Browsing by Title
Now showing items 1528-1547 of 1550
-
(2016)Tämä pro gradu -tutkielma on diskurssianalyyttinen tutkimus viidestä Espoon seurakuntasanomien artikkelista. Työn tutkimusongelmalla on kaksi keskeistä kiinnekohtaa, jotka ovat yksilö ja yhteisö. Työn varsinainen tutkimuskysymys on, millainen on yksilön merkitys uskonnon aihepiiriä käsittelevissä Espoon seurakuntasanomien artikkeleissa. Työn hypoteesi on, että tämän hetkinen yhteiskunta on moderni, maallistunut ja yhä enemmän yksilöön keskittynyt ja siinä elävä yksilö on vapaa. Tutkielmassa on tarkoitus tutkia, ilmeneekö artikkeleissa tämänlaista kuvausta, minkä vuoksi työssä tutkitaan myös millaisessa ympäristössä yksilön kuvataan toimivan. Työn metodiksi on valittu Norman Faircloughin kehittämään diskurssianalyysiin sisältyvä viestintätilanteen analyysi. Analysoitavia viestintätilanteita ovat viisi Espoon seurakuntien artikkelia. Analysoitavat artikkelit on valittu sillä perusteella, että niistä jokainen käsittelee uskonnon aihepiiriä ja jokaisessa esiintyy kristinuskon lisäksi jokin muu kiinnekohta, mikä voi olla esimerkiksi toinen uskonnollisuuden muoto tai jokin muu aihe. Artikkelien tekstit analysoidaan noudattaen kielentutkimisen systeemistä näkökulmaa, jossa kieli nähdään joukoksi valintoja. Analyysissa pohditaan muun muassa tekstissä esiintyvien sanavalintojen ja tehokeinojen merkitystä artikkelien sanomalle. Työ kuuluu kaikkein keskeisimmin uskontotieteen ja viestinnän kontekstiin. Työllä on kuitenkin liittymäpintaa myös yhteiskuntatieteeseen ja esimerkiksi sosiolingvistiikkaan, johtuen käytetystä metodista ja siitä, että siinä pohditaan yhteiskunnan vaikutusta tekstiin. Työn tutkimustulos on, että yksilöllä on merkittävä rooli Espoon seurakuntasanomien artikkeleissa. Artikkelien teksteissä kohdistetaan paljon sisältöä yksilöön ja asioita tarkastellaan usein tämän näkökulmasta. Esimerkiksi uskonnollisia ilmiöitä arvioidaan pohtimalla niiden vaikutuksia yksilölle. Ihminen kuvataan vapaaksi ja tällä on paljon mahdollisuuksia tutustua ympäristössään esiintyviin ilmiöihin. Lisäksi artikkelit piirtävät keskenään yhtenäisen kuvauksen yhteiskunnasta. Tämä kuvaus sisältää paljon samoja aineksia kuin työn hypoteesi, eli siinä yhteiskunta on moderni ja maallistunut. Näiden lisäksi yhteiskunta kuvataan artikkeleissa myös kiireiseksi ja hajanaiseksi.
-
(2020)Tutkielmani tehtävänä on tutkia, miten eri seurakuntayhtymien verkkojulkaisut puhuvat syrjäytyneistä nuorista. Syrjäytyminen on yhteiskuntaa ja yksilöä koskettava ajankohtainen ongelma. Se voi muun muassa vaikuttaa yksilön osallisuuteen yhteiskunnassa ja se voi myös vaikuttaa yksilön mielenterveyteen sekä taloudelliseen asemaan. Syrjäytyminen koetaan usein kuitenkin ulkoapäin tulevana leimana ja harva luokittelisi itsensä syrjäytyneeksi. Syrjäytyneiden nuorten ongelman ajankohtaisuuden takia koin tutkielmani tutkimuskysymyksen mielenkiintoiseksi. Teologisesta lähtökohdasta syrjäytymiseen on usein suhtauduttu Raamatun pohjalta Jeesuksen opetusten mukaisesti. Jeesus korosti opeissaan muun muassa lähimmäisenrakkautta ja hädänalaisen auttamista. Kirkko osallistuukin toiminnallaan monin tavoin syrjäytyneiden auttamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Suoritan tutkielmani käyttäen sisällönanalyysiä sekä piirteitä diskurssianalyysista. Aineistoni koostui neljästäkymmenestäkahdeksasta eri seurakuntayhtymien sivuilla olevista artikkeleista, teksteistä, tiedotteista sekä yhdestä blogikirjoituksesta, jotka käsittelivät tavalla tai toisella syrjäytymistä. Jaan aineistoni kolmeen eri teemaan sen mukaan, mikä teksteissä painottui eniten. Teemat ovat syrjäytymisen syyt, syrjäytyneiden auttaminen sekä se, miten syrjäytyneistä nuorista puhutaan. Teksteissä syrjäytymisen syyksi nähdään usein kiusatuksi joutuminen, köyhyys, mielenterveysongelmat sekä työn ja koulun ulkopuolisuus. Syrjäytymiseen johtavat syyt siis tiedostettiin. Moni artikkeli esitteli myös erilaisia auttamisen tapoja aina diakoniatyöstä keräyksiin. Auttamisen taustalla oli vahvasti ajatus osallisuuden tukemisesta. Syrjäytyneistä nuorista puhutaan valitsemissani teksteissä usein ymmärtäväiseen ja myötätuntoiseen sävyyn kristillisiä arvoja noudattaen. Heidät kuvaillaan teksteissä usein myös apua tarvitseviksi ja autettavissa oleviksi. Ääneen teksteissä pääsee muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta syrjäytymisen ulkopuoliset korkeassa asemassa olevat henkilöt. Vain yhdessä artikkelissa ääneen pääsevät myös syrjäytyneet itse. Nuorten syrjäytyminen nähdään siis valitsemassani aineistossa vakavana ongelmana ja yhteiskunnan huono-osaisuutena, johon tulee puuttua. Teksteissä heistä puhutaan samalla tavalla, kuin syrjäytyneistä nuorista kirjoitetuissa tutkimuksissa ja kirjallisuudessa.
