuskoon. Tutkimus pyrkii nostamaan esille Castrénin etnisestä, uskonnollisesta ja henkilöhistoriallisesta taustasta johtuvia tekijöitä, jotka selittävät hänen kristinuskon eri ilmenemismuotoja ja alkuperäiskansojen uskonnollisuutta koskevia näkemyksiään.
-
(2019)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan verkkoroolipeli World of Warcraftin uskonnon ulottuvuuksia suomalaisten pelaajien havaintomaailmasta tarkasteltuna sekä pelaajien niille antamia merkityksiä ja vaikutusta pelikokemukseen. Aineistona tutkimuksessa toimii verkkokyselylomakkeella 37 suomalaiselta pelaajalta Facebookin World of Warcraft SUOMI – ryhmässä kerätty aineisto uskonnon ulottuvuuksista. Tämän lisäksi pelaajien vastausten tukena ja niiden ymmärtämisessä aineistona käytetään kahta eri World of Warcraftin sivustoa sekä pelimaailmaa havainnoivaa kenttätyötutkimusta. Metodillisesti tutkimus on luonteeltaan laadullista tutkimusta, jossa tarkastellaan näyteperusteista otantaa. Analyysin metodina tutkimuksessa käytetään sisällönanalyysiä. Metodologisena viitekehyksenä ja analyysin työkaluna tutkimuksessa käytetään Ninian Smartin seitsemää uskonnon ulottuvuutta. Ninian Smartin seitsemän uskonnon ulottuvuutta toimii tutkimuksen linsseinä, joiden kautta peliä ja haastattelutuloksia tarkastellaan. Ne rajaavat tutkimuksen sisältöä ja samalla myös toimivat aineiston analysointivaiheessa tarkasteltavina käsitteinä. Tarkoitus ei ole esitellä yhtä uutta uskonnon todellisuutta tai kuvata World of Warcraftia uutena uskontona, vaan tutkia sitä, miten uskonnolliset ulottuvuudet tulevat näkyväksi, saavat merkityksiä ja ovat muotoutuneet kyseisessä virtuaalitodellisuudessa. Tutkimuksen pohjalla on näkökulma, jossa virtuaalimaailmat ymmärretään kulttuurina. Tutkimuksessa selviää, että pelaajat havaitsevat pelissä kaikkiin määriteltyihin uskonnon ulottuvuuksiin sopivia sisältöjä. Tämän perusteella voidaan todeta World of Warcraftin pelimaailman ja sen taustarinan sisältävän tutkimuksessa määriteltyjä uskonnon ulottuvuuksia. Tutkimuksen perusteella on mahdollista todeta, että World of Warcraftin kaltaiset pelit ja niiden suunnittelijat laajentavat uskonnon ulottuvuuksien ilmenemistä virtuaalimaailmoihin. Verkkokyselyyn vastanneilta suomalaisilta pelaajilta kysyttiin uskonnon ulottuvuuksien havaintojen lisäksi myös sitä, millaisia merkityksiä näillä ulottuvuuksilla on heidän pelikokemukseensa. Verkkokyselyaineiston valossa voidaan tutkimuksessa todeta, että moni verkkokyselyyn vastannut pelaaja kokee uskonnon ulottuvuuksien sekä elementtien tekevän pelistä mielenkiintoisemman sekä luovan peliin sisältöjä ja syvyyttä. Tutkimuksessa tarkastellaan eri ulottuvuuksien merkitystä pelikokemukseen myös Likertasteikon avulla. Tämä tuo laadulliseen näyteperusteiseen otantatutkimukseen pienen määrällisen tutkimuksen lisän. Likert-asteikon vastaukset tukevat pitkälti avoimien vastausten sisältöjä ja antavat samalla tarkempaa tietoa eri uskonnon ulottuvuuksien merkityksistä. Uskonnon ulottuvuuksista myyttien ja yhteisöllisyyden ulottuvuudet ovat pelaajien pelikokemuksissa kaikkein merkittävimmät, opin ja filosofian ulottuvuuksien jäädessä merkityksiltään kaikkein vähäisemmiksi.
-
(2017)Sisällönanalyysilla toteutettu tutkimus Surunauha ry:n ja Käpy ry:n lapsensa menettäneiden vertaistukijoiden toiminnasta; toiminnan motiiveista, merkityksistä ja spirituaalisista vaikutuksista. Tutkimustehtävänä oli selvittää lapsensa menettäneiden vertaistukijoiden kokemuksia ja merkityksiä vertaistoiminnastaan. Toiseksi tutkimuksessa selvitettiin, millä tavoin spirituaaliset asiat näkyvät vertaistoiminnassa ja kolmanneksi kysymystä siitä, miten vertaistoiminta vaikutti tukijoiden spiritualiteettiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui seuraavista osista: suru-käsitteen historiallinen tarkastelu ja sen nykyinen käyttö monitieteellisenä käsitteenä, spiritualiteetti-käsitteen käyttö ja sisältö, vertaistoiminnan ja sen lähikäsitteiden määrittely sekä katsaus vapaaehtois- ja vertaistoiminnan motiivitutkimuksiin. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineiston muodostivat yhteensä yhdeksän teemahaastattelua. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Ensimmäisen tutkimuskysymykseen liittyen analyysin tuloksena aineistosta hahmottui kaksi vertaistoiminnan orientaatiota: toimintaa välivaiheena esiin tuoneet vertaistukijat ja toimintaa elämäntapana korostaneet tukijat. Vertaistoiminnan merkityksiä ja motiiveja keskeisesti yhdistävät luokat kumpienkin ryhmien osalta olivat elämäntapa ja identiteetti, suuntautuminen surussa ja menetyksessä sekä sosiaaliset merkitykset. Toiseksi tulokset osoittivat, että lapsensa menettäneiden vertaisten välillä spirituaaliset kysymykset tulivat vertaistilanteissa esille, kun taas suurimmalle osalle tukijoista suhtautuminen niihin ilmeni ristiriitaisina. Kolmanneksi vertaistoiminnalla ilmeni erilaisia spirituaalisia vaikutuksia tukijoille. Analyysin perusteella vertaistoiminnan spirituaaliset vaikutukset jakautuivat neljään kategoriaan: vaikutukset suhteessa maailmankatsomukseen, suhteessa henkisyyteen, suhteessa uskoon ja jumalasuhteeseen sekä neljäntenä spirituaalisten vaikutusten puuttumiseen. Tutkimukseni osoittaa, että vertaistoiminnalla on merkitystä tukijan identiteetille, suruun ja sosiaalisiin suhteisiin. Lisäksi tuloksista ilmenee, että spiritualiteettia koskevilla asioilla on merkitystä suruun liittyvässä vertaistukemisessa. Tämä haastaa pohtimaan henkisten, hengellisten ja laajemmin spirituaalisten kysymysten asemaa vertaistoiminnassa.
