Browsing by Title
Now showing items 150-169 of 1550
-
(2014)Tutkielmani lähtökohtana oli Levinasin käsitys filosofiasta eettisenä metafysiikkana. Tutkimuksessani vertasin Levinasin käsitystä eettisestä toisen ihmisen kasvojen kohtaamisesta hänen käsitykseensä eroottisesta kohtaamisesta. Tutkielmani metodina oli systemaattinen analyysi. Tutkin Levinasin ajattelua erityisesti tarkastelemalla käsitteiden ja niiden suhteiden kehitystä teoksessa Totaliteetti ja Äärettömyys. Levinas asettaa teoksessaan ihmisen olemassaolon perustaksi Toisen ihmisen eli Äärettömän Idean kohtaamisen. Subjektin olemassaolon perusta on metafyysinen Halu, joka suuntautuu äärettömästi Toiseen. Sekä eettinen että eroottinen suhde edellyttävät, että on olemassa erillinen subjekti, joka kohtaa Toisen. Subjektilla on oma sisäinen maailma, johon hän voi toivottaa toisen tervetulleeksi ja joka mahdollistaa subjektin vastuullisuuden. Subjektin sisäinen maailma perustuu siihen, että hän elää jostakin eli nauttii maailman objekteista. Nautinto eli eläminen jostakin kuvastaa intentionaalisuutta, jossa olemuksellisesti toiset eli objektit muuttuvat samaksi eli osaksi minää. Maailma samassa muodostuu subjektin kielellisistä käsitteistä. Erillinen subjekti voi kohdata Toisen ihmisen ja kasvot. Eettisessä suhteessa kasvot ilmaisevat subjektille äärettömän eettisen velvoitteen. Kasvot ovat suhteessa subjektiin täysin ulkopuoliset ja transsendentit. Eroottinen suhde suuntautuu feminiineihin kasvoihin. Subjekti nauttii eroksessa immanentisti kasvoista, mutta toisaalta subjektin eroksessa kohtaamat feminiinit kasvot kuvastavat aina transsendenssia ei-vielä-olevaa. Tutkielman keskeinen tulos oli, että toisen ihmisen kasvot saavat eettisen merkityksensä hedelmällisyyden kautta. Eettinen suhde ei kuvasta subjektin täyttä transsendenssia, mutta eroksen avulla syntyvä hedelmällisyys kuvastaa. Hedelmällisyydessä syntyy lapsi, jossa isä on sekä itsensä että toinen. Isä valitsee lapsen, ja isällinen valinta tekee lapsesta uniikin. Tämä on perusta veljeydelle ja tasa-arvolle. Poika kuvastaa isän näkökulmasta äärettömyyttä ja vastuuta. Kasvot saavat merkityksen veljeydessä, ja kasvot merkitsevät oikeudenmukaisuutta. Hedelmällisyys mahdollistaa veljeyden, sillä ihmiskunta on tasa-arvoisten veljien yhteisö. Tutkielmassani todettiin myös, että eettinen ja eroottinen suhde liittyvät yhteen ja täydentävät toisiaan Levinasin ajattelussa. Subjektin ja Toisen kasvojen eettinen kohtaaminen on Levinasin mukaan yhteiskunnallisen järjestyksen perusta. Sukupolvien jatkumo mahdollistaa sen, että isä voi olla lapsessaan äärettömästi. Myös pojalla on mahdollisuus hedelmällisyyteen. On mahdollista ajatella, että subjekti on olemuksellisesti vastuullisuutta. Levinasin mukaan isä asettaa pojan vastuulliseksi. Subjekti saa tällöin olemassaolonsa Toiselta, joka asettaa subjektin vapauden kyseenalaiseksi. Toinen voisi olla hedelmällisyydessä isä tai eettisessä kohtaamisessa veli, joka on tasa-arvoinen, sillä hänkin on sekä isänsä että toinen samaan tapaan kuin subjekti. Levinasin mukaan Äärettömän Idea on filosofisesti ensisijainen, ja subjektin olemassaolo perustuu Äärettömän Ideaan. Jokaisen ihmisen olemassaolo perustuu Äärettömän ideaan, mikä on myös veljeyden perusta.
-
(2015)Tässä tutkielmassa selvitetään Joseph Ratzingerin eli Benedictus XVI:n ilmoituskäsitystä Jesus von Nazareth -teoksessa. Varsinaisia tutkimuskysymyksiä on kaksi. Ensimmäinen koskee sitä, millainen on ilmoituksen yleinen luonne ja miten Raamattu, historia ja Kristus suhteutuvat toisiinsa tässä ilmoituksen yleisessä struktuurissa. Toinen kysymys on se, mitä Kristuksen persoona ilmoituksen vaikuttavana sisältönä merkitsee ja miten se vastaanotetaan. Tutkielman aineistona on Ratzingerin paaviutensa aikana vuosina 2007–2012 julkaisema kolmiosainen teos Jesus von Nazareth, jota voidaan perustellusti pitää Ratzingerin teologisen elämäntyön ja samalla henkilökohtaisen ”Herran kasvojen etsinnän” kirjallisena huipentumana. Teoksen luonteeseen kuuluva tietty henkilökohtaisuus ja epäsystemaattisuus tuovat analyysille oman haasteensa. Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen analyysi. Tutkielman toisessa luvussa eli taustaluvussa käsitellään ilmoitusta teologisena peruskysymyksenä. Lukuun sisältyy myös tiivis katsaus ilmoitusteologian historiaan. Keskeisintä luvussa on armon ja luonnon välistä suhdetta ilmoitusteologian taustaedellytyksenä 1900-luvun roomalaiskatolisessa teologiassa käsittelevä osuus. Lisäksi lukuun kuuluu tutkielman heuristisena apuvälineenä toimivan Avery Dullesin ilmoitusteologisen tyyppimallin esittely. Tutkielman kolmannessa luvussa käsitellään Kristuksen persoonaa ilmoituksena sekä Raamatun ja historian sisäisenä merkityksenä Ratzingerin teologiassa. Keskeisenä tuloksena esitetään, että ilmoitus on luonteeltaan persoona eli Kristus itse. Samalla ilmoitus on yhtä aikaa ylihistorialliseen johtava ja suuntautuva historiansisäinen prosessi. Luvussa käsitellään Raamatun teologista tulkintaa suhteessa historiallis-kriittiseen raamatuntutkimukseen. Lisäksi tarkastellaan luomisen teologian kristologista luonnetta taustana erityisesti uskonnoissa konkretisoituvalle luomakunnasta saatavalle yleiselle ilmoitukselle, jonka Kristukseen johtavassa ja hänessä täyttymyksensä saavassa pelastushistoriassa annettava erityinen ilmoitus vie täyttymykseensä. Kolmanneksi tarkastelun painopiste on Raamatun sanan ja historiallisen tapahtuman sisäisessä ja ulkoisessa ykseydessä, jolle varsinainen ilmoitustapahtuma perustuu. Neljännessä pääluvussa selvitetään Kristus-ilmoituksen Kirkon uskossa tapahtuvaa persoonallis-yhteisöllistä vastaanottamista. Luvussa todetaan, että Poika on Jumalan vaikuttava ilmoitusteko, joka huipentuu Kristuksen ristiin ja siinä ilmenevään Jumalan kenoottisen rakkauden toteutumaan. Kristus ilmoittaa persoonassaan sekä Jumalan että todellisen ihmisyyden ja saa samalla aikaan sovituksen ja lunastuksen, jotka mahdollistavat Jumalan-tuntemisen ja pelastuksen Kirkossa ja Kirkon kanssa. Lopuksi käsitellään sitä, miten ilmoi-tuksen vastaanottaminen merkitsee Kristuksen kaltaiseksi tulemista ja sisäistä elämää hänessä ja hänestä niin, että Kristuksen elämä toteutuisi ihmisessä. Näin ilmoitus saavuttaa päämääränsä. Viides luku kokoaa tutkimustulokset. Samalla pohditaan tutkimustulosten soveltamista ja mahdollista merkitystä sekä hahmotellaan suuntaviivoja tulevalle tutkimukselle.