-
(2020)Tutkimukseni tarkastelee maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, jotka ovat liittyneet Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja, jotka ovat tätä ennen olleet joko uskonnottomia tai muslimeja. Selvitän maahanmuuttajien kääntymis- ja liittymissyitä sekä niiden vaikutusta maahanmuuttajien elämään. Pohdin myös, mitä ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vetovoimatekijät maahanmuuttajien näkökulmasta verrattuna muihin kristillisiin kirkkoihin ja seurakuntiin Suomessa. Tutkimukseni teoreettisena taustana käytän Lewis R. Rambon uskonnollista kääntymistä kuvaavaa teoriaa sekä rationaalisen valinnan teoriaa, joka kuvaa ihmisen hyötyajattelua ja kustannusten laskemista. Tutkimukseni on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusotteella, ja koostuu kymmenestä yksilöhaastattelusta. Informanttien lähtömaat painottuvat Lähi-Itään ja Kiinaan sekä entisen Neuvostoliiton alueelle. Heistä suurin osa asui haastatteluhetkellä pääkaupunkiseudulla. Analyysimenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysini jakaantuu kolmeen eri osioon, joita ovat liittymisen taustatekijät, liittymissyyt sekä liittymisen aiheuttamat muutokset maahanmuuttajien elämässä. Liittymisen taustatekijöissä painottuvat tyytymättömyys aiempaa uskonnollista maailmankuvaa kohtaan, avoimuus uusille vaikutteille, elämäntilanteen tuoma epävarmuus sekä Suomen avoin uskonnollinen ilmapiiri. Informanttien liittymissyistä tärkeimpiä ovat sosiaaliset tekijät, kuten ystävien kutsu ja heidän luterilaisessa kirkossa kohtaamansa ystävällisyys. Kulttuurisista tekijöistä tärkeää on mahdollisuus oman äidinkielen käyttämiseen. Tiedolliset syyt eli kristinuskon sanoma sekä uskonnolliset kokemukset, kuten kokemus rauhasta ja ilosta, ovat myös merkittäviä. Syyt ovat osin päällekkäisiä ja osin seuraavat toisiaan, jonka takia on hankala sanoa, mitkä syyt lopulta ovat liittymisen kannalta merkittävimpiä. Liittymisen aiheuttamista muutoksista yleisimpiä ovat toiminnalliset muutokset, kuten seurakunnissa käyminen sekä Raamatun lukeminen. Sosiaaliset muutokset ovat myös yleisiä, kuten läheisten tuki tai toisaalta, läheisten toimesta tapahtunut välien katkaisu. Sisäiset muutokset, kuten sisäisen rauhan ja toivon kokemukset sekä rakkaudellisemman asenteen omaksuminen muita kohtaan, mainitaan myös useasti. Tutkimuksen lopussa tarkastelen tutkimuskysymyksiäni aineistoni, teorioiden ja muiden lähteiden valossa. Pohdin informanttieni taustan merkitystä, informanttien Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tutustumiseen ja liittymiseen liittyviä seikkoja, rationaalisen valinnan osuutta sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vetovoimatekijöitä. Totean, että epävarmat tulevaisuudennäkymät ovat saattaneet vaikuttaa positiivisesti informanttien haluun tutustua ja liittyä uskonnolliseen yhteisöön, jossa he ovat kohdanneet avoimuutta ja välittämistä. Informantit ovat hyötyneet liittymisestä, mutta osa on myös joutunut tekemään merkittäviä uhrauksia. Liittymisen motiivien vilpillisyys ei tunnukaan uskottavalta. Tutkimukseni ei pyri olemaan tilastollisesti yleistettävissä, vaan tarkastelemaan ja kuvaamaan yksittäisten henkilöiden uskonnollisuutta ja sen muutosta. Yksittäisten henkilöiden kokemusten tarkastelun kautta ymmärrys tutkimukseni kohteena olevasta ilmiöstä kuitenkin lisääntyy.
-
(2015)Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa tarkastellaan 28 lukio-opiskelijan uskonnollisuutta. Sen tavoitteena on selvittää tutkittavan joukon uskonnollisuuden sisältöä ja ilmenemistä, sekä uskonnollisia toiveita. Tutkimustehtävä muodostuu kolmesta kysymyksestä: 1. Millaista on tutkimusjoukon uskonnollisuus? 2. Miten se ilmenee? sekä 3. Millaista uskonnollisuuden tutkimusjoukon mielestä tulisi olla? Tutkimuksen aineisto koostuu 28 esseemuotoisesta kirjoitelmasta, jotka on kerätty16.4.2014 eräässä Pirkanmaalla sijaitsevassa lukiossa. Aineistoa analysoidaan tutkimuksessa sisällönanalyysin keinoin aineistolähtöisesti. Tutkimustulokset esitetään kolmessa pääluvussa, joita ovat Minä uskon, Pyhä yhteinen seurakunta ja Unelmausko. Minä usko –luvussa tarkastelun kohteena on yksityiseen uskonnollisuuteen liittyviä aihealueita. Niitä ovat tutkittavien suhtautuminen Jumalaan, uskon sisältö ja uskon harjoittaminen. Pyhä yhteinen seurakunta –luvussa keskitytään yhteisölliseen uskonnollisuuteen tarkastelemalla tutkittavien ajatuksia kirkosta ja omasta seurakunnasta, kirkollisista toimituksista, sekä tutkittavien uskonnollisuudesta suhteessa muihin ihmisiin. Unelmausko –luvussa pohditaan uskonnollisuuden ihannetta tutkimukseen osallistuvien näkökulmasta. Tutkimuksesta käy ilmi, että tutkittavien uskonnollisuus oli samankaltaista aikaisempiin suomalaisesta uskonnollisuudesta tehtyihin tutkimuksiin verrattuna. Tutkittavien uskonnollisuuden muodostumisessa suurimmat vaikuttajat ovat olleet perhe, omat kokemukset, sekä elämäntapahtumat. Jumalauskon suhteen tutkittavat on jaoteltu uskoviin, epäilijöihin ja epävarmoihin, sekä niihin, jotka eivät uskoneet Jumalaan. Uskovien joukon sisältä löytyy kahdenlaista jumalauskoa: Jeesusta Jumalan poikana pitävien uskoa, sekä korkeampaan voimaan uskovia. Jumalasuhde sisältyy vain Jeesukseen uskovien uskoon. Usko yleisesti käsitetään tutkimuksessa kristinuskona, joka ei merkitse mitään puolille tutkittavista. Kuoleman kohtaaminen lähipiirissä nousee esiin yksittäisenä kokemuksena, jossa uskon merkitys nousee esiin. Yksityisestä uskonnollisuudesta tutkittavien kohdalla todetaan, että heidän rukoilemisaktiivisuutensa on suomalaista keskitasoa ja raamatunlukuaktiivisuus hieman keskitasoa korkeampaa. Yhteisestä uskonnollisuuden vastauksissa esiin nousevat erityisesti rippikoulu ja kirkolliset toimitukset, jotka voidaan nähdä uskonnollisuutta muokkaavina tekijöinä. Uskon privatisoituminen näkyy vastauksissa uskon henkilökohtaisuuden korostamisena ja uskonnollisista asioista puhumattomuutena. Unelmauskon kohdalla todetaan sen olevan mahdotonta, koska täydellistä ja oikeaa uskoa ei ole olemassa. Jos unelmausko olisi mahdollista, se olisi mahdollisimman vapaata. Tutkittavan joukon uskonnollisuudesta voidaan löytää tyyppiesimerkit aktiivisesta ja passiivisesta uskovasta. Näiden tämän tutkimuksen uskonnollisten ääripäiden esimerkkien väliin voidaan sijoittaa kaikki tutkimukseen osallistuneet sen perusteella miten aktiivista tai passiivista heidän uskonnollisuutensa on suhteessa tutkimuksessa tutkittuihin uskonnollisuuden osa-alueisiin. Ainoastaan kirkollisia toimituksia ei voida ottaa huomioon, koska ne koskettavat lähes jokaista vastaaja riippumatta suhtautumisesta uskonnollisuuteen.
-
(2020)Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää kokevatko yläkouluikäiset musliminuoret uskonnosta johtuvaa kiusaamista. Maahanmuuttajanuorten hyvinvointia, koulukiusaamista sekä rasismin kokemuksia on jo tutkittu, mutta aiemmin ei ole tutkittu miten uskonto liittyy kiusaamiseen. Tässä tutkielmassa keskitytään musliminuorten kokemuksiin kiusaamisesta sekä selvitetään missä kiusaamista tapahtuu ja kenen toimesta. Tutkimuksessa selvitetään, mistä nuoret ovat tienneet kiusaamisen olleen heidän uskonnostaan johtuvaa ja pyydetään heitä pohtimaan, miten uskonnosta johtuvaa kiusaamista pystyttäisiin vähentämään. Aiemmat tutkimukset ovat esittäneet uskontodialogia sekä ryhmien välistä yhteistyötä keinoina ennakkoluulojen, stereotypioiden sekä asenteiden muuttamiseen ja murtamiseen. Tämä tutkielma tukee uskontodialogin käyttöä sekä ryhmien välistä yhteistyötä ratkaisuna vähemmistöryhmien kokeman koulukiusaamisen torjumiseen. Tutkimus on tapaustutkimus ja toteutettiin lomakekyselyllä kahdessa pääkaupunkiseudun koulussa. Kyselyyn vastasi 28 nuorta, joista 13 oli poikia ja 13 tyttöä. Kaksi oli jättänyt määrittelemättä sukupuolensa. Kyselylomake oli puolistrukturoitu, joka mahdollisti laadullisen tutkimuksen ja sisällön analyysin käytön aineiston metodina. Tutkimuksen mukaan kiusaamista tapahtuu eniten koulussa, ja se on muodoltaan eniten sanallista. Uskontoon liittyvässä kiusaamisessa sanallinen kiusaaminen ja haukkuminen on liittynyt uhrin uskonnon ja jumalan arvosteluun, uskontoon liittyvään pukeutumiseen tai rukoilutapaan. Lisäksi kiusaaminen on ollut tietynlaista uskontoon liittyvien stereotyyppisten vihamielisten sanojen, kuten ”terroristi” -sanan käyttöä. Tulosten mukaan fyysisestä kiusaamisesta kärsitään toiseksi eniten. Otannassani fyysinen kiusaaminen on poikkeuksellisesti voimakkainta tyttöjen keskuudessa. Tulosten mukaan nuoret myös toivoisivat nopeampaa kiusaamiseen puuttumista sekä kaikille oppilaille parempaa muiden uskontojen tuntemista ja oppilaiden välistä yhteistyötä. Tämä tulos tukee hypoteesiani sekä ajatusta dialogista että ryhmien välisen yhteistyön lisäämisestä ennakkoluulojen, stereotypioiden sekä asenteiden muuttamiseksi ja murtamiseksi.
