Browsing by Title

Previous research on the topic could not be found. From Federation to Communion: a History of LWF (Schjørring, Jens et al., 1997) mentions environmental issues only a very few times and never as a topic of its own. The aim of the study was to clarify when the issues were started to deal with in LWF and how they were dealt with. In the Curitiba Assembly the issues gained great prominence, but hints pointing to much more earlier processing of the issues were found during the setting of the aims. Due to the thesis nature of the study the research material was limited to documents around assemblies and LWF publications directly on the topic. The study aimed to clarify influential theologians and lines of thought to the processing of the issues in LWF. LWF didn t turn out to be a forerunner in ecological issues, but it did start to discuss the issues quite soon after they were raised to larger conciousness (in the beginning of the seventies). President Mikko Juva spoke about the MIT report Limits to Growth in the meeting of the Executive Committee in 1973. The first publication of LWF to deal with the issues was the Study Book for the Dar es Salaam assembly (1977), prepared by two members of the General Secretariat. The need for greater attention to ecological issues was presented in the very end of the book, the placing corresponding to the general attention paid to the issues. Interestingly two ecotheologians were quoted: lutheran Joseph Sittler and baptist Kenneth Cauthen. The Sittler quotation was from his address (Called to Unity) in the WCC New Delhi assembly (1961) and dealt with cosmological christology. However, in the end the Dar es Salaam assembly only briefly noted that more attention should be paid to ecological issues and made certain very general statements about caring for creation, which can be understood as pointing just to interhuman relations. The most influential source for ecological ponderings in LWF turned out to be WCC. It had started to deal with ecological issues after the Uppsala assembly (1969) and held its first major conference on the issues in Bucharest in 1974. (A throughout presentation of the early WCC dealings with ecology in found in Economic Growth and the Quality of Life by Lindqvist, Martti, 1975.) On assembly level the issues surfaced for the first time in Nairobi (1975), where process theologian Charles Birch held his famous address. The very influential process theology did not gain overall acceptance, however, except in the MIT conference Faith and Science in an Unjust World (1979). The Vancouver assembly (1983) gave birth to the Justice, Peace and Integrity of Creation (JPCC) process, but remained quite silent about actual ecotheology. In all the LWF assemblies of the research period the WCC influence was explicitly stated in the documents: in Dar es Salaam the Nairobi influence and in Budapest 1984 the general WCC influence. The research found the first real ecotheological statements of LWF from Budapest materials, and they turned out to be theologically more precise than the Curitiba 1990 materials. The research found out significant similarities, both implicit and explicit, between ecotheological statements in MIT 1979 and Budapest 1984. Support to WCC was promised, but JPIC was explicitly mentioned only in Curitiba, where it gained prominence even to the degree that some would think of the assembly as a JPIC happening. In Curitiba ecological issues overall gained unseen attention and were definately one of the main concerns. They were dealt with, in some degree, in all the major addresses. The study found out that the ecological part of the Curitiba preamble is to an astonishing degree copied from the assembly preparation materials. Allthough the prominence of ecological issues raised dramatically in the research period, the overall line of ecotheological thinking remained approximately the same. The need to care for creation was stated, based on traditional (lutheran) creation theology and especially Luther s explanations for the First Article and the Fourth Petition. However, during the research period LWF didn t really discuss the sacramental worldview that some ecotheologians (like Larry Rasmussen) have brought out basing on Luther s theology. The ecotheological line of LWF remained anthropocentric and no intrinsic value was explicitly given to nonhuman nature. The ecotheological model was named as stewardship, but can be seen as a modified old dominion model. In the Curitiba preparation documents and some addresses (especially Ronald F. Thiemann s) there is material which points to some kind of partner/covenant/ priest of creation- ecotheological model, but these kind of sentences were not approved to the Assembly Preamble. (I m following roughly the setting of models by Larry Rasmussen in Earth Community, Earth Ethics, 1996.) LWF was influenced in its dealing with environmental issues by for example process theology, but didn t officially join the same kind of conclusions. The Strasbourg Institute s research project on the eighties, Creation an Ecumenical Challenge?, led by Per Lønning and Mark Ellingsen, was found to be highly influential. Some of its influence could be seen already in Budapest, but most of it was directed to Curitiba. Also influential were the consultations on Land organized by the Department of Studies, first under Béla Harmati and then under Götz Planer-Friedrich. Some influence by former director of the department, Ulrich Duchrow, could also be found. Alltogether in the eighties German theologians gained much attention in ecotheological issues: among these were Günter Altner, Gerhard Liedke and Jürgen Moltmann. Another prominent area was Northern America, but some Scandinavians also made contributions. On a larger level the Scandinavian lutheran emphasis on theology of creation has made way for the processing of the issues. The most prominent non-western figure in the issues was found to be Emmanuel Abraham, who dealt with the issues already in Dar es Salaam and made a major presentation on them in Budapest.