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastellaan kokemuksia itsetuhoisuudesta ja uskonnollisuuden kuormittavuudesta. Tutkimustehtävänä oli selvittää kuinka itsensä uskonnollisiksi määritelleet ja itsetuhoisuudesta kärsineet ihmiset kokivat uskonnollisuuden kuormittaneen mieltään. Tutkimuksessa haastatellut henkilöt kokevat itse olevansa tai olleensa itsetuhoisia. Vastaajina on niin itsemurhaa useita kertaa yrittäneitä ja sen vuoksi hoitoa saaneita, kuin kuolemantoiveita hellineitä, mutta varsinaisiin tekoihin ajautumattomia henkilöitä. Heille kaikille yhteistä on se, että itsetuhoisuus on jollain lailla limittynyt uskonnollisuuteen kuormittavana tekijänä. Tämän aineistolähtöisen tutkielman teoreettinen viitekehys on Henri Tajfelin ja John C. Turnerin sosiaalisen identiteetin lähestymistapa (social identification approach, SIA), ja René Girardin syntipukkiteoria. Sosiaalisen identiteetin lähestymistavan avulla oli mahdollista selventää yksilön ja ryhmän suhdetta ja henkilön jäsentymistä ryhmään. Ryhmäjäsenyyksien kautta muodostunut identifikaatio selittää kuormituksen syntymistä, kun oma kokemus itsestä ei ole sulautettavissa ryhmän ideaaliin. Internetissä kerätyllä puolistrukturoidulla teemahaastattelulla saatiin kirjallinen kuudestatoista haastattelusta koostuva aineisto, joka analyysin aikana luokiteltiin kahteen teemaan, niiden alaisiin koodiryhmiin ja yksittäisiin koodeihin. Kokemuksia kuormittavuudesta kuvaamaan luotiin teemat riittämättömyys ja yksinäisyys niiden aineistossa havaittavan runsauden vuoksi. On huomionarvoista, että vastaajan käsitys Jumalasta vastasi useimmiten ryhmän luomaa ja henkilön sitä kautta omaksumaa kuvaa Jumalasta. Kuva saattoi muuttua paljon, kun kuormittunut irtautui uskonyhteisöstään. Tutkielman päähavainto on, että uskonnollisuuden riski itsetuhoisuuden kasvulle on syytä huomioida niin uskonnollisten yhteisöjen sisällä, kuin mielenterveyden hoidon piirissä. Uskonnollisuuden ja hengellisyyden merkitys ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille tulisi ottaa paremmin huomioon mielenterveyttä vaaliessa. Tutkimus osoittaa myös, että aiemmasta laajasta tutkimuksesta huolimatta, uskonnon ja mielenterveyden tutkimuksen tulokset ovat edelleen hyvin ristiriitaisia ja lisää ymmärrystä aiheen monimuotoisuudesta ja vaikuttavuudesta tarvitaan
-
(2014)Tutkimuksessa tarkasteltiin seitsemän kuvataiteilija-papin ammatillista tarinaa ja ammatti-identiteettiä tarinallisella tutkimusotteella. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millainen taiteilijuuden ja pappeuden suhde on 1) haastateltavien ammatillisessa tarinassa ja 2) ammatti-identiteetissä. Teoreettinen viitekehys muodostui identiteettiä ja tarinallista identiteettiä sekä ammatti-identiteettiä koskevasta tutkimuksesta ja kirjallisuudesta. Ammatillista tarinaa tarkasteltiin tarinaa ohjanneiden arvojen ja motiivien näkökulmasta, ja ammatti-identiteettiä tarkasteltiin Heikkisen (2001) ja Jokisen (2002) mukaan persoonallisen ja sosiaalisen identiteetin osana. Tutkimuksen aineisto kerättiin avointen teemahaastattelujen avulla. Aineisto analysoitiin Lieblichin et. al. mukaan holistisen muodon ja sisällönanalyysin keinoin. Holistisessa muodon analyysissa erottui kolme tarinaryhmää, joista kussakin taiteilijuus ja pappeus suhteutuivat toisiinsa eri tavoin: 1) Muutostarinat, 2) Kompromissitarinat sekä 3) Vuorottelutarinat. Muutostarinoita yhdisti tietoinen päätös ryhtyä päätoimisesta papista täysiaikaiseksi taiteilijaksi pääasiassa papin työn asettamien luovuuden rajoitteiden vuoksi. Kompromissitarinoita yhdisti tasapainottelu taiteilijan ja papin työn välillä kompromisseja tehden. Vuorottelutarinoita puolestaan kuvasi niin intensiivinen suhtautuminen työhön, että taiteilijuuden ja pappeuden yhtäaikainen esiintyminen ammatillisessa tarinassa oli haastavaa. Holistisessa sisällönanalyysissa tarkasteltiin niitä ammatti-identiteetin kannalta merkittäviä teemoja, jotka nousivat esiin aineistosta. Aluksi teemoja tarkasteltiin tarinaryhmittäin, jolloin havaittiin, että samankaltaisesta tarinan rakenteesta huolimatta ammatti-identiteetin teemat saattoivat vaihdella melko paljon tarinaryhmien sisällä. Siksi tarkastelua laajennettiin vertailemaan toisiinsa kaikkia haastateltavia. Näin löytyi uusi tapa ryhmittää tarinat: taiteilijuuden ja pappeuden yhdistymisen ja eriytymisen tarinat. Näissä ryhmissä aiemmat ammatillisen tarinan ryhmät sekoittuivat keskenään. Yhdistymisen tarinoissa (Marika, Vilho, Eemil, Lasse ja Heikki) keskeisiä teemoja olivat näkemys taiteilijan ja kirkon yhteisestä tehtävästä sekä molempien ammattien näkökulmia yhdistävät työtehtävät. Eriytymisen tarinoissa (Marja ja Martti) keskeisiä teemoja puolestaan olivat pettymys kirkkoon työpaikkana sekä sekä etääntyminen luterilaisesta kirkosta. Taiteilija-pappien ammatilliset tarinat osoittautuivat hyvin moninaisiksi. Niitä määrittää vahva sitoutuminen itselle tärkeisiin arvoihin, jota voi nimittää myös kutsumukseksi, vaikka kutsumus-sanaa käytetäänkin arasti. Se, millä tavalla taiteilijuus ja pappeus suhteutuvat toisiinsa ammatillisessa tarinassa, näyttää riippuvan paljon siitä, kuinka itsenäisesti ja luovasti papin työtä on ollut mahdollista toteuttaa. Suurinta itsenäisyyttä papin työssä oli saatu kokea sairaalapapin työssä tai sivutoimisessa papin työssä. Kaikkein vaikeinta oli ollut kiireisessä seurakunnassa, jossa työnteko oli epäitsenäistä ja työyhteisössä oli ongelmia. Itsenäisyys ei ollut silti taannut mahdollisuutta pitää yllä taiteilijan työtä papin työn rinnalla, jos papin työ oli kaiken kaikkiaan liian kokonaisvaltaista ja kiireistä. Taiteilija-papin ammatti-identiteetin havaittiin painottuvan vahvasti persoonallisen identiteetin puolelle. Sosiaalisen identiteetin osalta näkyy sen sijaan pyrkimystä valikoida samaistumisen kohteet tarkasti. Taiteilijuuden ja pappeuden yhdistymisen näkökulmasta keskeistä on, näkeekö taiteilija-pappi taiteilijalla ja papilla jonkinlaisen yhteisen tehtävän. Tämä näkemys näyttää olevan yhteydessä käsityksiin taiteesta ja kirkosta. Vahvinta yhdistymistä ilmentävät ne tarinat, joissa suhde kirkkoon on positiivinen ja omalla taiteilijuudella on hengellinen perusta. Vastaavasti selkeintä eriytymistä ilmentävät ne tarinat, joissa kirkkoon on petytty ja hengelliset teemat on pyritty pitämään omasta taiteesta erossa. Näitä tarinoita yhdisti myös lapsuudenkodin taiteilijuutta vähättelevä ja pappeutta ihannoiva ilmapiiri. Mielenkiintoista on kuitenkin, että riippumatta yhdistymisen asteesta oma spiritualiteetti oli alue, jolla taiteilijuus ja pappeus saattoivat kuitenkin kaikilla jossakin määrin kohdata. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että jatkotutkimus luovien alojen ja teologisen alan yhdistelmistä voisi tuoda kirkon ja taidemaailman välille hedelmällistä ja tarpeellista vuoropuhelua.