-
(2017)Tutkimuksessa muodostetaan yläkoululaisen oppimismotivaatio katsomusopetuksessa peruskoulun seitsemännellä, kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla, sekä erikseen katsomusryhmissä. Oppilaiden motivaation muutoksia selvitetään luokka-asteelta toiselle. Motivaatiota tutkitaan Jaquelynne Ecclesin ja Allan Wigfieldin odotusarvoteorian pohjalta. Odotusarvoteoria on yksi merkittävimmistä motivaatiotutkimuksen teorioista, jonka avulla on tutkittu lapsia ja nuoria yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Teorian mukaan uskomukset omista kyvyistä, tulevaa menestystä kohtaan luodut odotukset sekä tehtäväkohtainen arvostus vaikuttavat siihen, kuinka motivoitunut lapsi tai nuori on. Katsomusaineisiin liittyvää tutkimusta odotusarvoteorian näkökulmasta ei ole aikaisemmin tehty. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena tutkimuksena syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana. Tutkimukseen osallistui 332 perusasteen 7-9 –luokkien oppilasta, jotka osallistuivat joko evankelis-luterilaisen uskonnon, islamin tai elämänkatsomustiedon opetukseen. Tutkittavat olivat Etelä- ja Itä-Suomesta. Tutkimus tehtiin kolmen tutkimuskysymyksen johdattamana: 1. Minkälainen on peruskoulun yläakouluikäisen oppilaan oppimismotivaatio katsomusopetuksessa? 2. Minkälainen on yläkouluikäisen oppimismotivaatio seitsemännellä, kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla ja miten motivaatio muuttuu yläkoulun aikana? 3. Minkälainen motivaatiomalli muodostuu eri katsomusaineiden oppilaille? Oppilaat olivat keskinkertaisesti motivoituneita kaikilla luokka-asteilla ja opetusryhmissä. Tutkimuksen mukaan suurin motivaatiota nostava arvo oli kykyuskomuksilla ja menestysodotuksilla ja laskeva arvo hyötyarvolla. Hyödyllisimpänä katsomusainetta pitivät islamin opetusryhmän oppilaat ja hyödyttömimpänä elämänkatsomustiedon oppilaat. Katsomusoppiaineen oppimismotivaatiossa tapahtui muutoksia yläkoulun aikana. Seitsemännen ja kahdeksannen luokan motivaation keskiluvut pysyivät lähes samoina eikä niissä ollut pienistä arvon laskuista huolimatta tilastollisesti merkitsevää muutosta. Yhdeksännen luokan oppilaat sen sijaan olivat tilastollisesti merkitsevästi motivoituneempia kuin kahdeksannen luokan vastaajat. Niin kiinnostus katsomusaineeseen kuin oppiaineen koettu hyötykin saivat korkeammat arvot yhdeksännen luokan mittauksessa. Tämä tulos ei ollut linjassa aikaisemman tutkimuksen tulosten kanssa, joissa on tilastollisesti todettu motivaation laskua yläkoulun alusta yläkoulun loppuun. Tässä tutkimuksessa saatu poikkeava tulos saattaa johtua katsomusaineen ja aikaisemmassa tutkimuksessa käytettyjen aineiden (esimerkiksi matematiikka, lukutaito) erilaisesta luonteesta. Katsomusaineen merkittävyys saattaa avautua vasta vähän vanhemmalle oppilaalle.
-
(2023)Ylä-Satakunnan alueen kirkkopitäjien perustamisajankohdista ja perustamisjärjestyksestä esiintyy tutkimuskirjallisuudessa hyvin vaihtelevia ja keskenään ristiriitaisia näkemyksiä. Ylä-Satakunnan alueen seurakuntakehitystä käsittelevä tai sivuava tutkimus on myös iältään huomattavan vanhaa ja sisältää paikoitellen teorioita, jotka uudempi historiantutkimus on kumonnut. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää lähdeaineiston ja aiemman tutkimuskirjallisuuden mahdollisimman kattavan vertailun avulla, mitä Ylä-Satakunnan keskiaikaisten seurakuntien syntyhistoriasta ja perustamisajankohdista on mahdollista tietää ja päätellä. Tutkielma on luonteeltaan alueellisesti ja ajallisesti rajattu kokonaistutkimus, jonka kohteena ovat kaikki Satakunnan maakunnan Ylä-Satakunnan kihlakunnan alueelle vuosien 1200–1540 välillä perustetun kirkkopitäjät ja kappelit. Ylä-Satakunnan keskiaikaisia kirkkopitäjiä ovat varmuudella Sastamala eli Karkku, Kalliala eli Tyrvää, Kyrö eli Hämeenkyrö, Pirkkala, Vesilahti, Lempäälä ja Kangasala. Näiden lisäksi Ylä-Satakuntaan on ennen vuotta 1540 perustettu Messukylä Pirkkalan kappeliksi, Lahtinen eli Ikaalinen Kyrön kappeliksi ja mahdollisesti Orivesi Kangasalan kappeliksi. Hämeeseen kuuluva Pälkäne on ollut Kangasalan kappeli 1400-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Tutkielmassani esitän, että Ylä-Satakunnan kantaseurakuntia ovat Sastamala, Kyrö ja Pirkkala, joista jokainen on perustettu 1200-luvun jälkipuoliskolla. Nostan esiin mahdollisuuden, että myös Vesilahti on voinut olla yksi Ylä-Satakunnan kantaseurakunnista. Kaikki loput seurakunnat on irrotettu näistä seurakunnista, ja haarukoin jokaisen seurakunnan todennäköisimmän perustamisajankohdan niin tarkoin, kuin se käytössä olleiden lähteiden ja tutkimuksen avulla on mahdollista.
