Browsing by Title

Tässä tutkielmassa tutkittiin Jämsän Healing Rooms -rukousklinikan toimintaa sekä siellä toimivien esirukoilijoiden motivaatiota osallistua klinikalla tapahtuvaan vapaaehtoistyöhön. Jämsän Healing Rooms -toiminta on osa kansainvälistä rukousklinikkaverkostoa, jonka toimintaa organisoi yhdysvaltalainen International Association of Healing Rooms -järjestö. Tutkimukseni keskeisiä teemoja olivat vapaaehtoisuus, yhteisöllisyys ja karismaattinen kristillisyys. Näitä teemoja käsittelevä kirjallisuus muodosti tutkimukseni teoreettisen taustan. Tutkimukseni kannalta keskeisen teoreettisen tarkastelunäkökulman vapaaehtoisten motivaatioon antoi Anne Birgitta Yeungin kehittämä vapaaehtoismotivaation Timanttimalli . Tutkimusmetodina oli laadullinen teemahaastattelu ja analyysimenetelmänä aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimushenkilöinä oli 11 vapaaehtoista esirukoilijaa. Tutkimukseni keskeinen tulos ovat viisi motivaatioteemaa, joiden avulla voidaan tarkastella sitä, mistä tekijöistä tutkimukseni kohteena olleen yhteisön vapaaehtoisten motivaatio rakentui. Motivaatioteemat muodostivat kaksi pääryhmää, joista toinen koostui vapaaehtoiseen itseen päin suuntautuvista motivaatioteemoista. Näitä teemoja olivat hengellisyys, sisäinen kokemus sekä elämänkokemus ja elämäntilanne. Vapaaehtoisten kokemus toiminnasta Jumalan tahdon mukaisena työnä, jossa oman vakaumuksen ja kutsumuksen toteuttaminen oli mahdollista, antoi perustavanlaatuisen motiivin osallistua vapaaehtoistyöhön. Myös elämässä koetut vaikeudet, elämäntilanteen muutokset ja rukouksesta saatu apu vaikuttivat haastateltavien motivaatioon toimia vapaaehtoisina esirukoilijoina. Yhteiskristillisyyden korostaminen sekä kaipuu perinteisistä organisaatiorakenteista ja oppikysymyksistä erillään olevaan kokemukselliseen kristillisyyteen yhdisti monia vapaaehtoisia. Yhteisön koettiin tarjoavan tukea omissa sisäisen muutoksen prosesseissa, ja vapaaehtoisuuden myötä oli koettu sisäistä kasvua. Toisen pääryhmän muodostivat vapaaehtoisesta ulospäin suuntautuvat motivaatioteemat, joita olivat yhteisön toiminta ja rakenne sekä yhteisöllisyys ja sosiaalisuus. Näissä teemoissa korostui toimivan organisaation ja toiminnan puitteiden merkitys haastateltujen vapaaehtoismotivaatiolle. Hyvin järjestetty koulutus, hyvä johtajuus, selkeistä tehtävistä koostuva toiminta ja vapaaehtoisten ohjaus lisäsivät haastateltavien motivaatiota. Healing Rooms -toiminta tarjosi vapaaehtoisille mahdollisuuden olla yhteydessä samanhenkisten ihmisten kanssa ja toimia yhdessä mielekkäällä tavalla. Muiden vapaaehtoisten positiivinen palaute ja huomio yhteisössä koettiin tärkeiksi. Vapaaehtoistyön kautta oli löydetty sellainen sosiaalinen ympäristö ja ystäväpiiri, joka vastasi yhteisöllisyyden kaipuuseen. Vapaaehtoistoiminta on ajankohtainen teema myös evankelisluterilaisessa kirkossa. Kirkon haasteena on sellaisten vapaaehtoistehtävien ja -yhteisöjen luominen, joissa seurakuntalaiset voivat toteuttaa kykyjään, lahjojaan ja ominaisuuksiaan mielekkäällä tavalla. Tutkimukseni tuloksena muodostuneet viisi motivaatioteemaa antavat näkökulman seurakunnissa tapahtuvaan vapaaehtoistyön kehittämiseen.

Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää, minkälainen on Lutherin käsitys teologian ja filosofian välisestä suhteesta. Tutkielman lähteenä ovat viisi disputaatiota vuosilta 1517–1540, joihin Luther on laatinut teesit: disputaatio skolastista teologiaa vastaan (1517), Heidelbergin disputaatio (1518), disputaatio ihmisestä (1536), disputaatio lauseesta ”Sana tuli lihaksi” (Joh. 1.14) (1539) ja disputaatio Kristuksen jumalallisuudesta ja inhimillisyydestä (1540). Tutkielman metodina on systemaattinen analyysi. Aluksi on käännetty kaikkien viiden disputaation kaikki teesit. Tämä on tehty siksi, että näin on mahdollista muodostaa kokonaiskuva jokaisesta disputaatiosta ja asettaa tutkielman aihetta koskevat teesit niille alun perin tarkoitettuun kontekstiin. Teesien suomentamisen jälkeen on jokaisen disputaation kohdalla syvennytty siihen, minkälaisia tutkielman aiheeseen liittyviä teemoja kussakin niistä esiintyy. Varhaisia disputaatioita (3. luku) käsittelevissä alaluvussa käsitellään nuoren Lutherin käsitystä tahdosta, logiikasta sekä paradoksien teologiasta. Vastaavasti myöhäisiä disputaatioita (4. luku) käsittelevissä alaluvuissa perehdytään vanhemman Lutherin käsitykseen järjestä ja epistemologiasta sekä hänen käsitykseensä teologisesta kielestä. Tutkielman aihepiirin liittyvät ja ymmärtämisen kannalta tarpeelliset taustatiedot on koottu johdantoa seuraavaan taustalukuun (2. luku), jossa käsitellään teologian ja filosofian välistä suhdetta keskiajalla. Viidennessä luvussa vedetään yhteen tutkielman johtopäätelmät. Luther tarkastelee asioita pääosin suhteessa Jumalaan. Tarkasteltaessa nuoren Lutherin käsitystä tahdosta kävi ilmi, ettei Luther kritisoi järkeä per se vaan pyrkii osoittamaan, että syntiinlankeemuksen seurauksena nimenomaan tahto on turmeltunut. Tämän seurauksena pahaan sidottu tahto muodostaa ihmiselle vääristyneen lähtökohdan, josta käsin hän tarkastelee maailmaa. Vastaavasti Luther ei varhaisissa disputaatioissa kritisoi logiikkaa sinänsä. Hän näkee niin teologian kuin filosofian muodostavan omat disipliininsä. Termien merkitys on vastaavasti disipliinisidonnaista eikä termejä voi sellaisenaan siirtää disipliinistä toiseen. Teologiset termit (esim. trinitaariset ja kristologiset termit) viittaavat kohteeseensa tavallisuudesta poikkeavalla tavalla ja näin ollen syllogismit eivät sovellu teologisen materian käsittelyyn. Nuoren Lutherin ”paradoksien teologian” tutkiminen paljasti, että ihminen ei Lutherin mukaan luonnostaan hahmota omaa tilannettaan Jumalan edessä. Ihminen olettaa virheellisesti analogian vallitsevan luodun maailman ja Jumalan välillä. Näistä lähtökohdista ihminen myös muodostaa virheellisen kuvan Jumalasta ja harjoittaa filosofiaa vääristä lähtökohdista. Kristus puolestaan muodostaa ”tulkinnan avaimen”, jonka avulla ihmisen perspektiivi korjataan. Lutherin myöhäisten disputaatioiden pohjalta kävi ilmi, että Luther arvostaa järjen kaikkea muuta korkeammalle tässä maailmassa. Suhteessa jumalalliseen viisauteen inhimillinen viisaus ei kuitenkaan ole juuri mitään. Episteemisesti Luther näkee niin teologisen kuin inhimillisen tiedon olevan luonteeltaan a posteriorista. Teologisen tiedon lähteenä toimii Raamattu. Perustuen eri disipliineihin sama väitelause ei ole Lutherin mukaan totta teologiassa ja filosofiassa. Teologian kohteet edellyttävät uutta kieltä, sillä ne ovat itsessään sanoinkuvaamattomia ja käsittämättömiä. Kokonaisuutena tutkielmasta käy ilmi, ettei Lutherin kritiikki kohdistu järkeen tai logiikkaan per se vaan Luther hyödyntää niitä itse myös teologian alueella. Lutherin näkökulmasta filosofiaan kytköksissä olevat ongelmat liittyvät syntiinlankeemuksen seurauksiin: ihmisellä ei ole luonnostaan tietoa Jumalasta eikä hän hahmota omaa tilannettaan. Kristuksen kautta ihmisen perspektiivi voidaan kuitenkin korjata.