-
(2018)Tutkimuksessa tarkastelen sitä, mitä tehtäviä uskonnollisen kuvan sisältävät vaatteet saavat pukeutujien symbolisessa toiminnassa. Tutkimuksen aineisto koostuu internetsivustoilta kerätyistä keskusteluista ja niistä valikoiduista kommenteista, joissa pukeutujat ilmaisevat, vaatevalintansa taustalla olevia syitä. Olen koonnut aineiston 36 eri verkkosivulta tai -keskustelusta ja tutkimuskysymyksen kannalta relevantteja kommentteja valikoitui aineistoon yhteensä 147 kappaletta. Lähestyn tutkimuksessa uskonnollisen kuvan sisältävää vaatetta symbolina, joka pystyy siihen liittyvien merkitysten välityksellä herättämään ja aktivoimaan käyttäjässään ja katsojassaan konnotaatioita eli erilaisia elämyksellisiä prosesseja kuten mielikuvia, merkityksiä, muistoja ja tunteita. Teoreettisissa taustaluvuissa rakennan ymmärrystä uskonnollisen kuvan sisältävästä vaatteesta ensin uskonnolliseen kuvaan nivoutuvan symbolisen toiminnan kautta; osana ihmisten elettyjä uskontoa ja osana kulttuureja, joissa sekulaarit toimijat liittävät kuviin uusia merkityksiä. Uskonnollista kuvaa käsittelevien lukujen jälkeen tuon mukaan symbolisen vuorovaikutuksen näkökulman, joka kuvaa vaatteen välityksellä tapahtuvaa inhimillistä symbolista toimintaa. Symbolisessa vuorovaikutuksessa pukeutujat liittävät itseensä merkityksiä ja asemoituvat suhteessa kulttuurisiin ja henkilökohtaisiin ambivalensseihin, ilmaisevat itseään, hallinnoivat minään liitettäviä mielikuvia ja toimivat suhteessa itseensä ylläpitääkseen eheää minäkäsitystä. Olen eritellyt aineistosta on teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin kaksi symbolisen toiminnan muotoa, joissa uskonnollista kuvastoa sisältävien vaatteiden käyttöä voidaan ymmärtää. Vaatteet ovat toisaalta välineitä symbolisen vuorovaikutuksen prosesseissa, joissa pukeutujat hallinnoivat minäänsä ja siihen liitettäviä mielikuvia uskontojen, muotien ja populaarikulttuurien sekä alakulttuurien ja tyylien merkitysverkostoissa. Toisaalta vaatteet asettuvat osaksi symbolista toimintaa, jossa keskeistä on vuorovaikutuksen sijaan ne elämykselliset prosessit, joita pukeutujat voivat vaatteen välityksellä tavoittaa. Uskonnollisen kuvan sisältävä vaate voi olla paitsi toiminnan väline, se voi herättämiensä konnotaatioiden kautta toimia suhteessa pukeutujaan liikuttamalla tunteita, suuntaamalla ajatuksia kohti sekä tekemällä läsnä olevaksi pukeutujan elämäntarinan, minäkuvan ja todellisuuden jäsentämisen kannalta keskeisiä kertomuksia kuten suhteita, ideoita, uskomuksia tai muistoja.
-
(2017)Tutkimuksessa tarkasteltiin kuolemanrajakokemuksen vaikutusta kokijan spiritualiteettiin narratiivisella tutkimusotteella. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia merkityksiä kokija on antanut omalle kuolemanrajakokemukselleen sekä miten kokijan kuolemanrajakokemukselleen antamat merkitykset ovat vaikuttaneet hänen spiritualiteettiinsa. Teoreettinen viitekehys muodostui kuolemanrajakokemusta ja spiritualiteettia koskevasta tutkimuksesta ja kirjallisuudesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Lopulliseen aineistoon karsiutui 21 kuolemanrajakokemusta, jotka ylittivät syvyydeltään Greysonin NDE-asteikossa määritellyn raja-arvon. Näin aineistoon valikoituivat kokemukset, jotka olivat sisällöltään ja tulkinnaltaan monipuolisia. Aineisto analysoitiin Lieblichin ym. mukaan kategoris-sisällöllisen ja holistis-sisällöllisen analyysin avulla. Kategoris-sisällöllisessä analyysissa erottui kolme merkitysryhmää liittyen kuolemanrajakokemuksen henkilökohtaiseen merkityksenantoon: 1) kuolemanrajakokemus vahvistuksena uskomuksille, 2) kuolemanrajakokemus valmistuksena kuoleman kohtaamiseen sekä 3) kuolemanrajakokemus ei-hengellisenä kokemuksena. Holistis-sisällöllisessä analyysissa tarkasteltiin kokijan kertomusta kokonaisuudessaan ottaen huomioon kategoris-sisällöllisessä analyysissa nousseet merkitykset. Näin löytyi uusi tapa ryhmitellä kertomukset sen mukaan, miten kuolemanrajakokemus vaikutti kokijan spiritualiteettiin: 1) suuntautuminen kristinuskoon, 2) avarakatseisuus ja 3) ei muutosta. Kristinuskoon suuntautuneiden ryhmässä korostui tulkinta kristillisestä näkökulmasta ja lisääntynyt kiinnostus kristinuskoa ja kirkon toimintaa kohtaan. Avarakatseisuus-ryhmässä kuolemanrajakokemus vaikutti erityisesti suvaitsevaisuuteen muita uskontoja kohtaan. Molemmissa ryhmissä kuolemanrajakokemus koettiin joko vahvistuksena uskomuksille tai valmistuksena kuoleman kohtaamiseen. Ei muutosta -ryhmässä kuolemanrajakokemusta ei koettu hengellisenä kokemuksena, joten kokemuksella ei ollut vaikutusta spiritualiteettiin. Tämä ryhmä erottui selvästi kahdesta muusta ryhmästä, sillä samanlaista ristikkäisyyttä merkityksen ja vaikutuksen välillä ei esiintynyt kuten muissa ryhmissä. Tutkimus tarjoaa näkökulmia siitä, millaisia vaikutuksia kuolemanrajakokemuksella voi olla kokijalle. Tämä voi helpottaa eri alojen ammattilaisia kohtaamaan kuolemanrajakokemuksen kokenut sekä suhtautumaan kokemukseen ammatillisesti.
-
(2016)Suomessa alkoi perjantaina 28.11.2014 poikkeuksellisen suuri kirkosta eroamisaalto. Kyseisenä perjantaina ja sitä seuranneena viikonloppuna Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi yli 13000 henkilöä. Tässä pro gradu –tutkielmassani tutkin ja analysoin niitä syitä, jotka johtivat suuren määrän ihmisiä eroamaan kirkosta kyseisenä ajankohtana. Tutkimusaineistonani käytän eroakirkosta.fi nimisen, kirkosta eroamista varten luodun verkkopalvelun palautteita. Palautteissa kirkosta eroavat henkilöt voivat kertoa syynsä kirkosta eroamiselleen. Tutkimusaineistona ovat 600 kappaletta palautetta 28.11.2014 kello 13.12 – 18.35 väliseltä ajanjaksolta. Kyseinen ajanjakso on valittu siksi, että perjantaina 28.11.2014 kello 13 alkaneessa täysistunnossa Suomen eduskunnassa äänestettiin ensi kertaa Suomen historian aikana kansalaisaloitteesta alkunsa saaneesta lakimuutosehdotuksesta. Äänestyksen kohteena oli kansalaisaloite avioliittolain rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta. Valitessani kyseisen tutkimusajankohdan voin tutkia myös sitä, oliko kyseisellä eduskunnassa suoritetulla äänestyksellä vaikutusta kirkosta eroamisiin tutkimusajankohtana. Tutkimuksessa sovellan kvantitatiivista tutkimusmetodia. Tutkimusaineiston suuren määrän vuoksi, aineisto on syötetty SPSS-tilastollisten analyysien tekemiseen tarkoitettuun tietokoneohjelmaan. Kun havainnoista oli ohjelman avulla muodostettu datamatriisi, suoritin aineistosta tilastollisen analyysin. Analyysin perusteella muodostin 9 kappaletta erilaista klusteroitua muuttujaa kirkosta eroamisen syistä. Muuttujien klusteroinnissa olen soveltanut myös kvalitatiivisen sisällön analyysin periaatteita. Aineistosta nousi suurimmaksi kirkosta eroamista kuvaavaksi klusteroiduksi muuttujaksi (1) sukupuolineutraali avioliitto. Muuttuja (2) jokin arkkipiispan lausunto tai kommentti, oli palautteiden perusteella toiseksi suurin kirkosta eroamiseen johtanut syy. Tutkimuksen tuloksista voi päätellä sen, että Suomen eduskunnan täysistunnossa 28.11.2014 äänestetty tulos sukupuolineutraalista avioliittolaista ja siihen liittyvä keskustelu ja kommentointi eri medioissa, sekä joidenkin henkilöiden myönteiset kannanotot asiasta saivat suuren joukon ihmisiä eroamaan Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta tutkimusajankohtana.