-
(2015)Vuoden 1932 alkaessa kansanäänestyksen tulos oli selvä. Kieltolailla ei ollut kansan tukea, joten siitä oli luovuttava. Suomen valtion talous oli vuoden 1931 aikana kehittynyt huolestuttavaan suuntaan. Työttömyys oli kasvussa ja valtion kassa tyhjeni uhkaavasti. Lapuan liikkeen äärioikeistolaiset toimet toivat myös epävarmuutta. Kieltolain kumoamisella ja alkoholijuomien verottamisella Suomen valtio tavoitteli uusia tuloja valtion kassaan ja kauppasuhteitten parantumista Euroopan viinimaiden kanssa. Talousnäkökulman lisäksi Alkon perustamisella kitkettiin trokarikulttuuria, joka oli kieltolain aikana heikentänyt kansan moraalia. Myös Lapuan liike oli vaatinut kieltolain kumoamista. Pro gradu -tutkielmassani selvitän millaisena papiston näkemys alkoholin ja yhteiskunnan suhteesta näyttäytyi ja millaisin voimasuhtein. Tutkin keitä olivat ne papiston edustajat, jotka esittivät alkoholipoliittisia kannanottoja, ja millaisia vaikutteita heidän toimintansa taustoilta löytyi. Papistolla tarkoitan ryhmää ja henkilöitä, jotka olivat koulutukseltaan teologeja. Liitän keskusteluun myös rajatapauksia, jotka olivat esimerkiksi kansanedustajia, joilla oli uskonnollista taustaa. Tutkielmassani käsiteltävät tapahtumat määräytyivät suomalaisen papiston kannalta oleellisten kirkollis-yhteiskunnallisten lehtien Kotimaan ja Vartijan alkoholipoliittisten artikkeleiden kautta. Arvioin myös mainittujen lehtien linjoja suhtautumisessaan alkoholipolitiikkaan. Tutkimusmetodini aiheeseen on tapahtumahistoriallinen narraatio. Luvut ovat systemaattisesti teemoitettuja. Tutkielmani päälähteet ovat Kotimaa, Vartija, ”Kirkko ja kansanelämä” -kirjanen, ylimääräisten valtiopäivien pöytäkirjat ja Ylioppilaslehti. Lisäksi lähteinäni ovat Antti J. Pietilän, Jaakko Gummeruksen ja Kaarle Kustaa Aron henkilöarkistot ja jotkut Helsingin Sanomien, Uuden Suomen, Yhdyssiteen ja Sosialidemokraatin yksittäiset lehdet. Tutkimuksessani selviää, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko suhtautui alkoholipoliittiseen keskusteluun lainkuuliaisuutta vaalien ja pitäen itsensä poissa puoluepolitiikasta kansan yhtenäisyyttä vaalien. Arkkipiispa Ingman ja piispa Gummerus ylläpitivät kirkon virallista linjaa. Ylimääräisillä valtiopäivillä suurin osa kansanedustajapapeista kannatti uutta väkijuomalakia. Kotimaa julkaisi kevään aikana alkoholipoliittisia kannanottoja laidasta laitaan, mutta perusvireltään se seurasi kirkon johdon ja lainkuuliaisuuden linjaa. Suurin osa tutkimuksestani käsitteli kuitenkin kirkon raittiusväen kannanottoja, jotka kumpusivat lähimmäisen rakkauden todeksi elämisestä ja kansan siveellisyyden kunnioittamisesta. Mm. Tohtori Sirenius, lähetysjohtaja Tarkkanen, sosiaaliministeriön raittiusosaston päällikkö Aro, kansanedustaja Päivänsalo ja äänekkäimpänä Vartijan päätoimittaja professori Pietilä olivat raittiusmiehiä, joille ehdoton raittius oli kristillinen periaate, johon kansan siveellisyys rakentui. Pietilän terävä kritiikki kirkon virallista linjaa vastaan herätti paheksuntaa Kotimaassa. Sirenius ja Päivänsalo esiintyivät diplomaattisemmin. Aro vetosi raittiusyhteistyön puolesta. Hän oli myös raittiusmies, joka oli toimeenpanemassa uutta väkijuomalakia. Yksityiskohtaisen lähdeaineiston analysoinnin kautta tutkimukseni syventää ja monipuolistaa käsitystä suomalaisen papiston roolista alkoholipoliittisessa keskustelussa keväällä 1932.
-
(2023)Tässä tutkielmassa selvitetään, millainen on kenialaisen anglikaaniteologi John Samuel Mbitin käsitys afrikkalaisesta eskatologiasta. Päälähteenä käytetään Mbitin teosta New Testament Eschatology in an African Background. Tutkielman metodina käytetään systemaattista analyysia. John Mbiti on yksi afrikkalaisen teologian ja filosofian suurista nimistä ja hänen tuotantonsa yhtenä keskeisenä tekijänä pidetään hänen esitystään afrikkalaisesta aikakäsityksestä. Afrikkalaisessa aikakäsityksessä tulevaisuus on käytännössä olematon. Mbitin mukaan tämä asettaa eskatologialle haasteen, mikäli eskatologia on vain futuurinen. Mbitin mukaan yksi suuri ongelma eskatologian opetukselle Afrikassa on Uuden testamentin materialistinen kieli. Sen kirjaimellinen tulkinta yhdessä afrikkalaisen aikakäsityksen kanssa tekee eskatologiasta käsittämätöntä afrikkalaisille kristityille. Mbitin mielestä sakramentit, kaste ja ehtoollinen, tarjoaisivat tähän ratkaisun. Kasteessa ja ehtoollisessa Uuden testamentin materialistinen kieli saa symbolisen merkityksen, mutta materia on kuitenkin läsnä preesensissä tarjoten kristitylle sekä lohdutuksen, että osallisuuden eskatologiseen todellisuuteen jo tässä ja nyt. Sakramentit antavat kristitylle mahdollisuuden elää jo nyt, ei vielä -elämää; elää tässä ajassa ja olla osa eskatologista todellisuutta. Sakramentit ennakoivat lopun täyttymystä, jossa ylösnousemuksessa ihmisestä tulee osa Kristuksen täytetyttä. Sakramenttien kautta ihmiset voivat elää jo nyt ajan rajoitteiden ulkopuolella. Mbiti onnistuu rakentamaan afrikkalaisen eskatologian, joka on irrallaan alueellisista aikakäsityksistä. Samalla Mbiti sitoo teologiansa niin afrikkalaiseen kuin eurooppalaiseen ontologiaan. Mbitin eskatologia ei kuitenkaan ole sillä tavalla afrikkalainen, että se ammentaisi vain afrikkalaisuudesta, vaan se on varsin tiukasti kiinni kristillisessä traditiossa. Mbitin eskatologia onnistuu kuitenkin sitomaan afrikkalaisen teologian läntiseen kristilliseen perinteeseen.
-
(2012)Tutkimus käsittelee Suomen helluntaiherätyksen naislähettien kokemuksia sukupuolen merkityksestä heidän työssään. Lisäksi tutkimuksessa paneudutaan naisten roolin kehittymiseen Suomen helluntaiherätyksessä, sekä sukupuolten rooleja koskevaan opetukseen. Ajallisesti tutkimus kattaa pääasiassa 1990 2010 -luvut, mutta etenkin johdannossa luodaan katsaus myös varhaisempaan historiaan. Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä ovat 15 naislähetin kyselylomakevastaukset ja 5 haastattelua. Helluntaiherätyksen sukupuolirooliopetusta tarkastellaan Ristin Voitto -lehden kirjoitusten avulla. Helluntaiherätyksen opetus sukupuolten rooleista tiivistyy sukupuolijärjestelmään, jossa mies ja nainen nähdään tasa-arvoisina, mutta erilaisina ja toisiaan täydentävinä. Tästä seuraa myös erilaisia tehtäviä perheessä ja seurakunnassa. Helluntaiherätyksessä naisten rooli on ollut alusta asti laaja yleisen pappeuden ja armolahjojen korostuksesta johtuen. Etenkin liikkeen alkuaikoina naiset tekivät ahkerasti lähetys- ja evankeliointityötä. Liikkeen organisoituessa naiset jäivät sivuun johto- ja opetustehtävistä, mutta lähetystyö säilyi yhtenä keskeisenä naisten toimijuuden alueena. Tässä tutkimuksessa naislähetit kokivat kutsumuksen ja johdatuksen erittäin tärkeinä tekijöinä lähetystyössä. Naisten roolista puhuttaessa he nostivat sukupuolta tärkeämpänä kriteerinä esille armoituksen, Jumalalta saadun kyvyn tiettyyn tehtävään. Lähetit olivat pääosin tyytyväisiä omiin toimintamahdollisuuksiinsa Suomessa ja näkivät naisten aseman parantuneen suomalaisissa helluntaiseurakunnissa viime vuosina huomattavasti. Lähetit toivat kuitenkin esille myös alueelliset erot ja erot seurakuntien välillä. Joissain seurakunnissa naisten asema on edelleen hyvin rajattu. Lähetyskentillä tilanteet vaihtelivat suuresti eri kulttuureissa ja seurakunnissa. Yhtäällä lähetyskentän vakiintumattomat olot mahdollistivat hyvin laajan toimijuuden, toisaalla patriarkaalinen kulttuuri ja paikallisen seurakunnan asenteet rajoittivat niin paikallisten naisten kuin lähetinkin toimintamahdollisuuksia rajusti. Läheteillä oli kuitenkin yleisesti ottaen erityisasema niin lähetyskentällä kuin kotimaassakin. Heitä arvostettiin työnsä vuoksi, mikä mahdollisti perinteisten rajojen ylittämisen. Perheen ja avioliiton merkitys oli naimisissa oleville läheteille suuri. Osittain tähän vaikutti monessa kulttuurissa yleinen äitiyden arvostus, joka toi auktoriteettia. Aviomiehen tuki oli myös erittäin tärkeä. Naislähetit olivat havainneet helluntaiherätyksen naisten asemassa muutosta avoimempaan suuntaan, ja sama muutos oli nähtävissä myös Ristin Voitto - lehden opetuksessa. Vielä 1980-luvulla naispastoreista tai -vanhimmista ei edes keskusteltu, mutta 1990- ja 2000-luvuilla tilanne muuttui ja erilaisia mielipiteitä alettiin esittää avoimesti. 2000-luvulla jopa lehden pääkirjoituksissa vaadittiin naisten asemaan parannusta. Muutosta tapahtui myös käytännön tasolla. 2000-luvun alussa Suomen helluntaiherätyksessä alkoi olla naispastoreita, ja sittemmin myös vanhimmistoissa on nähty naisia. Yksi muutokseen vaikuttanut tekijä on monipuolistunut raamatuntulkinta, joka näkyy Ristin Voiton opetuksessa.