Katekumenaatti-toiminta on aikuistyön kokoontuvaa ryhmätoimintaa, joissa käsitellään aikuisten uskonkysymyksiä ryhmän lähtökohdista käsin. Katekumenaatin tavoitteiksi on määritelty uskon löytyminen ja vahvistuminen, rohkaistuminen kristittynä elämisessä sekä ehtoollisyhteyden ja seurakuntayhteyden voimistuminen. Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa toteutettavasta Katekumenaatti-toiminnasta ja sen osallistujista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Katekumenaatti-toimintaa on toteutettu seurakunnissa sekä mitä merkityksiä osallistujat ovat antaneet osallistumiselleen. Tutkimus suoritettiin laadullisena ja aineistolähtöisenä. Olen haastatellut tutkimukseeni kymmentä seurakuntalaista kolmen eri seurakunnan alueella, joissa on toteutettu Katekumenaatti-toimintaa. Haastateltavista kaksi olivat toimineet Katekumenaatti-ryhmässä maallikko-ohjaajina ja kahdeksan edustivat ryhmien osallistujia. Lähestyn Katekumenaatti-toimintaa ja siihen osallistumista kolmesta näkökulmasta: rakenteiden ja ohjauksen, yksilöllisen etsinnän ja ryhmään sitoutumisen sekä seurakuntayhteyden vahvistumisen näkökulmasta. Katekumenaatti pyrkii yhtymäkohtien löytymiseen osallistujien elämäntarinan ja kristillisen uskon välillä. Tämä ohjaa ryhmän pedagogiikkaa osallistujalähtöisyyteen, jossa osallistujien kysymykset ja kokemukset ovat pääosassa. Vähäinen ohjaus ja tasa-arvoinen vuorovaikutus ryhmässä tukivat osallistujien mahdollisuutta omien uskonkysymysten käsittelyyn. Ryhmä koetaan toiminnaltaan joustavaksi ja ilmapiiriltään sallivaksi ja avoimeksi. Lisäksi ryhmän luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa vertaistuen ja yhteyden kokemuksen, jonka merkitys ryhmään osallistumisessa nousee vahvasti esiin. Hengellinen etsintä ja halu kasvaa uskossa on aineistostani tärkein esiin nouseva motivaatio osallistua Katekumenaatti-ryhmään. Toiminnan luonne houkuttelee mukaan myös ihmisiä, joilla on tarve myös kyseenalaistamiseen ja kriittisyyteen. Katekumenaatin osallistujia voi kutsua etsijöiksi hengellisen etsinnän ja yhteisöllisen etsinnän näkökulmasta. Yhteisön etsintää kuvaa paluu seurakuntaan pidemmän tauon jälkeen sekä oman paikan etsiminen seurakunnan yhteydestä. Seurakuntayhteyttä pyritään Katekumenaatissa tukemaan näkyvästi jumalanpalveluselämän liittämisellä ryhmä toimintaan. Tutkimuksessani tarkastellaan seurakuntayhteyden vahvistumista osallistumisen ja kuulumisen tunteen näkökulmasta suhteessa seurakuntaan. Seurakuntayhteys näyttää vahvistuvan Katekumenaatti-toiminnassa tiedon lisääntymisen, oman hengellisyyden työstämisen sekä yhteisöllisyyden kokemuksen myötä. Tiedon lisääntymisen voidaan havaita kasvattavan osallistumisen merkitystä ja syventävän osallistujien hengellisyyttä. Lisäksi myönteinen kokemus yhteisöstä ja kristillisen identiteetin vahvistuminen kasvattavat kuulumisen tunnetta suhteessa kirkkoon.