-
(2017)Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää Tapiolan seurakunnan perhekerhojen historiallista kehittymistä sekä osallistujien antamia merkityksiä perhekerhotoiminnalle. Kyseessä on tapaustutkimus, jota tarkastellaan kahden tutkimuskysymyksen avulla. Ensimmäisen kysymyksen avulla pyritään selvittämään, miten Tapiolan seurakunnan perhekerhot ovat kehittyneet, kun taas toinen kysymys keskittyy siihen, minkälaisia merkityksiä Tapiolan seurakunnan perhekerhotoimintaan osallistuvat aikuiset antavat perhekerholle. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestämä perhekerhotoiminta on osa varhaiskasvatusta ja kristillistä kasvatusta. Tutkimuksen pohjana käytetään Kirsi Tirrin ja Mervi Muhosen kristillisen kasvatuksen määritelmää kuuden ulottuvuuden avulla, sillä perhekerhotoiminta sisältää opillisen, rituaalisen, kokemuksellisen, eettis-moraalisen, huolenpidollisen sekä pedagogisen ulottuvuuksien piirteitä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen eli kvalitatiivinen ja sen aineisto koostuu seurakunnan arkiston toimintakertomuksista sekä keväällä 2016 perhekerhoihin osallistuneille aikuisille teetetyn avoimen kyselylomakkeen vastauksista. Kyselomakkeeseen vastasi 16 aikuista neljästä Tapiolan seurakunnan perhekerhosta. Kyselylomakeaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimuksen arkistolähteiden mukaan perhekerhotoiminta on ollut suosittua perustamisestaan lähtien. Kävijämäärä on vuosien varrella vaihdellut tasaisesti, mutta osallistujia on kuitenkin riittänyt. Kyselylomakkeen vastauksien perusteella perhekerhoon osallistutaan sosiaalisten suhteiden ja vertaistuen, monipuolisen ja mielekkään toiminnan, hengellisyyden sekä musiikillisten elementtien vuoksi. Vastaajien mukaan perhekerho on paikka, jossa lapset viihtyvät leikkien ja laulujen parissa ja vanhemmat saavat rauhassa keskustella samassa elämäntilanteessa olevien aikuisten kanssa. Tapiolan seurakunnan perhekerhoihin osallistutaan, koska ne koetaan lämpimäksi yhteisöksi. Erityisesti perhekerhojen hartaus- ja lauluhetket koetaan yhteisöllisyyden kokemusta lisäävinä piirteinä. Monet osallistujat olivat aktiivisia ja säännöllisiä perhekerhokävijöitä, jotka aikovat jatkaa perhekerhotoimintaan osallistumista vielä jatkossakin.
-
Vesimiehen aika tulee, oletko valmis? : Suomalainen uususkonnollinen kenttä uuden ajan kynnyksellä (2018)Tässä tutkielmassa tarkastelen diskurssianalyysin kautta sitä, kuinka uuteen aikakauteen liittyvää todellisuutta rakennetaan kielen avulla, sekä kuinka uuteen aikaan suhtaudutaan ja mitä odotuksia ja käsityksiä siihen liitetään. Aineistona käytän Ultra-lehteä, joka on pisimpään Suomessa ilmestynyt rajatiedon alueen lehti. Tutkielmassani on myös vertaileva näkökulma kahden aikakauden välillä. Tästä syystä olen valikoinut aineistoon mukaan Ultra-lehden alkuaikojen vuosikerrat 1974–79 sekä nykypäivän vuosikerrat 2010–2015. Ensimmäisiä ja viimeisimpiä lehtiä vertailemalla pystyn tarkastelemaan, onko uuden ajan diskurssi kokenut muutoksia vuosien varrella. Uudesta ajasta saatetaan käyttää erilaisia ilmaisuja, kuten Vesimiehen aika, kultainen aika tai yleisemmin uusi aika tai -aikakausi. Vesimiehen ajalla on iso astrologinen rooli tänä aikana, sillä maapallon nähdään olevan siirtymässä Kalojen tähdistöstä Vesimiehen tähdistöön. Tämä siirtyminen tulkitaan usein uuden aikakauden alkamisena. Vuosi 2012 on myös merkittävä aihe uuteen aikaan liittyen. Tässä tutkielmassa näitä erilaisia termejä ei erotella koskemaan keskenään eri aikojan koittamista, vaan käsitellään yhtenevänä aiheena liittyen ylipäätään uuteen aikaan. Uusi aika on siinä mielessä laaja aihe itsessään, että sille ei ole mitään tarkkoja dogmaattisia kriteereitä, mitä se tulee pitämään sisällään, tai milloin se koittaa. Aineistoni perusteella käsitykset uudesta ajasta ovat kuitenkin hyvinkin yhteneväisiä. Uuden ajan koittaessa ihmiskunta siirtyy kollektiivisesti uudelle tasolle ja omaksuu mahdollisesti uusia kykyjä, kuten esimerkiksi telepatian. Rauhalla, rakkaudella, yhteisöllisyydellä ja materialismin vaihtumisella henkisiin arvoihin nähdään olevan oleellinen osansa uuteen aikaan liittyvissä odotuksissa. Uuteen aikaan liittyvä diskurssi tarjoaa aineiston perusteella ehdottomasti odottavaa ja positiivista ilmapiiriä. Uususkonnollisen kentän odottama uusi aika ei ominaisuuksiensa puolesta eroa loppujen lopuksi mistään muista uskonnollisten piirien lopun tai uudistuksen aikojen koittamisesta. Kuten Jeesuksen toiseen tulemiseen, saatetaan uuden ajan tulon nähdä edeltävän erilaisia katastrofeja. Nämä tuhoisat kuvat saavat huomattavasti nykypäivää enemmän tilaa 1970-luvun Ultra-lehdissä, joissa ydinsodan, maapallon ylikansoittumisen ja luonnon saastumisen pelko ovat merkittävästi läsnä. Joidenkin käsitysten mukaan meidän ei tarvitse olla valmiita uuden ajan tuloon, toiset taas näkevät, että se voi koittaa vasta kun kukin panostaa tarpeeksi henkilökohtaiseen kehitykseensä.
-
(2019)Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten videopelissä esiintyy ainesta antiikin kreikkalaisesta uskonnosta ja mytologiasta. Tutkimuskysymykseni on, miten kreikkalaista mytologiaa ja antiikin kreikan uskontoa käytetään videopelin rakennusaineena sen tarinassa, sisäisessä mytologiassa sekä toiminnassa pelimaailman sisällä. Aineistona toimii videopeli the Elder Scrolls IV: Oblivion (2007). Aineistoa analysoin sisällönanalyysin keinoin. Analyysia ohjaa transmediaalisten maailmojen teoriakehys. Transmediaalinen maailma on monen eri median, esimerkiksi kirjallisuuden tai pelien, kautta ilmentyvä fiktiivinen maailma.Analyysin jäsennän Lisbeth Klastrupin ja Susana Toscan esittelemän kolmijakoisen transmediaalisten maailmojen mythos, ethos ja topos–mallin mukaan. Mythos on maailman taustatarina, keskeinen tieto, joka on oleellista maailman tulkitsemisessa ja siinä toimimisessa. Ethos on maailman sisällä toimimiseen ja käyttäytymiseen vaadittu tieto. Topos edustaa maailman miljöötä tietyssä aikakaudessa ja sen yksityiskohtaista maantiedettä. Paikannan tutkielmani uskontotieteen kentällä populaarikulttuurintutkimukseen ja myyttitutkimukseen. Havainnollistan analyysissa löydöksiäni pelin kuvakaappauksilla. Uskontotieteen kentällä paikannan työni myyttitutkimuksen avulla käyttäen Émile Durkheimin myyttiteoriaa, jossa myytin tehtävänä on sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen. Durkheimin myyttiteoriassa mytologia on ryhmälle yhteinen uskomusjärjestelmä. Jos mytologia on ryhmälle yhteinen uskomusjärjestelmä, joka edustaa yhteiskuntaa ja maailmaa, ilmentää Oblivion meille antiikin mytologiaa ja uskomuksia, sekä samalla eurooppalaista kulttuuriperintöä. Tutkielmassani havaitsin Oblivionin toisintavan kuitenkin myös virheellisiä käsityksiä antiikin mytologiasta ja maailmasta. Oblivionissa käytetään laajasti kreikkalaisten uskontoa ja mytologiaa hyödyksi. Yhtäläisyyksiä löytyy niin jumalten kuvauksesta, pelin tarinoista ja juonikuvioista, pelin uskontojen sijoittelusta. Tässä tutkielmassa osoitan mythoksen, ethoksen ja topoksen analyysikäsitteiden avulla, miten pelintekijät kertovat uudelleen antiikin perintöä uusille sukupolville.