-
(2016)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia yliluonnollisia ilmiöitä ihmiset ovat kokeneet ja miten ihmiset ovat selittäneet yliluonnollisten kokemuksiensa syntymiset. Varsinaisessa tutkimuskysymyksessä etsitään vastausta siihen, miksi yliluonnollisen ilmiön kokenut ihminen pyrkii selittämään kokemustaan tietyllä tavalla. Tämä tutkimus pohjautuu kognitiiviseen näkökulmaan, jossa tarkastellaan ihmisten antamia tulkintoja ja selityksiä heidän kokemilleen selittämättömille ilmiöille. Tutkimuksessa käytetään teoreettisena lähtökohtana attribuutioteorioita sekä kulttuuris-uskonnollista ympäristöä yhtenä attribuutioiden muodostamisen osatekijänä. Attribuutioteoria tutkii, miksi tietty yksilö attribuoi ja minkälaisessa ympäristössä. Attribuointi tarkoittaa, että ihminen antaa syitä ja selityksiä kokemilleen tapahtumille. Teoreettisena perustana tässä tutkimukseessa käytetään rooliteoriaa, jonka mukaan kulttuuris-uskonnollisten tapojen ja käytäntöjen oppimisien kautta yksilö mukautuu tietynlaiseen rooliin. Tämän omaksumansa roolin ajattelumallien mukaisesti yksilö myöhemmin pyrkii antamaan selityksiä myös kokemilleen selittämättömille ilmiöille. Tämän tutkimuksen tutkimusaineisto koostuu vuonna 2013 internetin Suomi24:n ja Plazan keskustelupalstoille laadittuihin kirjoituspyyntöihin. Kirjoituspyynnöissä pyydetään ihmisiä kirjoittamaan vapaamuotoisesti yliluonnollisista kokemuksistaan ja selittämään heidän niille antamiaan syitä ja nimeämään kokemuksiensa aiheuttajan. Tällaista aineistonkeruutapaa kutsutaan teemakirjoittamiseksi. Kirjoituspyyntöihin tuli 36 tutkimuskelpoista vastausta. Tutkimuksen analysointitapa on temaattinen analyysi, joka muistuttaa osittain laadullista sisällönanalyysia. Tutkimusaineiston 36:ssa teemakirjoituksessa kuvataan yliluonnollisia ilmiöitä ja niiden syitä. Analysoinnissa tutkimusaineiston kokemuskertomukset on jaettu kuuteen erilaiseen kokemustyyppiin: enkelikokemukset, ufokokemukset, enneunikokemukset, ruumiista irtautumiskokemukset, kummituskokemukset ja vainajakokemukset. Lisäksi tutkimusaineiston analysoinnissa eritellään kirjoittajan sukupuoli, ikä, koulutus, ammatti, vakaumus, yliluonnollisen ilmiön kohtauspaikka ja aika. Tutkimuksen yhteenvedossa todetaan, että kunkin kokemustyypin kokemuskertomuksien sisällöt ovat melko yhtenäisiä. Varsinkin enkelikokemuksissa, enneunikokemuksissa ja vainajakokemuksissa korostuu rooliteorian mukainen näkemys, että omaksutut uskonnolliset perinteet, tavat ja ajattelumallit vaikuttavat kirjoittajien selityksiin heidän antaessaan kokemuksilleen erityisiä syitä. Kummituskokemuksissa ja ufokokemuksissa puolestaan korostuu etupäässä miesten pyrkimykset selittää yliluonnolliset kokemuksensa heidän ammatteihinsa ja tieteellis-teknisiin ajattelumalleihin perustuvilla syillä. Tutkimusaineistossani vain naisilla on ruumiista irtautumiskokemuksia. Kyseisissä naisissa huomiota herättää heidän korkea koulutustaustansa. Naisten irtautumiskokemuksien selityksissä heijastuu yhtäältä heidän uskonnolliset ajattelumallinsa, mutta toisaalta myös heidän oppimansa sivistyksellisen roolinsa mukainen pyrkimys selittää kokemuksiaan omaksumillaan filosofis-tieteellisillä käsitteillä.
-
(2022)Tutkielma käsittelee sakramenttiteologiaa konstruktiivista teologiaa tekevän Ian A. McFarlandin tuotannossa. Konstruktiivinen teologia on akateemisen teologian piirissä syntynyt teologian tekemisen tapa. Konstruktiivinen teologia ei ole yhtenäinen suuntaus. Tyypillistä kuitenkin on, että konstruktiivisessa teologiassa pyritään tunnistamaan yhteiskunnan ja teologin vaikutus teologian tekemiseen sekä teologian vaikutus yhteiskuntaan. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa on systemaattinen analyysi. Systemaattisen analyysiin käyttäminen konstruktiivisen teologian ottein tehtyyn aineistoon ei ole yksiselitteinen ratkaisu, sillä konstruktiivinen teologia ei pyri aina systematisointiin. Tutkielman tarkoituksena on kuitenkin tunnistaa menetelmän keinoin lähteissä olemassa olevat systematisoinnit ja taustaoletukset. McFarlandin sakramenttiteologiassa on niin olemuksellisia, episteemisiä kuin moraalisia implikaatioita. Ykseyden syntyminen, siihen liittyminen ja siinä pysyminen ovat keskeisessä asemassa Jumalan läsnäolon vaikutuksissa. Sakramenttien kautta kirkko on Kristuksen yhteisöllinen ruumis ja ihminen on tuon ruumiin jäsen. Tämä tuo kirkolle ja ihmiselle McFarlandin sakramenttiteologiassa sakramentaalisia piirteitä. Kirkon ja ihmisen kautta Jumalan läsnäolo Kristuksen kohtaamisena leviää myös sakramenttien ulkopuolelle. Kristus kohdataan kirkossa ja kaikissa Kristuksen ruumiin jäsenissä. Kristuksen ruumiin jäsenyys puolestaan levittäytyy institutionaalisen kirkon ulkopuolelle. Sakramentit ovat Jumalan toimintaa. Ihminen ei voi vaikuttaa siihen onko Jumala läsnä tai esimerkiksi tehdä kirkosta Kristuksen yhteisöllistä ruumista. Ihmisen toiminta kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka sakramenttien vaikutukset näyttäytyvät tässä ajassa. Ihmisten toiminta voi vääristää julistetun evankeliumin, vaarantaa kirkon ja ihmiset sekä estää sen, että kirkko tulisi tunnistetuksi Kristuksen yhteisöllisenä ruumiina. Kirkko Kristuksen yhteisöllisenä ruumiina ja ihmiset tuon ruumiin jäseninä ovat keskeisessä asemassa sakramenttien moraalisia implikaatioiden näkökulmasta. Kirkon tulisi kuvastaa Kristusta ylläpitämällä ykseyttä ja seuraamalla Jeesuksen esimerkkiä eettisissä valinnoissaan. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi muiden palvelemista, yhteiskunnan marginaaleihin suuntautumista sekä sorron purkamista kussakin kontekstissa sopivalla tavalla. Se edellyttää ihmisiltä sekä kirkolta yhteisönä itsereflektiota.