Youth are increasingly seen as valuable actors and partners in preventing violent extremism, and the notion of youth as a problematic and dangerous at-risk group has been challenged. This research explores the ways in which youth are engaged in the prevention of violent extremism and work to advance and sustain peace in the context of Finland. Nine young, active actors were interviewed who have taken part in the prevention of violent extremism in various ways. The interviewees represent a diverse group of Finnish youth who have a positive impact on their communities and society. In addition, two expert interviews were conducted with representatives from the Ministry of Interior and the National Police Board of Finland. The thematic interviews have been analyzed by using the method of qualitative content analysis. The interviewees have engaged in youth to youth civil society activity as well as they have taken part in the policy-making processes and cooperated with officials and practitioners in the local, national and EU level. This research found that the activity of youth-led organization is dynamic, and their work is guided by the wants and needs of the youth themselves. The work that the interviewed youth do is nuanced and has multiple goals. Only a part of the work aims to prevent violent extremism while the majority of activity has a wider set of goals, such as improving the well-being of the youth and strengthening identity & a sense of belonging. This research also raises the point whether the term ‘preventing violent extremism’ is problematic since it might be perceived to be stigmatizing and it frames the work in negative terms. This research also sheds light on both internal and external factors that encourage and enable the youth to act. Youth were motivated to act because of their willingness to change something in their community or society. The support, opportunities and encouragement from other actors played a significant role in youth recognizing and strengthening their capacity. In order to build an environment of peace where violent extremism does not thrive, there is a need to encourage dialogue within and between groups of people, empower youth to active citizenship, strengthen inclusivity and to increase the awareness of youth on ways to influence society. The value of human rights-based civil society work for peace and well-being should be recognized and it should be supported.

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää kolmen yrityksen, Nokian, Koneen ja Keskon julkilausuttujen arvojen näkymistä yritysten toiminnassa sekä se, että ovatko julkilausutut arvot eettisiä arvoja. Tutkimukseni sijoittuu systemaattisen teologian alaan. Tutkimusmetodini on yhdistelmä sekä kvantitatiivista tutkimusta että filosofisen tekstianalyysin tutkimusmenetelmää. Teoreettinen viitekehykseni perustuu Georg Henrik von Wrightin teokseen The varieties of goodness ja hänen etiikan jaotteluun arvoihin, normeihin ja tekoihin. Etiikassa tutkitaan käsityksiä hyvästä eli arvoista sekä käsityksiä normeista. von Wright jaottelee hyvät viiteen kategoriaan. Tätä hyväksi käyttäen olen jaotellut myös yritysten arvot hyvän kategorioihin ja tehnyt niistä taulukon. Joitakin arvoja oli vaikea hahmottaa vain yhden kategorian alaan, joten ne voivat esiintyä taulukossa kahdessa kategoriassa. Tutkimukseni aineisto koostuu yritysten vuosiraporteista. Olen poiminut raporteista yritysten julkilausumat toimintaa ohjaavat arvot. Arvoja analysoitaessa olen käyttänyt sanahakua löytääkseni kaikki julkilausutut arvot toimintakertomusten teksteistä. Olen kuitenkin poistanut hakutuloksista sellaiset sanat, jotka ovat viitanneet joko rahaan tai titteleihin. Olen myös lisännyt sanan esiintymiskertoihin, mikäli tekstissä on viitattu johonkin termiin, vaikka sanaa ei ole suoranaisesti tekstissä mainittu. Esiintymiskertoja olen havainnollistanut diagrammeilla. Diagrammi auttaa hahmottamaan, miten arvojen esiintyminen yritysten vuosiraporteissa on hyvin epätasaista. Yritysten julkilausuttuja arvoja jaoteltaessa hyvän kategorioihin sekä etsiessä arvojen esiintymiskertoja vuosiraporteista kävi selväksi, että yritykset käyttävät arvoja hyvin eri tavalla kuvaillessaan yrityksen toimintatapoja. Osalla yrityksistä arvot näkyvät selvästi toimintaa kuvailtaessa, toisilla arvot loistavat poissaolollaan. Yritykset kävivät melko johdonmukaisesti tekstissä kaikki arvot läpi kertoessaan edellisestä toimintavuodesta. Jotkut arvot ylikorostuivat toisiin arvoihin nähden esiintymiskerroissa, mutta toisaalta, jotkut arvot jäivät kokonaan näkymättömiin. Joissakin tapauksissa arvojen merkitys jäi hämäräksi. Toisaalta toimintakertomuksissa esiintyi myös sellaisia toimintaa ohjaavia termejä, jotka olisi voitu listata julkilausuttujen arvojen joukkoon. Osa yritysten julkilausumista arvoista on selvästi yrityksen toimintaa tai toimintatapaa ohjaavia arvoja. Osa on selvästi normeja, joiden varassa arvoja toteutetaan.