-
(2019)Tutkielman aihe on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yksinäisyyskokemukset ja selviytyminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Aineistona tutkimuksessa olivat 7 teemahaastattelua, joissa käsiteltiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuulumista, yksinäisyyden ja kuulumisen kokemuksia sekä suhdetta kirkkoon ja uskontoon. Aineisto analysoitiin soveltaen temaattisella analyysilla. Analyysi alkoi aineistoon tutustumisella, jonka jälkeen järjestelin aineistosta osat, jotka käsittelevät yksinäisyyttä. Analyysin avulla tuli esille haastateltavien toimijuus sekä kirkko yksinäisyyden lisääjänä ja vähentäjänä. Myöskin vähemmistöstressi nousi analyysissä haastatteluista esiin. Kirkko näyttäisi vähentävän yksinäisyyttä monella tavalla. Kirkko vastakohtaisesti myös vaikuttaa lisäävän yksinäisyyttä. Yksinäisyyden kokemukset näyttävät syntyvän rajatusta toimijuudesta, jotka on jaettu kolmeen erilaiseen ryhmään. Ensimmäisessä toimijuudesta neuvotellaan. Haastateltavat toimivat tietyissä puitteissa, mutta joutuvat esimerkiksi piilottamaan seksuaalisuutensa. Toisessa toimijuutta uhataan ja toimijuutta myös riistetään. Haastateltavat kärsivät sosiaalisesta ulossulkemisesta. Kolmannessa kategoriassa on toimijuuden säilyttäminen ratkaisuja tekemällä. Ratkaisujen teosta seuraa vapaa toimijuus. Tähän liittyy seuraukset erilaisista yksinäisyyden ja kuulumisen kokemuksista. Seurauksina ovat mm. aggressiivinen käytös ja poislähteminen. Haastateltavat ratkaisevat toimijuutta uhkaavat tilanteet eri tavoin. Johtopäätöksissä esitetään, että uskonto ja kirkko rajaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia henkilöitä, aiheuttaen sitä kautta yksinäisyyttä. He eivät pysty olemaan seurakunnan toiminnassa mukana avoimesti, vaan he joutuvat suojaamaan itseään mahdollisilta negatiivisilta seurauksilta. Myöskin ristiriita kirkon virallisessa suhtautumisessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja esille tulleissa kokemuksissa on iso. Uskonto näyttää tukevan ajatusvääristymiä, mikä saattaa lisätä yksinäisyyden syvyyttä. Tutkimusta on mahdollista hyödyntää kirkon työssä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kanssa, mitkä ovat erityisiä paikkoja, joihin olisi kirkon toimijoiden syytä kiinnittää huomiota. Tutkimus auttaa pohdinnoissa suhtautumisesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.
-
(2017)Ennakkoluuloihin liittyvä tutkimus on lisääntynyt viime aikoina. Kirkollisten herätysliikkeiden ja järjestöjen osalta asiaa ei ole juuri tutkittu, vaikka aihetta sivutaan herätysliikkeitä käsittelevissä tutkimuksissa. Herätysliikkeiden ja järjestöjen asema kirkossa on noussut ajankohtaiseksi kysymykseksi myös yhteiskunnan muutosten, sekularisaation, virkakysymyksen ja sukupuolineutraalin avioliiton myötä, jotka jakavat mielipiteitä kirkossa, herätysliikkeiden ja järjestöjen välillä ja sisällä. Aiempien kirkollisiin herätysliikkeisiin ja järjestöihin liitettyjen stereotypioiden ja ennakkoluulojen lisäksi kyseiset teemat värittävät asenteita, mielipiteitä, kannanottoja, stereotypioita ja ennakkoluuloja, joita ihmisillä on kirkollisista herätysliikkeistä ja järjestöistä. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimus (Haastettu kirkko 2012, 52–56) suomalaisten suhtautumisesta uskonnollisiin ryhmiin kertoo, että suomalaisten suhtautuminen esimerkiksi lestadiolaisuuteen, herännäisyyteen ja henkilökohtaista uskonratkaisua korostaviin herätysliikkeisiin on huomattavan kielteistä. Kielteinen suhtautuminen kertoo niihin kohdistuvista ennakkoluuloista. Tutkimuksessa tarkastellaan näitä ennakkoluuloja sekä kirkollisiin herätysliikkeisiin ja järjestöihin liitettyjä myönteisiä ja kielteisiä stereotypioita. Tutkimus on laadullinen. Sen aineiston hankinnassa on käytetty teemahaastattelua. Haastateltavia oli kymmenen. He olivat pappeja, miehiä ja naisia, Helsingin hiippakunnan seurakunnista ja alueella toimivista kirkollisista herätysliikkeistä ja kristillisistä järjestöistä. Tutkimusmetodina tutkimuksessa on fenomenologis-hermeneuttinen metodi. Tutkimustulosten raportoinnissa painottuu kuitenkin fenomenologinen kuvailu, joka muotoutui tutkimusmateriaalin kehämäisen yhä uudelleen lukemisen, analysoinnin, tiivistämisen ja luokittelun sekä aiempaan aihetta käsittelevään tutkimukseen paneutumisen avulla. Kirkollisista herätysliikkeistä ja järjestöistä tarkastelun kohteina ovat heränneet, Kansanlähetys, Kansan Raamattuseura, lestadiolaisista vanhoillislestadiolaiset ja esikoislestadiolaiset, SLEY ja Suomen Raamattuopisto sekä uudemmista kristillisistä järjestöistä Tuomasmessu ja Hiljaisuuden Ystävät. Nämä valikoituvat tutkimukseen sen perusteella, mitkä haastateltavat kokivat merkittävimmiksi kirkollisiksi herätysliikkeiksi tai järjestöiksi Helsingin hiippakunnassa. Näistä herätysliikkeistä ja kristillisistä järjestöistä haastateltavat toivat esiin erilaisia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Niistä oli kuitenkin karissut pois joitakin tuntomerkkejä, joiden perusteella herätysliikkeiden jäsenet aiemmin saattoi tunnistaa. Toisaalta vanhojen ennakkoluulojen ja stereotypioiden lisäksi tai tilalle on tullut joitakin uusia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Tutkimuksen perusteella ennakkoluuloja herätysliikkeitä kohtaan Helsingin hiippakunnassa aiheuttavat esimerkiksi tietämättömyys kirkollisista herätysliikkeistä ja järjestöistä sekä joidenkin herätysliikkeiden kielteinen suhtautuminen naispappeuteen. Herätysliikkeillä ja järjestöillä voi olla myös korostuksia, jotka koetaan vieraiksi elementeiksi kansankirkossa. Tutkimuksessa käsitellään jonkin verran myös kristityn identiteettiä sekä kirkollisten herätysliikkeiden ja järjestöjen merkitystä kristityn identiteetin kannalta. Tutkimuksessa identiteetti painottuu ihmisen sosiaaliseen identiteettiin ryhmän jäsenenä.