-
(2015)Tutkimuksen tarkoitus on piirtää kuva suomalaisesta uskonnollisesta vihapuheesta kristillisessä, luterilaisessa kontekstissa Suomessa. Tutkimuksen lähdeaineistona on piispa Irja Askolan saama vihaposti, jota Askola sai siunattuaan homoseksuaalin miesparin lähetystehtäviin kesällä 2013. Kyseessä on näin ollen yhden tapauksen piirtämä kuva uskonnollisesta vihapuheesta. Taustoitin tutkimusta aiemmalla vihaan ja vihapuheeseen sekä sananvapauteen liittyvällä yleiseurooppalaisella ja Yhdysvalloissa tehdyllä tutkimuksella. Niissä käsitellään vihaa ja vihapuhetta useista eri näkökulmista. Samalla sananvapaus ja laillisuuskysymykset nousevat esiin. Lähestyn tutkimusaineistoa toiseuden näkökulmasta. Kathleen Taylorin esittämä toiseuden tulkinta on tärkeä osa näkökulmaani. Metodina käytin teoriasidonnaista systemaattista analyysia. Käytössäni ollut lähdeaineisto koostuu erilaisista teksteistä: kirjeistä, postikorteista ja sähköposteista. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: Mitä provokaatioita on uskonnollisen vihapuheen taustalla? Mitä erityispiirteitä on uskonnollisessa luterilaisessa kontekstissa esiintyvässä vihapuheessa Suomessa? Tutkimusaineistosta paljastui analyysissä ärsykkeitä, jotka laukaisevat uskonnollista vihapuhetta. Olen luokitellut nämä provokaatiot kolmeen ryhmään: jumalallisen järjestyksen rikkominen, kirkon järjestyksen rikkominen ja puhtauden rikkominen. Jumalan sanasta ja Raamatusta luopuminen toimii provokaationa. Tähän jumalallisen järjestyksen rikkomiseen liittyvät aineiston mukaan olennaisesti kysymykset Raamatun tulkinnasta, seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Toiseen provokaatioon, kirkon järjestyksen rikkomiseen, liittyvät kysymykset kirkon ykseyden rikkomisesta, opista ja perinteestä. Puhtauden rikkominen on kolmas provokaatio. Siihen liittyvät puhtauden ja saastaisuuden käsitteet symbolisella -, fyysisellä - ja patogeenisella tasolla. Näiden eri järjestysten rikkomisilla on myös seurauksensa. Väärintekijää kohtaa rangaistus. Jumalan koston tai tuomion uhkakuvilla maalailu ja jopa suoranainen uhkailu on yleisestä uskonnollisessa vihapuheessa. Uskonnollisen vihapuheen erityispiirteiksi paljastuu sen yliluonnollinen motivoituminen. Vihapuhetta perustellaan Jumalalla ja ollaan ikään kuin Jumalan puhemiehiä. Tästä syystä myös uskonnollista vihapuhetta tuotetaan useammin omalla nimellä kuin anonyymisti. Kun ollaan Jumalan asialla, voidaan tulla julki omalla nimellä. Vihapuheen leimaa ei kuitenkaan mielellään liitetä omaan (viha)puheeseen, vaan tästä leimasta pyritään pois. Se tapahtuu siirtämällä vastuuta puheesta Jumalalle. Uskonnollista vihapuhetta voidaan myös tuottaa käyttämällä uskontoa hyväksi tuottamalla vihapuhetta, joka perustuu muihin kuin uskonnollisiin motiiveihin. Uskonto toimii näin muun vihapuheen areenana ja keppihevosena. Uskonnolliseen vihapuheeseen on sekoittuneena myös muita vihan muotoja kuten esimerkiksi naisvihaa, ulkomaalaisvihaa, herravihaa ja homofobiaa. Vihapuheessa on kyse vallasta. Siksi vallan rakenteiden paljastaminen on vihapuheen torjunnassa tärkeää. Myös lainsäädännön keinoin tulee rajoittaa loukkaavaa puhetta. Lainsäädännön määritelmää vihapuheesta olisi kuitenkin hyvä täsmentää. Julkista keskustelua tulisi käydä enemmän siitä mikä on sopivaa ja sallittua. Koulutuksessa tulisi huomioida uudet keskustelutavat ja niihin sopivan keskustelukulttuurin opetus tehokkaammin. Syytä olisi lisätä myös vähemmistöjen puhetta uskontojen sisällä. Antaa sorretuille yksilölliset kasvot, identiteetti ja moraalinen ääni. Saada heidät osaksi arkipäivää. Taistelussa vihapuhetta vastaan sananvapautta ja sen merkitystä ei saa unohtaa.