Siionin virsillä on herännäisyydessä keskeinen asema. Körttiläisen uskonelämän harjoittamiseen kuuluvat seurat, joissa veisatut Siionin virret ja lyhyet puheet vuorottelevat. Siionin virsissä on sanottu kaikuvan ”herännäisyyden sydänäänet”. Virsikokoelmalla on pitkä historia. 1700-luvun puolivälin Tukholman herrnhutilaisten laulukirjan suomensi Elias Lagus vuonna 1790. Tätä ja muita käytössä olleita laulukokoelmia yhdistelemällä, perusteellisen teologisen tarkastelun suoritettuaan, Wilhelmi Malmivaara julkaisi ensimmäisen varsinaisen Siionin virret – kokoelman vuonna 1893. Toinen kokonaisuudistus toteutettiin Jaakko Haavion johdolla ja tämä, nykyisin käytössä oleva, kokoelma otettiin käyttöön vuonna 1972. Nyt on siis tultu kolmanteen kokonaisuudistukseen. Tutkimuksessani selvitän meneillään olevan Siionin virsien uudistamisen perusteita käyttäen aineistona liikkeen omaa julkaisua, Hengellistä Kuukauslehteä. Vuoden 2008 alusta maaliskuuhun 2017 ulottuvan ajanjakson aikana ilmestyneistä Siionin virsien uudistamista koskevista artikkeleista selvitän, miten uudistus toteutetaan, minkälaisia teologisia painotuksia uudistusperusteista ilmenee ja mitkä ovat sävelmistön uudistamisen tärkeimmät periaatteet. Tutkimukseni on menetelmältään laadullinen, aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Virsiuudistus toteutettiin järjestelmällisen toimintasuunnitelman mukaisena. Herännäisyyden palvelujärjestön, Herättäjä-yhdistys ry:n, musiikkitoimikunta toimi uudistuksen vireille panijana. Työhön osallistui tehtävään nimetty Siionin virsien uudistustoimikunta (SVUT), sen teksti- ja sävelmäjaostot, virsirunoilijat sekä palauteryhmä. Uusissa Siionin virsissä toivotaan korostettavan sielunhoidollisuutta, kristityn ja Kristuksen välistä suoraa yhteyttä sekä ensimmäisen uskonkappaleen aihepiirejä, kuten luomisen teologiaa. Moralistisesta, toisia tuomitsevasta, asenteesta virsissä pyritään pääsemään eroon. Ihmisen ajalliset tehtävät ja lähimmäisistä huolehtiminen saisivat virsissä tulla kirkkaammin näkyviin. Sävelmistön osalta ensisijaisina pidetään liikkeen omasta perinteestä kumpuavia kansantoisintoja, joille luonteenomaista ovat polveilevat, koristesävelin kaunistetut, sävelkulut.

Tutkielmassa käydään läpi Yhdysvaltojen eugeniikan ja kristinuskon suhdetta 1920-luvulla. Lähteenä toimii 24 saarnaa 70:stä, jotka pastorit lähettivät American Eugenics Society:n (AES) vuonna 1926 järjestämään rodunjalostussaarnakilpailuun. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaista on pastorien kristillinen rodunjalostusoppi: miten he yhdistävät eugeniikan kristinuskon kanssa, miten he perustelevat sen käyttöä seurakunnilleen ja minkälainen ihminen on heidän mukaansa hyvä kristitty. Tutkimuksen aineisto koostuu yksinomaan protestanttisista pastoreista, mutta kilpailuun osallistui myös katolilaisia ja juutalaisia saarnaajia. Tutkimukseen osallistuneista saarnaajista 23 on ammatiltaan pastoreita ja yksi ilmoittaa olevansa professori. AES oli propaganda organisaatio ja osa kansainvälistä eugeniikan liikettä. Yhdistys järjesti saarnakilpailun amerikkalaisille pastoreille, jossa tarkoituksena oli saada mahdollisimman moni ihminen kirkon piiristä omaksumaan eugeniikka osaksi omaa elämäänsä. Siksi kilpailun ehtona oli se, että pastorien tuli saarnata saarnat omissa seurakunnissaan. Saarnojen sisällön avaamisessa käytän hyväksi eugeniikkaa käsittelevää tutkimuskirjallisuutta, joiden avulla selvitän mitä eugeniikka on ja millaista se oli Yhdysvalloissa 1920-luvulla. Eugeniikka oli tiede, jonka edustajat uskoivat voivansa parantaa