-
Ennaltamäärätty kääntymys : Predestinaatio ja vapaan tahdon ongelma Jonathan Edwardsin teologiassa (2007)Tämän tutkielman tehtävänä on ollut selvittää onko ihmisellä vapaata tahtoa Jonathan Edwardsin mukaan. Lähteenäni minulla on ollut Edwardsin Freedom of the Will -teos sekä Miscellaneous- sarjasta Concerning the Divine Degrees -kirjoitus. Metodina minulla on ollut systemaattinen analyysi. Edwardsin taustana oli puritanismi. Esimerkiksi sakramenteilla ei ollut puritanismin piirissä samaa ratkaisevaa merkitystä uskon synnyttäjänä ja ylläpitäjänä kuin perinteisissä kristillisissä kirkoissa oli ollut. Puritanistien keskeinen armonväline oli saarna. Saarnalla pyrittiin vaikuttamaan ihmisen tahtoon antamalla rationaalisia perusteita Raamatun pelastustapahtumasta. Tämä on nähtävissä myös Jonathan Edwardsin teologiassa. Deismi ja valistus vaikuttivat myös Edwardsin aikaiseen ajatteluun voimakkaasti. Edwardsin Berkeleytä muistuttava idealismi kuitenkin takasi sen, että Jumala ei irronnut maailmasta vaan oli kaikessa koko ajan läsnä. Erityisesti Locke Newtonin luonnontieteiden filosofina vaikutti Edwardsin filosofiseen ajatteluun tahdon vapaus -kysymyksen osalta. Edwards pyrki Locken ja Newtonin avulla puolustamaan perinteistä kalvinistista kristillisyyttä. Tämän kilpailijaksi puritanismin piirissä oli tullut ajan henkeen sopiva järkiperäinen arminiolaisuus, joka edusti myös anti-revivalismia. Tähän arminiolaisuuteen liittyi perinteisistä kristillisistä opeista luopuminen. Tämä arminiolaisuus oli kehittynyt antropologisempaan suuntaan Remonstranssin ajoista korostaen ihmisen vapaita tahdon akteja. Näin ihminen pystyi päättämään uskoiko hän vai ei. Edwardsille usko ja pelastuminen perustuivat Jumalan valintaan, jossa kolmiyhteinen Jumala otti ihmisen yhteyteensä. Tämä kääntymys ilmeni kommuuniona ja uniona Kristuksen kanssa. Edwardsin ajattelua tahdon vapauden osalta avaa kompatibilismi. Kompatibilismin mukaan ennaltamäärääminen ei ole ristiriidassa vapaan tahdon kanssa, vaan päinvastoin sen lähtökohta ja perusta. Kääntymissä olemme eri näkökulmista täysin passivisia ja täysin aktiivisia. Kompatibilismin myötä Edwardsin kirjoitusten pohjalta pystytään johtamaan ennalta määrätty uskonratkaisu. Myöhemmin Edwardsin seuraajat New Lights harppasivat ironisesti arminiolaiseen suuntaan korostaen juuri uskonratkaisua. Vaikka Jumalalla on sanan varsinaisessa merkityksessä vapaa tahto, niin silti Hän toimii välttämättä pyhästi. Samoin Jeesus Kristus on linkkinä ihmisten välttämättömälle, mutta vastuulliselle toiminnalle. Jeesuksen valinta on kaikkien pyhien valinnan perusta. Ne, jotka Jumala hylkää helvettiin saavat oikeudenmukaisen rangaistuksen, koska Jumala rankaisee heissä itsessään olevaa pahaa. Se, miksi Jumala valitsee toiset ja hylkää toiset, kuuluu Jumalan salattuun tahtoon. Jumalan ilmoitetun tahdon mukaan Hän tahtoo kaikkien pelastuvan. Arminiolaiset hylkäävät ennaltamääräämisen, mutta hyväksyvät ennalta tietämisen. Edwardsille nämä ovat sama asia. Edwardsin mukaan välttämättömyys ei ole ristiriidassa vapauden kanssa. Luonnollisella ja moraalisella välttämättömyydellä on yhteys. Arkikielessä moraalista välttämättömyyttä ei oleteta. Koko tahdon vapaus -kysymys on pitkälti kielellinen. Arkikielessä ja filosofisessa kielessä on ero. Tahto ei ole agentti, joka voi valita itsenäisesti. Vapaus on ihmisen, ei tahdon ominaisuus. Siksi kysymys tahdon vapaudesta tulisi esittää onko ihminen vapaa. Edwards ja arminiolaiset ymmärtävät vapauden eri tavoin. Edwardsin mukaan tahdolla on oltava alku, eikä tahto voi koskaan arminiolaisten tavoin neutraali. Arminiolaiset hylkäävät perisyntiopin klassisessa merkityksessä, mistä seuraa erilainen lähtökohta. Sellaisena kuin arminiolaiset esittävät vapaan tahdon, meillä ei sitä Edwardsin mukaan ole. Vaikka kaikki tapahtuu Edwardsin mukaan välttämättä, niin silti olemme vastuullisia moraalisia agentteja.
-
(2024)Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tutkia, miten vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneet nuoret naiset ovat kokeneet uskon vaikuttaneen heidän mielenterveyteensä. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla viittä vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä irtaantunutta nuorta naista, iältään 20–29-vuotiaita. Haastattelurunko käsittelee viittä eri teemaa: taustaa, irtaantumista vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä, uskonnon harjoittamista ja uskonnollisen taustan vaikutusta, mielenterveyttä ja hyvinvointia sekä sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta. Tutkimuksessa on noudatettu laadullisen sisällönanalyysin menetelmää. Tuloksista ilmeni teini-iän olleen aikaa, jolloin uskonnollisen kasvatuksen vaikutus huomattiin ja irtaantuminen yhteisöstä alkoi. Uskon vaikutus omaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin koettiin pääosin negatiivisena. Suurimpina kuormittavina tekijöinä esiintyivät naisten asema yhteisössä ja tulevaisuus suurperheen äitinä, arvojen eroavaisuudet, ahdistuneisuus ja häpeä sekä kokemus oman identiteetin kadottamisesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Ahdistuneisuus aiheutui usein sukupuoliroolien odotuksista tai uskonnollisista peloista. Tutkimus osoitti, että usko vaikutti negatiivisesti yksilöiden mielenterveyteen ja johti uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumiseen. Irtaantumisprosessi koettiin hyvin raskaana ja vaikeana aikana. Irtaantuminen yhteisöstä johti uuden minäkuvan muodostumiseen ja itsenäistymiseen sekä vähemmän ahdistavaan elämään.
-
(2022)Tutkimuskysymykseni oli, millaisia kokemuksia lukion ja perusopetuksen yläluokan evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajilla on draaman käytöstä opetustyössään. Rajasin draaman tarkoittamaan kokemuksellista oppimista, kokemukseen perustuvia työtapoja ja roolityöskentelyä. Tutkimusaineistoni koostui kahdeksasta haastattelusta, joista tein kuusi lukion ja kaksi perusasteen yläluokkien opettajille. Suoritin haastattelut koronapandemiasta johtuen Zoomin välityksellä keväällä 2021. Tässä haastattelututkimuksessa metodina toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Pidän aineistoani erittäin laadukkaana. Haastatelluilla opettajilla oli usealla takanaan yli 25 vuoden kokemus uskonnon aineenopettajana ja he olivat työhönsä syvästi paneutuneita, innostavia, itseään kehittäviä ja palkittuja opettajia. Aineistoni toi esille, että heillä oli paljon kokemusta draamallisesta toiminnasta. Erilaisia harjoitteita oli hyödynnetty minuutin mittaisista hetkistä koko kurssin kestävään ja koko kouluyhteisön osallistavaan kokonaisuuteen. Draamallisen työtavan käyttäminen oppitunneilla paljastui ajoittain haastavaksi, mutta oikeissa olosuhteissa toteutettuna erittäin palkitsevaksi keinoksi opettaa, opiskella ja oppia. Koulussa tapahtuva kiusaaminen tai oppilaiden välille syntyneet jännitteet vähensivät draamallista toimintaa oppitunneilla. Eniten draamallista toimintaa vastustivat oppilasmateriaalin ääripäät: suorituskeskeiset ja ahkerat oppilaat kokivat sen ajan hukkaamisena ja toisessa ääripäässä opiskelijat vastustivat niin opettajaa kuin opetettavaa ainettakin. Draamallisten toimintatapojen käyttäminen molempien ääripäiden kanssa oli kuitenkin perusteltua. Draama toi oppitunneille vaihtelua, vuorovaikutusta, iloa, hauskuutta, heittäytymistä ja loi positiivista, opiskelua tehostavaa ilmapiiriä. Kokemuksellisuuteen perustuva opettaminen jätti voimakkaan muistijäljen oppilaisiin ja toimi siksi erittäin tehokkaana tapana oppia. Aineistoni paljasti, että ylioppilaskirjoitusten kasvanut vaikutus jatkokoulutuspaikan saamiseksi oli tuonut lukioon stressaantuneen ilmapiirin jo ensimmäisestä vuodesta alkaen. Lukiosta on tulossa digitaalisten tehtävien tekemiskeskus, josta puuttuvat yhteisöllisyys ja vuorovaikutus. Tällainen kehitys on hälyttävää ja yksi keino ehkäistä pelkkää lyhytnäköistä suorituskeskeisyyttä on lisätä draamallisia menetelmiä opetukseen.