Thomas More (1478–1535) oli englantilainen lakimies, kirjailija ja poliitikko, joka kävi kirjeenvaihtoa monien aikansa tunnetuimpien humanistien, kuten Erasmus Rotterdamilaisen (1466–1536), kanssa. Moren kirjeenvaihtoa on säilynyt kohtalaisesti ja se pitää sisällään virallisia kirjeitä, esseemuotoisia kirjeitä sekä kirjeitä ystäville ja perheenjäsenille. Tutkielmassa selvitetään millainen kirjeenvaihtoverkosto Morella oli ja keskitytään sen jälkeen erityisesti hänen ystävilleen kirjoittamiin kirjeisiinsä. Ystäville kirjoitetuista kirjeistä selvitetään ensin millaisia puhutteluja, tervehdyksiä ja hyvästejä More kirjeisiinsä liitti. Kirjeiden kirjoittamista sanelevat kullekin ajalle tyypilliset konventiot ja esimerkiksi tervehdykset voivat kertoa sekä osapuolten välisestä suhteesta että aikakauden fraseologiasta. Seuraavassa luvussa selvitetään millaisista aiheista More ystävilleen kirjoitti ja millaiset aiheet voidaan luokitella läheiseen ystävyyssuhteeseen kuuluviksi. Esimerkiksi avioliittoa ja perhe-elämää More käsitteli kirjeissään melko vähän, mutta säilyneet esimerkit kertovat usein luottamuksesta kirjeen vastaanottajaan. Koska 1400–1500-luvun humanistit käsittelivät ystävyyttä usein kirjoituksissaan, on ollut mielekästä selvittää miten More itse käsitteli ystävyyttä ja sen tunnusmerkkejä kirjeissään. Esimerkiksi kirjeessään John Coletille (1467–1519) vuonna 1504 hän listasi ystävänsä ominaisuuksia, jotka hän näki arvossapidettävinä. Samoihin ominaisuuksiin viitataan myös kirjeissä muille ystäville. Lopuksi selvitetään vielä miten ystävyyssuhteet ja Moren käsitys ystävyydestä kirjeiden perusteella muuttui, kun More oli elämänsä viimeiset neljätoista kuukautta vangittuna Towerin linnaan syytettynä maanpetoksesta. Näiden kysymysten kautta luodaan kuva siitä, mitä ja miten More kirjoitti ystävyydestä kirjeissään.

Zenbuddhalainen filosofi Masao Abe (1915–2006) ajatteli, ettei perinteinen kristillinen ajatus persoonallisesta Jumalasta kestä maallistumisen ja tieteellispohjaisen ajattelun myötä kasvavaa painetta. Hänen esseensä ”Kenotic God and Dynamic Sunyata”(1996) esittää Uuden testamentin Paavalin kirjeistä (Fil. 2:5–8) tunnetun kohdan Kristuksen kenosiksesta zenbuddhalaisen filosofian valossa. Uskontodialogillisella aloitteellaan Aben tarkoitus on luoda uskonnollisuudelle kestävämpi pohja. Tutkimukseni päälähteessä ”Emptying God - A Buddhist-Jewish-Christian Conversation” (1996) Masao Aben esseetä seuraavat valittujen teologien vastaukset. Käsiteltyäni Aben ehdotuksen taustat ja merkityssisällöt keskityn valitsemieni vastaajien näkemyksiin, erityisesti kristillisen ja zenbuddhalaisen transsendenssikäsityksen eroihin ja yhteyksiin. Tutkimuksen tarkoitus on valaista niitä ratkaisevia näkemyksiä, jotka estävät yhteisymmärryksen. Tutkittavakseni valitsin seuraavat edustajat, koska heidän vastauksensa sisälsivät eniten aineistoa kristilliseen transsendenssikäsitykseen: David Tracy (1939–), Jürgen Moltmann (1926–), Schubert M. Ogden (1928–2019) ja Thomas J.J Altizer (1927–2018). Masao Aben sekularisaatiota vastustava agenda vie metafyysistä keskustelua törmäyskurssille traditionaalisten oppien ja käytännöllistenkin ajatusten kanssa. Perinteisemmän linjan vastaajien mukaan Aben esittämä ajatus vaikuttaa kristillisen vääräoppisuuden lisäksi liian vaikeatajuiselta. Kysymykseksi jää, onko oikean opin helppotajuisuus ja ajatus oikeasta opista missä määrin asianmukaista tai tarpeellista. Masao Abe korostaakin, kuinka uskonnollisessa todellisuudessa ei ole kyse pelkästään immanentista todellisuudesta eikä transsendenssistakaan, vaan todellisuuskäsityksestä, joka ylittää näiden molempien välisen erottelun.