ihmiskunnan sitä riivaavista ongelmista, kuten sairauksista ja rikollisuudesta vaikuttamalla ihmisen evoluutioon. Eugeniikka sai alkunsa Francis Galtonilta, 1800-luvulla Englannissa vaikuttaneelta oppineelta. Galton jakoi eugeniikan positiiviseen ja negatiiviseen eugeniikkaan, jossa edellisessä parempien ihmisten tuli lisääntyä ja jälkimmäisessä huonompien ihmisten tuli pidättäytyä lisääntymisestä. Tutkimuksessa selviää, että Yhdysvalloissa painotettiin aina negatiivista eugeniikka, mutta sama painotus ei aina heijastu saarnoissa. Yksilöiden välillä on saarnoissa paljon eroja: osa pastoreista painottaa positiivista eugeniikkaa, toiset huomioivat ainoastaan negatiivisen eugeniikan. Tutkielmassani tutkin millaista on näiden kilpailuun osallistuneiden pastoreiden eugenistinen kristinusko. Selvitän temaattisella otteella miten eugeniikka ja protestanttisuus ilmenevät saarnoissa. Tutkimuksen tuloksena saarnoista nousee kolme suurta teemaa, joita käsittelen omissa luvuissa. Aloitan tutkimuksen selvittämällä uskonnon ja tieteen suhdetta. Pastorit pyrkivät yhdistämään uskonnon ja tieteen toisiinsa ja kritisoivat modernia tiedettä siitä, että sen avulla heikot ihmiset selviävät hengissä. Toinen teema liittyy eugeniikkaan ja yhteiskunnan tilaan. Yhdysvallat oli 1920-luvulla suurten muutosten tilassa, mikä heijastuu pastorien haluun saada eugeniikka osaksi omien seurakuntalaistensa elämää; suuret maahanmuuttaja-aallot muuttivat kantaväestön rakennetta ja liberaali maailmankuva haastoi menestyksekkäästi konservatiivisen. Pastorit pelkäävät, että jos eugeniikka ei omaksuta Yhdysvalloissa, tuhoutuu maa kelvottomien liiallisen lisääntymisen johdosta. Viimeiseksi selvitän mitä on eugenistinen kristinusko. Tutkin pastorien ymmärrystä eugenistisesta kristinuskosta, kristitystä, perheestä, Raamatusta, Jeesuksesta, Jumalasta ja Jumalan valtakunnasta. Tuloksena on sosiaalidarvinistinen kova uskonto, joka yhdistää eugeniikan ja kristinuskon tiukasti toisiinsa. Jumala, Jeesus ja Raamattu valjastetaan eugeniikan auktoriteeteiksi, joiden avulla pastorit puolustavat heikkojen tuhoamista ja terveiden ihmisten oikeutta maailman hallitsemiseen. Pastorit jakavat ihmiskunnan kahtia terveeseen ja lahjakkaaseen Jumalan kansaan, joka on elävä Jumalan valtakunnassa, sekä kelvottomaan, rikolliseen, kirkon ulkopuoliseen osaan, jonka kohtalona on kadota maan päältä ja ihmiskunnan geeniperimästä. Jumala paljastuu saarnoissa eugeniikan todelliseksi isäksi, joka on tehnyt uuden liiton ihmiskunnan kanssa: terveet tulevat pelastumaan ja sairaat sekä heikot ovat tuomitut kadotukseen.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Erkki Kailan näkemyksiä suomalaisen yhteiskunnan ja evankelisluterilaisen kirkon tilasta Suomen itsenäistymisen jälkeisinä vuosina. Suomessa elettiin tuolloin poliittista ja henkistä murrosvaihetta. Suomen itsenäistymistä Neuvostoliitosta loppuvuodesta 1917 seurasi verinen sisällissota vuoden 1918 alussa. Suomessa vallitsi yhteiskuntaluokkien välinen taistelu työväenluokan tullessa tietoiseksi itsestään. Sosialistinen kuohunta aiheutti levottomuutta yhteiskunnassa ja vastustusta kristinuskoa ja kirkkoa kohtaan. Tutkimus käsittelee sitä, miten Kaila näki tuon ajan yhteiskunnallisen ja uskonnollisen tilanteen. Tutkimus tarkastelee Kailan näkemyksiä kirkon yhteiskunnallisesta asemasta ja roolista. Tutkimus antaa vastauksia siihen, mitä Kaila ajatteli yleisestä uskonnonvapaudesta, miten hän suhtautui kysymykseen uskonnonopetuksen asemasta yhteiskunnassa, ja mitä hän ajatteli kirkon ja valtion suhteesta. Kailan näkemyksiä