-
(2016)Tässä Pro gradussa tutkin keskustelua suomalaisella Harry Potter -kirjasarjan ympärille muodostuneella Finfanfun-keskustelupalstalla. Keskustelun aiheena oli Harry Potterin vanhempien Lilyn ja Jamesin hautakivi ja siihen kaiverrettuna oleva ensimmäisen Korinttilaiskirjeen jae 15:26: ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.” Tutkimuskysymyksenäni on: ”Millä lailla kirjasarjan fanit tulkitsevat ja ymmärtävät Raamatun sitaattia kuoleman voittamisesta verkossa käydyssä keskustelussa?” Tutustuin myös perinteiseen kristilliseen dogmatiikkaan ja vertasin keskustelupalstalla esiin nostettuja ajatuksia kristillisen kirkon ymmärrykseen kuoleman voittamisesta. Tutkimani viestiketjun neljästäkymmenestä kommentista viisitoista sisälsi enemmän tai vähemmän suoraa tulkintaa kuoleman voittamisesta. Loput viesteistä sisältävät juonispekulaatioita ja uusien fanifiktioiden ideointia. Tutkimusmetodinani on sisällön analyysi, jonka avulla jaottelen keskustelupalstalla esitettyjä tulkintoja kuoleman voittamisesta. Keskustelupalstalla Raamatun jaetta tulkittiin kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin jakeen katsottiin merkitsevän kuoleman jälkeistä elämää. Toisekseen jakeen arveltiin olevan viittaus Potterien taikamaailman sisällä oleviin yliluonnollisiin taikaesineisiin, erityisesti hirnyrkkeihin ja kuoleman varjeluksiin, joiden avulla kirjassa on mahdollista paeta normaaleja kuolevaisuuden lakeja. Ja viimeiseksi jaetta tulkittiin kuoleman hyväksymisen kautta. Vaikka sisällön analyysin avulla jaottelinkin erilaisia tulkintoja kuoleman voittamisesta, todellisuudessa erilaiset näkökulmat elivät sisäkkäin, ja yhdessä kommentissa saattoi olla moniakin tulkintoja rinta rinnan Ei ole olemassa yhtä ainoaa keinoa tulkita kuoleman voittamisen merkitystä kristilliseltä näkökannalta. Raamatusta on mahdollista lukea monia erilaisia mielipiteitä, ja lisäksi jokainen kristillinen kirkkokunta saati yksittäinen kristitty painottaa erilaisia asioita. Alkuperäisessä yhteydessään Korinttilaiskirjeen kirjoittaja Paavali näyttää Kuoleman kukistamisella viitanneen konkreettiseen ruumiilliseen ylösnousemukseen. Katson, että oma Pro graduni osoittaa oikeaksi tutkijoiden esittämät näkemykset siitä, miten fantasiakirjallisuus, populaarikulttuuri ja media ylipäätään voivat toimia paikkana, jossa elämän ja kuoleman merkitystä on mahdollista pohtia ja arvottaa.
-
(2020)Jeesuksen viimeistä ateriaa tarkastellaan myyttinä, jonka synty selitetään evoluutiobiologisen ja -teoreettisen viitekehyksen avulla. Myytti-sanaa käytetään teknisenä, uskontotieteellisesti määriteltynä etic-terminä. Lähtökohta on se, että eksegetiikan tutkimuskohteiden katsotaan kuuluvan Homo sapiens -eläinlajin laajasti ymmärrettyyn fenotyyppiin. Kaikkien muiden fenotyypillisten piirteiden tavoin myös niiden tieteellinen selittäminen edellyttää evoluutioteoriaa. Nykyihmislajille on biologisessa evoluutiossa kehittynyt kyky kumulatiiviseen kulttuuriin, ja yksi lajin kulttuurituotteista on viimeinen ateria -myytti. Koska evoluutio ei ole elävän materian ominaisuus, vaan universaali algoritmi, ovat Jeesus-traditiot darwinistisen muuntelu–perinnöllisyys–valinta-prosessin tuotteita ja kohteita siinä missä biologisetkin entiteetit. Kulttuurievoluutio muistuttaa biologista rinnakkaisilmiötään, ja se tapahtuu elävässä kudosrakenteessa tai eläimen valmistamalla alustalla. Raamatuntutkijoiden argumentoidaan tästä syystä hyötyvän merkittävästi sekä evoluutioteoreettisesta että -biologisesta perusymmärryksestä. Viimeinen ateria -kertomus on tämäntyyppiselle uskontotieteellis-eksegeettiselle tutkimukselle otollinen kohde. Kysymykseen kertomuksen alkuperästä liittyy ristiriitaisilta vaikuttavia seikkoja, sillä se näyttää yhtäältä Nasaretilaisen elämäntapahtumasta nousevalta Jeesus-traditiolta, ja toisaalta se taas on vertailevan uskontotieteen näkökulmasta kulttiaitiologia, jollaisista monet ovat historiatieteellisessä mielessä sepitteellisiä. Lisäksi viimeinen ateria -kertomuksessa on eksegeettisten, kirkkohistoriallisten ja etnografisten aineistojen perusteella kyseessä poikkeuksellisen menestynyt kulttuurientiteetti. Tutkielmassa kysytään ensinnäkin sitä, miten viimeinen ateria -kertomus sai alkunsa, eli miten kyseinen kulttuurimuuntelu tuli. Toinen kysymys koskee sitä, mihin kertomuksen suhteellisesti korkea kulttuurievolutiivinen kelpoisuus perustui, eli miksi kyseinen muuntelu periytyi jo varhaiskristillisissä populaatioissa luotettavammin ja nopeammin kuin monet sen kilpailijoista. Vastaukset muodostavat yhdessä myytin synty -selityksen. Tutkielmassa argumentoidaan, etteivät Uuden testamentin eksegetiikan lähdemateriaalin tuottaneet nykyihmiset poikenneet ratkaisevasti tämän päivän Homo sapiens -yksilöistä. Tämä kivijalka-argumentti mahdollistaa arkeologisten, historiallisten ja etnografisten vertailuaineistojen sekä käyttäytymis- ja luonnontieteellisen tutkimuksen täysipainoisen hyödyntämisen. Historiallis-kriittisten menetelmien sekä niihin nivottujen käyttäytymis-, uskonto- ja luonnontieteellisten tutkimusten avulla osoitetaan, että viimeinen ateria -kertomus on ollut poikkeuksellisen menestyksellinen kulttuurientiteetti jo ensimmäisen vuosisadan keskivaiheilla, mutta sen alkuperä ei palaudu Jeesus Nasaretilaisen ainutkertaiseen elämäntapahtumaan. Kertomus on monien muiden kulttiaitiologioiden tavoin saanut alkunsa konvergenttisen kulttuurievoluution kautta; tälle prosessille esitetään ilmiötason selitys, joka tarkennetaan kreikkalais-roomalaiseen maailmaan ja viimeinen ateria -kertomukseen. Myyttien korkea kelpoisuus perustuu niiden kertomusmuotoisuuteen, tietynlaiseen sisältöön sekä kyseisten kulttuurientiteettien ja ritualisoidun kollektiivisen käyttäytymisen väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Myytit pystyvät useita kilpailijoitaan paremmin hyödyntämään evoluutioprosessien Homo sapiens -kognitioon luomia lajityypillisiä herkkyyksiä, ja viimeinen ateria -myytti oli tässä jopa poikkeuksellisen taitava. Tutkimustulosten pohjalta ehdotetaan muutoksia eksegetiikan nykyisiin koulutus- ja tutkimuskäytäntöihin. Evoluutiobiologista ja -teoreettista viitekehystä esitetään raamatuntutkimuksen yleiseksi runkoteoriaksi.