-
(2021)Tässä tutkielmassa tarkastelen uskonnonopettajien näkemyksiä evankelisluterilaisen uskonnon oppiaineen erityislaadusta etenkin suhteessa yhteiskuntaoppiin. Tutkimus asemoituu muuttuvan yhteiskunnan kontekstiin. Keräsin tutkimuksen aineiston kyselyhaastattelun avulla lukion uskonnonopettajilta ympäri Suomea. Pääaineiston lisäksi tutkimuksessa on tärkeässä roolissa lukion evankelisluterilaisen uskonnon ja yhteiskuntaopin opetussuunnitelman perusteet sekä aiempi tutkimustieto. Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisesti fenomenografista tutkimusmetodia käyttäen. Tulosten perusteella uskonnon oppiaineen erityislaatu nykypäivän lukiossa on mahdollista kiteyttää kolmeen tärkeimpään aihealueeseen: katsomuslukutaito, dialogitaidot ja monikulttuurisuus. Näiden sisältöjen kautta uskonnon tehtävää yleissivistävänä ja kansalaiskasvatuksellisesti tärkeänä oppiaineena sekä laaja-alaisen ymmärryksen osa-alueena perusteltiin eniten. Tutkittavat pohtivat sitä, vastaako nykyinen oman uskonnon opetusta antava malli aidosti yhteiskunnan vaatimuksiin. Tutkimukseen osallistuneet opettajat seisoivat vankasti oman oppiaineensa erityisyyden takana, mutta nostivat esiin myös useampia muutostarpeita. Potentiaalisena vaihtoehtona nykyiselle mallille nähtiin uskonnon eri oppimäärät ja elämänkatsomustiedon yhdistävä katsomusoppiaine. Tutkimuksessa uskonnonopetuksen suhdetta yhteiskuntaoppiin lähestyttiin uskonnon oppiaineen yhteiskunnallisten teemojen kautta. Tutkittavat pitivät tärkeänä etenkin kulttuurin, uskontojen, katsomusten ja yhteiskunnan välisiä yhteyksiä sekä katsomuksellisten dialogitaitojen kehittymistä. Tutkimus osoittaa, että uskonnon oppiaineen sisältöjen siirtämistä toisiin oppiaineisiin ei pidetä mahdottomana. Analyysini mukaan uskonnon yhteiskunnallista roolia lukiossa tulisi korostaa aiempaa enemmän ja näiden teemojen käsittely esimerkiksi yhteiskuntaopin tunneilla olisi varmasti asian edistämisen kannalta positiivinen muutos. Tutkimustulokset ilmentävät monipuolisesti näkemyksiä sen puolesta, miksi uskonto on yhä tänäkin päivänä perustellusti hyödyllinen ja erityinen oppiaine. Lukio yleissivistävänä oppilaitoksena tarvitsee osakseen katsomus- ja uskontolukutaitoa opettavan oppiaineen, mutta opetuksen toteuttamisen tapaan kaivataan muutosta. Kun uskonnonopetusta perustellaan sen yhteiskunnallisesta tavoitteesta käsin, ei sen tärkeää merkitystä voida tarpeeksi korostaa: kun ymmärrät uskontoja, ymmärrät yhteiskuntaa.
-
(2005)Previous research on the topic could not be found. From Federation to Communion: a History of LWF (Schjørring, Jens et al., 1997) mentions environmental issues only a very few times and never as a topic of its own. The aim of the study was to clarify when the issues were started to deal with in LWF and how they were dealt with. In the Curitiba Assembly the issues gained great prominence, but hints pointing to much more earlier processing of the issues were found during the setting of the aims. Due to the thesis nature of the study the research material was limited to documents around assemblies and LWF publications directly on the topic. The study aimed to clarify influential theologians and lines of thought to the processing of the issues in LWF. LWF didn t turn out to be a forerunner in ecological issues, but it did start to discuss the issues quite soon after they were raised to larger conciousness (in the beginning of the seventies). President Mikko Juva spoke about the MIT report Limits to Growth in the meeting of the Executive Committee in 1973. The first publication of LWF to deal with the issues was the Study Book for the Dar es Salaam assembly (1977), prepared by two members of the General Secretariat. The need for greater attention to ecological issues was presented in the very end of the book, the placing corresponding to the general attention paid to the issues. Interestingly two ecotheologians were quoted: lutheran Joseph Sittler and baptist Kenneth Cauthen. The Sittler quotation was from his address (Called to Unity) in the WCC New Delhi assembly (1961) and dealt with cosmological christology. However, in the end the Dar es Salaam assembly only briefly noted that more attention should be paid to ecological issues and made certain very general statements about caring for creation, which can be understood as pointing just to interhuman relations. The most influential source for ecological ponderings in LWF turned out to be WCC. It had started to deal with ecological issues after the Uppsala assembly (1969) and held its first major conference on the issues in Bucharest in 1974. (A throughout presentation of the early WCC dealings with ecology in found in Economic Growth and the Quality of Life by Lindqvist, Martti, 1975.) On assembly level the issues surfaced for the first time in Nairobi (1975), where process theologian Charles Birch held his famous address. The very influential process theology did not gain overall acceptance, however, except in the MIT conference Faith and Science in an Unjust World (1979). The Vancouver assembly (1983) gave birth to the Justice, Peace and Integrity of Creation (JPCC) process, but remained quite silent about actual ecotheology. In all the LWF assemblies of the research period the WCC influence was explicitly stated in the documents: in Dar es Salaam the Nairobi influence and in Budapest 1984 the general WCC influence. The research found the first real ecotheological statements of LWF from Budapest materials, and they turned out to be theologically more precise than the Curitiba 1990 materials. The research found out significant similarities, both implicit and explicit, between ecotheological statements in MIT 1979 and Budapest 1984. Support to WCC was promised, but JPIC was explicitly mentioned only in Curitiba, where it gained prominence even to the degree that some would think of the assembly as a JPIC happening. In Curitiba ecological issues overall gained unseen attention and were definately one of the main concerns. They were dealt with, in some degree, in all the major addresses. The study found out that the ecological part of the Curitiba preamble is to an astonishing degree copied from the assembly preparation materials. Allthough the prominence of ecological issues raised dramatically in the research period, the overall line of ecotheological thinking remained approximately the same. The need to care for creation was stated, based on traditional (lutheran) creation theology and especially Luther s explanations for the First Article and the Fourth Petition. However, during the research period LWF didn t really discuss the sacramental worldview that some ecotheologians (like Larry Rasmussen) have brought out basing on Luther s theology. The ecotheological line of LWF remained anthropocentric and no intrinsic value was explicitly given to nonhuman nature. The ecotheological model was named as stewardship, but can be seen as a modified old dominion model. In the Curitiba preparation documents and some addresses (especially Ronald F. Thiemann s) there is material which points to some kind of partner/covenant/ priest of creation- ecotheological model, but these kind of sentences were not approved to the Assembly Preamble. (I m following roughly the setting of models by Larry Rasmussen in Earth Community, Earth Ethics, 1996.) LWF was influenced in its dealing with environmental issues by for example process theology, but didn t officially join the same kind of conclusions. The Strasbourg Institute s research project on the eighties, Creation an Ecumenical Challenge?, led by Per Lønning and Mark Ellingsen, was found to be highly influential. Some of its influence could be seen already in Budapest, but most of it was directed to Curitiba. Also influential were the consultations on Land organized by the Department of Studies, first under Béla Harmati and then under Götz Planer-Friedrich. Some influence by former director of the department, Ulrich Duchrow, could also be found. Alltogether in the eighties German theologians gained much attention in ecotheological issues: among these were Günter Altner, Gerhard Liedke and Jürgen Moltmann. Another prominent area was Northern America, but some Scandinavians also made contributions. On a larger level the Scandinavian lutheran emphasis on theology of creation has made way for the processing of the issues. The most prominent non-western figure in the issues was found to be Emmanuel Abraham, who dealt with the issues already in Dar es Salaam and made a major presentation on them in Budapest.