tarkastellaan Kailan kirjallisen tuotannon kautta. Tutkimuksen lähteinä on käytetty Kailan kirjallista tuotantoa vuosilta 1920–1923 siltä osin, kuin se on relevanttia tutkimuksen aiheen kannalta. Tutkimuksen päälähteinä ovat kaksi Kailan kirjoittamaa teosta, joissa hän on käsitellyt Suomen yhteiskunnallista ja kirkollista tilaa itsenäistymisen jälkeisinä vuosina. Päälähdeteosten lisäksi lähdemateriaalina on käytetty Kailan painettuja valtiopäiväpuheita vuosilta 1921–1923, jolloin eduskunnassa käsiteltiin uskonnonvapauskysymystä. Tutkimus osoittaa sen, että Kaila seurasi tarkasti yhteiskunnallista kehitystä. Hän oli huolissaan suomalaisessa yhteiskunnassa voimistuvasta uskonnon- ja kirkonvastaisuudesta. Erityisen huolissaan Kaila oli sosialismista, jonka hän koki ajavan ihmisiä yhteiskuntaa ja kirkkoa vastaan. Kaila ei vain jäänyt aikansa tarkkailijaksi, vaan hän otti asiakseen kristinuskon ja kirkon puolustamisen. Kaila näki kristinuskon yhteiskunnan siveellisyyden ja moraalin perustana, ja kirkon kristinuskon edustajana yhteiskunnassa. Hän puolusti myös voimakkaasti tunnustuksellista uskonnonopetusta kansan siveellisyyden vaalijana. Kailalle kristinusko ja uskonnonvapaus kuuluivat yhteen, ja tämän vuoksi hän ajoi tarmokkaasti yhteiskuntaan yleistä uskonnonvapauslakia. Kaila näki tärkeäksi, että kirkon merkitystä ja asemaa koko kansan kirkkona korostettaisiin. Hän katsoi, että kirkko ja valtio hyötyvät siitä, että ne pysyvät yhteydessä toisiinsa. Kaila uskoi optimistisesti kansan kirkkouskollisuuteen myös lisääntyvän uskonnonvapauden myötä. Tutkimus osoittaa Kailan merkittävän vaikutuksen vuoden 1923 uskonnonvapauslain säätämiseen.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten perusopetuksen ensimmäisen ja toisen vuosiluokan evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjat heijastavat voimassaolevaa opetussuunnitelmaa. Lisäksi tutkimuksen tehtävänä on vertailla vuoden 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Vastauksia tutkimustehtävään etsitään seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1. Millaisia muutoksia on havaittavissa alkuopetuksen evankelisluterilaisen uskonnon oppiaineessa vertailtaessa vuoden 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita? ja 2. Miten evankelisluterilaisen uskonnon alkuopetuksen oppikirjat vastaavat vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita? Menetelmät. Tutkimuksen aineistona on vuosien 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet sekä evankelisluterilaisen uskonnon Aarre ja Sydän -sarjojen oppikirjat perusopetuksen vuosiluokille 1-2. Opetussuunnitelmia ja oppikirjoja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Oppikirjojen kuvituksen analysoinnissa puolestaan käytettiin Evelyn Goldsmithin kehittämää analyyttista mallia soveltuvin osin. Tulokset ja johtopäätökset. Vuosien 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien analyysin perusteella opetussuunnitelmissa on paljon samoja teemoja ja yhteneväisiä opetustavoitteita. Eroja opetussuunnitelmien välillä ilmeni uskontojen globaalia tarkastelua sekä yksilön kehityksen tukemista koskevien tavoitteiden osalta. Nämä teemat korostuivat vahvemmin vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Oppikirjojen osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että Sydän-kirjasarja vastaa Aarre-kirjasarjaa paremmin vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sisältöjä ja tavoitteita. Sydän -kirjasarja täytti kaikki opetussuunnitelman sisällöt, mutta Aarre-sarjasta jäi puuttumaan opetussuunnitelmassa asetettuja sisältöjä.