-
(2020)Tutkimukseni käsittelee homoseksuaalisuudesta Suomen ev.-lut. kirkossa parisuhdelain säätämisen jälkeen käytyä keskustelua vv 2002-2011. Tutkimusaineistoni koostuu kirkolliskokouksen pöytäkirjoista ja keskustelupöytäkirjoista, piispainkokouksen mietinnöistä ja ohjeista sekä piispainkokouksen asettaman työryhmän tuottamista mietinnöistä ja seminaarimateriaaleista. Tutkimuksessani tarkastelen käydyn keskustelun valta- ja puheoikeuskysymyksiä, ja niiden muuttumista tutkittavan ajanjakson aikana. Analysoin ja lähiluen tekstiä ja tutkin sen taustalla vaikuttavia valta-asetelmia sekä asetelmien mahdollisia muutoksia. Kirkolliskokouksessa edustaja-aloitteista 3/2002 ja 4/2002 käydyssä keskustelussa ovat näkyvimmin esillä seksuaalivähemmistöihin kielteisesti suhtautuvat henkilöt. SLEY ja viidesläisyys ovat näkyvimmät taustatahot. Keskustelua käydään usein raamatullisuusnäkökulmasta. Tämän näkökannan edustajat asettuvat keskustelussa valta-asemaan. Yhdenvertaisen kohtelun puolesta puhuvat näkevät seksuaalisuuden osana kehittyvää etiikkaa, heidän näkyvyytensä on keskustelun alkaessa niukkaa. Puheenvuoroja yhdistää näkemysten ja niiden perustelujen hajaantuminen, aloitteiden selkeän kannattamisen tai vastustamisen lisäksi. Osassa aloitetta 3/2002 vastustettiin tarpeettomana, koska katsottiin että kirkolla on jo mahdollisuus sulkea homoseksuaalit ulos kirkon viroista. Aloitetta 4/2002 kannatettiin sillä perusteella että rekisteröity parisuhde määrittyi siinä miehen ja naisen välisestä avioliitosta erilliseksi asiaksi. Kirkolliskokouskausien vaihtuessa keskusteluun tulee laajempi kirjo näkemyksiä. Kirjaimelliseen raamatuntulkintaan nojaavien valta-asema muuttuu. Progressiiviseen raamatuntulkintaan ja eettis-ihmisoikeudelliseen näkökulmaan perustuvat näkemykset saavat enemmän tilaa. Asianosaisten itsensä puuttuminen keskustelusta on edelleen leimallista. Vain perustevaliokunnan mietinnön valmistelussa ja piispainkokouksen asettaman työryhmän järjestämässä seminaarissa oli puhumassa Arcus-ryhmän eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kirkon työntekijöiden edustaja. Lisäksi molemmissa tilanteissa oli esillä myös Aslan ry:n, eli homoseksuaalien muuttamista heteroseksuaaleiksi kannattavan tahon edustaja. Homoseksuaalien asema kirkollisessa keskustelussa on selkeän alisteinen koko ajanjakson, ja rekisteröidyt parisuhteet luokiteltiin avioliitosta erilliseksi asiaksi.
-
(2019)Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten viidennen herätysliikkeen järjestöjohtajat kokivat laulukirja Viisikielisen vaikuttaneen viidenteen herätysliikkeeseen. Viisikielinen on vuonna 2014 julkaistu viidennen herätysliikkeen järjestöjen yhteinen laulukirja. Tutkimustehtävää tarkentavia tutkimuskysymyksiä olivat: 1. Miten Viisikielinen on syntynyt? 2. Miten Viisikielinen on vaikuttanut viidennen herätysliikkeen järjestöjen välisiin suhteisiin? 3. Miten Viisikielinen on vaikuttanut viidennen herätysliikkeen itseymmärrykseen? Tutkimus toteutettiin parityönä ja tutkimuksen työ jakautui seuraavasti: Samuli Lehtola: Luvut 2 ja 3. Elina Lehtola: Haastattelurunko, järjestöjohtajien haastattelut ja vetovastuu litteroinnista sekä sisällönanalyysistä. Elina ja Samuli Lehtola: Luvut 1, 4 ja 5. Laulukirjan tekemisessä olivat mukana Suomen Raamattuopiston säätiö, Kansan Raamattuseuran säätiö, Suomen Evankelisluterilainen Opiskelija- ja Koululaislähetys ry, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Medialähetys Sanansaattajat ry ja Lähetysyhdistys Kylväjä ry. Tätä tutkimusta varten haastattelimme johtajaa kustakin järjestöstä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Viisikielisen valmisteluvaiheen kartoittamiseen saimme käyttöömme laulukirjatyöryhmän pöytäkirjat. Viisikielisen varhaista historiaa avaavat laulukirjatyöryhmän puheenjohtaja Timo Rämän ja Viisikielisen pohjamateriaalin kokoaja Heini Kataja-Kantolan haastattelut. Viisikielinen on syntynyt yli kahdenkymmenen vuoden prosessin tuloksena. Se on vahvistanut liikkeen itseymmärrystä evankelioivana herätysliikkeenä. Lisäksi Viisikielinen on koonnut yhteen viidennen herätysliikkeen musiikkiperinnettä ja sujuvoittanut laulujen käyttöä liikkeen tapahtumissa. Viisikielinen on vaikuttanut viidennen herätysliikkeen dynamiikkaan madaltamalla kynnystä yhteistyöhön herätysliikkeen eri järjestöjen välillä.
-
(2006)Forskningens utgångspunkt var att tillföra information om kvinnliga teologers liv i Svenskfinland under en period då kyrkan hade omdefinierat sin syn på kvinnor som präster. Till forskningens intresseområden hörde frågan om hur situationen hade påverkat kvinnors motivation att välja teologiska studier och yrken samt hur situationen hade inverkat på kvinnliga teologer i arbetslivet. Forskningens uppgift är att ur ett identitetsperspektiv undersöka målgruppens egna skildringar av livet som kvinnlig teolog i Svenskfinland. Forskningsfrågan delades in i två delfrågor: 1)Hur har kvinnliga teologer kommit att välja studier, yrken och arbetsplats? 2)Vad har kvinnliga teologer upplevt i sina studier och arbetsliv? Forskningens material samlades in hösten 2003 genom en förfrågan per brev och genom en tidningsnotis i tidningen Kyrkpressen. Materialet bestod av livsberättelser som kvinnliga teologer i olika yrkesgrupper hade skrivit utgående ifrån rubriken ”Mitt liv som kvinnlig teolog i Svenskfinland”. Cirka 250 kvinnor hade avlagt teologisk examen på svenska i Finland. Antalet personer som deltog i undersökningen med sin livsberättelse var 27. Materialet analyserades kvalitativt och induktivt med en narrativ analys som tog fasta på teman och berättelsetyper i olika livsskeden: val av studier, studietid, val av karriär och erfarenheter från arbetslivet. Analysresultatet var att studievalets beskrivning kunde tolkas som en valsituation där egenskaper jämfördes med yrkesrollen, som en socialisationsprocess, som ett alternativ till tidigare studieinriktning eller som en process där kvinnoprästdiskussioner, intresse för teologi och teologuppgifter fick informanten att välja teologin. Teman från studietiden handlade om studiers fördröjning, om yrkesinriktning, om studier som förberedelse för arbetslivet och om kvinnoprästdiskussionens inverkan på yrkesinriktningen. Val av arbetsplatser och yrken beskrevs utgående ifrån kvinnliga teologers förändrade position, moderskapets inverkan på karriären, en strävan att hitta en arbetsplats som passade informanten, erfarenheter från en enda arbetsplats och karriärsbyte. Lektorer tog fasta på välsignelseaktens betydelse, kyrkoherdens stora inflytande på arbetets karaktär samt