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan Pohjois-Amerikan tasankoalueen Sioux-alkuperäiskansan läntiseen Teton-haaraan kuuluvien lakota-intiaanien harjoittamia rituaaleja. Rituaalien kuvauksen ensisijaisena aineistona toimii Joseph Epes Brownin tallentama ja kirjan muotoon toimittama haastattelumateriaali, joka pohjautuu vuosina 1863–1950 eläneen lakotojen pyhien miesten joukkoon lukeutuvan Mustan Hirven (Hehaka Sapa) perinnetietoon kansansa seitsemästä pyhästä seremoniasta. Rituaalien analysointi on toteutettu kognitiivisen uskontotieteen piiriin kuuluvan, E. Thomas Lawsonin ja Robert N. McCauleyn kehittämän kompetenssiteorian avulla. Kompetenssiteorian näkökulmasta tavanomaisista kognitiivisista järjestelmistä muodostuvat mielensisäiset toiminnan representaatiot sisältävät uskonnollisten rituaalien kohdalla muusta toiminnasta poikkeavia elementtejä. Teorian hypoteesi olettaa uskonnollisten rituaalien osanottajilla olevan mielessään erityinen rituaalisen toiminnan rakenteellisen kuvauksen synnyttävä representaation järjestelmä, jolla he arvioivat kunkin rituaalin pätevää suorittamista. Koska lakotojen rituaalit ovat moniosaisia ja toteutukseltaan varioituneita toimituksia, tutkielman tarkoituksena on hahmottaa seitsemän rituaalin rakenteellinen ydin: kuka on rituaalin toimija, kenelle rituaali tehdään ja mitä erityisiä instrumentteja rituaaliin tarvitaan. Tämän lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään mihin toiminnalliseen tehtävään rituaalien taustalla vaikuttava, mytologiaan kytkeytyvä intuitionvastainen agentti lähtökohtaisesti asettuu. Seremonioiden oikeaoppinen toteutus on vahvasti kytköksissä intuitionvastaisen agentin toimintaan. Kompetenssiteoria jakaa uskonnolliset rituaalit kahteen rituaaliprofiiliin niiden toistuvuuden, peruutettavuuden ja korvattavuuden ominaispiirteiden perusteella. Näitä ominaispiirteitä tarkastelemalla on mahdollista osoittaa onko lakotojen uskomusperinteen intuitionvastainen agentti Wakhan Thanka ensisijaisesti rituaalin agentin eli toimijan, patientin eli toiminnan vastaanottajan, vai instrumentin ja sitä kautta itse toiminnan roolissa. Lakotojen seitsemän pyhää seremoniaa jakaantuvat rituaaliprofiileihin seuraavasti: hanblecheyapi – näyn tavoittelu on erityisagenttirituaali; wanagi yuhapi – sielun säilyttäminen ja ishnala awichalowanpi – tytön valmistaminen naiseuteen ovat erityispatienttirituaaleja; inipi – puhdistautuminen, wiwanyang wachipi kin – aurinkotanssi, hunkayapi – sukulaisten luominen ja thapa wankayapi – pallon heittäminen ovat erityisinstrumenttirituaaleja. Tutkielmassa käy ilmi, että kaikissa seitsemässä rituaalissa toiminnan vaikutusten vastaanottajana voidaan katsoa olevan lakotakansa.
-
(2020)Tutkimuksessa tarkastellaan entisten Jehovan todistajien yhteiskunnallista osallisuutta. Osallisuutta lähestyttiin kirjallisuudessa käytettyjen määritelmien ja Erik Allardtin hyvinvointiteorian avulla. Tutkimukseen haastateltiin kymmentä entistä Jehovan todistajaa, jotka olivat viettäneet lapsuutensa ja nuoruuteensa liikkeessä. Koulutuskielteisyyteen liittyvät työmarkkinaongelmat ja mielenterveydellisten häiriöiden yhteisvaikutus altisti osattomuudelle ja syrjäytymiselle. Aineiston perusteella Jehovan todistajuudella, liikkeen vaikutuspiirissä kasvamisella ja siitä irtautumisella on yhteys mielenterveyden häiriöihin. Yhteistä psyykkisille ongelmille ja masennukselle oli voimakkaat syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunteet, joita informantit olivat kokeneet Jehovan todistajana. Informantit olivat kokeneet enemmän tai vähemmän vahvaa ulkopuolisuutta ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Tyypillisesti puute liittyi sosiaalisiin suhteisiin. Irrallisuuden kokemukset, liikkeessä koettu luottamuksen menettäminen ja karttaminen vaikeuttivat ihmissuhteiden luomista ja ylläpitoa. Osa ulkopuolisuuden ja irrallisuuden kokemuksista liittyi yhteiskuntaan. Se oli yleinen elämää ja ihmissuhteita koskeva kokemus. Kyvyssä vaikuttaa oman elämän kulkuun vaikutti olevan vähiten puutetta. Liikkeestä irtaantuminen voidaan kokea voimaannuttavana prosessina.
-
(2022)Pro gradu -työssäni tutkin katolisen nunnan Jeanne de Jussien kuvausta Geneven reformaatiosta sen alkuvuosina 1526–1535. Pääkysymykseni on miten Jussie kuvasi vastustajiansa, eli reformaattoreita. Vastaan samalla miten hän kuvasi omansa, eli katoliset. Tutkin, millaisia tapoja Jussie käytti kuvatessaan ihmisiä, ja eroaako se silloin kun oli kyse “meistä” ja “muista”. Päälähteeni on Jeanne de Jussien kirjoittama Lyhyt kronikka. Se on kirjoitettu ranskaksi, ja oletettavasti aloitettu pian sen kuvaamien tapahtumien jälkeen, ja se on valmistunut vuoteen 1547 mennessä. Teoksen on kääntänyt englanniksi Carrie F. Klaus ja se on julkaistu sarjassa The Other Voices in Early Modern Europe. Kronikassa Jussie kuvasi miten reformaation aiheuttamat levottomuudet alkoivat Genevessä. Keskiössä on miten reformaatio uhkasi katolisia, ja erityisesti Pyhän Klaaran luostarin nunnia. Reformoidut olivat kuvauksessa “kurjia koiria”, ja katoliset rohkeita, hyviä ja uskollisia. Menetelmiini kuuluvat lähteen syväluku ja sisällön analyysi, sillä pro gradu -työni perustuu vahvasti sille, mitä kirjoituksista löytyy. Vastatakseni kysymyksiini, tarkastelen tekstissä erityisesti kohtia, joissa Jussie kuvasi muiden toimintaa. Apukysymyksinäni ovat: Kuka tai ketkä olivat toimijoita? Miten toimittiin? Kehen tai keihin toiminta vaikutti ja miten? Miten Jussie suhtautui siihen? Kronikassa Jeanne de Jussie kuvasi monipuolisesti reformaation vaikutuksia erityisesti Pyhän Klaaran luostarin nunniin. On selvää, että reformaatio oli Jussiesta suuri virhe, ja erityisesti reformaattorit olivat suuria pahantekijöitä. Reformoitujen rangaistukset ja pahoinpitelyt edustivat jopa taivaallista oikeutta. Sitä vastoin katolisiin kohdistuvat rikkeet olivat väärin ja kohdistuivat myös Jumalaa vastaan. Jeanne de Jussien kuvaukseen vaikutti voimakkaasti se, kenestä hän kirjoitti. Katoliset olivat hyviä ja luotettavia, reformoidut petollisia ja ilkeitä. Katolisille oli sallittu asiat, jotka reformoitujen tekemänä olivat häpeällisiä ja jopa rangaistuksen arvoisia. Reformoidut toiseutettiin alistaen heidät vain pahantekijöiksi ja heidät esitettiin aina negatiivisessa valossa.