-
(2016)Religion is increasingly a part of public discussion. This study investigated the theme in the context of the Finnish armed forces, by researching the attitudes towards religion of a young group of officers. The objective was to uncover if they opined that they would professionally benefit from added knowledge on the on religions and cultures. The study was conducted by first analyzing a variety of religious texts from the Bible and the Qur’an, using the method of reception. After this, analysis of a course designed to improve the officers’ action competence was conducted, by researching its content as it applied to religious material. Finally, a reception exercise was conducted with the students, who also answered additional questions on their values and their opinions on necessary education on the matter. Material from a US document was also analyzed in increase context. The results were that almost all of students did find religious and cultural education useful in their profession. Religion was not personally important to them, and while most exhibited an unattached attitude towards the texts, some were in part even hostile towards them. In their opinion religion should have no part in any decision making which involved the running of a state, but Christianity had value as part of the Finnish cultural heritage and value system. The core values explicated by the students were love of home and family, love of country, wanting to belong to a community, uprightness, honesty, justice and appreciation of professionalism. Ethical considerations were discussed greatly and contradictory expectations of them weight on many of them, i.e. the expectations for officers to be both gentlemen (and women) and killers. They were also worried of having to take a life, showing no trigger-happy attitude, as far as the author observed. As a further study it is suggested that similar experiences from soldiers on international missions and from other governmental agencies are collected, in order to create a system of education in this area.
-
(2019)Youth are increasingly seen as valuable actors and partners in preventing violent extremism, and the notion of youth as a problematic and dangerous at-risk group has been challenged. This research explores the ways in which youth are engaged in the prevention of violent extremism and work to advance and sustain peace in the context of Finland. Nine young, active actors were interviewed who have taken part in the prevention of violent extremism in various ways. The interviewees represent a diverse group of Finnish youth who have a positive impact on their communities and society. In addition, two expert interviews were conducted with representatives from the Ministry of Interior and the National Police Board of Finland. The thematic interviews have been analyzed by using the method of qualitative content analysis. The interviewees have engaged in youth to youth civil society activity as well as they have taken part in the policy-making processes and cooperated with officials and practitioners in the local, national and EU level. This research found that the activity of youth-led organization is dynamic, and their work is guided by the wants and needs of the youth themselves. The work that the interviewed youth do is nuanced and has multiple goals. Only a part of the work aims to prevent violent extremism while the majority of activity has a wider set of goals, such as improving the well-being of the youth and strengthening identity & a sense of belonging. This research also raises the point whether the term ‘preventing violent extremism’ is problematic since it might be perceived to be stigmatizing and it frames the work in negative terms. This research also sheds light on both internal and external factors that encourage and enable the youth to act. Youth were motivated to act because of their willingness to change something in their community or society. The support, opportunities and encouragement from other actors played a significant role in youth recognizing and strengthening their capacity. In order to build an environment of peace where violent extremism does not thrive, there is a need to encourage dialogue within and between groups of people, empower youth to active citizenship, strengthen inclusivity and to increase the awareness of youth on ways to influence society. The value of human rights-based civil society work for peace and well-being should be recognized and it should be supported.
-
(2018)Tämän tutkimuksen keskiössä on Suomen markkinaosuuksiltaan kolmen suurimman pankin, OP Ryhmän, Nordean ja Danske Bankin yritysarvot. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää mitä arvoja kukin pankki on valinnut yrityksen toimintaa ohjaaviksi arvoiksi, miten arvokäsitteet on määritelty ja eroavatko valinnat toisistaan. Pankkien yritysarvoja tarkastellaan käyttäen hyödyksi Tero Kauppisen arvokorijaottelua sekä Tapio Aaltosen ja Lari Junkkarin arvoavaruutta eli arvojen neljää kenttää. Tutkimusmetodina käytetään systemaattista analyysia, jossa keskitytään erityisesti keskeisiä arvokäsitteitä koskevaan analyysiin. Tutkimuksen aineisto koostuu esitellyistä yritysarvoista sekä niiden mahdollisista määrittelyistä ja täsmennyksistä. Pankit nähdään tavallisesti rahalaitoksina. Niiden liiketoiminnan keskiöksi kuvataan raha, jolla mitataan taloudellista tulosta. Kukin tutkimukseen valituista pankeista on valinnut yrityksen toimintaa ohjaavat yritysarvot, jotka esitellään pankkien omilla kotisivuilla. Pankkien yritysarvokäsitteiden esittelymuoto sekä arvojen määrittelyt ja täsmennykset eroavat toisistaan. Taustaluvussa tarkastellaan tutkielman kannalta keskeisimmät käsitteet kuten yritysetiikka, yrityskulttuuri ja yritysarvot. Seuraavissa pääluvuissa esitellään lyhyesti kunkin pankin historia, tarkastellaan yritysarvokäsitteet ja kootaan yhteen keskeiset huomiot. Loppukatsauksessa esitellään tutkimuksen keskeisimmät tulokset ja eroavaisuudet pankkien yritysarvojen välillä. Pankkien yritysarvot eroavat sekä valittujen arvokäsitteiden että lukumäärän osalta, mutta tutkimus osoittaa, että eri pankkien yritysarvoiksi valitut arvokäsitteet ovat sisällölliseltä merkitykseltään hyvin samankaltaisia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että näiden kolmen pankin yritysarvoissa on nähtävissä sekä yleisimmät arvokorikokonaisuudet että eri arvoavaruuden kentät. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Suomen pankkisektorin suurimmat toimijat ovat yritysarvovalinnoillaan tuoneet esille arvojen merkityksen organisaation toiminnassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että eettiset kysymykset ja ongelmat ovat nostaneet arvoaan Suomen pankkisektorilla.