hur situationen förändrades då kvinnor tilläts bli präster. För en del präster innebar prästrollen att andra människor betonade att de var kvinnor. Några informanter hade behov av stöd både från Borgå stifts ledning och från andra kvinnliga präster under den första tiden med kvinnliga präster. Till en början upplevdes ledningens stöd inte alltid som tillräckligt men det förbättrades med tiden. Informanterna berättade inte så mycket om läraryrket. Inom forskning verkade teologtiteln vara naturlig, medan informanter med erfarenhet av annat än teologyrken ibland hade stött på reaktioner på sitt yrkesval eller sin arbetsroll. Finlandssvenskheten upplevdes av olika informanter både som tryggt och inskränkt. Eventuella kontakter till finska stift upplevdes positivt även om det egna sammanhanget upplevdes som viktigt. Trivsel på arbetsplatsen orsakades av subjektiva belöningar och i en del fall av att arbetet motsvarade informantens yrkesinriktning. Att vara kvinnlig teolog innebar ibland att informantens yrkesval tolkades av andra som ett ställningstagande för någon ideologi i kvinnoprästfrågan.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan poliisin työssä tapahtuvaa auttavaa kohtaamista. Tutkielmassa tutkitaan, millaista auttavaa kohtaamista poliisin työssä tapahtuu. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti kohtaamiset asiakkaiden kanssa. Lisäksi tutkielmassa pyritään herättämään keskustelua poliiseista sielunhoitajina. Tämän kvalitatiivisen tutkielman tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella työskentelevää poliisia, jotka olivat arvoltaan vähintään vanhempia konstaapeleita. Tutkielmalle myönnettiin tutkimuslupa Itä-Uudenmaan poliisilaitosyksiköstä. Aineisto koostui seitsemästä teemahaastattelusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat sielunhoidon, hengellisen tuen ja auttavan kohtaamisen käsitteet sekä niiden toiminnalliset ulottuvuudet. Poliisin työssä tapahtuvaan auttavaan kohtaamiseen ja poliisin toiminnan sielunhoidollisiin ulottuvuuksiin ei ole aiemmin kiinnitetty huomiota. Aiemmassa tutkimuksessa on tarkasteltu runsaasti erityissielunhoitoa ja esimerkiksi terveydenhuollossa tapahtuvaa auttavaa kohtaamista ja sielunhoitoa. Poliisit ovat kuitenkin jääneet tutkimuksissa erityissielunhoidon ulkopuolelle. Tutkimustuloksista ilmeni, että poliisien työssä tapahtuvaa auttavaa kohtaamista voi kuvailla ennemmin inhimilliseksi ja empaattiseksi lähimmäisen rakkaudeksi kuin viranomaistoiminnaksi. Monipuoliset kohtaamiset edellyttävät poliiseilta erilaisia taitoja ja valmiuksia, mikä tekee poliiseista moniammatillisia. Poliisit kykenevät erilaisilla rooleilla mukautumaan kohtaamistilanteisiin sekä ylläpitämään omaa jaksamistaan. Auttava kohtaaminen ilmenee poliisin toiminnassa ihmislähtöisenä tukemisena ja vahvistamisena, aitona ja autenttisena yhteytenä, läsnäolona, kuuntelemisena, kiireettömyytenä ja jaettuna ihmisyytenä. Lisäksi poliisin toiminnassa on havaittavissa lähimmäiskeskeisen ja ratkaisukeskeisen sielunhoidon piirteitä. Tulokset viittaavat poliisien tekevän työssään jatkuvasti auttavaa kohtaamista, mikä ei kuitenkaan välity ulospäin laajalle yleisölle. Tulokset nostavat esiin poliisin toiminnan sielunhoidollisen ulottuvuuden todellisuuden sekä mahdollistavat poliisin työn tarkastelun erityissielunhoidon näkökulmasta. Poliiseille kuuluvien virallisten ja näkyvien tehtävien lisäksi poliisit ovat kuuntelijoita, lohduttajia, läsnäolijoita ja lähimmäisiä. Poliisit kokevat kuitenkin epävarmuutta omista kohtaamistaidoistaan, mikä nostaa esiin tarpeen poliisien kohtaamistaitojen kehittämiselle.
-
(2017)Tutkimuksessa tarkastellaan vuoden 2016 Tampereen synodaalikokoukseen osallistuneiden pappien ja diakoniatyöntekijöiden kokemuksia Amazing Grace -työpajasta ja virsikirjan 2016 lisävihkosta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne liittyvät sekä työpajaan, että itse uuteen lisävihkoon. Ensimmäisenä tutkimusaiheena oli tarkastella työpajaan osallistuneiden kokemuksia uusien virsien laulamisesta ja sitä minkälaisia reaktioita, kokemuksia ja mielipiteitä uudet virret herättivät. Toinen tutkimusaihe liittyi lisävihkoon ja siihen, minkälaisia näkemyksiä työpajaan osallistuneilla oli lisävihkouudistuksesta ja uusien virsien käyttämisestä. Yksittäisellä tutkimusmenetelmällä on vaikea saada kattavaa kuvaa tutkimuskohteesta. Tässä tapaustutkimuksessa olen käyttänyt menetelmätriangulaatiota eli tutkimusmenetelminä sekä havainnointia että kyselyä. Aineisto koostuu siis sekä työpajan lopuksi jaettujen kyselylomakkeiden vastauksista, että havainnointilomakkeen merkinnöistä. Kyselyn avulla vastaajat saivat kertoa subjektiivisia kokemuksiaan. Kenttätyö on erityinen tapa päästä läheisiin kosketuksiin tutkittavien kanssa, joten havainnointilomake täydentää kyselyn vastauksia ja lisää tutkimuksen luotettavuutta. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi tehtiin monivaiheisena prosessina. Litteroitu tutkimusaineisto pelkistettiin ja tämän redusoinnin jälkeen tapahtui aineiston ryhmittely eli klusterointi. Ryhmittelyn avulla kerätystä aineistosta etsittiin samankaltaisuuksia ja niistä luotiin omat luokkansa. Pelkistetyt ilmaukset jaoteltiin omiin alaluokkiinsa, joita näin muodostaen tuli yhteensä kahdeksantoista. Nämä alaluokat nimettiin sisällön perusteella, esimerkiksi ”käsitys virrestä muutoksessa”. Kerätty aineisto saatiin näin tiivistettyä johtopäätösten tekoa varten neljään pääluokkaan, joiden avulla pyrin saamaan vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkimus osoittaa, että yhtenäistä suuntaa, mieltymystä tai mielipidettä ei virsien sanoituksista tai sävellyksistä, virsikirjasta ylipäätään tai niiden uudistustarpeesta saada. Aineistossa mielipiteet ovat monilta osin hyvin ristiriitaisia. Käsitys virren ja hengellisen laulun rajapinnasta on edelleen muutoksessa. Perinteisillä virsillä on kirkon historiassa ja ihmisten elämässä oma paikkansa. Tutkimuksen tuloksista selviää, että uusillekin virsille on tilausta. Anna-Mari Kaskinen, tunnettu kirjailija, runoilija ja virsien sanoittaja on ollut lisävihkon valmistelutyöryhmän jäsen. Valmistelutyön kuluessa hän on arvellut, että vielä tämän vuosisadan aikana ilmestyy kokonaan uusi virsikirja. Maailma elää ja kirkko sen mukana, myös virsi uudistuu jatkuvasti. Kaskisen eräässä Uusi Virsi -blogikirjoituksessa oli ajatuksia herättävä näkemys tulevaisuudesta ja pohdintaa jo mahdollisesti tällä vuosisadalla seuraavaksi ilmestyvästä virsikirjasta. Tämän pro gradu -tutkielman otsikoksi valikoituikin kyseisen blogin osuva otsikko Virsi elää!