-
(2016)Tutkimuksessa selvitetään millaiset tekijät vaikuttavat opintojen alussa ammatillisesti epävarmojen opiskelijoiden ammatillisiin valintoihin opintojen aikana. Lisäksi tarkastellaan millaisia ammatillisten tavoitteiden muutoskertomuksia opiskelijoilla ilmenee ja löytyykö eri opiskelijoiden kertomuksissa yhteneväisyyksiä. Ammatillisella epävarmuudella tarkoitetaan sellaista selkiytymätöntä tilannetta, jossa opiskelijalla on useita ammatillisia kiinnostuksen kohteita tai tavoitteita ei ole ollenkaan. Tarkastelua tehdään kuuden opiskelijan haastatteluaineistosta. Samoja opiskelijoita on haastateltu kolme kertaa: opintojen alussa vuonna 2010, toisena opiskeluvuotena 2012 ja viidennen opiskeluvuoden jälkeen vuosien 2015-2016 aikana. Opiskelijat ovat eri ikäisiä ja tulevat erilaisista taustoista. Viisi opiskelijaa on Helsingin yliopistosta ja yksi Itä-Suomen yliopistosta. Opiskelijoita yhdistää toiseen opiskeluvuoteen mennessä kasvanut kiinnostus papin työtä kohtaa. Tutkimus on laadullinen pitkittäistutkimus ja aineistoa analysoidaan narratiivisesti. Tuloksia arvioidaan ammatillisen sosialisaatioteorian ja erityisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeuden kautta. Ammatillisiin valintoihin vaikuttaneita tekijöitä kartoitetaan ensin kategoris-sisällöllisen analyysin avulla. Sen jälkeen opiskelijoiden kokonaiskertomuksia analysoidaan holistisemmin. Kuuden opiskelijan kertomuksesta erottuu kolme paria, jotka muistuttavat toisiaan sen suhteen, miten ammatilliset valinnat kehittyvät ja mikä on ensisijainen ammatillinen tavoite viimeisellä haastattelukierroksella: 1. Perusseurakuntapapit; 2. Sairaalateologit; 3. Hengellinen työ laajemmin. Tutkimuksen tuloksista selviää muun muassa, että opiskelijoiden kohtaamilla teologian ammattilaisilla, soveltavilla opinnoilla ja työssäoppimisella sekä kyvyllä kutsumuksen merkitysten uudelleenmuotoiluun on paljon vaikutusta suhteessa opiskelijoiden ammatillisiin valintoihin. Ammatillisen sosialisaation kehityksen osa-alueiden toteutuminen opintojen aikana näyttää myös olevan yhteydessä ammatillisten valintojen tekemiseen. Tutkimuksessa myös kartoitetaan miten opiskelijoiden ammatillisten valintojen tekemistä voidaan helpottaa. Motivoitunut, tehokas ja asiantunteva opiskelija on iloksi kaikille.
-
Epikleesirukoukset Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen ehtoollisliturgioissa (2010)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella epikleesirukouksia Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen ehtoollisliturgioissa. Tarkastelun kohteena on erityisesti kaksi asiaa: ensinnäkin tutkitaan epikleesirukousten kielellisiin rakenteisiin sisältyviä teologisia teemoja, toiseksi selvitetään epikleesirukousten teologianhistoriasta nousevia keskeisiä aiheita. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Tutkimuksen lähteenä käytetään Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen kirkkokäsikirjaa. Tutkimuksen historiallisessa taustaluvussa tarkastellaan eukaristisen rukouksen ja ehtoollisen syntyhistoriaa, eukaristisen rukouksen osia, epikleesin paikkaa, merkitystä ja roolia historiallisessa kontekstissa sekä erilaisia ehtoollisteologioita, ekumeenista liikettä ja liturgista uudistusta. Kolmannessa luvussa esitellään lyhyesti saksankielisen Sveitsin evankelis-reformoituja kirkkoja, niiden kirkkokäsikirjan syntyä ja rakennetta. Pääpaino on epikleeseissä, jotka ovat työssä sekä alkuperäisellä kielellään että työn tekijän laatimina suomennoksina. Neljäs ja viides luku liittyvät tutkimustehtävän ensimmäiseen osaan. Neljännessä luvussa Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen käsikirjan epikleesejä tarkastellaan objektin näkökulmasta ja verrataan muihin työssä esiin tuotuihin epikleeseihin. Viidennessä luvussa Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen epikleesien verbit ovat huomion keskipisteessä. Epikleesejä tarkastellaan niiden sisältäminen verbien näkökulmasta. Epikleesirukousten sisältämien verbien kirjoa tarkastellaan sekä määrällisesti että laadullisesti. Verbit luokitellaan kahteen luokkaan intentionsa perusteella. Epikleesien verbejä tarkastellaan myös niiden monipaikkaisuuden näkökulmasta. Kuudes luku liittyy tutkimustehtävän toiseen osaan. Kuudennessa luvussa epikleesejä tarkastellaan niiden sisältäminen teemojen näkökulmasta. Konsekraatio- ja kommuunioteemojen sisältö esitellään ja niiden esiintymistä tarkastellaan kaikissa työssä esiin tuoduissa epikleeseissä verraten Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen käsikirjan epikleesejä muissa työssä esiin tuotuihin epikleeseihin. Lisäksi nostetaan muutamia Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen käsikirjan epikleesien sisältämiä teemoja esiin. Loppukatsauksessa pyritään kokoamaan ja tiivistämään tutkimuksen olennaisimmat tulokset. Tutkimuksen tuloksena on, että Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen kirkkokäsikirja sisältää useita erilaisia ehtoollisliturgioita. Käsikirjan epikleesirukoukset poikkeavat toisistaan paljon niin rakenteellisesti kuin sisällöllisestikin. Kun sveitsiläisiä epikleesejä vertaa muiden kirkkojen epikleeseihin, niin joidenkin piirteiden suhteen kirjo on suurin piirtein yhtä laaja kuin muiden kirkkojen epikleeseissä yhteensä. On kuitenkin löydettävissä joitakin sveitsiläisille epikleeseille tyypillisiä piirteitä, kuten esimerkiksi, että sveitsiläiset epikleesit sisältävät aina selkeän puhuttelun kohteen tai että ehtoollisen koituminen hyödyksi ja siunaukseksi esiintyy teemana äärimmäisen harvoin. Sveitsin saksankielisten evankelis-reformoitujen kirkkojen kirkkokäsikirja antaa yksiselitteisesti kuvan rikkaasta ja monipuolisesta liturgisesta perinteestä, jossa liturgiaa ja liturgisia tekstejä ei pyritä mahduttamaan yhteen ainoaan muottiin, vaan erilaisuudelle löytyy tilaa.
-
(2015)Teologi, kirjailija Erasmus Rotterdamilaisen (1466/69-1536) suurta kohua herättänyt, anonyymisti ilmestynyt satiiri Julius Exclusus e Coelis (Juliuksen taivaasta karkottaminen) kertoo paavin ja Pyhän Pietarin vuoropuhelusta taivaan porteilla. Kyseessä on oppimista parodioiva menippealainen satiiri, jossa Pyhä Pietari evää sisäänpääsyn röyhkeältä, itsekkäältä ja riitaa haastavalta paavi Julius II:lta. Tutkimus selvittää, millaisen kuvauksen Erasmus satiirissa paavista esittää. Kuvausta verrataan tutkimuskirjallisuuden tietoihin Giuliano della Roveresta (paavina 1500-1513) eli paavi Julius II:sta. Juliusta tarkastellaan Kirkkovaltion johtajana, kirkon johtajana ja kristittynä. Lähteinä ovat vuoden 1516 Baselissa ilmestynyt latinankielinen versio satiirista sekä Erasmuksen kirjeenvaihto vuosina 1500-1519. Juliusta kuvataan satiirissa häikäilemättömänä soturi- ja pakanapaavina, joka ei ole kiinnostunut kristinuskosta. Pyhä Pietari yrittää opettaa paaville alkuperäistä, ”nykyajan rappiosta” puhdistettua kristinuskoa (Erasmuksen philosophia Christi). Ylimielinen Julius-paavi torjuu köyhyyden, armahtavan rakkauden ja lempeyden ja puolustaa sotimista, rikkauksien kahmimista ja pragmaattista voimapolitiikkaa osana viranhoitoaan. Julius näkee Kirkkovaltion menestyksen tärkeimpänä asiana, kun taas kirjailijan mielipiteitä satiirissa esittelevä Pyhä Pietari puolustaa kirkkoa kristittyjen yhteisönä, oikean uskon puolustajana ja opettajana. Läpi satiirin Pyhä Pietari tuomitsee soturipaavin läpikotaisin epäkristillisenä – jopa antikristuksena. Erasmus esittää satiirissa uudenlaisen, alankomaalaisesta humanismista ja devotio modernasta vaikutteita saaneen käsityksen paaviudesta. Hän ei saisi olla maallinen kirkkoruhtinas ja vaikutusvaltainen monarkki muiden joukossa (niin kuin Julius), vaan ennen kaikkea esikuvallinen kristitty. Paaville ei kuitenkaan esitetä mitään erityisvaatimuksia, vaan häntä punnitaan taivaan porteilla samalla vaa’alla kuin muitakin ihmisiä. Satiiri kuvaa Juliuksen virkauran melko totuudenmukaisesti. Hänet esitetään pragmaattisena valtapoliitikkona, joka onnistui kaikissa hankkeissaan täydellisesti. Paavihahmo saa lähes yliluonnollisen helposti kaikki maalliset hallitsijat toimimaan tahtonsa mukaan ja petkuttaa näitä yhä uudelleen omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Julius-kuvaus on fiktiivinen karikatyyri, jonka tarkoituskaan ei ollut olla oikeudenmukainen kuvaus paavista. Samantapaisia, kirkonmiehiä pilkkaavia satiiritekstejä esiintyi paljon myöhäiskeskiajan kirjallisuudessa, ja myös Erasmus itse oli aiemminkin tuotannossaan kritisoinut paavin viranhoitoa ja ”turmeltunutta” kristinuskoa. Erasmuksen matka Italiaan toimi kimmokkeena satiirin kirjoittamiselle. Hän pettyi italialaiseen humanismiin, Kirkkovaltion maalliseen elämänmenoon ja Juliuksen sotaisaan viranhoitoon, josta Erasmus sai sisäpiirin tietoa ystäviltään. Kristinusko oli Juliuksen johtamassa Kirkkovaltiossa kuin roomalaista uuspakanakulttuuria verhoava kulissi, joka tuli repiä rikki ja parantaa satiirin kovilla rohdoilla. Satiiri kuvastaa pohjoisen ja eteläisen kristikunnan kulttuurisia eroavaisuuksia sekä paavin viranhoidolle humanismin myötä asetettuja uudenlaisia odotuksia.