-
(2019)Tutkielmani tarkoituksena on selvittää kolmen yrityksen, Nokian, Koneen ja Keskon julkilausuttujen arvojen näkymistä yritysten toiminnassa sekä se, että ovatko julkilausutut arvot eettisiä arvoja. Tutkimukseni sijoittuu systemaattisen teologian alaan. Tutkimusmetodini on yhdistelmä sekä kvantitatiivista tutkimusta että filosofisen tekstianalyysin tutkimusmenetelmää. Teoreettinen viitekehykseni perustuu Georg Henrik von Wrightin teokseen The varieties of goodness ja hänen etiikan jaotteluun arvoihin, normeihin ja tekoihin. Etiikassa tutkitaan käsityksiä hyvästä eli arvoista sekä käsityksiä normeista. von Wright jaottelee hyvät viiteen kategoriaan. Tätä hyväksi käyttäen olen jaotellut myös yritysten arvot hyvän kategorioihin ja tehnyt niistä taulukon. Joitakin arvoja oli vaikea hahmottaa vain yhden kategorian alaan, joten ne voivat esiintyä taulukossa kahdessa kategoriassa. Tutkimukseni aineisto koostuu yritysten vuosiraporteista. Olen poiminut raporteista yritysten julkilausumat toimintaa ohjaavat arvot. Arvoja analysoitaessa olen käyttänyt sanahakua löytääkseni kaikki julkilausutut arvot toimintakertomusten teksteistä. Olen kuitenkin poistanut hakutuloksista sellaiset sanat, jotka ovat viitanneet joko rahaan tai titteleihin. Olen myös lisännyt sanan esiintymiskertoihin, mikäli tekstissä on viitattu johonkin termiin, vaikka sanaa ei ole suoranaisesti tekstissä mainittu. Esiintymiskertoja olen havainnollistanut diagrammeilla. Diagrammi auttaa hahmottamaan, miten arvojen esiintyminen yritysten vuosiraporteissa on hyvin epätasaista. Yritysten julkilausuttuja arvoja jaoteltaessa hyvän kategorioihin sekä etsiessä arvojen esiintymiskertoja vuosiraporteista kävi selväksi, että yritykset käyttävät arvoja hyvin eri tavalla kuvaillessaan yrityksen toimintatapoja. Osalla yrityksistä arvot näkyvät selvästi toimintaa kuvailtaessa, toisilla arvot loistavat poissaolollaan. Yritykset kävivät melko johdonmukaisesti tekstissä kaikki arvot läpi kertoessaan edellisestä toimintavuodesta. Jotkut arvot ylikorostuivat toisiin arvoihin nähden esiintymiskerroissa, mutta toisaalta, jotkut arvot jäivät kokonaan näkymättömiin. Joissakin tapauksissa arvojen merkitys jäi hämäräksi. Toisaalta toimintakertomuksissa esiintyi myös sellaisia toimintaa ohjaavia termejä, jotka olisi voitu listata julkilausuttujen arvojen joukkoon. Osa yritysten julkilausumista arvoista on selvästi yrityksen toimintaa tai toimintatapaa ohjaavia arvoja. Osa on selvästi normeja, joiden varassa arvoja toteutetaan.
-
(2020)Yrityksen arvot ohjaavat kaikkea sen toimintaa. Arvot voivat olla tiedostamattomia tai tiedostettuja. Useat yritykset ilmoittavat arvonsa virallisesti verkkosivuillaan, mutta konkreettisemmin yrityksen tosiasialliset arvot välittyvät sen johdon viestinnässä. Tässä maisterin tutkielmassa tutkitaan neljän eri toimialan yrityksen arvoja, näiden yritysten toimitusjohtajien twiittien sisältöä ja analysoidaan miten arvot ilmenevät näissä twiiteissä. Yritykset ovat Yle, PwC, Tamro ja Elo sekä näiden toimitusjohtajat Merja Ylä-Anttila, Mikko Nieminen, Kai Kaasalainen ja Satu Huber. Tutkielman aineisto koostuu yritysten ilmoittamista arvoista, arvoja avaavista yritysten kirjauksista sekä toimitusjohtajien twiiteistä. Tutkielmassa perehdytään yritysten strategiaan, yritysvastuuseen ja eettisiin liiketoimintaperiaatteisiin. Strategiset kirjaukset avaavat yrityksen tarkoittamaa arvojen toteutumista liiketoiminnassaan. Tutkielmassa kirjauksista ryhmitellään arvojen toimintaperiaatteita sekä abstrahoidaan kirjausten kielellisestä sisällöstä arvosidonnaisia ilmauksia. Toimitusjohtajien julkaisemia alkuperäisiä twiittejä tutkitaan yhteensä 41 kappaletta. Kaikki twiitit on julkaistu lokakuussa 2019. Tutkimusmenetelmä on laadullinen induktiivinen sisällönanalyysi. Menetelmää käytetään niin yritysten arvojen kuin myös twiittien tutkimiseen. Tutkimus on aineistolähtöistä myös tutkimuksessa käytettävän käsitteistön osalta. Keskeisimmät käsitteet ovat Twitter, yritys, toimitusjohtaja ja arvo. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat toimitusjohtajien twiittaavan johtamiensa yritysten arvojen mukaisesti. Twiittien ja arvojen välisiä ristiriitoja ei tutkielmassa ilmene. Yritysten arvot ilmenevät toimitusjohtajien Twitter-käyttäytymisessä monipuolisesti. Arvot ilmenevät twiittien aiheissa, käytetyssä kielessä sekä oman yrityksen ja toimialan esittelyssä. Toimitusjohtajat eivät käytä Twitteriä yksityishenkilöinä vaan aina yritystensä toimitusjohtajina. Twitterissä toimitusjohtajat antavat yritykselleen kasvot ja edustavat yritystään koko persoonallaan. Heidän viestinnässään yrityksen arvoja voidaan tarkastella ikään kuin yksilön arvoina. Tässä tutkimuksessa tutkitaan vain mainittujen neljän yrityksen arvoja ja näiden yritysten toimitusjohtajien twiittejä, joten tutkimustulos ei ole yleistettävissä muihin yrityksiin tai toimitusjohtajiin. Tutkimustulokset vahvistavat yritysten arvoviestinnän olevan monipuolista ja toimivaa. Yrityksen arvot eivät ole irrallisia sen johdon arvoista, joten arvojen tosiasiallista ilmenemistä voisi seuraavaksi tutkia johdon vaihtumistilanteissa.
-
(2014)Thomas More (1478–1535) oli englantilainen lakimies, kirjailija ja poliitikko, joka kävi kirjeenvaihtoa monien aikansa tunnetuimpien humanistien, kuten Erasmus Rotterdamilaisen (1466–1536), kanssa. Moren kirjeenvaihtoa on säilynyt kohtalaisesti ja se pitää sisällään virallisia kirjeitä, esseemuotoisia kirjeitä sekä kirjeitä ystäville ja perheenjäsenille. Tutkielmassa selvitetään millainen kirjeenvaihtoverkosto Morella oli ja keskitytään sen jälkeen erityisesti hänen ystävilleen kirjoittamiin kirjeisiinsä. Ystäville kirjoitetuista kirjeistä selvitetään ensin millaisia puhutteluja, tervehdyksiä ja hyvästejä More kirjeisiinsä liitti. Kirjeiden kirjoittamista sanelevat kullekin ajalle tyypilliset konventiot ja esimerkiksi tervehdykset voivat kertoa sekä osapuolten välisestä suhteesta että aikakauden fraseologiasta. Seuraavassa luvussa selvitetään millaisista aiheista More ystävilleen kirjoitti ja millaiset aiheet voidaan luokitella läheiseen ystävyyssuhteeseen kuuluviksi. Esimerkiksi avioliittoa ja perhe-elämää More käsitteli kirjeissään melko vähän, mutta säilyneet esimerkit kertovat usein luottamuksesta kirjeen vastaanottajaan. Koska 1400–1500-luvun humanistit käsittelivät ystävyyttä usein kirjoituksissaan, on ollut mielekästä selvittää miten More itse käsitteli ystävyyttä ja sen tunnusmerkkejä kirjeissään. Esimerkiksi kirjeessään John Coletille (1467–1519) vuonna 1504 hän listasi ystävänsä ominaisuuksia, jotka hän näki arvossapidettävinä. Samoihin ominaisuuksiin viitataan myös kirjeissä muille ystäville. Lopuksi selvitetään vielä miten ystävyyssuhteet ja Moren käsitys ystävyydestä kirjeiden perusteella muuttui, kun More oli elämänsä viimeiset neljätoista kuukautta vangittuna Towerin linnaan syytettynä maanpetoksesta. Näiden kysymysten kautta luodaan kuva siitä, mitä ja miten More kirjoitti ystävyydestä kirjeissään.
Now showing items 1528-1547 of 1550