This study focuses on the character of Eve in four Early Christian texts from the Nag Hammadi Codices, the Apocryphon of John, the Nature of the Rulers, On the Origin of the World and the Testimony of Truth. The study has two aims. First to study what traditions about Eve these texts use and how they use the traditons? Second, what purposes the use of these traditions serve? The study proceeds in a thematic way focusing on Eve’s creation, Eve’s rape, Eve’s children and the relationship between Eve and the serpent. Not all themes are present in every text. All texts are studied separately focusing on traditions behind the texts and reason for presenting Eve in a certain way. After this the images of Eve in every text are compared with each other. The creation of Eve separates the two characters of Eve, Heavenly and Earthly one. This dichotomy passes through the texts classified as Genesis interpretations and is used as a hermeneutical tool for studying Eve. Heavenly Eve escapes from the rape attempt of the evil creator god, who is identified as the god of the Old Testament. Her escape produces Earthly Eve, material woman. The rape attempt of the creator god underlines the hostility and licentiousness of the Old Testament god. Eve’s children derive from the rape of Earthly Eve and from Adam’s knowing his divine counterpart, whose name differs from the texts but it can be linked to the character of Heavenly Eve. Eve’s children stand for the division between different human classes. Eve's rape underlines the hostility of the Old Testament god and explains the origin of the human need for the procreation. The serpent is either a teacher of sexual lust or when interpreted positively, is connected to Heavenly Eve or Christ and the correct instruction and enlightenment of the humans. The texts use Early Jewish, Christian and rabbinical material dealing with the events of Genesis. They rework these traditions in order to present the character of the creator god negatively and to promote ascetic lifestyle. Through Earthly Eve the negativity of the creator god and origin of the passions in human life are demonstrated. Heavenly Eve stands for virginity, spirituality and renunciation of the bodily needs thus serving as a support for the ascetic lifestyle and the social conventions of the readers of texts.

Ev.lut. Herätysseura ry aloitti toimintansa Pertti Nousiaisen (s. 1936) evankelioimiskutsumukseen perustuen 28.2.1967 Suolahdessa (nykyisin osa Äänekoskea). Nousiainen kouluttautui Raamattuopiston Sisälähetysopistossa nuoriso-ohjaajaksi vuosina 1957–59 ja tutustui kehittymässä olevaan viidenteen herätysliikkeeseen mm. opettajansa Uuras Saarnivaaran kautta. Työ Kauhavalla nuoriso-ohjaajana 1960–1967 sai Nousiaisen kiinnostumaan kitarakuorotoiminnasta seurakuntatyössä ja harrastuksesta syntyi erityisesti kristillisen nuorison keskuuteen levinnyt Sininen laulukirja, joka vakuutti Nousiaisen painetun sanan mahdollisuuksista evankelioinnissa. Ev. lut. Herätysseura syntyi ystävien ja sukulaisten pienenä yhdistyksenä edistämään kristillisen kirjallisuuden ja evankelioimismateriaalin levittämistä. Perustamisvuonna valmistui kirjapaino ja Herätysseura alkoi kustantaa kristillistä kirjallisuutta sekä erilaisia evankeliointitarkoitukseen käytettyjä pienpainatteita, kuten traktaatteja ja julisteita. Herätysseuran julkaisulinjaksi vakiintui pian laaja, mutta varsin yhdenmukainen kristillinen aineisto, joka sisälsi tutkielmassa 1) elämäkerrat, 2) evankeliointi ja julistus, 3) hartauskirjat, 4) klassikot, 5) lastenkirjat, 6) laulukirjat, 7) romaanit ja runokirjat, 8) Uuras Saarnivaaran teokset, 9) Raamatut ja yksittäiset evankeliumit sekä 10) pienpainatteet -kategorioihin jaoteltuja teoksia. Tutkielmassa käsitellään Herätysseuran kirjakustannustoimintaa ajalta 1967–2013 keskittyen ensimmäisessä osassa tutkimuksellisesti jaettuihin aikajaksoihin ja toisessa osassa kustannettujen kirjojen ja muiden painatteiden