Browsing by Author "Airaksinen, Annemari"

Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon palkkaamien oppilaitospappien kokemuksia siitä, miten nämä työssään voivat. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mistä elementeistä oppilaitospappien työhyvinvointi ja työpahoinvointi koostuvat. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää oppilaitospapappia alkuvuodesta 2014. Tyyliltään haastattelut olivat teemahaastatteluja. Haastateltaviksi valikoitui niin miehiä kuin naisia, jotka toimivat oppilaitospapin virassa joko toisen asteen tai korkeakouluasteen oppilaitoksissa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen tarkoituksena kuvata mahdollisimman tarkastihaastateltujen omia näkemyksiä ja kokemuksia tutkittavasta aiheesta. Vaikka tutkimuksen keskeisimmät teema-alueet nostettiin pääosin itse aineistosta, tarjosi laajaalainen työhyvinvoinnin tutkimus teoreettisen viitekehyksen, jonka avulla oppilaitospappien työhyvinvointia ja työpahoinvointia voitiin osittain tarkastella. Aineiston ja teoreettisen viitekehyksen vuoropuhelulla pyrittiin ennen kaikkea osoittamaan tehtyjen havaintojen luotettavuus ja keskeisyys sekä luomaan mahdollisimman kattava kuva käsitellyistä ilmiöistä. Oppilaitospappien kokemukset omasta työhyvinvoinnista ja työpahoinvoinnista muodostuivat hyvin monimuotoisiksi. Tämä on erittäin tyypillistä tutkittaessa työhyvinvointia, sillä työtä on vaikea määritellä yksiulotteisesti joko hyväksi tai huonoksi. Työhyvinvoinnin määritelmän voidaankin sanoa olevan riippuvainen jokaisen työntekijän omasta kokemuksesta, johon vaikuttavat niin henkiset, fyysiset kuin aineelliset tekijät. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella pystyttiin nostamaan tiettyjä teema-alueita, joiden nähtiin olennaisesti vaikuttavan siihen, miten oppilaitospapit työssään kokivat voivansa. Karkeasti ottaen kokemukseen mielekkäästä työstä ja työhyvinvoinnista voitiin nähdä vaikuttavan työn hyvät edellytykset sekä sosiaaliset suhteet. Näistä ensimmäinen jaettiin pappien omiin asenteisiin ja taitoihin sekä työn ulkoisiin hyviin resursseihin. Oppilaitostyö määriteltiin ainutlaatuiseksi ja tärkeäksi työksi, ja se oli muodostunut useille tärkeäksi osaksi omaa elämää. Ylipäätään pappeuteen ammatinvalintana oltiin erittäin tyytyväisiä, ja siihen koettiin kutsumusta. Näiden lisäksi työhyvinvoinnin kokemukseen nähtiin positiivisesti vaikuttavan työsuhteen vakituisuus, hyvät työtilat, työn monipuolisuus sekä seurakuntatyöhön verrattuna eri tavoin painottuva työaika. Työpahoinvoinnin kokemuksen voitiin määritellä aiheutuvan niin ikään sosiaalisista suhteista tai niiden puutteesta, työn johtajuudesta ja työalan monimuotoisuudesta. Erityisen merkittävää oli, etteivät oppilaitospapit muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olleet juurikaan sitoutuneita nykyiseen työpaikkaansa. Työn erityislaatuisesta, työntekijää palkitsevasta sekä monipuolisesta luonteesta huolimatta oppilaitostyön voitiin nähdä olevan henkisesti erittäin paljon työntekijää kuormittavaa sekä vaativaa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan perustellusti todeta kirkon oppilaitostyön tutkimuksen olevan myös jatkossa laajemmassa määrin relevanttia ja ajankohtaista. Saatujen tulosten avulla voidaan parhaimmillaan hahmottaa niitä ongelmakohtia, joita yksin työskentelevät työntekijät kohtaavat paitsi kirkossa myös koko yhteiskunnassa.