Browsing by Author "Ala-Peijari, Jenni"

Muuttoliikkeen seurauksena yhä useampi yhteiskunta on monikulttuurinen. Globalisaatiosta aiheutuvat taloudelliset, poliittiset ja ekologiset muutokset lisääntyvät tulevaisuudessa entisestään. Eettinen vastuu on siirtynyt koskemaan kaikkia yhteiskuntia ja talouden muutokset ovat entistä kompleksisempia. Ongelmia on haastavampaa hoitaa ainoastaan lokaalisti. Yhteiskuntien kietoutuessa yhä tiiviimmin yhteen on vaikea ajatella tulevaisuutta, jossa olisi vain yhtä uskontoa, kulttuuria ja ajattelutapaa. Ensisijaisen tärkeää on varautua ennalta muutoksiin sekä yhteiskunnan väestölliseen integraatioon. Integraatio liittyy kiinteästi yhteiskunnalliseen kotouttamistyöhön, jota ohjataan osittain poliittisin päätöksin. Kotouttamistyö on kompleksinen ja monivaiheinen prosessi, jonka onnistumiseen vaaditaan useiden tahojen yhteistyötä. Oma tutkielmani käsittelee yhtä kotouttavaa toimintaa, kohtaamiskahviloita. Kohtaamiskahviloiden tarkoitus on lieventää ennakkoluuloja sekä tarjota tila erilaisten väestöryhmien kohtaamiselle. Ne ovat avoimia tiloja alueen asukkaille ja tarkoitus on, että paikalliset ihmiset voivat matalalla kynnyksellä tavata läheisen vastaanottokeskuksen asukkaita ja muita maahan muuttaneita. Tutkimukseni tavoite on selvittää, voiko kohtaamiskahvilatoiminta luoda pohjaa positiiviselle asennemuutokselle sekä miten toiminta lisää turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkielmani on teorialähtöinen hyödyntäen metodologisina apuvälineinä sosiaalipsykologian teorioita ja kirjallisuutta. Tutkimustuloksieni perusteella kohtaamiskahviloilla on potentiaalinen mahdollisuus luoda uusi yhteinen yläsisäryhmä ja vähentää sitä kautta ennakkoluuloja puolin ja toisin. Tavoitteilla, joita yhteiskunta asettaa sen jäsenille, on merkitystä hyväksytyksi tulemisen tunteelle. Onnistuneen kotouttamisen kannalta uskontoa on pidetty yhtenä tärkeänä elementtinä identiteetin vahvistamisessa. Uskontodialogin rooli jäi kuitenkin vähäiseksi kohtaamiskahviloiden arjessa. Kyselytutkimukseni mukaan moni koki olevansa uskonnollinen, mutta uskonnollista keskustelua ei juurikaan käyty. Kyselytutkimukseni sekä etnografisen päiväkirjani tulokset antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että kontaktin onnistunut laajeneminen koski myös muita kuin omaa väestöryhmää. Epäselväksi kuitenkin jäi, olisiko toiminnalla mahdollisuus vähentää uskonnollista diskriminaatiota laajemmalla tasolla. Sekä kyselytutkimus että etnografinen päiväkirja osittivat, että kohtaamiskahviloiden positiivinen ilmapiiri antoi maahanmuuttajille sekä paikalliselle väestölle voimavaroja. He kävivät kahviloissa mielellään ja monet kokivat saaneensa ystävyyssuhteita sekä kosketusta muihin kulttuureihin. Tällä voi olla vaikutusta siihen, kuinka hyvin ihminen sopeutuu omaan sosiaaliseen ympäristöönsä sekä hyväksytyksi tulemisen kokemukseen, jolla taas on positiivinen vaikutus identiteettiä voimistavana tekijänä.