-
(2022)Tässä laadullisessa maisterintutkielmassa tarkastellaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, miten virsiä hyödynnetään sielunhoidollisissa kohtaamisissa Helsingin ja Vantaan seurakunnissa. Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluilla haastattelemalla neljää (4) diakoniatyöntekijää ja neljää (4) pappia Helsingin ja Vantaan seurakunnista. Tutkielman tavoitteena on nostaa esille musiikin ja erityisesti virsimusiikin merkitystä sielunhoitotyössä. Tutkimusaineisto on kerätty tekemällä kahdeksan (8) teemahaastattelua. Yhteistyöseurakunniksi valikoituivat Helsingin seurakunnista Pitäjänmäen seurakunta, Kannelmäen seurakunta ja Munkkiniemen seurakunta sekä Vantaan seurakunnista Hämeenkylän seurakunta. Tutkimusaineisto on analysoitu hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Kyseisen analyysimenetelmän avulla avautuu mahdollisimman tarkasti virsien hyödyntäminen sielunhoitotilanteissa. Analyysin tuloksena tulee esille, että virsiä hyödynnetään hyvin paljon sielunhoidollisissa kohtaamisissa henkisen, hengellisen ja kokonaisvaltaisen sielunhoidollisen tukemisen välineinä. Virsiä hyödynnetään erityisen paljon vanhustyössä, kuten esimerkiksi erilaisissa kerhoissa ja kotikäynneillä. Lisäksi toisena isona ryhmänä tutkimuksessa nousee esille virsien hyödyntäminen sururyhmissä. Virsiä hyödynnetään paljon myös jumalanpalveluselämässä. Lisäksi virsiä hyödynnetään monipuolisesti rippikoulu- ja nuorisotyössä. Tutkielma osoittaa, että virrellä on merkityksellinen rooli sielunhoitotyössä. Virsiä hyödynnetään erityisesti sanojen avulla. Niitä käytetään erilaisissa onnitteluissa ja muistamisissa sekä referoinnin välineenä. Virsien käytössä keskeisenä terminä nousee esille kokonaisvaltaisen kohtaamisen käsite. Sielunhoidettava asiakas kohdataan kokonaisvaltaisesti hänen lähtökohdistaan käsin. Virsi ei ole automaatio, vaan sen hyödyntäminen toimii mahdollisuutena puhutella ja koskettaa, lohduttaa ja rohkaista yksilöä yksin tai yhdessä.
-
(2014)Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten seurakuntien Virtaa välillämme -toimintaan osallistuneet isät olivat kokeneet esikoisen syntymän vaikuttaneen parisuhteeseensa. Tutkimustehtävään etsittiin vastausta neljän kysymyksen avulla. 1) Millaiseksi isät kokivat parisuhteensa ennen esikoista? 2) Millaiseksi isät kokivat parisuhteensa raskausajalla? 3) Miten isät kokivat parisuhteensa nyt, esikoisen synnyttyä? 4) Miksi osallistuivat Virtaa välillämme -toimintaan ja mitä vaikutuksia sillä oli? Tutkimus oli laadullinen ja aineisto koostui kymmenen isän teemahaastattelusta. Kaikkien haastateltavien isien esikoinen oli alle kouluikäinen ja isät olivat osallistuneet Virtaa välillämme -toimintaan lähivuosien aikana. Haastateltavat isät olivat iältään 34–45-vuotiaita. Isien parisuhteet esikoisen äidin kanssa olivat haastatteluhetkellä kestäneet 4–19 vuotta. Kahdeksan heistä oli naimisissa. Teoriataustana tutkimuksessa toimi perheen stressi-teorioihin kuuluva ABC-X-malli ja Parisuhteen roolikartta. ABC-X-mallia sovellettiin esikoisen syntymään ja sen avulla pyrittiin vastaamaan kysymykseen, miksi toiset kokevat esikoisen syntymän ongelmallisempana kuin toiset. Parisuhteen roolikarttaa puolestaan hyödynnettiin tarkastelemalla viiden erilaisen roolin painotuksia parisuhteen eri vaiheissa. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sanatarkasti litteroidut haastattelut käytiin läpi sisällönanalyysin vaiheita noudattaen niin, että pelkistetyt ja tiivistetyt ilmaukset sekä ala- ja yläluokat koottiin yhteen taulukkoon tutkimuskysymyksittäin. Valtaosa isistä oli halunnut olla naimisissa ennen lapsia. Riitoja oli ennen lasta esiintynyt lähes kaikkien parisuhteissa, kotityöt olivat jakaantuneet melko tasaisesti, aikaa oli vietetty paljon kumppanin kanssa ja seksielämä oli ollut nykyistä aktiivisempaa. Muutamilla oli ollut erimielisyyksiä lasten hankkimisesta. Raskausaika puolestaan oli ollut lähes kaikilla varsin harmonista ja mukavaa aikaa. Esikoisen synnyttyä kotityöt olivat siirtyneet enemmän äidin vastuulle, oma ja yhteinen aika olivat vähentyneet ja riidat lisääntyneet. Useimpien kohdalla lapsi oli vaikuttanut parisuhteeseen sekä positiivisesti että negatiivisesti. Enemmistö koki kuitenkin lapsen ennen kaikkea puolisoita yhdistävänä asiana. Siitä huolimatta kriisiin esikoisen syntymän myötä ajautui vajaa puolet pareista. Virtaa välillämme -suhdekurssille oli lähdetty vaimon aloitteesta ja lähes kaikkien mielestä kurssi oli ollut hyödyllinen ja mieluisa kokemus. Tutkimuksesta löytyi kaksi päätulosta. Ne isät, jotka eivät olleet alun perin halunneet lapsia tai joiden lapsi oli syntynyt melko lyhyen seurustelun jälkeen, ajautuivat suurimpiin vaikeuksiin parisuhteessaan lapsen synnyttyä. Lisäksi Virtaa välillämme -suhdekurssi koettiin erittäin positiiviseksi ja tärkeäksi parisuhteen kannalta, minkä johdosta parisuhdekursseille on tilausta ja tarvetta.