-
(2018)Tutkielman tavoite on tarkastella sukupuoliroolien pyhittämistä. Pyhittämisen kohteena ovat transihmiset ja sen perusta on mallinnettu muinaiskulttuurien kolmas sukupuoli-roolista ja shamanismiin yhdistetystä transvestismista. Tutkimusaineistona toimivat modernit kirjat, Raven Kalderan vuonna 2010 julkaistu Hermaphrodeities ja Sakhi Bhavan vuonna 2012 julkaistu Transgender Spirituality, jotka on suunnattu hengellisiksi opaskirjoiksi transihmisille. Aineistoa tukevana materiaalina käytän myös Transtukipisteen Maarit Huuskan kanssa suorittamaani sähköpostihaastattelua aiheen tiimoilta. Ilmiön taustoituksessa hyödynnän tutkimuskirjallisuuden ohella omaa kandidaatintyötäni Pohjois-Amerikan intiaanikansojen monisukupuolisista. Hypoteesini on, että pyhittäminen on tarkoituksenmukaista ja tapahtuu suojamekanismina. Tutkimusmenetelmänä sovellan aineistoon uskontososiologi Hans Molin luomaa identiteetin sakralisaatioteoriaa. Hypoteesini on että sakralisaatioprosessilla on tavoitteita ja teemoja. Tutkimuskysymyksillä etsin ja jaottelen aineistosta pyhitysmekanismeja, narratiivisia teemoja ja pyrkimyksiä. Molin sakralisaatioteoria rajaa neljä mekanismia, joilla identiteettiä pyritään rakentamaan pyhäksi. Näitä ovat objektifikaatio, sitoutuminen, rituaali ja myytti. Aineisto yhdistelee muinaisperinteiden mytologiaa uuspakanuuden ja psykologi C.G. Jungin individuaatioteorian anima/animus-arkkityyppien konteksteihin. Aihepiirin arkaluonteisuus ja termistön sekavuus muodostavat omat haasteensa, mutta analyysi osoittaa aineiston esittelemän pyhittämisen niin ikään noudattavan sakralisaatioteorian mukaisia mekanismeja. Jaottelen kolme keskeistä teemaa: yhteiskunnallisuus, henkilökohtainen kasvu ja seksuaalisuus. Pyrkimyksistä rajaan tärkeimmiksi muutoksen käynnistämisen, arvokkuuden lisäämisen ja historiallisen juurruttamisen. Muodostan näistä yleisemmän hypoteesin, jonka mukaan yhtenäisen uskonnollisen liikkeen sijaan aineisto esittelee uskonnollisia ihanteita. Näitä ovat ajatus transihmisten pyhästä heimosta ja ajatus kirouksen kääntämisestä siunaukseksi. Transtukipisteen haastattelu paljasti samansuuntaisia pyrkimyksiä, mutta vähemmän organisoidusti. Muinaisen ja modernin perinteen oleellisimmaksi eroavaisuudeksi paikallistan roolia hallinnoivan tahon, joka on muinaisessa perinteessä yhteisö, mutta modernissa tulkinnassa usein yksilö. Yleisesti tutkimuskenttää tarkastellessani koen kolmannen sukupuolen tutkimuksen ja määrittelyn monimutkaiseksi ja etenkin queer-näkökulmasta helposti harhaanjohtavaksi ja anakronistiseksi. Esitän kuitenkin jatkotutkimusideoiksi syvempää haastattelututkimusta transihmisten hengellisyydestä.
-
(2010)The purpose of my research is to inquire into the essence and activity of God in the legendarium of the English philologist and writer J.R.R. Tolkien (1892-1973). The legendarium, composed of Tolkien’s writings related to Middle-earth, was begun when he created two Elvish languages, Quenya based on Finnish, Sindarin based on Welsh. Tolkien developed his mythology inspired by Germanic myths and The Kalevala. It is a fictional ancient history set in our world. The legendarium is monotheistic: God is called Eru ‘The One’ and Ilúvatar ‘Father of All’. Eru is the same as the Christian God, for Tolkien wanted to keep his tales consistent with his faith. He said his works were Christian by nature, with the religious element absorbed into the story and the symbolism. In The Silmarillion, set in the primeval ages of Middle-earth, the theological aspects are more conspicuous, while in The Lord of the Rings, which brings the stories to an end, they are mostly limited to symbolic references. The legendarium is unified by its realistic outlook on creaturely abilities and hope expressing itself as humbly defiant resistance. ”The possibility of complexity or of distinctions in the nature of Eru” is a part of the legendarium. Eru Ilúvatar is Trinitarian, as per Tolkien’s faith. Without contextual qualifiers, Eru seems to refer to God the Father, like God in the Bible. Being the creator who dwells outside the world is attributed to Him. The Holy Spirit is the only Person of the Trinity bestown with names: the Flame Imperishable and the Secret Fire. When Eru creates the material world with His word, He sends the Flame Imperishable to burn at the heart of the world. The Secret Fire signifies the Creative Power that belongs to God alone, and is a part of Him. The Son, the Word, is not directly mentioned, but according to one writing Eru must step inside the world in order to save it from corruption, yet remain outside it at the same time. The inner structure of the legendarium refers to the need for a future salvation. The creative word of Eru, “Eä! Let these things Be!”, probably has a connection with the Logos in Christianity. Thus we can find three “distinctions” in Eru: a Creator who dwells outside the world, a Sustainer who dwells inside it and a Redeemer who shall step inside it. Some studies of Tolkien have claimed that Eru is distant and remote. This seems to hold water only partially. Ilúvatar, the Father of All, has a special relation with the Eruhíni, His Children, the immortal Elves and the mortal Men. He communicates with them directly only through the Valar, who resemble archangels. Nevertheless, only the Children of Eru can fight against evil, because their tragic fortunes turn evil into good. Even though religious activities are scarce among them, the fundamental faith and ultimate hope of the “Free Peoples” is directed towards Eru. He is present in the drama of history as the “Author of the Story”, who at times also interferes with its course through catastrophes and eucatastrophes, ‘good catastrophes’. Eru brings about a catastrophe when evil would otherwise bring good to an end, and He brings about a eucatasrophe when creaturely strength is not sufficent for victory. Victory over corruption is especially connected with mortal Men, of whom the most (or least) insignificant people are the Hobbits. However, because of the “primeval disaster” (that is, fall) of Mankind, ultimate salvation can only remain open, a hope for the far future.
Now showing items 150-169 of 1550