arviointiin. Ensimmäinen osa jakaantuu kuuteen jaksoon, joilla on omat piirteensä sekä yhtymäkohtansa esimerkiksi muuttuvaan suomalaiseen yhteiskunnalliseen ja kirkolliseen tilanteeseen ja kehitykseen. Toisessa osassa käsitellään kategorioittain tutkimuksen aikajaksolla kustannetut 157 teosta sekä Raamatut, yksittäiset evankeliumit ja pienpainatteet. Tutkimuksen lähdeainesto rakentuu mainituista teoksista ja painatteista sekä haastettelu-, rekisteri-, internet- ja lehtiaineistosta koskien sekä Herätysseuran toimintaa että kustannettuja teoksia. Tutkimuksesta selviää, kuinka viidenteen herätysliikkeeseen/uuspietistiseen liikehdintää paikantuva yksittäinen toimija on käsitellyt julkaisulinjansa kautta varsin laajasti erilaisia uskoon, uskonelämään, henkilökohtaiseen kääntymykseen, evankeliointiin ja moraalikäsityksiin liittyviä käsityksiä ja näkökulmia. Keskeisiä rajanvetoja muodostuu esimerkiksi henkilökohtaisen uskonratkaisun, Raamatun arvovallan korostamisen ja kristillisen elämäntavan kohdalle. Tutkimuksessa pyritään esittämään toiminnan kuvaus sekä määrällisesti että laadullisesti. Kirjapainotoiminnan ja julkaisujen määrällisiä ja sisällöllisiä muutoksia, painopistealueita ja ajallisia erityispiirteitä arvioidaan molemmissa pääluvuissa. Ev. lut. Herätysseura on ollut kansallisella tasolla verrattain pieni toimija, jolla on kuitenkin ollut tutkimuksen tarkasteluajanjaksolla monipuolisia yhteyksiä muuhun uuspietistiseen liikehdintään sekä vapaakirkollisiin toimijoihin. Samalla kustannetut teokset ovat ankkuroineet uuspietististä ajattelua Herätysseuran näkökulmasta useampaan lähtökohtaan, kuten anglo-amerikkalaiseen herätys- ja pyhityskristillisyyteen, varhaiseen pietismiin sekä aikaisempiin suomalaisiin herätysliikkeisiin.

Mental illnesses are still nowadays one of the most stigmatising features of a person. The aim of my thesis is to examine marginally categorised mental health clients and the role of experts-by-experience in peer-activities. As a material for my thesis, I had transcribed discussions of three different peer-to-peer sessions held by experts-by-experience. These peer-to-peer sessions were recurring meetings at a Finnish psychiatric hospital. In addition to experts-by-experience, mental health clients were present at these peer-to-peer sessions. The sessions were intended as relaxed discussion sessions, with completely free topics chosen by the participants. The topics could range from everyday shopping to suicidal thoughts. In this thesis, I have examined these transcribed conversations using critical discursive psychology. With this theoretical framework, I paid attention to the mental processes that emerge in the discussions, as well as to the cultural discourses. Although the topics for discussion in the peer sessions were not predetermined, the discussion in all of these sessions often turned to topics related to self-esteem. The clients belittled themselves, felt inferior, and compared themselves to others. Experts-by-experience also made comparisons and called the others, for example, healthy or the general population. The client felt themselves worse than others, because they felt unable to meet certain societal norms. In responding to clients’ self- disparaging turns, experts-by-experience used narratives as examples of their own experiences. The insights in the narratives serve as effective means for experts-by- experience to show clients their own knowledge gained from experience. With this informative and experiential authority, the experts-by-experience taught clients a new social norm, according to which, among other things, working was framed as an unpleasant thing. With such counter-talk in response to the norms of the dominant culture, the experts-by-experience created a line between us and them, and enhanced their own positive group identity. Both of these are important functions for members of marginalised groups with impaired self-esteem.