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan Vladimirin Jumalanäiti-nimellä tunnettua 1000-luvulta peräisin olevaa ikonia, jonka kuva-aiheena on Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi. Ikonin merkityssisältöä on selvitetty ikonografisen analyysin avulla, johon liitetty ikonologia on mahdollistanut sen moniulotteisen tarkastelun. Analyysi keskittyy aluksi selvittämään ikonin ominaispiirteitä, jonka jälkeen Vladimirin Jumalanäiti on asetettu oman ikonityyppinsä kontekstiin, vertailemalla sitä muihin eleusa-ikoneihin. Tutkielmassa etsitään vastauksia seuraavaan kysymykseen: Kuinka Vladimirin Jumalanäiti asettuu eleusa-ikonityyppiin? Eleusa-ikoneja kutsutaan Suomessa myös hellyyden ikoneiksi, ja niiden keskeinen merkitys on ilmaista ainutlaatuista ja hellää äiti- lapsi suhdetta Marian ja Jeesus-lapsen välillä. Marian inhimillisen ulottuvuuden välittyessä katsojalle, ikonityyppi koetaan usein vetoavana. Tutkielman aineisto koostuu ikonien digitaalisista valokuvista, joiden lisäksi kuvalähteiden välttämättömänä tukena on käytetty erilaisia tekstilähteitä. Tutkielman tekemiseen käytetyssä kirjallisuudessa ikonitutkimuksen, itäisen kirkon mariologian ja ortodoksisen teologian teemat ovat vahvasti läsnä. Kuvaa on lähestytty Erwin Panofskyn muotoileman kolmivaiheisen ikonografian avulla, jossa silmämääräisestä havainnoinnista siirrytään kohti kuvan syvemmällä piileviä sisältöjä. Tutkielman kuva-analyysin mukaisen luonteensa vuoksi, erillistä aineiston keräämisen metodia ei ole käytetty. Jotta tutkittavan aiheen konteksti olisi lukijalle mahdollisimman ymmärrettävä, on työn taustaluvuissa avattu tarvittavissa määrin ikonien olemusta yleisellä tasolla, sekä tapaa, jolla ortodoksinen kirkko näkee Neitsyt Marian. Itäisessä kristillisyydessä Neitsyt Maria tunnetaan Jumalanäitinä tai Jumalansynnyttäjänä ja tutkielmassa valotetaan myös kyseisen nimityksen alkuperää sekä Marian hahmoon liittyvää moniulotteisuutta. Tulosluvuissa päädytään eleusa-ikonityypin kaksijakoiseen merkityssisältöön, jonka katsotaan tiivistyvän hyvin Vladimirin Jumalanäidin ikoniin. Äidinrakkauden ja vahvan teologisen sisällön lisäksi, ikoni ilmentää omalla tavallaan militaristisia ominaisuuksia. Tuloksissa nousee esiin myös ikonin erityinen kyky välittää tunteita, johon muut eleusa-kuvat eivät samalla intensiteetillä kykene.
-
(2022)Tutkielman tarkoituksena on selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vaiheita seksuaalisuuteen ja avioliittoon liittyvissä kysymyksissä. Tutkielmaan sisältyy taustakatsaus yleiseen suomalaiseen seksuaalikeskusteluun sekä yhteiskunnan että kirkon piirissä. Tarkoituksena on avata näkemystä siitä, millaisia toimenpiteitä ja kehitysvaiheita on käyty läpi viimeisten vuosikymmenten aikana, kun kysymys homoseksuaalisuudesta on noussut päivänvaloon. Keskustelu seksuaalisesta monimuotoisuudesta saavutti myöhemmin myös avioliiton viitekehykset, jonka tarkempaan teologiseen tarkasteluun syvennytään tutkielman kahdessa pääluvussa. Niissä tarkastellaan Vesa Hirvosen ja Björn Vikströmin käsityksiä niin rakkaudesta, seksuaalisuudesta kuin avioliitostakin. Tutkielma selvittää vastausta kysymykseen siitä, minkälainen tulevaisuus kirkon avioliittokäsityksellä on. Tutkimus pohjautuu viime vuosikymmenten aikana syntyneisiin kannanottoihin, joiden aikana kysymys homoseksuaalisista parisuhteista sekä avioliiton sallimisesta kaikille sukupuolille on ollut kiivaimpana käynnissä. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Tutkimusmetodia ja eri lähteitä hyödyntäen pyrin esittämään yhdensuuntaisen täsmällisen näkemyksen tutkielman aihepiiristä. Tutkielmassa syvennytään erilaisiin käsitteisiin ja argumentteihin, sekä tarkastellaan tutkielman aiheita ja perusteita Raamatusta lähtien nykytutkimuksiin saakka. Tämän tutkimuksen tematiikalla on pitkä historia ja valtava inhimillinen merkitys myös tänä päivänä, minkä vuoksi monipuolinen tarkastelu on tarpeen. Lähteiksi on valikoitunut niin erilaisia teologisia kannanottoja ja teoksia kuin myös yleisempään tarkasteluun viittaavia teoksia rakkaudesta, avioliitosta ja seksuaalisuudesta.
-
(2015)Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää millaisen eettisen mallin kautta lobbaukseen liittyviä kysymyksiä voitaisiin tarkastella. Tehtävän saavuttamiseksi on ensin selvitettävä, mistä lobbauksessa on kyse eri toimijoiden välisenä toimintana ja toimijoiden välisten relaatioiden näkökulmasta. Lobbausta tarkastellaan paitsi moraaliagenttien vuorovaikutuksena myös sen yhteiskuntaeettisten ulottuvuuksien kautta. Tutkimus on metodisesti käsiteanalyysi. Lobbausta toimintana ja sen vaikutuksia tarkastellaan käsiteanalyysin avulla sekä toimintateoreettisten että yhteiskuntaeettisten mallien kautta. Metodisten valintojen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Jaana Hallamaan Yhteistoiminnan etiikka teoksessa esitetyt toimintateoreettiset mallit sekä Heikki Kirjavaisen Moraali, motivaatio ja yhteiskunta teoksen yhteiskuntaeettinen viitekehys. Tutkimusta varten on haastateltu suurten suomalaisten lobbausyritysten johtoa. Anonymisoitujen haastattelujen lisäksi tutkimuskohteen määrittelyssä on käytetty erityisesti lobbauksen ammattilaisten kirjoittamia tekstejä ja tutkimuksia. Kappaleessa kaksi esitellään tutkimuskohde, eli lobbaus, jota tarkastellaan paitsi määri-telmien myös sen toimintaympäristön asettamien rajojen kautta. Kappaleessa kolme kuvataan lobbaus tavoitteellisena toimintana mallintamalla lobbarin keskeiset roolit ja tarkastelemalla lobbauksen intressejä sekä yhteistoimintaa. Neljännessä luvussa tarkastellaan lobbarin toimijuutta ja sen edellytyksiä. Viidennessä luvussa lobbausta arvioidaan yhteiskuntaetiikan näkökulmasta. Kuudennessa luvussa esitellään tutkimuksen keskeiset tulokset ja sovellutukset. Tutkimuksen tuloksena esitetään malli, jonka kautta lobbauksen eettisiä kysymyksiä voidaan tarkastella. Lobbauksen etiikka ei määritelmällisesti voi olla vain lobbareiden itsensä esittämä käsitys hyväksytyistä toimintatavoista, vaan kysymystä on tarkasteltava vuorovaikutuksessa laajemman toimijajoukon näkökulmasta. Lobbaukseen liittyvän pohdinnan lähtökohdiksi nousevat lobbarin etiikka, yhteiskuntaetiikka, asiakkaan etiikka ja poliittinen moraali. Eettisesti kestävä lobbaus vaatii näiden kaikkien ulottuvuuksien huomioimista ja niiden hyvän edistämistä.
Now showing items 1468-1487 of 1550